Mies huutaa lapsilleen, voinko vaatia

Tota se on ku ottaa käytetyn vanhan ukon.

Mä  en edes harkitsisi lisääntymistä miehesi kaltaisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan oikeassa. Olet laiska ja mukavuudenhaluinen. Siksi asiat eivät suju. Ala nähdä enemmän vaivaa, niin saat tahtosi läpi.

Ja näyttämään niitä negatiivisiakin tunteita. :D Eihän miehellä ole mitään syytä ponnistella pahoista tavoista eroon, kuin kaikki on aina niin rakentavaa ja ennalta jäsenneltyä.

Luulen että viestini huutamisesta meni perille. Se on totta että en näytä negatiivisia tunteita paljon, koska olen niin ymmärtäväinen ja sopeutuvainen. Mies on tottunut siihen. Kun mies tuli töistä hän oli aivan erilainen. Ei sanallakaan virkkanut mitään koko asiasta. Häntä selvästi vähän riepoo tämä koska annoin palautteen niin jämptisti ja hyvin perustellusti. On ehkä myös vähän yllättynyt että annoin palautetta suoraan ja pehmittelemättä, kun mies on tottunut siihen että tuen sitä ihan kaikessa aina 100%. Mut tämä huutamishomma ei vaan enää käy. Opetelkoonsa kommunikoimaan muilla tavoin.

Mulle huusi sekä äiti, että isäpuoli. Ikinä en samaa omalle lapselle tekisi. Ei saanut edes yrittää selittää, mikä on hätänä, heti vaan huudettiin hiljaiseksi. Itse olen nyt ollut päiväkodissa töissä ja muutenkin paljon lasten kanssa ja tykkään kyllä ennemmin istahtaa lapsen kanssa alas ja miettiä ihan puhumalla, mikä nyt on hätänä ja mikä siihen auttaisi. Joskus on ihan vaan ikävä, joskus on ollut riitaa ja ihan pahan tekemisenkin saa mielestäni loppumaan paljon paremmin juttelulla ja järkeilyllä kuin huutamisella.

Apua, ap täällä.

Mies huusi taas lapsilleen, pienestä asiasta kun lapset eivät osanneet päättää mitä leikkiä. Ensin tulin tänne kirjoittamaan että olen niin luuseri etten uskallakaan sanoa mitään vaan olen vain makuuhuoneessa pienimmän kanssa.

Mutta sitten menin ja sanoin. Toimin niinkuin tuossa yhdessä neuvossa, että sanon että tässä talossa ei huudeta enää yhtään. Että mä olen nyt kyllästynyt tähän huutamiseen ja sen on loputtava. Ja että miehen käytös pelottaa minua ja minä olen aikuinen, joten käytös ihan varmasti pelottaa lapsia myös. Korotin itse ääntä myös kun sanoin tämän ja en tiedä nyt miten mies reagoi. Ainakin ovat kaikki nyt hiljaa, mua vaan pelottaa että minä pelotin nyt lapsia ja vauvaa omalla toiminnallani :(

Keskusteltiin tästä huutamisesta mun viestini jälkeen, eilen aamulla yhdessä lasten ja miehen kanssa myös että pyritään kaikki siihen ettei huudeta. Asiaa on käsitelty siis mutta tuntuu nyt että minun ja miehen suhde on ensi kertaa kriisissä. En ymmärrä miten mä olen mennyt näin ns heikkoon jamaan, että en tiedä miten toimia. Haluisin vaan että meillä kaikilla ois hyvä olla mut samaan aikaan haluisin vaan ottaa pienimmän ja lähteä täältä, mulla on niin hereillä tämä suojeluvaisto nyt.

Up

Toivottavasti joku kommentoisi jotain.. ahdistaa aivan järkyttävän paljon että sanoin miehelle mitään. Tiedän et tein oikein mutta ei se auta, kun tiedän ettei tämä asia miehen kans puhumalla ratkea..jos pyytää anteeksi ja tajuaa mitä tarkoitan ja että olen tosissani, se on suoranainen ihme. Tullaan vaan käymään keskustelu miten minä kritisoin häntä enkä hyväksy häntä sellaisena kuin on ja puutun hänen ja hänen lastensa väleihin ja kuinka on ok välillä hermostua eikä hän voi sille mitään ja mulla on tässä se ongelma kun olen niin herkkä. Niin siinä käy.. -ap

Uusioperheet on kyllä puntista. Huutaminen on aina väärin ja sillä ei kukaan opi yhtään mitään muuta kun huutamaan itse. Mutta toi, että sun lapsi et puutu, mun lapsi en puutu.

