Minkälainen määrä on normaalia naisen huomauttelua?

Aina kun näitä ruikutuksia lukee samoista aiheista, niin aina muistaa ite sen miks en muuta yhteen tyttöystäväni kanssa. Omat kämpät on paras ratkasu.

Sinä käyt töissä ja vaimo on kotona. Sinulla on siis päivässä vähintään 9 tuntia ilman lapsia, kun vaimolla on omaa aikaa tunti. Usko pois, on tosi raskasta olla kaikki päivät vastuussa lapsista. Parasta olisi, jos voisitte vaihtaa rooleja pariksi kuukaudeksi. Se on tosi silmiä avaavaa molemmin päin. Sanon tämän ihan kokemuksesta äitinä, joka lähti töihin ja jonka mies jäi kotiin hoitamaan kahta alle 2-vuotiasta lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan klassinen case. Mies luulee, että naiselle pitäisi riittää, kun mies tekee kotitöitä, huolehtii talosta ja on lasten kanssa. Nainen taas kaipaa parisuhteelta tunneyhteyttä. Jos mies ei sitä älyä tarjota, niin nainen ottaa eron. Tunneyhteys on tärkeintä naiselle, jos se on kunnossa niin naista ei edes haittaa vaikka joutuisi tekemään enemmän kotitöitä kuin mies.

Tämä on niin totta! Tunneyhteys on kaiken a ja o. Mäkin huomaan tuntevani tarvetta valittaa miehelle vain, jos tunneyhteys on kärsinyt.

T.se nainen joka tekee suuremman osan polttopuista

Miten tämä tunneyhteys on näköjään pelkästään miehen vastuulla? Eikö jatkuva huomauttelu ole naisen vastuulla ja naisen tulee korjata tämä henkisen väkivallan käyttö ennen kuin mitään tunneyhteyttä voi muodostua?

Nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta. 

Eli nalkutus on miehen syytä? Eikö naiset voi ottaa myös vastuuta omasta käytöksestään ennen kuin turvautuvat henkiseen väkivaltaan?

Miksi alistut tuollaiseen? Puolisosi on sairaalloisen kontrolloiva ja tulee aiheuttamaan sinulle paljon henkistä pahoinvointia jos sallit tuollaisen käytöksen. Itse en jäisi tuollaiseen suhteeseen - enkä jäänytkään. En edes tajunnut kuinka olin vankina omassa kodissani. Ota ero, oikeasti. Kiität minua myöhemmin.

T: M40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko oikeasti kuka tekee mitäkin? Eli miten ne kuivat pyykit päätyy kaappiin? Kuka huolehtii että lapsilla on kuivat vaatteet kun menee ulos? Että kaapista löytyy oikean kokoisia ja puhtaita vaatteita? Tiedätkö lastesi tämänhetkisen vaatekoon? Entä kun lähdetään ulos, kuka ottaa vaihtovaatteet ja varapipot ja välipalat sekä mahdolliset vaipat laukkuun jos on vaippaikäinen? Kuka kokkaa ja kuka hakee koulusta/ päiväkodista?

Kuka latoo tiskikoneen, pyykkikoneen ja herää yöllä kun lapsi huutaa?

Jos osaat vastata näihin ja nimetä metatyöntekijän ja vastaus on että vaimosi niin mieti omaa ajankäyttöäsi.

Onko vaimollasi oma tunti käytettäväksi TÄYSIN itselleen?

Huomaan ja nuo teen usein minä. Hänellä on omaa aikaa reippaasti enemmän kuin minulla. Kotitöihin ei hänen puolestaan tietysti lasketa kuin kodinhoito. Pihatyöt on esimerkiksi kaikki minun vastuullani. Puoliksi herätään yöllä, vaikka hän on kotona ja minä käyn töissä. Töistä kun pääsen siivoan keittiön ja koitan ehtiä tekemään ruokaa. Samalla pyykkikone on päällä. En jaksa alkaa lapselliseen luetteloon mitä teen. Minulla ei aika riitä enempään ja vaimollani on täysin omaa aikaa joka päivä yli tunti. On siis poissa kotoa. Täältä ei näköjään apua tule, teen niin kuin parhaaksi näen ja tällä hetkellä se vaikuttaa erolta.

Miksi sinä oletat, että työssäkäyvällä on suurempi unentarve kuin lapsia hoitavalla? Anteeksi nyt vain, vaikuttaa inhottavalta, että valitat, että vaimosi saa nukkua yhtä paljon kuin sinä, vaikka sen pitäisi olla ihan peruslähtökohta.

