Lue keskustelun säännöt.
Kapellimestari Santtu Matias Rouvali näköjään eronnut
Aamulintu
30.12.2018 |
Aamulehdessä juttu kuinka rakastunut sellistiin ja nyt etsivät maatilaa. Viime helmikuussa vielä annettu haastattelu vaimon kanssa ja siinä hehkutti kuinka kaipaa matkoilta kotiin perheen luo. Heillä on 4 vuotias poika ja uudehko talo maalla. Verratkaapa exän ja nykyisen kuvia hyvin samannäköisiä. Tuskin on Santulla vielä eropaperit taskussa. Aina ei oikein ymmärrä ihmisten päätöksiä, mutta ehkä heillä ei kulissien takana ollutkaan niin onnellista.
Kommentit (532)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahoitan näitä orkesteripellejä vasten tahtoani. Aivan sama jos he tienaavat 10.000 e/kk jos joku Herlin tai Kulturfonden maksaa. Jotka heille palkkaa maksavatkin.
Koko orkesterilaitos voisikin siirtyä vapaaseen markkinatalouteen. Ei sitä tarvii yhteiskunnallisesti ylläpitää.
Sopii, jos urheilulle tehdään samoin.
Kerropa vielä, mitä urheilua ylläpidetään pelkästään yhteiskunnan varoilla?
Ei ole olemassa lajia tai urheilijaa / joukkuetta, joka ei sponsoreita ja yhteistyökumppaneita tarvitse pystyäkseen toimimaan. Ei näy sellistien paidoissa tukijoiden mainoksia.
Tiedätkö musiikkielämästä jotain? Vai pitääkö keskustelu nyt aloittaa ihan siitä, että orkestereilla on paljon kaupallisia tukijoita? Ihan nollatasolta ei viitsisi aloittaa, kun kuitenkin aika itsevarmasti heittelet kaikenlaisia väitteitä.
Minkäs takia tuot nollatasoasi esille keskustelussa, joka käsittelee uskottomuutta, pettämistä ja jättämistä, eikö ole muuta paikkaa yrittää päteä?!
Älä minua syytä. Muut täällä alkoivat suoltaa paikkaansapitämättömiä väitteitä. On vastuullista korjata harhakäsitykset, ettei esimerkiksi sinulle jää väärinymmärryksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi entistä avovaimoa kyrsiä Santun menestys. Ennemmin olisi varmaan juntannut miehen sohvanpäätyyn katsomaan kanssaan telkkarista paskaa, kuin antanut tehdä kansainvälistä uraa.
Tai sitten vastasi kaikesta kotona yksin, hoiti työnsä Helsingissä ja pojan myös... ja sai kotiin välillä väsyneen miehen, joka oli impulsiivinen ja vastuunpakoilija. En ehkä itsekään katselisi tommoista...
Aivan, ja kaiken tuon mainitsemasi oman kansainvälisen muusikonuransa ohella. Jännä ajatusmalli tuo, että vain toisen vanhemman työ ja tekeminen on arvokasta.
Myönnän heti alkuun tietämättömyyteni tuolta saralta, mutta olenko väärässä jos oletan että on helpompi päästä esiin kapellimestarina kuin pianistina? Eli pianistilta "vaaditaan enemmän"?
Joten kumpikohan se lahjakkuus olikaan siinä perheessä..
Kapellimestarin koulutus toisaalta vaatii kyllä enemmän. Siihen kuuluu varsinaisen orkesterinjohdon lisäksi ainakin yhden, ellei jopa kahden, (en ole varma), instrumentin solistitasoinen hallinta. Eli en oikein ole varma, kummalta vaaditaankaan loppujen lopuksi enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahoitan näitä orkesteripellejä vasten tahtoani. Aivan sama jos he tienaavat 10.000 e/kk jos joku Herlin tai Kulturfonden maksaa. Jotka heille palkkaa maksavatkin.
Koko orkesterilaitos voisikin siirtyä vapaaseen markkinatalouteen. Ei sitä tarvii yhteiskunnallisesti ylläpitää.
Sopii, jos urheilulle tehdään samoin.
Kerropa vielä, mitä urheilua ylläpidetään pelkästään yhteiskunnan varoilla?
Ei ole olemassa lajia tai urheilijaa / joukkuetta, joka ei sponsoreita ja yhteistyökumppaneita tarvitse pystyäkseen toimimaan. Ei näy sellistien paidoissa tukijoiden mainoksia.
Sittenhän markkinatalouteen kokonaan siirtyminen on siellä puolella sitäkin helpompaa. Kun rahat tulevat jo nyt muualta.
Sekä urheilu että kulttuuri ovat yhdistelmä julkista tukea, sponsorointia, lipputuloja ja muuta tulovirtaa (esim. televisiointi). Tuo ”orkesteripelle”-miesoletettu ei vain tiennyt sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi entistä avovaimoa kyrsiä Santun menestys. Ennemmin olisi varmaan juntannut miehen sohvanpäätyyn katsomaan kanssaan telkkarista paskaa, kuin antanut tehdä kansainvälistä uraa.
Tai sitten vastasi kaikesta kotona yksin, hoiti työnsä Helsingissä ja pojan myös... ja sai kotiin välillä väsyneen miehen, joka oli impulsiivinen ja vastuunpakoilija. En ehkä itsekään katselisi tommoista...
Aivan, ja kaiken tuon mainitsemasi oman kansainvälisen muusikonuransa ohella. Jännä ajatusmalli tuo, että vain toisen vanhemman työ ja tekeminen on arvokasta.
