Yksinäinen lapseton eronnut kaveri piinaa koko ajan, kun on joulu

Oho. Itelläkin suurin piirtein noin vanha vaikea ja raastava ero, ja on ollut mielessä tänään tosi paljon, mutta ei tulisi mieleenkään kuormittaa ystäviäni asialla ja pilata heidän jouluaan. Ystäväsi on joko hyvin itsekäs tai sitten hyvin paljon terapian tarpeessa, ehkä molempia. Laita puhelin kiinni tms, ei ystävä siihen kuole. Sun täytyy vetää rajat.

No mikset voisi kutsua jos olet vain miehesi ja lapsesi kanssa muutenkin?   En toki tajua naisten ystävyydestä muutenkaan.

Laita vaan känny kii.Se on ihan ok.

Vääntäisin tuossa tilanteessa vaikka sitten rautalangasta että vietämme joulunajan oman perheen kesken ja jos ei tätä ymmärrä, jättäisin puheluihin/viesteihin vastaamatta. Puhelimessa saa myös estettyä numeron. Oman ja perheeni jaksamisen ja viihtyvyyden kustannuksella en suostuisi kaverin pyyntöihin. Rajansa kaikella tukemisella ja läsnäolollakin.

Valitettavan tutulta kuulostaa, oma ystäväni käy juuri raskasta eroa läpi. Olisko mahdollista tehdä joku kompromissi, että menet käymään hänen luonaan joulupäivänä (hetkeksi), mutta aattona olette vain perheen kesken? Kyllä hänen täytyy ajatella myös miestäsi ja lapsiasi. 

Onpa törkee tyyppi. Jos ei usko kun sulle ei sovi, laita miehes sanomaan sille ettei häiritse enää.

hmm..

Blokkaat kaverisi numeron. Kun hän soittaa sinulle, numerosi kuulostaa varatulta. Sinulla on oikeus nauttia joulusta perheesi kanssa ilman ystävääsi ja hänen murheitaan.

Joko hän on pahasti terapian tarpeessa tai tämä juttu täyttä peetä...

Näin ratkaisukeskeisenä miehenä kutsuisin paikalle jonkun reppanan sukulaismiehen tai vaimoni reppanan sukulaisen  pitämään naikkoselle seuraa ja iskemään tätä.

Hän vaan koittaa kepillä jäätä vaikka olet sanonut jo kerran ei. Tietää kyllä menneensä liian pitkälle, muttei joko voi itselleen mitään tai ajattelee, että saa sinut syyllistettyä viettämään hänen kanssaan aikaa. Tuttua juttua kyllä nuo kavereiden erotilanteet. Ihan rehellisesti sanottuna siitä samasta aiheesta (eli miehestä) ei jaksa määräänsä kauempaa löytää sanottavaa. Tai edes jaksa kuunnella. 

Sano ystävällesi uudestaan, että te sovitte viettävänne joulun perheen kesken ja näin olet omalle perheellesi luvannut. Vaikka hänellä ei ole ketään, sinulla on, ja jos hän on ystäväsi hän ymmärtää heidän olevan kaikista tärkeimmät. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa törkee tyyppi. Jos ei usko kun sulle ei sovi, laita miehes sanomaan sille ettei häiritse enää.

Miksi mies pitää tähän sotkea?

Ei tämä nyt auta, mutta kaverisi on jäänyt jumiin eronsa käsittelyssä. Melkein vuosi mennyt ja edelleen vatvoo koko ajan asiaa. Selvästi tarvitsee ammattiapua. Ei sinun tarvitse omaa ja perheesi joulua uhrata sen takia, että ystäväsi ei halua päästää irti eroahdistuksestaan. Ilmoita hänelle, että haluat viettää joulun perheesi kanssa ja palaat asiaan joulun jälkeen. Jos ei usko niin sitten puhelin äänettömälle.

Herran jestas. Kylläpä sulla on ristiä kerrakseen. Minkä ikäinen tämä jätetty on, tarkoitan että onko kovin nuori prinsessa-tyyppi, jolla nyt on maailma romahtanut vai joku vanhempi yksilö, joka aidosti kokee että tämä oli nyt tässä ja loppumatka hautuumalle alkaa nyt.

Joka tapauksessa, laitat kauniisti ja huolellisesti muotoillun viestin hänelle, jota voi lukea ja paneutua siihen, että vietät joulun perheen kanssa. Ja toivotat joulurauhaa, jaksamista ja vaikka mitä ja mainitset että nyt meillä menee luurit kiinni joulun kunniaksi. Ja teet sen.

Voiko olla niin takertuva, että pärähtää paikalle silti, se olisi kyllä aika tökeröä?

Anna hänelle puheinnumero jonnekin auttavaan puhelimeen, eikös niitä nyt jouluna juuri ole päivystävmässä? 

Ja tsemppiä, vietä  joulu perheen kanssa!

Kyllä olette kamalia ihmisiä. Mutta mielisairaalan hoitajia kyllä neuvomassa.

