En saa pitää lapsenlastani sylissä, satuttaa, yritän ymmärtää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asuneena, ei voi kuin ihmetellä suomalaista perhekulttuuria. Muualla mummot ovat jopa päivittäinen osa perheen arkea eikä siellä kysellä saako omia lapsenlapsia ottaa syliin ja suorastaan pyydellä anteeksi omaa olemassaoloa.

Myötätunto on täysin ap:n puolella. En usko, että syy on hänessä, se olisi varmasti sanottu suoraan, jos jotain ylivoimaisen häiritsevää olisi ilmaantunut.

Eniten ihmettelen ap:n poikaa tässä tapauksessa, ei olisi koskaan tullut mieleenkään, että oman äitini tai anopin olisi pitänyt pyytää lupa, että saa ottaa lapsenlapsensa syliin ja lupaa kysyessä vielä evätä se jollain naurettavalla tekosyyllä "älä nyt ota kun on juuri syönyt" tms.

No toi naurettavuus saattaa liittyä esim siihen että lapsi puklaa ruuan päälle. Varsinkin jos hytkyttää tai keinuttaa. Poika siis ajattelee äitiään.... meillä refluksilapselta saattoi tulla ylös ihan muuten vaan.

Tuo tuollainen ylikävelevä esiintyy kulttuureissa, joissa ollaan riippuvaisia sukulaisista, kun ei ole sosiaaliturvaa kuten Suomessa.

Oletan siis, että yksivuotiasta ei tarvitse enää hytkyttää ja hypyttää, vaan olisivat siinä lattialla katselleet, lapsi mummun sylissä, vaikka sitä kuvakirjaa.

Omalla lapsellani on myös ollut paha refluksi joten ymmärrän kyllä täysin pointtisi. Siitä tosin meidän tapauksessa tiesivät perhe ja ystävät eli ottivat tietoisen riskin sitten kun lapsen syliin halusivat.

On toki maita missä isovanhempia tarvitaan ihan taloudellisista syistä, mutta itse puhun nyt maasta jossa oltiin yksinkertaisesti perhekeskeisiä ja sukua tavattiin usein. Lapset myös oppivat siihen pienestä pitäen eikä siitä mitään haittaa näyttänyt koituvan. Päinvastoin.

No mun siskoni hölskytti sylissä vielä kolmevuotiasta.

No kaikki ei ole perhekeskeisiä, eikä varsinkaan kaikkien kanssa. Minä en ota omaa äitiäni edes kotiini. Kaikista ei ole isoäideiksi. Ap on provo, mutta kyllä niin rasittava hänkin, etten ihmettele ettei hänesyä pidetä.

Ihmisiä on tosiaan moneen junaan. :D

AP:sta sain aloituksen perusteella ihan asiallisen kuvan. Vaikea uskoa, että täällä pohtisi missä mättää, jos sen hyvin itse tietäisi tai se olisi suoraan kerrottu.

Kenenkään ei tarvitse ruveta perhekeskeiseksi, pohdin vain "ongelmaa" hieman isommasta mittakaavasta.

Aloituksessa vielä ihan asiallinen joo, mutta jos anonyymi nettikritiikki laukaisee "pitääkö mun hypätä sillalta" -marttyyripuheet ja rouvan makuun sopivat vastaukset alentuvaa kiittelyä ja pääntaputtelua niin voi hyvin olla että pojan on vaikea antaa äidilleen rehellistä palautetta.

Lopulta totuuden tietää vain ap:n poika ja miniä. Täällä vain voidaan arvailla kaikkea maan ja taivaan väliltä mitä on taustalla. Aloittajan pitäisi uudestaan jutella poikansa kanssa, niin kuin moni on jo sanonut.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka eivät voi puhua mahdollista ongelmista suoraan, edes silloin kun siitä kysytään erikseen, oli toinen osapuoli millainen marttyyri hyvänsä.

Pojalla tuskin on ongelmaa, koska alussahan antoi lasta äitinsä syliin. On aivan ilmeistä, että miniä on kieltänyt antamasta lasta enää syliin ja poika tottelee. Ongelma on siis anopin ja miniän välillä.

Esim minun äidilleni ei voi.

Hän pillastuu täysin jos ei saa tahtoaan läpi. Stalkkaa, puhelinterrorisoi, soittaa neuvolaan, haukkuu sukulaisille jne.

Hetihän se ap:kin löysi saman linjan kun joku sanoi vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asuneena, ei voi kuin ihmetellä suomalaista perhekulttuuria. Muualla mummot ovat jopa päivittäinen osa perheen arkea eikä siellä kysellä saako omia lapsenlapsia ottaa syliin ja suorastaan pyydellä anteeksi omaa olemassaoloa.

Myötätunto on täysin ap:n puolella. En usko, että syy on hänessä, se olisi varmasti sanottu suoraan, jos jotain ylivoimaisen häiritsevää olisi ilmaantunut.

Eniten ihmettelen ap:n poikaa tässä tapauksessa, ei olisi koskaan tullut mieleenkään, että oman äitini tai anopin olisi pitänyt pyytää lupa, että saa ottaa lapsenlapsensa syliin ja lupaa kysyessä vielä evätä se jollain naurettavalla tekosyyllä "älä nyt ota kun on juuri syönyt" tms.

No toi naurettavuus saattaa liittyä esim siihen että lapsi puklaa ruuan päälle. Varsinkin jos hytkyttää tai keinuttaa. Poika siis ajattelee äitiään.... meillä refluksilapselta saattoi tulla ylös ihan muuten vaan.

Tuo tuollainen ylikävelevä esiintyy kulttuureissa, joissa ollaan riippuvaisia sukulaisista, kun ei ole sosiaaliturvaa kuten Suomessa.

Oletan siis, että yksivuotiasta ei tarvitse enää hytkyttää ja hypyttää, vaan olisivat siinä lattialla katselleet, lapsi mummun sylissä, vaikka sitä kuvakirjaa.

Omalla lapsellani on myös ollut paha refluksi joten ymmärrän kyllä täysin pointtisi. Siitä tosin meidän tapauksessa tiesivät perhe ja ystävät eli ottivat tietoisen riskin sitten kun lapsen syliin halusivat.

