Lue keskustelun säännöt.
Mies huutaa lapsilleen, voinko vaatia
26.12.2018 |
ettei huuda meidän yhteiselle lapselle? Ja onko oikein muuten puuttua huutamiseen, kun tekee sitä hänen, ei meidän lapselle? Yhteinen on niin pieni, ettei mies vielä huuda sille. 8-9-vuotiaille huutaa. Pelisäännöt lasten suhteen on sovittu jo yhteisen elämän alussa: minä en puutu hänen lastensa kasvatukseen. Alussa puutuin huutamiseen mutta tulimme siihen tulokseen että hänen lapsensa ovat hänen lapsensa eikä minulla ole oikeutta puuttua. Nyt kun yhteinen lapsemme kasvaa, miten käy tilanteessa kun mies alkaa huutaa meidänkin lapsellemme? En voi antaa kenenkään huutaa lapselleni. Omilleen mies huutaa aivan turhissa tilanteissa, viimeksi tänään joululahjoista. Mies ei anna lasten kinastella ja selittää miksi kinastelevat vaan lopettaa tilanteen välittömästi huutamalla lapsille. Tänäänkin tiesin, miksi lapset kinastelivat koska olin heidän kanssaan kun he tekivät ns diilin josta tänään kinastelivat. Olisin halunnut ratkaista asian eri tavoin mutta menin tilanteesta pois. Olenko itse vaan laiska ja mukavuudenhaluinen kun ihan siksi en sano mitään ettei tulisi miehen kanssa riitaa taas.. olen ajatellut että sopeutuminen hänen kasvatusmetodeihin on oikea tie mutta en voi missään nimessä antaa hänen huutaa meidän lapsellemme niin. Olisiko minun pitänyt pitää asiaa tapetilla jo aiemmin? Mies tavallaan ymmärtää huutavansa mutta ei aktiivisesti yritä pidätellä sitä. Minulle ei ole koskaan huutanut sillä tavalla. Hän vaan hermostuu lasten kanssa niin herkästi koska ei osaa jotenkin ottaa asiaa rauhallisesti, ei olisi mikään maailmanloppu jos lapset kinastelee ja saa kertoa miksi kinastelevat. Sitten aikuinen voisi ratkaista asian samalla tavalla mutta huutamatta. Vinkkejä tai ratkaisukeinoja?
Kommentit (78)
Lol, just tätä uusperhekuviota. Lapset ovat eriarvoisessa asemassa keskenään. Äitipuolelle toki vain plussaa ja isä on itsekäs aasi. Sääliksi käy isän aikaisempia lapsia. Mitään perhettä nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit yhteisen lapsen huutavan miehen kanssa, joka ei osaa ratkoa ongelmia rakentavasti? Vähän myöhäistä nyt alkaa ihmetellä, kun on jo housussa.
Itse koittaisin mahdollisimman rakentavasti puhua miehelle, kertoa millaiset arvet huutamisesta jää. Kannattaa kysyä saisitko ehkä sinä selvitellä kinastelut niin miehen ei tarvistisi alkaa huutamaan. Sano että menee toiseen huoneeseen jos alkaa ärsyttämään ja huutaminen on lähellä, ja jättää sinut hoitamaan tilanne.
Eihän tuo paras mahdollinen tilanne ole, että sinä setvit miehen lasten kinat, mutta jos toisena vaihtoehtona on huutaminen..... Typerä mies, toivottavasti ottaa onkeensa jos pääsee näkemään miten tilanteet hoidetaan ilman huutoa.
Olen aina pyrkinyt tähän niin että toimintani ei miehestä vaikuta siltä että mä kritisoin hänen kasvatustapaansa ja monesti onnistunutkin, kun saan ratkaistua tilanteet ennen kuin lapsille tulee kiistaa tms. Tuo käytännön avulla ns "opettaminen" kuulostaa hyvältä. Ehkä mun on vaan alettava puuttumaan enemmän ja näytettävä sillä tavalla käytännössä miten asiat hoituu. Jos vain toimin tilanteissa rauhallisesti enkä kritisoi miestä varsinaisesti.
Taidat vähän pelätä miestäsi itsekin. Kyllä tuollaista kasvatustapaa olisi oikein syytä kritisoida.
Onpa hyvä että avasin tämän keskustelun. Mä olen vuosia sitten päättänyt etten anna kenenkään enää pelotella minua tai saada mua vaikenemaan. Tuntuu että lapsen synnyttyä kadotin tietyn vahvan osan itsestäni toki kun keskityin eri asioihin. Sanoin miehelle että
- hänen huutamisestansa tuli minulle paha mieli
-olisin halunnut sanoa jotain mutta kun kuulen että hän hermostuu, haluan pois tilanteesta
-olin paikalla kun lapset sopivat asiasta mistä kiistelivät, tuntuu väärältä etten nyt oikaissut asiaa heidän puolustuksekseen
- en halua että lapset muistavat mut hiljaisena äitipuolena joka ei ollut luotettava ja pitänyt heidän puoliaan.
- lasten olisi parempi kiistatilanteessa antaa esittää omat argumenttinsa ja perustelunsa miksi kokevat tilanteen niinkuin kokevat, sillä tavoin lapset oppivat väittelytaitoja argumentein, ei niin että kovin huutaja voittaa.Lähetin tämän viestillä miehelle kun lähti töihin.
