Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykymusiikki on sellaista kuin se on
31.12.2018 |
Vahingossa kuulin Dire Straitsia äsken ja jäin ihmettelemään, että ei niin kauhean kauan sitten tehtiin esimerkiksi tällaista. Ei enää.
Miksi?
Kommentit (59)
Ei se ole siinä musiikista itsessään vaan sen myynnissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismaissa tehdään just nyt paljon hyvää musiikkia. Itseen uppoaa erityisesti vaikka Sammal ja ruåtsalainen Agusa. Suosittelen tutkimaan Kommun2:n ja Pancromaticin julkaisuita ja yllättymään positiivisesti. Svart julkaisee kanssa siellä täällä hyviä uusia levyjä.
Jos jazzista diggaa niin Suomi on täynnä mielenkiintoisia nuorehkoja artisteja. Tutustu alkajaisiksi levy-yhtiöihin We Jazz, Ozella ja Edition Records ja heidän artisteihinsa.
Ei näitä radiossa kuule mutta kyllä sitä hyvää musiikkia tehdään ja paljon. Se vain pitää kaivaa esiin.
Undergroud- ja indie-osasta on vuosikymmenestä toiseen laadukasta ja uuttaoivaltavaa. Ongelmana on se, että kyseinen musiikki tavoittaa aina suht pienen yleisön. Sieltä ei nouse listahittejä, joten ne eivät jää myöskään historiaan kuin pienelle piirille.
Tosi on, sanoi orava. Se osasto on kuitenkin se mistä hyvää musiikkia pitää etsiä. Jokaisen ajan listahitit ihan brittirokin alkuaikoja ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat olleet aikamoista kuraa.
Usein haukutaan modernia musiikkia, mutta ihmiset jotka sitä tekee, ei aina ymmärrä koko kuvaa.
Asia on mnisyinen: yksi on se että yleensä tietyssä vaiheessa löydetty musiikkityyli seuraa läpi elämän, ja kuulostaa ns. parhaalta. Tottakai maku kehittyy ja jalostuu, mutta tämä pitää usein paikkansa.
Vielä isompi ja tärkeämpi juttu on itseasiassa musiikin tarjonta. Musiikkia on ihan helvetisti enemmän, tietokoneiden kehitys on muuttanut musiikin tekoa, eikä se ole enää muutaman harvan valitun hallussa mitä ihmiset kuulee. Netti on tuonut julkaisukanavan genreille, joilla ei ole tasan mitään kaupallista potentiaalia.
Jos osaa hakea, niin tarjolla on Dire Straitsin tasointa kitaranrunkkausta vaikka millä mitalla, vaikka milllä eri vatiaatiolla. Eri asia on, että kuulijalle kelpaa vain ja ainoastaan Dire Straits, niin sitten ei voi auttaa.
Uskaltaisin väittää että isossa kuvassa musiikki ei ole koskaan voinut näin hyvin, saanut niin paljon kuulijoita ja pitänyt sisällään niin paljon eri nyansseja. Toisella puolen palloa juuri tällä hetkellä seuraava Mark Knopfler painaa reciä kotistudiolla tai treenaa esikuvien otteita youtubesta.
Terveisin puoli-ammattilainen DJ ja erittäin innokas musiikin harrastaja
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismaissa tehdään just nyt paljon hyvää musiikkia. Itseen uppoaa erityisesti vaikka Sammal ja ruåtsalainen Agusa. Suosittelen tutkimaan Kommun2:n ja Pancromaticin julkaisuita ja yllättymään positiivisesti. Svart julkaisee kanssa siellä täällä hyviä uusia levyjä.
Jos jazzista diggaa niin Suomi on täynnä mielenkiintoisia nuorehkoja artisteja. Tutustu alkajaisiksi levy-yhtiöihin We Jazz, Ozella ja Edition Records ja heidän artisteihinsa.
Ei näitä radiossa kuule mutta kyllä sitä hyvää musiikkia tehdään ja paljon. Se vain pitää kaivaa esiin.
Kiitos. Voitko laittaa lisää, pidin kuulemastani. Jazz tosin on hallussa, mutta en löydä enää mitään muuta musaa, kun en osaa etsiä. Ystäväni sitten kertovat aina kun löytävät jonkun uuden hyvän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismaissa tehdään just nyt paljon hyvää musiikkia. Itseen uppoaa erityisesti vaikka Sammal ja ruåtsalainen Agusa. Suosittelen tutkimaan Kommun2:n ja Pancromaticin julkaisuita ja yllättymään positiivisesti. Svart julkaisee kanssa siellä täällä hyviä uusia levyjä.