On toki maita missä isovanhempia tarvitaan ihan taloudellisista syistä, mutta itse puhun nyt maasta jossa oltiin yksinkertaisesti perhekeskeisiä ja sukua tavattiin usein. Lapset myös oppivat siihen pienestä pitäen eikä siitä mitään haittaa näyttänyt koituvan. Päinvastoin.

No mun siskoni hölskytti sylissä vielä kolmevuotiasta.

No kaikki ei ole perhekeskeisiä, eikä varsinkaan kaikkien kanssa. Minä en ota omaa äitiäni edes kotiini. Kaikista ei ole isoäideiksi. Ap on provo, mutta kyllä niin rasittava hänkin, etten ihmettele ettei hänesyä pidetä.

Ihmisiä on tosiaan moneen junaan. :D

AP:sta sain aloituksen perusteella ihan asiallisen kuvan. Vaikea uskoa, että täällä pohtisi missä mättää, jos sen hyvin itse tietäisi tai se olisi suoraan kerrottu.

Kenenkään ei tarvitse ruveta perhekeskeiseksi, pohdin vain "ongelmaa" hieman isommasta mittakaavasta.

Aloituksessa vielä ihan asiallinen joo, mutta jos anonyymi nettikritiikki laukaisee "pitääkö mun hypätä sillalta" -marttyyripuheet ja rouvan makuun sopivat vastaukset alentuvaa kiittelyä ja pääntaputtelua niin voi hyvin olla että pojan on vaikea antaa äidilleen rehellistä palautetta.

Lopulta totuuden tietää vain ap:n poika ja miniä. Täällä vain voidaan arvailla kaikkea maan ja taivaan väliltä mitä on taustalla. Aloittajan pitäisi uudestaan jutella poikansa kanssa, niin kuin moni on jo sanonut.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka eivät voi puhua mahdollista ongelmista suoraan, edes silloin kun siitä kysytään erikseen, oli toinen osapuoli millainen marttyyri hyvänsä.

Pojalla tuskin on ongelmaa, koska alussahan antoi lasta äitinsä syliin. On aivan ilmeistä, että miniä on kieltänyt antamasta lasta enää syliin ja poika tottelee. Ongelma on siis anopin ja miniän välillä.

Siinä tapauksessa että "aivan ilmeisellä" tarkoitat "vainoharhaista". Entä jos se syliin antaja olisi ollut miniä, joka sittemmin olisi lopettanut, olisiko ap täällä kysymässä "mikä teidät nuoret isät saa kieltämään vaimojanne...?". Niin, ei. Silloinkin vika olisi miniässä.

Onko oikeasti mahdotonta että poika olisi muuttanut toimintaansa omasta aloitteestaan? Vaikka siksi että lapsi ei ole enää uusi ja ihmeellinen esiteltävä nyytti, vaan lapsi ja mummo voisivat kumpi vain olla jo aktiivisia aloitteentekijöitä ja kontaktinottajia. Tai siksi ettei mummoa ole näyttänyt kiinnostavan. Tai, no, mistä minä sen tiedän, mutta aika absurdia olettaa että syynä on selvästi miniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asuneena, ei voi kuin ihmetellä suomalaista perhekulttuuria. Muualla mummot ovat jopa päivittäinen osa perheen arkea eikä siellä kysellä saako omia lapsenlapsia ottaa syliin ja suorastaan pyydellä anteeksi omaa olemassaoloa.

Myötätunto on täysin ap:n puolella. En usko, että syy on hänessä, se olisi varmasti sanottu suoraan, jos jotain ylivoimaisen häiritsevää olisi ilmaantunut.

Eniten ihmettelen ap:n poikaa tässä tapauksessa, ei olisi koskaan tullut mieleenkään, että oman äitini tai anopin olisi pitänyt pyytää lupa, että saa ottaa lapsenlapsensa syliin ja lupaa kysyessä vielä evätä se jollain naurettavalla tekosyyllä "älä nyt ota kun on juuri syönyt" tms.

No toi naurettavuus saattaa liittyä esim siihen että lapsi puklaa ruuan päälle. Varsinkin jos hytkyttää tai keinuttaa. Poika siis ajattelee äitiään.... meillä refluksilapselta saattoi tulla ylös ihan muuten vaan.

Tuo tuollainen ylikävelevä esiintyy kulttuureissa, joissa ollaan riippuvaisia sukulaisista, kun ei ole sosiaaliturvaa kuten Suomessa.

Oletan siis, että yksivuotiasta ei tarvitse enää hytkyttää ja hypyttää, vaan olisivat siinä lattialla katselleet, lapsi mummun sylissä, vaikka sitä kuvakirjaa.

Omalla lapsellani on myös ollut paha refluksi joten ymmärrän kyllä täysin pointtisi. Siitä tosin meidän tapauksessa tiesivät perhe ja ystävät eli ottivat tietoisen riskin sitten kun lapsen syliin halusivat.

On toki maita missä isovanhempia tarvitaan ihan taloudellisista syistä, mutta itse puhun nyt maasta jossa oltiin yksinkertaisesti perhekeskeisiä ja sukua tavattiin usein. Lapset myös oppivat siihen pienestä pitäen eikä siitä mitään haittaa näyttänyt koituvan. Päinvastoin.

No mun siskoni hölskytti sylissä vielä kolmevuotiasta.

No kaikki ei ole perhekeskeisiä, eikä varsinkaan kaikkien kanssa. Minä en ota omaa äitiäni edes kotiini. Kaikista ei ole isoäideiksi. Ap on provo, mutta kyllä niin rasittava hänkin, etten ihmettele ettei hänesyä pidetä.

Ihmisiä on tosiaan moneen junaan. :D

AP:sta sain aloituksen perusteella ihan asiallisen kuvan. Vaikea uskoa, että täällä pohtisi missä mättää, jos sen hyvin itse tietäisi tai se olisi suoraan kerrottu.

Kenenkään ei tarvitse ruveta perhekeskeiseksi, pohdin vain "ongelmaa" hieman isommasta mittakaavasta.

Aloituksessa vielä ihan asiallinen joo, mutta jos anonyymi nettikritiikki laukaisee "pitääkö mun hypätä sillalta" -marttyyripuheet ja rouvan makuun sopivat vastaukset alentuvaa kiittelyä ja pääntaputtelua niin voi hyvin olla että pojan on vaikea antaa äidilleen rehellistä palautetta.

