Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liikunnan aloitus ja epätoivo
29.12.2018 |
En ole harrastanut aikoihin mitään liikuntaa säännöllisesti. Ulkoilen lasten kanssa mutta nyt (istuma)töihin palattua surullisen vähän. Käyn satunnaisesti rupattelulenkillä kaverin kanssa. Aloitan liikuntaharrastuksia (kuntosali, uinti, suunnistus, tanssi) mutta ne jää parin viikon tai kuukauden jälkeen.
Nyt ajattelen taas raivata kalenterista tilaa liikunnalle. Ja tiedän, että pitäisi aloittaa maltillisesti. Ja samalla tiedän, että se "maltillisesti" ei vielä riitä mihinkään, mikä nakertaa heti alkuunsa motivaatiota. Yksi salikäynti viikossa enintään hidastaa rapistumista, ja olisi tässä kunnossa ihan kohennettavaakin.
Laskeskelen että lasten harrastusten aikana minulla olisi mahdollisuus käydä lenkillä 2 x 30 min. viikossa. Lisäksi saisin tungettua yhteen arki-iltaan kuntosalikäynnin, mutta se vaatii puolisolta jo joustoa. Kaverin kanssa sovittiin jo säännölliset kävelyt viikonlopuille, mutta ne on ensisijaisesti sosiaalisia eli hiki ei virtaa koska pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta mikä ei mun kunnolla reippaasti kävellen onnistu, eli tämä ei ole "kunnon liikuntaa". Eli 1 kuntosalikäynti, yhteensä 1h lenkkeilyä viikossa, kuulostaa olevan yhtä tyhjän kanssa! Ja silti se tuntuu ihan maksimilta mitä jaksan viikkoon nyt tunkea.
Voisitteko nyt vakuuttaa että tuollakin on väliä, niin pääsen alkuun? Ehkä sitten tulen virkeämmäksi ja ahkerammaksi ihmiseksi ja sitä aikaa ja energiaa liikunnalle löytyy joskus enemmänkin.
Kommentit (78)
Ap:stä paistaa kyllä läpi se perusasenne mikä monella on, halutaan laihtua/kiinteytyä/parempi kunto kunhan ei vaan tarvi tehdä mitään sen eteen. Kaikki muu menee edelle ja ehkä voisi just tunnin kaks viikosta nipistää liikkumiselle. Ehkä.
Ties mistä syystä ei voi liikkua yhdessä lasten/koko perheen kanssa, tehdä siitä hauskaa. Mikään ei estäisi lasten leikkiessä leikkipuistossa tehdä omaa pientä treeniä, mutta asenne on jo etukäteen EN VARMASTI!
Valitettavasti se asenne vaikuttaa paljon vaikka ap erikseen kirlsi asennettaan moittimasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse harrastan vaan kävelyä. Vähintään tunnin päivässä. Tuntuu silti, että ei siitä paljon hyötyä ole. Pitäisi varmaan aloittaa jokin muukin liikuntaharrastus.
Vierailija kirjoitti:
Ap:stä paistaa kyllä läpi se perusasenne mikä monella on, halutaan laihtua/kiinteytyä/parempi kunto kunhan ei vaan tarvi tehdä mitään sen eteen. Kaikki muu menee edelle ja ehkä voisi just tunnin kaks viikosta nipistää liikkumiselle. Ehkä.
Ties mistä syystä ei voi liikkua yhdessä lasten/koko perheen kanssa, tehdä siitä hauskaa. Mikään ei estäisi lasten leikkiessä leikkipuistossa tehdä omaa pientä treeniä, mutta asenne on jo etukäteen EN VARMASTI!
Valitettavasti se asenne vaikuttaa paljon vaikka ap erikseen kirlsi asennettaan moittimasta.
