Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmistä, joka on isoista vaikeuksista huolimatta menestynyt
Tunnetko ihmistä, joka olisi huolimatta vakavista puutteista lapsuudessaan menestynyt elämässään poikkeuksellisen hyvin? Eli vain ja ainoastaan omilla avuillaan ja ilman läheisen aikuisen ihmisen luotsaamista pärjännyt poikkeuksellisen hyvin?
Eli tarkoitan isoilla vaikeuksilla mm. seuraavia:
-alle 10-vuotiaan lapsen molemmat vanhemmat kuolleet, ei sukua, lapsi lastenkotiin
-vanhemmat väkivaltaisia, lasta pahoinpiteleviä alkoholisteja
-kummatkin vanhemmat mielenterveysongelmaisia
-insestiä
En nyt tarkoita poikkeuksellisen hyvällä saavutuksella sitä, että on onnistunut hankkimaan tasapainoisen parisuhteen ja lapsia vaan sitä, että joku on todella rankasta taustastaan huolimatta päätynyt hyvin vaativiin tehtäviin.
Olen jäänyt miettimään tätä siksi, että yleensä julkisuuden henkilöiden avatessa lapsuuttaan se paljastuu monessa mielessä melko idylliseksi. Äidin kuolema on kova pala mutta on silti eri aivan eri asia esimerkiksi menettää molemmat vanhempansa. Tässä yhteiskunnassa moni tuntuu haluavan tunnustusta itselleen siitä, että on pärjännyt hyvin elämässään mutta ei halua myöntää sitä, että monella sattumaan liittyvällä tekijällä on ollut hirvittävän iso rooli.
Kommentit (158)
Julkkiksia ei tarvitse mainita, nykyisin on ennemminkin sääntö kuin poikkeus huono lapsuus. Välillä oikein hakemalla haetaan sitä jotain huono-onnisuutta, jotta pääsee lehtiin marisemaan säälipisteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menestymistä auttaa jos on jokin erityislahjakkuus tai useita. Onko ap:n mielestä Amy Winehouse menestyjä? Hänellä oli paljon ongelmia, mutta hän teki hienon uran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu oli vielä alaikäinen, kun hänen molemmat vanhemmat kuolivat. Sitten vaimo kuoli heti synnytyksen jälkeen. Hyvin on kasvattanut lapsen ja on muutenkin menestynyt elämässään. Hienosti on pitänyt päänsä kasassa vastoinkäymisistä huolimatta.
Missä hän eli lapsuutensa. Jos hyvien, turvallisten aikuisten kanssa niin sieltä on onnea hyvät mahdollisuudet ponnistaa :) Jos taas joutui pitämään itse itsestään huolta niin se jättää varmasti jälkensä.
Eihän aloituksessa kysytty sitä, kuka on selvinnyt rankasta menneisyydestä niin, ettei se ole jättänyt jälkiä, vaan sitä, että kuka on selvinnyt niistä jäljistä huolimatta.
Sekin on ihan määrittelykysymys mitä selviytyminen tarkoittaa... Jos on pärjännyt urallaan hienosti, mutta siirtänyt käsittelemättömät traumansa eteenpäin lastensa harteille, niin onko ihminen silloin selvinnyt vai ei? Ainakaan kovin hyvä vanhempi hän ei ole tällöin ollut.
No ainakin tässä tapauksessa lapsi on elänyt hyvin tasapainoisen ja turvallisen lapsuuden isänsä kanssa. Kyseinen isä on ollut ja on edelleen erittäin hyvä vanhempi. Mitään traumoja ei ole laitettu lapsen harteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu oli vielä alaikäinen, kun hänen molemmat vanhemmat kuolivat. Sitten vaimo kuoli heti synnytyksen jälkeen. Hyvin on kasvattanut lapsen ja on muutenkin menestynyt elämässään. Hienosti on pitänyt päänsä kasassa vastoinkäymisistä huolimatta.