Myönnän heti alkuun tietämättömyyteni tuolta saralta, mutta olenko väärässä jos oletan että on helpompi päästä esiin kapellimestarina kuin pianistina? Eli pianistilta "vaaditaan enemmän"?
Joten kumpikohan se lahjakkuus olikaan siinä perheessä..
Kapellimestarin koulutus toisaalta vaatii kyllä enemmän. Siihen kuuluu varsinaisen orkesterinjohdon lisäksi ainakin yhden, ellei jopa kahden, (en ole varma), instrumentin solistitasoinen hallinta. Eli en oikein ole varma, kummalta vaaditaankaan loppujen lopuksi enemmän.
Musiikkia ei tehdä koulutuksella, eikä ketään kiinnosta paperit. Siitä ei kannata vaativuuden mittaria tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi entistä avovaimoa kyrsiä Santun menestys. Ennemmin olisi varmaan juntannut miehen sohvanpäätyyn katsomaan kanssaan telkkarista paskaa, kuin antanut tehdä kansainvälistä uraa.
Tai sitten vastasi kaikesta kotona yksin, hoiti työnsä Helsingissä ja pojan myös... ja sai kotiin välillä väsyneen miehen, joka oli impulsiivinen ja vastuunpakoilija. En ehkä itsekään katselisi tommoista...
Aivan, ja kaiken tuon mainitsemasi oman kansainvälisen muusikonuransa ohella. Jännä ajatusmalli tuo, että vain toisen vanhemman työ ja tekeminen on arvokasta.
Myönnän heti alkuun tietämättömyyteni tuolta saralta, mutta olenko väärässä jos oletan että on helpompi päästä esiin kapellimestarina kuin pianistina? Eli pianistilta "vaaditaan enemmän"?
Joten kumpikohan se lahjakkuus olikaan siinä perheessä..
Pianisteja on suhteessa enemmän joten kapellimestarin on helpompi erottua omiensa joukosta kuin pianistien.
Sikäli asettaisin pianistin edelle tässä vertailussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muusikko kirjoitti:
Niin. Huomaa, että et todellisuudessa tiedä yhtään mitään muusikon ammatista. Kadehdit lomia ja palkkaa. Miltä kuulostaa se, että kukaan ammattimuusikko ei voi koskaan pitää lomaa oikeasti kuin ihan maksimissaan pari viikkoa, puhaltajat eivät sitäkään? Lihasmuisti vaatii jatkuvaa ylläpitoa tai edessä on todennä sairasloma. Harvoinpa orkesterisoittaja voi viettää vapaata viikonloppuakaan, jos perjantaina on konsertti niin maanantaina pitää osata keskiviikon konsertin ohjelma. Kukaan ei voi mennä maanantaina yhteisharjoituksen eli työajan alkaessa töihin ja alkaa tutkimaan, että mitäs pitäisi soittaa. Työ pitää valmistella etukäteen ihan jokaisen itsekseen.
Onko mielestäsi koko musiikin historia laaja ilmiö? Se on osattava ja ymmärrettävä, jotta tietää miten mitäkin musiikkia tulkitaan, sitä ei painetusta nuotista näe. Kapellimestarin käskyillä ei ole mitään merkitystä, jos soittajat eivät hallitse musiikin teoriaa, historiaa, tyylejä ym. Tämä nyt vain pintaraapaisuna sinulle. Suosittelen tutustumaan asioihin ennen kuin alat huutelemaan omia oletuksiasi.
Musiikin historia ja teoria eivät ole vaativia asioita. Muusikon työ ei ole vaativaa työtä. Siitä puuttuu mm. haastava asiakokonaisuuksien ymmärtäminen, taloudellinen vastuu, vastuu muiden työllisyydestä, vastuu muista ihmisistä, esimiesvastuu, lainsäädännön tuntemus, hankalat asiakkaat, jatkuva tavoitettavissa oleminen yms.
Voit vapaasti pitää omaa koulutustasi haastavana ja korkeana ja ammattiasi vaativana, ja ehkä se sitä sinulle onkin, mutta kannattaa ymmärtää, että ei se kaikkien silmissä sitä ole. Se on suljettu urapolku musiikkitehtaassa, jossa ei ole omaa päätösvaltaa asioihin.
Monessa muussakin ammatissa täytyy jatkuvasti pitää itseään ammattikunnossa ja valmistautua töihinsä [hui sentään!], mutta sitä musiikkikuplassa elävät eivät taida ymmärtää. Kannattaisi kurkata kuplan ulkopuolelle.
Enkä muuten kadehdi muusikon työstä mitään. Puolen vuoden lomat ja työn vaativuuteen nähden liian iso palkka ovat minusta lähinnä yhteiskunnassa loisimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi entistä avovaimoa kyrsiä Santun menestys. Ennemmin olisi varmaan juntannut miehen sohvanpäätyyn katsomaan kanssaan telkkarista paskaa, kuin antanut tehdä kansainvälistä uraa.
Tai sitten vastasi kaikesta kotona yksin, hoiti työnsä Helsingissä ja pojan myös... ja sai kotiin välillä väsyneen miehen, joka oli impulsiivinen ja vastuunpakoilija. En ehkä itsekään katselisi tommoista...
Aivan, ja kaiken tuon mainitsemasi oman kansainvälisen muusikonuransa ohella. Jännä ajatusmalli tuo, että vain toisen vanhemman työ ja tekeminen on arvokasta.
Myönnän heti alkuun tietämättömyyteni tuolta saralta, mutta olenko väärässä jos oletan että on helpompi päästä esiin kapellimestarina kuin pianistina? Eli pianistilta "vaaditaan enemmän"?
