Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei innostu kihlauksestamme/ tulevasta naimisiin menosta
26.12.2018 |
Olen menossa naimisiin kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen. Sovimme asiasta yhdessä mieheni kanssa.
Olen todella innoissani tulevista häistä ja ennen kaikkea naimisiin menemisestä! Menemme naimisiin maistraatissa vanhempien ja sisarusten läsnäollessa ja sitten menemme jonnekin syömään hyvin. Illalla ehkä pienet juhlat kavereille.
Kukaan lähipiirissäni ei kuitenkaan tullut olevan kovin ilahtunut/innoissaan tulevasta naimisiin menosta siksi, että emme pidä hääjuhlaa. Kysyin äidiltänikin, että onko jo kertonut kihlauksestamme ja tulevasta naimisiin menosta sukulaisille ja hän vain vastasi: "Miksi olisin kertonut? Eihän se heitä kosketa kun ette pidä juhlia."
Ei kai ne juhlat ole se pääasia vaan se, että menemme naimisiin? Ymmärrän kyllä että asia ei sinänsä heitä kosketa mutta kai se on itsessään niin iloinen asia, että sen haluaisi jakaa? Varsinkin kun äitini kertoo aina kaiken eteenpäin.
Tänään yritin anopilleni kertoa tulevista sormuksistani ja hän ei sanonut mitään. Tuli vain kiusallinen hiljaisuus.
Olenko lapsellinen kun olen harmissani siitä, ettei lähipiirimme ole naimisiin menostamme innoissaan? Haluaisin vähän edes päästä hehkuttamaan/puhumaan asiasta ja näyttämään iloani asiasta, mutta se tuntuu turhalta kun vastaanotto on tämä.
Mieheni sanoi aikoinaan, että hänen mielestään "perinteisissä" häissä huomio keskittyy kaikkeen muuhun kuin itse asiaan eli naimisiin menemiseen. Silloin ajattelin, että höpö höpö juttuja, mutta kieltämättä läheisteni reaktioita katsellessani olo on juurikin tuo. Kun hääjuhlaa ei ole, on naimisiin meneminen yhtä tyhjän kanssa.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono bridezillaprovo
No tätä juuri mietin. Olenko muuttumassa bridezillaksi eli ylireagoinko? En kuitenkaan suunnittele 1-2v minkä värisiä pöytäkoristeita hankin tms vaan kyseessä on ihan tavalliset häät maistraatissa 6kk päästä.
Ongelma tuntuu olevankin siinä, että koska juhlia ei ole, ei näillä häilläkään ole lähipiirille merkitystä.
AP
Kukaan ei halua häitä, ne ovat kiusallinen wt-juhla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi muiden pitäisi olla innostuneita sinun naimisiinmenostasi?
Esimerkiksi siksi, että läheisten sukulaisten ja ystävien puolesta on tapana iloita. Ei tarvitse lähteä hössäämään pukuja ja servettejä, kunhan nyt vilpittömästi onnittelisi ja olisi kiinnostunut.
Sinähän olet halunnut sulkea läheisesi pois tuosta päivästä. Miksi heidän silloin pitäisi olla siitä kiinnostuneita? Ei kukaan jaksa vouhottaa juhlista, jonne ei ole edes kutsuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on urpoja sukulaisia.
Tämä. Onnea vaan tulevaan avioelämään kun nämä on mukana yhteistä taivalta "tukemassa" Miettisin muutamaan kertaan uudelleen ja realistisesti että kannattaako.
Näin.
Meillä on onneksi miehen perhe tukena yhteisellä taipaleellamme, omilta vanhemmiltani sellaista on turha toivoa. Ja jos ja kun naimisiin asti päädymme, niin kyllä ne pienet juhlat jotka järjestetään, ovat vain ja ainoastaan meille kahdelle, sekä niille jotka ovat onnea meille toivottaneet edes jollain tasolla. Miksi kutsuisimme HÄIHIN porukkaa joka ei piittaa juuri niistä HÄISTÄ, eli meidän kahden välisen naimisiinmenon juhlimisesta?? Mikä järki siinä nyt olisi? Kutsua jotain porukkaa jotka ovat pahala mielellä parin naimisiinmenosta, tai sellaista jotka ovat koittaneet parhaansa mukaan olla huomaamatta että pari seurustelee tosissaan. Kyllä mun häistä tulee nimen omaan sellaiset missä juhlitaan meitä kahta, ja meidän kahden naimisiinmenoa, ja sinne kutsuttavat tulevat juhlimaan tätä, eivätkä syömään ja juomaan vain johonkin whatever pippaloihin, ja jotka yrittävät olla onnittelematta paria, huomaamatta uutta vihkisormusta, istuvat vain naama nyrpeänä pilaamassa juhlaamme.
