Lue keskustelun säännöt.
Onko ihan normaalia kun lukioikäinen suunnittelee naimisiin menoa ja lasten tekemistä?
31.12.2018 |
En ole itse ollut todellakaan tuossa iässä kiinnostunut moisista asioista, joten oudoksuttaa vahvasti.
Kommentit (29)
Ei enää 2010-luvulla. Itsellisyys, oma ura ja metroseksuaaliset irtosuhteet ilman mitään syvällisempää merkitystä, se on nykyään normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten mä ohjaan nuorta takas normaaliin elämään? Kauhean kuuloista kun elämä on suunniteltu 7 vuodeksi eteenpäin.
Mitä pahaa tuossa on? Lukioikäiset suunnittelee kaikenlaista. Ei ne kaikki ole suunniteltu lähitulevaisuuteen.
Kyllä minä haaveilin perheestä jo 17-18 -vuotiaana. Se tosin ei tarkoittanut sitä, että olisin heti ollut pistämässä aluilleen ekan vastaantulevan miehen kanssa.
Kun sopiva mies löytyi, avioiduin 25 -vuotiaana. Raskaaksi tulin 26 -vuotiaana, lapsi syntyi kun olin täyttänyt 27.
Tyytyväinen olen elämääni.
Minä suunnittelin kaiken jo esiteininä. Ja kaiken suunnittelemani olen myös tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varrmsan moni lestadioolaiiinen tekeekin niiin.
No kyllä tuo vähän outoa on. Meillä teinit suunnittelee lähinnä mihin yliopistoon hakisivat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä haaveilin perheestä jo 17-18 -vuotiaana. Se tosin ei tarkoittanut sitä, että olisin heti ollut pistämässä aluilleen ekan vastaantulevan miehen kanssa.
Kun sopiva mies löytyi, avioiduin 25 -vuotiaana. Raskaaksi tulin 26 -vuotiaana, lapsi syntyi kun olin täyttänyt 27.
Tyytyväinen olen elämääni.
Alapeukulle kysyisin perustetta. Miksi on väärin, että olen elänyt haluamaani elämää?
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo vähän outoa on. Meillä teinit suunnittelee lähinnä mihin yliopistoon hakisivat...
Kaikki eivät halua yliopistoon ja hyvä niin. Maisteritutkinnot kärsivät jo nyt inflaatiosta, mietipä miten jos kaikilla olisi pyrkimyksenä yliopisto ja maisterinpaperit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi "normaalin" pitäisi olla ainoa hyväksyttävä tapa elää? Mitä se edes pitää sisällään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä haaveilin perheestä jo 17-18 -vuotiaana. Se tosin ei tarkoittanut sitä, että olisin heti ollut pistämässä aluilleen ekan vastaantulevan miehen kanssa.
Kun sopiva mies löytyi, avioiduin 25 -vuotiaana. Raskaaksi tulin 26 -vuotiaana, lapsi syntyi kun olin täyttänyt 27.
Tyytyväinen olen elämääni.
Alapeukulle kysyisin perustetta. Miksi on väärin, että olen elänyt haluamaani elämää?
No tää olis valmis heti ensimmäisen yrityksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä tuo vähän outoa on. Meillä teinit suunnittelee lähinnä mihin yliopistoon hakisivat...
Kaikki eivät halua yliopistoon ja hyvä niin. Maisteritutkinnot kärsivät jo nyt inflaatiosta, mietipä miten jos kaikilla olisi pyrkimyksenä yliopisto ja maisterinpaperit.
Aikoo kyllä yliopistoon, mutta silti nuorena naimisiin ja lapsia.
Mahtuu hyvin normaalijakautuman käyrän alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä suunnittelin lastentekemisen harjoittelemista paljonkin lukioikäisenä.
Normaali ihminen pystyy hankkimaan sekä koulutuksen että perheen. Fiksut suunnittelee tekemisensä.
Onko se epänormaalia, jos ihmisen lapset eivät ole ihan samanlaisia kuin ihminen itse?
Vierailija kirjoitti:
Miksi "normaalin" pitäisi olla ainoa hyväksyttävä tapa elää? Mitä se edes pitää sisällään?
Ilmeisestikin pitkää akateemista koulutusta, matkustelua jne.
Ainakin palstan mukaan kaikki muu on wt:tä.
No, olen sitten ylpeästi wt. Ainakin elän elämää, jossa olen onnellinen. Eli "vanhanaikaisesti" aviossa ja lapsen saaneena. Ja amkin käytynä 👌
En minäkään ollut tossa iässä kiinnostunut noista jutuista enkä ole vieläkään, mutta ihmiset ovat erilaisia. Jos ja kun joku tietää jo lukiolaisena vahvasti haluavansa tulevaisuudessa perheen niin miksi sen suunnittelu ja siitä haaveilu olisi jotenkin epänormaalia? Onneksi kaikki eivät ole samasta muotista valettuja.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ollut tossa iässä kiinnostunut noista jutuista enkä ole vieläkään, mutta ihmiset ovat erilaisia. Jos ja kun joku tietää jo lukiolaisena vahvasti haluavansa tulevaisuudessa perheen niin miksi sen suunnittelu ja siitä haaveilu olisi jotenkin epänormaalia? Onneksi kaikki eivät ole samasta muotista valettuja.
Oikeasti ensimmäisen poikaystävän kanssa. Musta toi nyt vaan on outoa.
Ei