Olisitko valmis jättämään miehesi jos hän kieltäisi sinua ottamasta koiraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut jotakuta vain kerran elämässäni. Juttu kaatui osittain siihen että mies ilmoitti että inhoaa koiria eikä tule koskaan asumaan sellaisen kanssa samassa taloudessa.

Ja mulla ei edes ole koiraa.

Mutta haaveissa on pienehkö seurakoira (jolla - kuten lapsuuteni koirilla - olisi tiukat säännöt, ei sänkyyn, ei sohvalle, ei hösäämistä ja kerjäämistä. Mutta sittenkään kuulemma ei. Eli kiitos ja hei, en tarvitse miestä elämääni).

Ja se on oikein! Koska pariutumisen tarkoitus on toteuttaa haaveita, omia ja yhteisiä, eikä jättää niitä toteuttamatta. Muuten siitä seuraa vain masennusta. Olet oivaltanut jotain elämässä.

Näin olen sen itsekin ajatellut. Että jos parisuhteen joskus saisin niin haluaisin, että toteuttaisimme haaveitamme yhdessä, eikä yhteiselo olisi pelkkää kompromissia tai pahimmassa tapauksessa uhkailua ja käskemistä.

Toki monista asioista ollaan elämän aikana eri mieltä mutta esim. asumiseen ja elämäntyyliin liittyvien juttujen ei pitäisi olla pelkkää taistelua kumppanin kanssa. Siispä etsin Euroopan suurkapungeissa viihtyvää koirarakasta miestä - tai sitten elelen itsekseni tai sen koiran kanssa :). Olen jo 35 ja tähänkin asti pärjännyt.

Lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa, mies kulkee harrastuksissaan ja kotona ollessaankin on melko poissaoleva. Kyllä katsoisin hyväksi syyksi lähteä jos hän kieltäisi minua ottamasta uutta koiraa vanhan poistuttua tästä ulottuvuudesta.

Varmaan perusteluksi esitettäisiin koirasta aiheutuva vaiva (sotku, spontaanien lähtöjen vaikeutuminen ) mutta sotkut olen tähänkin asti siivonnut eikä niitä spontaaneja reissuja ole juurikaan tähänkään asti ollut.

Kyllä olisin, silloin meidän elämät ei vain sopisi yhteen. Olen aina ollut eläinrakas, mulla on eläimiä ja tulee olemaan niin kauan kuin oma kunto sallii. Ne on mulle elämäntapa. Ymmärrän täysin, että kaikkia ei tällainen elämä nappaa, silloin ei ole oikea mies minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on koira, mutta kyllä ihmisperhe on koiraa tärkeämpi. En ole lähtenyt tuohon että rakkaus miestä kohtaan loppuu milloin mistäkin syystä, kuten ihmisillä nykyään on tapana. Koira elää sen kymmenisen vuotta, ei se ole mikään elämänkumppani.

Tietenkin ihmisperhe on tärkeämpi. Eikä rakkaus miestä kohtaan lopu mutta missä on miehen rakkaus minua kohtaan jos hän katsoo oikeudekseen kieltää minulle jotain todella tärkeää. Monista muista asioista olen tehnyt kompromisseja ja luopunut  mutta koiria mulla tulee olemaan niin kauan kun pystyn niistä kunnolla huolehtimaan ja harrastamaan niiden kanssa.

Elämä on....valintoja

Sinulla rakkaus koiria kohtaan on suurempi kuin rakkaus miestä kohtaan. Se on vain sen kokoinen rakkaus sitten, ei kai siinä mitään. Ei ehkä mikään maailman suurin rakkaustarina.

Jättäisin jopa oman perheeni.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on koira, mutta kyllä ihmisperhe on koiraa tärkeämpi. En ole lähtenyt tuohon että rakkaus miestä kohtaan loppuu milloin mistäkin syystä, kuten ihmisillä nykyään on tapana. Koira elää sen kymmenisen vuotta, ei se ole mikään elämänkumppani.

Ensimmäinen täyspäinen vastaus! Onneksi kaikki järki ei sentään ole kadonnut Suomesta.

Ero miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on koira, mutta kyllä ihmisperhe on koiraa tärkeämpi. En ole lähtenyt tuohon että rakkaus miestä kohtaan loppuu milloin mistäkin syystä, kuten ihmisillä nykyään on tapana. Koira elää sen kymmenisen vuotta, ei se ole mikään elämänkumppani.

Ensimmäinen täyspäinen vastaus! Onneksi kaikki järki ei sentään ole kadonnut Suomesta.

Sori, en asu Suomessa. :D

Minulla on ollut aina koira ja mieheni on tiennyt sen,Jos hän kieltäisi minua ottamasta koiraa,ottaisin silti.Sitten olisi hänen päätettävissään lähteekö vai jää.

Minä jätin mieheni kun hän otti koiran. Metsästyskoiran joka kököttää häkissä paitsi silloin kun pääsee metsälle., ilman liikuntaa, ilman sosiaalista elämää. En hyväksy tuollaista koiran pitoa mutta miehen mielestä koiria on aina pidetty noin.

Siispä minä lähdin.

Koira

Mun mielestä on typerää taas mieheltä vaatia koira tai minä. Jos ei ole allerginen eikä pidä osallistua hoitoon niin miksi pitäisi kieltää toiselta jotain todella tärkeää vaan kun ei itse tykkää siitä. Samalla logiikalla voisi myös mieheltä kieltää asioita joista ei vaan toinen tykkää kuten esim. aikaavievät harrastukset tai oluen kittaus.

Niin no mä en jättäisi miestä, mutta jos hän kokee että on pakko lähteä noin naurettavasta syystä niin ehkä oikeasti olisin aivan väärän miehen kanssa.

koira paistinpannulle ja mies syö sen

Mulla on ollut koiria 13 vuotta ja nykyinen mies 5 vuotta. Harrastan aktiivisesti erilaisia koiralajeja. Jos ukko yht'äkkiä keksisi, että ei halua enää koiria niin joutuisi vaihtamaan majaa. Haluaisin kolmannen koiran, mutta miehelle kaksi on riittävä. Tämän verran joustan "koiraluvussa". 😁

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on typerää taas mieheltä vaatia koira tai minä. Jos ei ole allerginen eikä pidä osallistua hoitoon niin miksi pitäisi kieltää toiselta jotain todella tärkeää vaan kun ei itse tykkää siitä. Samalla logiikalla voisi myös mieheltä kieltää asioita joista ei vaan toinen tykkää kuten esim. aikaavievät harrastukset tai oluen kittaus.

Koira kyllä vaikuttaa kaikkeen. Koko elämäntapaan. Monethan haluavat jopa nukkua koiran kanssa samassa sängyssä. Eikä koiran ”hoitoon” voi olla osallistumatta. Kaikkien perheessä täytyy huomioida koira koko ajan. Se on ihan jokaisen oma asia jos pitää sitä elämäntapaa tärkeämpänä kuin jotain tiettyä ihmistä, mutta turha sitä nyt on häivyttää mitenkään pikkuasiaksi joka olisi vain yhden ihmisen asia siinä perheessä.

Jättäisitkö koirasi, jos se ei hyväksyisi pirttihirmuasi?

En luopuisi jo olemassa olevasta koirastani, jos miehen syy olisi tyyliin ettei tykkää koirista. Paha allergia tms. asia erikseen.

En ottaisi uutta koiraa, jos olisin vakaassa parisuhteessa ja mies kieltäisi, oli syy sitten mikä tahansa.