Minä nukuin lasten päiväunien aikaan kun olin koti-isänä. Ja se hoitaa valtaosan kodista joka on kotona. Ihme vapaamatkustajia täällä.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan klassinen case. Mies luulee, että naiselle pitäisi riittää, kun mies tekee kotitöitä, huolehtii talosta ja on lasten kanssa. Nainen taas kaipaa parisuhteelta tunneyhteyttä. Jos mies ei sitä älyä tarjota, niin nainen ottaa eron. Tunneyhteys on tärkeintä naiselle, jos se on kunnossa niin naista ei edes haittaa vaikka joutuisi tekemään enemmän kotitöitä kuin mies.

Tämä on niin totta! Tunneyhteys on kaiken a ja o. Mäkin huomaan tuntevani tarvetta valittaa miehelle vain, jos tunneyhteys on kärsinyt.

T.se nainen joka tekee suuremman osan polttopuista

Miten tämä tunneyhteys on näköjään pelkästään miehen vastuulla? Eikö jatkuva huomauttelu ole naisen vastuulla ja naisen tulee korjata tämä henkisen väkivallan käyttö ennen kuin mitään tunneyhteyttä voi muodostua?

Nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta. 

Nalkutus tulee suusta ja suun voi ihan itse laittaa kiinni.

Se ei ole mikään keino hoitaa mitään asiaa. Sitäpaitsi, nalkutus vie hengen miltä tahansa ihmissuhteelta. Ja vieläpä nolla-ajassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan klassinen case. Mies luulee, että naiselle pitäisi riittää, kun mies tekee kotitöitä, huolehtii talosta ja on lasten kanssa. Nainen taas kaipaa parisuhteelta tunneyhteyttä. Jos mies ei sitä älyä tarjota, niin nainen ottaa eron. Tunneyhteys on tärkeintä naiselle, jos se on kunnossa niin naista ei edes haittaa vaikka joutuisi tekemään enemmän kotitöitä kuin mies.

Tämä on niin totta! Tunneyhteys on kaiken a ja o. Mäkin huomaan tuntevani tarvetta valittaa miehelle vain, jos tunneyhteys on kärsinyt.

T.se nainen joka tekee suuremman osan polttopuista

Miten tämä tunneyhteys on näköjään pelkästään miehen vastuulla? Eikö jatkuva huomauttelu ole naisen vastuulla ja naisen tulee korjata tämä henkisen väkivallan käyttö ennen kuin mitään tunneyhteyttä voi muodostua?

Nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta. 

Eli nalkutus on miehen syytä? Eikö naiset voi ottaa myös vastuuta omasta käytöksestään ennen kuin turvautuvat henkiseen väkivaltaan?

Ei siinä otettu mitään kantaa siihen, että kenen SYY on tunneyhteyden katoaminen. Voi olla naisen syy, voi olla miehen syy, voi olla molempien syy. Mutta siitä huolimatta nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen joka yrittää toteuttaa naisen haluamat asiat pitäisi vielä ostella naiselle lahjoja? Naiselle on tämä huomauttelu näköjään sallittu ja tällä hän asaitsee lahjoja. Olla läsnä on sellainen juttu mitä monet naiset ei myöskään osaa. Varsinkin some ja nettiostokset tuntuvat vievän keskittymiskyvyn täysin.

Mitä ihmeen lahjoja? En tiedä menikö minulla joku viesti tässä ketjussa ohi mutta en kyllä huomannut että siitä olisi keskusteltu. Ja miten huomauttelemalla ansaitaan lahjoja, en ymmärrä. Selventäisitkö?

Meni. Osta naiselle kukkia/lahja, kiitä häntä ja vie ulos syömään. Lämmitä sauna valmiiksi ja anna hieronta. Eiköhän sillä hetken ole tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko oikeasti kuka tekee mitäkin? Eli miten ne kuivat pyykit päätyy kaappiin? Kuka huolehtii että lapsilla on kuivat vaatteet kun menee ulos? Että kaapista löytyy oikean kokoisia ja puhtaita vaatteita? Tiedätkö lastesi tämänhetkisen vaatekoon? Entä kun lähdetään ulos, kuka ottaa vaihtovaatteet ja varapipot ja välipalat sekä mahdolliset vaipat laukkuun jos on vaippaikäinen? Kuka kokkaa ja kuka hakee koulusta/ päiväkodista?

Kuka latoo tiskikoneen, pyykkikoneen ja herää yöllä kun lapsi huutaa?

Jos osaat vastata näihin ja nimetä metatyöntekijän ja vastaus on että vaimosi niin mieti omaa ajankäyttöäsi.

Onko vaimollasi oma tunti käytettäväksi TÄYSIN itselleen?

