Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liikunnan aloitus ja epätoivo
29.12.2018 |
En ole harrastanut aikoihin mitään liikuntaa säännöllisesti. Ulkoilen lasten kanssa mutta nyt (istuma)töihin palattua surullisen vähän. Käyn satunnaisesti rupattelulenkillä kaverin kanssa. Aloitan liikuntaharrastuksia (kuntosali, uinti, suunnistus, tanssi) mutta ne jää parin viikon tai kuukauden jälkeen.
Nyt ajattelen taas raivata kalenterista tilaa liikunnalle. Ja tiedän, että pitäisi aloittaa maltillisesti. Ja samalla tiedän, että se "maltillisesti" ei vielä riitä mihinkään, mikä nakertaa heti alkuunsa motivaatiota. Yksi salikäynti viikossa enintään hidastaa rapistumista, ja olisi tässä kunnossa ihan kohennettavaakin.
Laskeskelen että lasten harrastusten aikana minulla olisi mahdollisuus käydä lenkillä 2 x 30 min. viikossa. Lisäksi saisin tungettua yhteen arki-iltaan kuntosalikäynnin, mutta se vaatii puolisolta jo joustoa. Kaverin kanssa sovittiin jo säännölliset kävelyt viikonlopuille, mutta ne on ensisijaisesti sosiaalisia eli hiki ei virtaa koska pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta mikä ei mun kunnolla reippaasti kävellen onnistu, eli tämä ei ole "kunnon liikuntaa". Eli 1 kuntosalikäynti, yhteensä 1h lenkkeilyä viikossa, kuulostaa olevan yhtä tyhjän kanssa! Ja silti se tuntuu ihan maksimilta mitä jaksan viikkoon nyt tunkea.
Voisitteko nyt vakuuttaa että tuollakin on väliä, niin pääsen alkuun? Ehkä sitten tulen virkeämmäksi ja ahkerammaksi ihmiseksi ja sitä aikaa ja energiaa liikunnalle löytyy joskus enemmänkin.
Kommentit (78)
2 x 30min lenkkeilyä on aloittelijalle ihan hyvä satsi. Tärkeää olisikin huolehtia että siinä on riittävästi rasitusta, muttei liikaa. Eli verenmaku suussa juokset liian nopeasti, mutta eipä kyllä mielestäni tule tuloksia sillä yleisesti suositellulla puhevauhtia hölkkäämällä. Liikunnan tulee olla rasittavaa!! Muuten ei tule tuloksia.
Yksi salikäynti viikossa on käytännössä turha. Niitä tulisi olla vähintään 2 per viikko, oikein jaksotettuna vielä. Sen tilalle mieluummin lihaskuntopiiriä missä se vaan onnistuu. Punnerruksia, kyykkyjä, rutistuksia jne. Kahvakuulatreeni on tosi hyvä! Ohjattu RASITTAVA kahvakuula- tai muu treeni on aloittelijalle hyvä, mutta sudenkuoppana on siinä se että se on sidottu tiettyyn aikaan, monesti huonoon sellaiseen (myöhäinen arki-ilta) ja ikävä kyllä kotisohvan vetovoima voi olla monesti liian suuri, jos treeniä joutuu odottelemaan.
Ehdottomasti paras olisi valita sellainen treeni, minkä voi tehdä suoraan töistä lähdettyä, ilman kodin kautta koukkaamista. Silloin on vaikea huijata itseään.
Sosiaalinen liikunta on kakspiippunen juttu: toisille se on se tarvittava motivaatio lähteä liikkumaan, mutta olisiko kuitenkin parempi että liikuntaan ajaa halu liikkua eikä halua sosialisoida, jos oikeita tuloksia haluaa? Tauot voivat venähtää liikaa, rasitustaso pudota ja aika kulua jutusteluun jos on kaveri aina megessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki esim. soutulaite ja tee sillä HIIT-treenejä. Aikaa kuluu 15 min./kerta ja vaikutus on sama kuin tunnin juoksulenkillä+tunnin salitreenillä.
Pitää pohtia noita lihaskuntotrernin vaihtoehtoja, kiitos ajatuksista! Suoraan töistä treenaamaan ei onnistu kun pieni koululainen odottaa kotona ja päiväkotilainenkin on haettava. Ja sosiaalisen lenkin tarkoitus onkin olla enemmän sosiaalinen kuin lenkki, pointti oli lähinnä että koska sitä vapaa-aikaa haluaa suunnata muuhunkin kuin intensiiviseen liikuntaan (kuten kaverisuhteille), niin sitä tuntuu olevan liian vähän 😩
Vierailija kirjoitti:
Hanki esim. soutulaite ja tee sillä HIIT-treenejä. Aikaa kuluu 15 min./kerta ja vaikutus on sama kuin tunnin juoksulenkillä+tunnin salitreenillä.
Ei aloittelijalle.