Lopulta totuuden tietää vain ap:n poika ja miniä. Täällä vain voidaan arvailla kaikkea maan ja taivaan väliltä mitä on taustalla. Aloittajan pitäisi uudestaan jutella poikansa kanssa, niin kuin moni on jo sanonut.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka eivät voi puhua mahdollista ongelmista suoraan, edes silloin kun siitä kysytään erikseen, oli toinen osapuoli millainen marttyyri hyvänsä.

Pojalla tuskin on ongelmaa, koska alussahan antoi lasta äitinsä syliin. On aivan ilmeistä, että miniä on kieltänyt antamasta lasta enää syliin ja poika tottelee. Ongelma on siis anopin ja miniän välillä.

Siinä tapauksessa että "aivan ilmeisellä" tarkoitat "vainoharhaista". Entä jos se syliin antaja olisi ollut miniä, joka sittemmin olisi lopettanut, olisiko ap täällä kysymässä "mikä teidät nuoret isät saa kieltämään vaimojanne...?". Niin, ei. Silloinkin vika olisi miniässä.

Onko oikeasti mahdotonta että poika olisi muuttanut toimintaansa omasta aloitteestaan? Vaikka siksi että lapsi ei ole enää uusi ja ihmeellinen esiteltävä nyytti, vaan lapsi ja mummo voisivat kumpi vain olla jo aktiivisia aloitteentekijöitä ja kontaktinottajia. Tai siksi ettei mummoa ole näyttänyt kiinnostavan. Tai, no, mistä minä sen tiedän, mutta aika absurdia olettaa että syynä on selvästi miniä.

Tämän kuvan olen saanut ensimmäisestä 16 sivusta jotka luin, ennen kuin otin itse osaa keskusteluun. Voin olla väärässä toki.

Jos aloittaja ei nyt mikään täysin latvalaho ole, kuten moni tuntuu ajattelevan, niin luulisi, että poika pystyisi omalle äidilleen kertomaan missä mennään vikaan.

Eikö olisi paljon helpompaa puhua asia kerralla kun kärsiä mummun epämieluisista vierailuista kerta toisensa jälkeen hampaat irvessä? Varsinkin jos jo muut sukulaiset ovat asiaan kiinnittäneet huomiota. Ongelma ei ilmeisesti ole vain mummu, koska yhdessä viestissä aloittaja sanoi, ettei lasta anneta myöskään isoisän syliin.

Vierailija kirjoitti:

Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin. Minulle on käynyt näin. Lapsenlapsi on nyt vuoden vanha ja olen saanut pitää häntä sylissä n. 5 kertaa, tapaamisissa esim. jouluna, perhejuhlissa.

Kertaakaan en ole ottanut lasta ilman lupaa syliini, en ole vatkannut, olen aina istunut vanhempien lähellä ja varmistanut, että ote on oikea. Aluksi poikani antoi vauvaa mielellään syliini, sitten yht'äkkiä kaikki muuttui. Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.

Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin. Olen kysynyt, vastauksena olen saanut, tottakai saat pitää vauvaa sylissä.

Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.

Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. Koen kiusaannusta, kun monet kyselevät onko vauva ollut mummolla hoidossa. Ei ole, kertaakaan ei edes ehdotettu ja varon edes kysymästä. Kauppa ym. pikkureissuilla he kysyvät sisaruksiaan avuksi. Sama koskee myös pappaa. Me isovanhemmat oikeasti välitämme ja rakastamme ensimmäistä lapsenlastamme. En ole antanut tämän asian vaikuttaa niin, ettenkö muistasi syntymä, joulu-ja merkkipäivänä heidän perhettä. Voiko pelkkä minun oma olemus ärsyttää? Miten voisin muuttaa itseäni, vai keräänkö vain paksumpaa nahkaa ja annan olla. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.

Jos satut olemaan anoppini, niin saat kyllä pitää lasta vielä sylissä, kunhan vierastuskausi, joka on muuten täysin asiaankuuluva ja normaali asia, helpottaa ja vain lapsi haluaa olla syliteltävänä :)

Kun ei kaikki ihmiset kykene mihinkään rakentavaan keskusteluun, varsinkaan lastensa kanssa, koska he eivät tajua lastensa olevan aikuisia. Se ns välien selvittely vajuaa heidän kanssaan aina niihin lapsuuden rooleihin, joissa sillä pojalla/tyttärellä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada asiaansa kuulluksi.

Minä olen narsistiäidin lapsi ja meillä riidellään aina niissä samoissa sisarusrooleissa, vaikka ollaan kuuskymppisiä ja vanhemmatkin jo vainaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin. Minulle on käynyt näin. Lapsenlapsi on nyt vuoden vanha ja olen saanut pitää häntä sylissä n. 5 kertaa, tapaamisissa esim. jouluna, perhejuhlissa.

Kertaakaan en ole ottanut lasta ilman lupaa syliini, en ole vatkannut, olen aina istunut vanhempien lähellä ja varmistanut, että ote on oikea. Aluksi poikani antoi vauvaa mielellään syliini, sitten yht'äkkiä kaikki muuttui. Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.

Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin. Olen kysynyt, vastauksena olen saanut, tottakai saat pitää vauvaa sylissä.

Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.

Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. Koen kiusaannusta, kun monet kyselevät onko vauva ollut mummolla hoidossa. Ei ole, kertaakaan ei edes ehdotettu ja varon edes kysymästä. Kauppa ym. pikkureissuilla he kysyvät sisaruksiaan avuksi. Sama koskee myös pappaa. Me isovanhemmat oikeasti välitämme ja rakastamme ensimmäistä lapsenlastamme. En ole antanut tämän asian vaikuttaa niin, ettenkö muistasi syntymä, joulu-ja merkkipäivänä heidän perhettä. Voiko pelkkä minun oma olemus ärsyttää? Miten voisin muuttaa itseäni, vai keräänkö vain paksumpaa nahkaa ja annan olla. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.

