Oletko sinut oman ikäsi kanssa, ymmärrätkö olevasi sen ikäinen

Olen 27 ja tunnen oloni 15-vuotiaaksi. Eli en siis ole sinut ikäni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin 40v ja olen liian vanha hankkimaan lapsia. .

Miten niin? Tuossa iässä on vielä täysin mahdollista. Vai onko jokin muu syy?

Tarkoitin että koen edelleen olevani liian nuori vanhemmuuteen tai että ajatuksissani lapsia hankkivat "ne vanhemmat vastuuntuntoisemmat aikuiset". Biologinen kello taisi jätättää kohdallani. Mutta kyllä mä muuten koen olevani jo 40v. Jotkut 30v ovat aivan lapsia.

Hassua kun moni kokee tämän ikäisekseen tuntemisen olevan ulkonäköpohjaista eli vaikka "olenkin jo 117v niin minua luullaan aina 25 vuotiaaksi". Itse taas en mitenkään liitä iän kokemista ja ulkonäköä yhteen.

Olen tajunnut että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä todennäköisemmin he eivät tunne itseään ikäisekseen vaan nuoremmaksi. Itse tunnen olevani yleensä paljon nuorempi kuin 40, joka on oikea ikäni.

Joskus tunnen itseni supervanhaksi ja viisaaksi, useimmiten olen aivan kakara. Kari Hotakaisen sanoin: jokainen voi olla kaiken ikäinen kaiken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Koen asian ristiriitaisena,  Mua luullaan jatkuvasti 15 v nuoremmaksi mikä hämmentää. 

Melkein sama tilanne. Luulen olevani 15 vuotta nuorempi, mikä hämmentää. :D

Miten minusta tuli näin karmea vanha?

N 53

 Olen leikkisä, sutjakka ja hoikka. Olen yhtä lapsellinen kuin nuorin lapsenlapseni. leikitään yhdessä petseillä. Tanssin ja soitan musiikkia pädillä, varsinkin siivotessa. En tykkää omista vanhoista luokkakavereistani kun ne on niin tätimäisiä, eikä yhtään impulsiivisia. Minusta on kivaa lähteä matkoillle äkkilähdöllä lentäen ja mielummin porukalla. Kesällä tykkään vesileikeistä. Tänään aion vielä yöllä paketoida paljon lahjoja, ja olla FB:ssä USA:n sukulaisten kanssa. Pöydän olen kattanut, kinkku on uunissa.  Vessat saa joku joutilaampi siivota. Yölllä kuuntelen musiikkia maailmalta koneelta.  Taidan ottaa vielä iltapäikkärit. Kaikki tulee meille. ollaan kaikki ihan lapsellisia. Soiteaan vähän kaikkia instrumenntteja. Boheemit ??

Olen ja ymmärrän. Ellei tässä ala taas tulla ikäkriisejä parin vuoden välein. Olen nuori opiskelija mutta välillä kauhistuttaa kun miettii että hemmetti, äskenhän sitä vasta täytti 20 ja siitäkin on nyt jo joitain vuosia. Yritän kuitenkin ajatella että ikääntyminen on ihan täysin luonnollista ja välttämätöntä. Ja on ihan kiva huomata välillä että on kypsempi ja vähän viisaampi kuin vuosi, pari sitten.

Koittakaa nyt ymmärtää, että ihmiset arvioi teidän iän alakanttiin kohteliaisuuttaan ja varmuuden vuoksi. Se ei tarkoita, että olette paremman näköisiä ja nuorekkaampana säilyneitä kuin muut saman ikäiset. Siitä saa hirveän loukkaantumisen aikaan, jos arvioi toisen iän väärin liian ylöspäin.

Minulla on sisko, joka on todella hyvännäköinen, käyttää paljon aikaa kuntoiluun ja rahaa kauneushoitoihin. Ei ole kauhean kivaa, kun jotkut sanovat minusta "jaa mä luulin että tämä on se vanhempi sisko". En tiedä onko tuo tarkoitettukin loukkaamaan, vai luuleeko joku että noin voi neutraalisti todeta. Sinänsä sen ei pitäisi loukata, koska siskoni todella on kaunis kaiken panostuksen takia ja näytän kai samalta kuin muut oman ikäiset, mutta en koskaan unohda tuollaisen ikäkommentin sanojaa enkä ajattele häntä hyvässä mielessä.

Mulla on jäänyt paljon asioita kokematta teininä ja nuorena aikuisena. Ymmärrän, että en ole enää samassa leirissä tämän päivän nuorten kanssa, mutta toivon, että olisin.