Huomaan ja nuo teen usein minä. Hänellä on omaa aikaa reippaasti enemmän kuin minulla. Kotitöihin ei hänen puolestaan tietysti lasketa kuin kodinhoito. Pihatyöt on esimerkiksi kaikki minun vastuullani. Puoliksi herätään yöllä, vaikka hän on kotona ja minä käyn töissä. Töistä kun pääsen siivoan keittiön ja koitan ehtiä tekemään ruokaa. Samalla pyykkikone on päällä. En jaksa alkaa lapselliseen luetteloon mitä teen. Minulla ei aika riitä enempään ja vaimollani on täysin omaa aikaa joka päivä yli tunti. On siis poissa kotoa. Täältä ei näköjään apua tule, teen niin kuin parhaaksi näen ja tällä hetkellä se vaikuttaa erolta.

Miksi sinä oletat, että työssäkäyvällä on suurempi unentarve kuin lapsia hoitavalla? Anteeksi nyt vain, vaikuttaa inhottavalta, että valitat, että vaimosi saa nukkua yhtä paljon kuin sinä, vaikka sen pitäisi olla ihan peruslähtökohta.

Minä nukuin lasten päiväunien aikaan kun olin koti-isänä. Ja se hoitaa valtaosan kodista joka on kotona. Ihme vapaamatkustajia täällä.

Ohis

Montako lasta sinulla oli? Teitkö myös kotitöitä. Ei useamman lapsen kanssa kaikki nuku yhtä aikaa, ja joskus on pakko tehdä myös kotityöt. Lisäksi moni vauva nukkuu parhaiten vaunulenkillä, ja se voi olla myös ainoa aika liikkua äidille.

Itse en ole koskaan nukkunut päiväunia.

TV neljän lapsen äiti.

(Joka on myös työssäkäyvä akateemista vaativaa työtä tekevä, joka oli tosi helpottunut, kun pääsi töihin lepäämään.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan klassinen case. Mies luulee, että naiselle pitäisi riittää, kun mies tekee kotitöitä, huolehtii talosta ja on lasten kanssa. Nainen taas kaipaa parisuhteelta tunneyhteyttä. Jos mies ei sitä älyä tarjota, niin nainen ottaa eron. Tunneyhteys on tärkeintä naiselle, jos se on kunnossa niin naista ei edes haittaa vaikka joutuisi tekemään enemmän kotitöitä kuin mies.

Tämä on niin totta! Tunneyhteys on kaiken a ja o. Mäkin huomaan tuntevani tarvetta valittaa miehelle vain, jos tunneyhteys on kärsinyt.

T.se nainen joka tekee suuremman osan polttopuista

Miten tämä tunneyhteys on näköjään pelkästään miehen vastuulla? Eikö jatkuva huomauttelu ole naisen vastuulla ja naisen tulee korjata tämä henkisen väkivallan käyttö ennen kuin mitään tunneyhteyttä voi muodostua?

Nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta. 

Eli nalkutus on miehen syytä? Eikö naiset voi ottaa myös vastuuta omasta käytöksestään ennen kuin turvautuvat henkiseen väkivaltaan?

Ei siinä otettu mitään kantaa siihen, että kenen SYY on tunneyhteyden katoaminen. Voi olla naisen syy, voi olla miehen syy, voi olla molempien syy. Mutta siitä huolimatta nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta.

Monet fyysiset pahoinpitelyt ovat seurausta nalkuttamisesta. Kun otamme huomioon että molemmat ovat väkivaltaa (henkinen jopa pahempaa), niin saako ap vedellä muijjaansa turpaan?

Aika raakaa kommenttia. Meidän naisten perisynti ihan yleisesti, halusi kukin myöntää tai ei, on ruuhkavuosina kaataa omaa pahaa oloa miehen niskaan. Tekemistä on liikaa jo kahdelle jaettavaksi ja lapset ovat kiinni ja pyytämässä heti jotain, kun hetkeksikään istuu alas. Ja yleensä äidiltä. Äiti on se joka stressaa siitä, että koti ja vaatteet ja keittiö ja ja ja on kunnossa. Miehet osaavat ottaa rennommin. Ja sekös meitä vasta korventaakin. Vaikka itsellä olisi se mies, joka auttaa minkä pystyy, ei valita eikä stressaa, ei sitä useimmat naiset näe kuinka toinen yrittää. Ja ikävän usein se tulee ulos todella veemäisenä tiuskimisena ja kuka sellaisen seurassa haluaisi olla joka puhuu kuin lapselle. Kierre on todella nopeasti valmis ja tapa ennen kuin nainen itse edes huomaa.