Voin erikseen järkätä sitten tällaisille jotkut muut bileet, joissa juhlitaan vaikka sitten jotain muuta. Tai, no enpäs taida viitsiä :p
Jos olet tuo sormushullu, ni olet kyllä sekaisin ku seinäkello.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muiden pitäisi olla innostuneita sinun naimisiinmenostasi?
Siinä taas yksi joka menee häihin naama norsunvittusena mököttämään, että paskelia tämä tällainen toisten onnen juhliminen!
Luepas uudelleen. Aloittaja ei aio pitää häitä. Hänen mukaansa lähipiiri ilmeisesti haluaisi tulla kutsutuksi juhliin, mutta sellaisia ap ei halua järjestää. Ap tässä ainoastaan mököttää naama norsunvitulla, kun ei saa sukulaisiaan innostumaan häistä, joita ei edes ole tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muiden pitäisi olla innostuneita sinun naimisiinmenostasi?
Siinä taas yksi joka menee häihin naama norsunvittusena mököttämään, että paskelia tämä tällainen toisten onnen juhliminen!
Kyllähän jos häihin mennään, niin siellä ollaan onnellisia toisten puolesta ja se juhla on erityinen.
Mutta ihan rehellisesti mäkään en kyllä ymmärrä miten siitä naimisiinmenosta pitäisi erikseen innostua 8v suhteen jälkeen ilman mitään hääjuhlaakaan? Siis totta kai on kohteliasta onnitella, mutta mä en ymmärrä tätä vaatimusta olla innoissaan? Miten se edes pitäisi toteuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko vielä linjoilla? Minulla olisi pari tarkentavaa kysymystä, ymmärtäisin mielelläni mistä tässä on kyse. Jos siis olet sama kuin tässä ketjun lopulla vastaillut, joka olisi toivonut sormusten huomioimista.
Olen kyllä linjoilla. Mutta en ole sama kuin tuo joka oli toivonut sormusten huomioimista - me laitamme sormukset vasta hääpäivänä sormeen niin eipä siinä ole etukäteen mitään huomioimista (teetän omani ja siinä kestää, siitä syystä lähinnä). Olen kyllä mielenkiinnolla seurannut sivusta tätä sormusten huomioimisasiaa :D.
Suhteemme on tasaisen tavallinen. Ei siis ole koskaan sen suurempaa draamaa ollut. Tämä vastauksena siis heille, jotka ajattelivat, että lähipiirimme mielestä emme sovi yhteen/ taustalla on jotain draamaa tms.
Anoppini puolelta nihkeys johtunee siitä, että hänen ainoa poikansa menee naimisiin. On siis ainoa lapsikin. Ehkä siihen on hankala suhtautua. Ei hän ole mitenkään mustasukkainen pojastaan ollut mutta onhan heillä vielä napanuora osittain tallella... Kahdestaan kun ovat aina eläneet (mieheni isä kuollut kun mieheni oli lapsi).
Kiitos taas muutamista ihanista viesteistä ja onnitteluista :). Kieltämättä ehkä se innostuminen on vähän liikaa pyydetty ja onnittelut riittäisivät. Toivoisin vain, että pääsisin edes jonkun kanssa puhumaan "hääjuttuja" (siis heidän kanssa ketkä kuitenkin maistraattiin tulevat), onhan se kuitenkin ainutkertaista. Mutta ehkä touhotan ja olen innoissani itsekseni.
Uskon, että päivästä tulee kyllä kiva. :) Aion käydä kampaajalla laittamassa hiukset, ehkä meikinkin jos en itse sitä tee. Mekko on jokin jota voisin pitää juhlissa muutenkin.
Koen, että tämä on stressittömin tapa mennä naimisiin ja järjestää häät. Oma sukuni on todella iso ja häiden järjestäminen veisi tuhansia ja taas tuhansia vaikka karsisin ihmisiä pois. Enkä haluaisi tehdä sitä karsintaa. Siksikin menemme vain lähipiirin kanssa maistraattiin ja syömään. Kavereille voisi toisaalta pitää vaikka kotona illalla pienet juhlat/ illanistujaiset.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ette ole innoissaan niin perukaa häät.
