Liikunnan aloitus ja epätoivo

Lapset voi ottaa mukaan liikuntaan. Oppivat nekin liikkumaan. Esim lapsi pyörän selkään ja itse kävellen/hölkäten.

Vierailija kirjoitti:

En ole harrastanut aikoihin mitään liikuntaa säännöllisesti. Ulkoilen lasten kanssa mutta nyt (istuma)töihin palattua surullisen vähän. Käyn satunnaisesti rupattelulenkillä kaverin kanssa. Aloitan liikuntaharrastuksia (kuntosali, uinti, suunnistus, tanssi) mutta ne jää parin viikon tai kuukauden jälkeen.

Nyt ajattelen taas raivata kalenterista tilaa liikunnalle. Ja tiedän, että pitäisi aloittaa maltillisesti. Ja samalla tiedän, että se "maltillisesti" ei vielä riitä mihinkään, mikä nakertaa heti alkuunsa motivaatiota. Yksi salikäynti viikossa enintään hidastaa rapistumista, ja olisi tässä kunnossa ihan kohennettavaakin.

Laskeskelen että lasten harrastusten aikana minulla olisi mahdollisuus käydä lenkillä 2 x 30 min. viikossa. Lisäksi saisin tungettua yhteen arki-iltaan kuntosalikäynnin, mutta se vaatii puolisolta jo joustoa. Kaverin kanssa sovittiin jo säännölliset kävelyt viikonlopuille, mutta ne on ensisijaisesti sosiaalisia eli hiki ei virtaa koska pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta mikä ei mun kunnolla reippaasti kävellen onnistu, eli tämä ei ole "kunnon liikuntaa". Eli 1 kuntosalikäynti, yhteensä 1h lenkkeilyä viikossa, kuulostaa olevan yhtä tyhjän kanssa! Ja silti se tuntuu ihan maksimilta mitä jaksan viikkoon nyt tunkea.

Voisitteko nyt vakuuttaa että tuollakin on väliä, niin pääsen alkuun? Ehkä sitten tulen virkeämmäksi ja ahkerammaksi ihmiseksi ja sitä aikaa ja energiaa liikunnalle löytyy joskus enemmänkin.

Pääset alkuun kun muutat ajattelutapaasi! Helpointa on lisätä arkiliikkumista, huomaamaton vaikutus on. Ja sitten kantsii unohtaa tuollaiset puhumiset puuskuttamatta hommat. Matalan sykkeen liikunta rakentaa sen peruskunnon jolla on suurin merkitys.

Jos rupeat tulostavoitteellisesti ajattelemaan ja toiminmaan niin rikot vaan itsesi, et muista antaa kropallesi aikaa sopeutua liikuntaan etkä myöskään opi kuuntelemaan jos kroppa kaipaa lepoa. Lepohan on yhtä tärkeää mitä liikunta koska lihakset kasvavat levossa.

Eli tosi rauhallisesti aloittelet, annat itsellesi aikaa, valitset mieleisiä liikkumismuotoja, tavallaan otat liikunnallisen aktiivisen elämän huomaamattomaksi osaksi arkea ja se lepo pitää muistaa kans ottaa mukaan.

Ihan oikeesti, mitä muka teet esim. vapaapäivinäsi tai edes iltaisin jos viikossa ei löydy kuin 2 tuntia liikunnalle? Vai onko vuorokautesi vain 15 tuntia ja miehesi vuodepotilas? Kyllä kaltaisiltasi aina selityksiä löytyy muttei todellista halua muuttaa mitään.

Lasten kanssa on kiva jumpata. Sopivan kokoista naperoa voi käyttää punttina 😀

Unohda hissit, käytä portaita. Muista myös taukoliikunta töissä.

Ruokiksellakin voi kipaista pienelle kävelylenkille.

Unohda kuntosali, enemmän hyödyt kävelystä.

https://anna.fi/hyvinvointi/liikunta/taman-verran-kavelya-paivassa-riit…

Yksi kuntosalikerta todellakin riittää aloittelijalle! Pyydät ohjaajan tekemään sinulle ohjelman, joka keskittyy isoihin lihaksiin kuten jalkaprässi. Kotiin ostat sitten käsipainot tai kahvakuulan. Tähän pari reipasta lenkkiä päälle.

Tuohan kuulostaa ihan hyvältä tilanteelta, pieni asennemuutos vaan paikallaan :)

Mä liikun monipuolisesti, se on avain siihen ettei kyllästy. Käyn erilaisissa jumpissa, kuntonyrkkeilen, joogaan, cross training ym.