Joten kumpikohan se lahjakkuus olikaan siinä perheessä..
Kapellimestarin koulutus toisaalta vaatii kyllä enemmän. Siihen kuuluu varsinaisen orkesterinjohdon lisäksi ainakin yhden, ellei jopa kahden, (en ole varma), instrumentin solistitasoinen hallinta. Eli en oikein ole varma, kummalta vaaditaankaan loppujen lopuksi enemmän.
Musiikkia ei tehdä koulutuksella, eikä ketään kiinnosta paperit. Siitä ei kannata vaativuuden mittaria tehdä.
No koulutus tai ei, niin periaatteessa pianistin ei tarvitse osata muuta kuin soittaa pianoa. Kapellimestarin pitää osata soittaa vähintään kahta instrumenttia ja johtaa orkesteria, on sitten itseoppinut tai koulutettu. Minusta se on vähän vaativampaa. Vaikka en väitä, etteikö joku pianistikin voisi olla yhtä lahjakas kuin joku kapellimestari ja halutessaan kyetä samaan, jos opettelee ja harjoittelee.
Kyllä paperit kiinnostaa ainakin kapellimestarin pestiä täytettäessä. Saa olla melkoinen puikkovelho, jos saa sopimuksen nimekkääseen orkesteriin ilman koulutusta. Solistit voivat pärjätä hyvin ilmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisten työpaikalla aikuisten säännöillä kirjoitti:
Muusikko kirjoitti:
Niin. Huomaa, että et todellisuudessa tiedä yhtään mitään muusikon ammatista. Kadehdit lomia ja palkkaa. Miltä kuulostaa se, että kukaan ammattimuusikko ei voi koskaan pitää lomaa oikeasti kuin ihan maksimissaan pari viikkoa, puhaltajat eivät sitäkään? Lihasmuisti vaatii jatkuvaa ylläpitoa tai edessä on todennä sairasloma. Harvoinpa orkesterisoittaja voi viettää vapaata viikonloppuakaan, jos perjantaina on konsertti niin maanantaina pitää osata keskiviikon konsertin ohjelma. Kukaan ei voi mennä maanantaina yhteisharjoituksen eli työajan alkaessa töihin ja alkaa tutkimaan, että mitäs pitäisi soittaa. Työ pitää valmistella etukäteen ihan jokaisen itsekseen.
Onko mielestäsi koko musiikin historia laaja ilmiö? Se on osattava ja ymmärrettävä, jotta tietää miten mitäkin musiikkia tulkitaan, sitä ei painetusta nuotista näe. Kapellimestarin käskyillä ei ole mitään merkitystä, jos soittajat eivät hallitse musiikin teoriaa, historiaa, tyylejä ym. Tämä nyt vain pintaraapaisuna sinulle. Suosittelen tutustumaan asioihin ennen kuin alat huutelemaan omia oletuksiasi.
Musiikin historia ja teoria eivät ole vaativia asioita. Muusikon työ ei ole vaativaa työtä. Siitä puuttuu mm. haastava asiakokonaisuuksien ymmärtäminen, taloudellinen vastuu, vastuu muiden työllisyydestä, vastuu muista ihmisistä, esimiesvastuu, lainsäädännön tuntemus, hankalat asiakkaat, jatkuva tavoitettavissa oleminen yms.
Voit vapaasti pitää omaa koulutustasi haastavana ja korkeana ja ammattiasi vaativana, ja ehkä se sitä sinulle onkin, mutta kannattaa ymmärtää, että ei se kaikkien silmissä sitä ole. Se on suljettu urapolku musiikkitehtaassa, jossa ei ole omaa päätösvaltaa asioihin.
Monessa muussakin ammatissa täytyy jatkuvasti pitää itseään ammattikunnossa ja valmistautua töihinsä [hui sentään!], mutta sitä musiikkikuplassa elävät eivät taida ymmärtää. Kannattaisi kurkata kuplan ulkopuolelle.
Enkä muuten kadehdi muusikon työstä mitään. Puolen vuoden lomat ja työn vaativuuteen nähden liian iso palkka ovat minusta lähinnä yhteiskunnassa loisimista.
Jos otetaan kadulta satunnainen kaksikymppinen tyyppi, niin kyllä siitä dippainssi, lääkäri tai juristi voidaan aika todennäköisesti leipoa, mutta orkesterimuusikoksi ei saada puskettua edes yhtä sadasta kadunmiehestä.
Myöskään sinusta ei ole muusikoksi, mutta varmaan kaikki Santun orkesterin soittajat voisivat halutessaan tehdä sinun työtäsi (ja aika montaa muutakin). ;)
Aikuisten työpaikalla aikuisten säännöillä kirjoitti:
Muusikko kirjoitti:
Niin. Huomaa, että et todellisuudessa tiedä yhtään mitään muusikon ammatista. Kadehdit lomia ja palkkaa. Miltä kuulostaa se, että kukaan ammattimuusikko ei voi koskaan pitää lomaa oikeasti kuin ihan maksimissaan pari viikkoa, puhaltajat eivät sitäkään? Lihasmuisti vaatii jatkuvaa ylläpitoa tai edessä on todennä sairasloma. Harvoinpa orkesterisoittaja voi viettää vapaata viikonloppuakaan, jos perjantaina on konsertti niin maanantaina pitää osata keskiviikon konsertin ohjelma. Kukaan ei voi mennä maanantaina yhteisharjoituksen eli työajan alkaessa töihin ja alkaa tutkimaan, että mitäs pitäisi soittaa. Työ pitää valmistella etukäteen ihan jokaisen itsekseen.