Eli kolme kertaa / kaksi tuntia erillistä liikuntaa ei ole mitään ja vasta täydellinen suorittaminen on jotain? Ap kertoi ulkoilevansa ja käyvänsä lasten kanssa uimassa, ja se ettei mene leikkipuistoon ähräämään askelkyykkyjä ei tarkoita etteikö olisi valmis tekemään mitään. Juuri tuollaisten väheksyvien haukkujen takia ne ihmiset, joille liikunnan aloittaminen on hankalaa, eivät pääse edes ensimmäiselle portaalle kun sille nousemisesta saa pelkkää kakkaa niskaan.
Tässä on ihminen LISÄÄMÄSSÄ LIIKUNTAA OMASTA ALOITTEESTAAN, ja se on mielestänne asennevamma koska ei tee sitä heti tarpeeksi ja oikealla tavalla? Hienoa kannustusta!
En jaksa koko ketjua lukea mutta aloita harrastamaan liikuntaa josta tykkäätja tulee hyvä mieli, ei tarvitse pakottaa itseään...
Vierailija kirjoitti:
Ap:stä paistaa kyllä läpi se perusasenne mikä monella on, halutaan laihtua/kiinteytyä/parempi kunto kunhan ei vaan tarvi tehdä mitään sen eteen. Kaikki muu menee edelle ja ehkä voisi just tunnin kaks viikosta nipistää liikkumiselle. Ehkä.
Ties mistä syystä ei voi liikkua yhdessä lasten/koko perheen kanssa, tehdä siitä hauskaa. Mikään ei estäisi lasten leikkiessä leikkipuistossa tehdä omaa pientä treeniä, mutta asenne on jo etukäteen EN VARMASTI!
Valitettavasti se asenne vaikuttaa paljon vaikka ap erikseen kirlsi asennettaan moittimasta.
Niinpä, aika tyypillistä. Aamulla ei voi liikkua, vkonloppuisin ei voi liikkua ym selityksiä löytyy. Se on ihan fine, mutta turha itkeä jos tuloksia ei tule. Totuus kirpaisee, valitettavasti. Aika monella on asenteessa parantamisen varaa, itse sitä ei vaan huomaa.
Toki hyvä on aloittaa jostain, tehoja on silti lisättävä jos haluaa tuloksia.
T. Nro 26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asennevammainen täytyy olla, jos ei löydä päivästä tuntia liikunnalle. On selityksiä mitä pitää tehdä, kyllä sinne salille pääsee vaikka silloin putouksen aikaan. Nykyihminen on laiska eikä halua tehdä mitään tuloksien eteen.
Minulla löytyy selityksiä enkä todellakaan luovu niistä toisten ylenkatseen vuoksi.
Aiemmin liikuin vuosikausia 3-5 x vko ja nautin siitä todella.
Sitten tuli kaikenlaista. Rankkaa töissä, burn out, vanhemman sairastuminen, huolenpito ja kuolema, oma keho meni ihan sekaisin ja olin väsymysoireyhtymän rajamailla. Liikun, jos liikun ja usein valitettavasti en.
Toivon, että uusi vuosi toisi tähän parannusta, mutta en ala puskea itseäni. Sain lähes koko elämän vaivanneen unettomuuden rauhoitettua sillä, että nukun aamulla niin pitkään kuin tarvitsen. En vaihda liikunnan nautintoa aamutreeneinä siihen, että menetän palauttavat yöuneni. Enkä myöskään ala nostaa päivän tai illan stressitasoja liian korkeiksi noudattamalla kellotettua aikataulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulokset nakkaisin jorpakkoon tässä vaiheessa.
Paljon tärkeämpää on nyt löytää liikkumisen ilo ja tehdä liikunnasta tapa. Ihan mikä liikunta vain käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:stä paistaa kyllä läpi se perusasenne mikä monella on, halutaan laihtua/kiinteytyä/parempi kunto kunhan ei vaan tarvi tehdä mitään sen eteen. Kaikki muu menee edelle ja ehkä voisi just tunnin kaks viikosta nipistää liikkumiselle. Ehkä.
Ties mistä syystä ei voi liikkua yhdessä lasten/koko perheen kanssa, tehdä siitä hauskaa. Mikään ei estäisi lasten leikkiessä leikkipuistossa tehdä omaa pientä treeniä, mutta asenne on jo etukäteen EN VARMASTI!