Missä hän eli lapsuutensa. Jos hyvien, turvallisten aikuisten kanssa niin sieltä on onnea hyvät mahdollisuudet ponnistaa :) Jos taas joutui pitämään itse itsestään huolta niin se jättää varmasti jälkensä.
Eihän aloituksessa kysytty sitä, kuka on selvinnyt rankasta menneisyydestä niin, ettei se ole jättänyt jälkiä, vaan sitä, että kuka on selvinnyt niistä jäljistä huolimatta.
Sekin on ihan määrittelykysymys mitä selviytyminen tarkoittaa... Jos on pärjännyt urallaan hienosti, mutta siirtänyt käsittelemättömät traumansa eteenpäin lastensa harteille, niin onko ihminen silloin selvinnyt vai ei? Ainakaan kovin hyvä vanhempi hän ei ole tällöin ollut.
No ainakin tässä tapauksessa lapsi on elänyt hyvin tasapainoisen ja turvallisen lapsuuden isänsä kanssa. Kyseinen isä on ollut ja on edelleen erittäin hyvä vanhempi. Mitään traumoja ei ole laitettu lapsen harteille.
Mistä sinä tiedät sen? Oletko tuo kyseinen lapsi?
Kyllä. Serkkuni ja naapurin tyttö. Tunnistettavuuden vuoksi en kerro heistä tarkempia tietoja, mutta akateemisen koulutuksen molemmat saaneet ja töitä on riittänyt. Kummallekin yhteistä se, että toinen vanhempi menehtynyt ja perheessä sairautta. Kaiken lisäksi nämä asuivat samassa talossa ja samassa rapussa, vuokrakerrostalossa - tosin pikkukylän ainoa vuokrakerrostalo. Serkkuni perhettä auttoi minun isäni ja äitini paljon ja hän vietti paljon aikaa meillä. Kumpikin menestyi lukiossa hyvin, eli lukupäätä riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheessä kuolemaa, alkoholismia ja muita päihdeongelmia, fyysistä tappelua, asiointia sossun luukulla, itsellä pahoja masennuskausia ja kuolemantoivetta lapsesta asti, koulukiusaamista ja erittäin huonoissa piireissä liikkumista (imppaus, rikollisuus).
Nykyään menossa kohti maisteria ja aloittelemassa omaa yritystä. Paljon kehittäviä harrastuksia, ystäviä ja onnellinen avioliitto. Mielenterveys on nykyään täysin hallinnassa.
Tähän tapaan?
Mahtavaa. Mun on silti pakko sanoa, että monikaan ei tainnut lukea aloitusta kunnolla. Huonoja asioita voi listata, mutta aika moni vaikeista oloista tullut unohtaa, että osa selviämisestä on jo kiinni synnynnäisistä ominaisuuksista. Lisäksi on valtavan tärkeää, että onko ollut yksi läheinen, kannustava tai vaikka asioihin puuttunut virkamies, onko saanut apua silloin, entä aikuisena. Osittain tuuria, saako perhettä, saako korjattua asioita aikuisena jne.
Kaikki ei siis todellakaan ole meidän käsissä. Eikä tarvitse nyt tulla kirjoittamaan enempää, lainasin tekstiä vaan esimerkiksi :)Eikä tarvitse nyt tulla kirjoittamaan enempää?
Hienoa "keskustelua".
Tarkoitin sitä, että yleensä nämä keskustelut johtaa aina siihen, että itseä "ylennetään" omista saavutuksista ja muita vähätellään, vaikka jokaisella on lopulta eri taustat ja tilanteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikael Gabriel, Sofia Belórf. Ovat rodullistettuja ja silti pärjänneet.
Gabrielia itsekkin pitäisin menestyjänä, luonut urallaan huomattavaa menestystä, lähtökohta on kuitenkin ollut vaikea lapsuus, laitoslapsi ja ilmeisesti myös päihteitä reippaasti mennyt. Vaikuttaa onnelliselta puolisonsa kanssa.