Onko mielestäsi koko musiikin historia laaja ilmiö? Se on osattava ja ymmärrettävä, jotta tietää miten mitäkin musiikkia tulkitaan, sitä ei painetusta nuotista näe. Kapellimestarin käskyillä ei ole mitään merkitystä, jos soittajat eivät hallitse musiikin teoriaa, historiaa, tyylejä ym. Tämä nyt vain pintaraapaisuna sinulle. Suosittelen tutustumaan asioihin ennen kuin alat huutelemaan omia oletuksiasi.
Musiikin historia ja teoria eivät ole vaativia asioita. Muusikon työ ei ole vaativaa työtä. Siitä puuttuu mm. haastava asiakokonaisuuksien ymmärtäminen, taloudellinen vastuu, vastuu muiden työllisyydestä, vastuu muista ihmisistä, esimiesvastuu, lainsäädännön tuntemus, hankalat asiakkaat, jatkuva tavoitettavissa oleminen yms.
Voit vapaasti pitää omaa koulutustasi haastavana ja korkeana ja ammattiasi vaativana, ja ehkä se sitä sinulle onkin, mutta kannattaa ymmärtää, että ei se kaikkien silmissä sitä ole. Se on suljettu urapolku musiikkitehtaassa, jossa ei ole omaa päätösvaltaa asioihin.
Monessa muussakin ammatissa täytyy jatkuvasti pitää itseään ammattikunnossa ja valmistautua töihinsä [hui sentään!], mutta sitä musiikkikuplassa elävät eivät taida ymmärtää. Kannattaisi kurkata kuplan ulkopuolelle.
Enkä muuten kadehdi muusikon työstä mitään. Puolen vuoden lomat ja työn vaativuuteen nähden liian iso palkka ovat minusta lähinnä yhteiskunnassa loisimista.
Siinä olet väärässä, etteikö muusikoiden työhön kuuluisi hankalat asiakkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Mitäpä tuohon voi sanoa, jos ei ymmärrä muusikon työstä mitään eikä haluakaan ymmärtää. Olen itse kouluttautunut sekä muusikoksi että ns. kovalle akateemiselle alalle, joka on erittäin kilpailtu, vastuullinen ja rahakas, ja tehnyt sillä uraa. Tosiasia on, että esiintyvän muusikon työn vaativuus on aivan omaa luokkaansa ns. taidemusiikin alalla, verrattuna (muihin) akateemisiin aloihin. Tätä on vaikea ymmärtää ulkopuolelta, mutta fiksu ainakin yrittää ymmärtää. Mikään muu ala ei ole verrattavissa siihen. Niin, ja Suomessa orkesterimuusikot ovat itse asiassa alipalkattuja, työn vaativuuteen nähden. Tämän voin sanoa oman kokemukseni perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi entistä avovaimoa kyrsiä Santun menestys. Ennemmin olisi varmaan juntannut miehen sohvanpäätyyn katsomaan kanssaan telkkarista paskaa, kuin antanut tehdä kansainvälistä uraa.
Tai sitten vastasi kaikesta kotona yksin, hoiti työnsä Helsingissä ja pojan myös... ja sai kotiin välillä väsyneen miehen, joka oli impulsiivinen ja vastuunpakoilija. En ehkä itsekään katselisi tommoista...
Aivan, ja kaiken tuon mainitsemasi oman kansainvälisen muusikonuransa ohella. Jännä ajatusmalli tuo, että vain toisen vanhemman työ ja tekeminen on arvokasta.
Myönnän heti alkuun tietämättömyyteni tuolta saralta, mutta olenko väärässä jos oletan että on helpompi päästä esiin kapellimestarina kuin pianistina? Eli pianistilta "vaaditaan enemmän"?
Joten kumpikohan se lahjakkuus olikaan siinä perheessä..
Kapellimestarin koulutus toisaalta vaatii kyllä enemmän. Siihen kuuluu varsinaisen orkesterinjohdon lisäksi ainakin yhden, ellei jopa kahden, (en ole varma), instrumentin solistitasoinen hallinta. Eli en oikein ole varma, kummalta vaaditaankaan loppujen lopuksi enemmän.
Musiikkia ei tehdä koulutuksella, eikä ketään kiinnosta paperit. Siitä ei kannata vaativuuden mittaria tehdä.
No koulutus tai ei, niin periaatteessa pianistin ei tarvitse osata muuta kuin soittaa pianoa. Kapellimestarin pitää osata soittaa vähintään kahta instrumenttia ja johtaa orkesteria, on sitten itseoppinut tai koulutettu. Minusta se on vähän vaativampaa. Vaikka en väitä, etteikö joku pianistikin voisi olla yhtä lahjakas kuin joku kapellimestari ja halutessaan kyetä samaan, jos opettelee ja harjoittelee.
Kyllä paperit kiinnostaa ainakin kapellimestarin pestiä täytettäessä. Saa olla melkoinen puikkovelho, jos saa sopimuksen nimekkääseen orkesteriin ilman koulutusta. Solistit voivat pärjätä hyvin ilmankin.
Älytön vertailu. Kummassakin on rajaton määrä opittavaa ja tehtävää. Ei se toimi niin, että pitää tehdä joku opintokokonaisuus ja sitten olet huippu siinä hommassa ja yleisö tulee kipinkapin paikalle kuuntelemaan. Ihan samalla tavalla jalkapallokin on aika yksinkertaista, mutta niin vain sinä et pääse Valioliigaan, vaikka kuinka osaatkin varmaan juosta.