Itse olen 25 vuotias, ei tosiaan siltä tunnu. Näytän kylläkin todella nuorelta, jatkuvasti luullaan edelleen 18 vuotiaaksi joka on kyllä sekä haitta että etu. Työpaikoilla luullaan jatkuvasti tet-harjoittelijaksi/tavan harjoittelijaksi. Uskottavuusongelmis siis, mikä harmittaa sillä koen olevani ihan aikuinen kuitenkin.

Olen 30. En tunne itseäni nuoreksi eikä kiinnosta parikymppisten elämä enää pätkääkään: juhliminen, opiskelu, osa-aikatyö, reppureissaus, nää on jo niin tuhannesti tehty. Odotan kuitenkin, että elämää on vielä paljon edessä ja suhtaudun tulevaisuuteen innostuneesti.

Täällä ilmoittautuu jälleen yksi nelikymppinen jonka henkinen olotila laahaa 10-15 vuotta jäljessä. Koen itse olevani myös ikääni nuoremman näköinen, mutt eipä siitä kuitenkaan takeita ole. Lapset tulevat murrosikään ja tuntuu hassulta että minä olen mukamas se viisas, järkevä ja turvallinen aikuinen heidän elämässään.

Olen 20 v. fyysistä ikääni nuorempi.

Aikalailla. Olen 25. Aiemmin olen jossain määrin häpeillyt nuorta ikääni, kun olen saanut nuorena lapsia. Tai lähinnä ajatellut, ettei kukaan ota minua tosissani. Mutta nykyään olen kyllä ihan sinut ikäni kanssa, onhan tämä neljännes vuosisata.

Tunnen olevani vanhempi kuin olen. Täytin juuri 27v ja ajattelen jatkuvasti olevani noin 30v. Jouduin oikein herättelemään itseäni aiemmin tänä vuonna, että oikeesti olen vasta 26, siis melkein parikymppinen! Mutta johtuu varmaan siitä, että olen ollut jo 5 vuotta yksinhuoltaja. Elän samanlaista elämää kuin monet elävät siinä 30-40-vuotiaina. Lapsettomien omanikäisten elämä ja jutut tuntuu todella kaukaiselta, se on vaan niin eri maailma.

En ole sinut, mutta ymmärrän olevani jo vanha akka ja ikäni mukainen, 46 v. Kamala ikäkriisi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on jäänyt paljon asioita kokematta teininä ja nuorena aikuisena. Ymmärrän, että en ole enää samassa leirissä tämän päivän nuorten kanssa, mutta toivon, että olisin.

Sama. En päässyt nuorena matkustamaan, ei ollut penkkareita, ei vanhojen tansseja, ei valmistujaisjuhlia, ei opiskelijabileitä... (huono lapsuudenperhe, jouduin käymään iltalukion ja työskentelin kaikki lomat ja vapaa-ajat sekä lukion että yliopiston ajan). Ei kavereiden kanssa kahvilla istumista, ei treffailua, ei mitään ns stereotypista nuoren elämään kuuluvaa.

Tuntuu että on jäänyt paljosta paitsi, ja vaikka esim opiskelin aikuisena toisen tutkinnon ja osallistuin muutamiin bileisiin yms, niin eihän se sama asia ole yli 3kymppisenä kuin kymmenen vuotta aiemmin omien ikätoverien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En ole sinut, mutta ymmärrän olevani jo vanha akka ja ikäni mukainen, 46 v. Kamala ikäkriisi.

Olen saman ikäinen enkä voi käsittää sitä. Minä kohta 50 vee! Ei siltä kyllä tunnu, olen vissiin jämähtänyt henkisesti jonnekin kolmevitosen tienoille...🙄

Huumorintajuni ei vastaa 53 v. toimihenkilötädin huumoria 😂 Yritän muistaa tämän, kun paikalla on nuorempia kolleegoita 🙄

Teekkarivuodet ja työskentely miesvaltaisella alalla ovat huumorini "pilanneet".

En. On vaikea tajuta olevansa reilun vuoden kuluttua kuuskymppinen!? Ulkoapäin näkee kyllä iän mutta sisältä olen puolta nuorempi.

30v ja tajusin juuri eilen elämän lyhyyden ja ensimmäistä kertaa tuli pelko, että elämä loppuu kesken. Tämä viimeinen 10vuotta on mennyt aivan silmänräpäyksessä ja veikkaan että seuraavat 20 hujahtaa yhtä nopeasti ohi... Harmi kun meillä on vain yksi elämä 😮