No, just. Viestillähän tälläiset asiat puhutaan läpi.
Oivallinen tapa päästä tilannetta pakoon, kun toinen on vielä töissäkin.
Sanot miehellesi että "Vitttu sä oot tyhmä jätkä". Suutut itse niin pergeleellisesti, että hän hämmentyy ja kuuntelee asiasi. Vaikka ihan siinä lasten paikalla ollessa kun hän seuraavan kerran huutaa. Ja huudat myös kaikkien päälle että se on nyt semmoinen homma, että tässä talossa huutaminen loppuu tähän, ja tämä minun huutoni on VIIMEINEN huuto joka tässä kämpässä kuuluu. Mies sekä sen lapset saavat säikähtää ihan rauhassa, niin kuuluukin tapahtua. Mies näkee että olet tosissasi, ja nyt ihan kurkkua myöten täynnä. Voit myös sanoa että tiedät että sovitte että sinä et puutu, mutta nyt tämä on mennyt liian pitkälle, etkä aio asua enää viikkoakaan tällaisessa paikassa jossa on ok huutaa lapsille noin typeristä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit yhteisen lapsen huutavan miehen kanssa, joka ei osaa ratkoa ongelmia rakentavasti? Vähän myöhäistä nyt alkaa ihmetellä, kun on jo housussa.
Itse koittaisin mahdollisimman rakentavasti puhua miehelle, kertoa millaiset arvet huutamisesta jää. Kannattaa kysyä saisitko ehkä sinä selvitellä kinastelut niin miehen ei tarvistisi alkaa huutamaan. Sano että menee toiseen huoneeseen jos alkaa ärsyttämään ja huutaminen on lähellä, ja jättää sinut hoitamaan tilanne.
Eihän tuo paras mahdollinen tilanne ole, että sinä setvit miehen lasten kinat, mutta jos toisena vaihtoehtona on huutaminen..... Typerä mies, toivottavasti ottaa onkeensa jos pääsee näkemään miten tilanteet hoidetaan ilman huutoa.
Olen aina pyrkinyt tähän niin että toimintani ei miehestä vaikuta siltä että mä kritisoin hänen kasvatustapaansa ja monesti onnistunutkin, kun saan ratkaistua tilanteet ennen kuin lapsille tulee kiistaa tms. Tuo käytännön avulla ns "opettaminen" kuulostaa hyvältä. Ehkä mun on vaan alettava puuttumaan enemmän ja näytettävä sillä tavalla käytännössä miten asiat hoituu. Jos vain toimin tilanteissa rauhallisesti enkä kritisoi miestä varsinaisesti.
Taidat vähän pelätä miestäsi itsekin. Kyllä tuollaista kasvatustapaa olisi oikein syytä kritisoida.
Onpa hyvä että avasin tämän keskustelun. Mä olen vuosia sitten päättänyt etten anna kenenkään enää pelotella minua tai saada mua vaikenemaan. Tuntuu että lapsen synnyttyä kadotin tietyn vahvan osan itsestäni toki kun keskityin eri asioihin. Sanoin miehelle että
- hänen huutamisestansa tuli minulle paha mieli
-olisin halunnut sanoa jotain mutta kun kuulen että hän hermostuu, haluan pois tilanteesta
-olin paikalla kun lapset sopivat asiasta mistä kiistelivät, tuntuu väärältä etten nyt oikaissut asiaa heidän puolustuksekseen
- en halua että lapset muistavat mut hiljaisena äitipuolena joka ei ollut luotettava ja pitänyt heidän puoliaan.
- lasten olisi parempi kiistatilanteessa antaa esittää omat argumenttinsa ja perustelunsa miksi kokevat tilanteen niinkuin kokevat, sillä tavoin lapset oppivat väittelytaitoja argumentein, ei niin että kovin huutaja voittaa.Lähetin tämän viestillä miehelle kun lähti töihin.
No, just. Viestillähän tälläiset asiat puhutaan läpi.
No asian voi nostaa myöhemmin pöydälle mies tietää töihin lähtiessään että asian käsittely jatkuu vielä eikä sitä jätetä tolla tavalla kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit yhteisen lapsen huutavan miehen kanssa, joka ei osaa ratkoa ongelmia rakentavasti? Vähän myöhäistä nyt alkaa ihmetellä, kun on jo housussa.
Itse koittaisin mahdollisimman rakentavasti puhua miehelle, kertoa millaiset arvet huutamisesta jää. Kannattaa kysyä saisitko ehkä sinä selvitellä kinastelut niin miehen ei tarvistisi alkaa huutamaan. Sano että menee toiseen huoneeseen jos alkaa ärsyttämään ja huutaminen on lähellä, ja jättää sinut hoitamaan tilanne.
Eihän tuo paras mahdollinen tilanne ole, että sinä setvit miehen lasten kinat, mutta jos toisena vaihtoehtona on huutaminen..... Typerä mies, toivottavasti ottaa onkeensa jos pääsee näkemään miten tilanteet hoidetaan ilman huutoa.