Jos jazzista diggaa niin Suomi on täynnä mielenkiintoisia nuorehkoja artisteja. Tutustu alkajaisiksi levy-yhtiöihin We Jazz, Ozella ja Edition Records ja heidän artisteihinsa.
Ei näitä radiossa kuule mutta kyllä sitä hyvää musiikkia tehdään ja paljon. Se vain pitää kaivaa esiin.
Undergroud- ja indie-osasta on vuosikymmenestä toiseen laadukasta ja uuttaoivaltavaa. Ongelmana on se, että kyseinen musiikki tavoittaa aina suht pienen yleisön. Sieltä ei nouse listahittejä, joten ne eivät jää myöskään historiaan kuin pienelle piirille.
kyllä ainakin kasarin/ysärin indiebändit oli aika suuria silloin ja soivat radiossa yhä, ei niitä tarvinnut kovin kaivella mistään esiin, ihan itse nousivat kun tekivät tarpeeksi hyviä lauluja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikkia halutaan tuottaa ja tehdä helposti ja sen halutaan tuottavan mahdollisimman paljon rahaa. Eli kaupallisuus on ykkösasia, muut asiat tulevat sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono räppäri + kissan naukumiselta kuulostavan naisen lauluääni = Suomen #1 hitti
Tai sitten huono räppäri + kasarimusiikista varastettu sample. Jota myydään sen kasarikappaleen nimellä, koska se on sen ainoa kuuntelua kestävä osuus.
Juuri näin. Puhelaulun lisäksi vielä nasaali Sanni. Siitä on nykymysiikki tehty. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selostaja kirjoitti:
Usein haukutaan modernia musiikkia, mutta ihmiset jotka sitä tekee, ei aina ymmärrä koko kuvaa.
Asia on mnisyinen: yksi on se että yleensä tietyssä vaiheessa löydetty musiikkityyli seuraa läpi elämän, ja kuulostaa ns. parhaalta. Tottakai maku kehittyy ja jalostuu, mutta tämä pitää usein paikkansa.
Vielä isompi ja tärkeämpi juttu on itseasiassa musiikin tarjonta. Musiikkia on ihan helvetisti enemmän, tietokoneiden kehitys on muuttanut musiikin tekoa, eikä se ole enää muutaman harvan valitun hallussa mitä ihmiset kuulee. Netti on tuonut julkaisukanavan genreille, joilla ei ole tasan mitään kaupallista potentiaalia.
Jos osaa hakea, niin tarjolla on Dire Straitsin tasointa kitaranrunkkausta vaikka millä mitalla, vaikka milllä eri vatiaatiolla. Eri asia on, että kuulijalle kelpaa vain ja ainoastaan Dire Straits, niin sitten ei voi auttaa.
Uskaltaisin väittää että isossa kuvassa musiikki ei ole koskaan voinut näin hyvin, saanut niin paljon kuulijoita ja pitänyt sisällään niin paljon eri nyansseja. Toisella puolen palloa juuri tällä hetkellä seuraava Mark Knopfler painaa reciä kotistudiolla tai treenaa esikuvien otteita youtubesta.
Terveisin puoli-ammattilainen DJ ja erittäin innokas musiikin harrastaja
Juuri näin. Ja musiikki ei koskaan ole voinut näin hyvin ja ollut näin korkeatasoista, kuin tänä päivänä ja kiitos siitä teknologialle ja koulutukselle.
Ja ap. virttä ovat veisanneet kaikki aikaisemmat sukupolvet, oli kysymys 60-luvusta tai 90-luvusta ja joidenkin mielestä se "nykymusiikki" on aina huonoa.
Selostaja kirjoitti:
Usein haukutaan modernia musiikkia, mutta ihmiset jotka sitä tekee, ei aina ymmärrä koko kuvaa.
Asia on mnisyinen: yksi on se että yleensä tietyssä vaiheessa löydetty musiikkityyli seuraa läpi elämän, ja kuulostaa ns. parhaalta. Tottakai maku kehittyy ja jalostuu, mutta tämä pitää usein paikkansa.
