Miksi erityislapsia on niin paljon?

Ainakin naisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt ihan samassa tahdissa. Aiemmin alkoholi ei kuulunut normi arkielämään kuten nykyisin eikä naiset vetäneet joka viikonloppu p*rseitä. Nykyisin juodaan kuten miehet ja yht'äkkiä huomataan, että hupsista keikkaa mähän oonkin paksuna kun aiemmin se vähäinenkin alkoholinkäyttö loppui jo silloin kun raskautta alettiin suunnitella. Ja juu, ei se alkoholi tai muu päihteily paranna miehenkään siittiöiden laatua, mutta nykyisin ei sitten ne naisenkaan munasolut ole enää priimaa. Puhumattakaan siitä, että alkuraskauden aikana on vedetty känni ja kaksi (tai kymmenen), kun ei raskautta ole hoksattu.

Sitten vielä kun ynnää tähän kaikki mahdolliset muut myrkyt mitä ympäristössä ja ruokavaliossa on niin enemmän on ihme, että vielä syntyy terveitä ja normaaleita lapsia eikä kaikilla ole jo häntää ja tai kolmea kättä käytöshäiriöiden lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat muuten Aspergerin ja ADHD:n merkittävimmät erot? Paljonhan noissa näyttää olevan yhteistä, mutta tietyt piirteet vaikuttavat jokseenkin päinvastaisilta. Toisaalta, ilmeisesti erotusdiagnostiikka on aika vaikeaa, koska niin paljon löytyy ihmisiä, joilla on molemmat diagnoosit.

Asperger on ensisijaisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kanssakäymisen häiriö, ADHD puolestaan keskittymis-/tarkkaavaisuushäiriö. Täysin päinvastaisia piirteitä ovat mm. sellaiset, että assit yleensä rakastavat rutiineita ja turvallisuutta ja ovat mestareita keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja kiinnittämään huomionsa yksityiskohtiin, kun addit puolestaan tylsistyvät helposti, pitävät riskinotosta, heillä on "monta rautaa tulessa" ja heidän on vaikea huomata yksityiskohtia. Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että jos assilta eivät suju asiat, niin se johtuu siitä, että hän jumittaa liikaa ja näkee vain yhden vaihtoehdon ja jos addilta eivät suju asiat, niin se johtuu siitä, että hän sählää ja näkee liian monta vaihtoehtoa.

Se on mielestäni hienoa, että nykyään molemmat piirteet voidaan nähdä myös vahvuuksina. Jos tietää niistä, ja pystyy ottamaan ne huomioon, niin että saa toteuttaa itseään hyvällä mielellä.

Joo, ne voi olla myös henkilön vahvuus ja siitä on tehty jo paljon tutkimuksia.

Monilla suurilla taiteilijoilla on ollut ADHD tai ADD. Esim. Jos Sibelius olisi tässä ajassa hän oli selvä ADD tapaus.

Aivotoiminnasta johtuen, he kokevat kauneuden eri tavalla kuin "normaalit" ihmiset, samoin musiikissa ja pystyvät hyödynyämään sitä luovuudessa ja mielikuvituksessaan, joka on taiteen tekemisen lähde ja voimavara.

Vierailija kirjoitti:

Koska minä en jaksa sanoa lapselleni... " NYT SAATANA LOPPUU SE LEIKKI JA SYÖT MITÄ SAAT! ". Missä normaali ruoka ei kelpaa.

Koska minä en jaksa sanoa lapselleni... " NYT PENTU ÄLÄ TÖKI HAARUKALLA KOIRAA/KISSAA/HAMSTERIA! JÄTÄN SINUT ILMAN HAARUKKAA SAMAAN HUONEESEEN ELÄIMEN KANSSA! ".

Lapsi kiusaa eläintä.

Ja ei minun tehtävä ole kasvattaa lastani koska se uniikkihiutale ja minusta muiden pitää ottaa vastuu minun lumipallerosta kun se on niin viksu ( joo tahallaan väärin kirjoitettu...) MUTTA ÄLKÄÄ TUOMITKO MINUN PIRJO-LAURIA SE ON NIIN HERKKÄ!...