Olen aina pyrkinyt tähän niin että toimintani ei miehestä vaikuta siltä että mä kritisoin hänen kasvatustapaansa ja monesti onnistunutkin, kun saan ratkaistua tilanteet ennen kuin lapsille tulee kiistaa tms. Tuo käytännön avulla ns "opettaminen" kuulostaa hyvältä. Ehkä mun on vaan alettava puuttumaan enemmän ja näytettävä sillä tavalla käytännössä miten asiat hoituu. Jos vain toimin tilanteissa rauhallisesti enkä kritisoi miestä varsinaisesti.
Taidat vähän pelätä miestäsi itsekin. Kyllä tuollaista kasvatustapaa olisi oikein syytä kritisoida.
Onpa hyvä että avasin tämän keskustelun. Mä olen vuosia sitten päättänyt etten anna kenenkään enää pelotella minua tai saada mua vaikenemaan. Tuntuu että lapsen synnyttyä kadotin tietyn vahvan osan itsestäni toki kun keskityin eri asioihin. Sanoin miehelle että
- hänen huutamisestansa tuli minulle paha mieli
-olisin halunnut sanoa jotain mutta kun kuulen että hän hermostuu, haluan pois tilanteesta
-olin paikalla kun lapset sopivat asiasta mistä kiistelivät, tuntuu väärältä etten nyt oikaissut asiaa heidän puolustuksekseen
- en halua että lapset muistavat mut hiljaisena äitipuolena joka ei ollut luotettava ja pitänyt heidän puoliaan.
- lasten olisi parempi kiistatilanteessa antaa esittää omat argumenttinsa ja perustelunsa miksi kokevat tilanteen niinkuin kokevat, sillä tavoin lapset oppivat väittelytaitoja argumentein, ei niin että kovin huutaja voittaa.Lähetin tämän viestillä miehelle kun lähti töihin.
No, just. Viestillähän tälläiset asiat puhutaan läpi.
Yleensä ehkä ei, mutta me ollaan miehen kanssa molemmat sellaisia, että tykätään kirjoittaa asiamme. Moni riitamme on ratkennut kirjoittamalla. Silloin kumpikin saa rauhassa jäsennellä mitä haluaa sanoa ilman tunnekuohuja eikä tule niin paljon väärinymmärryksiä. Tämä on ollut meidän tapa aina. Sitten kasvotusten voidaan keskustella ja kerrata tavallaan asiat, jotka on ensin saanut itse rauhassa jäsennellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lol, just tätä uusperhekuviota. Lapset ovat eriarvoisessa asemassa keskenään. Äitipuolelle toki vain plussaa ja isä on itsekäs aasi. Sääliksi käy isän aikaisempia lapsia. Mitään perhettä nähnytkään.
Minä en nimenomaan tätä kuviota halua ja siksi täällä keskustelen.. mutta tottahan tämäkin on, miksi en puutu. Mies ei halua että puutun mutta en mä vaan halua olla puuttumatta tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit yhteisen lapsen huutavan miehen kanssa, joka ei osaa ratkoa ongelmia rakentavasti? Vähän myöhäistä nyt alkaa ihmetellä, kun on jo housussa.
Itse koittaisin mahdollisimman rakentavasti puhua miehelle, kertoa millaiset arvet huutamisesta jää. Kannattaa kysyä saisitko ehkä sinä selvitellä kinastelut niin miehen ei tarvistisi alkaa huutamaan. Sano että menee toiseen huoneeseen jos alkaa ärsyttämään ja huutaminen on lähellä, ja jättää sinut hoitamaan tilanne.
Eihän tuo paras mahdollinen tilanne ole, että sinä setvit miehen lasten kinat, mutta jos toisena vaihtoehtona on huutaminen..... Typerä mies, toivottavasti ottaa onkeensa jos pääsee näkemään miten tilanteet hoidetaan ilman huutoa.
Olen aina pyrkinyt tähän niin että toimintani ei miehestä vaikuta siltä että mä kritisoin hänen kasvatustapaansa ja monesti onnistunutkin, kun saan ratkaistua tilanteet ennen kuin lapsille tulee kiistaa tms. Tuo käytännön avulla ns "opettaminen" kuulostaa hyvältä. Ehkä mun on vaan alettava puuttumaan enemmän ja näytettävä sillä tavalla käytännössä miten asiat hoituu. Jos vain toimin tilanteissa rauhallisesti enkä kritisoi miestä varsinaisesti.
Taidat vähän pelätä miestäsi itsekin. Kyllä tuollaista kasvatustapaa olisi oikein syytä kritisoida.
Onpa hyvä että avasin tämän keskustelun. Mä olen vuosia sitten päättänyt etten anna kenenkään enää pelotella minua tai saada mua vaikenemaan. Tuntuu että lapsen synnyttyä kadotin tietyn vahvan osan itsestäni toki kun keskityin eri asioihin. Sanoin miehelle että
- hänen huutamisestansa tuli minulle paha mieli
-olisin halunnut sanoa jotain mutta kun kuulen että hän hermostuu, haluan pois tilanteesta
-olin paikalla kun lapset sopivat asiasta mistä kiistelivät, tuntuu väärältä etten nyt oikaissut asiaa heidän puolustuksekseen
- en halua että lapset muistavat mut hiljaisena äitipuolena joka ei ollut luotettava ja pitänyt heidän puoliaan.
