Lue keskustelun säännöt.
Mies ei tiedä, mitä haluaa suhteeltamme
Kuurankukka
28.12.2018 |
Kokematon (ja hiukan epätoivoinenkin) nainen täällä pohtimassa, moi. Olen seurustellut erään miehen kanssa puoli vuotta. Meillä menee muuten mukavasti mutta mies on tuonut esille epävarmuutta vakavampaan suhteeseen siirtymisestä (vaikka tutustuessamme kertoi haluavansa vakavan suhteen). Olen tuonut esille, että olen vakavassa mielessä kiinnostunut hänestä ja että odotan suhteemme tulevaisuudelta enemmän kuin pelkästään ajoittaista hengailua ja päivittäistä viestittelyä. Mies ei kuitenkaan tiedä, mitä haluaa minusta ja suhteeltamme. Ajatus suhteen vakavoitumisesta kuulemma hiukan jännittää ja jopa ahdistaa häntä, mutta hän ei kuitenkaan haluaisi luopua minusta.
En tiedä, mitä tehdä. Miehen epävarmuus on tehnyt minustakin epävarman, ja minun on vaikea nähdä mitään potentiaalia suhteessamme. Olen harkinnut eroa useampaan kertaan. Samaan aikaan kuitenkin aavistan, että eroaminen todennäköisesti sattuisi mieheen todella paljon, enkä tiedä, kuinka hän selviäisi asiasta.
Olemme molemmat melko kokemattomia seurusteluasioissa mutta ikää löytyy molemmilta yli 30 vuotta.
Kommentit (35)
Älä nyt miehen sattumisia sure, et ole velvollinen olemaan saatavilla ihmiselle, joka ei halua olla kanssasi vakavassa suhteessa. Kyllä sellainen pitäisi puolessa vuodessa selkiytyä, kunhan vaan äijä odottaa, että tulisko parempi kohdalle. Tee itse omasta elämästäsi päätös, ja jos mies ei halua kuulua siihen niin sitten menköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
V**tu että oot säälittävä ja epätoivoinen. Varmaan jotkut lapset leikkimässä kotia. :D
No kyllä nyt puolen vuoden hengailun jälkeen pitäisi jo tietää haluaako vakavampaa vai ei! Jos hän vieläpä sanoo että haluaa vakavan suhteen mutta kanssasi on epävarma, kyllä ihan perus "mitä me oikein ollaan" kysymys on paikallaan. Oletteko sopineet ettette tapaile muita?
Kuurankukka kirjoitti:
eroaminen todennäköisesti sattuisi mieheen todella paljon, enkä tiedä, kuinka hän selviäisi asiasta.
Tuo on punaisena kirkuva varoitussignaali. Eroaminen voi sattua, yleensä aina vähintään jompaan kumpaan. Mutta enemmän tulee sattumaan, jos toimimaton tai toivoton suhde pitkittyy tarpeettomasti siitä hetkestä alkaen kun toinen toteaa, että ei onnistu. Enemmän ja useampaan osapuoleen. Mikään suhde ei voi perustua yksipuolisesti sääliin tai armoon, ettei toinen kehtaa pahoittaa toisen mieltä erolla, ainakaan kovin pitkään. Jossain vaiheessa siitä tulee sairas riippuvuussuhde tai jotain muuta ikävää.
Asian voisit kuitenkin ottaa puheeksi ja tuoda ilmi sen vakavuuden, eli asettaa ehdoksi tilanteen muuttumisen suhteen jatkolle. Toinen voi sitten itse miettiä sitä, mikä sattuu eniten ja tehdä valintoja.