Auttaisi varmasti puhua siitä, että MEILLÄ on yhdessä paljon tekemistä. Mietitään miten ne hoituu. Jakaa niitä mitä voi ja muuten tekee se, joka ensin ehtii, kuten kun kuulee lapsen huutavan äitiään, koittaa silti mennä välillä itse apuun. Ja sopikaa myös se yhteinen tekeminen ja oma-aika. Ja ennen kaikkea lopettakaa tiuskiminen heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan klassinen case. Mies luulee, että naiselle pitäisi riittää, kun mies tekee kotitöitä, huolehtii talosta ja on lasten kanssa. Nainen taas kaipaa parisuhteelta tunneyhteyttä. Jos mies ei sitä älyä tarjota, niin nainen ottaa eron. Tunneyhteys on tärkeintä naiselle, jos se on kunnossa niin naista ei edes haittaa vaikka joutuisi tekemään enemmän kotitöitä kuin mies.

Tämä on niin totta! Tunneyhteys on kaiken a ja o. Mäkin huomaan tuntevani tarvetta valittaa miehelle vain, jos tunneyhteys on kärsinyt.

T.se nainen joka tekee suuremman osan polttopuista

Miten tämä tunneyhteys on näköjään pelkästään miehen vastuulla? Eikö jatkuva huomauttelu ole naisen vastuulla ja naisen tulee korjata tämä henkisen väkivallan käyttö ennen kuin mitään tunneyhteyttä voi muodostua?

Nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta. 

Eli nalkutus on miehen syytä? Eikö naiset voi ottaa myös vastuuta omasta käytöksestään ennen kuin turvautuvat henkiseen väkivaltaan?

Ei siinä otettu mitään kantaa siihen, että kenen SYY on tunneyhteyden katoaminen. Voi olla naisen syy, voi olla miehen syy, voi olla molempien syy. Mutta siitä huolimatta nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta.

Monet fyysiset pahoinpitelyt ovat seurausta nalkuttamisesta. Kun otamme huomioon että molemmat ovat väkivaltaa (henkinen jopa pahempaa), niin saako ap vedellä muijjaansa turpaan?

Mitähän sinä nyt sekoilet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko oikeasti kuka tekee mitäkin? Eli miten ne kuivat pyykit päätyy kaappiin? Kuka huolehtii että lapsilla on kuivat vaatteet kun menee ulos? Että kaapista löytyy oikean kokoisia ja puhtaita vaatteita? Tiedätkö lastesi tämänhetkisen vaatekoon? Entä kun lähdetään ulos, kuka ottaa vaihtovaatteet ja varapipot ja välipalat sekä mahdolliset vaipat laukkuun jos on vaippaikäinen? Kuka kokkaa ja kuka hakee koulusta/ päiväkodista?

Kuka latoo tiskikoneen, pyykkikoneen ja herää yöllä kun lapsi huutaa?

Jos osaat vastata näihin ja nimetä metatyöntekijän ja vastaus on että vaimosi niin mieti omaa ajankäyttöäsi.

Onko vaimollasi oma tunti käytettäväksi TÄYSIN itselleen?

Huomaan ja nuo teen usein minä. Hänellä on omaa aikaa reippaasti enemmän kuin minulla. Kotitöihin ei hänen puolestaan tietysti lasketa kuin kodinhoito. Pihatyöt on esimerkiksi kaikki minun vastuullani. Puoliksi herätään yöllä, vaikka hän on kotona ja minä käyn töissä. Töistä kun pääsen siivoan keittiön ja koitan ehtiä tekemään ruokaa. Samalla pyykkikone on päällä. En jaksa alkaa lapselliseen luetteloon mitä teen. Minulla ei aika riitä enempään ja vaimollani on täysin omaa aikaa joka päivä yli tunti. On siis poissa kotoa. Täältä ei näköjään apua tule, teen niin kuin parhaaksi näen ja tällä hetkellä se vaikuttaa erolta.

Miksi sinä oletat, että työssäkäyvällä on suurempi unentarve kuin lapsia hoitavalla? Anteeksi nyt vain, vaikuttaa inhottavalta, että valitat, että vaimosi saa nukkua yhtä paljon kuin sinä, vaikka sen pitäisi olla ihan peruslähtökohta.

Minä nukuin lasten päiväunien aikaan kun olin koti-isänä. Ja se hoitaa valtaosan kodista joka on kotona. Ihme vapaamatkustajia täällä.

Ohis

Montako lasta sinulla oli? Teitkö myös kotitöitä. Ei useamman lapsen kanssa kaikki nuku yhtä aikaa, ja joskus on pakko tehdä myös kotityöt. Lisäksi moni vauva nukkuu parhaiten vaunulenkillä, ja se voi olla myös ainoa aika liikkua äidille.

