Lue keskustelun säännöt.
Onko ihan normaalia kun lukioikäinen suunnittelee naimisiin menoa ja lasten tekemistä?
31.12.2018 |
En ole itse ollut todellakaan tuossa iässä kiinnostunut moisista asioista, joten oudoksuttaa vahvasti.
Kommentit (29)
Minä haaveilin lapsista ja talosta jo 14 v ensimmäisen poikaystäväni ja rakastumisen kohdalla. Tietenkin siis haaveilin ensin opiskelevani ja elämän olevan muuten otollista perheen perustamiseen. Nimetkin olin suunnitellut valmiiksi, mutta myöhemmin löytämäni miehen siskopuoli oli sitten ehtinyt nimetä lapsensa niin, mikä tuuri! Ei edes mitkään hirveän yleiset nimet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä haaveilin lapsista ja talosta jo 14 v ensimmäisen poikaystäväni ja rakastumisen kohdalla. Tietenkin siis haaveilin ensin opiskelevani ja elämän olevan muuten otollista perheen perustamiseen. Nimetkin olin suunnitellut valmiiksi, mutta myöhemmin löytämäni miehen siskopuoli oli sitten ehtinyt nimetä lapsensa niin, mikä tuuri! Ei edes mitkään hirveän yleiset nimet!
Minä mietin myös jo hyvin varhain, että mitkä nimet haluaisin omille lapsilleni 😂
Vaan kävi sitten niin, että lapsen saadessa miehen nimiehdotuksella oli niin liikuttava taustatarina, että olisin tuntenut itseni aika hirveäksi jos olisin sen nimen torpannut. Mutta toiseksi nimeksi tuli sitten minun antamani nimi 👌
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haaveilin lapsista ja talosta jo 14 v ensimmäisen poikaystäväni ja rakastumisen kohdalla. Tietenkin siis haaveilin ensin opiskelevani ja elämän olevan muuten otollista perheen perustamiseen. Nimetkin olin suunnitellut valmiiksi, mutta myöhemmin löytämäni miehen siskopuoli oli sitten ehtinyt nimetä lapsensa niin, mikä tuuri! Ei edes mitkään hirveän yleiset nimet!
Minä mietin myös jo hyvin varhain, että mitkä nimet haluaisin omille lapsilleni 😂
Vaan kävi sitten niin, että lapsen saadessa miehen nimiehdotuksella oli niin liikuttava taustatarina, että olisin tuntenut itseni aika hirveäksi jos olisin sen nimen torpannut. Mutta toiseksi nimeksi tuli sitten minun antamani nimi 👌
Ei varmaan tarvitse sanoa, että nimetkin on mietitty valmiiksi. Poikaystävän kanssa, joten ei tarvitse niistäkään riidellä. Poikakin kuulema sanoo aina silloin tällöin, että sitten kun mennään naimisiin tms...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ollut tossa iässä kiinnostunut noista jutuista enkä ole vieläkään, mutta ihmiset ovat erilaisia. Jos ja kun joku tietää jo lukiolaisena vahvasti haluavansa tulevaisuudessa perheen niin miksi sen suunnittelu ja siitä haaveilu olisi jotenkin epänormaalia? Onneksi kaikki eivät ole samasta muotista valettuja.
Oikeasti ensimmäisen poikaystävän kanssa. Musta toi nyt vaan on outoa.
Mitä vikaa siinä on että haluaa perheen ensimmäisen poikaystävänsä kanssa jota rakastaa?
Itse köysin ”sen oikean” 18- vuotiaana ja perustimme perheen nuorena (lapset suntyivät kun olin 19.v ja 21.v)
Mulla on pari ystäväperhettä, jotka ottivat sen ensimmäisen seurustelukumppanin, menivät naimisiin ja tekivät lapset nuorina. Muutama päivä sitten toinen rouvista hehkutti kuinka ihanaa on vieläkin olla yhdessä ja nekin hommat luonnistuvat niiin hyvin. Ikää hänellä 45v. Joillekin ei siis tule sydänsuruja ja elämä on auvoista jo teini-iästä lähtien 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kyllä minäkin haaveilin lapsista ja omasta perheestä kun olin teini. Mutta se oli haaveilua ja ensimmäisen lapsen sain 29 vuotiaana ja sen jälkeen vielä kaksi lasta. Viimeinen lapsi syntyi kun olin 38 vuotias. Haaveilu ei tarkoita, että lapsen saa tai edes yrittää. Mutta vaikka lapsesi hankki lapsen nuorena, ei estä opiskelua. Minulla oli opiskelukaverina nuori äiti jolla oli vauva mukana luennoilla, hän valmistui myös ihan aikataulussa. Hän vaan käytti äitysloman ja vanhempainloman todella tehokkaasti. Hänellä on nyt kaksi aikuista lasta ja tekee työtä. Hän on vieläkin saman miehen kanssa.
Minusta on ankeaa, ettei ensirakkautensa kanssa saisi haaveilla ja rakastua syvästi. Että ensimmäisen suhteen pitäisi välttämättä suhtautua siihen ohimenevänä ihastumisena ja seurustelutaitojen harjoitteluna. Ihanalta kuulistaa vaan, että poikaystäväkin kuulostaa olevan yhtä vakavissaan. Tuskin teinit kuitenkaan päättävät vaan joku päivä repäistä ja ilmoittaa perheenlisäyksestä vaan kuulosti, että todennäköisesti saatte hääkutsun ennen sitä jos kaikki sujuu ruusuisesti. Kuulostaa ihanalta ja vastuulliselta nuorelta parilta enkä aloittajana kauhistelisi kovin. Ihmiset myös muuten haaveilevat eri asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli esikoistyttären nimi raapustettuna koulukalenteri muistiinpanosivuille joskus yläasteella. Tämä myös toteutui tosin yli 10v myöhemmin (tosin mietittiin kyllä aika paljon muitakin nimiä mutta se nyt vaan sattui olemaan miehestäkin paras). Mulle on aina ollut selvää että haluan parisuhteen ja lapsia, ei kai siinä mitään vikaa ole? Yhtään sen enempää kuin siinä että nuorena haaveet muuttuu.
Se että se on sinusta outoa ei tee siitä edelleenkään epänormaalia.