Jos satut olemaan anoppini, niin saat kyllä pitää lasta vielä sylissä, kunhan vierastuskausi, joka on muuten täysin asiaankuuluva ja normaali asia, helpottaa ja vain lapsi haluaa olla syliteltävänä :)

Ehkä oletkin. Vinkkinä: sen voisi myös kertoa suoraan, niin ei tarvitse ihmetellä tilannetta keskustelupalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin. Minulle on käynyt näin. Lapsenlapsi on nyt vuoden vanha ja olen saanut pitää häntä sylissä n. 5 kertaa, tapaamisissa esim. jouluna, perhejuhlissa.

Kertaakaan en ole ottanut lasta ilman lupaa syliini, en ole vatkannut, olen aina istunut vanhempien lähellä ja varmistanut, että ote on oikea. Aluksi poikani antoi vauvaa mielellään syliini, sitten yht'äkkiä kaikki muuttui. Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.

Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin. Olen kysynyt, vastauksena olen saanut, tottakai saat pitää vauvaa sylissä.

Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.

Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. Koen kiusaannusta, kun monet kyselevät onko vauva ollut mummolla hoidossa. Ei ole, kertaakaan ei edes ehdotettu ja varon edes kysymästä. Kauppa ym. pikkureissuilla he kysyvät sisaruksiaan avuksi. Sama koskee myös pappaa. Me isovanhemmat oikeasti välitämme ja rakastamme ensimmäistä lapsenlastamme. En ole antanut tämän asian vaikuttaa niin, ettenkö muistasi syntymä, joulu-ja merkkipäivänä heidän perhettä. Voiko pelkkä minun oma olemus ärsyttää? Miten voisin muuttaa itseäni, vai keräänkö vain paksumpaa nahkaa ja annan olla. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.

Jos satut olemaan anoppini, niin saat kyllä pitää lasta vielä sylissä, kunhan vierastuskausi, joka on muuten täysin asiaankuuluva ja normaali asia, helpottaa ja vain lapsi haluaa olla syliteltävänä :)

Ehkä oletkin. Vinkkinä: sen voisi myös kertoa suoraan, niin ei tarvitse ihmetellä tilannetta keskustelupalstalla.

Jep. Se vain vaatis sitten sen anoppi myös kuuntelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin. Minulle on käynyt näin. Lapsenlapsi on nyt vuoden vanha ja olen saanut pitää häntä sylissä n. 5 kertaa, tapaamisissa esim. jouluna, perhejuhlissa.

Kertaakaan en ole ottanut lasta ilman lupaa syliini, en ole vatkannut, olen aina istunut vanhempien lähellä ja varmistanut, että ote on oikea. Aluksi poikani antoi vauvaa mielellään syliini, sitten yht'äkkiä kaikki muuttui. Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.

Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin. Olen kysynyt, vastauksena olen saanut, tottakai saat pitää vauvaa sylissä.

Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.

Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. Koen kiusaannusta, kun monet kyselevät onko vauva ollut mummolla hoidossa. Ei ole, kertaakaan ei edes ehdotettu ja varon edes kysymästä. Kauppa ym. pikkureissuilla he kysyvät sisaruksiaan avuksi. Sama koskee myös pappaa. Me isovanhemmat oikeasti välitämme ja rakastamme ensimmäistä lapsenlastamme. En ole antanut tämän asian vaikuttaa niin, ettenkö muistasi syntymä, joulu-ja merkkipäivänä heidän perhettä. Voiko pelkkä minun oma olemus ärsyttää? Miten voisin muuttaa itseäni, vai keräänkö vain paksumpaa nahkaa ja annan olla. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.

Jos satut olemaan anoppini, niin saat kyllä pitää lasta vielä sylissä, kunhan vierastuskausi, joka on muuten täysin asiaankuuluva ja normaali asia, helpottaa ja vain lapsi haluaa olla syliteltävänä :)

Ehkä oletkin. Vinkkinä: sen voisi myös kertoa suoraan, niin ei tarvitse ihmetellä tilannetta keskustelupalstalla.

Jep. Se vain vaatis sitten sen anoppi myös kuuntelisi.

Tosiaan. :) Se on asia sitten erikseen, jos ei olla suostuttu kuuntelemaan.

Ap tätä ei ole vielä kysytty, mutta miten perhejuhlissa, vievätkö vanhemmat sitten kaikkien muiden syliin vauvaa? Sanoit ettei sinua huomioida, odotatko esim. lapsen syntymäpäivillä erityishuomiota koska olet mummo? Onko lapsen toista mummoa huomioitu selvästi enemmän kuin sinua yhteisissä tapaamisissa?

Minä en ole ikinä ollut mikään huomioija, mitä tulee vauvan kuskaamiseen toisten syleihin, enkä usko että esim. ristiäisissä monikaan vanhempi jaksaa miettiä että onhan vauva nyt käynyt sen ja sen ja sen sylissä.

Se että sinua harmittaa kun muut kyselevät oletko jo vauvaa hoitanut, on sinun ihan itse siedettävä. Yritä löytää toisenlainen asenne, sano vaikka että eihän ne apua tarvi kun niin mainion pojan kasvatin. Kyllä nykyään hyvään vanhemmuuteen kuuluu sekin, ettei lasta viedä sinne ja tänne ja tuonne hoitoon noin pienenä. Minulle ainakin oli ihan periaate kysymys, että lapsi oli vain yhdellä tutulla ja turvallisella hoitajalla, kun oli alle 2v. Meillä se hoitaja oli mummo, heillä täti/setä, mitä väliä loppujen lopuksi? Pääasia on että lasta rakastetaan ja hänen kokemustaan mietitään aidosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asuneena, ei voi kuin ihmetellä suomalaista perhekulttuuria. Muualla mummot ovat jopa päivittäinen osa perheen arkea eikä siellä kysellä saako omia lapsenlapsia ottaa syliin ja suorastaan pyydellä anteeksi omaa olemassaoloa.

Myötätunto on täysin ap:n puolella. En usko, että syy on hänessä, se olisi varmasti sanottu suoraan, jos jotain ylivoimaisen häiritsevää olisi ilmaantunut.

Eniten ihmettelen ap:n poikaa tässä tapauksessa, ei olisi koskaan tullut mieleenkään, että oman äitini tai anopin olisi pitänyt pyytää lupa, että saa ottaa lapsenlapsensa syliin ja lupaa kysyessä vielä evätä se jollain naurettavalla tekosyyllä "älä nyt ota kun on juuri syönyt" tms.