Olin itse parisuhteessa missä oli kaksi lasta 10v ja 13v. En todellakaan huutanut ja komennellut, mutta se että jos yritti osallistua keskusteluun ja sanoo asiasta/asioista mitkä on väärin ja ei hyväkyttävää, niin vastaus oli aina EI KUULU SULLE, ET OLE MUN FAIJA, ÄLÄ PUUTU.  Ihan tavallisista asioista aina sama vastaus..

Mutta silti kelpasin aina kuskaamaan treeneihin, antaa fyrkkaa leffaan, kävin kaupassa, tein safkaa jne jne.

Silti mikään ei kuulunu mulle. En saanu sanoa yhtään mitään mihinkään asiaan niin ettei olis tarvinu kuulla tota litaniaa. Sitten kerran päätin, että mikään ei kuulu mulle. Tuli toisen lapsen leirikoulu. Niiden oma faija ei siis osallistunut niiden elämään mitenkään. Niin sanoin sille että soita faijalles, kun ei mulle kuulu noi asiat. Sano mutsilles et vie sut jäähallille tai soita faijalles. Siitä sain kuulla sitten vttuilua äidiltä.. Oli pakko vaihtaa osotetta en mä enää jaksanu sitä pelleilyä.

Huutaminen on inhimillistä, jos lapset eivät tottele tai pitävät liikaa meteliä. Turhan takia huutaminen on eri juttu, josta on hyvä keskustella puolison kanssa. Koulussa, armeijassa ja lukuisissa muissa paikoissa/tilanteissa joutuu todennäköisesti vähintään huudon kohteeksi, ellei osaa käyttäytyä ja joskus vaikka osaisikin. Lasta ei kannata kasvattaa pumpulissa eikä liian kovassa kurissa.

Ap, hyvä kun sanoit. Vaistoja kannattaa aina kuunnella.

Minä kertoisin rehellisesti etten siedä omalle lapsilleni huutamista, enkä halua sellaista hänen kuulevan. Kertoisin olevani kyllästynyt tilanteeseen.

Lapset mallioppivat. Jos vanhemmat syövät sohvalla, mutta lasten on syötävä pöydässä, tulevat he myöhemmin syömään sohvalla. Ristiriita on suuri. Miksei lapset saa kinastella kovaäänisesti, mutta vanhempi saa huutaa? Johdonmukaisuus ei teillä nyt toimi.

Etkö näe viestejäsi lukiessa vähän nössön naisen? Millaisen mallin haluat antaa lapsille?

Hienoa kun asiasta sanoit, vaikka ääntä korottamalla. Olit lasten puolella ja teit kerrankin oikein.

En usko ap:n kirjoittavan tänne jos kyseessä olisi pari kertaa vuodessa tapahtuva hermojen menetys, aiheesta, kun on selvitetty riitaa jo, haettu ratkaisua ja pyydetty lopettamaan.

Vanhempani huusivat välillä toisilleen, tilanne oli ahdistava, mutta ei rikkova. Jos he olisivat huutaneet minulle, olisin järkyttynyt.

Nyt toistan puolisolle huutamisen mallia.. En kurkku suorana, mutta mäkättävällä kovalla äänellä valitan. Yritän tosissani päästä tästä eroon. Hengittäminen ja kymmeneen laskeminen ovat ihan toimivia. Välillä 10 laskeminen tuottaa haastetta. Ne ainakin neuvoksi miehelle.

Lapsille en huuda juuri koskaan, jos huudan, pyydän anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, hyvä kun sanoit. Vaistoja kannattaa aina kuunnella.

Minä kertoisin rehellisesti etten siedä omalle lapsilleni huutamista, enkä halua sellaista hänen kuulevan. Kertoisin olevani kyllästynyt tilanteeseen.

Lapset mallioppivat. Jos vanhemmat syövät sohvalla, mutta lasten on syötävä pöydässä, tulevat he myöhemmin syömään sohvalla. Ristiriita on suuri. Miksei lapset saa kinastella kovaäänisesti, mutta vanhempi saa huutaa? Johdonmukaisuus ei teillä nyt toimi.