Olen leski ja yksin jouluna. Mieleeni ei tulisi häiritä ystäviäni itkuisilla soitoilla, vaan olen valmistautunut sietämään joulun  ahdistukset ihan omissa oloissani. Ulkoilen, käyn hautuumaalla, siis keksin tekemistä ja mitä ystäväsi voisi myös tehdä. Elämä ei ole aina kivaa, mutta kukaan meistä ei surulta ja pettymyksiltä tule elämässään välttymään. Nyt on minun vuoroni murehtia. NAuti  siis perheestäsi ja joulusta. Vedä rajat, sillä pian teillä ei ole ystävyyttä ollenkaan väsyessäsi ystävääsi lopullisesti.

Muutenkin niin pitkään jatkunut märehtiminen viittaa masennuksen puhkeamiseen, joten eikö ystäväsi voi hakea ammattiapua? Myös kriisipuhelimet toimivat jouluisin ja sinne voi soittaa. Nro on 010 195 202 myös yöllä.

Ystävät ovat minullekin todella rakkaita ja tärkeitä, mutta arvostan ystävissäni heidän kykyään vetää rajat ja sanoa suoraan koska jaksavat/eivät jaksa minun suruani.  Muutama on sanonut, että saan soittaa jouluna. Sovin, että kirjoitan jos oikein pahalta tuntuu. Vastaavat sitten, kun on aikaa ja se on hyvä niin.

Me jokainen opettelemme elämään, käymään läpi vaikeat asiat, joten ystäväsi pitää se ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että hänellä vaikeaa (ollut jo viime helmikuusta saakka, silloin siis eronnut kun miehensä löysi toisen. Ymmärrän, on rankkaa varmasti.)

Olen todella, oikeasti, tukenut ja auttanut häntä. Yötä myöten vastaillut itkuisiin puheluihinsa, lohduttanut, tsempannut, viettänyt aikaa kanssaan. Omankin jaksamiseni kustannuksella.

Eilen hän kysyi, voisiko tulla aatoksi ja joulupäiväksi meille. (!) Kieltäydyin kohteliaasti, koska TIEDÄN että hän vain itkisi koko ajan, ja minun pitäisi lohduttaa ja istua sohvalla häntä lohdutellen koko ajan. Mitenköhän oma mieheni ja lapseni tuumaisivat moisesta joulusta.. kaverini siis on monta kertaa aiemminkin tullut kylään meille, ja tosiaan itkenyt sohvalla vaikka muu perheeni läsnä. Ajatuksiaan ei saa mitenkään käännettyä muihin asioihin, vatvoo taukoamatta eroaan ja ex-miestään.

Ehkä olen sydämetön, mutta haluan ihan iloisen, rauhallisen joulun vain perheeni kesken.

No, hän "ymmärsi" asian, mutta nyt puhelimeni soi koko ajan (tänään olen puhunut hänen kanssaan jo kolme kertaa puhelimessa), ja viestiä tulee. Kertoo kuinka itkee vain ja samalla pahoittelee ettei halua pilata jouluani, että "mutta nauttikaa te ydinperheenä joulusta!".

Ja nyt laittoi taas viestiä että eikö voisi tulla vain hetkeksi huomenna kahville. Ja että minä voisin sitten joulupäivänä mennä hänen luokseen "juomaan viiniä murheeseen" yhdessä hänen kanssaan. Että enkö jo tarpeeksi ole sitten viettänyt aikaa perheeni kanssa. Hänellä kun ei kuulemma ole ketään.

Apua... laitan kohta kännykkäni kiinni...

Kutsu hänet kotiisi sillä ehdolla, että erosta ei puhuta sanaakaan ja haluat hyvän joulun. Jos hän ei pysty siihen, sanot ettei tarvitse siinä tapauksessa tulla. Sinun pitää laittaa asialle rajat. Hän voi mennä ammattilaisen luo puhumaan elämästään.

Kaverisi tarvitsee ammattiapua. Ei tuossa vaiheessa kuuku enää käydä kaverin sohvalla itkemässä lasten nähden ja kysellä perheellistä kaveria juomaan viiniä omaan suruun.

Linjat kiinni kaverille joulun ajaksi, ja joulun jälkeen sanot hänelle että teille ruinaaminen jouluna sai sinut tajuamaan, että sun kuunteleva korva ei yksinään auta häntä etenemään toipumisessa ja siksi hänen on hankittava itselleen terapeutti. Olet edelleen mielellään kaveri hänelle, mutta tämä aihe alkaa nyt olla loppuun käsitelty ja haluat, että puhutte jostain elämänmyönteisemmistä aiheista välillä.

Ap, mitäpä jos sanoisit ihan suoraan. Että "XX, olet mulle rakas ystävä ja olen pahoillani puolestasi. Mutta tajuatko ollenkaan, miten paljon kuormitat minua? Olisiko parempi hakea ammattiapua, koska keinoni ovat aika lopussa ja minun pitäisi jaksaa olla äiti ja puolisokin. Masennat minut, eikä siitä hyödy kumpikaan meistä. Minun pitää nyt vähän rajata sitä, miten paljon uppoan asioihisi, etten näänny. Palataan yhteyksiin tapaninpäivänä. Jos olosi kovasti heikkenee, hae apua täältä:

https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-e…

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olette kamalia ihmisiä. Mutta mielisairaalan hoitajia kyllä neuvomassa.

Luitkohan sä yhtään aloitusta?