Lue keskustelun säännöt.
Kertokaas muut ulkosuomalaiset, millä tavalla olette Suomessa käydessänne
13.05.2006 |
mokanneet, kun ette ole enää tunteneet maan tapoja!
Oma esimerkkini:
Olimme kesälomalla Helsingissä vain lomaa varten vuokratussa kämpässä ja lähdimme ensimmäisenä aamuna etsimään lapselle leikkipuistoa. Pian löytyikin puiston laidalta aidattu leikkipuisto. Ei kun portista sisään. Kohta meitä kohti tuli tiukkailmeinen nainen ja sanoi kysyvästi " Hei" . Minä vastasin tervehdykseen ja kysyin, oliko tämä nyt varmasti sellainen leikkipuisto, johon kuka vain voi tulla. " Tämä on päiväkoti X:n piha..." vastasi nainen.
Eipä ollut tullut mieleenkään, ettei päiväkoti mitenkään merkitsisi omia alueitaan esim. kyltillä, jossa on päiväkodin nimi. Tai että yleensäkin päiväkodin pihalle kuka vaan voi kävellä portista sisään. Jos leikkipuiston näköiseen paikkaan pääsee noin vain portista sisään, eikä portin pielessä lue mitään, minä pidän sitä ilman muuta julkisena leikkipuistona.
Olin tietysti nolostunut ja pyysin anteeksi, selitin, että olemme juuri muuttaneet alueelle. Ja kerroin, että yritin kyllä katsoa, lukisiko portin pielessä jotain, mutta ei lukenut. No, turhaan kai selitin, Suomessa asiat nähdään jotenkin toisella tavalla :)
Kommentit (23)
Noi kuvaukset tönimisistä, anteeksi pyytämisistä, ovien avaamisesta ja kiitos sanan käytöstä kuullostaa kamalan moukkamaisilta jopa minun, koko ikäni Suomessa asuneen korvaan.
Ja kyllä täällä Helsingissäkin käytöstavat osataan. Jos et anteeksi pyydä, kun jotain vahingossa tönäiset, aivan varmasti sinua mulkoillaan ja pahasti. Baaritiskillä suurin osa sanoo kiitos, tilauksen perään, tiedän koska työskentelin monta vuotta baarissa. Ja ovi avataan, tosin usein vain vanhuksille.
Niitä näitä ei kyllä jutella, paitsi tietysti baarissa ja juhlapäivien tienoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. olen unohtanut punnita piirakoita tai jotain ja kun kassatytto huomasi, niin sanaakaan sanomatta tai valittamatta juoksi itse sen punnitsemaan minun puolesta, ja hymyili kun tuli takaisin. Olisin sen itsekin tietysti voinut tehda, mutta en ehtinyt edes tarjota kun tytto suhahti tuoliltaan. Voisin kertoa kymmenen tuollaista esimerkkia ihan muistista. Usein sattuu mokia, kun joku juttu unohtuu, mutta yleensa saan ystavallista apua. Ovia on minulle avattu, anteeksi pyydetaan jos tonitaan, no joskus jotkut teinitytot eivat niin tee, mutta normaalisti kylla. Ei tosin semmoista englantilaista anteeksipyytelya, kun pyydetaan anteeksi vaikkei olisi tarvettakaan, esim. jos kulkee ihmisen ja hyllyn valista tonimatta, mutta hairitsee heidan tavaroiden katselun, niin pitaa pyytaa anteeksi... Mummelit bussissa alkaa ' small talkkia' hopottamaan heti kun istuu viereen, juttelen mielellani kenen tahansa kanssa kylla vaikka aika ujo olenkin, eika minua ihmetellen katsota. Mieheni, joka on englantilainen, on mielissaan kun kaikki puhuu erinomaista englantia, etenkin nuoremmat ihmiset, ja ihan tulee ylpea olo itselle kun katson vieresta.
Ehka ihmiset tulevat Suomeen silla asenteella, etta eihan naa juntit tee sita tai tata, ja etsimalla kai sita loytaa...
mullekin Suomessa kaydessa. Ihmiset tyontaa karryilla marketissa melkein kumoon jos satut vahingossa seisomaan juuri siina kohtaa mista he haluavat jotain ottaa hyllylta. Anteeksi ei pyydeta mitenkaan ja se sarahtaa korvaan todella pahasti, tulee paha mieli. Meilla pyydetaan anteeksi puolin ja toisin, jos vahankin toisten tiella ollaan. Ja sitten ihmettelen etenkin keski-ikaisten miesten tyylia kiilata jonoissa. Siis ihan kaupan kassajonossa.
Muovikassit jaa ostamatta ja hedelmat punnitsematta myos minulla. Siitahan saa sitten vihaisia katseita.
Uudessa kotimaassani kaikissa tilanteissa tervehditaan ihmisia, jopa kaikki kavelytiella vastaantulevat taysin tuntemattomat moikkaavat toisiaan tai vahintaan nyokkaavat kohteliaasti, jos katseet sattuu kohtaamaan.