Vierailija kirjoitti:
V**tu että oot säälittävä ja epätoivoinen. Varmaan jotkut lapset leikkimässä kotia. :D
Kyllä kaltaisesi nimettömät haukkujat ovat niitä säälittäviä. Johonkin pitää pahaa oloaan purkaa, ilmeisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tuhlaa aikaasi siihen mieheen. Sitoutumiskammosta ja epäröinnistä ei ole tietoakaan, jos tulee se hänen mielestään "parempi" vastaan. Säkin voit olla sellainen jollekulle muulle.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt miehen sattumisia sure, et ole velvollinen olemaan saatavilla ihmiselle, joka ei halua olla kanssasi vakavassa suhteessa. Kyllä sellainen pitäisi puolessa vuodessa selkiytyä, kunhan vaan äijä odottaa, että tulisko parempi kohdalle. Tee itse omasta elämästäsi päätös, ja jos mies ei halua kuulua siihen niin sitten menköön.
Niin, tätä oon itekin miettinyt... Jostakin toi epävarmuus väistämättä viestii. Kiitos viestistä.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalla on jo hääpäivä mietittynä ja lasten nimet päätettynä?
Puolessa vuodessa nyt ei edes opi tuntemaan toista kunnolla.
Aloittaja on läheisriippuvainen takertuja.
Vierailija kirjoitti:
Kuurankukka kirjoitti:
eroaminen todennäköisesti sattuisi mieheen todella paljon, enkä tiedä, kuinka hän selviäisi asiasta.
Tuo on punaisena kirkuva varoitussignaali. Eroaminen voi sattua, yleensä aina vähintään jompaan kumpaan. Mutta enemmän tulee sattumaan, jos toimimaton tai toivoton suhde pitkittyy tarpeettomasti siitä hetkestä alkaen kun toinen toteaa, että ei onnistu. Enemmän ja useampaan osapuoleen. Mikään suhde ei voi perustua yksipuolisesti sääliin tai armoon, ettei toinen kehtaa pahoittaa toisen mieltä erolla, ainakaan kovin pitkään. Jossain vaiheessa siitä tulee sairas riippuvuussuhde tai jotain muuta ikävää.
Asian voisit kuitenkin ottaa puheeksi ja tuoda ilmi sen vakavuuden, eli asettaa ehdoksi tilanteen muuttumisen suhteen jatkolle. Toinen voi sitten itse miettiä sitä, mikä sattuu eniten ja tehdä valintoja.
Kiitos. Tarvitsin tätä viestiä. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja jutella miehelle.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa ymmärtää tätä nykyajan seurustelukulttuuria. Itse en lähtisi tuollaiseen kuvioon. Kohtuullisessa ajassa pitää tietää, haluaako olla yhdessä toisen kanssa ja onko tunteita. Jos tuossa ajassa ei olisi tullut selväksi halu olla yhdessä ja olisi rakkauden tunteita, niin moikka. En muutenkaan tajua, mikä tämä semiseurustelujuttu on, jossa kuulemma voidaan olla muidenkin kanssa eikä hommaa saa kutsua seurusteluksi, ettei vain ahdista. Se on joko parisuhde kohtuullisessa ajassa tai eri teille. Ei mitään epämääräistä säätöä, jossa vain rikotaan sydän ja itseluottamus.
Ja sitäkään en ymmärrä, mikä kynnys on kertoa toiselle rakastavansa tai haluavansa olla yhdessä. Ei siinä tarvi kuitenkaan luvata päättymätöntä rakkautta koko elämäksi vaan puhutaan ihan sen hetkisestä fiiliksestä, ei viiden vuoden päähän. Rakkaus ja parisuhde on ihana ja kaunis asia, tuntuu tyhmältä miten vaikeita niistä on tehty.
Toivottavasti en joudu sinkuksi enää, koska nykymenolla taitaisi olla aika hiljaista.. En todellakaan antaisi kenenkään roikottaa minua varalla noin kauaa ja harrastaa kaikki kivat ilman mitään henkistä sitoutumista. En myöskään itse hengaisi kenenkään kanssa noin kauaa tietämättä, haluanko olla hänen kanssaan ja rakastanko häntä romanttisesti. Olisin ainakin kauhea mulk ku ja hyväksikäyttäjä, etenkin jos toinen selvästi välittää enemmän.