Belörf taas insta pyllistylyineen ja vuittonin laukkuineen, osoittaa minkälaisia ihmisiä ennenminkin pidän surullisina tapauksia. Ammattia ei ole, pelkkä rikas ukko ja kaunis ulkokuori. Luonteeltaan pinnallinen pyrkyri, joka julkisesti haukkuu ja solvaa tuntemattomia.
100 000 euroa vuodessa on suurituloisimman 1,8 prosentin raja Suomessa, Sofia on reilusti yli sen. Aika kummalliset kriteerit saa olla jos ei top 1,8 prosenttia ole menestystä. Sofia ei ole koskaan osallistunut mihinkään loanheittoihin julkisesti, samaa ei voi sanoa monista muista julkkiksista.
Yhdeltä vuodelta, entä ensi vuosi ja siitä seuraava? Ammattia ei edelleenkään ole. Entä kun se kauneus katoaa? Käykö Riinat, vai katsooko miljonääri belörfiä silloinkin.
Pelkän rahan mittaaminen menestyksenä kertoo jo, että meille se menestyminen tarkoittaa eri asioita.
Sofiahan kuvasi salilla ollutta miestä, voin vain kuvitella millaisia asioita puhuu ystävien kesken. Ei kovin miellyttävältä ihmiseltä vaikuta.
Toivon toki että elämässä menestyy ja tulee onnelliseksi, mutta tuo ei kyllä omalla mittakaavallani menestystä täytä.
Ja kuten ap kirjoitti, kerrotko vielä niistä vaikeuksista mistä tämä neiti on noussut? Se että isä on markosta ei ole mikään tragedia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on monia, emme vain välttämättä tuo menneisyyttämme esille.
Moni, joka "rummuttaa" vaikeaa menneisyyttään, lukeutuu niihin ihmisiin jotka käyttävät myös samaa asiaa tekosyynä olla kantamatta vastuuta omasta elämästään. Kurjuudella ei voi kilpailla, aina löytyy joku jolla on ollut rankempaa. Mikään ulkopuolinen taho ei sinulle hyvitä kokemiasi vääryyksiä tai takaa hyvää tulevaisuutta. Kaikki on lopulta omissa käsissä.
Tsemppiä kaikille. Ei anneta menneisyyden määrittää tulevaisuutta.
Osittain samaa mieltä, tosin monikaan sairaus joka vaikuttaa elämlaatuun ja "menestymiseen" ei ole itsestä kiinni. Vaikea mielisairaus tai tappava syöpä ei varmasti ole kenenkään valinta.
Tulee myös mieleen se ammuttu naispoliisi, ei varmasti ole omasta tahdosta kiinni, pärjätä "menestyä" elämässä. Leikkauksia leikkauksien perään ja ura mennyt.
Hieman suppea katsomus sanoa että kaikki olisi itsestä kiinni, kun ei se niin vain aina ole.
Minusta taas Heidi Foxell on loistava esimerkki siitä kuinka lopulta kaikki on itsestä kiinni. Hänen terveytensä pilattiin pysyvästi täysin naurettavasta ja hänestä riippumattomasta syystä. Sen jälkeen hän on kulkenut vaikeudesta toiseen. Silti hän pysyy positiivisena, vahvana ja näkee edessä tulevaisuuden, vaikkakin täysin erilaisen kuin aiemmin. Samalla hänestä on kasvanut vahvuutensa ja rohkeutensa ansiosta hieno roolimalli.
Kenen tahansa terveys voi mennä yllättäen, mutta se on itsestä kiinni kuinka siitä eteenpäin jatkaa. Elämässä tapahtuu isoja mullistuksia, mutta niiden kanssa voi oppia elämään jos tahtoa löytyy.
Lisäksi: Myös rankka lapsuus, henkisesti rankat elämänkokemukset ja muut asiat, jotka eivät liity suoranaisesti fyysiseen terveyteen, vaikuttavat elämänlaatuun.