No toi naurettavuus saattaa liittyä esim siihen että lapsi puklaa ruuan päälle. Varsinkin jos hytkyttää tai keinuttaa. Poika siis ajattelee äitiään.... meillä refluksilapselta saattoi tulla ylös ihan muuten vaan.

Tuo tuollainen ylikävelevä esiintyy kulttuureissa, joissa ollaan riippuvaisia sukulaisista, kun ei ole sosiaaliturvaa kuten Suomessa.

Oletan siis, että yksivuotiasta ei tarvitse enää hytkyttää ja hypyttää, vaan olisivat siinä lattialla katselleet, lapsi mummun sylissä, vaikka sitä kuvakirjaa.

Omalla lapsellani on myös ollut paha refluksi joten ymmärrän kyllä täysin pointtisi. Siitä tosin meidän tapauksessa tiesivät perhe ja ystävät eli ottivat tietoisen riskin sitten kun lapsen syliin halusivat.

On toki maita missä isovanhempia tarvitaan ihan taloudellisista syistä, mutta itse puhun nyt maasta jossa oltiin yksinkertaisesti perhekeskeisiä ja sukua tavattiin usein. Lapset myös oppivat siihen pienestä pitäen eikä siitä mitään haittaa näyttänyt koituvan. Päinvastoin.

No mun siskoni hölskytti sylissä vielä kolmevuotiasta.

No kaikki ei ole perhekeskeisiä, eikä varsinkaan kaikkien kanssa. Minä en ota omaa äitiäni edes kotiini. Kaikista ei ole isoäideiksi. Ap on provo, mutta kyllä niin rasittava hänkin, etten ihmettele ettei hänesyä pidetä.

Ihmisiä on tosiaan moneen junaan. :D

AP:sta sain aloituksen perusteella ihan asiallisen kuvan. Vaikea uskoa, että täällä pohtisi missä mättää, jos sen hyvin itse tietäisi tai se olisi suoraan kerrottu.

Kenenkään ei tarvitse ruveta perhekeskeiseksi, pohdin vain "ongelmaa" hieman isommasta mittakaavasta.

Aloituksessa vielä ihan asiallinen joo, mutta jos anonyymi nettikritiikki laukaisee "pitääkö mun hypätä sillalta" -marttyyripuheet ja rouvan makuun sopivat vastaukset alentuvaa kiittelyä ja pääntaputtelua niin voi hyvin olla että pojan on vaikea antaa äidilleen rehellistä palautetta.

Lopulta totuuden tietää vain ap:n poika ja miniä. Täällä vain voidaan arvailla kaikkea maan ja taivaan väliltä mitä on taustalla. Aloittajan pitäisi uudestaan jutella poikansa kanssa, niin kuin moni on jo sanonut.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka eivät voi puhua mahdollista ongelmista suoraan, edes silloin kun siitä kysytään erikseen, oli toinen osapuoli millainen marttyyri hyvänsä.

Pojalla tuskin on ongelmaa, koska alussahan antoi lasta äitinsä syliin. On aivan ilmeistä, että miniä on kieltänyt antamasta lasta enää syliin ja poika tottelee. Ongelma on siis anopin ja miniän välillä.

Siinä tapauksessa että "aivan ilmeisellä" tarkoitat "vainoharhaista". Entä jos se syliin antaja olisi ollut miniä, joka sittemmin olisi lopettanut, olisiko ap täällä kysymässä "mikä teidät nuoret isät saa kieltämään vaimojanne...?". Niin, ei. Silloinkin vika olisi miniässä.

Onko oikeasti mahdotonta että poika olisi muuttanut toimintaansa omasta aloitteestaan? Vaikka siksi että lapsi ei ole enää uusi ja ihmeellinen esiteltävä nyytti, vaan lapsi ja mummo voisivat kumpi vain olla jo aktiivisia aloitteentekijöitä ja kontaktinottajia. Tai siksi ettei mummoa ole näyttänyt kiinnostavan. Tai, no, mistä minä sen tiedän, mutta aika absurdia olettaa että syynä on selvästi miniä.

Tämän kuvan olen saanut ensimmäisestä 16 sivusta jotka luin, ennen kuin otin itse osaa keskusteluun. Voin olla väärässä toki.

Jos aloittaja ei nyt mikään täysin latvalaho ole, kuten moni tuntuu ajattelevan, niin luulisi, että poika pystyisi omalle äidilleen kertomaan missä mennään vikaan.

Eikö olisi paljon helpompaa puhua asia kerralla kun kärsiä mummun epämieluisista vierailuista kerta toisensa jälkeen hampaat irvessä? Varsinkin jos jo muut sukulaiset ovat asiaan kiinnittäneet huomiota. Ongelma ei ilmeisesti ole vain mummu, koska yhdessä viestissä aloittaja sanoi, ettei lasta anneta myöskään isoisän syliin.

Vähintään yhtä todennäköistä kuin että ongelma on miniän nupissa on se että kaikki tämä on mummon nupissa. Ehkä vanhemmat eivät edes tiedä ongelman olemassa olosta, eivätkä osaa kyselyihin vastata mikä mättää kun ei mikään mätä, mutta siellä se mummo istuu käsiensä päällä sydän syrjällään kun joskus on sanottu että älä lullaa heti ruuan päälle ja joku jossain sukujuhlissa on töksäyttänyt "onko ollut Martta paljon hoidossa" ja tehnyt sen "vihjaavalla äänensävyllä". Ja ukillekaan ei anneta, onko pyytänyt ja missä tilanteessa? Näistä marttyyrimummo tulkitsee ettei kelpaa mihinkään ja häntä syrjitään, ja vanhemmat ovat autuaan tietämättömiä tästä mummoparan päässään kehittämästä draamasta. Nää on näitä mummoja kun jos sanoo kahvipöydässä johonkin "ei kiitos" niin alkavat suurin piirtein hautapaikkaa katsella kun ei heistä ole enää kenellekään mitään iloa.

Täyttä spekulointia, muttei sen lennokkaampaa kuin miniän rakentama mummovastainen rintama.

