Liikunnan aloitus ja epätoivo
En ole harrastanut aikoihin mitään liikuntaa säännöllisesti. Ulkoilen lasten kanssa mutta nyt (istuma)töihin palattua surullisen vähän. Käyn satunnaisesti rupattelulenkillä kaverin kanssa. Aloitan liikuntaharrastuksia (kuntosali, uinti, suunnistus, tanssi) mutta ne jää parin viikon tai kuukauden jälkeen.
Nyt ajattelen taas raivata kalenterista tilaa liikunnalle. Ja tiedän, että pitäisi aloittaa maltillisesti. Ja samalla tiedän, että se "maltillisesti" ei vielä riitä mihinkään, mikä nakertaa heti alkuunsa motivaatiota. Yksi salikäynti viikossa enintään hidastaa rapistumista, ja olisi tässä kunnossa ihan kohennettavaakin.
Laskeskelen että lasten harrastusten aikana minulla olisi mahdollisuus käydä lenkillä 2 x 30 min. viikossa. Lisäksi saisin tungettua yhteen arki-iltaan kuntosalikäynnin, mutta se vaatii puolisolta jo joustoa. Kaverin kanssa sovittiin jo säännölliset kävelyt viikonlopuille, mutta ne on ensisijaisesti sosiaalisia eli hiki ei virtaa koska pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta mikä ei mun kunnolla reippaasti kävellen onnistu, eli tämä ei ole "kunnon liikuntaa". Eli 1 kuntosalikäynti, yhteensä 1h lenkkeilyä viikossa, kuulostaa olevan yhtä tyhjän kanssa! Ja silti se tuntuu ihan maksimilta mitä jaksan viikkoon nyt tunkea.
Voisitteko nyt vakuuttaa että tuollakin on väliä, niin pääsen alkuun? Ehkä sitten tulen virkeämmäksi ja ahkerammaksi ihmiseksi ja sitä aikaa ja energiaa liikunnalle löytyy joskus enemmänkin.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kuntosalikerta todellakin riittää aloittelijalle! Pyydät ohjaajan tekemään sinulle ohjelman, joka keskittyy isoihin lihaksiin kuten jalkaprässi. Kotiin ostat sitten käsipainot tai kahvakuulan. Tähän pari reipasta lenkkiä päälle.
Voi rittää jos kotona pystyy käsipainoilla ja muuten lisätreenaamaan. Muussa tapauksessa koko kroppa käydään läpi yksijakoisesti tuon yhden salikerran aikana, mikä tarkoittaa ylipitkää treeniä = tehotonta puurtamista, ei tuloksia, motivaatio katoaa. Näitä nitkuttelijoita näkyy "kuntoklubeilla" ja kunnallisilla saleilla paljon ja se ei vaan oikeasti toimi. :/
Voin sanoa kokeneena harrastajana ettei yksi ylipitkä koko kropan kattava salikerta viikossa riittäisi omalla kohdalla edes ylläpitämään hankittua kuntoa, saatika sitten kehittämään sitä. Siihen tarvitaan kolme treeniä eli jokaiselle lihasryhmälle omansa.
Juuri näin! Suosittelisin muutenkin ottamaan PT jos salitreenistä ei ole kokemusta. Ihan turhaa mennä huiskimaan mitä sattuu, jos ei ole hyvää treeniohjelmaa niin motivaatio katoaa kun ei tiedä mitä pitää tehdä.
T. Nro 26
Vierailija kirjoitti:
Paras tapa aloittaa liikunta on kokeilla monipuolisesti eri lajeja ja pysytellä niissä jotka motivoi eniten.
Eihän minkään asian tekemistä tule jatkettua jos se tuntuu vastenmieliseltä.
Luulen että tässä on juuri se ongelma, että monikin laji kiinnostaa, mutta lähtökunto on niin huono että niiden harrastaminen tuntuu hyvin epäpalkitsevalta, tai siis pahalta. Pitäisi malttaa himmata alussa ja uskoa että tässä on järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kuntosalikerta todellakin riittää aloittelijalle! Pyydät ohjaajan tekemään sinulle ohjelman, joka keskittyy isoihin lihaksiin kuten jalkaprässi. Kotiin ostat sitten käsipainot tai kahvakuulan. Tähän pari reipasta lenkkiä päälle.