Paperit ei kiinnosta. Ihan oikeasti, ei näitä hommia tehdä papereilla. Toki kaikki klasaripuolella käyvät pitkät opintopolut, mutta Santunkin ura alkoi jo kauan ennen papereita. Liekö valmistunut edes vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten työpaikalla aikuisten säännöillä kirjoitti:
Muusikko kirjoitti:
Niin. Huomaa, että et todellisuudessa tiedä yhtään mitään muusikon ammatista. Kadehdit lomia ja palkkaa. Miltä kuulostaa se, että kukaan ammattimuusikko ei voi koskaan pitää lomaa oikeasti kuin ihan maksimissaan pari viikkoa, puhaltajat eivät sitäkään? Lihasmuisti vaatii jatkuvaa ylläpitoa tai edessä on todennä sairasloma. Harvoinpa orkesterisoittaja voi viettää vapaata viikonloppuakaan, jos perjantaina on konsertti niin maanantaina pitää osata keskiviikon konsertin ohjelma. Kukaan ei voi mennä maanantaina yhteisharjoituksen eli työajan alkaessa töihin ja alkaa tutkimaan, että mitäs pitäisi soittaa. Työ pitää valmistella etukäteen ihan jokaisen itsekseen.
Onko mielestäsi koko musiikin historia laaja ilmiö? Se on osattava ja ymmärrettävä, jotta tietää miten mitäkin musiikkia tulkitaan, sitä ei painetusta nuotista näe. Kapellimestarin käskyillä ei ole mitään merkitystä, jos soittajat eivät hallitse musiikin teoriaa, historiaa, tyylejä ym. Tämä nyt vain pintaraapaisuna sinulle. Suosittelen tutustumaan asioihin ennen kuin alat huutelemaan omia oletuksiasi.
Musiikin historia ja teoria eivät ole vaativia asioita. Muusikon työ ei ole vaativaa työtä. Siitä puuttuu mm. haastava asiakokonaisuuksien ymmärtäminen, taloudellinen vastuu, vastuu muiden työllisyydestä, vastuu muista ihmisistä, esimiesvastuu, lainsäädännön tuntemus, hankalat asiakkaat, jatkuva tavoitettavissa oleminen yms.
Voit vapaasti pitää omaa koulutustasi haastavana ja korkeana ja ammattiasi vaativana, ja ehkä se sitä sinulle onkin, mutta kannattaa ymmärtää, että ei se kaikkien silmissä sitä ole. Se on suljettu urapolku musiikkitehtaassa, jossa ei ole omaa päätösvaltaa asioihin.
Monessa muussakin ammatissa täytyy jatkuvasti pitää itseään ammattikunnossa ja valmistautua töihinsä [hui sentään!], mutta sitä musiikkikuplassa elävät eivät taida ymmärtää. Kannattaisi kurkata kuplan ulkopuolelle.
Enkä muuten kadehdi muusikon työstä mitään. Puolen vuoden lomat ja työn vaativuuteen nähden liian iso palkka ovat minusta lähinnä yhteiskunnassa loisimista.
Siinä olet väärässä, etteikö muusikoiden työhön kuuluisi hankalat asiakkaat.
Niin. Aika harvan toimistoheebon parisuhteita ruoditaan Vauva-palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mitäpä tuohon voi sanoa, jos ei ymmärrä muusikon työstä mitään eikä haluakaan ymmärtää. Olen itse kouluttautunut sekä muusikoksi että ns. kovalle akateemiselle alalle, joka on erittäin kilpailtu, vastuullinen ja rahakas, ja tehnyt sillä uraa. Tosiasia on, että esiintyvän muusikon työn vaativuus on aivan omaa luokkaansa ns. taidemusiikin alalla, verrattuna (muihin) akateemisiin aloihin. Tätä on vaikea ymmärtää ulkopuolelta, mutta fiksu ainakin yrittää ymmärtää. Mikään muu ala ei ole verrattavissa siihen. Niin, ja Suomessa orkesterimuusikot ovat itse asiassa alipalkattuja, työn vaativuuteen nähden. Tämän voin sanoa oman kokemukseni perusteella.
No joo, alojen vertailu itsessään on vähän lapsellista. Ravintola-alallakin voi olla pihvin kääntäjä tai McDonaldsin toimitusjohtaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoh
Ei kai toimistoheebot anna tuollaisia älyttömiä haastatteluita
Miksi siis kukaan edes osaisi kommentoida silloin kun ei ole haastattelua jota kommentoida
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten työpaikalla aikuisten säännöillä kirjoitti:
Muusikko kirjoitti:
Niin. Huomaa, että et todellisuudessa tiedä yhtään mitään muusikon ammatista. Kadehdit lomia ja palkkaa. Miltä kuulostaa se, että kukaan ammattimuusikko ei voi koskaan pitää lomaa oikeasti kuin ihan maksimissaan pari viikkoa, puhaltajat eivät sitäkään? Lihasmuisti vaatii jatkuvaa ylläpitoa tai edessä on todennä sairasloma. Harvoinpa orkesterisoittaja voi viettää vapaata viikonloppuakaan, jos perjantaina on konsertti niin maanantaina pitää osata keskiviikon konsertin ohjelma. Kukaan ei voi mennä maanantaina yhteisharjoituksen eli työajan alkaessa töihin ja alkaa tutkimaan, että mitäs pitäisi soittaa. Työ pitää valmistella etukäteen ihan jokaisen itsekseen.
Onko mielestäsi koko musiikin historia laaja ilmiö? Se on osattava ja ymmärrettävä, jotta tietää miten mitäkin musiikkia tulkitaan, sitä ei painetusta nuotista näe. Kapellimestarin käskyillä ei ole mitään merkitystä, jos soittajat eivät hallitse musiikin teoriaa, historiaa, tyylejä ym. Tämä nyt vain pintaraapaisuna sinulle. Suosittelen tutustumaan asioihin ennen kuin alat huutelemaan omia oletuksiasi.