Vielä isompi ja tärkeämpi juttu on itseasiassa musiikin tarjonta. Musiikkia on ihan helvetisti enemmän, tietokoneiden kehitys on muuttanut musiikin tekoa, eikä se ole enää muutaman harvan valitun hallussa mitä ihmiset kuulee. Netti on tuonut julkaisukanavan genreille, joilla ei ole tasan mitään kaupallista potentiaalia.
Jos osaa hakea, niin tarjolla on Dire Straitsin tasointa kitaranrunkkausta vaikka millä mitalla, vaikka milllä eri vatiaatiolla. Eri asia on, että kuulijalle kelpaa vain ja ainoastaan Dire Straits, niin sitten ei voi auttaa.
Uskaltaisin väittää että isossa kuvassa musiikki ei ole koskaan voinut näin hyvin, saanut niin paljon kuulijoita ja pitänyt sisällään niin paljon eri nyansseja. Toisella puolen palloa juuri tällä hetkellä seuraava Mark Knopfler painaa reciä kotistudiolla tai treenaa esikuvien otteita youtubesta.
Terveisin puoli-ammattilainen DJ ja erittäin innokas musiikin harrastaja
Pikkasen isot luulot itsestään tällä "muusikolla".
Kitararun*kauksesta puheen ollen kyse on siitä onko soitossa sielu mukana vai onko se vaan teknistä nopeaa suorittamista. Nykysankareilla menee ihan liian usein jälkimmäisen puolelle, nykysäveltäjillä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismaissa tehdään just nyt paljon hyvää musiikkia. Itseen uppoaa erityisesti vaikka Sammal ja ruåtsalainen Agusa. Suosittelen tutkimaan Kommun2:n ja Pancromaticin julkaisuita ja yllättymään positiivisesti. Svart julkaisee kanssa siellä täällä hyviä uusia levyjä.
Jos jazzista diggaa niin Suomi on täynnä mielenkiintoisia nuorehkoja artisteja. Tutustu alkajaisiksi levy-yhtiöihin We Jazz, Ozella ja Edition Records ja heidän artisteihinsa.
Ei näitä radiossa kuule mutta kyllä sitä hyvää musiikkia tehdään ja paljon. Se vain pitää kaivaa esiin.
Undergroud- ja indie-osasta on vuosikymmenestä toiseen laadukasta ja uuttaoivaltavaa. Ongelmana on se, että kyseinen musiikki tavoittaa aina suht pienen yleisön. Sieltä ei nouse listahittejä, joten ne eivät jää myöskään historiaan kuin pienelle piirille.
Tosi on, sanoi orava. Se osasto on kuitenkin se mistä hyvää musiikkia pitää etsiä. Jokaisen ajan listahitit ihan brittirokin alkuaikoja ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat olleet aikamoista kuraa.
Listahitit ovat aina jollain tapaa kaupallisia ja siten myös kuraa, mutta uskallan väittää silti, että vanhemmat listahitit ovat sen takia oikeasti parempia, etteivät ne tuolloin olleet niin laskelmoidun kaupallisia. Kun miettii yhtä aikansa suurta hittiä Aretha Frankilinin Freedomia, kappale elää edelleen tänä päivänä ja kuulostaa hyvältä. En jaksa uskoa, että nyt kovin suosittu Dua Lipan New Rules jää elämään samalla tavoin. Ensimmäien on hitti joka pääsi markkinoille loistavuutensa takia, jälkimäinen olisi voinut olla hitti, mutta se on tasoiteltu markkinamielessä mahdollisimman kuulijaystävälliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Massamusiikkia kompressoidaan nykyään valtavasti: kevyt huokaus nostetaan melkein yhtä voimakkaaksi kuin kovimmat revittelykohdat jotta ne kököt kuulokkeet ja julkisten tilojen kaiuttimetkin saavat soitettua jotain koko ajan. Kunnon dynamiikkaa saa etsiä pitkään ja hartaasti.
Jep. Kuuntelepa esim. Marko Hakanpään äänityksiä YouTubesta; on dynamiikkaa. Kompressointi pilaa ääntä muutenkin, koska se nostaa särön ihan tähtitieteelliselle tasolle. Kompressoimattomissa tallenteissa on puhtaan ilmava ääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selostaja kirjoitti:
Usein haukutaan modernia musiikkia, mutta ihmiset jotka sitä tekee, ei aina ymmärrä koko kuvaa.
