Oletko sinut oman ikäsi kanssa, ymmärrätkö olevasi sen ikäinen

Olen 33, 4 lapsen äiti. Vuodet mennyt nopeesti. Tunnen olevani 21 ja välillä hirvittää oma ikä ku en ole vielä kokenut kaikkea mistä unelmoin. Odotan et muksut kasvavat ja sen jälkeen toteutan unelmani. Sit ku olen 40v. nii osa jo täysikäisiä🙂 sitä odotellessa.

Olen 35 mutta mieleltäni 50+. Huomaan ison eron esim. 25-vuotiaaseen minääni (ajatukset joita silloin ajattelin, haaveet, jne.

Vierailija kirjoitti:

Olen 50 v, en ole sinut, olen henkisesti kolmekymppinen. Tosi outoa että olen yhtäkkä näin vanha.

Minä tunnen itseni 37-38-vuotiaaksi.

Toinen 50 v.

Mä oon 31 ja tällä hetkellä erittäin sinut ikäni kanssa, vaikka koen olevani lapsenmielinen. Jotenki epäilen, et ku alkaa olla lähempänä sitä 40v niin onko se enää nii helppo hyväksyä.. moni muunin sanonu täällä, et se oma mielikuva jumahtaa johki 35v, sen jälkee alkaa varmaa tuntuu muute liian vanhalta, ni sit vähä jää siihe.

Vierailija kirjoitti:

En ole sinut, mutta ymmärrän olevani jo vanha akka ja ikäni mukainen, 46 v. Kamala ikäkriisi.

Sama. Haluaisin parikymppisen minäni kropan ja kunnon ja mahdollisuuden tehdä parempia valintoja . Elämänkokemus on kyynistänyt. Osaan toki olla kiitollinen hyvistä asioista, niitäkin on, mutta siitä en pääse mihinkään, että parikymppiset pitävät ihan mummona. Vanhuus on lähempänä ja lähempänä, enkä pidä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään mietin että olen tismalleen sama tyyppi kuin 21-vuotiaana. M42

Surullista luettavaa, et ole siis yhtään kehittynyt henkisesti ihmisenä.

Aikuinennainen kirjoitti:

Olen 33, 4 lapsen äiti. Vuodet mennyt nopeesti. Tunnen olevani 21 ja välillä hirvittää oma ikä ku en ole vielä kokenut kaikkea mistä unelmoin. Odotan et muksut kasvavat ja sen jälkeen toteutan unelmani. Sit ku olen 40v. nii osa jo täysikäisiä🙂 sitä odotellessa.

Vuodet menevät nopeaan. Valmistele niitä unelmiasi jo nyt tai aloita ajan salliessa jo nyt pienistä palasista. 🙂

Tuntuu uskomattomalta täyttää jo 50, mut samalla hienolta. Olen odottanut vanhenemista koko ikäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään mietin että olen tismalleen sama tyyppi kuin 21-vuotiaana. M42

Surullista luettavaa, et ole siis yhtään kehittynyt henkisesti ihmisenä.

Kerro miten olet itse kehittynyt henkisesti ihmisenä.

Minäkin koen olevani 21 v vaikka olen oikeasti 35 v. Paitsi tuolloin olin iloisempi ja positiivisempi, ja itsetuntoni oli parempi.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu uskomattomalta täyttää jo 50, mut samalla hienolta. Olen odottanut vanhenemista koko ikäni.

Ei sitä tarvitse odottaa 😙

30 tulee pian täyteen, mutta olen ajatellut olevani kolmekymppinen jo pitkään. Ennemminkin tuntuu, että kuuluisin nelikymppisten sarjaan, enkä ainakaan missään nimessä koe itseäni nuoremmaksi kuin olen.

Olen 54-vuotias, ja ihan tyytyväinen siihen. Jos jokin on tullut yllärinä, niin se, miten hyväkuntoinen voi vielä tämän ikäisenä olla kunhan vähän viitsii nähdä vaivaa. 