Vierailija kirjoitti:

Suomen neuvolassa on kerrottu, että ei saa pitää lapsia sylissä, kun tottuvat siihen eivätkä opi itsenäiseksi. Näin minulle sanottiin.

Olipa tyhmä neuvo. Kyllä lapsi saa olla sylissä. Kadvaa niin pian että ei ne sitten halua syliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asuneena, ei voi kuin ihmetellä suomalaista perhekulttuuria. Muualla mummot ovat jopa päivittäinen osa perheen arkea eikä siellä kysellä saako omia lapsenlapsia ottaa syliin ja suorastaan pyydellä anteeksi omaa olemassaoloa.

Myötätunto on täysin ap:n puolella. En usko, että syy on hänessä, se olisi varmasti sanottu suoraan, jos jotain ylivoimaisen häiritsevää olisi ilmaantunut.

Eniten ihmettelen ap:n poikaa tässä tapauksessa, ei olisi koskaan tullut mieleenkään, että oman äitini tai anopin olisi pitänyt pyytää lupa, että saa ottaa lapsenlapsensa syliin ja lupaa kysyessä vielä evätä se jollain naurettavalla tekosyyllä "älä nyt ota kun on juuri syönyt" tms.

No toi naurettavuus saattaa liittyä esim siihen että lapsi puklaa ruuan päälle. Varsinkin jos hytkyttää tai keinuttaa. Poika siis ajattelee äitiään.... meillä refluksilapselta saattoi tulla ylös ihan muuten vaan.

Tuo tuollainen ylikävelevä esiintyy kulttuureissa, joissa ollaan riippuvaisia sukulaisista, kun ei ole sosiaaliturvaa kuten Suomessa.

Oletan siis, että yksivuotiasta ei tarvitse enää hytkyttää ja hypyttää, vaan olisivat siinä lattialla katselleet, lapsi mummun sylissä, vaikka sitä kuvakirjaa.

Omalla lapsellani on myös ollut paha refluksi joten ymmärrän kyllä täysin pointtisi. Siitä tosin meidän tapauksessa tiesivät perhe ja ystävät eli ottivat tietoisen riskin sitten kun lapsen syliin halusivat.

On toki maita missä isovanhempia tarvitaan ihan taloudellisista syistä, mutta itse puhun nyt maasta jossa oltiin yksinkertaisesti perhekeskeisiä ja sukua tavattiin usein. Lapset myös oppivat siihen pienestä pitäen eikä siitä mitään haittaa näyttänyt koituvan. Päinvastoin.

No mun siskoni hölskytti sylissä vielä kolmevuotiasta.

No kaikki ei ole perhekeskeisiä, eikä varsinkaan kaikkien kanssa. Minä en ota omaa äitiäni edes kotiini. Kaikista ei ole isoäideiksi. Ap on provo, mutta kyllä niin rasittava hänkin, etten ihmettele ettei hänesyä pidetä.

Ihmisiä on tosiaan moneen junaan. :D

AP:sta sain aloituksen perusteella ihan asiallisen kuvan. Vaikea uskoa, että täällä pohtisi missä mättää, jos sen hyvin itse tietäisi tai se olisi suoraan kerrottu.

Kenenkään ei tarvitse ruveta perhekeskeiseksi, pohdin vain "ongelmaa" hieman isommasta mittakaavasta.

Aloituksessa vielä ihan asiallinen joo, mutta jos anonyymi nettikritiikki laukaisee "pitääkö mun hypätä sillalta" -marttyyripuheet ja rouvan makuun sopivat vastaukset alentuvaa kiittelyä ja pääntaputtelua niin voi hyvin olla että pojan on vaikea antaa äidilleen rehellistä palautetta.

Lopulta totuuden tietää vain ap:n poika ja miniä. Täällä vain voidaan arvailla kaikkea maan ja taivaan väliltä mitä on taustalla. Aloittajan pitäisi uudestaan jutella poikansa kanssa, niin kuin moni on jo sanonut.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka eivät voi puhua mahdollista ongelmista suoraan, edes silloin kun siitä kysytään erikseen, oli toinen osapuoli millainen marttyyri hyvänsä.

Pojalla tuskin on ongelmaa, koska alussahan antoi lasta äitinsä syliin. On aivan ilmeistä, että miniä on kieltänyt antamasta lasta enää syliin ja poika tottelee. Ongelma on siis anopin ja miniän välillä.

Siinä tapauksessa että "aivan ilmeisellä" tarkoitat "vainoharhaista". Entä jos se syliin antaja olisi ollut miniä, joka sittemmin olisi lopettanut, olisiko ap täällä kysymässä "mikä teidät nuoret isät saa kieltämään vaimojanne...?". Niin, ei. Silloinkin vika olisi miniässä.

Onko oikeasti mahdotonta että poika olisi muuttanut toimintaansa omasta aloitteestaan? Vaikka siksi että lapsi ei ole enää uusi ja ihmeellinen esiteltävä nyytti, vaan lapsi ja mummo voisivat kumpi vain olla jo aktiivisia aloitteentekijöitä ja kontaktinottajia. Tai siksi ettei mummoa ole näyttänyt kiinnostavan. Tai, no, mistä minä sen tiedän, mutta aika absurdia olettaa että syynä on selvästi miniä.

Tämän kuvan olen saanut ensimmäisestä 16 sivusta jotka luin, ennen kuin otin itse osaa keskusteluun. Voin olla väärässä toki.

Jos aloittaja ei nyt mikään täysin latvalaho ole, kuten moni tuntuu ajattelevan, niin luulisi, että poika pystyisi omalle äidilleen kertomaan missä mennään vikaan.

Eikö olisi paljon helpompaa puhua asia kerralla kun kärsiä mummun epämieluisista vierailuista kerta toisensa jälkeen hampaat irvessä? Varsinkin jos jo muut sukulaiset ovat asiaan kiinnittäneet huomiota. Ongelma ei ilmeisesti ole vain mummu, koska yhdessä viestissä aloittaja sanoi, ettei lasta anneta myöskään isoisän syliin.