Me emme tunne Heidi Foxellia. Yksityisesti hän voi olla aivan erilainen kuin julkisesti. Tuskin hänkään joka hetki on yhtä sinut tapahtuneen kanssa. Ajoittainen katkeruuskin on aivan normaali tunne, jos elämässä tulee vastoinkäymisiä. On muitakin vaihtoehtoja kuin olla joka hetki optimistinen menestyjä tai täysin kaikesta toivosta luopunut ja katkera. Vaikeat asiat herättävät ihmisessä monenlaisia tunteita läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Serkkuni ja naapurin tyttö. Tunnistettavuuden vuoksi en kerro heistä tarkempia tietoja, mutta akateemisen koulutuksen molemmat saaneet ja töitä on riittänyt. Kummallekin yhteistä se, että toinen vanhempi menehtynyt ja perheessä sairautta. Kaiken lisäksi nämä asuivat samassa talossa ja samassa rapussa, vuokrakerrostalossa - tosin pikkukylän ainoa vuokrakerrostalo. Serkkuni perhettä auttoi minun isäni ja äitini paljon ja hän vietti paljon aikaa meillä. Kumpikin menestyi lukiossa hyvin, eli lukupäätä riitti.
Vanhempasi ovat varmasti olleet merkittävässä asemassa. Joskus jo yksi turvallinen ja tukeva aikuinen riittää :) Tosin itse en "pelkkää" vanhemman menehtymistä osaa erityisen isona vaikeutena pitää. Erittäin ikävää ja surullista se tietenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on monia, emme vain välttämättä tuo menneisyyttämme esille.
Moni, joka "rummuttaa" vaikeaa menneisyyttään, lukeutuu niihin ihmisiin jotka käyttävät myös samaa asiaa tekosyynä olla kantamatta vastuuta omasta elämästään. Kurjuudella ei voi kilpailla, aina löytyy joku jolla on ollut rankempaa. Mikään ulkopuolinen taho ei sinulle hyvitä kokemiasi vääryyksiä tai takaa hyvää tulevaisuutta. Kaikki on lopulta omissa käsissä.
Tsemppiä kaikille. Ei anneta menneisyyden määrittää tulevaisuutta.
Osittain samaa mieltä, tosin monikaan sairaus joka vaikuttaa elämlaatuun ja "menestymiseen" ei ole itsestä kiinni. Vaikea mielisairaus tai tappava syöpä ei varmasti ole kenenkään valinta.
Tulee myös mieleen se ammuttu naispoliisi, ei varmasti ole omasta tahdosta kiinni, pärjätä "menestyä" elämässä. Leikkauksia leikkauksien perään ja ura mennyt.
Hieman suppea katsomus sanoa että kaikki olisi itsestä kiinni, kun ei se niin vain aina ole.
Minusta taas Heidi Foxell on loistava esimerkki siitä kuinka lopulta kaikki on itsestä kiinni. Hänen terveytensä pilattiin pysyvästi täysin naurettavasta ja hänestä riippumattomasta syystä. Sen jälkeen hän on kulkenut vaikeudesta toiseen. Silti hän pysyy positiivisena, vahvana ja näkee edessä tulevaisuuden, vaikkakin täysin erilaisen kuin aiemmin. Samalla hänestä on kasvanut vahvuutensa ja rohkeutensa ansiosta hieno roolimalli.
Kenen tahansa terveys voi mennä yllättäen, mutta se on itsestä kiinni kuinka siitä eteenpäin jatkaa. Elämässä tapahtuu isoja mullistuksia, mutta niiden kanssa voi oppia elämään jos tahtoa löytyy.
Lisäksi: Myös rankka lapsuus, henkisesti rankat elämänkokemukset ja muut asiat, jotka eivät liity suoranaisesti fyysiseen terveyteen, vaikuttavat elämänlaatuun.
Me emme tunne Heidi Foxellia. Yksityisesti hän voi olla aivan erilainen kuin julkisesti. Tuskin hänkään joka hetki on yhtä sinut tapahtuneen kanssa. Ajoittainen katkeruuskin on aivan normaali tunne, jos elämässä tulee vastoinkäymisiä. On muitakin vaihtoehtoja kuin olla joka hetki optimistinen menestyjä tai täysin kaikesta toivosta luopunut ja katkera. Vaikeat asiat herättävät ihmisessä monenlaisia tunteita läpi elämän.