Musiikin historia ja teoria eivät ole vaativia asioita. Muusikon työ ei ole vaativaa työtä. Siitä puuttuu mm. haastava asiakokonaisuuksien ymmärtäminen, taloudellinen vastuu, vastuu muiden työllisyydestä, vastuu muista ihmisistä, esimiesvastuu, lainsäädännön tuntemus, hankalat asiakkaat, jatkuva tavoitettavissa oleminen yms.
Voit vapaasti pitää omaa koulutustasi haastavana ja korkeana ja ammattiasi vaativana, ja ehkä se sitä sinulle onkin, mutta kannattaa ymmärtää, että ei se kaikkien silmissä sitä ole. Se on suljettu urapolku musiikkitehtaassa, jossa ei ole omaa päätösvaltaa asioihin.
Monessa muussakin ammatissa täytyy jatkuvasti pitää itseään ammattikunnossa ja valmistautua töihinsä [hui sentään!], mutta sitä musiikkikuplassa elävät eivät taida ymmärtää. Kannattaisi kurkata kuplan ulkopuolelle.
Enkä muuten kadehdi muusikon työstä mitään. Puolen vuoden lomat ja työn vaativuuteen nähden liian iso palkka ovat minusta lähinnä yhteiskunnassa loisimista.
Siinä olet väärässä, etteikö muusikoiden työhön kuuluisi hankalat asiakkaat.
Niin. Aika harvan toimistoheebon parisuhteita ruoditaan Vauva-palstalla.
Aikuisten työpaikalla aikuisten säännöillä kirjoitti:
Muusikko kirjoitti:
Niin. Huomaa, että et todellisuudessa tiedä yhtään mitään muusikon ammatista. Kadehdit lomia ja palkkaa. Miltä kuulostaa se, että kukaan ammattimuusikko ei voi koskaan pitää lomaa oikeasti kuin ihan maksimissaan pari viikkoa, puhaltajat eivät sitäkään? Lihasmuisti vaatii jatkuvaa ylläpitoa tai edessä on todennä sairasloma. Harvoinpa orkesterisoittaja voi viettää vapaata viikonloppuakaan, jos perjantaina on konsertti niin maanantaina pitää osata keskiviikon konsertin ohjelma. Kukaan ei voi mennä maanantaina yhteisharjoituksen eli työajan alkaessa töihin ja alkaa tutkimaan, että mitäs pitäisi soittaa. Työ pitää valmistella etukäteen ihan jokaisen itsekseen.
Onko mielestäsi koko musiikin historia laaja ilmiö? Se on osattava ja ymmärrettävä, jotta tietää miten mitäkin musiikkia tulkitaan, sitä ei painetusta nuotista näe. Kapellimestarin käskyillä ei ole mitään merkitystä, jos soittajat eivät hallitse musiikin teoriaa, historiaa, tyylejä ym. Tämä nyt vain pintaraapaisuna sinulle. Suosittelen tutustumaan asioihin ennen kuin alat huutelemaan omia oletuksiasi.
Musiikin historia ja teoria eivät ole vaativia asioita. Muusikon työ ei ole vaativaa työtä. Siitä puuttuu mm. haastava asiakokonaisuuksien ymmärtäminen, taloudellinen vastuu, vastuu muiden työllisyydestä, vastuu muista ihmisistä, esimiesvastuu, lainsäädännön tuntemus, hankalat asiakkaat, jatkuva tavoitettavissa oleminen yms.
Voit vapaasti pitää omaa koulutustasi haastavana ja korkeana ja ammattiasi vaativana, ja ehkä se sitä sinulle onkin, mutta kannattaa ymmärtää, että ei se kaikkien silmissä sitä ole. Se on suljettu urapolku musiikkitehtaassa, jossa ei ole omaa päätösvaltaa asioihin.
Monessa muussakin ammatissa täytyy jatkuvasti pitää itseään ammattikunnossa ja valmistautua töihinsä [hui sentään!], mutta sitä musiikkikuplassa elävät eivät taida ymmärtää. Kannattaisi kurkata kuplan ulkopuolelle.
Enkä muuten kadehdi muusikon työstä mitään. Puolen vuoden lomat ja työn vaativuuteen nähden liian iso palkka ovat minusta lähinnä yhteiskunnassa loisimista.
Voi apua!!😂 miten voit verrata muusikon työtä tähän: ”Muusikon työ ei ole vaativaa työtä. Siitä puuttuu mm. haastava asiakokonaisuuksien ymmärtäminen, taloudellinen vastuu, vastuu muiden työllisyydestä, vastuu muista ihmisistä, esimiesvastuu, lainsäädännön tuntemus, hankalat asiakkaat, jatkuva tavoitettavissa oleminen yms.”
Vertaat esimiestyöhön tai yrittäjyyteen! Missä muissa töissä mm tunnetaan lainsäädäntö, otetaan taloudellinen vastuu ja vastuu työntekijöistä?!
Vaativaa voi työ olla vaikka nuo sinun kriteerisi ei täyttyisikään ; orkestimuusikon tulee ”vapaa-ajallaan ja lomillaan” tehdä töitä jotta kehtaa mennä harjoituksiin.
Mikä tarve ylipäätään kieltää jonkin ammattiryhmän työn vaativuus? Oletko katkera?