"Toivottavasti" saat itsekin kokea erityslapsen syntymisen perheeseesi niin tietäisit mitä se oikeasti on. Sitä on niin helppo syyllistää vanhempia kun ei oikeasti tiedä kuinka rankasti vanhemmat tekevät töitä lapsensa eteen. Kuulostat opelta, joka ei itse saa järjestystä luokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat muuten Aspergerin ja ADHD:n merkittävimmät erot? Paljonhan noissa näyttää olevan yhteistä, mutta tietyt piirteet vaikuttavat jokseenkin päinvastaisilta. Toisaalta, ilmeisesti erotusdiagnostiikka on aika vaikeaa, koska niin paljon löytyy ihmisiä, joilla on molemmat diagnoosit.

Asperger on ensisijaisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kanssakäymisen häiriö, ADHD puolestaan keskittymis-/tarkkaavaisuushäiriö. Täysin päinvastaisia piirteitä ovat mm. sellaiset, että assit yleensä rakastavat rutiineita ja turvallisuutta ja ovat mestareita keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja kiinnittämään huomionsa yksityiskohtiin, kun addit puolestaan tylsistyvät helposti, pitävät riskinotosta, heillä on "monta rautaa tulessa" ja heidän on vaikea huomata yksityiskohtia. Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että jos assilta eivät suju asiat, niin se johtuu siitä, että hän jumittaa liikaa ja näkee vain yhden vaihtoehdon ja jos addilta eivät suju asiat, niin se johtuu siitä, että hän sählää ja näkee liian monta vaihtoehtoa.

Auta armias kun luokassa on yksikin adhd

Opettajilla on varmaan nykyään vaativampaa, kun ei ole enää samanlaista kurinpito-oikeutta kuin ennen. Toisaalta, tarviiko kaiken olla hiirenhiljaista? Vai mitä adhd voi luokassa tehdä?

Kyllä se opiskelurauha pitää olla. Välitunnilla voi sitten huutaa p*rseestään saakka ja kävellä käsillään, mutta oppitunnilla opiskellaan eikä spedeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös yksi syy on liiaalliset virikkeet pienillä lapsilla. Lapsen aivojen pitää myös levätä eikä niitä pidä kuormittaa liikaa valtavilla lelukasoilla ja liiallisilla harrasteilla ym.

Joo on aivan pöyristyttävää, että joku kuvittelee vastasyntyneen tarvitsevan virikkeitä leluista - siitä on vain haittaa aivojen kehitykselle. Siis pöyristyttävää on se, ettei asiasta informoida kaikkia äitejä! 

vauva tarvitsee tissiä ja saa runsain mitoin läheisyyttä ja rakkautta. Rauhaa. Hiljaista laulua.hiljaista musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät kasvata lapsiaan eikä sitä saa tehdä muutkaan. Esimerkkinä vaikka veljeni lapset: heitä ei saa kieltää ja käytös onkin sitten ihan kauheeta. Päiväkodista oli pyydetty puhumaan kotona toisten lyömisestä, niin johan sitä oltiin niin puolustuskannalla ja sitä mieltä, että päiväkodin henkilökunta ei osaa asiaansa.

Sitten kun on jo myöhäistä mennään lääkärille hakemaan diagnoosia, kun lapsi oireilee.

Ei ole myöhäistä hakea apua koskaan.Tietysti parasta olisi lapsena.

Mun pojat ovat saaneet diagnoosinsa vasta aikuisiällä. Koska näitä piirteitä perinnölisenä monessa sukupolvessa niin aina ajatteli että vaan jotain perinnöllistä häikkää. Ongelmat sitten kasvoivat nuorena aikusena.Jotenkin vaan jaksoivat sisulla sinne asti.Diagnoosia oli helpotus kaikille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsen huono koulumenestys on helppo selittää jollain diagnoosilla. Ja sitten saa sitäjatätätukea ja kaikkea muuta, vaikka nuori on vain normaali patalaiska jätkä, joka pelaa kaiket yöt.