Vähintään yhtä todennäköistä kuin että ongelma on miniän nupissa on se että kaikki tämä on mummon nupissa. Ehkä vanhemmat eivät edes tiedä ongelman olemassa olosta, eivätkä osaa kyselyihin vastata mikä mättää kun ei mikään mätä, mutta siellä se mummo istuu käsiensä päällä sydän syrjällään kun joskus on sanottu että älä lullaa heti ruuan päälle ja joku jossain sukujuhlissa on töksäyttänyt "onko ollut Martta paljon hoidossa" ja tehnyt sen "vihjaavalla äänensävyllä". Ja ukillekaan ei anneta, onko pyytänyt ja missä tilanteessa? Näistä marttyyrimummo tulkitsee ettei kelpaa mihinkään ja häntä syrjitään, ja vanhemmat ovat autuaan tietämättömiä tästä mummoparan päässään kehittämästä draamasta. Nää on näitä mummoja kun jos sanoo kahvipöydässä johonkin "ei kiitos" niin alkavat suurin piirtein hautapaikkaa katsella kun ei heistä ole enää kenellekään mitään iloa.

Täyttä spekulointia, muttei sen lennokkaampaa kuin miniän rakentama mummovastainen rintama.

Heh. Minun äitini.

Hän itkee vieläkin kun vuonna 2006 en osannut kiittää hänen tekemästään siskonmakkarasopasta oikealla tavalla.

Ja vuonna 2008 hän kieltäytyi tulemasta esikoisen synttäreille, koska hänen mielestään minun siskoni kuului leipoa minun lapseni kakku eikä minun. Ilmestyi sitten vielä viikkoa myöhemmin oman kakun kanssa, koska se oli nyt kuulemma sellainen kuin esikoiseni oikeasti oli toivonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asuneena, ei voi kuin ihmetellä suomalaista perhekulttuuria. Muualla mummot ovat jopa päivittäinen osa perheen arkea eikä siellä kysellä saako omia lapsenlapsia ottaa syliin ja suorastaan pyydellä anteeksi omaa olemassaoloa.

Myötätunto on täysin ap:n puolella. En usko, että syy on hänessä, se olisi varmasti sanottu suoraan, jos jotain ylivoimaisen häiritsevää olisi ilmaantunut.

Eniten ihmettelen ap:n poikaa tässä tapauksessa, ei olisi koskaan tullut mieleenkään, että oman äitini tai anopin olisi pitänyt pyytää lupa, että saa ottaa lapsenlapsensa syliin ja lupaa kysyessä vielä evätä se jollain naurettavalla tekosyyllä "älä nyt ota kun on juuri syönyt" tms.

No toi naurettavuus saattaa liittyä esim siihen että lapsi puklaa ruuan päälle. Varsinkin jos hytkyttää tai keinuttaa. Poika siis ajattelee äitiään.... meillä refluksilapselta saattoi tulla ylös ihan muuten vaan.

Tuo tuollainen ylikävelevä esiintyy kulttuureissa, joissa ollaan riippuvaisia sukulaisista, kun ei ole sosiaaliturvaa kuten Suomessa.

Oletan siis, että yksivuotiasta ei tarvitse enää hytkyttää ja hypyttää, vaan olisivat siinä lattialla katselleet, lapsi mummun sylissä, vaikka sitä kuvakirjaa.

Omalla lapsellani on myös ollut paha refluksi joten ymmärrän kyllä täysin pointtisi. Siitä tosin meidän tapauksessa tiesivät perhe ja ystävät eli ottivat tietoisen riskin sitten kun lapsen syliin halusivat.

On toki maita missä isovanhempia tarvitaan ihan taloudellisista syistä, mutta itse puhun nyt maasta jossa oltiin yksinkertaisesti perhekeskeisiä ja sukua tavattiin usein. Lapset myös oppivat siihen pienestä pitäen eikä siitä mitään haittaa näyttänyt koituvan. Päinvastoin.

No mun siskoni hölskytti sylissä vielä kolmevuotiasta.

No kaikki ei ole perhekeskeisiä, eikä varsinkaan kaikkien kanssa. Minä en ota omaa äitiäni edes kotiini. Kaikista ei ole isoäideiksi. Ap on provo, mutta kyllä niin rasittava hänkin, etten ihmettele ettei hänesyä pidetä.

Ihmisiä on tosiaan moneen junaan. :D

AP:sta sain aloituksen perusteella ihan asiallisen kuvan. Vaikea uskoa, että täällä pohtisi missä mättää, jos sen hyvin itse tietäisi tai se olisi suoraan kerrottu.

Kenenkään ei tarvitse ruveta perhekeskeiseksi, pohdin vain "ongelmaa" hieman isommasta mittakaavasta.

Aloituksessa vielä ihan asiallinen joo, mutta jos anonyymi nettikritiikki laukaisee "pitääkö mun hypätä sillalta" -marttyyripuheet ja rouvan makuun sopivat vastaukset alentuvaa kiittelyä ja pääntaputtelua niin voi hyvin olla että pojan on vaikea antaa äidilleen rehellistä palautetta.

Lopulta totuuden tietää vain ap:n poika ja miniä. Täällä vain voidaan arvailla kaikkea maan ja taivaan väliltä mitä on taustalla. Aloittajan pitäisi uudestaan jutella poikansa kanssa, niin kuin moni on jo sanonut.

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka eivät voi puhua mahdollista ongelmista suoraan, edes silloin kun siitä kysytään erikseen, oli toinen osapuoli millainen marttyyri hyvänsä.

Pojalla tuskin on ongelmaa, koska alussahan antoi lasta äitinsä syliin. On aivan ilmeistä, että miniä on kieltänyt antamasta lasta enää syliin ja poika tottelee. Ongelma on siis anopin ja miniän välillä.

Siinä tapauksessa että "aivan ilmeisellä" tarkoitat "vainoharhaista". Entä jos se syliin antaja olisi ollut miniä, joka sittemmin olisi lopettanut, olisiko ap täällä kysymässä "mikä teidät nuoret isät saa kieltämään vaimojanne...?". Niin, ei. Silloinkin vika olisi miniässä.

Onko oikeasti mahdotonta että poika olisi muuttanut toimintaansa omasta aloitteestaan? Vaikka siksi että lapsi ei ole enää uusi ja ihmeellinen esiteltävä nyytti, vaan lapsi ja mummo voisivat kumpi vain olla jo aktiivisia aloitteentekijöitä ja kontaktinottajia. Tai siksi ettei mummoa ole näyttänyt kiinnostavan. Tai, no, mistä minä sen tiedän, mutta aika absurdia olettaa että syynä on selvästi miniä.