Totta. Ja hänhän on kertonut kärsivänsä tai kärsineensä vakavasta masennuksesta. Media usein näyttää mielellään "selviytymistarinoita", vaikka taustalla voi olla muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu oli vielä alaikäinen, kun hänen molemmat vanhemmat kuolivat. Sitten vaimo kuoli heti synnytyksen jälkeen. Hyvin on kasvattanut lapsen ja on muutenkin menestynyt elämässään. Hienosti on pitänyt päänsä kasassa vastoinkäymisistä huolimatta.
Missä hän eli lapsuutensa. Jos hyvien, turvallisten aikuisten kanssa niin sieltä on onnea hyvät mahdollisuudet ponnistaa :) Jos taas joutui pitämään itse itsestään huolta niin se jättää varmasti jälkensä.
Eihän aloituksessa kysytty sitä, kuka on selvinnyt rankasta menneisyydestä niin, ettei se ole jättänyt jälkiä, vaan sitä, että kuka on selvinnyt niistä jäljistä huolimatta.
Sekin on ihan määrittelykysymys mitä selviytyminen tarkoittaa... Jos on pärjännyt urallaan hienosti, mutta siirtänyt käsittelemättömät traumansa eteenpäin lastensa harteille, niin onko ihminen silloin selvinnyt vai ei? Ainakaan kovin hyvä vanhempi hän ei ole tällöin ollut.
No ainakin tässä tapauksessa lapsi on elänyt hyvin tasapainoisen ja turvallisen lapsuuden isänsä kanssa. Kyseinen isä on ollut ja on edelleen erittäin hyvä vanhempi. Mitään traumoja ei ole laitettu lapsen harteille.
Mistä sinä tiedät sen? Oletko tuo kyseinen lapsi?
No tiedän vain, ja tarkemmat tiedot eivät kuulu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen käynyt terapiassa paljon läpi sitä miten lapsuudenperheen ongelmat ovat omaan ajatteluuni vaikuttaneet. Se on ollut hidas prosessi. Aiemmin ajattelin, että voin jättää aiemmat vaikeudet taakseni saavuttamalla elämässä jotakin huikeaa menestystä, esimerkiksi kirjoittamalla menestysteoksen. Iän karttuessa tällaiset ajatukset ovat jääneet. Nyt keskityn avaamaan tunnelukkojani, jotta elämäni jatkossa olisi hiukan helpompaa kuin tähän asti. Menneisyydestä kun ei voi päästä yli edes hienoilla saavutuksilla ellei sen vaikutusta omaan persoonaan ole käsitellyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu oli vielä alaikäinen, kun hänen molemmat vanhemmat kuolivat. Sitten vaimo kuoli heti synnytyksen jälkeen. Hyvin on kasvattanut lapsen ja on muutenkin menestynyt elämässään. Hienosti on pitänyt päänsä kasassa vastoinkäymisistä huolimatta.
Missä hän eli lapsuutensa. Jos hyvien, turvallisten aikuisten kanssa niin sieltä on onnea hyvät mahdollisuudet ponnistaa :) Jos taas joutui pitämään itse itsestään huolta niin se jättää varmasti jälkensä.
Eihän aloituksessa kysytty sitä, kuka on selvinnyt rankasta menneisyydestä niin, ettei se ole jättänyt jälkiä, vaan sitä, että kuka on selvinnyt niistä jäljistä huolimatta.
Sekin on ihan määrittelykysymys mitä selviytyminen tarkoittaa... Jos on pärjännyt urallaan hienosti, mutta siirtänyt käsittelemättömät traumansa eteenpäin lastensa harteille, niin onko ihminen silloin selvinnyt vai ei? Ainakaan kovin hyvä vanhempi hän ei ole tällöin ollut.
