Lue keskustelun säännöt.
Olisitko valmis jättämään miehesi jos hän kieltäisi sinua ottamasta koiraa?
30.12.2018 |
Olettaen että haluat koiran ja sinulla on aina ollut koira, myös suhteen alussa.
Niiden jotka eivät pidä koirista, ei tarvitse vastata.
Kommentit (58)
Miksi ottaisin miehen kun koirakin voi antaa.... hyvän mielen. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heräis kysymys että tunteeko mies minua ollenkaan, ja pitääkö mies minusta sellaisena kun olen vai kelpaanko vain jotenkuten paremman puutteessa kunhan muutan jotain olennaista itsessäni.
Nautin koiristani, ne saavat minut nauramaan päivittäin, ja mieluummin otan sitten vierelleni miehen joka näkee sen saman ja nauttii koirista yhtä lailla, kun niitäkin on.
Ei tällaisen kieltäjämiehen toki tarvitse koiria sietää, silloin etsii vain samoin ajattelevan naisen vierelleen niin ei tarvitse kenenkään kieltää tai kestää mitään.
Mies lähteköön ellei koira kiinnosta.
En jättäisi koiraa ottamatta miehen takia.
Minulla on kyllä erilainen mielipide. Voisin alkaa olemaan miehen kanssa, jolla olisi ennestään koira, joka olisi jo opetettu tavoille. Vaikka en pidä koirista. Hyväksyisin olemassa olevan koiran, mutta sen jälkeen en kyllä haluaisi enää uutta ottaa samaan talouteen. Kai minullakin olisi oikeus sanoa mielipiteeni eikä vain toisen? Jos olisin jo vaikkapa 10v kestänyt sitä yhtä koiraa niin uutta en enää. Se olisi toiselta itsekästä vaatia mukautumaan aina vain hänen tahtoonsa.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi olla suhteessa, jossa mies kieltää minulta jotain. Tulee mieleen, että olen joku alistuva kynnysmatto ja perheessä mies määrää ja minun pitää kysyä lupa kaikkeen.
Voin kyllä keskustella asiasta ja yrittää ymmärtää, jos miehellä on joku hyvä syy olla haluamatta koiraa. Miettisimme myös, että onko siihen joku ratkaisu. Esim. mies ei halua koiraa, koska ei jaksa käydä lenkillä --> minä hoidan lenkit.
Nythän sinä kieltäisit mieheltä karvattoman kodin ja pakotat miehen kynnysmatoksi. Ei voi vaatia toiselta jotain, jollei itsekään pysty siihen. Jos rakastat miestäsi enemmän kuin eläintä, valitset hänet. Jollet rakasta, eroat ja otat koiran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä menisi allerginenkin mies vaihtoon. Koira on koira ja mies on vain mies.
ja römpsä on aina vain römpsä vaikak se välillä puhuukin typeryyksiä ja valuu hilloa
Olen valmis jättämään sen nysäkullin vaikka en edes tykkää koirista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä erilainen mielipide. Voisin alkaa olemaan miehen kanssa, jolla olisi ennestään koira, joka olisi jo opetettu tavoille. Vaikka en pidä koirista. Hyväksyisin olemassa olevan koiran, mutta sen jälkeen en kyllä haluaisi enää uutta ottaa samaan talouteen. Kai minullakin olisi oikeus sanoa mielipiteeni eikä vain toisen? Jos olisin jo vaikkapa 10v kestänyt sitä yhtä koiraa niin uutta en enää. Se olisi toiselta itsekästä vaatia mukautumaan aina vain hänen tahtoonsa.
En ymmärrä miksi haluaisit koiravihaajana edes aloittaa suhteen mieheen joka pitää koirista. Miksi haluat miehen joka ei kelpaa muuttamatta hänestä jotain olennaista? Mikset sen sijaan etsisi miestä joka ajattelee tärkeissä asioissa jo valmiiksi samoin kuin sinä? Tuo marttyyrinkruunukaan ei sovi yhtään kenellekään.
Jos olemassa olevasta koirasta olisi pitänyt luopua, emme olisi muuttaneet yhteen ennen kuin koira kuolee luonnollisesti. Jos taas mies olisi siitä mieltä että uutta koiraa ei oteta niin siihen olisin toki suostunut, ja suostuisinkin jos mieheni sitä mieltä olisi sitten kun nykyinen koirani joskus kuolee. Hän kuitenkin pitää koirista joten sitä ongelmaa ei ole.