Hehheh, mun tytön peruskoulussa huonoin numero oli 9 ja lukiokin menee erinomaisesti, musiikista puhumattakaan ja silti on ADD.

Ja hän pystyy uskomattomiin suorituksiin, jos se on hänelle mieluinen. Mutta sitten on ne muut jutut

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on 2.5 v ja nyt jo päikystä passitettu puheterapiaan ja vihjailtu ties mitä.. Mielestä ja muiden (lasten kanssa työskentelevien) tuttujen mielestä ihan normaali lapsi, puhe vaan alkaa nyt myöhemmin. Ihme diagnooseja, lapsi keskittyy lukemiseen helposti kotona vaikka lähemmäs tunnin, ja helpompaa lasta mielestäni mahdoton kuvitella.

En tajua millainen lapsen pitäisi olla että se Ei olisi "erityislapsi"..

Sama kokemus oli meilläkin aikoinaan. Mutta ainakin asuinkaupungissani terapiaan pääsi vain, jos oli diagnoosi. Vastauksena ap:n kysymykseen, tämä päti osaan lapsista ainakin vielä 2000-luvun alussa. 

Ole huoleti ja vie terapiaan, jos lapsesi sinne pääsee. Joskus varhain annettu terapia voi olla se tekijä, joka auttaa muuten potentiaalisesti lahjakastakin lasta kuromaan kiinni mahdolliset kuopat joillain osa-alueilla. Tiedän muutaman, tällä hetkellä hyvin menestyneen - tosin introvertin - teini-ikäisen ja aikuisen. 

Yleisesti lisään, että ehkä termin erityislapsi käyttöä kannattaisi harkita ja rajata nykyisestä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap ja teen töitä kodeissa.

Perheillä on vaikeuksia selvitä normaalista arjesta. Lapsia on liikaa ja eletään kuin pellossa. Mitään käytöstapoja ei ole ja voidaan sotkea ihan vapaasti ja vetää äitiä kärsään.

Sitten on diagnooseja ja diagnooseja. Lapset eivät osaa leikkiä tai kuunnella satua. Huutavat ja hakkaavat toisiaan.

Hyvin toimeentulevienkin jääkaapista puuttuu vihannekset täysin ja lapset inhoavat niitä. Murot ja nuudelit lempiruoka.

Juu ja kaksi omaa lasta on.

Jos lapset käyttäytyvät noin, niin taatusti on diagnooseja. Jos et ole alan lääkäri , niin älä yritä itse päätellä syitä ja seurauksia.

Nämä jotka puhuvat uniikeista lumihiutaleista joita ei ole kasvatettu, eivät tiedä mitään neuropsykiatrisen diagnoosin omaavan lapsen kanssa elämisestä. 

Nämä ovat niin turhia ketjuja, ettei edes pitäisi vilkaistakaan. Tulee vain voimaton raivo ja turhautuneisuus ihmisten äärettömään näköalattomuuteen ja tyhmyyteen.

Ihan todistettua on se, että lieväkin alkoholin käyttö raskauden aikana lisää tarkkaavaisuushäiriöitä. FAS-lapsia syntyy vain rapajuopoille, mutta myös suht. kohtuullinen alkoholinkäyttö voi vaurioittaa sikiötä.

Ennen vanhaan elämä oli tasaisempaa, oli aamupala-aika, ja aamupala oli käytännössä samanlainen joka päivä, oli lounasaika, päivällinen ja iltapala. Samoin elämällä oli muutenkin oma rytminsä, nukkumaan mentiin tiettyyn aikaan ym. Perheellä oli tietyt säännöt ja normit, ja lapset tottelivat vanhempiaan. Tällaista menoa suositellaan nytkin erityislapsille, eli hyvin selkeinä ja samanlaisina toistuvia rutiineja, jotka tuo päiviin rytmiä ja turvaa. 

