Miten jättää yksinhuoltaja mahdollisimman hellävaraisesti?

Miten jättää ketään hellävaraisesti ja kunnioittaen? Ilman miettimistä, onko hän yksinhuoltaja, parturi, punapää, kommunisti, whatever.

Sillä tavalla kuin kaikki muutkin naiset jätetään. Poistat daamin yhteystiedoista ja kaikista somekontakteista ja lakkaat vastaamasta viesteihin ja puheluihin. Ainoa oikea tapa.

Vierailija kirjoitti:

Pari kk nähty. Tutustunut häneen lapsiin jne. Mutta fiilis ettei minusta ole tähän elämään.

Käänny 180 astetta. Ota etukenoasento ja juokse lujaa, siis niin paljon kuin kintuista lähtee.

Anna konvehtirasia ja sano ettet koe olevasi tarpeeksi hyvä heille.

Hidas lopetus. Et vastaile hänen viestiin. Valitat tuökiireitä, uupumusta jne. Lopuksi kerrot ettei tällä hetkellä aikaa parisuhteelle ja että haluat itse eheytyä

Tekstarilla ilmoitat että tää oli nyt tässä.

No jos on tapailtu vasta pari kuukautta niin sehän menee melkeinpä ilmoitusluontoisesti. "Ei synkkaa jne"

Näytä tämä viestiketju.

Kerrot rehdisti kahden kesken että et halua jatkaa seurustelua.

Loppujen lopuksi hellävaraisin keino on suora puhe kasvokkain. 

Ei välttämättä ole sinuun ehtinyt jumalattomasti rakastua ja olettaa vakiintumista kahden kuukauden aikana. 

Voi mennä paljon helpommin kuin kuvittelet. Tuo tietysti vähän outoa, että on jo esitellyt lapsille. Silloin tietysti vivahtaa siltä, että suunnittelee tulevaisuutta. 

Minusta lapsia ei pidä mennä tapaamaan, jollei ole tosissaan. Eli teit virheen. 

Kuitenkin parasta sanoa suoraan. Ainakin itse arvostaisin sitä. Tuollainen hivutus itsensä pois toisen elämästä on jopa alhaista. 

Miten olisi olemalla vaanrehellinen? Sanot ettet vain nöe yhteistä tulevaisuutta. Jos nainen loukkaantuu, ei voi mitään. Ainankin olit rehellinen etkä jäänyt lapsellisesti leikkimän toisen tunteilla.

Anna lahjakortti ripsienpidennykseen ja kynsihuoltoon ja ilmoita samalla, että muuhun et kykene. Kyynelissä silmin hän ihmettelee ollako nyt iloinen vai pettynyt. Kotvasen kuluttua hän jo varaa aikaa kauneushoitolaan ja tällä kertaa aikoo laitattaa myös yhden irtozirkonin ripsiinsä, muistoksi sinusta.

Jos on jo parissa kuukaudessa esitelty lapsille, niin se on iso merkki siitä että kannattaa juosta. Ihan tiedoksi seuraavaa kertaa varten...

Sanot nätisti, että et näe teillä tulevaisuutta, mutta toivota kaikkea hyvää.

Naamatusten asian kertominen ei tuo mitään lisäarvoa, pelkästään typerää ajanhukkaa molemmille. Odotat että hän soittaa sinulle ja sitten kerrot asiasi. 

No sanot, ettei sinusta ole uusperhe-elämään.

Ihan ymmärrettävää, useimmista ei ole, varsinkaan niistä, joilla on omia lapsia, mutta muillakin on vaikeuksia.

Minä tapasin yh:na yh-miehen, enkä ole vielä vuosienkaan kälkeen sopeutunut hänen lapsiinsa. Joka kerta, kun hänen lapsensa ovat meillä, mietin vakavasti eroa. Niin vaikeaa se on.

Jos vielä erehdyt, tsekkaa onko hänellä omat rahat.

Älä ole aisankannattaja, vaikka olisit betauroskin. Oppivat sitten kantapään kautta.

Hyvin

Up m

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi hellävaraisin keino on suora puhe kasvokkain. 

Ei välttämättä ole sinuun ehtinyt jumalattomasti rakastua ja olettaa vakiintumista kahden kuukauden aikana. 

Voi mennä paljon helpommin kuin kuvittelet. Tuo tietysti vähän outoa, että on jo esitellyt lapsille. Silloin tietysti vivahtaa siltä, että suunnittelee tulevaisuutta. 

Minusta lapsia ei pidä mennä tapaamaan, jollei ole tosissaan. Eli teit virheen. 

Kuitenkin parasta sanoa suoraan. Ainakin itse arvostaisin sitä. Tuollainen hivutus itsensä pois toisen elämästä on jopa alhaista. 

Totta!