No ainakin tässä tapauksessa lapsi on elänyt hyvin tasapainoisen ja turvallisen lapsuuden isänsä kanssa. Kyseinen isä on ollut ja on edelleen erittäin hyvä vanhempi. Mitään traumoja ei ole laitettu lapsen harteille.
Mistä sinä tiedät sen? Oletko tuo kyseinen lapsi?
No tiedän vain, ja tarkemmat tiedot eivät kuulu sinulle.
Joopa joo. Aivan kuten kaikkien eronneiden vanhempien lapsetkin ovat selvinneet erosta "hienosti". Näin vanhemmat sanovat usein siksi, etteivät ole valmiita kohtaamaan lapsen tuskaa aidosti. Ulkopuolisena et tiedä mistään mitään. Voi olla, että lapsuuden ongelmat eivät tule sinun tietoisia koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Serkkuni ja naapurin tyttö. Tunnistettavuuden vuoksi en kerro heistä tarkempia tietoja, mutta akateemisen koulutuksen molemmat saaneet ja töitä on riittänyt. Kummallekin yhteistä se, että toinen vanhempi menehtynyt ja perheessä sairautta. Kaiken lisäksi nämä asuivat samassa talossa ja samassa rapussa, vuokrakerrostalossa - tosin pikkukylän ainoa vuokrakerrostalo. Serkkuni perhettä auttoi minun isäni ja äitini paljon ja hän vietti paljon aikaa meillä. Kumpikin menestyi lukiossa hyvin, eli lukupäätä riitti.
Vanhempasi ovat varmasti olleet merkittävässä asemassa. Joskus jo yksi turvallinen ja tukeva aikuinen riittää :) Tosin itse en "pelkkää" vanhemman menehtymistä osaa erityisen isona vaikeutena pitää. Erittäin ikävää ja surullista se tietenkin on.
Lisänä oli perheessä sairautta siis, ei pelkästään se, että oli toinen vanhempi menehtynyt. Toisessa perheessä mt-onglemaa, toisessa vakavaa fyysistä sairautta sekä vähävaraisuutta näistä johtuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikael Gabriel, Sofia Belórf. Ovat rodullistettuja ja silti pärjänneet.
Gabrielia itsekkin pitäisin menestyjänä, luonut urallaan huomattavaa menestystä, lähtökohta on kuitenkin ollut vaikea lapsuus, laitoslapsi ja ilmeisesti myös päihteitä reippaasti mennyt. Vaikuttaa onnelliselta puolisonsa kanssa.
Belörf taas insta pyllistylyineen ja vuittonin laukkuineen, osoittaa minkälaisia ihmisiä ennenminkin pidän surullisina tapauksia. Ammattia ei ole, pelkkä rikas ukko ja kaunis ulkokuori. Luonteeltaan pinnallinen pyrkyri, joka julkisesti haukkuu ja solvaa tuntemattomia.
100 000 euroa vuodessa on suurituloisimman 1,8 prosentin raja Suomessa, Sofia on reilusti yli sen. Aika kummalliset kriteerit saa olla jos ei top 1,8 prosenttia ole menestystä. Sofia ei ole koskaan osallistunut mihinkään loanheittoihin julkisesti, samaa ei voi sanoa monista muista julkkiksista.
Yhdeltä vuodelta, entä ensi vuosi ja siitä seuraava? Ammattia ei edelleenkään ole. Entä kun se kauneus katoaa? Käykö Riinat, vai katsooko miljonääri belörfiä silloinkin.
Pelkän rahan mittaaminen menestyksenä kertoo jo, että meille se menestyminen tarkoittaa eri asioita.
Sofiahan kuvasi salilla ollutta miestä, voin vain kuvitella millaisia asioita puhuu ystävien kesken. Ei kovin miellyttävältä ihmiseltä vaikuta.
Toivon toki että elämässä menestyy ja tulee onnelliseksi, mutta tuo ei kyllä omalla mittakaavallani menestystä täytä.
Ja kuten ap kirjoitti, kerrotko vielä niistä vaikeuksista mistä tämä neiti on noussut? Se että isä on markosta ei ole mikään tragedia.
