Lue keskustelun säännöt.
Mies huutaa lapsilleen, voinko vaatia
26.12.2018 |
ettei huuda meidän yhteiselle lapselle? Ja onko oikein muuten puuttua huutamiseen, kun tekee sitä hänen, ei meidän lapselle? Yhteinen on niin pieni, ettei mies vielä huuda sille. 8-9-vuotiaille huutaa. Pelisäännöt lasten suhteen on sovittu jo yhteisen elämän alussa: minä en puutu hänen lastensa kasvatukseen. Alussa puutuin huutamiseen mutta tulimme siihen tulokseen että hänen lapsensa ovat hänen lapsensa eikä minulla ole oikeutta puuttua. Nyt kun yhteinen lapsemme kasvaa, miten käy tilanteessa kun mies alkaa huutaa meidänkin lapsellemme? En voi antaa kenenkään huutaa lapselleni. Omilleen mies huutaa aivan turhissa tilanteissa, viimeksi tänään joululahjoista. Mies ei anna lasten kinastella ja selittää miksi kinastelevat vaan lopettaa tilanteen välittömästi huutamalla lapsille. Tänäänkin tiesin, miksi lapset kinastelivat koska olin heidän kanssaan kun he tekivät ns diilin josta tänään kinastelivat. Olisin halunnut ratkaista asian eri tavoin mutta menin tilanteesta pois. Olenko itse vaan laiska ja mukavuudenhaluinen kun ihan siksi en sano mitään ettei tulisi miehen kanssa riitaa taas.. olen ajatellut että sopeutuminen hänen kasvatusmetodeihin on oikea tie mutta en voi missään nimessä antaa hänen huutaa meidän lapsellemme niin. Olisiko minun pitänyt pitää asiaa tapetilla jo aiemmin? Mies tavallaan ymmärtää huutavansa mutta ei aktiivisesti yritä pidätellä sitä. Minulle ei ole koskaan huutanut sillä tavalla. Hän vaan hermostuu lasten kanssa niin herkästi koska ei osaa jotenkin ottaa asiaa rauhallisesti, ei olisi mikään maailmanloppu jos lapset kinastelee ja saa kertoa miksi kinastelevat. Sitten aikuinen voisi ratkaista asian samalla tavalla mutta huutamatta. Vinkkejä tai ratkaisukeinoja?
Kommentit (78)
Miehesi tarvitsee jonkinlaista terapiaa. Voisi olla silmiä avaavaa jos jokin ulkopuolinen kertoisi ettei tuollainen käytös ole hyväksyttävää, ja kenties osaisi antaa käytännön neuvoja siihen miten huutamista voisi oppia hillitsemään.
Itse kuvaisin myös jonkin tilanteen ja näyttäisin myöhemmin miltä käytös näyttää muun perheen silmissä.
Jos mikään ei auta, niin se olisi eron paikka, omaa lastani en altistaisi pelon ja henkisen väkivallan ilmapiirille. Valitettavasti toisen liiton lasten kasvatukseen ei paljoa pysty puuttumaan, mutta keskustelisin lasten äidin kanssa, mikäli ero tulisi, jotta hän tietäisi minkälaisissa olosuhteissa lapset joutuvat kasvamaan. Jos ex huutaa yhtä paljon, niin sitten taitaa olla toivotonta yrittää saada lapsille terveempää kasvuympäristöä.
Tärkeintä on nyt ettet ala nöyristellä ja pelätä miestä, tai pyydellä anteeksi että puutut kohtuuttomaan käytökseen. Vaadi kunnollista käytöstä kotonasi kaikilta perheenjäseniltä, mitään mussutusta ei tarvitse mieheltä alkaa kuunnella tässä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, miehesi tulee huutamaan myös teidän lapselle vaikka sanoisin mitä. Toista, kun ei voi muuttaa.
Niin.. en tiedä missä rakkauskuplassa elin nämä vuodet, kun tänä aamuna se tunne vaan tuli kun kuuntelin miestä.. tajusin tämän, että tietenkin se tulee huutamaan myös meidän lapselle kun lapsi kasvaa.