Rakkaus ei aina synny ja sekin on ok. Mutta se pitää kertoa rehellisesti sille toiselle.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä nyt puolen vuoden hengailun jälkeen pitäisi jo tietää haluaako vakavampaa vai ei! Jos hän vieläpä sanoo että haluaa vakavan suhteen mutta kanssasi on epävarma, kyllä ihan perus "mitä me oikein ollaan" kysymys on paikallaan. Oletteko sopineet ettette tapaile muita?
Tavallaan joo. Mies on melko vanhanaikainen seurusteluasioissa ja teki selväksi, että hän ei koe useamman ihmisen yhtäaikaista deittailua hyväksi. Eikä se itseänikään kiinnosta. Mutta emme ole hirveästi puhuneet asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on jo hääpäivä mietittynä ja lasten nimet päätettynä?
Puolessa vuodessa nyt ei edes opi tuntemaan toista kunnolla.
Aloittaja on läheisriippuvainen takertuja.
Kyllä 6kk pitäisi jo pystyä päättämään siitä, että tapaillaanko muita.
Sitä tutustumista voi jatkaa myös seurustelusuhteessa.
-Mies
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on jo hääpäivä mietittynä ja lasten nimet päätettynä?
Puolessa vuodessa nyt ei edes opi tuntemaan toista kunnolla.
Aloittaja on läheisriippuvainen takertuja.
Lähinnä haluaisin tietää, näkeekö mies suhteessa potentiaalia johonkin vakavampaan vai ei. Eli suomeksi sanottuna: onko hän lähinnä kiinnostunut seksistä ja hauskanpidosta vai haluaako kunnollisen parisuhteen. Kyllä tämän yleensä pystyy kertomaan jo puolessa vuodessa. Tai jos ei pysty, niin sitten on kyllä melko hukassa omien tunteiden ja tarpeiden suhteen, mikä on sekin melko hälyyttävä merkki.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ymmärtää tätä nykyajan seurustelukulttuuria. Itse en lähtisi tuollaiseen kuvioon. Kohtuullisessa ajassa pitää tietää, haluaako olla yhdessä toisen kanssa ja onko tunteita. Jos tuossa ajassa ei olisi tullut selväksi halu olla yhdessä ja olisi rakkauden tunteita, niin moikka. En muutenkaan tajua, mikä tämä semiseurustelujuttu on, jossa kuulemma voidaan olla muidenkin kanssa eikä hommaa saa kutsua seurusteluksi, ettei vain ahdista. Se on joko parisuhde kohtuullisessa ajassa tai eri teille. Ei mitään epämääräistä säätöä, jossa vain rikotaan sydän ja itseluottamus.
Ja sitäkään en ymmärrä, mikä kynnys on kertoa toiselle rakastavansa tai haluavansa olla yhdessä. Ei siinä tarvi kuitenkaan luvata päättymätöntä rakkautta koko elämäksi vaan puhutaan ihan sen hetkisestä fiiliksestä, ei viiden vuoden päähän. Rakkaus ja parisuhde on ihana ja kaunis asia, tuntuu tyhmältä miten vaikeita niistä on tehty.
Toivottavasti en joudu sinkuksi enää, koska nykymenolla taitaisi olla aika hiljaista.. En todellakaan antaisi kenenkään roikottaa minua varalla noin kauaa ja harrastaa kaikki kivat ilman mitään henkistä sitoutumista. En myöskään itse hengaisi kenenkään kanssa noin kauaa tietämättä, haluanko olla hänen kanssaan ja rakastanko häntä romanttisesti. Olisin ainakin kauhea mulk ku ja hyväksikäyttäjä, etenkin jos toinen selvästi välittää enemmän.
Rakkaus ei aina synny ja sekin on ok. Mutta se pitää kertoa rehellisesti sille toiselle.