Asia on mnisyinen: yksi on se että yleensä tietyssä vaiheessa löydetty musiikkityyli seuraa läpi elämän, ja kuulostaa ns. parhaalta. Tottakai maku kehittyy ja jalostuu, mutta tämä pitää usein paikkansa.
Vielä isompi ja tärkeämpi juttu on itseasiassa musiikin tarjonta. Musiikkia on ihan helvetisti enemmän, tietokoneiden kehitys on muuttanut musiikin tekoa, eikä se ole enää muutaman harvan valitun hallussa mitä ihmiset kuulee. Netti on tuonut julkaisukanavan genreille, joilla ei ole tasan mitään kaupallista potentiaalia.
Jos osaa hakea, niin tarjolla on Dire Straitsin tasointa kitaranrunkkausta vaikka millä mitalla, vaikka milllä eri vatiaatiolla. Eri asia on, että kuulijalle kelpaa vain ja ainoastaan Dire Straits, niin sitten ei voi auttaa.
Uskaltaisin väittää että isossa kuvassa musiikki ei ole koskaan voinut näin hyvin, saanut niin paljon kuulijoita ja pitänyt sisällään niin paljon eri nyansseja. Toisella puolen palloa juuri tällä hetkellä seuraava Mark Knopfler painaa reciä kotistudiolla tai treenaa esikuvien otteita youtubesta.
Terveisin puoli-ammattilainen DJ ja erittäin innokas musiikin harrastaja
Mun mielestä ongelma meille kasarilla syntyneille on se, että olemme vielä radion lapsia, ja tottuneita siihen että uusia biisejä putkahtelee, kun vain avaa radion. Ennen radiosta tuli joo ehkä yleisimmin mainstreanmia, sitä mitä "kaikki muutkin kuuntelivat", nykyään kun radion avaa, sieltä soitetaan maintsreamina sellaista mikä ei kasarin lapsen korvaan sitä ole. Eli radiokanava joka sanoo soittavansa uutta musiikkia, soittaakin vain uutta musaa teineille, ei kasareille. Meiltä puuttuu siis kanava josta etsiä, tai pikemminkin josta olisi valmiiksi etsitty, meille sopivaa musaa.
DJ:lle varmasti tuntematon huolenaihe, kun levyltä soittelee, mutta useita hyviä mutta tuntemattomia bändejä tuntien, koskaan ei ole ollut niin vaikeaa päästä soittamaan livenä liveyleisölle kuin nyt, vaikka sinänsä musansa saa julkasitua kaikille äänitteenä, vaikka vain pierisi mikkiin. Tämäkin johtuu siitä, että kasarin lapset eivät löydä näitä bändejä, koska eivät tiedä missä ne ovat, tai bändit eivät tunne itse sitä alustaa millä pitäisi pelata.
Selostaja kirjoitti:
Usein haukutaan modernia musiikkia, mutta ihmiset jotka sitä tekee, ei aina ymmärrä koko kuvaa.
Asia on mnisyinen: yksi on se että yleensä tietyssä vaiheessa löydetty musiikkityyli seuraa läpi elämän, ja kuulostaa ns. parhaalta. Tottakai maku kehittyy ja jalostuu, mutta tämä pitää usein paikkansa.
Vielä isompi ja tärkeämpi juttu on itseasiassa musiikin tarjonta. Musiikkia on ihan helvetisti enemmän, tietokoneiden kehitys on muuttanut musiikin tekoa, eikä se ole enää muutaman harvan valitun hallussa mitä ihmiset kuulee. Netti on tuonut julkaisukanavan genreille, joilla ei ole tasan mitään kaupallista potentiaalia.
Jos osaa hakea, niin tarjolla on Dire Straitsin tasointa kitaranrunkkausta vaikka millä mitalla, vaikka milllä eri vatiaatiolla. Eri asia on, että kuulijalle kelpaa vain ja ainoastaan Dire Straits, niin sitten ei voi auttaa.
Uskaltaisin väittää että isossa kuvassa musiikki ei ole koskaan voinut näin hyvin, saanut niin paljon kuulijoita ja pitänyt sisällään niin paljon eri nyansseja. Toisella puolen palloa juuri tällä hetkellä seuraava Mark Knopfler painaa reciä kotistudiolla tai treenaa esikuvien otteita youtubesta.