Minä olen kuitenkin myös kissaihminen ja kaipaisin myös kissaa, ja niistä mieheni taas ei pidä. En aio sen takia luopua miehestä, mutta kyllähän se välillä harmittaa. Hän varmasti kissaan suostuisi jos tarpeeksi ponnekkaasti vaatisin mutta tiedän miten vastenmielistä se hänelle olisi joten en viitsi mankua. Hän pelkää kissoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elukka vs ihminen siis.
Ihminen voittaa aina, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen valmis jättämään sen nysäkullin vaikka en edes tykkää koirista.
Miksi menit alunperin nysän kanssa yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos allerginen, niin en. Muussa tapauksessa: bye bye. En rupee muutenkaan kyseleen mieheltä mitä saan ostaa ja mitä en, miksi tämä olisi poikkeus?
Tulee mieleen muinainen keskustelu, jossa silloinen tyttöystävä sanoi: "Jos minä en saa koiraa, sinä et saa." Koiraa ei siis ennestään ollut. Toivottavasti sai joskus sen koiran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä erilainen mielipide. Voisin alkaa olemaan miehen kanssa, jolla olisi ennestään koira, joka olisi jo opetettu tavoille. Vaikka en pidä koirista. Hyväksyisin olemassa olevan koiran, mutta sen jälkeen en kyllä haluaisi enää uutta ottaa samaan talouteen. Kai minullakin olisi oikeus sanoa mielipiteeni eikä vain toisen? Jos olisin jo vaikkapa 10v kestänyt sitä yhtä koiraa niin uutta en enää. Se olisi toiselta itsekästä vaatia mukautumaan aina vain hänen tahtoonsa.
Tämä avaus ei tainnut olla sulle.
"Niiden jotka eivät pidä koirista, ei tarvitse vastata."
No on kyllä sairasta laittaa aivoton kuolaava ja haiseva luontokappale miehen edelle. Kiinalaiset sentään tietää mitä koirille kuuluu tehdä.
Minulla on koira, mutta kyllä ihmisperhe on koiraa tärkeämpi. En ole lähtenyt tuohon että rakkaus miestä kohtaan loppuu milloin mistäkin syystä, kuten ihmisillä nykyään on tapana. Koira elää sen kymmenisen vuotta, ei se ole mikään elämänkumppani.
Olen tapaillut jotakuta vain kerran elämässäni. Juttu kaatui osittain siihen että mies ilmoitti että inhoaa koiria eikä tule koskaan asumaan sellaisen kanssa samassa taloudessa.
Ja mulla ei edes ole koiraa.
Mutta haaveissa on pienehkö seurakoira (jolla - kuten lapsuuteni koirilla - olisi tiukat säännöt, ei sänkyyn, ei sohvalle, ei hösäämistä ja kerjäämistä. Mutta sittenkään kuulemma ei. Eli kiitos ja hei, en tarvitse miestä elämääni).
Vierailija kirjoitti:
Olen tapaillut jotakuta vain kerran elämässäni. Juttu kaatui osittain siihen että mies ilmoitti että inhoaa koiria eikä tule koskaan asumaan sellaisen kanssa samassa taloudessa.
Ja mulla ei edes ole koiraa.
Mutta haaveissa on pienehkö seurakoira (jolla - kuten lapsuuteni koirilla - olisi tiukat säännöt, ei sänkyyn, ei sohvalle, ei hösäämistä ja kerjäämistä. Mutta sittenkään kuulemma ei. Eli kiitos ja hei, en tarvitse miestä elämääni).
Ja se on oikein! Koska pariutumisen tarkoitus on toteuttaa haaveita, omia ja yhteisiä, eikä jättää niitä toteuttamatta. Muuten siitä seuraa vain masennusta. Olet oivaltanut jotain elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koira, mutta kyllä ihmisperhe on koiraa tärkeämpi. En ole lähtenyt tuohon että rakkaus miestä kohtaan loppuu milloin mistäkin syystä, kuten ihmisillä nykyään on tapana. Koira elää sen kymmenisen vuotta, ei se ole mikään elämänkumppani.
Tietenkin ihmisperhe on tärkeämpi. Eikä rakkaus miestä kohtaan lopu mutta missä on miehen rakkaus minua kohtaan jos hän katsoo oikeudekseen kieltää minulle jotain todella tärkeää. Monista muista asioista olen tehnyt kompromisseja ja luopunut mutta koiria mulla tulee olemaan niin kauan kun pystyn niistä kunnolla huolehtimaan ja harrastamaan niiden kanssa.
Elämä on....valintoja
Ei välttämättä, riippuu ihan siitä miten mieheni käyttäytyy.