En tiedä olisiko huutanut minullekin, jos olisin erilainen ihminen. Eksänsä kanssa kuulema riidelleet jatkuvasti huutaen. Minusta mies tietää, etten huutoa katsele. Mutta havahduin tänään siihen, että katselenhan..kun mies huutaa lapsilleen.
Ja vielä ihmettelet miestäsi ja hänen käyttäytymistään. Miksiköhän edellinen liitto oli päättynyt eroon.
Ja muista, toista et pysty muuttamaan, itseäsi voit. Alatko huutokilpailuun miehesi kanssa ?
Hermoraunio Sinusta tulee ja yhteisestä lapsistanne, miehen lapsi taitaa olla jo !Ja se miehen lapsi kyllä tarvitsee Sinun puuttumista asiaan. Jonkinlaista turvaa noin pieni lapsi tarvitsee. Vai odotatteko lastensuojelun puuttuvan asiaan ?
Hermoraunio kuvastaa hyvin. Puutuin asiaan tänään ja sitä tässä puitu tämä ilta. -ap
Olet kiltti, tunneälyinen nainen. Se huokuu Sinusta rivien välistä. Miehesi on löytänyt kultakimpaleen, mutta ei sitä tiedosta. Tai tiedostaa sen sitten, kun on jo liian myöhäistä. Miehen lapsia käy sääliksi. Seuraava suhde miehellä ja sitten taas seuraava..... minne jonnekkin ne miehen lapset sopivat semmoisessa kuviossa ? Mutta se ei todellakaan ole Sinun pääsärkysi. Jokainen makaa niin kuin petaa. Petaa Sinä lapsellesi rauhallinen välittävä koti. Ilman huutoa ja raivoa. Yksin tai jonkun oikeesti kivan miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, pysy jämäkkänä! Vaikeaa miellyttämiseen taipuvalle ja sopuisuutta rakastavalle, mutta nyt on myös sinun kasvun paikkasi. Ei tällainen tilanne hetkessä ratkea, joten sinunkin on siedettävä oma epämukavuuden tunteesi, mikäli haluat viestisi menevän miehellesi perille. Tuohon epämukavuuden sietämiseen kannattaa ammentaa tsemppiä omista motiiveistaan eli siitä, että haluat huutamisen loppuvan perheessänne. Jos se on tarpeeksi tärkeä asia itsellesi, olet valmis sen vuoksi itsekin työskentelemään eli tässä tapauksessa sietämään omaa epävarmuuttasi. Sulla on jo hyvä varaventtiili, kun pystyt purkamaan oloasi täällä. Muista, että mikään ei muutu jos mikään ei muutu!
Kiitos. Näillä viesteillä on oikeasti merkitystä minulle. Onneksi tämä viesti oli täällä nyt.. mies ei puhu minulle. Vanhin lapsista pyysi iltapalalle ja nuorempi sanoi minulle äsken että minä olen kuulema hullu. Vaikka sanoin jämäkästi miehelle että huutaminen loppuu, ja korotin ääntäni..en huutanut kuitenkaan tai käyttäytynyt kuin hullu. Ymmärrän että lapset sanoo kaikenlaista mutta tuollaista ei ole lapsi mulle koskaan sanonut. Minä olen nyt se hullu.. eikä mitään moitittavaa isässä joka karjuu pienistäkin asioista lapsilleen ja istuttaa heitä eteisen lattialla rangaistuksena. Mä olen ollut aina niin sopuisa ja rauhallinen enkä koskaan ole sanonut miehelle lasten kuullen vastaan mihinkään, tämä oli nyt ensimmäinen kerta. Pahalta tuntuu että toinen lapsista varmaan vain näki käytökseni "hulluna". Että minä olen hullu kun puutuin asiaan. Poika ei ole koskaan sanonut mitään tuollaista mulle joten sattuma se ei ole. Enkä mä lapsen sanomisiin takerru mutta tämä koko tilanne on vaan niin kamala, niin sen sanat satutti.