Fiiliksen ja energian mukaan. Treenistä pitää tehdä säännöllistä tai mitään tuloksia ei saa. Piste.

Suunnittelet etukäteen seuraavan viikon treenit, itselläni 3 lasta ja vuorotyö. Ei mitään ongelmaa. Jos ei ole yh niin kyllä pitäis järjestyä. Luulen että tässä on enemmän ongelmana motivaatio, jotta kipinä liikkumiseen pysyis. Kun liikkuu säännöllisesti jää koukkuun siihen mahtavaan oloon minkä siitä saa. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

KAIKKI liikkuminen on hyväksi! Se kerta viikossa salilla tai puolen tunnin kävely on miljoonasti parempi kuin maata sohvalla.

Jäin vaan miettimään tuota "se vaatisi joustoa mieheltä". Eikös lapset ole sen miehenkin? Eihän se nyt niin mene, että sä oot vastuussa 24/7 ja mies joutuu auttamaan joskus...

Mietin ihan samaa. Miten se vaatii mieheltäsi erityistä joustoa? Sovitte että pari kertaa viikossa mies katsoo lapsianne illalla ja pääset liikkumaan. Vastavuoroisesti sitten parina iltana viikossa mies pääsee harrastuksiinsa sinun huolehtiessasi lapsista.

Muista myös että pienikin määrä liikuntaa on parempi kuin ei mitään! Kokeile eri lajeja ja yritä löytää jotain josta nautit.

Tee vaikka 3 x vko kotona hiitti 10-15 min, ei mene paljon aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kuntosalikerta todellakin riittää aloittelijalle! Pyydät ohjaajan tekemään sinulle ohjelman, joka keskittyy isoihin lihaksiin kuten jalkaprässi. Kotiin ostat sitten käsipainot tai kahvakuulan. Tähän pari reipasta lenkkiä päälle.

Voi rittää jos kotona pystyy käsipainoilla ja muuten lisätreenaamaan. Muussa tapauksessa koko kroppa käydään läpi yksijakoisesti tuon yhden salikerran aikana, mikä tarkoittaa ylipitkää treeniä = tehotonta puurtamista, ei tuloksia, motivaatio katoaa. Näitä nitkuttelijoita näkyy "kuntoklubeilla" ja kunnallisilla saleilla paljon ja se ei vaan oikeasti toimi.  :/

Voin sanoa kokeneena harrastajana ettei yksi ylipitkä koko kropan kattava salikerta viikossa riittäisi omalla kohdalla edes ylläpitämään hankittua kuntoa, saatika sitten kehittämään sitä.  Siihen tarvitaan kolme treeniä eli jokaiselle lihasryhmälle omansa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten haluat suorittaa liikuntaa? Jos sinulla on jo kokemusta, että kyllästyt muutamassa kuukaudessa. Se kertoo siitä, ettet ole sinut liikuntatarpeittesi kanssa.

JOillekin sopii hektinen liikunta, jossa pyritään nopeassa tahdissa saamaan tuloksia aikaiseksi tarkkaan kellottamalla. Joillekin sopii rauhallisempi ja pitkäkestoisempi, mutta kummassakin tyylissä lopputulos on sama.

Mitäs, jos olet enemmän se rauhallisempi liikkuja? Saatat tykätä kaupunkivaelluksesta esim. kahdesta neljään tuntia normaalia kävelyvauhtia ja puhekykykyisenä. Vaihtaa kaverien viinitapaaminen ulkoiluun kerran viikossa? Tai tavoittelet maratooneihin Euroopan kaupungeissa?

Elämäntapamuutokset ovat pysyviä ja niiden vaikutus arvioidaan kuukausissa, ei viikoissa, ja niihin uusiin tapoihin tulee tarve, osaksi sinua, kuin harrastaisit  niitä vuoden tai kaksi. Mieluummin mieti, mitä tekisit mieluummin vielä viiden vuoden kuluttua kuin kahden kuukauden kuluttua.

Mummoni on nyt 87 vuotta ja rakastanut ikänsä jumppaa, uimista ja kävelyä. Arvaappa, miten hyväkuntoinen on yhä?