Olen samaa mieltä. Huomaan roikkuneeni tässä suhteessa liian kauan, lähinnä siksi, että olen yrittänyt kärsivällisesti odotella, josko mies saisi jotain selvyyttä tunteisiinsa.
Itse haluaisin miehen kanssa jotain vakavampaa, mutta eipä kaikkea tässä maailmassa voi saada.
- ap
Parisuhteessa on kysymys vapaaehtoisesta sitoutumisesta, jonka jokainen päättää itse. Toinen osapuoli ei koskaan yksinään voi päättää, että nyt me seurustellaan, vaan ei ja ehkä ovat vahvempia kuin kyllä. Nyt kumppanisi ehkä on voitolla.
Mitä sinä voit tehdä? Voit miettiä itse tykönäsi, haluatko yrittää sitoutua vai irrotatko. Joitakuita auttaa tietty aikaraja että sovitaan xxx päivä jolloin tästä keskustellaan, sitä ennen ei. Ja silloin jos toisella ei ole sanottavana kuin ehkä, se on jo ein sanomista. Jatkuvasti ei voi vain arpoa, ja jättää tilanteita auki, jokin valinta on tehtävä. Jos ei tee valintaa, sekin on valinta, siis sen puolesta ettei suhde jatku.
Mitä luulet, auttaisiko aikaraja teitä? Jos ei, voit pitää perusteellisen keskustelun silloin kun itse tarvitset vastauksen
Jos ei jo puolen vuoden jälkeen tiedä haluaako vakavan suhteen, niin ei se halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on jo hääpäivä mietittynä ja lasten nimet päätettynä?
Puolessa vuodessa nyt ei edes opi tuntemaan toista kunnolla.
Aloittaja on läheisriippuvainen takertuja.
Lähinnä haluaisin tietää, näkeekö mies suhteessa potentiaalia johonkin vakavampaan vai ei. Eli suomeksi sanottuna: onko hän lähinnä kiinnostunut seksistä ja hauskanpidosta vai haluaako kunnollisen parisuhteen. Kyllä tämän yleensä pystyy kertomaan jo puolessa vuodessa. Tai jos ei pysty, niin sitten on kyllä melko hukassa omien tunteiden ja tarpeiden suhteen, mikä on sekin melko hälyyttävä merkki.
- ap
Myös sinussa on monta vakavaa varoitusmerkkiä.
Vähättelet miehen ajatuksia, tunteita ja pohdintaa.
Puolessa vuodessa ei todellakaan opi tuntemaan toista
"yhyy, mies ei toimi juuri niin kuin minä haluan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä nyt puolen vuoden hengailun jälkeen pitäisi jo tietää haluaako vakavampaa vai ei! Jos hän vieläpä sanoo että haluaa vakavan suhteen mutta kanssasi on epävarma, kyllä ihan perus "mitä me oikein ollaan" kysymys on paikallaan. Oletteko sopineet ettette tapaile muita?
Tavallaan joo. Mies on melko vanhanaikainen seurusteluasioissa ja teki selväksi, että hän ei koe useamman ihmisen yhtäaikaista deittailua hyväksi. Eikä se itseänikään kiinnosta. Mutta emme ole hirveästi puhuneet asiasta.
Niin, ainakaan jos sinä olisit se, joka deittailee useampaa...
Mikäli joku kärsii sitoutumiskammosta/-ahdistuksesta, kuulisin mielelläni ajatuksianne. Itselläni oli nuorena aika paljon sitoutumisahdistusta, mutta se johtui lähinnä siitä, etten oikeasti ollut kiinnostunut seurustelukumppaneistani enkä kokenut oloani luontevaksi heidän seurassaan. Miehen ajatukset näyttäytyvät minulle siis vahvasti merkkinä siitä, että hän ei ole sataprosenttisen kiinnostunut seurastani.