En koe olevani kovin nuori, mutta kyllä joskus hätkähdän esim. lukiessani lehtijutuista ilmaisun "keski-ikäinen mies" ja tajuan, että sehän voisin olla minä. Ehkä vähän vääristää, kun kaikki kaverini ja tuttuni ovat vanhempia ja olen vielä aika pienikokoinen ja ikäistäni nuoremman näköinen ja usein minua puhetellaan nuoreksi mieheksi, vaikka lähestyn jo neljääkymppiä.

Olen 37 v ja tuntuu että pitäisi olla hyvä itsetunto, seesteinen, lempeä, herttainen, järkevä, aikuinen jne jne ja en ole mitään noista, päinvastoin. Tunnen olevani teini keski-ikäisen valepuvussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään mietin että olen tismalleen sama tyyppi kuin 21-vuotiaana. M42

Surullista luettavaa, et ole siis yhtään kehittynyt henkisesti ihmisenä.

Kerro miten olet itse kehittynyt henkisesti ihmisenä.

Minäkin koen olevani 21 v vaikka olen oikeasti 35 v. Paitsi tuolloin olin iloisempi ja positiivisempi, ja itsetuntoni oli parempi.

Olin nuorena täysin romuna, itsetuntoni oli olematon ja mielistelin ihmisiä, koska pelkäsin ja samalla vihasin heitä koko sydämestäni.

Nyt en pelkää ketään ja haluaisin viettää koko loppuelämäni muita ihmisiä auttaen ja rakastaen Jumalan rakkaudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu uskomattomalta täyttää jo 50, mut samalla hienolta. Olen odottanut vanhenemista koko ikäni.

Ei sitä tarvitse odottaa 😙

On sitä joutunut odottamaan jo 50 pitkää vuotta ja ainakin siis 20v vielä edessä sitä odotellessa.

Olen 27 ja tuntuu kuin olisin 20v. Edelleen mietin mitä haluan elämältä ja on lapsellisia suunnitelmia opiskella jotain ja muuttaa toiselle paikkakunnalle opintojen perässä jne. Työelämä ei maistu. Ehkä järkyttävinä on se, että itseäni nuorenpien silmissä saatan olla jo vanha. Näytän nuoremmalta mitä olen ja sekin järkyttää monia "herran jumala ooks sä noin vanha!?" En vain pysty hyväksymään, että esim vuonna 2000 syntynyt serkkuni on jo täysi-ikäinen ja oma ikäluokka pian kolmekymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Olen 54-vuotias, ja ihan tyytyväinen siihen. Jos jokin on tullut yllärinä, niin se, miten hyväkuntoinen voi vielä tämän ikäisenä olla kunhan vähän viitsii nähdä vaivaa. 

Varsinkin, jos on ollut nuorena sohvaperuna. En sano, että olisit ollut, mutta jos ei tuossa iässä pidä kunnosta huolta, niin se on alamäki sit.

Vierailija kirjoitti:

Olen 27 ja tuntuu kuin olisin 20v. Edelleen mietin mitä haluan elämältä ja on lapsellisia suunnitelmia opiskella jotain ja muuttaa toiselle paikkakunnalle opintojen perässä jne. Työelämä ei maistu. Ehkä järkyttävinä on se, että itseäni nuorenpien silmissä saatan olla jo vanha. Näytän nuoremmalta mitä olen ja sekin järkyttää monia "herran jumala ooks sä noin vanha!?" En vain pysty hyväksymään, että esim vuonna 2000 syntynyt serkkuni on jo täysi-ikäinen ja oma ikäluokka pian kolmekymppinen.

Olen suakin vanhempi, mutta tää on paha, että 2000 syntyneet täysi-ikäistyvät.

Olen erittäin sinut ikäni kanssa, 43 v. Koen eläväni tasapainoista ja ihanaa aikaa. Keholtani vielä terve ja jokseenkin nuori. Mieli seesteinen, turhat hätiköinnit ja epävarmuudet jääneet taakse. Olen todella tyytyväinen!