Näin jouluisin olen erityisen kiitollinen lapsettomuudestani

Minäkin olen lapsivapaa nainen, ja tänä aattona vain kotona rentouduin ja syömme mieheni kanssa lempiruokia kun ei jaksa tällä kertaa jouluruokaa laittaa. Tänään käyn vanhempien luona. Olen myös niin kiitollinen siitä, että aikanaan tuli tehtyä itselle hyvä päätös olla lisääntymättä.

Olen silmät pyöreänä kuunnellut viimeiset pari viikkoa tuntemieni lapsiperheellisten joulukiireistä. On pakollisia lahjoja ostettavana, rahaa palaa, tehdään joulusiivousta, järjestetään jouluaikataulua ja riidellään siitä, kuka on tehnyt enemmän töitä joulushown eteen. Ja sen perusteella mitä ovat tänään puhuneet, niin monen stressi vain yltyy tähän aattokliimaksiin asti. Yksi on jo ilmoittanut anoppinsa itkevän kun aikuiset lapset eivät auta aattoruljanssissa.

En tietty sano että tätä on kaikkien lapsiperheiden joulu, mutta tiedän omastakin lapsuudesta että tällaista on ollut, eli se riski on ainakin eliminoitu, ja saan viettää omanlaista joulua.

Kaikille rauhallista tai vilkasta joulua,  kummasta sitten tykkääkin! :)

Vierailija kirjoitti:

Lapset tekevät joulusta joulun.

Ap voi viettää itsekästä joulua omissa oloissaan.

Itsekästä? Eli se on joltain (sinultako??) pois, että joku viettää joulua keskenään? Miten se muuten voisi olla itsekästä?

Aloitus ei koske meitä äitejä, mutta aika kliseinen käsitys teillä on lapsista ja perhe-elämästä. Tuolla ajatusmaailmalla onkin kyllä hyvä, että ette hanki lapsia.

Minulle jouluista on tullut moninverroin hauskempia juuri lasten takia. Sitä iloa ja riemua on kiva kanssaelää. Ja nyt kun lapset ovat teinejä, nukumme koko perhe yhdessä pitkään, teemme yhdessä brunssia, katsomme elokuvia ja pelaamme. Vähät jouluvalmistelutkin sujuvat neljään pekkaan hyvin helposti. Esimerkiksi tänä vuonna esikoiseni jynssäsi lattiat ja kylppärin. Kuopus imuroi. Pääsin siis joulusiivosta pölyjen pyyhinnällä.

Lapset siis kasvavat, eivätkä ole ikuisesti passattavia ja vahdittavia taaperoita. Ennen kuin huomaakaan, he ovat hauskaa seuraa, parasta ja rakkainta mitä on.

Mutta kuten sanottua, pitäkää tunkkinne. Ehdin elää lapsettomia jouluja mieheni kanssa 13, enkä vaihtaisi niihin takaisin.

Aamulla heräsin jo klo 7 ja mietin lapsuuden jouluja, edesmenneitä sukulaisia ja totesin, että onneksi minulla on miehen lisäksi lapset, joiden kanssa viettää ikimuistoisia jouluja. Olisi todella yksinäistä, jos oltaisiin vaan mies, minä ja vanhempani joulunvietossa.

Tänään vietittiin päivä ulkoillen, lapset leikkivät keskenään, näkivät kavrreitaan ja pelattiin illalla uusia lautapelejä. Sopivasti kaikkea aktiviteettiä. Kenen kanssa katsoisin Yksin kotona leffoja joka joulu? Kenen kanssa menisin katsomaan Maija Poppasen joulun aikaan? Entä pulkkamäkeen? Tekisin lumiukon? Elämäni oli köyhempää ilman lapsia.

Joulumme olivat suvun kanssa ihania, kun kenelläkään ei ollut pieniä lapsia (tätä kesti noin kymmenen vuoden ajan kun minä, sisarukset ja serkut olimme nuoria aikuisia). Nykyään joulut ovat stressaavia, meluisia ja ahdistavia. Kaikki pienen lasten vanhemmat yrittävät ja yrittävät - lapsille kai yritetään siirtää jouluperinteitä, joista itse nautimme ja joita teimme lapsina innokkaina vanhempien, isovanhempien, tätien ja setien kanssa.

Mutta näitä nykylapsia ei kiinnosta leipominen, askartelu, laulaminen tai yhdessäolo vaan he haluavat vain pelata koneillaan. Koko joulu on yhtä mankumista, kärttämistä, kiukuttelua, tiuskimista, pettyneitä ja kireitä vanhempia. En huomaa mistään, että joululla olisi mitään väliä lapsille. He tuskin vilkaisevatkaan sukulaisia, pukista eivät välitä, joulupöydässä eivät halua istua, kaikki kuuset, kynttilät, koristeet ja perinteet ovat heille ihan sama. Lahjat toki repivät auki mutta eivät välitä niistä muutamaa minuuttia kauempaa. En todella ymmärrä, missä on se kuuluisa lasten riemu tai lasten juhla. 

Olen koettanut kestää, koska sukujoulut ovat minulle tärkeitä. Tänä vuonna vannon, että viimeinen kerta oli. Tästä lähtien miehen kanssa kahdestaan, joulurauhasta ja perinteistä nauttien.

Minusta taas jouluna lapsellisuudesta on juuri eniten iloa. Saada joku onnesta sekaisin ja hihkumaan, eikä siihen nyt tarvita edes niin ihmeitä. Ja joulua on kivempi viettää porukall kuin yksin, saati omien vnhempien seurassa.

Itse olen aina ollut pohjimmiltani ”velahenkinen” vaikka minulla on lapsia. Olen aina inhonnut lapsiperhejouluja enkä muutenkaan ole ikinä tuntenut omoani kotoisaksi lapsiperheporukoissa. Nyt lapseni ovat onneksi jo 17 ja 18 ja viettivät sitä paitsi tämän joulun isällään. En mennyt nykyisen mieheni mukaan hänen vanhemmilleen, jossa hänen sisarustensa perheiden yletön joulu- ja lahjasirkus on joka vuosi. En jaksa lasten meteliä enkä riehumista. Haluan viettää jouluni aivan rauhassa. Nyt alkaa jo tuntua siltä että on saanut oman elämänsä takaisin lapsiperhehelvetistä.