Muusikko kirjoitti:
Aikuisten työpaikalla aikuisten säännöillä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiks teitä yhtään ärsytä että kaiken maailman rsot ym orkat ylläpidetään verovaroin ja nää tyypit ovat pelkkiä diivoja joiden harrastus ja työ ovat sama asia?
Heillä on pidemmät kesälomat koska nillä ei ole silloin "kausi" mutta saavat palkkaa kuitenkin ja usea jäsen kesällä soittaa jossain aansamblessa mistä saa tuloja tai esim opetta instrumenttien käsittelyä rahasta silloin. Miettikään lastenhoitajat, opettajat, sairaanhoitajat... että kumpi on tärkeämpi työ?
Orkesterimuusikoiden koulutus on aika matala, ei vaadi mitään älyllistä ponnistelua. Lomat ovat ruhtinaalliset ja niiden aikana voi tehdä toista työtä. Urakehitys on olematonta, minkä takia monen henkinen kehitys jää opiskeluvuosien tasolle. Kun ei ole mitään saavutettavaa vakipaikan jälkeen, keskitytään suhteisiin työkavereiden kanssa. Juoruilevampia ja keskenkasvuisempia työyhteisöjä saa hakea. Kuka pani ketä, se on mielenkiintoisinta, mitä osaavat kahvipöydässä keskustella.
Sääli, että tuommoisesta työstä maksetaan paremmin kuin oikeasti tarpeellisista töistä. Orkesterimuusikolle sopisi parin tonnin kuukausipalkka, mutta ainakin RSO:ssa se on noin 4000 e/kk. Verorahoista. Samaan aikaan sosiaalityöntekijät tekevät oikeasti raskasta työtä tiukoin lomin puolta pienemmällä palkalla.
Orkesterisoittajan koulutus on kaikkea muuta kuin lyhyt. Vaatii vähintään 10 vuoden soitonopiskelun, että on minkäänlaisia mahdollisuuksia voittaa koesoitto. Tuo 10 vuotta on siis aivan minimi. Useimmin opintoja on takana jopa yli 20 vuotta. Harvassa työssä joutuu yhdistämään äärimmäisen pikkutarkkaa lihastyötä, koko emotionaalista kapasiteettiaan ja persoonaansa. Ja muuten mistähän tuon palkan olet keksinyt?! Rivisoittajan palkka RSOssa on sama kuin sosiaalityöntekijän. Ja työajat aivan jotain muuta kuin mukava 8-16.
Huoh.
Mistä moiset palkat revitty?!
Entäpä oletko ajatellut että jos lapsena ei aloita harrastusta vakavamielisesti niin ei mitään toivoa alalle; ura aloitetaan muusikkona jo lapsena. Jos niin ei ole tehty, on turha kuvitella edes pääsevänsä alalle. Muusikot jotka tänä päivänä saavat työtä aloittavat poikkeuksetta opintonsa jo koulun alkaessa. Jos ei niin silloin ollaan ihmelapsi tasolla.
Lomat ovat harjoittelua, ja jo lapsena. Nuoruus käytetään neljän seinän sisällä harjoitellen. Työssä orkesterissa treenataan jatkuvasti uutta ohjelmistoa. Joka vapaa-ajalla myös muusikko (kyllä! Ei lepää vaan valmistautuu työhön) harjoittelee tulevaa ohjelmistoa.
Ihan kirjoitin vaan siksi että joku ei erehtyisi uskomaan jonkun tietämättömän päättömiä ajatuksia.
Hgjj kirjoitti:
Muusikko kirjoitti:
Aikuisten työpaikalla aikuisten säännöillä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiks teitä yhtään ärsytä että kaiken maailman rsot ym orkat ylläpidetään verovaroin ja nää tyypit ovat pelkkiä diivoja joiden harrastus ja työ ovat sama asia?
Heillä on pidemmät kesälomat koska nillä ei ole silloin "kausi" mutta saavat palkkaa kuitenkin ja usea jäsen kesällä soittaa jossain aansamblessa mistä saa tuloja tai esim opetta instrumenttien käsittelyä rahasta silloin. Miettikään lastenhoitajat, opettajat, sairaanhoitajat... että kumpi on tärkeämpi työ?
Orkesterimuusikoiden koulutus on aika matala, ei vaadi mitään älyllistä ponnistelua. Lomat ovat ruhtinaalliset ja niiden aikana voi tehdä toista työtä. Urakehitys on olematonta, minkä takia monen henkinen kehitys jää opiskeluvuosien tasolle. Kun ei ole mitään saavutettavaa vakipaikan jälkeen, keskitytään suhteisiin työkavereiden kanssa. Juoruilevampia ja keskenkasvuisempia työyhteisöjä saa hakea. Kuka pani ketä, se on mielenkiintoisinta, mitä osaavat kahvipöydässä keskustella.
Sääli, että tuommoisesta työstä maksetaan paremmin kuin oikeasti tarpeellisista töistä. Orkesterimuusikolle sopisi parin tonnin kuukausipalkka, mutta ainakin RSO:ssa se on noin 4000 e/kk. Verorahoista. Samaan aikaan sosiaalityöntekijät tekevät oikeasti raskasta työtä tiukoin lomin puolta pienemmällä palkalla.
Orkesterisoittajan koulutus on kaikkea muuta kuin lyhyt. Vaatii vähintään 10 vuoden soitonopiskelun, että on minkäänlaisia mahdollisuuksia voittaa koesoitto. Tuo 10 vuotta on siis aivan minimi. Useimmin opintoja on takana jopa yli 20 vuotta. Harvassa työssä joutuu yhdistämään äärimmäisen pikkutarkkaa lihastyötä, koko emotionaalista kapasiteettiaan ja persoonaansa. Ja muuten mistähän tuon palkan olet keksinyt?! Rivisoittajan palkka RSOssa on sama kuin sosiaalityöntekijän. Ja työajat aivan jotain muuta kuin mukava 8-16.