Mutta tuo neuvo on elintärkeä että pidän mielessä mistä tässä kaikessa on kyse. Pysyn vahvana kun muistan, että teen tämän jotta huutaminen loppuisi. Pidän sen päämäärän kirkkaana mielessä enkä tee sitä mitä mies odottaa eli sano olevani väärässä ja pyydä anteeksi.
Et sinä ole hullu, eivätkä lapsetkaan niin ajattele, isänsä suulla taisi nuorempi puhua... Mies äkkäilee ja mykkäilee, mutta ei se siihen kuole eikä kukaan muukaan. Pidä pintasi ja usko asiaasi. Muista, ettei muutos tule hetkessä, nyt pysyt kannassasi ja pidä tähtäin tulevaisuudessa. Sinulla on oikeus asua kodissa, jossa ei koko ajan karjuta ja velvollisuus lapsia kohtaan pitää huoli, että heilläkin on sellainen koti. Jos sulla on kehityskelpoinen ja fiksu mies, tulee päivä, että hän vielä kiittää sinua tästä jämäkkyydestä.
Miehelle voisi tehdä hyvää saada hetken hengähdystauko eli pari yötä katkeamatonta unta ja päivä ihan omien mukavien juttujen puuhaamista. Onnistuisikohan mitenkään? Meillä mies ottaa kaiken pienenkin hänen tekemisiä koskevan puheen kritiikkinä persoonaansa kohtaan eli jos sanon, että toivoisin hänen skarppaavan herätysostostensa suhteen (jotka harmittavat häntä itseäänkin) niin heti tulee kommentti "joo, oon ihan paska mies, en osaa mitään tehdä oikein." Eli pistetään marttyyrivaihde päälle ja vaivutaan itsesääliin. Minä olen opetellut sanomaan tuohon takaisin, että en arvostele miestä vaan hänen tapaansa toimia. Miestä arvostan, kaikkia tapojaan en. Jos teillä asuu samanlainen marttyyrimies, niin tuollainen on yksi tapa sanoittaa selkeästi miehelle, että tähän asiaan en ole tyytyväinen, mutta se ei tarkoita, etten enää välittäisi miehestä. Kyllä, hänellä on huono itsetunto, mutta hyvä mies ja rakaskin vielä. On vain oppinut lapsuudenkotoaan tuollaisen käytösmallin ja nyt sitten hiotaan toistemme särmiä ja rakennetaan meidän oloista elämää, johon ei tarvitse hillota kaikkea paskaa menneisyydestään loppuelämäkseen vaan opetellaan omat uudet meille sopivat kuviot ja tavat.
Edellisen 64 kommentin kirjoittajalta vielä.
Huomasin AP:n uusimmat viestit miehen viimeaikaisesta kireydestä ja alkoholin käytöstä. Paljonko alkoa menee viikossa ja onko se ainoa keino miehellesi rentoutua? Jos jo valmiiksi väsynyt "rentoutuu" oluella tms. todellisuudessa se tarkoittaa vaan entistä enemmän väsymystä ja kuormitusta sekä psyykkeelle ja fysiikalle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit yhteisen lapsen huutavan miehen kanssa, joka ei osaa ratkoa ongelmia rakentavasti? Vähän myöhäistä nyt alkaa ihmetellä, kun on jo housussa.
Itse koittaisin mahdollisimman rakentavasti puhua miehelle, kertoa millaiset arvet huutamisesta jää. Kannattaa kysyä saisitko ehkä sinä selvitellä kinastelut niin miehen ei tarvistisi alkaa huutamaan. Sano että menee toiseen huoneeseen jos alkaa ärsyttämään ja huutaminen on lähellä, ja jättää sinut hoitamaan tilanne.
Eihän tuo paras mahdollinen tilanne ole, että sinä setvit miehen lasten kinat, mutta jos toisena vaihtoehtona on huutaminen..... Typerä mies, toivottavasti ottaa onkeensa jos pääsee näkemään miten tilanteet hoidetaan ilman huutoa.