Voi rittää jos kotona pystyy käsipainoilla ja muuten lisätreenaamaan. Muussa tapauksessa koko kroppa käydään läpi yksijakoisesti tuon yhden salikerran aikana, mikä tarkoittaa ylipitkää treeniä = tehotonta puurtamista, ei tuloksia, motivaatio katoaa. Näitä nitkuttelijoita näkyy "kuntoklubeilla" ja kunnallisilla saleilla paljon ja se ei vaan oikeasti toimi. :/
Voin sanoa kokeneena harrastajana ettei yksi ylipitkä koko kropan kattava salikerta viikossa riittäisi omalla kohdalla edes ylläpitämään hankittua kuntoa, saatika sitten kehittämään sitä. Siihen tarvitaan kolme treeniä eli jokaiselle lihasryhmälle omansa.
Tämähän riippuu ihan omista tavoitteista. Kyllä se yksi kerta viikossa salilla riittää aloittelijalle alkuun yhdistettynä muuhun liikuntaan, varsinkin jos lähdetään nollasta liikkeelle. Treenikertojen määrää lisätään sitten kun yleiskunto kasvaa ensin kävelylenkkien myötä.
Minun lajissani kuntosaliharjoittelu on vain lajia tukevaa treeniä, ei itse tarkoitus ja yksi salitreeni viikossa antaa kyllä tuloksia yhdessä muun treenin kanssa. Valmentajani on tehnyt yksijakoisen ohjelman, jossa kroppa käydään salilla läpi perusliikeillä kerran viikossa (kyykky, sjmv, askelkyykky, penkkipunnerrus, leuanveto). Treeni kestää tunnin eikä mielestäni ole todellakaan ylipitkä. Lisäksi yksi toiminnallinen treeni, jossa lihaskuntoa treenataan lajinomaisilla liikkeillä. Tähän päälle lajiharjoitteet 3-4 krt viikossa.
Minkä takia ei sitten voi tanssia kotona, jos se tanssimaan _lähteminen_ on vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeesti, mitä muka teet esim. vapaapäivinäsi tai edes iltaisin jos viikossa ei löydy kuin 2 tuntia liikunnalle? Vai onko vuorokautesi vain 15 tuntia ja miehesi vuodepotilas? Kyllä kaltaisiltasi aina selityksiä löytyy muttei todellista halua muuttaa mitään.
Tärkeämpiä asioita. Pelaan lasten kanssa lautapelejä, autan koululäksyissä, teen kotihommia kohtuullisesti, huolehdin toisen lapsen terapialäksyistä, laitan ruokaa, pönötän leikkipuistossa (joo en ala tehdä siellä askelkyykkyjä), käyn ruokakaupalla, harrastan seksiä, käytän lapsia uimassa, ja välillä vain istun sohvalla ja ihailen elämää. Toki mistä tahansa voisi karsia, mutta en halua, haluan investoida varta-vasten-liikuntaan nyt alkuun 2h/vko ja teidän homma oli saada mut uskomaan että se riittää alkuun 😊 Haluaisin uskoa että jaksaminen lisääntyy ja unenlaatu paranee oikein ajoitetun mielekkään liikunnan avulla, ja ehkä sitä sitten mahtuu viikkoon enemmänkin.
Vaatii puolisolta joustoa?? Eli puoliso ei kanna omaa vastuutaan lapsista, vaan on vain pikku apuri, joka satunnaisesti tekee jonkin pienen askareen? Ap:han tuossa joustaa liiaksi omien tarpeidensa kustannuksella.
Kahvakuulat kotiin ja reipasta kävelyä.
Älä ala nollakuntoisena juoksemaan. Jos on yhtään ylipainoa niin juoksu on riskilaji, jos jalan lihakset jotka tukevat polven ja nilkan oikeaa asentoa ovat heikot.
Lähtökohtaisesti varmaan mikään kuormittava liikunta ei ole kivaa alkuun huonokuntoisena. Ei pidä kuitenkaan purra liian isoa palaa heti alkuun ja tappaa innostus menemällä nollasta sataan, vaan aloita oman tasosi mukaisesti ja rauhassa.