Väitän, että lapset häiriintyvät nykypäivänä liiasta vaihtelusta ja arvaamattomuudesta arjessa, on avioeroja, uusia kumppaneita, uusia sukulaisia, vaihtuvia asuinpaikkoja, isoja päiväkotiryhmiä, epämääräistä ruokarytmiä, arjen kaoottisuutta, kun aikuiset eivät viitsi/pysty/halua luoda turvallisia rutiineja. Lapselle ei tehdä selviä sääntöjä eikä rajoja, lapsia ei opeteta käyttäytymään, vaan heidän annetaan viettää tunteja pelien parissa.

Toisaalta on myös pieni osa erityislapsia, joilla on ihan biologinen tausta. Heitä on ollut aina, muistan omasta lapsuudestanikin muutaman. Heidän osuutensa tuskin on kasvanut yhtään. Mutta nykypäivänä on heidän lisäkseen näitä epämääräisella kasvatuksella ja arjen hallitsemattomuudella pilattuja lapsia, joiden osuus kasvaa jatkuvasti. Ja jos joku nyt syyllistyy ja ottaa opikseen, niin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka puhuvat uniikeista lumihiutaleista joita ei ole kasvatettu, eivät tiedä mitään neuropsykiatrisen diagnoosin omaavan lapsen kanssa elämisestä. 

Nämä ovat niin turhia ketjuja, ettei edes pitäisi vilkaistakaan. Tulee vain voimaton raivo ja turhautuneisuus ihmisten äärettömään näköalattomuuteen ja tyhmyyteen.

Näinhän se on. Puusilmät näkevät vain naapurin lapsen, joka ei osaa käyttäytyä ja näkevät kaikki samaan muottiin valettuna. Kyllä minä tiedän tapauksia, jotka ovat haukkuneet kaikkein muiden lapset huonosti kasvatetuksi, mutta lopulta sitten erityislapsi syntyykin itselle. 

Kirjo on laaja, eikä kukaan saa diagnoosia huonon käytöksen perusteella, ei yhtään kukaan. Se kun ei siihen riitä. Diagnooseja nimenomaan ei välttämättä edes kovin helpolla anneta, vaan siihen liittyy laajat neurologiset ja psykologin tutkimukset. Toki on paikkakuntakohtaisia erojakin. Kyllä se, joka luulee, että ainoa oire on huono käytös tai luulee, että diagnoosi tulee sen perusteella, on vähän yksinkertainen. 

Itsellä taustalla vaikea synnytys ja lapsella suurin ongelma puheenkehityksen viivästymä. Sangen epätasainen profiili oli lapsena, joten diagnoosin saaminen vei kaksi vuotta, kaksi vuotta! Tutkimuksia tarvittiin, koska asiantuntijat, puheterapeutti, neurologi ja psykologi miettivät pitkään, onko lapsen paikka tavallinen luokka vai ei. Poika ei ole koskaan ollut huonokäytöksinen, vaan päinvastoin, ylikohtelias.

Ongelmia tuli vain siitä, että monimutkaisen puheen ymmärtäminen oli vaikeaa. Kasvatukseen kyllä käytettiin aikaa monikertainen määrä vs. tavispikkuveli, joka oppi asiat sivussa itsestään. Poika oli ikätasollaan puheenkehityksessä 8-vuotiaana, sitä ennen aina jäljessä, mutta monessa muussa asiassa edellä. Ikinä ei päiväkodista tai koulusta tullut palautetta huonosta käytöksestä, vaan muista asioista, unelmoinnista ja ruokailuvaikeuksista lähinnä. Ruokailuvaikeuksiinkin osasyyksi palajstui allergiat, mutta kun hän ei vielä päiväkoti-ikäisenä osannut sanoa, että tomaatti kirveltää yms. 

Entä jos taustalla on nykyinen tapa eristää vauvat ärsykkeistä. Ollaan aina vaunussa peiton alla ja kotona aina samalla matolla. Tuota kun jatkuu se eka vuosi niin vauva ei opi käsittelemään yhtäaikaisia ärsykkeitä maailmasta.