Komppaan rakentavaa keskustelua ja puuttumista. Oma vanhempani "keskusteli" usein huutamalla, lapselle sellainen oli pelottavaa. Karseinta oli aikuisena huomata oppineensa itse tekemään samoin. Kiistatilanteissa aikuisen pitää nimenomaan olla aikuinen ja edes yrittää hillitä itsensä. Aina ei onnistu, mutta jos ei yritä ei onnistu edes harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Up
Toivottavasti joku kommentoisi jotain.. ahdistaa aivan järkyttävän paljon että sanoin miehelle mitään. Tiedän et tein oikein mutta ei se auta, kun tiedän ettei tämä asia miehen kans puhumalla ratkea..jos pyytää anteeksi ja tajuaa mitä tarkoitan ja että olen tosissani, se on suoranainen ihme. Tullaan vaan käymään keskustelu miten minä kritisoin häntä enkä hyväksy häntä sellaisena kuin on ja puutun hänen ja hänen lastensa väleihin ja kuinka on ok välillä hermostua eikä hän voi sille mitään ja mulla on tässä se ongelma kun olen niin herkkä. Niin siinä käy.. -ap
Älä lähde tuohon peliin mukaan. Jokaisessa ihmisessä on huonoja puolia ja piirteitä, jotka ärsyttävät kumppania. Sinussakin on. Jos kerrot puolisolle, että sinua vaivaa hänen huutamisensa niin silloin kerrot vain sen että sinua vaivaa hänen huutamisensa. Ei että et hyväksy häntä sellaisena kuin hän on. Asiat asioina.
Aika hassu ketju. En tajua itse, että mikä siinä huutamisessa on niin hirveää jos se ei yhdisty väkivaltaan. Kai sitä maailmaan ääntä mahtuu ja huutaminen on ihmislajille ominainen tapa selvittää keskinäinen hierarkia. Huutoäänestä pystyy helposti päättelemään kumpi voittaisi painimatsin, joten ei tarvitse painia. Äänellä hallitaan ja se on varsinkin lasten kanssa hyvin tehokas hiljentäjä. Pätee joskus toki aikuistenkin välillä.
Elämä on valintoja ja itse ainakin melko kurittomana ja mukavuudenhaluisena naisena pidän miehessä arvokkaanakin ominaisuutena sitä, että karjaisee vinkujat joskus hiljaisiksi. Itseni mukaanlukien. Asioista toki täytyy pystyä myös keskustelemaan, mutta kurissa ja järjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutamisen kieltäminen on ehkä luonteeltaan juuri miehen vallan vähentämistä. Heikompi sukupuoli pyrkii hallitsemaan verbaalisilla kyvyillä kun taas vahvempi fyysisellä vahvuudella.
https://www.independent.co.uk/news/science/human-strength-voice-roar-ju…
Kuka sitten haluaa miehen, joka lähinnä kuiskailee äiskän tohvelin alta äiskän sallimat vuorosanat.
Vierailija kirjoitti:
Edellisen 64 kommentin kirjoittajalta vielä.
Huomasin AP:n uusimmat viestit miehen viimeaikaisesta kireydestä ja alkoholin käytöstä. Paljonko alkoa menee viikossa ja onko se ainoa keino miehellesi rentoutua? Jos jo valmiiksi väsynyt "rentoutuu" oluella tms. todellisuudessa se tarkoittaa vaan entistä enemmän väsymystä ja kuormitusta sekä psyykkeelle ja fysiikalle.
Kiitos taas tosi monista kannustavista ja ymmärtävistä kommenteista. Näillä on oikeasti tosi paljon merkitystä mulle. Tuolle lapsille huutamisen kannattajalle en lähde edes vastaamaan..