Tämän kuvan olen saanut ensimmäisestä 16 sivusta jotka luin, ennen kuin otin itse osaa keskusteluun. Voin olla väärässä toki.

Jos aloittaja ei nyt mikään täysin latvalaho ole, kuten moni tuntuu ajattelevan, niin luulisi, että poika pystyisi omalle äidilleen kertomaan missä mennään vikaan.

Eikö olisi paljon helpompaa puhua asia kerralla kun kärsiä mummun epämieluisista vierailuista kerta toisensa jälkeen hampaat irvessä? Varsinkin jos jo muut sukulaiset ovat asiaan kiinnittäneet huomiota. Ongelma ei ilmeisesti ole vain mummu, koska yhdessä viestissä aloittaja sanoi, ettei lasta anneta myöskään isoisän syliin.

Vähintään yhtä todennäköistä kuin että ongelma on miniän nupissa on se että kaikki tämä on mummon nupissa. Ehkä vanhemmat eivät edes tiedä ongelman olemassa olosta, eivätkä osaa kyselyihin vastata mikä mättää kun ei mikään mätä, mutta siellä se mummo istuu käsiensä päällä sydän syrjällään kun joskus on sanottu että älä lullaa heti ruuan päälle ja joku jossain sukujuhlissa on töksäyttänyt "onko ollut Martta paljon hoidossa" ja tehnyt sen "vihjaavalla äänensävyllä". Ja ukillekaan ei anneta, onko pyytänyt ja missä tilanteessa? Näistä marttyyrimummo tulkitsee ettei kelpaa mihinkään ja häntä syrjitään, ja vanhemmat ovat autuaan tietämättömiä tästä mummoparan päässään kehittämästä draamasta. Nää on näitä mummoja kun jos sanoo kahvipöydässä johonkin "ei kiitos" niin alkavat suurin piirtein hautapaikkaa katsella kun ei heistä ole enää kenellekään mitään iloa.

Täyttä spekulointia, muttei sen lennokkaampaa kuin miniän rakentama mummovastainen rintama.

Totta. :D Hyvin kirjoitettu viesti. :)

AP:lle haluan vielä sanoa, että tsemppiä, kyllä se lapsi siitä vielä kasvaa ja kohta hän alkaa ottamaan suhun ihan itse kontaktia kun olet tarpeeksi läsnä lapsen elämässä jo nyt alusta alkaen. Kyllä se vielä iloksi muuttuu. :)

Minulla on vajaa yksivuotias lapsi, ja hän sattuu olemaan sellainen, että hermostuu jos joku pitää "väärässä" asennossa sylissä. Tai siis viihtyy sylissä vain tietyllä tavalla pidettynä, muuten tulee kitinää ja lopulta itku. Anoppini pitää väkisin häntä sylissä tavalla, jossa vauva ei viihdy, eikä ota onkeensa vaikka olen monta kertaa sanonut, että miten pitää pitää, jotta vauva siinä viihtyisi. En sitten anna anopille vauvaa syliin kun ei kerran halua huomioida vauvan tarpeita.

Teini äidit tarvitsee(useimmat) apua ja oma äiti siihen paras. Varsinkin jos lapsen isä ei oo maisemissa. Itse en tarvinnut apua . Joo en ollut teini äiti vaan nk "vanha" äiti.

Vierailija kirjoitti:

Teini äidit tarvitsee(useimmat) apua ja oma äiti siihen paras. Varsinkin jos lapsen isä ei oo maisemissa. Itse en tarvinnut apua . Joo en ollut teini äiti vaan nk "vanha" äiti.

Oli mieskin mukana kuvioissa mutta hön olu töissä ja auttoi joskus.

Anoppi tuntuu minulle täysin vieraalta ihmiseltä, en minä häneen osaa enkä halua tukeutua. Tukeudun "omiin ihmisiini" eli siskooni, äitiini ja ystäviini, myös lastenhoitotilanteissa. Saa anoppi lapsen syliinsä toki, mutta ei minulle tule edes mieleen sitä hänelle niin tyrkyttää. Anoppi on lähipiirini ulkopuolinen. Ei pahaa sanottavaa hänestä, mutta ei vain tunnu yhtään läheiseltä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu, jos

1) vauvan ollessa isän/äidin sylissä sanot että "saanko ottaa hänet syliin / minä voin pidellä häntä jos sinun haluat... (riisua takin, syödä rauhassa, vastata puhelimeen tms.)"?

2) lapsi leikkii lattialla ja kysyt vanhemmalta "saanko kokeilla ottaa X:n syliin?"

3) olet lattialla lapsen touhuissa mukana ja ojennat kädet hymyillen häntä kohti?

Siis eikö isoäiti itse älyä, miten lasta lähestytään? Onhan hän itsekin äiti. Miten tästäkin normaalista asiasta on tehty niin vaikea ongelma? Hohhoijaa.

Minä en pidä siitä, että perheen ulkopuoliset ihmiset haluavat vauvani syliin siksi, että haluavat vauvan syliin. Jos vauva itse osoittaa mielenkiintoa päästä jonkun syliin, niin silloin se on minunkin mielestä hyvä asia. Mutta jos se sylittelytarve on sillä perheen ulkopuolisella, niin menköön muualle sylittelemään (ja anoppi on perheen ulkopuolinen, toki on myös oma äitini samalla lailla perheen ulkopuolinen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu, jos

1) vauvan ollessa isän/äidin sylissä sanot että "saanko ottaa hänet syliin / minä voin pidellä häntä jos sinun haluat... (riisua takin, syödä rauhassa, vastata puhelimeen tms.)"?

2) lapsi leikkii lattialla ja kysyt vanhemmalta "saanko kokeilla ottaa X:n syliin?"

3) olet lattialla lapsen touhuissa mukana ja ojennat kädet hymyillen häntä kohti?

Siis eikö isoäiti itse älyä, miten lasta lähestytään? Onhan hän itsekin äiti. Miten tästäkin normaalista asiasta on tehty niin vaikea ongelma? Hohhoijaa.

Emme voi tietää kun tämä trolli-isoäiti ei vastaa.