Terveisin puoli-ammattilainen DJ ja erittäin innokas musiikin harrastaja
Mitä väliä sillä on että joku nyt tekee teknisesti jotakuinkin samanlaista kuin vaikka tuo Knopfler 40 vuotta sitten? Voihan joku kuvata Vertigonkin nyt uudestaan, mutta onko se sitten maailman paras tai toiseksi paras elokuva? Eipä taida olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selostaja kirjoitti:
Usein haukutaan modernia musiikkia, mutta ihmiset jotka sitä tekee, ei aina ymmärrä koko kuvaa.
Asia on mnisyinen: yksi on se että yleensä tietyssä vaiheessa löydetty musiikkityyli seuraa läpi elämän, ja kuulostaa ns. parhaalta. Tottakai maku kehittyy ja jalostuu, mutta tämä pitää usein paikkansa.
Vielä isompi ja tärkeämpi juttu on itseasiassa musiikin tarjonta. Musiikkia on ihan helvetisti enemmän, tietokoneiden kehitys on muuttanut musiikin tekoa, eikä se ole enää muutaman harvan valitun hallussa mitä ihmiset kuulee. Netti on tuonut julkaisukanavan genreille, joilla ei ole tasan mitään kaupallista potentiaalia.
Jos osaa hakea, niin tarjolla on Dire Straitsin tasointa kitaranrunkkausta vaikka millä mitalla, vaikka milllä eri vatiaatiolla. Eri asia on, että kuulijalle kelpaa vain ja ainoastaan Dire Straits, niin sitten ei voi auttaa.
Uskaltaisin väittää että isossa kuvassa musiikki ei ole koskaan voinut näin hyvin, saanut niin paljon kuulijoita ja pitänyt sisällään niin paljon eri nyansseja. Toisella puolen palloa juuri tällä hetkellä seuraava Mark Knopfler painaa reciä kotistudiolla tai treenaa esikuvien otteita youtubesta.
Terveisin puoli-ammattilainen DJ ja erittäin innokas musiikin harrastaja
Juuri näin. Ja musiikki ei koskaan ole voinut näin hyvin ja ollut näin korkeatasoista, kuin tänä päivänä ja kiitos siitä teknologialle ja koulutukselle.
Ja ap. virttä ovat veisanneet kaikki aikaisemmat sukupolvet, oli kysymys 60-luvusta tai 90-luvusta ja joidenkin mielestä se "nykymusiikki" on aina huonoa.
Pelkästään about 91 ilmestyi enemmän ikivihreitä kuin koko 2000-luvulla
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen isot luulot itsestään tällä "muusikolla".
Kitararun*kauksesta puheen ollen kyse on siitä onko soitossa sielu mukana vai onko se vaan teknistä nopeaa suorittamista. Nykysankareilla menee ihan liian usein jälkimmäisen puolelle, nykysäveltäjillä myös.
Ahaa, taas näitä kavereita, jolloin ennen kaikki oli parempaa. Se että käytän termiä kitararunkkaus, tarkoittaa itelle kaikkea tällä spektrillä:
Jatkanko, vai joko tajuat että koitan puhua siitä miten jokaista tyyliä ja suuntaa on tarjolla uskomattomalla taituuruden tasolla, mistä knopflerin pappa voi olla kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismaissa tehdään just nyt paljon hyvää musiikkia. Itseen uppoaa erityisesti vaikka Sammal ja ruåtsalainen Agusa. Suosittelen tutkimaan Kommun2:n ja Pancromaticin julkaisuita ja yllättymään positiivisesti. Svart julkaisee kanssa siellä täällä hyviä uusia levyjä.
Jos jazzista diggaa niin Suomi on täynnä mielenkiintoisia nuorehkoja artisteja. Tutustu alkajaisiksi levy-yhtiöihin We Jazz, Ozella ja Edition Records ja heidän artisteihinsa.
Ei näitä radiossa kuule mutta kyllä sitä hyvää musiikkia tehdään ja paljon. Se vain pitää kaivaa esiin.
Undergroud- ja indie-osasta on vuosikymmenestä toiseen laadukasta ja uuttaoivaltavaa. Ongelmana on se, että kyseinen musiikki tavoittaa aina suht pienen yleisön. Sieltä ei nouse listahittejä, joten ne eivät jää myöskään historiaan kuin pienelle piirille.
Tosi on, sanoi orava. Se osasto on kuitenkin se mistä hyvää musiikkia pitää etsiä. Jokaisen ajan listahitit ihan brittirokin alkuaikoja ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat olleet aikamoista kuraa.