Miehen tissuttelu alkoi kun hän sai muutama kuukausi sitten pomoltaan salkun virontuliaisia olutta. Silloin se oli ehkä 5 tölkkiä viikossa ensin, sitten 7.. nyt joulukuuta ennen mies itsekin puhui että hän huomaa juovansa useammin ja että tammikuussa sitten skarppaa. Meillä onkin sovittu jo miehelle tipaton ja mulle sokeriton tammikuu. Joulukuun mies on juonut jokatoinen päivä vähintään 2 tölkkiä olutta, joinain päivinä ne on puolen litran tai vahvoja erikoisoluita. Viikonloppuna enemmän. On ollut ystävien vierailuja ja viskiä maistellut myös. Jouluna joi mielestäni paljon, 8tölkkiä per päivä. En ihmettele jos miestä ahdistaa kun tissutellut joulun. Tuo tissuttelu on ollut poikkeavaa käytöstä aiemmasta ja tästä syystä itse päätti pitää tipattoman. Ei kuitenkaan juo humalaan asti vaikka toki kahdeksasta tölkistä promilleja tulee mutta päivän mittaan että ei missään vaiheessa tule känniin. Mutta onhan noilla määrillä mielialaan vaikutusta. Mies on myös retkahtanut taas tupakoimaan, tämäkin viimeisen muutaman kuukauden aikana. Luulen että hänellä on paineita tästä suht uudesta elämäntilanteesta. Ensimmäinen syksy ja joulu tällä kokoonpanolla.
Ja joku kommentoi että asiasta saa sanoa eikä se ole persoonan tai miehen kritisointia..tätä argumenttia aion käyttää kiitos. Kerrassaan mahtavia ihmisiä olemassa, jotka jaksaa jutella tuntemattomalle sunnuntai-iltana.
Ja vaikka olen kiltti..se ei ole ainoa puoli minussa. En voi sietää epäoikeudenmukaisuutta. Siksi en siedä miehen huutoa lapsilleen. Se on epäoikeudenmukaista. En aio taipua tässä vaan pidän asian mielessä, ajan kanssa tähän varmasti voi tulla muutos.
Joku ehdotti terapiaa, mies on aiemmin paineiden ja uniongelmien vuoksi käynyt juttelemassa ammattilaiselle. On sille sinänsä avoin mutta edellisen kerran meni kun pomo ehdotti..luulen että aloitteen täytyisi tulla mieheltä itseltään tai sitten joltain ns auktoriteetilta.
En aio joka tapauksessa jäädä kynnysmatoksi. Mies on hyvä mies, ihana ja rakastettava, mutta itsepäinen. Koitan ratkaista tätä ongelmaa mutta samalla muistaa sen että jos muutosta ei tule, en jää kynnysmatoksi. Tunnen itseni, alan voida pahoin enkä voi olla ympäristössä jossa joudun valehtelemaan itselleni tai katselemaan epäoikeudenmukaisuutta. Tiedän että mulla on rajani. Onneksi olen nyt tehnyt kantani selväksi ja ottanut tän asian esille, koska mä haluan tähän muutoksen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, miehesi tulee huutamaan myös teidän lapselle vaikka sanoisin mitä. Toista, kun ei voi muuttaa.
Niin.. en tiedä missä rakkauskuplassa elin nämä vuodet, kun tänä aamuna se tunne vaan tuli kun kuuntelin miestä.. tajusin tämän, että tietenkin se tulee huutamaan myös meidän lapselle kun lapsi kasvaa.
En tiedä olisiko huutanut minullekin, jos olisin erilainen ihminen. Eksänsä kanssa kuulema riidelleet jatkuvasti huutaen. Minusta mies tietää, etten huutoa katsele. Mutta havahduin tänään siihen, että katselenhan..kun mies huutaa lapsilleen.
Ja vielä ihmettelet miestäsi ja hänen käyttäytymistään. Miksiköhän edellinen liitto oli päättynyt eroon.
Ja muista, toista et pysty muuttamaan, itseäsi voit. Alatko huutokilpailuun miehesi kanssa ?
Hermoraunio Sinusta tulee ja yhteisestä lapsistanne, miehen lapsi taitaa olla jo !Ja se miehen lapsi kyllä tarvitsee Sinun puuttumista asiaan. Jonkinlaista turvaa noin pieni lapsi tarvitsee. Vai odotatteko lastensuojelun puuttuvan asiaan ?