Ennen perheissä tehtiin töitä ja vauva oli ekojen viikkojen jälkeen mukana. Seurasi tapahtumia. Ja näki muita ihmisiä, sisaruksia ja niiden ääniä ym. Nyt äiti on vuoden hiljaa vauvan kanssa ja vain lukee tälle tai selaa nettiä hipihiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat muuten Aspergerin ja ADHD:n merkittävimmät erot? Paljonhan noissa näyttää olevan yhteistä, mutta tietyt piirteet vaikuttavat jokseenkin päinvastaisilta. Toisaalta, ilmeisesti erotusdiagnostiikka on aika vaikeaa, koska niin paljon löytyy ihmisiä, joilla on molemmat diagnoosit.

Asperger on ensisijaisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen ja kanssakäymisen häiriö, ADHD puolestaan keskittymis-/tarkkaavaisuushäiriö. Täysin päinvastaisia piirteitä ovat mm. sellaiset, että assit yleensä rakastavat rutiineita ja turvallisuutta ja ovat mestareita keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja kiinnittämään huomionsa yksityiskohtiin, kun addit puolestaan tylsistyvät helposti, pitävät riskinotosta, heillä on "monta rautaa tulessa" ja heidän on vaikea huomata yksityiskohtia. Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että jos assilta eivät suju asiat, niin se johtuu siitä, että hän jumittaa liikaa ja näkee vain yhden vaihtoehdon ja jos addilta eivät suju asiat, niin se johtuu siitä, että hän sählää ja näkee liian monta vaihtoehtoa.

Auta armias kun luokassa on yksikin adhd

Niin, nykyisessä koulutussysteemissä eli peruskoulussa, jossa erilaisuutta ei hyväksytä ja kaikki on tasapäistetty ja sitä pidetään normaalina, joka on yhtä ohut kuin veteen piirretty viiva. Opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat kiltisti, mutta jo nyt puhutaan kuinka tulevaisuudessa tarvitaan tarvitaan toisenlaista työvoimaa ja opetusmenetelmät laahaavat jäljessä työelämän tarpeista.

Uskon, vuonna 2020-2030 opetusmenetelmät olevan aivan toiset ja perustuvan vuorovaikutukseen ja tiedon hankitaan, jossa ihmisten erilaisuus ja lahjakkuudet on huomioitu. Jo nyt on kokeiltu jossakin kouluissa, kuinka oppilaat saavat valita paikkansa, löhötä säkkituolilla tai maata lattialla, kun koulupöytiä ja tuolia ei enää ole ja opetus on keskustelua opettajan ja oppilaan välillä ja vuorovaikutusta ja oppilas hakee itse tietonsa. Ja näitä taitoja tarvitaan tulevaisuuden työelämässä.

Ennen peruskoulua lapset oli alistettu, istuivat selkä suorana ja kädet ristissä pulpetilla ja pissivät housuihin, kun eivät uskaltaneet pyytää lupaa wc.n ja opettaja oli auktoriteetti, kun työelämä tarvitsi työvoimaa joka perustui voimakkaaseen johtaja-alainen suhteeseen, toisin kuin nykyään.

Ja hyväksyttiin, että osa lapsista syrjäytyy elämöstä ja laitettiin tarkkailuluokille, tyttö- ja poikakoteihin tai oman onnensa nojaan, mutta tulevaisuudessa meillä tähän ei ole varaa, vaan ihmisten erilaisuus koetaan rikkautena ja voimavarana, myös ADHD ja ADD lapset, koska heillä on sellaisia vahvuuksia, mitä "normaaleilla" ihmisellä ei ole.

Aikuisten kannattaisi miettiä, mitä hän tarkoittaa hyvin käyttäytyvällä lapsella.

Monet kun mieltävät sen, kun lapsi on kiltti, ei häiritse aikuisia, on näkymätön ja äänetön, alistuu aikuisen ehtoihin ja toimintatapoihin, ei vaadi mitään jne. mutta millaisen eväät lapsi saa siitä aikuisuuteen ja myöhemmin työelämään? Ja miksi aikuiset itse eivät käyttäydy niin?