Sali ei ole tavalliselle kuntoliikkujalle mikään must have, liikkua voi kotonakin. Mikäli aikaa ei ole, osta kotiin simppeleitä välineitä ja ala treenaamaan esimerkiksi YouTubesta löytyvien videoiden avulla. Aloittelijalle, jolla ei ole salikokemusta, tuollaiset treenit ovat varmasti tehokkaampia ja monipuolisempia kuin itse koottu saliohjelma. Aikaakin on helpompi järjestää kun ei tarvitse poistua kotoa - tee jumppa siis joko aikaisin aamulla, illalla tai milloin aikaa onkaan. Pikkuhiljaa kunto ja itsevarmuus kohenee ja myöhemmin voit sitten siirtyä salille tai kokeilla jotain uutta lajia mikäli kunto ja ajankäyttö sen paremmin sallii.
T: liikuntaohjaaja-täti
Jos ei ole salitreenistä kokemusta niin sillä voi rikkoa paikat. Suosittelisin mieluummin ryhmäliikuntaa ap:lle, joka on erittäin hyvä vaihtoehto aloittelijalle. Joku käskee mitä teet ja katsoo että liikkeet tehdään oikein.
Helposti into laimenee, jos ei ole mitään järkevää saliohjelmaa. Eikä kukaan ole tsemppaamassa.
T. Nro 26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KAIKKI liikkuminen on hyväksi! Se kerta viikossa salilla tai puolen tunnin kävely on miljoonasti parempi kuin maata sohvalla.
Jäin vaan miettimään tuota "se vaatisi joustoa mieheltä". Eikös lapset ole sen miehenkin? Eihän se nyt niin mene, että sä oot vastuussa 24/7 ja mies joutuu auttamaan joskus...
Mietin ihan samaa. Miten se vaatii mieheltäsi erityistä joustoa? Sovitte että pari kertaa viikossa mies katsoo lapsianne illalla ja pääset liikkumaan. Vastavuoroisesti sitten parina iltana viikossa mies pääsee harrastuksiinsa sinun huolehtiessasi lapsista.
Muista myös että pienikin määrä liikuntaa on parempi kuin ei mitään! Kokeile eri lajeja ja yritä löytää jotain josta nautit.
Aloitusviestin suunnitelmassa minä harrastan kolmena arki-iltana viikossa jolloin mies on sidottu 1-2 lapsen hoitoon. Koska meillä arvostetaan myös koko perheen aikatauluttomia iltoja niin en voi tarjota miehelle samaa, joten se kolmas ilta on minusta joustoa. Mikä on hänelle täysin ok, hän kyllä tarjoaa sen jouston, mutta minä poden huonoa omaatuntoa kun tiedän että hänkin kaipaisi omaa aikaa enemmän kuin arki tällä hetkellä tarjoaa. Helpompaa olisikin pyytää joustoa ihmiseltä joka huolehtii itse omista rajoistaan mutta tiedän että mies mahdollistaisi minun harrastukset vaikka oman jaksamisensa kustannuksella.
Eli täällä kaksi marttyyria kursailee ja uuvuttaa itsensä omaan tärkeyteensä. Meillä oli elämänvaihe jolloin lasten kanssa yksin olo oli aika raskasta, ja on ehkä jääty vähän jumiin. Joo, asennemuutoksen paikka.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Älä ala nollakuntoisena juoksemaan. Jos on yhtään ylipainoa niin juoksu on riskilaji, jos jalan lihakset jotka tukevat polven ja nilkan oikeaa asentoa ovat heikot.
Lähtökohtaisesti varmaan mikään kuormittava liikunta ei ole kivaa alkuun huonokuntoisena. Ei pidä kuitenkaan purra liian isoa palaa heti alkuun ja tappaa innostus menemällä nollasta sataan, vaan aloita oman tasosi mukaisesti ja rauhassa.
Sali ei ole tavalliselle kuntoliikkujalle mikään must have, liikkua voi kotonakin. Mikäli aikaa ei ole, osta kotiin simppeleitä välineitä ja ala treenaamaan esimerkiksi YouTubesta löytyvien videoiden avulla. Aloittelijalle, jolla ei ole salikokemusta, tuollaiset treenit ovat varmasti tehokkaampia ja monipuolisempia kuin itse koottu saliohjelma. Aikaakin on helpompi järjestää kun ei tarvitse poistua kotoa - tee jumppa siis joko aikaisin aamulla, illalla tai milloin aikaa onkaan. Pikkuhiljaa kunto ja itsevarmuus kohenee ja myöhemmin voit sitten siirtyä salille tai kokeilla jotain uutta lajia mikäli kunto ja ajankäyttö sen paremmin sallii.