Hermoraunio kuvastaa hyvin. Puutuin asiaan tänään ja sitä tässä puitu tämä ilta. -ap
Olet kiltti, tunneälyinen nainen. Se huokuu Sinusta rivien välistä. Miehesi on löytänyt kultakimpaleen, mutta ei sitä tiedosta. Tai tiedostaa sen sitten, kun on jo liian myöhäistä. Miehen lapsia käy sääliksi. Seuraava suhde miehellä ja sitten taas seuraava..... minne jonnekkin ne miehen lapset sopivat semmoisessa kuviossa ? Mutta se ei todellakaan ole Sinun pääsärkysi. Jokainen makaa niin kuin petaa. Petaa Sinä lapsellesi rauhallinen välittävä koti. Ilman huutoa ja raivoa. Yksin tai jonkun oikeesti kivan miehen kanssa.
Tämä on niin ihana viesti.
Rauhallinen, välittävä koti. Juuri sitä mä haluan.
Ja niin monessa kohtaa ei minun mielestä ole mitään tarvetta huutaa..lapset on vaan lapsia. Tuntuu että ehkä osa sitä miehen huutamista on että purkaa oma stressiään lapsiin niin. Minulle ei tosiaan koskaan huuda. Koska tietää että sellainen saa mut voimaan pahoin enkä arvosta huutajia. Mutta että huutaa sitten lapsilleen stressissään.. kun lapset ei ymmärrä, oppii saman tavan tai pelkää ja oppivat stressaamaan asiasta. Jotenkin ihan älytöntä oikeastaan. Ymmärrän että jokaisella menee joskus hermot lapsiin mutta miehen käytös on erilaista. -ap
Vierailija kirjoitti:
Apua, ap täällä.
Mies huusi taas lapsilleen, pienestä asiasta kun lapset eivät osanneet päättää mitä leikkiä. Ensin tulin tänne kirjoittamaan että olen niin luuseri etten uskallakaan sanoa mitään vaan olen vain makuuhuoneessa pienimmän kanssa.
Mutta sitten menin ja sanoin. Toimin niinkuin tuossa yhdessä neuvossa, että sanon että tässä talossa ei huudeta enää yhtään. Että mä olen nyt kyllästynyt tähän huutamiseen ja sen on loputtava. Ja että miehen käytös pelottaa minua ja minä olen aikuinen, joten käytös ihan varmasti pelottaa lapsia myös. Korotin itse ääntä myös kun sanoin tämän ja en tiedä nyt miten mies reagoi. Ainakin ovat kaikki nyt hiljaa, mua vaan pelottaa että minä pelotin nyt lapsia ja vauvaa omalla toiminnallani :(
Keskusteltiin tästä huutamisesta mun viestini jälkeen, eilen aamulla yhdessä lasten ja miehen kanssa myös että pyritään kaikki siihen ettei huudeta. Asiaa on käsitelty siis mutta tuntuu nyt että minun ja miehen suhde on ensi kertaa kriisissä. En ymmärrä miten mä olen mennyt näin ns heikkoon jamaan, että en tiedä miten toimia. Haluisin vaan että meillä kaikilla ois hyvä olla mut samaan aikaan haluisin vaan ottaa pienimmän ja lähteä täältä, mulla on niin hereillä tämä suojeluvaisto nyt.
Ap. ymmärräthän sen, että ei mitenkään riitä, että sanot miehellesi, että nyt loppuu huutaminen. Jos hän on tottunut huutamaan, ei sitä voi vaan lopettaa, VAAN HÄNELLE TÄYTYY KEHITTÄÄ VAIHTOEHTOINEN TAPA TOIMIA!!
Aluksi se tapa voisi olla se, että kun hän meinaa alkaa huutamaan, hän poistuu tilanteesta, ja sinä menet paikalle selvittämään tilannetta. Mies voi tulla takaisin paikalle, kun on saanut tuon ensireaktionsa, eli huutamisen tarpeen taltutettua.
Sitten kun mies oppii paremmin hallitsemaan tuota huutamisrefleksiään, hän voi alkaa opetella niitä rakentavampia tapoja ratkoa tilanteita.
Mutta ymmärrä hyvä ihminen, että ei se huutaminen lopu sillä, että vain päättää ettei enää huuda. Varsinkin jos se ei edes ole alkujaan oma tarve, vaan toiselta tullut vaatimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, ap täällä.