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nuoret-kiusaavat-valvovat-myohaan-j…

Äitien iän nousu, mistä johtuu synnytystenkin vaikeutuminen. Ruokavalio.

Synnytykset vaikeutuneet myös kasvaneen ylipainon vuoksi.

Olen erityisopettaja ja täyttä huttua väite, että lapsilla olisi jotain diagnooseja enemmänkin. Setvin isossa yläkoulussa näitä työkseni ja satojen oppilaiden joukossa esim ADHD-/ADD-diagnoosilla olevat mahtuu kahden käden sormiin ja lääkitys on ehkä näistä puolella. Pienluokilla näitä on enemmän, mutta tarkoitankin yleisopetuksen luokassa olevia.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos taustalla on nykyinen tapa eristää vauvat ärsykkeistä. Ollaan aina vaunussa peiton alla ja kotona aina samalla matolla. Tuota kun jatkuu se eka vuosi niin vauva ei opi käsittelemään yhtäaikaisia ärsykkeitä maailmasta.

Ennen perheissä tehtiin töitä ja vauva oli ekojen viikkojen jälkeen mukana. Seurasi tapahtumia. Ja näki muita ihmisiä, sisaruksia ja niiden ääniä ym. Nyt äiti on vuoden hiljaa vauvan kanssa ja vain lukee tälle tai selaa nettiä hipihiljaa.

Mitä tarkoitat "ennen perheissä" ja millä aikakaudella?

Ennen vauvat olivat todella paljon yksin, ei niitä voinut viedä navettaan tai pyykkitupaan, kun pyykin pesuun saattoi kulua kokonainen päivä.

Eikä kastamatonta lasta viety kodin sisäsitiloista mihinkään, ei edes kesällä ulos, koska lapsikuoleisuus oli yleistä ja ristiäiset pidettiin 2-3kk lapsen syntymästä ja talviaikana lapsi saattoi olla jo puolivuotias.

Eikä vauvoja pidetty edes sylissä, koska lapsi oppi sylivauvaksi ja kerjäsi huomiota.

Koskaan aikaisemmin lapset eivät ole saaneet vanhemmiltaan niin paljon aikaa, huomiota ja rakkautta kuin tänä päivänä, kun on pitkät perhevapaat ja lomat, lyhyet työpäivät, kotitöitä helpottavat kodinkoneet ja kaupan hyllyt notkuvat valmistavaroista, jotka ennen tehtiin itse.

Vierailija kirjoitti:

Koska vammaisten ja vajaiden annetaan lisääntyä. Ne pitäisi lopettaa kuten ei viallisia koiriakaan käytetä lisääntymiseen.

Ja sinäkään et olisi tänne kirjoittamassa, jos eräs herra olisi saanut toteutaa unelmansa rotuopista 40-luvulla. Suomalaisethan kuuluivat tuohon epäkelporyhmään.

Se on hyvä kun niin moni täällä tietää Miksi erityislapsia on "nykyisin" niin paljon.

Hyvin osaatte syyllistää ja haukkua vanhempia.

Kukaan ei vaan ole osannut kertoa miksi omalla erityislapsellani on kaksi diagnoosia ja hänen koulunkäyntinsä aloitus viivästyy kun ei ole koulukypsä vielä.

Kaikki tukitoimet on aloitettu hänen kohdallaan varhaisessa vaiheessa ainoa mitä ei olla vielä kokeiltu on lääkitys. Mutta kyllä senkin aika sitten koittaa kunhan on koulukypsä. Kotona ja erityispienryhmä eskarissa ei sen tarvetta onneks vielä ole.

Että mitä tein väärin? Mitä lapsen isä on tehnyt väärin? Miten meillä voi olla kaksi normaalia hyvin käyttäytyvää lasta samalla kasvatuksella ja ravinnolla ja sitten yksi erityislapsi?

Kertokaa nyt ihmeessä kun niin näytätte tietävän kaiken.

Monellakohan kommentoijalla on edes lapsia , erityislapsista puhumattakaan?