Etkö näe viestejäsi lukiessa vähän nössön naisen? Millaisen mallin haluat antaa lapsille?

Hienoa kun asiasta sanoit, vaikka ääntä korottamalla. Olit lasten puolella ja teit kerrankin oikein.

Kiitos tästä viestistä

Todellakin näen nössön naisen itsessäni ja tätä ketjua kirjoittaessa ja lukiessa siihen havahdun itse myös.

Tuosta johdonmukaisuudesta sanoin juuri miehelle eilen, että lapset eivät opi väittelemään ja argumentoimaan vaan oppivat siihen että kovin ääni voittaa. Ja että lapset huutaa jos vanhempi huutaa.

Ja miehen huutamisessa ahdistaa juuri se, ettei hän anna lasten edes kinastella ja koittaa selvittää asiaa. Kun he pyytävät isältä apua kiistatilanteessa, isä ei kuuntele lasten syitä tai perusteluita, lapset eivät saa sanotuksi mitä kokevat tai yrittävät selvittää. Tänään mies laittoi lapset rangaistukseksi istumaan eteisen lattialle ja huusi että nyt istutte siihen ja leikit loppui sitten tähän jos ette osaa sopia jne. Siinä vaiheessa minä menin paikalle. Miehen hermostuminen tapahtuu minuuteissa, hän ei muutamaa minuuttia kestä että pyytäisi molempia lapsia selittämään mikä ongelma on ja miten se ratkaistaisiin.

Luulen että mies myös on väsynyt ja stressaantunut mikä on pahentanut tilannetta nyt. Hän ei ole ollut tuollainen kokoajan, ei noin pahasti. Haluaisin tukea häntä mutta en tiedä tarvitseeko hän tukea isyyteensä vai onko hänen vain mentävä itseensä. -ap

Miks niitä lasten kiistoja pitää olla aina selvittämässä? Antakaa niiden joskus setviä ne ihan itse. Sekin taito kun on hyvä oppia ja sisaruksen kanssa se on helppo tehdä. Ei siihen aina aikuista tarvita sekaantumaan. Toisinaan kyllä, mutta ei aina. Ei kukaan pilalle mene vaikka vähän kinasteleekin, ei lapset eikä aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Miks niitä lasten kiistoja pitää olla aina selvittämässä? Antakaa niiden joskus setviä ne ihan itse. Sekin taito kun on hyvä oppia ja sisaruksen kanssa se on helppo tehdä. Ei siihen aina aikuista tarvita sekaantumaan. Toisinaan kyllä, mutta ei aina. Ei kukaan pilalle mene vaikka vähän kinasteleekin, ei lapset eikä aikuiset.

Samaa mieltä olen tästäkin. Mies ei anna kinastella vaan hermostuu ja huutaa. Tänään minä olin ensin lasten kanssa eivätkä osanneet päättää mitä tekevät, ratkaisivat asian ihan itse ja mä kehotin et nyt teiän täytyy vaan miettiä mitä teette tai teette molemmat ja jatkoin normaaleja puuhiani. Puolituntia myöhemmin sama tilanne ja mies ei vaan kestä sitä. En itsekään joka asiaa olisi lasten kanssa setvimässä mutta jos pyytävät vanhempaa/aikuista auttamaan asian kanssa eivätkä suostu itse sitä ratkomaan niin sitten puututaan. Tässä on nyt ongelma se miehen huutaminen.. mä olen edelleen evakossa pienen kans makuuhuoneessa kun en pysty kohtaa miestä vieläkään mut kohta on käytännön syistä pakko liikkua täältä. Ahdistaa. -ap

Hitto sentään, meillä ei kotona toinen vanhempi mitenkään puuttunut toisen ikävään käytökseen lapsia kohtaan. Nykyisin vihaan syvästi tätä sivusta katsojaa, kun ymmärrän miten hän aikuisena olisi oikeasti voinut muuttaa asioita, jos vain olisi välittänyt muistakin kuin itsestään.