Itse en ole koskaan nukkunut päiväunia.

TV neljän lapsen äiti.

(Joka on myös työssäkäyvä akateemista vaativaa työtä tekevä, joka oli tosi helpottunut, kun pääsi töihin lepäämään.)

Kaksi lasta. Miksi teit lapsia niin paljon jos niiden hoitaminen oli niin vaikeaa? Älä ainakaan valita lapsistasi, niin kuin moni täällä tuntuu tekevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan klassinen case. Mies luulee, että naiselle pitäisi riittää, kun mies tekee kotitöitä, huolehtii talosta ja on lasten kanssa. Nainen taas kaipaa parisuhteelta tunneyhteyttä. Jos mies ei sitä älyä tarjota, niin nainen ottaa eron. Tunneyhteys on tärkeintä naiselle, jos se on kunnossa niin naista ei edes haittaa vaikka joutuisi tekemään enemmän kotitöitä kuin mies.

Tämä on niin totta! Tunneyhteys on kaiken a ja o. Mäkin huomaan tuntevani tarvetta valittaa miehelle vain, jos tunneyhteys on kärsinyt.

T.se nainen joka tekee suuremman osan polttopuista

Miten tämä tunneyhteys on näköjään pelkästään miehen vastuulla? Eikö jatkuva huomauttelu ole naisen vastuulla ja naisen tulee korjata tämä henkisen väkivallan käyttö ennen kuin mitään tunneyhteyttä voi muodostua?

Nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta. 

Eli nalkutus on miehen syytä? Eikö naiset voi ottaa myös vastuuta omasta käytöksestään ennen kuin turvautuvat henkiseen väkivaltaan?

Ei siinä otettu mitään kantaa siihen, että kenen SYY on tunneyhteyden katoaminen. Voi olla naisen syy, voi olla miehen syy, voi olla molempien syy. Mutta siitä huolimatta nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta.

Monet fyysiset pahoinpitelyt ovat seurausta nalkuttamisesta. Kun otamme huomioon että molemmat ovat väkivaltaa (henkinen jopa pahempaa), niin saako ap vedellä muijjaansa turpaan?

Mitähän sinä nyt sekoilet.

Että tuo nalkutus on tuomittavaa ja ennen sen lopettamista ei parannusta voi tapahtua. Ei nalkuttaminen ole mikään oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan klassinen case. Mies luulee, että naiselle pitäisi riittää, kun mies tekee kotitöitä, huolehtii talosta ja on lasten kanssa. Nainen taas kaipaa parisuhteelta tunneyhteyttä. Jos mies ei sitä älyä tarjota, niin nainen ottaa eron. Tunneyhteys on tärkeintä naiselle, jos se on kunnossa niin naista ei edes haittaa vaikka joutuisi tekemään enemmän kotitöitä kuin mies.

Tämä on niin totta! Tunneyhteys on kaiken a ja o. Mäkin huomaan tuntevani tarvetta valittaa miehelle vain, jos tunneyhteys on kärsinyt.

T.se nainen joka tekee suuremman osan polttopuista

Miten tämä tunneyhteys on näköjään pelkästään miehen vastuulla? Eikö jatkuva huomauttelu ole naisen vastuulla ja naisen tulee korjata tämä henkisen väkivallan käyttö ennen kuin mitään tunneyhteyttä voi muodostua?

Nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta. 

Eli nalkutus on miehen syytä? Eikö naiset voi ottaa myös vastuuta omasta käytöksestään ennen kuin turvautuvat henkiseen väkivaltaan?

Ei siinä otettu mitään kantaa siihen, että kenen SYY on tunneyhteyden katoaminen. Voi olla naisen syy, voi olla miehen syy, voi olla molempien syy. Mutta siitä huolimatta nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta.

Monet fyysiset pahoinpitelyt ovat seurausta nalkuttamisesta. Kun otamme huomioon että molemmat ovat väkivaltaa (henkinen jopa pahempaa), niin saako ap vedellä muijjaansa turpaan?

Mitähän sinä nyt sekoilet.

Että tuo nalkutus on tuomittavaa ja ennen sen lopettamista ei parannusta voi tapahtua. Ei nalkuttaminen ole mikään oikeus.