Tämä on kyllä totta. Kai se suorittamisen tarve tulee koetusta ajanpuutteesta, puolen tunnin lenkkiin tarvitsee vähemmän vapaa-aikaa kuin neljän tunnin kaupunkivaellukseen. Ja tottakai olen aloittanutkin harrastukset sillä ajatuksella että harrastan pitkään, ja ollut alkaa innostunut, mutta nopeasti alkaa maistua puulta syystä tai toisesta. Usein se syy on että olen huono (kankea, hidas tms.) ja liikunta ei tunnukaan lainkaan palkitsevalta.

Kiitos ajatuksistasi!

Ap.

Vierailija kirjoitti:

KAIKKI liikkuminen on hyväksi! Se kerta viikossa salilla tai puolen tunnin kävely on miljoonasti parempi kuin maata sohvalla.

On tottakai, ei sitä kukaan kiistä. Mutta tulee erottaa toisistaan virkistysliikunta ja tavoitteellisempi kuntoliikunta. Yksi salikerta ja puolen tunnin kävely on ensinmainittua. Hyvää sekin, ei siinä, mutta jos haluaa tuloksia niin tarvitaan ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Juoksen oikeastaan aina vain pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta -vauhtia ja olen maratonkunnossa. Hitaasti juokseminen ei todellakaan ole turhaa, jos sitä pystyy tekemään pitkään ja säännöllisesti.

Miksi alat harrastaa liikuntaa, johon kyllästyt heti? Ala harrastaalajeja, joista nautit ihan sen tekemisen vuoksi.

Joo, en ole juoksuvaiheessa 🤣 Alan harrastaa liikuntaa josta kuvittelen nauttivani tai josta olen joskus nauttinut, mutta olen niin surkeassa kunnossa että kaikki tuntuu pahalta ja vaatii suuria ponnistuksia ja jossain vaiheessa motivaatio loppuu kesken. Tähän tietysti monilla ihmisillä ratkaisu on sinnikkyys, mutta liikunnan suhteen minulle ei sitä ole, joten olisi pakko löytää se ei-liian-raskaalta tuntuva lähtötaso ja uskoa siihen että se riittää _alkuun_.

Isoin kysymys on miten ap:n mies ei halua viettää aikaa lasten kanssa edes kolmena iltana viikossa?

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteletteko oikeasti että aika lailla nolla-kuntoinen ihminen tarkoittaa JUOKSEMISTA kun puhuu ulkoilulenkeistä? Kyllä tässä tarkoitus on kävely, ja on juuri sitä hirveän muurin kasaamista aloittamisen tielle jos aletaan puhua pari tuntia viikossa KÄVELEVÄLLE kuinka pitäisi yhtäkkiä alkaa hölkätä puoli tuntia yhtäjaksoisesti 🙄. Vähän suhteellisuudentajua hei.

Näin. Ja vielä mielellään ei ihan kamalia mäkiä.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on monille vähän villi ehdotus, mutta pystyisitkö aamulla herämään vähän aikaisemmin ja ulkoilemaan silloin? Itse aloin aikoinaan tehdä näin. Olihan se alkuun melko rankkaa, mutta lopulta päivä sujui aina mukavammin, olo oli pirteämpi jne. kun oli aamulla käynyt lenkillä.

Lisäksi plussana se, että aikaisin aamulla on todella rauhallista, saa kulkea ihan ylhäisessä yksinäisyydessä, mitä nyt rusakoita tulee vastaan. Tämän innoittamana uskallauduin jopa kokeilemaan hölkkäämistä (tiedättehän läskin häpeä juosta puuskuttaen pururadalla sen pari sataa metriä). Kunto kasvoi kohisten, ja nyt normaalipainoisena käyn viikottain vähintään kolmena aamuna tekemässä reippaan juoksulenkin.

Varsinaiseen asiaasi; kaikki, tuo pienikin on aina kotiin päin. Menestystä liikunnan aloitteluun!

Kiitos kannustuksesta 😊 Arkiaamuisin herään töitä varten klo 6:00 ja vielä en löydä itsestäni niin suurta motivaatiota että alkaisin heräämään 5:00-5:30 liikunnan vuoksi, vaikka ajatus aamuliikunnasta kiehtookin. Mutta viikonloppuaamuissa voisi olla mahdollisuus! Pääsisi virkeänä liikkumaan ja kroppa käynnistyneenä aloittamaan päivän.

Ap.

Olen ylipainoinen ja ajoittain huonokuntoinen ja ajoittain normaalinkuntoinen. Tehokkainta kunnonnostoa on ollut puolen tunnin reippaat kävelylenkit, joissa on juoksupyrähdyksiä. Juoksen siis täysillä, vaikka vain 10 sek (tavoite puoli minuuttia per kerta). Sykkeen tasaannuttua taas uusi pyräys. Kummasti huomaa miten se menee paremmin ja paremmin. Hidas hölkkä on kamalaa.