Se että jollain on gradu pupuhyppelystä, ei tee hänestä menestyneempää kuin sellainen joka menee lukion jälkeen salille ja perustaa liikuntayrityksen. Sofia on ollut vuosia Suomen vittumaisimpien mt-potilaiden haukuttavana tällä palstalla eikä hän ole antanut sen haitata menestystään millään tavalla. Siinä on jo nousua enemmän kuin kellään teistä. Täällä tuskin on ainuttakaan ihmistä joka toimii omassa elämässään siten että on varaa antaa eettistä ohjeistusta ylipäänsä kenellekään.
Ap, kelpaatko itsellesi sellaisena kuin olet? Menestyshakuisuus kertoo usein siitä, että on vaikeuksia hyväksyä itseään ilman merkittäviä suorituksia. Kun ei ole aiemmin kelvannut muille omana itsenään, niin on usein vaikea kelvata edes itselleen. Sitä helposti voi kokea tarvetta lunastaa oma paikkansa tekemällä jotain omasta mielestä häikäisevää. Sisäistä riittämättömyyden tunnetta se ei silti useinkaan poista, vaan rima nousee aina vain korkeammalle ja korkeammalle suoritusten myötä.
Tunnen. Mies. Ei mikään maailman komein tyyppi, äitinsä myi itseään ja oli alkoholisti. Pojalla oli kaikki ongelmat erityisluokista nuorisovankilaan. Pohjimmiltaan kyllä kiltti tyyppi, mutta vietävissä. Tutustui 20+ -iässä erääseen erittäin varakkaan perheen tyttöön, joka hänkään ei ole "kedon kaunein kukka" vaan pahasti ylipainoinen ja muutenkin aika vaatimaton tapaus. Menivät naimisiin ja on osoittautunut hyväksi perheenisäksi. Eihän tuo töissä pysty käymään, mutta hoitaa lämmöllä isoa sisarusparvea ja on hoitanut jo pitkään. Elävät mukavasti tämän naisen vanhempien rahoilla ja ennakkoperinnöillä. Tavallaan voisi sanoa, että mies on menestynyt. Hän sai tasapainoisen perheen ja taloudellisesti turvatun elämän huonosta lähtökohdasta huolimatta. Ja on turvallisesta tossun alla, niin ei tule töpeksittyä. Ovat olleet naimissa jo pian 20 vuotta ja vanhin lapsi on täysi-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on monia, emme vain välttämättä tuo menneisyyttämme esille.
Moni, joka "rummuttaa" vaikeaa menneisyyttään, lukeutuu niihin ihmisiin jotka käyttävät myös samaa asiaa tekosyynä olla kantamatta vastuuta omasta elämästään. Kurjuudella ei voi kilpailla, aina löytyy joku jolla on ollut rankempaa. Mikään ulkopuolinen taho ei sinulle hyvitä kokemiasi vääryyksiä tai takaa hyvää tulevaisuutta. Kaikki on lopulta omissa käsissä.
Tsemppiä kaikille. Ei anneta menneisyyden määrittää tulevaisuutta.
Osittain samaa mieltä, tosin monikaan sairaus joka vaikuttaa elämlaatuun ja "menestymiseen" ei ole itsestä kiinni. Vaikea mielisairaus tai tappava syöpä ei varmasti ole kenenkään valinta.
Tulee myös mieleen se ammuttu naispoliisi, ei varmasti ole omasta tahdosta kiinni, pärjätä "menestyä" elämässä. Leikkauksia leikkauksien perään ja ura mennyt.
Hieman suppea katsomus sanoa että kaikki olisi itsestä kiinni, kun ei se niin vain aina ole.