Valitettavasti se asenne vaikuttaa paljon vaikka ap erikseen kirlsi asennettaan moittimasta.Niinpä, aika tyypillistä. Aamulla ei voi liikkua, vkonloppuisin ei voi liikkua ym selityksiä löytyy. Se on ihan fine, mutta turha itkeä jos tuloksia ei tule. Totuus kirpaisee, valitettavasti. Aika monella on asenteessa parantamisen varaa, itse sitä ei vaan huomaa.
Toki hyvä on aloittaa jostain, tehoja on silti lisättävä jos haluaa tuloksia.T. Nro 26
Mitä on sinun mielestä "tulokset"? Pysyviä tapoja, jaksamista ja hyvinvointia saavutetaan juuri noilla maltillisilla, enintään kohtuullista vaivannäköä vaativilla muutoksilla. Hyvinvointia ja jaksamista ei saavuteta sillä että _hampaat irvessä_ puserretaan viidesti viikossa tunti jotain tehokasta. Mielekkään, omaan arkeen hyvin sopivan liikuntatavan etsiminen ei ole asenneongelma vaan viisautta, vaikka bikini fitness -kisat saisi unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asennevammainen täytyy olla, jos ei löydä päivästä tuntia liikunnalle. On selityksiä mitä pitää tehdä, kyllä sinne salille pääsee vaikka silloin putouksen aikaan. Nykyihminen on laiska eikä halua tehdä mitään tuloksien eteen.
Ei tarvitsisi edes tuntia, jopa vain 20min reipasta liikuntaa olisi terveydelle hyödyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Se on myös valinta, jos ei halua treenata viikonloppuisin. Silloin sitä aikaa nimenomaan just on! Tunti päivästä ei ole paljon...
Kyse on asenteesta.
T. Nro 26
Tunti päivässä ei ole paljon? Tässä taas joku liikunnasta tyydytystä saava uhoaa. Kokeilepa harjata hampaita tai viikata pyykkiä tai kirjoittaa päiväkirjaa tunti päivässä joka päivä. Tympiikö, ärsyttääkö aloittaa, eikö tunnu mielekkäältä? Tervetuloa meidän maailmaan jotka harrastamme liikuntaa velvollisuudesta eikä nautinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän siinä muuten on, että nuorena rakastin liikuntaa, laskettelua, voimistelua, hiihtoa, luistelua jne. Nytkin haluaisin tykätä urheilusta, mutta ehkä vain tämä huono kunto tekee sen, että ajatuskin ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:stä paistaa kyllä läpi se perusasenne mikä monella on, halutaan laihtua/kiinteytyä/parempi kunto kunhan ei vaan tarvi tehdä mitään sen eteen. Kaikki muu menee edelle ja ehkä voisi just tunnin kaks viikosta nipistää liikkumiselle. Ehkä.
Ties mistä syystä ei voi liikkua yhdessä lasten/koko perheen kanssa, tehdä siitä hauskaa. Mikään ei estäisi lasten leikkiessä leikkipuistossa tehdä omaa pientä treeniä, mutta asenne on jo etukäteen EN VARMASTI!
Valitettavasti se asenne vaikuttaa paljon vaikka ap erikseen kirlsi asennettaan moittimasta.Niinpä, aika tyypillistä. Aamulla ei voi liikkua, vkonloppuisin ei voi liikkua ym selityksiä löytyy. Se on ihan fine, mutta turha itkeä jos tuloksia ei tule. Totuus kirpaisee, valitettavasti. Aika monella on asenteessa parantamisen varaa, itse sitä ei vaan huomaa.
Toki hyvä on aloittaa jostain, tehoja on silti lisättävä jos haluaa tuloksia.T. Nro 26
Mitä on sinun mielestä "tulokset"? Pysyviä tapoja, jaksamista ja hyvinvointia saavutetaan juuri noilla maltillisilla, enintään kohtuullista vaivannäköä vaativilla muutoksilla. Hyvinvointia ja jaksamista ei saavuteta sillä että _hampaat irvessä_ puserretaan viidesti viikossa tunti jotain tehokasta. Mielekkään, omaan arkeen hyvin sopivan liikuntatavan etsiminen ei ole asenneongelma vaan viisautta, vaikka bikini fitness -kisat saisi unohtaa.
