Ystävä kertoillut ympäriinsä minun olevan masentunut
Tämä selvisi, kun minulle läheinen henkilö tuli suoraan puhumaan asiasta. Juttelemaan siis tästä niin sanotusta masennuksesta. Jo kauan ihmiset ovat suhtautuneet minuun erikoisesti. Jotkut negatiivisesti varautuneesti ja jotkut viitanneet jaksamiseeni. En ole masentunut, en ole niin väittänyt eikä minulle ole diagnosoitu masennusta. En ymmärrä, mistä ystäväni vai pitäisikö sanoa ystäväksi luulemani henkilö on saanut tällaista päähänsä. On siis kertonut myös täysin valheellisia asioita asiaan liittyen. Kuten, että en pääse ylös sängystä ja kotini on ihan sekainen. En ole vielä puhunut tästä hänen kanssaan. En haluaisi oikeastaan olla edes tekemisissä hänen kanssaan, jos tämä on hänen tapansa suhtautua siihen, että epäilee minulle masennusta. Mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sulla on hyvin asiat jos tuo tyyppi joka on puhunut on ystäväsi. Tiedät kenen kanssa selvittää asiat. Mulla taas tilanne, jossa ah niin ihanan huolestunut lähimmäinen on levitellyt kaikenlaista ja masennus taitaa olla se kesyin huhu. Sopivasti sekoitettu totta ja tarua, jotta ne sepitetyt jutut saadaan myös uskottaviksi. Ja siis tyyli on sen verran erikoinen tai jopa sairas, että huoli näyttäytyy enemmänkin jonain häiritsemisenä, kaunana tai mustamaalaamisena.
Anteeksi ohis, mutta kertokaa (oi kertokaa!) miksi ihmiset tekevät tuollaista. Olen varmaan ihan tyhmä kun ei tulisi mieleenkään satuttaa toista ihmistä noin. Siis mikä saa ihmisen käyttäytymään noin?
Kateus, sosiaalinen vallankäyttö, huono itsetunto, pahansuopaus, huomionhaku, persoonallisuushäiriö. Vanhojen juoruakkojen piirre.
Laita joku mehukas juoru liikkeelle hänestä. Esim. hän sairastaa jotain persoonallisuushäiriötä ja on patologinen valehtelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että kun tuo ystäväsi viimeksi kävi luonasi ja kämppä oli sotkuinen kuin sikoläävä etkä itse päässyt ylös sängystä, niin hän teki tämän johtopäätöksen?
Jep. Nää huhut tuskin on tuulesta temmattuja, ap ei vaan itse näe metsää puilta.
Kyllä sen itse tietää onko masentunut ja pääseekö ylös sängystä vai ei...
En voi käsittää tuollaisia ihmisiä, jotka keksivät omaksi ilokseen juttuja toisesta ihmisestä. Kuulin, että eräskin nainen oli levitellyt miesystävästään sellaisia juttuja, että mies hakkaa häntä. Hänen valheidensa verkko kuitenkin purkautui ja kävi ilmi, että nainen oli keksinyt kaiken täysin omasta päästään. Nainen oli miesystävälleen esittänyt hämmästynyttä, että miten ihmeessä tuollaisia juttuja voi liikkua. Eivät ymmärrettävästä syystä ole enää yhdessä. Oikeasti, mitä h*lvettiä, tuollaisella voi pilata toisen koko elämän. Miten sairas pitää olla, että saa moisesta jotain mielihyvää.
Itselläni kävi sama juttu joskus. Epäilin itselläni erästä diagnoosia, josta avauduin ystävälleni. Ystävä sitten päin naamaa osoitti myötätuntoa mutta selän takana naureskeli, kuinka olen oikeasti vain masentunut. Tätä hän siis jaksoi selostaa monille. Suoraan tätä masennusta hän ei mulle ehdottanut, alkoi vain aina kummasti puhua masennuksesta, kun otin esille tämän epäilemäni diagnoosin. Sanoin silloin jo itsekin, etten missään nimessä ole masentunut. Selän takana ystävä kuitenkin jaksoi jauhaa tästä "masennuksestani." Myöhemmin sitten tämän epäilemäni diagnoosin sainkin, eikä sillä ollut mitään tekemistä masennuksen kanssa. Mielestäni hyvä ystävä ei todellakaan toimi noin. Vaikka kysessä aidosti olisi masennus, niin ei kai se kenellekään muulle kuulu, kuin niille, joille siitä on valmis avautumaan.
Ja nimität moista otusta ystäväksi?
Masennus ei ole mikään häpeä, mutta juorukellona toimiminen on.
Mullakin oli yksi tuollainen "ystävä". Ei ole enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että kun tuo ystäväsi viimeksi kävi luonasi ja kämppä oli sotkuinen kuin sikoläävä etkä itse päässyt ylös sängystä, niin hän teki tämän johtopäätöksen?
Jep. Nää huhut tuskin on tuulesta temmattuja, ap ei vaan itse näe metsää puilta.
Eikö hyvä ystävä silloin kyse suoraan ap:lta. "Huomasin, että sulla on viime aikoina ollut vähän epäsiistiä. Onko sulla kaikki hyvin? Siivotaanko yhdessä, tarvitseko apua?" Ilkeämielinen "ystävä" taas tekee omat johtopäätökset ja alkaa levittelemään juoruja, lisäten vielä vähän omaa maustetta mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sulla on hyvin asiat jos tuo tyyppi joka on puhunut on ystäväsi. Tiedät kenen kanssa selvittää asiat. Mulla taas tilanne, jossa ah niin ihanan huolestunut lähimmäinen on levitellyt kaikenlaista ja masennus taitaa olla se kesyin huhu. Sopivasti sekoitettu totta ja tarua, jotta ne sepitetyt jutut saadaan myös uskottaviksi. Ja siis tyyli on sen verran erikoinen tai jopa sairas, että huoli näyttäytyy enemmänkin jonain häiritsemisenä, kaunana tai mustamaalaamisena.
Anteeksi ohis, mutta kertokaa (oi kertokaa!) miksi ihmiset tekevät tuollaista. Olen varmaan ihan tyhmä kun ei tulisi mieleenkään satuttaa toista ihmistä noin. Siis mikä saa ihmisen käyttäytymään noin?
Kateus, sosiaalinen vallankäyttö, huono itsetunto, pahansuopaus, huomionhaku, persoonallisuushäiriö. Vanhojen juoruakkojen piirre.
Siinäpä syitä ja eihän aina mitään selvää motiivia ole. Voi olla myös silkkaa kostonhalua, jostain mistä muut ei tiedä. Jokuhan voi suuttua pelkästään jos toinen ei miellytä tarpeeksi tai on erilaiset mielipiteet tms. Kieroutuneita mieliä on olemassa, valitettavasti.
Jotkut ihmiset ovat sellaisia jutunkertojia, jotka suurentelevat ja isontelevat asioita ja joilla vähän fiktio ja fakta sekoittuvat. Jutuista tulee "mielenkiintoisempia" kun pistää vähän Lapin lisää. Nimimerkillä "Sukulaiset"
Jep. Nää huhut tuskin on tuulesta temmattuja, ap ei vaan itse näe metsää puilta.