Näin juuri. Tuo on sitä kokoomuslaista näkemystä, että on omaa ansiota ja omasta asenteesta vaan kiinni, miten pärjää. Kun se on oikeasti paljon myös muista ihmisistä ja onnesta kiinni, miten elämä loppujen lopuksi menee. Liittyy myös ap:n aloitukseen: moni menestynyt pitää menestystään omana ansionaan eikä välttämättä ymmärrä sitä, että omat lähtökohdat elämään ovat olleet paremmat kuin muilla. Se on tietysti inhimillistä ja tutkitustikin on niin, että menestyneet pitävät menestystään omasta itsestään johtuvana. Samoin he ajattelevat herkästi, että heikommin menestyvillä menee huonosti heistä itsestään johtuen. Ei se ihan niin ole.
T. Autistisen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikael Gabriel, Sofia Belórf. Ovat rodullistettuja ja silti pärjänneet.
Gabrielia itsekkin pitäisin menestyjänä, luonut urallaan huomattavaa menestystä, lähtökohta on kuitenkin ollut vaikea lapsuus, laitoslapsi ja ilmeisesti myös päihteitä reippaasti mennyt. Vaikuttaa onnelliselta puolisonsa kanssa.
Belörf taas insta pyllistylyineen ja vuittonin laukkuineen, osoittaa minkälaisia ihmisiä ennenminkin pidän surullisina tapauksia. Ammattia ei ole, pelkkä rikas ukko ja kaunis ulkokuori. Luonteeltaan pinnallinen pyrkyri, joka julkisesti haukkuu ja solvaa tuntemattomia.
100 000 euroa vuodessa on suurituloisimman 1,8 prosentin raja Suomessa, Sofia on reilusti yli sen. Aika kummalliset kriteerit saa olla jos ei top 1,8 prosenttia ole menestystä. Sofia ei ole koskaan osallistunut mihinkään loanheittoihin julkisesti, samaa ei voi sanoa monista muista julkkiksista.
Yhdeltä vuodelta, entä ensi vuosi ja siitä seuraava? Ammattia ei edelleenkään ole. Entä kun se kauneus katoaa? Käykö Riinat, vai katsooko miljonääri belörfiä silloinkin.
Pelkän rahan mittaaminen menestyksenä kertoo jo, että meille se menestyminen tarkoittaa eri asioita.
Sofiahan kuvasi salilla ollutta miestä, voin vain kuvitella millaisia asioita puhuu ystävien kesken. Ei kovin miellyttävältä ihmiseltä vaikuta.
Toivon toki että elämässä menestyy ja tulee onnelliseksi, mutta tuo ei kyllä omalla mittakaavallani menestystä täytä.
Ja kuten ap kirjoitti, kerrotko vielä niistä vaikeuksista mistä tämä neiti on noussut? Se että isä on markosta ei ole mikään tragedia.
Se että jollain on gradu pupuhyppelystä, ei tee hänestä menestyneempää kuin sellainen joka menee lukion jälkeen salille ja perustaa liikuntayrityksen. Sofia on ollut vuosia Suomen vittumaisimpien mt-potilaiden haukuttavana tällä palstalla eikä hän ole antanut sen haitata menestystään millään tavalla. Siinä on jo nousua enemmän kuin kellään teistä. Täällä tuskin on ainuttakaan ihmistä joka toimii omassa elämässään siten että on varaa antaa eettistä ohjeistusta ylipäänsä kenellekään.
Edelleen jos se raha on menestystä, niin silloin sofia on viime vuonna menestynyt, jonkun mielestä.
Mistä sinä tiedät ketä täällä käy ja ketkä kommentoi, olethan sinäkin täällä joten tarkoititko itseäsi?
Ap kysyi tunnetaanko ketään joka olisi menestynyt ilman kenenkään tukea. Sofia ei liity tähän ketjuun millään tavalla.
Voi miettiä miksi täällä on haukuttu Sofiaa, se voi johtua siitä, ettei itsestään ole kovin mukavan ihmisen kuvaa antanut. Eipä täällä paljoa haukuta Ahtisaarta tai muita, jotka oikeasti ovat jotakin hyvää muille pyytteettömästi tehneet.
Syy seuras, jos olet v mäinen ihminen saat varmasti vihaajia osaksesi.
Eikä tarvitse nyt tulla kirjoittamaan enempää?
Hienoa "keskustelua".