Ei kukaan tässä ole väittänytkään että nalkutus olisi ok tai jonkun oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko oikeasti kuka tekee mitäkin? Eli miten ne kuivat pyykit päätyy kaappiin? Kuka huolehtii että lapsilla on kuivat vaatteet kun menee ulos? Että kaapista löytyy oikean kokoisia ja puhtaita vaatteita? Tiedätkö lastesi tämänhetkisen vaatekoon? Entä kun lähdetään ulos, kuka ottaa vaihtovaatteet ja varapipot ja välipalat sekä mahdolliset vaipat laukkuun jos on vaippaikäinen? Kuka kokkaa ja kuka hakee koulusta/ päiväkodista?

Kuka latoo tiskikoneen, pyykkikoneen ja herää yöllä kun lapsi huutaa?

Jos osaat vastata näihin ja nimetä metatyöntekijän ja vastaus on että vaimosi niin mieti omaa ajankäyttöäsi.

Onko vaimollasi oma tunti käytettäväksi TÄYSIN itselleen?

Huomaan ja nuo teen usein minä. Hänellä on omaa aikaa reippaasti enemmän kuin minulla. Kotitöihin ei hänen puolestaan tietysti lasketa kuin kodinhoito. Pihatyöt on esimerkiksi kaikki minun vastuullani. Puoliksi herätään yöllä, vaikka hän on kotona ja minä käyn töissä. Töistä kun pääsen siivoan keittiön ja koitan ehtiä tekemään ruokaa. Samalla pyykkikone on päällä. En jaksa alkaa lapselliseen luetteloon mitä teen. Minulla ei aika riitä enempään ja vaimollani on täysin omaa aikaa joka päivä yli tunti. On siis poissa kotoa. Täältä ei näköjään apua tule, teen niin kuin parhaaksi näen ja tällä hetkellä se vaikuttaa erolta.

Miksi sinä oletat, että työssäkäyvällä on suurempi unentarve kuin lapsia hoitavalla? Anteeksi nyt vain, vaikuttaa inhottavalta, että valitat, että vaimosi saa nukkua yhtä paljon kuin sinä, vaikka sen pitäisi olla ihan peruslähtökohta.

Minä nukuin lasten päiväunien aikaan kun olin koti-isänä. Ja se hoitaa valtaosan kodista joka on kotona. Ihme vapaamatkustajia täällä.

Ohis

Montako lasta sinulla oli? Teitkö myös kotitöitä. Ei useamman lapsen kanssa kaikki nuku yhtä aikaa, ja joskus on pakko tehdä myös kotityöt. Lisäksi moni vauva nukkuu parhaiten vaunulenkillä, ja se voi olla myös ainoa aika liikkua äidille.

Itse en ole koskaan nukkunut päiväunia.

TV neljän lapsen äiti.

(Joka on myös työssäkäyvä akateemista vaativaa työtä tekevä, joka oli tosi helpottunut, kun pääsi töihin lepäämään.)

Kaksi lasta. Miksi teit lapsia niin paljon jos niiden hoitaminen oli niin vaikeaa? Älä ainakaan valita lapsistasi, niin kuin moni täällä tuntuu tekevän.

Missä minä olen valittanut lapsistani? Ainoa mihin puutuin, oli tuo käsittämätön ajatus, ettei äiti ansaitsisi yhtä paljon unta kuin isä. Univaje on pahimpia uhkia terveydelle, enkä ymmärrä tuollaista itsekkyyttä. Enkä ajatusta, että palkkatyö olisi arvokkaampaa kuin omien lasten hoito.

Vierailija kirjoitti:

Aika raakaa kommenttia. Meidän naisten perisynti ihan yleisesti, halusi kukin myöntää tai ei, on ruuhkavuosina kaataa omaa pahaa oloa miehen niskaan. Tekemistä on liikaa jo kahdelle jaettavaksi ja lapset ovat kiinni ja pyytämässä heti jotain, kun hetkeksikään istuu alas. Ja yleensä äidiltä. Äiti on se joka stressaa siitä, että koti ja vaatteet ja keittiö ja ja ja on kunnossa. Miehet osaavat ottaa rennommin. Ja sekös meitä vasta korventaakin. Vaikka itsellä olisi se mies, joka auttaa minkä pystyy, ei valita eikä stressaa, ei sitä useimmat naiset näe kuinka toinen yrittää. Ja ikävän usein se tulee ulos todella veemäisenä tiuskimisena ja kuka sellaisen seurassa haluaisi olla joka puhuu kuin lapselle. Kierre on todella nopeasti valmis ja tapa ennen kuin nainen itse edes huomaa.

Auttaisi varmasti puhua siitä, että MEILLÄ on yhdessä paljon tekemistä. Mietitään miten ne hoituu. Jakaa niitä mitä voi ja muuten tekee se, joka ensin ehtii, kuten kun kuulee lapsen huutavan äitiään, koittaa silti mennä välillä itse apuun. Ja sopikaa myös se yhteinen tekeminen ja oma-aika. Ja ennen kaikkea lopettakaa tiuskiminen heti.