- lasten olisi parempi kiistatilanteessa antaa esittää omat argumenttinsa ja perustelunsa miksi kokevat tilanteen niinkuin kokevat, sillä tavoin lapset oppivat väittelytaitoja argumentein, ei niin että kovin huutaja voittaa.Lähetin tämän viestillä miehelle kun lähti töihin.
No, just. Viestillähän tälläiset asiat puhutaan läpi.
Ei, vaan tuo viesti oli just hyvä veto! Kun mies kerran on hermostuja ja huutaja, ja ilmeisesti nopea reagoimaan ärsytyksiin nostamalla karvansa pystyyn, niin parasta mitä voi tehdä on lähettää tuollainen viesti silloin kun tietää ettei näe miestä moneen tuntiin. Mies ehtii itse miettiä, eikä läsäytä heti ikävää vastareaktiota, jota hänen voi myöhemmin olla vaikea perua, vaikka olisikin oikeasti eri mieltä kuin se välitön reaktio joka pääsi kasvokkain keskustellessa ensimmäisenä ilmoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit yhteisen lapsen huutavan miehen kanssa, joka ei osaa ratkoa ongelmia rakentavasti? Vähän myöhäistä nyt alkaa ihmetellä, kun on jo housussa.
Itse koittaisin mahdollisimman rakentavasti puhua miehelle, kertoa millaiset arvet huutamisesta jää. Kannattaa kysyä saisitko ehkä sinä selvitellä kinastelut niin miehen ei tarvistisi alkaa huutamaan. Sano että menee toiseen huoneeseen jos alkaa ärsyttämään ja huutaminen on lähellä, ja jättää sinut hoitamaan tilanne.
Eihän tuo paras mahdollinen tilanne ole, että sinä setvit miehen lasten kinat, mutta jos toisena vaihtoehtona on huutaminen..... Typerä mies, toivottavasti ottaa onkeensa jos pääsee näkemään miten tilanteet hoidetaan ilman huutoa.
Olen aina pyrkinyt tähän niin että toimintani ei miehestä vaikuta siltä että mä kritisoin hänen kasvatustapaansa ja monesti onnistunutkin, kun saan ratkaistua tilanteet ennen kuin lapsille tulee kiistaa tms. Tuo käytännön avulla ns "opettaminen" kuulostaa hyvältä. Ehkä mun on vaan alettava puuttumaan enemmän ja näytettävä sillä tavalla käytännössä miten asiat hoituu. Jos vain toimin tilanteissa rauhallisesti enkä kritisoi miestä varsinaisesti.
Taidat vähän pelätä miestäsi itsekin. Kyllä tuollaista kasvatustapaa olisi oikein syytä kritisoida.
Onpa hyvä että avasin tämän keskustelun. Mä olen vuosia sitten päättänyt etten anna kenenkään enää pelotella minua tai saada mua vaikenemaan. Tuntuu että lapsen synnyttyä kadotin tietyn vahvan osan itsestäni toki kun keskityin eri asioihin. Sanoin miehelle että
- hänen huutamisestansa tuli minulle paha mieli
-olisin halunnut sanoa jotain mutta kun kuulen että hän hermostuu, haluan pois tilanteesta
-olin paikalla kun lapset sopivat asiasta mistä kiistelivät, tuntuu väärältä etten nyt oikaissut asiaa heidän puolustuksekseen
- en halua että lapset muistavat mut hiljaisena äitipuolena joka ei ollut luotettava ja pitänyt heidän puoliaan.
- lasten olisi parempi kiistatilanteessa antaa esittää omat argumenttinsa ja perustelunsa miksi kokevat tilanteen niinkuin kokevat, sillä tavoin lapset oppivat väittelytaitoja argumentein, ei niin että kovin huutaja voittaa.Lähetin tämän viestillä miehelle kun lähti töihin.
No, just. Viestillähän tälläiset asiat puhutaan läpi.
No asian voi nostaa myöhemmin pöydälle mies tietää töihin lähtiessään että asian käsittely jatkuu vielä eikä sitä jätetä tolla tavalla kesken.
Mies tuskin jaksaa työpäivän jälkeen keskustella ja asia siirtyy taas jonnekin hamaan tulevaisuutteen ja ap ehtii muuttamaan mieltään ja katumaan keskustelun avausta ja asia jää siihen.
Vierailija kirjoitti:
Sanot miehellesi että "Vitttu sä oot tyhmä jätkä". Suutut itse niin pergeleellisesti, että hän hämmentyy ja kuuntelee asiasi. Vaikka ihan siinä lasten paikalla ollessa kun hän seuraavan kerran huutaa. Ja huudat myös kaikkien päälle että se on nyt semmoinen homma, että tässä talossa huutaminen loppuu tähän, ja tämä minun huutoni on VIIMEINEN huuto joka tässä kämpässä kuuluu. Mies sekä sen lapset saavat säikähtää ihan rauhassa, niin kuuluukin tapahtua. Mies näkee että olet tosissasi, ja nyt ihan kurkkua myöten täynnä. Voit myös sanoa että tiedät että sovitte että sinä et puutu, mutta nyt tämä on mennyt liian pitkälle, etkä aio asua enää viikkoakaan tällaisessa paikassa jossa on ok huutaa lapsille noin typeristä asioista.