Olette olleet jo 8 vuotta yhdessä, käytännössä olette "vanha aviopari".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kysyisin onko vauvva tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Omituista porukkaa täällä. Kyllä pariskunnan naimisiinmeno on aina onnittelun paikka ja huomioimisen arvoinen asia riippumatta siitä kauanko ollaan oltu yhdessä ja miten naimisiin mennään. Pelkästään jo sen takia, että asia on tärkeä pariskunnalle itselleen. Silloin sen pitäisi olla tärkeää myös läheisille ja heistä välittäville. Joten ap mielestäni tuntemuksesi ovat aivan oikeutettuja. Onnea teille!
Oletko nyt tosissasi? Eikö onnittelut kuulu silloin kun jotakin konkreettista on tapahtunut, eikä etukäteen, kun häihin on aikaa yli puoli vuotta, eikä ap..ole edes kihlasormusta, joka annetaan merkiksi kihlauksesta ja hän aikoo kihlasormuksenkin käyttöönsä vasta kesällä.
Kyllä puoli vuotta etukäteen on mielestäni aivan liian pitkä aika onnitteluihin, sillä tuossa ajassa ehtii tapahtua mitä tahansa ja onnittelut lähempänä ajankohtaa on mielestäni ihan riittävät, kun on pienimuotoiset häät ja vihkiminen tapahtuu maistraatissa.
Ei ihmiset jaksa olla häähumussa ja innostuneita yli puoli vuotta, kun oma elämäkin on elättävånä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ihanaa, että vielä noin pitkän ajan jälkeen olette varmoja halustanne olla yhdessä ja haluatte virallistaa suhteen. Paljon onnea, ja ottakaa ilo irti naimisiinmenosta juuri sillä tavalla kuin itse haluatte! - Älä välitä nihkeistä kommenteista - onnettomassa liitossa olevat tai tahtomattaan sinkut siellä kateellisina vinkuvat.
Mutta ei oikeastaan kannata pahoittaa mieltään siitäkään, jos omaiset eivät osaa innostua asiasta. Heidän kannaltaanhan mikään ei muutu. Toisin olisi, jos he olisivat hyvin konservatiivisia ja juhlisivat sitä, että vihdoin viimein miehesi tekee sinusta kunniallisen naisen - mistä asenteesta olisikin jo aihetta ottaa nokkiinsa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muiden pitäisi olla innostuneita sinun naimisiinmenostasi?
Siinä taas yksi joka menee häihin naama norsunvittusena mököttämään, että paskelia tämä tällainen toisten onnen juhliminen!
Ja häihin on aikaa yli puoli vuotta eli häät on vasta kesällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muiden pitäisi olla innostuneita sinun naimisiinmenostasi?
Esimerkiksi siksi, että läheisten sukulaisten ja ystävien puolesta on tapana iloita. Ei tarvitse lähteä hössäämään pukuja ja servettejä, kunhan nyt vilpittömästi onnittelisi ja olisi kiinnostunut.
Etukäteen? Me ainakin onnitellaan hääpareja hääpäivänä, ei etukäteen. Eikä me nyt häistä innostusta edes silloin, vaikka on kutsuttu millään tavoin puolta vuotta etuajassa. Sitten lähempänä vasta suunnitellaan tarkemmat speksit.
Itseni ja mieheni on vihitty kirkossa 7 ihmisen läsnäollessa. Kakkukahvit joimme anopin ja apen kotona, ei siinä edes mitään ateriaa tarjottu. Kälyni, joka on kampaaja laittoi hiukseni, puvun vuokrasin vuokraamosta, hääpuvun veimme pois mieheni veljen autolla, joka alkoi keittää kesken matkan. Se oli häämatkamme. Mieheni oli viikonloppuvapaalla armeijasta. Yhtä hyvin olisimme voineet vihityttää itsemme maistraatissa. Kaiken kaikkiaan, olemme nyt ollet yhdessä vuosikymmeniä ja rakkautta riittää. Oli todella stressittömät häät eikä tarvinnut valmistella vuosikausia jotain sukujuhlia, koska minulla ja vanhemmillamme ei ollut varaa moisiin. Olimme niin nuoria ja emme olleet asuneet yhdessä ollenkaan, joten avioliiton myötä muutimme vasta yhteen minun pieneen 20 neliön kämppään, olimme parikymppisiä ja seurustelleet 3 vuotta. Appi rähjäsi, millä aiotte elättää itsenne. Hengissä kuitenkin pysyimme. Muutaman kuukauden kuluttua syntyi pieni poika, silloin oli tapana mennä avioon, jos morsian oli raskaana.