Mies huusi taas lapsilleen, pienestä asiasta kun lapset eivät osanneet päättää mitä leikkiä. Ensin tulin tänne kirjoittamaan että olen niin luuseri etten uskallakaan sanoa mitään vaan olen vain makuuhuoneessa pienimmän kanssa.
Mutta sitten menin ja sanoin. Toimin niinkuin tuossa yhdessä neuvossa, että sanon että tässä talossa ei huudeta enää yhtään. Että mä olen nyt kyllästynyt tähän huutamiseen ja sen on loputtava. Ja että miehen käytös pelottaa minua ja minä olen aikuinen, joten käytös ihan varmasti pelottaa lapsia myös. Korotin itse ääntä myös kun sanoin tämän ja en tiedä nyt miten mies reagoi. Ainakin ovat kaikki nyt hiljaa, mua vaan pelottaa että minä pelotin nyt lapsia ja vauvaa omalla toiminnallani :(
Keskusteltiin tästä huutamisesta mun viestini jälkeen, eilen aamulla yhdessä lasten ja miehen kanssa myös että pyritään kaikki siihen ettei huudeta. Asiaa on käsitelty siis mutta tuntuu nyt että minun ja miehen suhde on ensi kertaa kriisissä. En ymmärrä miten mä olen mennyt näin ns heikkoon jamaan, että en tiedä miten toimia. Haluisin vaan että meillä kaikilla ois hyvä olla mut samaan aikaan haluisin vaan ottaa pienimmän ja lähteä täältä, mulla on niin hereillä tämä suojeluvaisto nyt.
Ap. ymmärräthän sen, että ei mitenkään riitä, että sanot miehellesi, että nyt loppuu huutaminen. Jos hän on tottunut huutamaan, ei sitä voi vaan lopettaa, VAAN HÄNELLE TÄYTYY KEHITTÄÄ VAIHTOEHTOINEN TAPA TOIMIA!!
Aluksi se tapa voisi olla se, että kun hän meinaa alkaa huutamaan, hän poistuu tilanteesta, ja sinä menet paikalle selvittämään tilannetta. Mies voi tulla takaisin paikalle, kun on saanut tuon ensireaktionsa, eli huutamisen tarpeen taltutettua.
Sitten kun mies oppii paremmin hallitsemaan tuota huutamisrefleksiään, hän voi alkaa opetella niitä rakentavampia tapoja ratkoa tilanteita.
Mutta ymmärrä hyvä ihminen, että ei se huutaminen lopu sillä, että vain päättää ettei enää huuda. Varsinkin jos se ei edes ole alkujaan oma tarve, vaan toiselta tullut vaatimus.
Kiitos, tämä on todellakin se tärkeä pointti tässä! Kunhan keskusteluyhteys miehen kanssa on, täytyy pohtia tätä. Toki en itse mitenkään voi aina olla joka tilanteessa läsnä. Ja huomaan jo nyt ennakoivani tilanteita, jos mies voisi hermostua niin ohjaan lasten huomion muualle tms. Mutta se ei ole sama asia kuin että toinen opettelisi muun rakentavamman tavan. Ja mies oli aiemmin päässyt omien sanojensa mukaan jo eroon tästä piirteestään.. mutta jostain se vain nöytti heräävän uudelleen. Täytyy kysyä mieheltä mikä oli eri tavoin silloin kun hänen hermonsa pitivät ja miten silloin toimi tilanteissa, miten koki ne erilaisiksi. Se ainakin oli erilaista että miehen huuto alkoi vasta yhteenmuuttomme jälkeen. Muutimme uuteen yhteiseen asuntoon. Ennen sitä toki tilanteet oli erilaisia ja en ollut samalla tavalla miehen ja lasten arjessa läsnä. -ap
Ap täällä taas.. ei ollut siitä miehen huutamiseen puuttumisesta hyötyä. Nyt toivon vaan, että mies välittää musta ja meidän pienemmästä sen verran että ymmärtää lopettaa huutamisen.