Tässä onkin ensimmäinen ohje, mitä voisin miehenä ap:lle suositella. Jos ei tokene niin ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin erota jos vähänkään on kiinostunut omasta mielenterveydestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan klassinen case. Mies luulee, että naiselle pitäisi riittää, kun mies tekee kotitöitä, huolehtii talosta ja on lasten kanssa. Nainen taas kaipaa parisuhteelta tunneyhteyttä. Jos mies ei sitä älyä tarjota, niin nainen ottaa eron. Tunneyhteys on tärkeintä naiselle, jos se on kunnossa niin naista ei edes haittaa vaikka joutuisi tekemään enemmän kotitöitä kuin mies.

Tämä on niin totta! Tunneyhteys on kaiken a ja o. Mäkin huomaan tuntevani tarvetta valittaa miehelle vain, jos tunneyhteys on kärsinyt.

T.se nainen joka tekee suuremman osan polttopuista

Miten tämä tunneyhteys on näköjään pelkästään miehen vastuulla? Eikö jatkuva huomauttelu ole naisen vastuulla ja naisen tulee korjata tämä henkisen väkivallan käyttö ennen kuin mitään tunneyhteyttä voi muodostua?

Nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta. 

Eli nalkutus on miehen syytä? Eikö naiset voi ottaa myös vastuuta omasta käytöksestään ennen kuin turvautuvat henkiseen väkivaltaan?

Ei siinä otettu mitään kantaa siihen, että kenen SYY on tunneyhteyden katoaminen. Voi olla naisen syy, voi olla miehen syy, voi olla molempien syy. Mutta siitä huolimatta nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta.

Monet fyysiset pahoinpitelyt ovat seurausta nalkuttamisesta. Kun otamme huomioon että molemmat ovat väkivaltaa (henkinen jopa pahempaa), niin saako ap vedellä muijjaansa turpaan?

Mitähän sinä nyt sekoilet.

Että tuo nalkutus on tuomittavaa ja ennen sen lopettamista ei parannusta voi tapahtua. Ei nalkuttaminen ole mikään oikeus.

Edelleenkään se nalkuttajaksi väitetty ei ole mukana tässä keskustelussa, joten sitä nyt on turha tuomita. Jokainen voi vaikuttaa vain omaan toimintaansa. Emmekä me tiedä, miten aloittajan vaimo kokee tilanteen.

Aloittaja voisi tietää, jos joskus ihan oikeasti kuuntelisi, mitä vaimo sanoo, eikä tulkitsisi kaikkea puhetta nalkutukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko oikeasti kuka tekee mitäkin? Eli miten ne kuivat pyykit päätyy kaappiin? Kuka huolehtii että lapsilla on kuivat vaatteet kun menee ulos? Että kaapista löytyy oikean kokoisia ja puhtaita vaatteita? Tiedätkö lastesi tämänhetkisen vaatekoon? Entä kun lähdetään ulos, kuka ottaa vaihtovaatteet ja varapipot ja välipalat sekä mahdolliset vaipat laukkuun jos on vaippaikäinen? Kuka kokkaa ja kuka hakee koulusta/ päiväkodista?

Kuka latoo tiskikoneen, pyykkikoneen ja herää yöllä kun lapsi huutaa?

Jos osaat vastata näihin ja nimetä metatyöntekijän ja vastaus on että vaimosi niin mieti omaa ajankäyttöäsi.

Onko vaimollasi oma tunti käytettäväksi TÄYSIN itselleen?

Huomaan ja nuo teen usein minä. Hänellä on omaa aikaa reippaasti enemmän kuin minulla. Kotitöihin ei hänen puolestaan tietysti lasketa kuin kodinhoito. Pihatyöt on esimerkiksi kaikki minun vastuullani. Puoliksi herätään yöllä, vaikka hän on kotona ja minä käyn töissä. Töistä kun pääsen siivoan keittiön ja koitan ehtiä tekemään ruokaa. Samalla pyykkikone on päällä. En jaksa alkaa lapselliseen luetteloon mitä teen. Minulla ei aika riitä enempään ja vaimollani on täysin omaa aikaa joka päivä yli tunti. On siis poissa kotoa. Täältä ei näköjään apua tule, teen niin kuin parhaaksi näen ja tällä hetkellä se vaikuttaa erolta.

Miksi sinä oletat, että työssäkäyvällä on suurempi unentarve kuin lapsia hoitavalla? Anteeksi nyt vain, vaikuttaa inhottavalta, että valitat, että vaimosi saa nukkua yhtä paljon kuin sinä, vaikka sen pitäisi olla ihan peruslähtökohta.