Listahitit ovat aina jollain tapaa kaupallisia ja siten myös kuraa, mutta uskallan väittää silti, että vanhemmat listahitit ovat sen takia oikeasti parempia, etteivät ne tuolloin olleet niin laskelmoidun kaupallisia. Kun miettii yhtä aikansa suurta hittiä Aretha Frankilinin Freedomia, kappale elää edelleen tänä päivänä ja kuulostaa hyvältä. En jaksa uskoa, että nyt kovin suosittu Dua Lipan New Rules jää elämään samalla tavoin. Ensimmäien on hitti joka pääsi markkinoille loistavuutensa takia, jälkimäinen olisi voinut olla hitti, mutta se on tasoiteltu markkinamielessä mahdollisimman kuulijaystävälliseksi.
Tunnetko bändiä Lindisfarne? Sain juuri käsiini near mint -kopion heidän läpimurtolevystään Fog on the Tyne joka oli vuoden 1972 alussa neljä viikkoa Brittilistan ykkönen ja yhteensä 56 viikkoa listoilla. Karmeaa tuubaa! Ei kestä kuunnella montaa minuuttia.
Eli esimerkkejä löytyy suuntaan jos toiseenkin. Laskelmoidusta kaupallisuudesta taas tulee mieleen esimerkiksi Bay City Rollers.
Tuolloin musiikki piti kuitenkin soittaa ja laulajien osata edes vähän. Nykyisin ei ole niin tarvis vasn teknologialla saa surkeammankin vinkujan kuulostamaan ihmislajiin kuuluvalta laulajalta. Yleisökään ei taida enää vaatia että musiikki ei tulisi nauhalta vaan menevät katsomaan koreografiaa.
Sir-Selostaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen isot luulot itsestään tällä "muusikolla".
Kitararun*kauksesta puheen ollen kyse on siitä onko soitossa sielu mukana vai onko se vaan teknistä nopeaa suorittamista. Nykysankareilla menee ihan liian usein jälkimmäisen puolelle, nykysäveltäjillä myös.
Ahaa, taas näitä kavereita, jolloin ennen kaikki oli parempaa. Se että käytän termiä kitararunkkaus, tarkoittaa itelle kaikkea tällä spektrillä:
Jatkanko, vai joko tajuat että koitan puhua siitä miten jokaista tyyliä ja suuntaa on tarjolla uskomattomalla taituuruden tasolla, mistä knopflerin pappa voi olla kateellinen.
Lopettakaa heti kitararunkkauksesta puhuminen. Riski sille että Yngvie Malmsteen mainitaan on liian suuri! Oops...
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ongelma meille kasarilla syntyneille on se, että olemme vielä radion lapsia, ja tottuneita siihen että uusia biisejä putkahtelee, kun vain avaa radion. Ennen radiosta tuli joo ehkä yleisimmin mainstreanmia, sitä mitä "kaikki muutkin kuuntelivat", nykyään kun radion avaa, sieltä soitetaan maintsreamina sellaista mikä ei kasarin lapsen korvaan sitä ole. Eli radiokanava joka sanoo soittavansa uutta musiikkia, soittaakin vain uutta musaa teineille, ei kasareille. Meiltä puuttuu siis kanava josta etsiä, tai pikemminkin josta olisi valmiiksi etsitty, meille sopivaa musaa.
DJ:lle varmasti tuntematon huolenaihe, kun levyltä soittelee, mutta useita hyviä mutta tuntemattomia bändejä tuntien, koskaan ei ole ollut niin vaikeaa päästä soittamaan livenä liveyleisölle kuin nyt, vaikka sinänsä musansa saa julkasitua kaikille äänitteenä, vaikka vain pierisi mikkiin. Tämäkin johtuu siitä, että kasarin lapset eivät löydä näitä bändejä, koska eivät tiedä missä ne ovat, tai bändit eivät tunne itse sitä alustaa millä pitäisi pelata.
Moi, itse olen 83 syntynyt, kasvanut juuri tuon kasarimusan kanssa. Olen alusta asti ollut sitä mieltä että musiikin hakeminen on omalla vastuulla, en ole radioihin ikinä luottanut. Kirjastot ja divarit alunperin, sitten netin laittomat kanavat + nettiradiot ja sitten lailliset kanavat.