Tämä on ihan mahtava neuvo! Tältä minusta tänä aamuna tuntui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit yhteisen lapsen huutavan miehen kanssa, joka ei osaa ratkoa ongelmia rakentavasti? Vähän myöhäistä nyt alkaa ihmetellä, kun on jo housussa.
Itse koittaisin mahdollisimman rakentavasti puhua miehelle, kertoa millaiset arvet huutamisesta jää. Kannattaa kysyä saisitko ehkä sinä selvitellä kinastelut niin miehen ei tarvistisi alkaa huutamaan. Sano että menee toiseen huoneeseen jos alkaa ärsyttämään ja huutaminen on lähellä, ja jättää sinut hoitamaan tilanne.
Eihän tuo paras mahdollinen tilanne ole, että sinä setvit miehen lasten kinat, mutta jos toisena vaihtoehtona on huutaminen..... Typerä mies, toivottavasti ottaa onkeensa jos pääsee näkemään miten tilanteet hoidetaan ilman huutoa.
Olen aina pyrkinyt tähän niin että toimintani ei miehestä vaikuta siltä että mä kritisoin hänen kasvatustapaansa ja monesti onnistunutkin, kun saan ratkaistua tilanteet ennen kuin lapsille tulee kiistaa tms. Tuo käytännön avulla ns "opettaminen" kuulostaa hyvältä. Ehkä mun on vaan alettava puuttumaan enemmän ja näytettävä sillä tavalla käytännössä miten asiat hoituu. Jos vain toimin tilanteissa rauhallisesti enkä kritisoi miestä varsinaisesti.
Taidat vähän pelätä miestäsi itsekin. Kyllä tuollaista kasvatustapaa olisi oikein syytä kritisoida.
Onpa hyvä että avasin tämän keskustelun. Mä olen vuosia sitten päättänyt etten anna kenenkään enää pelotella minua tai saada mua vaikenemaan. Tuntuu että lapsen synnyttyä kadotin tietyn vahvan osan itsestäni toki kun keskityin eri asioihin. Sanoin miehelle että
- hänen huutamisestansa tuli minulle paha mieli
-olisin halunnut sanoa jotain mutta kun kuulen että hän hermostuu, haluan pois tilanteesta
-olin paikalla kun lapset sopivat asiasta mistä kiistelivät, tuntuu väärältä etten nyt oikaissut asiaa heidän puolustuksekseen
- en halua että lapset muistavat mut hiljaisena äitipuolena joka ei ollut luotettava ja pitänyt heidän puoliaan.
- lasten olisi parempi kiistatilanteessa antaa esittää omat argumenttinsa ja perustelunsa miksi kokevat tilanteen niinkuin kokevat, sillä tavoin lapset oppivat väittelytaitoja argumentein, ei niin että kovin huutaja voittaa.Lähetin tämän viestillä miehelle kun lähti töihin.
No, just. Viestillähän tälläiset asiat puhutaan läpi.
Ei, vaan tuo viesti oli just hyvä veto! Kun mies kerran on hermostuja ja huutaja, ja ilmeisesti nopea reagoimaan ärsytyksiin nostamalla karvansa pystyyn, niin parasta mitä voi tehdä on lähettää tuollainen viesti silloin kun tietää ettei näe miestä moneen tuntiin. Mies ehtii itse miettiä, eikä läsäytä heti ikävää vastareaktiota, jota hänen voi myöhemmin olla vaikea perua, vaikka olisikin oikeasti eri mieltä kuin se välitön reaktio joka pääsi kasvokkain keskustellessa ensimmäisenä ilmoille.
Juurikin näin, siitä syystä viestit meillä toimii tällaisissa tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit yhteisen lapsen huutavan miehen kanssa, joka ei osaa ratkoa ongelmia rakentavasti? Vähän myöhäistä nyt alkaa ihmetellä, kun on jo housussa.
Itse koittaisin mahdollisimman rakentavasti puhua miehelle, kertoa millaiset arvet huutamisesta jää. Kannattaa kysyä saisitko ehkä sinä selvitellä kinastelut niin miehen ei tarvistisi alkaa huutamaan. Sano että menee toiseen huoneeseen jos alkaa ärsyttämään ja huutaminen on lähellä, ja jättää sinut hoitamaan tilanne.
Eihän tuo paras mahdollinen tilanne ole, että sinä setvit miehen lasten kinat, mutta jos toisena vaihtoehtona on huutaminen..... Typerä mies, toivottavasti ottaa onkeensa jos pääsee näkemään miten tilanteet hoidetaan ilman huutoa.
Olen aina pyrkinyt tähän niin että toimintani ei miehestä vaikuta siltä että mä kritisoin hänen kasvatustapaansa ja monesti onnistunutkin, kun saan ratkaistua tilanteet ennen kuin lapsille tulee kiistaa tms. Tuo käytännön avulla ns "opettaminen" kuulostaa hyvältä. Ehkä mun on vaan alettava puuttumaan enemmän ja näytettävä sillä tavalla käytännössä miten asiat hoituu. Jos vain toimin tilanteissa rauhallisesti enkä kritisoi miestä varsinaisesti.