Hanki säädttävät käsipainot kotiin ja tee niillä yksi treeni lisää per viikko. Niissä on yleensä ohjeet mukana tai netistäkin löytyy. Tai voit kysyä salilta neuvoa käsipainotreeniin. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä varten haluat suorittaa liikuntaa? Jos sinulla on jo kokemusta, että kyllästyt muutamassa kuukaudessa. Se kertoo siitä, ettet ole sinut liikuntatarpeittesi kanssa.
JOillekin sopii hektinen liikunta, jossa pyritään nopeassa tahdissa saamaan tuloksia aikaiseksi tarkkaan kellottamalla. Joillekin sopii rauhallisempi ja pitkäkestoisempi, mutta kummassakin tyylissä lopputulos on sama.
Mitäs, jos olet enemmän se rauhallisempi liikkuja? Saatat tykätä kaupunkivaelluksesta esim. kahdesta neljään tuntia normaalia kävelyvauhtia ja puhekykykyisenä. Vaihtaa kaverien viinitapaaminen ulkoiluun kerran viikossa? Tai tavoittelet maratooneihin Euroopan kaupungeissa?
Elämäntapamuutokset ovat pysyviä ja niiden vaikutus arvioidaan kuukausissa, ei viikoissa, ja niihin uusiin tapoihin tulee tarve, osaksi sinua, kuin harrastaisit niitä vuoden tai kaksi. Mieluummin mieti, mitä tekisit mieluummin vielä viiden vuoden kuluttua kuin kahden kuukauden kuluttua.
Mummoni on nyt 87 vuotta ja rakastanut ikänsä jumppaa, uimista ja kävelyä. Arvaappa, miten hyväkuntoinen on yhä?
Juoksen oikeastaan aina vain pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta -vauhtia ja olen maratonkunnossa. Hitaasti juokseminen ei todellakaan ole turhaa, jos sitä pystyy tekemään pitkään ja säännöllisesti.
Miksi alat harrastaa liikuntaa, johon kyllästyt heti? Ala harrastaalajeja, joista nautit ihan sen tekemisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitteletteko oikeasti että aika lailla nolla-kuntoinen ihminen tarkoittaa JUOKSEMISTA kun puhuu ulkoilulenkeistä? Kyllä tässä tarkoitus on kävely, ja on juuri sitä hirveän muurin kasaamista aloittamisen tielle jos aletaan puhua pari tuntia viikossa KÄVELEVÄLLE kuinka pitäisi yhtäkkiä alkaa hölkätä puoli tuntia yhtäjaksoisesti 🙄. Vähän suhteellisuudentajua hei.
On taas kiireinen ihminen, kuten me kaikki kait.
Jos nyt oikeasti ekaksi katot kalenterias niin huomaat että sulla on ihan hyvin aikaa .
Jos puoliso kuvioissa niin ei mitään ongelmia harrastamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteletteko oikeasti että aika lailla nolla-kuntoinen ihminen tarkoittaa JUOKSEMISTA kun puhuu ulkoilulenkeistä? Kyllä tässä tarkoitus on kävely, ja on juuri sitä hirveän muurin kasaamista aloittamisen tielle jos aletaan puhua pari tuntia viikossa KÄVELEVÄLLE kuinka pitäisi yhtäkkiä alkaa hölkätä puoli tuntia yhtäjaksoisesti 🙄. Vähän suhteellisuudentajua hei.
Kyllä se onnistuu, kun vaan hölkkää riittävän hitaasti. Riittävän hitaasti on monelle tosi vaikeaa, mutta se on se avain onnistumiseen.
Niin minäkin aloitin äitiyslomalla, kun tajusin, että liikunta oli lapsettoman uraohjuksen epäsäännöllisessä elämänrytmissä päässyt unohtumaan ihan kokonaan, mutta rytmien tultua perheesee vauvan myötä, sai liikunnankin taas sovitettua aikatauluihin.
Unohda kaikki yksi kerta salia viikossa on yhtä tyhjän kanssa -ajattelu. Se on ihan oikeasti parempi vaihtoehto kuin maata sekin tunti sohvalla kännykkä kädessä.
Muuten kyllä painin kanssasi samojen ongelmien kanssa. Periaatteessa liikunta on ihan kivaa, mutta rutiiniksi en sitä kuitenkaan saa. Tuntuu ettei aika ja jaksaminen vain riitä. Usein mieluummin nukun päiväunet kuin että lähtisin jumppaan. Tanssia olen myös paljon harrastanut, mutta inhoan sitä aikataulusidonnaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki kotiin muutama eri tasoinen kuminauha. Niillä pärjää alkuun ihan ok. Kun alkaa tuntua helpolta, hanki lisäksi säädettävät käsipainot. Jos pystyt tekemään yhden kuntosalitreenin viikossa, kävelemään ja kotona tekemään edellämainituilla, on siinä jo ihan hyvä setti alkuun
Tämä on monille vähän villi ehdotus, mutta pystyisitkö aamulla herämään vähän aikaisemmin ja ulkoilemaan silloin? Itse aloin aikoinaan tehdä näin. Olihan se alkuun melko rankkaa, mutta lopulta päivä sujui aina mukavammin, olo oli pirteämpi jne. kun oli aamulla käynyt lenkillä.