Hei ap! Suosittelen että ostat hyppynarun. Ehkä tehokkainta treeniä rasvanpolton kannalta. Erään tutkimuksen kannalta noin 15 min hyppely vastaa 5km JUOKSUA. Eli ajankäytön kannalta tehokkain treeni. Joten siinä perspektiiviä. Saa sykkeen nousemaan todella nopeasti. 

Lisäksi suosittelen lajina esimerkiksi pilatesta, joka harjoittaa tehokkaasti kehon syviä lihaksia ja purkaa lihasjännityksiä, kiinteyttää ja ehkäisee selkäkipuja, eli on aika kokonaisvaltainen ja tehokas treenimuoto.

Vierailija kirjoitti:

Unohda kaikki yksi kerta salia viikossa on yhtä tyhjän kanssa -ajattelu. Se on ihan oikeasti parempi vaihtoehto kuin maata sekin tunti sohvalla kännykkä kädessä.

Muuten kyllä painin kanssasi samojen ongelmien kanssa. Periaatteessa liikunta on ihan kivaa, mutta rutiiniksi en sitä kuitenkaan saa. Tuntuu ettei aika ja jaksaminen vain riitä. Usein mieluummin nukun päiväunet kuin että lähtisin jumppaan. Tanssia olen myös paljon harrastanut, mutta inhoan sitä aikataulusidonnaisuutta.

Minäkin haluaisin tanssia! Itämainen tanssi 💛 Mutta sitä on erittäin huonosti tarjolla. Lattaritkin kävisi mutta olen liian rapakunnossa siihen kelkkaan. Tanssin pariin aion palata kunhan vähän saa kroppaa käyntiin. Olen tanssinut mm. 39. viikolla raskaana (lattareita) ja se tuntui helpommalta kuin nyt 😩

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohda kaikki yksi kerta salia viikossa on yhtä tyhjän kanssa -ajattelu. Se on ihan oikeasti parempi vaihtoehto kuin maata sekin tunti sohvalla kännykkä kädessä.

Muuten kyllä painin kanssasi samojen ongelmien kanssa. Periaatteessa liikunta on ihan kivaa, mutta rutiiniksi en sitä kuitenkaan saa. Tuntuu ettei aika ja jaksaminen vain riitä. Usein mieluummin nukun päiväunet kuin että lähtisin jumppaan. Tanssia olen myös paljon harrastanut, mutta inhoan sitä aikataulusidonnaisuutta.

Minäkin haluaisin tanssia! Itämainen tanssi 💛 Mutta sitä on erittäin huonosti tarjolla. Lattaritkin kävisi mutta olen liian rapakunnossa siihen kelkkaan. Tanssin pariin aion palata kunhan vähän saa kroppaa käyntiin. Olen tanssinut mm. 39. viikolla raskaana (lattareita) ja se tuntui helpommalta kuin nyt 😩

Tämäkin oli ap, joka kolmannesta unohtuu allekirjoitus 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kuntosalikerta todellakin riittää aloittelijalle! Pyydät ohjaajan tekemään sinulle ohjelman, joka keskittyy isoihin lihaksiin kuten jalkaprässi. Kotiin ostat sitten käsipainot tai kahvakuulan. Tähän pari reipasta lenkkiä päälle.

Voi rittää jos kotona pystyy käsipainoilla ja muuten lisätreenaamaan. Muussa tapauksessa koko kroppa käydään läpi yksijakoisesti tuon yhden salikerran aikana, mikä tarkoittaa ylipitkää treeniä = tehotonta puurtamista, ei tuloksia, motivaatio katoaa. Näitä nitkuttelijoita näkyy "kuntoklubeilla" ja kunnallisilla saleilla paljon ja se ei vaan oikeasti toimi.  :/

Voin sanoa kokeneena harrastajana ettei yksi ylipitkä koko kropan kattava salikerta viikossa riittäisi omalla kohdalla edes ylläpitämään hankittua kuntoa, saatika sitten kehittämään sitä.  Siihen tarvitaan kolme treeniä eli jokaiselle lihasryhmälle omansa.

Kuule, yhdestä salikerrasta tulee helposti useampi, kun kipinä syttyy ja kunto nousee. Liian innokkaasti aloittaminen taas voi johtaa kiinnostuksen lässähdykseen.