Tottakai on hyvä aloittaa jostain, mutta tietty suunnitelmallisuus auttaa. Ja etenkin alussa. Helposti motivaatio katoaa kun ei laihdu/kiinteydy (?) tarpeeksi tehokkaalla treenillä. Niin, mitä ap haluaa?? Hyvää mieltä vai kiinteyttää kroppaa?
Ihan turha vetää mitään bikini-fitness korttia tähän keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on myös valinta, jos ei halua treenata viikonloppuisin. Silloin sitä aikaa nimenomaan just on! Tunti päivästä ei ole paljon...
Kyse on asenteesta.
T. Nro 26
Tunti päivässä ei ole paljon? Tässä taas joku liikunnasta tyydytystä saava uhoaa. Kokeilepa harjata hampaita tai viikata pyykkiä tai kirjoittaa päiväkirjaa tunti päivässä joka päivä. Tympiikö, ärsyttääkö aloittaa, eikö tunnu mielekkäältä? Tervetuloa meidän maailmaan jotka harrastamme liikuntaa velvollisuudesta eikä nautinnosta.
Et ole löytänyt omaa lajia, kuten kirjoitin jo aikaisemmin. Harrastan eri lajeja juuri sen takia etten kyllästy ja haasteita tulee riittävästi. Et ole liikkunut tarpeeksi pitkään, jotta sulle olisi tullut siitä rutiinia. Itselleni liikunta auttaa stressiin ym on omaa aikaa ja kroppa voi hyvin.
Parempi tuo on kuin ei mitään. Lisäksi lenkeily hoitaa mieltä, kun ystävän kanssa turisette. Sitten jos se kipinä syntyy, alat etsimään tilaisuuksia liikkua. Uskon että iltaisin saat vaikka vielä kerran viikkoon irrotettua roskapussin viennin yhteydessä vaikka 20 min jonka aikana juokset tyyliin pari korttelia ympäri.
Ja kotonakin voi harrastaa. Hanki vaikka selätin, kahvakuula, jumppanauha, jumppamatto.
Opettelin joskus youtubesta sellaisen matolla tehtävän sarjan missä käydään iso osa kehosta läpi noin viidessä minuutissa.
Kannattaa myös kokeilla treenivideoita netistä esim. Fitness blenderin videoilla (ja ruokavalion muutoksella) laihdutin 20kg pari vuotta sitten. Ei tarvitse välineitä, tein itse vaan matolla ja kehonpainolla. Voiko olla niin kiire, ettei ehdi uhramaan 30 minuuttia päivästään liikunnalle? Kyllä sen puolison pitäisi sen verran auttaa lasten yms. kanssa..
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä muuten on, että nuorena rakastin liikuntaa, laskettelua, voimistelua, hiihtoa, luistelua jne. Nytkin haluaisin tykätä urheilusta, mutta ehkä vain tämä huono kunto tekee sen, että ajatuskin ahdistaa.
Minulla sama, johtuu siitä, että kun on hyvässä kunnossa, liikunta tuntuu hyvälle, koska on lihaksia ja kuntoa. Nyt taas esimerkiksi punnerrukset eivät tunnu hyvältä (ei kipua tai mitään sellaista), aivan kuin yrittäisin tehdä jotain, mihin käsivarteni eivät pysty.
Kunto tietenkin nousee alussa todella nopeasti, vaikka alku on hirveää. Joten olen ensi vuonna niitä kliseisiä tammikuussa kuntoremontin aloittavia, sori kaikki true-treenaajat😁
Alue: Aihe vapaa
Uskoisin että mies on ilman muuta valmis tekemään lisäuhrauksia tässä asiassa ajankäyttönsä suhteen, kun odotettavissa on entistäkin timmimpi ja tiukkapepaisempi puoliso!