Keskustelimme viimein asiasta ja miehen mukaan huutamisella on tarkoitus. Kun lapset eivät tottele, hänen on osoitettava auktoriteettinsä lapsille ja se onnistuu vain huutamalla. Hän vetosi eläimiin, eläimetkin "huutaa". Hänestä itse huutaminen ei ole ongelma. Parisuhteen alussa kertoi työskentelevänsä tämän asian kanssa ettei huuda lapsille ja että hän on oppinut hillitsemään itseään. Näköjään ei nyt enää koe sille tarvetta. Muistutin miestä, muistatko mitä sanoit.. muistaa hän mutta hänestä huutaminen on hyvä järjestyksen ylläpitokeino. Kerroin että minua pelottaa, luuleeko ettei lapset pelkää?'hän sanoo varmaan pelkääkin, mutta heidän on opittava kunnioittamaan auktoriteettia ja että on joku ketä totella.
Mies vetosi siihen, että minulle ja vauvalle ei huuda. Sanoi kyllä että todennäköisesti tulevaisuudessa kun lapsi kasvaa, huutaa sillekin jos se ei tottele tai jos ärsyttää häntä.
Miehen mielestä parempi että minä en puutu hänen ja lasten välisiin tilanteisiin, muuten lapset oppivat että jokin huono käytös on ok, jos olen eri mieltä isänsä kanssa (vaikka itse puuttuisin vain ratkaisemalla tilanteet eri tavoin). Hän ei halua että lasten suhteen on ristiriitaa miten asiat hoidetaan.
Hänelle on ok että minä pysyn vaan poissa tilanteista joissa hän turvautuu huutamiseen.
Eli pysyn poissa vaan.. meillä on niin paljon hyviä asioita parisuhteessa että annan tämän huutoasian nyt olla. Tottakai olen pettynyt/surullinen mutta koitan vaan nyt hyväksyä tämän. Lisäksi täytyy hyväksyä nyt lopullisesti se, minkä oon tiennyt koko suhteen ajan:mun miehen kanssa ei tehdä kompromisseja. Jos puhun hänelle jostain minua vaivaavasta, johon hän on osallinen kuten tästä huutamisesta, joko hän ignooraa sanomiseni täysin, ei siis puhu mitään tai jos puhuu niin puolustaa kantaansa.
Annan asian olla nyt ja pyrimme vauvan kanssa elämään rauhallista omaa elämää. En puutu miehen asioihin. Hän on antanut mulle niin paljon elömässä ja kohdellut minua niin hyvin, että koko suhteemme ei voi tähän asiaan kaatua että hän omille lapsilleen huutaa.
Saa kommentoida, ymmärrän että tämä ei nyt ollut toivottu lopputulos mutta en jaksa taistella. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mies huutaa, ei pidä sitä huonona juttuna vaan hyvänä ja ainoana keinona pitää järjestystä ja kuria.. Sanoo, että ei jaksa alkaa lasten kanssa puhumaan kun helpompi vaan karjaista että hiljaa. Ei varmaan muutu kovin helpolla kun on jo lapsuudenkodista saanut oppinsa.. Miestä ei siis haittaa jos häntä pelätään, koska tärkeämpää on olla auktoriteetti.
Mies on tosi vanhanaikainen tyyppi muutenkin, että luulee varmaan että huutaminen on hienoa tai sit on tosi väsynyt että ei osaa etsiä vaihtoehtoisia keinoja pitää kuria...
Lapset saavat tuosta vaan ristiriitaisen ja turvattoman kiintymyssuhdemallin, mutta eihän sille yksin mitään voi...
Henkinen väkivalta on Suomessa rikos siinä missä fyysinen esim. lyöminen, myös huutaminen ja haukkuminen ovat.
No mieti nyt itsekkin. Olisko mies ottanut toisen huutajan ja sellaisen, joka napakasti ja selkeästi viestii, ettei jokin asia vain toimi. Tottakai hän löi hynttyyt yhteen kiltin ja huutamattoman, hieman pelkurinkin kanssa, että saa itse mesoa ja käyttäytyä miten lystää.
Kadut, jos et nyt heti tee asialle jotain. Siis radikaalia. Tiedät, mitä tarkoitan.