T: liikuntaohjaaja-täti
Aika monen, minut mukaan luettuna, on helpompi motivoida itseään salilla kuin kotona (ja minä nautin liikunnasta, aloittaminen vain tökkii aina). Ja jos kotona on vielä pieniä lapsia ja tumpelo mies, ei kotona saa välttämättä keskittyä treenaamiseen.
Se on myös valinta, jos ei halua treenata viikonloppuisin. Silloin sitä aikaa nimenomaan just on! Tunti päivästä ei ole paljon...
Kyse on asenteesta.
T. Nro 26
Vierailija kirjoitti:
Isoin kysymys on miten ap:n mies ei halua viettää aikaa lasten kanssa edes kolmena iltana viikossa?
Haluaa se, ja viettääkin. Oikeastaan mies viettää lähes kaikki illat lasten kanssa ja kyse on siitä montako iltaa viikossa viitsin jättää hänet tekemään sen yksin kun itse huitelen harrastuksissa ja kavereita tapaamassa.
Ap.
Ap, pystytkö yhdistämään liikuntaa työmatkoihin kävelemällä tai pyöräilemällä koko matkan tai osan matkasta?
Vierailija kirjoitti:
Ap, pystytkö yhdistämään liikuntaa työmatkoihin kävelemällä tai pyöräilemällä koko matkan tai osan matkasta?
Vähän huonosti, työmatka on 35 km omalla autolla ja osan vaihtaminen kävelyksi tarkoittaisi ekaluokkalaiselle pidempää yksinoloa iltapäivisin ja kuopukselle pidempiä hoitopäiviä.
Ap.
Riippuu siitä mitä haluaa. Mullakin on ystäviä jotka haluais laihtua/kiinteytyä ja saada hyvän kropan. Mutta sen eteen pitää tehdä töitä! Tässä asiassa ei ole oikotietä onneen. Ei riitä se krt/vkossa salia jossa vähän heilutellaan painoja tai satunnainen lenkki.
Liikunnan pitää olla kuormittavaa ja vähintään 3 krt/viikossa, mieluummin enemmän. Tietysti ruokavalio pitää olla kunnossa myös.
Tämä ei nyt varsinaisesti liity ap:n tapaukseen , mut lähinnä hymyilyttää syyt miksei vkonloppuisin ehdi treenata.
T. Nro 26
Ai niin, ja salikokemusta on muinaismenneisyydestä ja tekniikka on ok, löytyy myös tänä vuonna laadittu ohjelma ja on tsekattu että sen osaan oikein suorittaa.
Ap.
Minäkin suosittelisin kokeilemaan aamulenkkeilyä, vaikka sitten viikonloppuisin jos ei arkena ehdi. Ja kannattaa myös hankkia kunnolliset varusteet, että lenkille pääsee säällä kuin säällä. Mistään ei tule niin reipasta oloa kuin siitä, että lähtee aamulla kuudelta vesisateeseen lenkille. :)
Ja ymmärrän kyllä, ettei aamuliikunta sovi kaikille ja vielä senkin, etteivät kaikki ole niin hulluja että hinkuisivat sateeseen juoksemaan. Mutta voi sitäkin joskus kokeilla.
Kiitos heille jotka tsemppasivat maltilliseen liikunnan aloitukseen! Asenteen tai puolison moittiminen ei lisää liikunnaniloa tai tee huonokuntoisen valmiiksi tahmeaa liikunnan aloitusta yhtään helpommaksi. Uskon että liikunnasta saa ja kannattaa olla kiinnostunut vaikka se ei olisi prioriteettilistan kärjessä (esim. arjen rentous menee heittämällä ohi), ja painan kaikki innostavat ja kannustavat viestit mieleeni! Kolmesti viikossa olkoon hyvä alku.
Ap.
Tuollainen intervallitreeni on oikeasti tosi hyvä, kunhan sitä jaksaa vetää sen 30min kerrallaan! Tuossa kun kehittyy, niin alkaa hiljalleen korvata kävelyosuudet hölkällä ja kohta meneekin 3000m cooperissa :) Hyvä paikka treenaamiseen on urheilukentän juoksurata ja siinä siis vetelee 100m vetoja vuoroin kävely/hölkkä ja juoksu. Mutta muistakaa tuossa treenissä hyvä alkulämmittely ja loppujäähdyttely!