Taidat vähän pelätä miestäsi itsekin. Kyllä tuollaista kasvatustapaa olisi oikein syytä kritisoida.
Onpa hyvä että avasin tämän keskustelun. Mä olen vuosia sitten päättänyt etten anna kenenkään enää pelotella minua tai saada mua vaikenemaan. Tuntuu että lapsen synnyttyä kadotin tietyn vahvan osan itsestäni toki kun keskityin eri asioihin. Sanoin miehelle että
- hänen huutamisestansa tuli minulle paha mieli
-olisin halunnut sanoa jotain mutta kun kuulen että hän hermostuu, haluan pois tilanteesta
-olin paikalla kun lapset sopivat asiasta mistä kiistelivät, tuntuu väärältä etten nyt oikaissut asiaa heidän puolustuksekseen
- en halua että lapset muistavat mut hiljaisena äitipuolena joka ei ollut luotettava ja pitänyt heidän puoliaan.
- lasten olisi parempi kiistatilanteessa antaa esittää omat argumenttinsa ja perustelunsa miksi kokevat tilanteen niinkuin kokevat, sillä tavoin lapset oppivat väittelytaitoja argumentein, ei niin että kovin huutaja voittaa.Lähetin tämän viestillä miehelle kun lähti töihin.
No, just. Viestillähän tälläiset asiat puhutaan läpi.
Yleensä ehkä ei, mutta me ollaan miehen kanssa molemmat sellaisia, että tykätään kirjoittaa asiamme. Moni riitamme on ratkennut kirjoittamalla. Silloin kumpikin saa rauhassa jäsennellä mitä haluaa sanoa ilman tunnekuohuja eikä tule niin paljon väärinymmärryksiä. Tämä on ollut meidän tapa aina. Sitten kasvotusten voidaan keskustella ja kerrata tavallaan asiat, jotka on ensin saanut itse rauhassa jäsennellä.
Onko tällä tavalla saatu muutosta aikaiseksi esim. ettei mies huutaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit yhteisen lapsen huutavan miehen kanssa, joka ei osaa ratkoa ongelmia rakentavasti? Vähän myöhäistä nyt alkaa ihmetellä, kun on jo housussa.
Itse koittaisin mahdollisimman rakentavasti puhua miehelle, kertoa millaiset arvet huutamisesta jää. Kannattaa kysyä saisitko ehkä sinä selvitellä kinastelut niin miehen ei tarvistisi alkaa huutamaan. Sano että menee toiseen huoneeseen jos alkaa ärsyttämään ja huutaminen on lähellä, ja jättää sinut hoitamaan tilanne.
Eihän tuo paras mahdollinen tilanne ole, että sinä setvit miehen lasten kinat, mutta jos toisena vaihtoehtona on huutaminen..... Typerä mies, toivottavasti ottaa onkeensa jos pääsee näkemään miten tilanteet hoidetaan ilman huutoa.
Olen aina pyrkinyt tähän niin että toimintani ei miehestä vaikuta siltä että mä kritisoin hänen kasvatustapaansa ja monesti onnistunutkin, kun saan ratkaistua tilanteet ennen kuin lapsille tulee kiistaa tms. Tuo käytännön avulla ns "opettaminen" kuulostaa hyvältä. Ehkä mun on vaan alettava puuttumaan enemmän ja näytettävä sillä tavalla käytännössä miten asiat hoituu. Jos vain toimin tilanteissa rauhallisesti enkä kritisoi miestä varsinaisesti.
Taidat vähän pelätä miestäsi itsekin. Kyllä tuollaista kasvatustapaa olisi oikein syytä kritisoida.
Onpa hyvä että avasin tämän keskustelun. Mä olen vuosia sitten päättänyt etten anna kenenkään enää pelotella minua tai saada mua vaikenemaan. Tuntuu että lapsen synnyttyä kadotin tietyn vahvan osan itsestäni toki kun keskityin eri asioihin. Sanoin miehelle että
- hänen huutamisestansa tuli minulle paha mieli
-olisin halunnut sanoa jotain mutta kun kuulen että hän hermostuu, haluan pois tilanteesta
-olin paikalla kun lapset sopivat asiasta mistä kiistelivät, tuntuu väärältä etten nyt oikaissut asiaa heidän puolustuksekseen
- en halua että lapset muistavat mut hiljaisena äitipuolena joka ei ollut luotettava ja pitänyt heidän puoliaan.
- lasten olisi parempi kiistatilanteessa antaa esittää omat argumenttinsa ja perustelunsa miksi kokevat tilanteen niinkuin kokevat, sillä tavoin lapset oppivat väittelytaitoja argumentein, ei niin että kovin huutaja voittaa.Lähetin tämän viestillä miehelle kun lähti töihin.
No, just. Viestillähän tälläiset asiat puhutaan läpi.