Ap, pysy jämäkkänä! Vaikeaa miellyttämiseen taipuvalle ja sopuisuutta rakastavalle, mutta nyt on myös sinun kasvun paikkasi. Ei tällainen tilanne hetkessä ratkea, joten sinunkin on siedettävä oma epämukavuuden tunteesi, mikäli haluat viestisi menevän miehellesi perille. Tuohon epämukavuuden sietämiseen kannattaa ammentaa tsemppiä omista motiiveistaan eli siitä, että haluat huutamisen loppuvan perheessänne. Jos se on tarpeeksi tärkeä asia itsellesi, olet valmis sen vuoksi itsekin työskentelemään eli tässä tapauksessa sietämään omaa epävarmuuttasi. Sulla on jo hyvä varaventtiili, kun pystyt purkamaan oloasi täällä. Muista, että mikään ei muutu jos mikään ei muutu!

Vierailija kirjoitti:

Ap, pysy jämäkkänä! Vaikeaa miellyttämiseen taipuvalle ja sopuisuutta rakastavalle, mutta nyt on myös sinun kasvun paikkasi. Ei tällainen tilanne hetkessä ratkea, joten sinunkin on siedettävä oma epämukavuuden tunteesi, mikäli haluat viestisi menevän miehellesi perille. Tuohon epämukavuuden sietämiseen kannattaa ammentaa tsemppiä omista motiiveistaan eli siitä, että haluat huutamisen loppuvan perheessänne. Jos se on tarpeeksi tärkeä asia itsellesi, olet valmis sen vuoksi itsekin työskentelemään eli tässä tapauksessa sietämään omaa epävarmuuttasi. Sulla on jo hyvä varaventtiili, kun pystyt purkamaan oloasi täällä. Muista, että mikään ei muutu jos mikään ei muutu!

Kiitos. Näillä viesteillä on oikeasti merkitystä minulle. Onneksi tämä viesti oli täällä nyt.. mies ei puhu minulle. Vanhin lapsista pyysi iltapalalle ja nuorempi sanoi minulle äsken että minä olen kuulema hullu. Vaikka sanoin jämäkästi miehelle että huutaminen loppuu, ja korotin ääntäni..en huutanut kuitenkaan tai käyttäytynyt kuin hullu. Ymmärrän että lapset sanoo kaikenlaista mutta tuollaista ei ole lapsi mulle koskaan sanonut. Minä olen nyt se hullu.. eikä mitään moitittavaa isässä joka karjuu pienistäkin asioista lapsilleen ja istuttaa heitä eteisen lattialla rangaistuksena. Mä olen ollut aina niin sopuisa ja rauhallinen enkä koskaan ole sanonut miehelle lasten kuullen vastaan mihinkään, tämä oli nyt ensimmäinen kerta. Pahalta tuntuu että toinen lapsista varmaan vain näki käytökseni "hulluna". Että minä olen hullu kun puutuin asiaan. Poika ei ole koskaan sanonut mitään tuollaista mulle joten sattuma se ei ole. Enkä mä lapsen sanomisiin takerru mutta tämä koko tilanne on vaan niin kamala, niin sen sanat satutti.

Mutta tuo neuvo on elintärkeä että pidän mielessä mistä tässä kaikessa on kyse. Pysyn vahvana kun muistan, että teen tämän jotta huutaminen loppuisi. Pidän sen päämäärän kirkkaana mielessä enkä tee sitä mitä mies odottaa eli sano olevani väärässä ja pyydä anteeksi.

Jos pyydät anteeksi, niin pyydä anteeksi huutamista. Sano, että itsekin loukkaannut kun kotonasi huudetaan.

Alleviivaa sitä, ettet ole lainkaan pahoillasi aiheesta mistä sanoit, vaan tosissasi, huolissasi lapsestanne ja kyllästynyt miehen huonoon käytökseen.

Yksi tapa on kuvata tilanne jossa mies huutaa, ja näyttää hänelle. Varmasti suuttuu, mutta usein menee viesti perille.

Makkariin linnottautuminen ei kuullosta ollenkaan normaalilta.

Älä anna lapsipuolten kävellä ylitsesi.

Vierailija kirjoitti:

Jos pyydät anteeksi, niin pyydä anteeksi huutamista. Sano, että itsekin loukkaannut kun kotonasi huudetaan.

Alleviivaa sitä, ettet ole lainkaan pahoillasi aiheesta mistä sanoit, vaan tosissasi, huolissasi lapsestanne ja kyllästynyt miehen huonoon käytökseen.

Yksi tapa on kuvata tilanne jossa mies huutaa, ja näyttää hänelle. Varmasti suuttuu, mutta usein menee viesti perille.