Minä nukuin lasten päiväunien aikaan kun olin koti-isänä. Ja se hoitaa valtaosan kodista joka on kotona. Ihme vapaamatkustajia täällä.

Ohis

Montako lasta sinulla oli? Teitkö myös kotitöitä. Ei useamman lapsen kanssa kaikki nuku yhtä aikaa, ja joskus on pakko tehdä myös kotityöt. Lisäksi moni vauva nukkuu parhaiten vaunulenkillä, ja se voi olla myös ainoa aika liikkua äidille.

Itse en ole koskaan nukkunut päiväunia.

TV neljän lapsen äiti.

(Joka on myös työssäkäyvä akateemista vaativaa työtä tekevä, joka oli tosi helpottunut, kun pääsi töihin lepäämään.)

Kaksi lasta. Miksi teit lapsia niin paljon jos niiden hoitaminen oli niin vaikeaa? Älä ainakaan valita lapsistasi, niin kuin moni täällä tuntuu tekevän.

Missä minä olen valittanut lapsistani? Ainoa mihin puutuin, oli tuo käsittämätön ajatus, ettei äiti ansaitsisi yhtä paljon unta kuin isä. Univaje on pahimpia uhkia terveydelle, enkä ymmärrä tuollaista itsekkyyttä. Enkä ajatusta, että palkkatyö olisi arvokkaampaa kuin omien lasten hoito.

Kuka on sanonut että toisen uni olisi arvokkaampaa? Ainakin meillä kotona olija on saanut nukkua aina pidempään kuin työssäkäyvä osapuoli. Ei ole itsekkyyttä jos herätään puoliksi. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan klassinen case. Mies luulee, että naiselle pitäisi riittää, kun mies tekee kotitöitä, huolehtii talosta ja on lasten kanssa. Nainen taas kaipaa parisuhteelta tunneyhteyttä. Jos mies ei sitä älyä tarjota, niin nainen ottaa eron. Tunneyhteys on tärkeintä naiselle, jos se on kunnossa niin naista ei edes haittaa vaikka joutuisi tekemään enemmän kotitöitä kuin mies.

Tämä on niin totta! Tunneyhteys on kaiken a ja o. Mäkin huomaan tuntevani tarvetta valittaa miehelle vain, jos tunneyhteys on kärsinyt.

T.se nainen joka tekee suuremman osan polttopuista

Miten tämä tunneyhteys on näköjään pelkästään miehen vastuulla? Eikö jatkuva huomauttelu ole naisen vastuulla ja naisen tulee korjata tämä henkisen väkivallan käyttö ennen kuin mitään tunneyhteyttä voi muodostua?

Nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta. 

Eli nalkutus on miehen syytä? Eikö naiset voi ottaa myös vastuuta omasta käytöksestään ennen kuin turvautuvat henkiseen väkivaltaan?

Ei siinä otettu mitään kantaa siihen, että kenen SYY on tunneyhteyden katoaminen. Voi olla naisen syy, voi olla miehen syy, voi olla molempien syy. Mutta siitä huolimatta nalkutus on seurausta tunneyhteyden katoamisesta.

Monet fyysiset pahoinpitelyt ovat seurausta nalkuttamisesta. Kun otamme huomioon että molemmat ovat väkivaltaa (henkinen jopa pahempaa), niin saako ap vedellä muijjaansa turpaan?

Mitähän sinä nyt sekoilet.

Että tuo nalkutus on tuomittavaa ja ennen sen lopettamista ei parannusta voi tapahtua. Ei nalkuttaminen ole mikään oikeus.

Edelleenkään se nalkuttajaksi väitetty ei ole mukana tässä keskustelussa, joten sitä nyt on turha tuomita. Jokainen voi vaikuttaa vain omaan toimintaansa. Emmekä me tiedä, miten aloittajan vaimo kokee tilanteen.

Aloittaja voisi tietää, jos joskus ihan oikeasti kuuntelisi, mitä vaimo sanoo, eikä tulkitsisi kaikkea puhetta nalkutukseksi.

Ei ole, mutta ap on kertonut kuinka yrittää tehdä perheensä eteen, minun mielestäni hyvin paljon. Tässä on asetelma että ap on mielestäsi kaikkeen syyllinen vaikka ainakin tekee niitä asioita mitä hänen puolisonsa toivoo. Hän kysyy mikä on normaali määrä huomauttelua, ja alituinen huomauttelu ei ole normaalia, vaan henkistä väkivaltaa toista kohtaan.