Ei, vaan tuo viesti oli just hyvä veto! Kun mies kerran on hermostuja ja huutaja, ja ilmeisesti nopea reagoimaan ärsytyksiin nostamalla karvansa pystyyn, niin parasta mitä voi tehdä on lähettää tuollainen viesti silloin kun tietää ettei näe miestä moneen tuntiin. Mies ehtii itse miettiä, eikä läsäytä heti ikävää vastareaktiota, jota hänen voi myöhemmin olla vaikea perua, vaikka olisikin oikeasti eri mieltä kuin se välitön reaktio joka pääsi kasvokkain keskustellessa ensimmäisenä ilmoille.
Juurikin näin, siitä syystä viestit meillä toimii tällaisissa tilanteissa.
Ja silti mies edelleen huutaa lapsilleen...ja tulee jatkossakin huutamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit yhteisen lapsen huutavan miehen kanssa, joka ei osaa ratkoa ongelmia rakentavasti? Vähän myöhäistä nyt alkaa ihmetellä, kun on jo housussa.
Itse koittaisin mahdollisimman rakentavasti puhua miehelle, kertoa millaiset arvet huutamisesta jää. Kannattaa kysyä saisitko ehkä sinä selvitellä kinastelut niin miehen ei tarvistisi alkaa huutamaan. Sano että menee toiseen huoneeseen jos alkaa ärsyttämään ja huutaminen on lähellä, ja jättää sinut hoitamaan tilanne.
Eihän tuo paras mahdollinen tilanne ole, että sinä setvit miehen lasten kinat, mutta jos toisena vaihtoehtona on huutaminen..... Typerä mies, toivottavasti ottaa onkeensa jos pääsee näkemään miten tilanteet hoidetaan ilman huutoa.
Olen aina pyrkinyt tähän niin että toimintani ei miehestä vaikuta siltä että mä kritisoin hänen kasvatustapaansa ja monesti onnistunutkin, kun saan ratkaistua tilanteet ennen kuin lapsille tulee kiistaa tms. Tuo käytännön avulla ns "opettaminen" kuulostaa hyvältä. Ehkä mun on vaan alettava puuttumaan enemmän ja näytettävä sillä tavalla käytännössä miten asiat hoituu. Jos vain toimin tilanteissa rauhallisesti enkä kritisoi miestä varsinaisesti.
Taidat vähän pelätä miestäsi itsekin. Kyllä tuollaista kasvatustapaa olisi oikein syytä kritisoida.
Onpa hyvä että avasin tämän keskustelun. Mä olen vuosia sitten päättänyt etten anna kenenkään enää pelotella minua tai saada mua vaikenemaan. Tuntuu että lapsen synnyttyä kadotin tietyn vahvan osan itsestäni toki kun keskityin eri asioihin. Sanoin miehelle että
- hänen huutamisestansa tuli minulle paha mieli
-olisin halunnut sanoa jotain mutta kun kuulen että hän hermostuu, haluan pois tilanteesta
-olin paikalla kun lapset sopivat asiasta mistä kiistelivät, tuntuu väärältä etten nyt oikaissut asiaa heidän puolustuksekseen
- en halua että lapset muistavat mut hiljaisena äitipuolena joka ei ollut luotettava ja pitänyt heidän puoliaan.
- lasten olisi parempi kiistatilanteessa antaa esittää omat argumenttinsa ja perustelunsa miksi kokevat tilanteen niinkuin kokevat, sillä tavoin lapset oppivat väittelytaitoja argumentein, ei niin että kovin huutaja voittaa.Lähetin tämän viestillä miehelle kun lähti töihin.
No, just. Viestillähän tälläiset asiat puhutaan läpi.
Ei, vaan tuo viesti oli just hyvä veto! Kun mies kerran on hermostuja ja huutaja, ja ilmeisesti nopea reagoimaan ärsytyksiin nostamalla karvansa pystyyn, niin parasta mitä voi tehdä on lähettää tuollainen viesti silloin kun tietää ettei näe miestä moneen tuntiin. Mies ehtii itse miettiä, eikä läsäytä heti ikävää vastareaktiota, jota hänen voi myöhemmin olla vaikea perua, vaikka olisikin oikeasti eri mieltä kuin se välitön reaktio joka pääsi kasvokkain keskustellessa ensimmäisenä ilmoille.
Juurikin näin, siitä syystä viestit meillä toimii tällaisissa tilanteissa.
Eli isän huutaminen lapsilleen on loppunut näiden rakentavien keskustelujen pohjalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit yhteisen lapsen huutavan miehen kanssa, joka ei osaa ratkoa ongelmia rakentavasti? Vähän myöhäistä nyt alkaa ihmetellä, kun on jo housussa.
Itse koittaisin mahdollisimman rakentavasti puhua miehelle, kertoa millaiset arvet huutamisesta jää. Kannattaa kysyä saisitko ehkä sinä selvitellä kinastelut niin miehen ei tarvistisi alkaa huutamaan. Sano että menee toiseen huoneeseen jos alkaa ärsyttämään ja huutaminen on lähellä, ja jättää sinut hoitamaan tilanne.
Eihän tuo paras mahdollinen tilanne ole, että sinä setvit miehen lasten kinat, mutta jos toisena vaihtoehtona on huutaminen..... Typerä mies, toivottavasti ottaa onkeensa jos pääsee näkemään miten tilanteet hoidetaan ilman huutoa.