Lisäksi plussana se, että aikaisin aamulla on todella rauhallista, saa kulkea ihan ylhäisessä yksinäisyydessä, mitä nyt rusakoita tulee vastaan. Tämän innoittamana uskallauduin jopa kokeilemaan hölkkäämistä (tiedättehän läskin häpeä juosta puuskuttaen pururadalla sen pari sataa metriä). Kunto kasvoi kohisten, ja nyt normaalipainoisena käyn viikottain vähintään kolmena aamuna tekemässä reippaan juoksulenkin.
Varsinaiseen asiaasi; kaikki, tuo pienikin on aina kotiin päin. Menestystä liikunnan aloitteluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras tapa aloittaa liikunta on kokeilla monipuolisesti eri lajeja ja pysytellä niissä jotka motivoi eniten.
Eihän minkään asian tekemistä tule jatkettua jos se tuntuu vastenmieliseltä.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteletteko oikeasti että aika lailla nolla-kuntoinen ihminen tarkoittaa JUOKSEMISTA kun puhuu ulkoilulenkeistä? Kyllä tässä tarkoitus on kävely, ja on juuri sitä hirveän muurin kasaamista aloittamisen tielle jos aletaan puhua pari tuntia viikossa KÄVELEVÄLLE kuinka pitäisi yhtäkkiä alkaa hölkätä puoli tuntia yhtäjaksoisesti 🙄. Vähän suhteellisuudentajua hei.
Ainakin itselleni juoksu on ehkä vaikein asia aloittaa. Mä kävelen tosi paljon, mutta mä en jaksa juosta! Mun hermo ei kestä sitä, että jaksan ehkä sen kaks minuuttia ja sit taas kävellää ja yritetää uudelleen ja ja ja... kuulun varmasti myös niihin, jotka ei osaa hölkätä tarpeeksi hitaasti.
Mutta että voisin mä mennä tuonne tunniks juoksemaan, jos se tapahtus niin että mennään ja juostaan. Ei vaan kestä kärsivällisyys sitä (liian pitkää) alkua kkn hommasta ei tuu yhtään mitään.
Voin olla poikkeus, mutta epäilen...
Vierailija kirjoitti:
Paras tapa aloittaa liikunta on kokeilla monipuolisesti eri lajeja ja pysytellä niissä jotka motivoi eniten.
Eihän minkään asian tekemistä tule jatkettua jos se tuntuu vastenmieliseltä.
Entäs kun siellä salilla tai lenkillä on mukavaa, mutta se sinne lähteminen on se ongelma. Koskee kyllä elämässäni ihan kaikkea tuo lähtemisen/alkamisen hankaluus.
KAIKKI liikkuminen on hyväksi! Se kerta viikossa salilla tai puolen tunnin kävely on miljoonasti parempi kuin maata sohvalla.
Jäin vaan miettimään tuota "se vaatisi joustoa mieheltä". Eikös lapset ole sen miehenkin? Eihän se nyt niin mene, että sä oot vastuussa 24/7 ja mies joutuu auttamaan joskus...
Tee ilolla. Tee, koska haluat.
Pistä lenkkarit jalkaan ja käy kipaisemaan jossain...vaikka katsot kartalta, jonkin kivan kohdan...kilometrin päästä. Tee vielä kotona pari vatsalihasliikettä.
Aloita vähästä. Seonnut enemmän kuin nykyhetkinen.
Katso tänäään jo valmiiksi missä kohtaa huomenna kävisit.
Se Pokémon peli voisi sopia myös motivoijaksi.
Tee ilolla. Ulkonaon raikasta. Aloita siitä ja kävelyllä voit miettiä, mitä muuta voisit kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras tapa aloittaa liikunta on kokeilla monipuolisesti eri lajeja ja pysytellä niissä jotka motivoi eniten.
Eihän minkään asian tekemistä tule jatkettua jos se tuntuu vastenmieliseltä.
Entäs kun siellä salilla tai lenkillä on mukavaa, mutta se sinne lähteminen on se ongelma. Koskee kyllä elämässäni ihan kaikkea tuo lähtemisen/alkamisen hankaluus.
Alkuun lähtemisestä tehdään pakko, aikataulutetaan. Sali on tiistaina ja piste. Tai lenkki on torstaina ja sunnuntaina. Sinne mennään ilman tekosyitä.
Jonkun aikaa kun käy vaikkei aina huvittaisi lähteä (kyllä se yleensä kivaa on vaikka alkuun ei jaksais huvittaa) se muuttuu tavaksi.
Alue: Aihe vapaa
Reipas kävelyhän on parasta liikuntaa jos ajatellaan rasvanpolttoa ja kestävyyden kehittämistä!