DJ hommat omalle kohdalle on erikoista, koska soittaa alagenren - alagenreä :D Kyllä musiikillamme on jo monivuotinen historia, mutta on se silti kamaa jota on ihan turha mennä perus - klubitavaraan tai radiosoittoa harrastavan kuulijan korville mennä tarjoilemaan.
DJ duuni on musan hakeminen ja timantin siivilöinti paskasta. Harrastajana se sama asenne pätee myös muuhun soundiin kuin siihen mitä itse soittaa / meidän labeli tuottaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjoismaissa tehdään just nyt paljon hyvää musiikkia. Itseen uppoaa erityisesti vaikka Sammal ja ruåtsalainen Agusa. Suosittelen tutkimaan Kommun2:n ja Pancromaticin julkaisuita ja yllättymään positiivisesti. Svart julkaisee kanssa siellä täällä hyviä uusia levyjä.
Jos jazzista diggaa niin Suomi on täynnä mielenkiintoisia nuorehkoja artisteja. Tutustu alkajaisiksi levy-yhtiöihin We Jazz, Ozella ja Edition Records ja heidän artisteihinsa.
Ei näitä radiossa kuule mutta kyllä sitä hyvää musiikkia tehdään ja paljon. Se vain pitää kaivaa esiin.
Undergroud- ja indie-osasta on vuosikymmenestä toiseen laadukasta ja uuttaoivaltavaa. Ongelmana on se, että kyseinen musiikki tavoittaa aina suht pienen yleisön. Sieltä ei nouse listahittejä, joten ne eivät jää myöskään historiaan kuin pienelle piirille.
Tosi on, sanoi orava. Se osasto on kuitenkin se mistä hyvää musiikkia pitää etsiä. Jokaisen ajan listahitit ihan brittirokin alkuaikoja ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat olleet aikamoista kuraa.
Listahitit ovat aina jollain tapaa kaupallisia ja siten myös kuraa, mutta uskallan väittää silti, että vanhemmat listahitit ovat sen takia oikeasti parempia, etteivät ne tuolloin olleet niin laskelmoidun kaupallisia. Kun miettii yhtä aikansa suurta hittiä Aretha Frankilinin Freedomia, kappale elää edelleen tänä päivänä ja kuulostaa hyvältä. En jaksa uskoa, että nyt kovin suosittu Dua Lipan New Rules jää elämään samalla tavoin. Ensimmäien on hitti joka pääsi markkinoille loistavuutensa takia, jälkimäinen olisi voinut olla hitti, mutta se on tasoiteltu markkinamielessä mahdollisimman kuulijaystävälliseksi.
Tunnetko bändiä Lindisfarne? Sain juuri käsiini near mint -kopion heidän läpimurtolevystään Fog on the Tyne joka oli vuoden 1972 alussa neljä viikkoa Brittilistan ykkönen ja yhteensä 56 viikkoa listoilla. Karmeaa tuubaa! Ei kestä kuunnella montaa minuuttia.
Eli esimerkkejä löytyy suuntaan jos toiseenkin. Laskelmoidusta kaupallisuudesta taas tulee mieleen esimerkiksi Bay City Rollers.
Tuolloin musiikki piti kuitenkin soittaa ja laulajien osata edes vähän. Nykyisin ei ole niin tarvis vasn teknologialla saa surkeammankin vinkujan kuulostamaan ihmislajiin kuuluvalta laulajalta. Yleisökään ei taida enää vaatia että musiikki ei tulisi nauhalta vaan menevät katsomaan koreografiaa.
Tämä oli juuri se mitä ajoin takaa. Ennen piti oikeasti vähän osata jotain, nykyään kenestä tahansa voidaan halutessa leipoa "artisti" autotunella ja hyvällä markkinointikoneistolla. Uskon, että yleisö alkaa pian jopa vaatimaan, että live-esityksetkin tulisivat nauhalta, niin kamalilta Evelinat ja Sannit kuulostavat, kun joutuvat livenä laulamaan, koska sitä taitoa ei ole.
Ps. Lindisfarne ei ollut tuttu, mutta pienellä googlailulla löytyi. Kyllä, kamalaa tuubaa.
Itse asiassa audiotiivisesti parempaa on melkein mikä tahansa poppi, kun se nykyään tehdään pelkä'stään laitteilla, elektronisesti, jolloin ääntä ei karkaa ulos missään vaiheessa, eikä se muutu.