Huoh.
Mistä moiset palkat revitty?!
Entäpä oletko ajatellut että jos lapsena ei aloita harrastusta vakavamielisesti niin ei mitään toivoa alalle; ura aloitetaan muusikkona jo lapsena. Jos niin ei ole tehty, on turha kuvitella edes pääsevänsä alalle. Muusikot jotka tänä päivänä saavat työtä aloittavat poikkeuksetta opintonsa jo koulun alkaessa. Jos ei niin silloin ollaan ihmelapsi tasolla.
Lomat ovat harjoittelua, ja jo lapsena. Nuoruus käytetään neljän seinän sisällä harjoitellen. Työssä orkesterissa treenataan jatkuvasti uutta ohjelmistoa. Joka vapaa-ajalla myös muusikko (kyllä! Ei lepää vaan valmistautuu työhön) harjoittelee tulevaa ohjelmistoa.Ihan kirjoitin vaan siksi että joku ei erehtyisi uskomaan jonkun tietämättömän päättömiä ajatuksia.
Kommentti oli tarkoitettu niille joille ”muusikko” vastannut ..
nainen varmasti lötänyt kunnon miehen ,pojan reppanan tilalle. onnea184
Aikuisten työpaikalla aikuisten säännöillä kirjoitti:
Muusikko kirjoitti:
Niin. Huomaa, että et todellisuudessa tiedä yhtään mitään muusikon ammatista. Kadehdit lomia ja palkkaa. Miltä kuulostaa se, että kukaan ammattimuusikko ei voi koskaan pitää lomaa oikeasti kuin ihan maksimissaan pari viikkoa, puhaltajat eivät sitäkään? Lihasmuisti vaatii jatkuvaa ylläpitoa tai edessä on todennä sairasloma. Harvoinpa orkesterisoittaja voi viettää vapaata viikonloppuakaan, jos perjantaina on konsertti niin maanantaina pitää osata keskiviikon konsertin ohjelma. Kukaan ei voi mennä maanantaina yhteisharjoituksen eli työajan alkaessa töihin ja alkaa tutkimaan, että mitäs pitäisi soittaa. Työ pitää valmistella etukäteen ihan jokaisen itsekseen.
Onko mielestäsi koko musiikin historia laaja ilmiö? Se on osattava ja ymmärrettävä, jotta tietää miten mitäkin musiikkia tulkitaan, sitä ei painetusta nuotista näe. Kapellimestarin käskyillä ei ole mitään merkitystä, jos soittajat eivät hallitse musiikin teoriaa, historiaa, tyylejä ym. Tämä nyt vain pintaraapaisuna sinulle. Suosittelen tutustumaan asioihin ennen kuin alat huutelemaan omia oletuksiasi.
Musiikin historia ja teoria eivät ole vaativia asioita. Muusikon työ ei ole vaativaa työtä. Siitä puuttuu mm. haastava asiakokonaisuuksien ymmärtäminen, taloudellinen vastuu, vastuu muiden työllisyydestä, vastuu muista ihmisistä, esimiesvastuu, lainsäädännön tuntemus, hankalat asiakkaat, jatkuva tavoitettavissa oleminen yms.
Voit vapaasti pitää omaa koulutustasi haastavana ja korkeana ja ammattiasi vaativana, ja ehkä se sitä sinulle onkin, mutta kannattaa ymmärtää, että ei se kaikkien silmissä sitä ole. Se on suljettu urapolku musiikkitehtaassa, jossa ei ole omaa päätösvaltaa asioihin.
Monessa muussakin ammatissa täytyy jatkuvasti pitää itseään ammattikunnossa ja valmistautua töihinsä [hui sentään!], mutta sitä musiikkikuplassa elävät eivät taida ymmärtää. Kannattaisi kurkata kuplan ulkopuolelle.
Enkä muuten kadehdi muusikon työstä mitään. Puolen vuoden lomat ja työn vaativuuteen nähden liian iso palkka ovat minusta lähinnä yhteiskunnassa loisimista.
Harvoin tulee luettua tällaista p******. Miltä kokemuspohjalta oikein piereskelet tällaisia? Muusikon työstä tietysti sulla täytyy olla paljon kokemusta, mustä muuten voit edes tietää. Sinfoniaorkesterihan on mielettömän hieno juttu. Jokaisella sen jäsenellä pitää olla oma tontti hallussa, valtava herkkyys, musiikin taju ja kyky soittaa yhdessä ja lopputulos on paljon enemmän kuin kaikkien muusikkojen taito yhteensä. Tuolla sun persoonallasi ei siitä tulis mitään, et selvästikään arvosta (tai tajua) musiikkia ja niitä ulottuvuuksia mitä se tarjoaa. Kyseessä ei ole oma napa ja narsismi, vaan se, et yhdessä viritytään ja luodaan maailmoja. Ja yleisö pääsee niitä jakamaan. Ei kaikki tajua nyansseja. Mut ole rauhassa, kyllä maailmaan mahtuu omaa napaansa tuijottavat juntit ja kaikki muutkin. Musiikki kuitenkin sattuu olemaan hienoimpia asioita mitä ihmismieli pystyy luomaan.
Niin. Toiset tietää, toiset ei. Työkseni teen sopimuksia, ja tuollaisissakin olen ollut mukana.
Miten muuten itse olet taiteen maailmassa mukana, kun on varaa naureskella?