Makkariin linnottautuminen ei kuullosta ollenkaan normaalilta.

Älä anna lapsipuolten kävellä ylitsesi.

Tiedän että makkariin linnottautuminen ei ollut ihan paras valinta. En aina tiedä miten toimia tällaisissa tilanteissa. Multa vaati niin suurta rohkeutta sanoa tästä asiasta niin kai vaan pelkäsin miehen reaktiota enkä olisi jaksanut kohdata häntä..

Itse mietin tuota kuvaamista/äänittämistä, auttaisiko se miestä tajuamaan asiaa.

Nuo asiat olen jo aiemmin sanonut..että on huoli meistä kaikista ja kaikkien kannalta olisi parempi opetella pois siitä hoitamisesta.. varmastikin jotenkin noin sanon sitten. Mulle tuli vaan niin suurena järkytyksenä se siinä vaiheessa kun eka kertaa kuulin miten mies huutaa. Siinä vaiheessa oli jo vähän myöhästä muuttaa mieltään. Muutettu yhteen ja uusperhehaaveet ilmassa. Ja sitten sitä alkoi tapahtua enemmän ja enemmän ja nyt tosiaan tämä joululoma ollut ihan mahdotonta. Mies huutaa sillä tavalla..ei pelkästään kovalla äänellä vaan nimenomaan pelottavalla tavalla. En mä sellainen ole että kovista äänistä pelästyn. Vaan se tapa.

Ja mun mielestä se huutaminen on lisääntynyt sen myötä kun se on alkanut tissutella enemmän olutta. Ei mitään suuria määriä, mutta useammin kuin ennen kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, miehesi tulee huutamaan myös teidän lapselle vaikka sanoisin mitä. Toista, kun ei voi muuttaa.

Niin.. en tiedä missä rakkauskuplassa elin nämä vuodet, kun tänä aamuna se tunne vaan tuli kun kuuntelin miestä.. tajusin tämän, että tietenkin se tulee huutamaan myös meidän lapselle kun lapsi kasvaa.

En tiedä olisiko huutanut minullekin, jos olisin erilainen ihminen. Eksänsä kanssa kuulema riidelleet jatkuvasti huutaen. Minusta mies tietää, etten huutoa katsele. Mutta havahduin tänään siihen, että katselenhan..kun mies huutaa lapsilleen.

Ja vielä ihmettelet miestäsi ja hänen käyttäytymistään. Miksiköhän edellinen liitto oli päättynyt eroon.

Ja muista, toista et pysty muuttamaan, itseäsi voit. Alatko huutokilpailuun miehesi kanssa ?

Hermoraunio Sinusta tulee ja yhteisestä lapsistanne, miehen lapsi taitaa olla jo !

Ja se miehen lapsi kyllä tarvitsee Sinun puuttumista asiaan. Jonkinlaista turvaa noin pieni lapsi tarvitsee. Vai odotatteko lastensuojelun puuttuvan asiaan ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, miehesi tulee huutamaan myös teidän lapselle vaikka sanoisin mitä. Toista, kun ei voi muuttaa.

Niin.. en tiedä missä rakkauskuplassa elin nämä vuodet, kun tänä aamuna se tunne vaan tuli kun kuuntelin miestä.. tajusin tämän, että tietenkin se tulee huutamaan myös meidän lapselle kun lapsi kasvaa.

En tiedä olisiko huutanut minullekin, jos olisin erilainen ihminen. Eksänsä kanssa kuulema riidelleet jatkuvasti huutaen. Minusta mies tietää, etten huutoa katsele. Mutta havahduin tänään siihen, että katselenhan..kun mies huutaa lapsilleen.

Ja vielä ihmettelet miestäsi ja hänen käyttäytymistään. Miksiköhän edellinen liitto oli päättynyt eroon.

Ja muista, toista et pysty muuttamaan, itseäsi voit. Alatko huutokilpailuun miehesi kanssa ?

Hermoraunio Sinusta tulee ja yhteisestä lapsistanne, miehen lapsi taitaa olla jo !

Ja se miehen lapsi kyllä tarvitsee Sinun puuttumista asiaan. Jonkinlaista turvaa noin pieni lapsi tarvitsee. Vai odotatteko lastensuojelun puuttuvan asiaan ?

Hermoraunio kuvastaa hyvin. Puutuin asiaan tänään ja sitä tässä puitu tämä ilta. -ap