Nykyään ensin saadaan opiskelut valmiiksi ja tehdään lapset, sitten vuosien perhe-elämän jälkeen sinetöidään liitto ja erotaan muutamassa vuodessa. Itse olen ollut tällaisissa häissä. Ikään kuin se papin taikka tuomarin julistaminen mieheksi ja vaimoksi olisi se viimeinen niitti sille rakkaudelle.
Toivotan kuitenkin onnea ap:lle ja miehelleen valitsemallenne päätökselle, enkä ihmettele, mikäli kukaan ei ole enää kiinnostunut naimisiinmenostanne. Me lopetimme vihkisormuksien käytön kahdeksan vuoden avioliiton jälkeen, mutta se ei johtunut rakkauden loppumisesta, vaan käytännön syistä.
Miten niin "mikään ei muutu"? Minkä pitäisi muuttua? Tai siis, mikä muuttuu kun mennään naimisiin vaikka vuoden jälkeen vrt. kahdeksan vuoden jälkeen?
Meidän tapauksessamme alettiin yrittää lasta sitten kun oltiin naimisissa. Ja kun ollaan oltu yhdessä nuoresta asti, tämä tuli ajankohtaiseksi (vasta?) 10 vuoden yhdessäolon jälkeen.
Ap, onnea! ❤️ Jo nyt on ikävää käytöstä, kyllä minustakin pahalta tuntuisi. En ymmärrä itsekään kuinka rakkauden julistamisesta on tehty niin järjetön spektaakkeli. Te olette menossa naimisiin, se on hieno ja iso asia, mutta ei siihen juhlia tarvita erikseen jos ei siltä tunnu!
Miksi mennä naimisiin, kun yli puolet pareista päätyy eroon jossain vaiheessa? Minä en ainakaan innostu minkäänlaisista häistä eikä moni muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituista porukkaa täällä. Kyllä pariskunnan naimisiinmeno on aina onnittelun paikka ja huomioimisen arvoinen asia riippumatta siitä kauanko ollaan oltu yhdessä ja miten naimisiin mennään. Pelkästään jo sen takia, että asia on tärkeä pariskunnalle itselleen. Silloin sen pitäisi olla tärkeää myös läheisille ja heistä välittäville. Joten ap mielestäni tuntemuksesi ovat aivan oikeutettuja. Onnea teille!
Oletko nyt tosissasi? Eikö onnittelut kuulu silloin kun jotakin konkreettista on tapahtunut, eikä etukäteen, kun häihin on aikaa yli puoli vuotta, eikä ap..ole edes kihlasormusta, joka annetaan merkiksi kihlauksesta ja hän aikoo kihlasormuksenkin käyttöönsä vasta kesällä.
Kyllä puoli vuotta etukäteen on mielestäni aivan liian pitkä aika onnitteluihin, sillä tuossa ajassa ehtii tapahtua mitä tahansa ja onnittelut lähempänä ajankohtaa on mielestäni ihan riittävät, kun on pienimuotoiset häät ja vihkiminen tapahtuu maistraatissa.
Ei ihmiset jaksa olla häähumussa ja innostuneita yli puoli vuotta, kun oma elämäkin on elättävånä.
Kuluuko se sun suu jotenkin siitä, että onnittelet vaikka kahdesti? Jos mulle tulee tuttu sanomaan että mennään naimisiin, niin aika luonnollinen reaktio on joku iloinen "oi miten kiva/ihana kuulla, onnea!" ja ehkä jopa halaus päälle ja sitten juhlapäivänä lisää halauksia ja onnitteluja. Ja ihan siinä puolen vuoden odottelun aikana voi keskittyä omaan elämään sen kummemmin humuamatta ja nähdessä kuulumisia vaihtaessa kysellä jotain tuleviin häihin liittyvää.
Jestas että jotkut ihmiset osaavat antaa itsestään tympeän kuvan...
Siinä taas yksi joka menee häihin naama norsunvittusena mököttämään, että paskelia tämä tällainen toisten onnen juhliminen!