Olen aina pyrkinyt tähän niin että toimintani ei miehestä vaikuta siltä että mä kritisoin hänen kasvatustapaansa ja monesti onnistunutkin, kun saan ratkaistua tilanteet ennen kuin lapsille tulee kiistaa tms. Tuo käytännön avulla ns "opettaminen" kuulostaa hyvältä. Ehkä mun on vaan alettava puuttumaan enemmän ja näytettävä sillä tavalla käytännössä miten asiat hoituu. Jos vain toimin tilanteissa rauhallisesti enkä kritisoi miestä varsinaisesti.
Taidat vähän pelätä miestäsi itsekin. Kyllä tuollaista kasvatustapaa olisi oikein syytä kritisoida.
Onpa hyvä että avasin tämän keskustelun. Mä olen vuosia sitten päättänyt etten anna kenenkään enää pelotella minua tai saada mua vaikenemaan. Tuntuu että lapsen synnyttyä kadotin tietyn vahvan osan itsestäni toki kun keskityin eri asioihin. Sanoin miehelle että
- hänen huutamisestansa tuli minulle paha mieli
-olisin halunnut sanoa jotain mutta kun kuulen että hän hermostuu, haluan pois tilanteesta
-olin paikalla kun lapset sopivat asiasta mistä kiistelivät, tuntuu väärältä etten nyt oikaissut asiaa heidän puolustuksekseen
- en halua että lapset muistavat mut hiljaisena äitipuolena joka ei ollut luotettava ja pitänyt heidän puoliaan.
- lasten olisi parempi kiistatilanteessa antaa esittää omat argumenttinsa ja perustelunsa miksi kokevat tilanteen niinkuin kokevat, sillä tavoin lapset oppivat väittelytaitoja argumentein, ei niin että kovin huutaja voittaa.Lähetin tämän viestillä miehelle kun lähti töihin.
No, just. Viestillähän tälläiset asiat puhutaan läpi.
Yleensä ehkä ei, mutta me ollaan miehen kanssa molemmat sellaisia, että tykätään kirjoittaa asiamme. Moni riitamme on ratkennut kirjoittamalla. Silloin kumpikin saa rauhassa jäsennellä mitä haluaa sanoa ilman tunnekuohuja eikä tule niin paljon väärinymmärryksiä. Tämä on ollut meidän tapa aina. Sitten kasvotusten voidaan keskustella ja kerrata tavallaan asiat, jotka on ensin saanut itse rauhassa jäsennellä.
Onko tällä tavalla saatu muutosta aikaiseksi esim. ettei mies huutaisi?
No huutamiseen ei, mutta muissa riitatilanteissa kyllä. Asia on nyt nostettu keskusteluun. Mies ei varmasti reagoi mitenkään nyt välittömästi vaan puhuu asiasta illalla kun on itse käsitellyt asiaa. Mies on aiemmin puhunut paljonkin tästä lapsille hermostumisesta, mutta se näyttää jääneen puheen tasolle ilman käytännön toimia asian lopettamiseksi. Mies luulee että hänen toimintatapansa loppuu kuin itsestään, vaikka hänen on oikeasti itse tehtävä töitä asian kanssa enemmän.
Olet ihan oikeassa. Olet laiska ja mukavuudenhaluinen. Siksi asiat eivät suju. Ala nähdä enemmän vaivaa, niin saat tahtosi läpi.
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Olet laiska ja mukavuudenhaluinen. Siksi asiat eivät suju. Ala nähdä enemmän vaivaa, niin saat tahtosi läpi.
Ja näyttämään niitä negatiivisiakin tunteita. :D Eihän miehellä ole mitään syytä ponnistella pahoista tavoista eroon, kuin kaikki on aina niin rakentavaa ja ennalta jäsenneltyä.
Jos uusperheessä asuisin, olisi varmaan juurikin tuo lapsille (oli ne omia tai yhteisiä) huutaminen deal-breaker. Myönnän, että joskus hermostuneena olen korottanut ääntäni lapsille, mutta ei sitä(kään) voi minään kasvatusmetodina pitää, huutamisesta puhumattakaan. Missä menee raja? Onko läpsäytys myös sopiva metodi? Entäs tukistaminen tai remmi?
Lastasi tulee stressaamaan jo se, että joutuu kotonaan kuuntelemaan jatkuvaa huutamista.
Ap jäi miesten lasten kanssa, kun tämä lähti töihin?
Tiedän. Ja aion muistaa tämän nyt. Tämä keskustelu on palauttanut mulle paljon asioita mieleen.. ja miten tämä huutaminen vaikuttaa pieneen lapseemme. Minäkin olin alkanut jo käyttäytyä niin, että vaistomaisesti haluan pois tilanteesta kun mies huutaa. Muistan alkuaikoina, kun mies ja lapset oli pihalla. Kuulin sisälle kun mies raivosi jostain todella kovasti. Kohta vanhempi lapsi tuli sisälle ja minä kysyin sattuiko jotain ulkona, lapsi sanoo vaan että ei, hän ei vaan jaksanut olla pihalla enää. Ihmettelin miten lapsi ei ollut reagoinut asiaan enempää kun kuulin huutamisen selvästi. Ehkä myös asiaan vaikuttaa se, että itse en vaan siedä huutamista. Siitä tulee surullinen, väsynyt ja pelokas olo.