Psykopaattinen lapsi imee mehut
Tein lapsen sokeasti rakastuneena psykopaattisen miehen kanssa. Olemme eronneet ja lapsi on isällään joka toinen vkl. Lapsella on ollut aina vaikeuksia lapsiryhmissä. Jo ihan pienenä hän vei muilta lapsilta lelut kädestä, eikä osannut odottaa vuoroaan. Nyt vieläkin 10 vuotiaana Wilmaan tulee viestejä, että lapsi on lyönyt tai muuten käyttäytynyt antisosiaalisesti. Lapsi ei itse selvästikään ymmärrä, mitä on tehnyt. Hänellä on diagnoosina ADHD, mutta mielestäni se ei ole ihan paikkansapitävä.
Lapsella ei ole minkäänlaista miellyttämisenhalua aikuisia tai ketään muuta kohtaan. Isänsä saa hänet kuriin alistamalla johdonmukaisesti. Itse en ole alistamiseen kyennyt, joten koen, että olen jopa itse tullut lapseni alistamaksi. Terapiassa sanotaan, että lapsi testaa rajojaan ja rakkauttani, mutta olen alkanut epäillä, että itse asiassa hän vain käyttää minua hyväkseen niin paljon kuin kykenee. Hän ei välitä vaikka loukkaisi, saisi minut väsyneeksi tai vaikka huutaisin kurkku suorana. Hän puskee niin pitkään, kunnes saa haluamansa tai luovuttaa, kun itse kylllästyy.
Kaikesta täytyy vääntää joka päivä. Esim. hampaiden pesuun menee vähintään puoli tuntia, koska lapsi ei suostu pesemään niitä. Hän saa myös viihdykettä siitä, että häneltä halutaan jotain ja hän saa vääntää. Usein annan lapsen mennä nukkumaan pesemättä hampaita, koska joka päivä ei huvita vääntää loppuun asti niin, että lapsi kyllästyy "leikkiin" ja pesee ylimalkaisesti hampaansa.
Lapsi satuttaa minua usein esimerkiksi hyppäämällä yllättäen päälle. Hän alkaa olla jo aika painava. Ahdistaa, kun joka paikassa lasta ymmärretään enemmän kuin minua. Lapsi on aina viaton. Toki diagnooseista on se hyöty, että saamme edes tukitoimia. Pelkään vain, että tällainen liika ymmärtäminen ja psykologisointi vahvistaa hänen narsistisia puoliaan. Lapsi ottaa vastaan kaiken huomion, eikä itse häpeä sitä, että esim. koulun henkilökunta joutuu käyttämään häneen kohtuuttoman paljon aikaa ja muita resursseja.
No, kannan tämän taakan loppuun asti ja rakastan, vaikkei hän tule koskaan rakastamaan minua niin kuin näen muiden lapsien rakastavan äitejään.
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla itse psykopaatti
En tunne kyseisiä henkilöitä, mutta empatiakyvyttömiä lapsia on olemassa. Psykopaattinen on aika ronskisti kuvailtu.
Myös lapsi voi olla ihan oikea psykopaatti.
Ei voi. Minkäänlaista persoonallisuushäiriötä ei voi olla koska persoonallisuuden kehitys on vielä kesken. Ympäristö määrittää millaiseksi petsoonallisuus kehittyy. Jos tämän lapsen isä todella on psykopaatti, on 100% varma asia ettei hänkään ole saanut kasvaa normaaleissa tasapainoisissa olosuhteissa. Tunnekylmä ympäristö missä lapsen tunne-elämän kehitystä ei tueta eikä lapsi koe turvaa, rakkautta ja huolenpitoa kasvattaa epävakaita ja narsistisia aikuisia, äärimmillään psykopaatteja. Lapsi oppii empatiaa ja toisten tunteisiin samaistumista vain saamalla itse johdonmukaisesti samanlaista kohtelua, tunteiden hyväksyntää, jakamista ja sanoittamista. Yksikään lapsi ei ole paha syntyessään.
Tuo väite on potaskaa. Psykopaatiksi synnytään. Ja voi persoonallisuushäiriö ilmetä jo lapsuusaikana. Ympäristön lisäksi geenit vaikuttaa psyykkiseen kehitykseen. Ota asioista selvää.
Olisiko palkitsemisesta apua? Onko esimerkiksi jokin tavara jonka lapsi haluaisi tai tapahtuma jonne hän haluaisi mennä? Olisiko vaikka hampaiden harjaus sellainen juttu, että kun on saanut 20 merkintää, niin saa haluamansa asian? Siis niin, että itse hoitaa ilman kiukuttelua harjauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla itse psykopaatti
En tunne kyseisiä henkilöitä, mutta empatiakyvyttömiä lapsia on olemassa. Psykopaattinen on aika ronskisti kuvailtu.
Myös lapsi voi olla ihan oikea psykopaatti.
Ei voi. Minkäänlaista persoonallisuushäiriötä ei voi olla koska persoonallisuuden kehitys on vielä kesken. Ympäristö määrittää millaiseksi petsoonallisuus kehittyy. Jos tämän lapsen isä todella on psykopaatti, on 100% varma asia ettei hänkään ole saanut kasvaa normaaleissa tasapainoisissa olosuhteissa. Tunnekylmä ympäristö missä lapsen tunne-elämän kehitystä ei tueta eikä lapsi koe turvaa, rakkautta ja huolenpitoa kasvattaa epävakaita ja narsistisia aikuisia, äärimmillään psykopaatteja. Lapsi oppii empatiaa ja toisten tunteisiin samaistumista vain saamalla itse johdonmukaisesti samanlaista kohtelua, tunteiden hyväksyntää, jakamista ja sanoittamista. Yksikään lapsi ei ole paha syntyessään.
Tuo väite on potaskaa. Psykopaatiksi synnytään. Ja voi persoonallisuushäiriö ilmetä jo lapsuusaikana. Ympäristön lisäksi geenit vaikuttaa psyykkiseen kehitykseen. Ota asioista selvää.
Geenit lisää alttoutta. Ihan kuten kaikissa sairauksissa.
Kapsilla ei ole koskaan persoonallisuushäiriödiagnoosia. Ota selvää asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla itse psykopaatti
En tunne kyseisiä henkilöitä, mutta empatiakyvyttömiä lapsia on olemassa. Psykopaattinen on aika ronskisti kuvailtu.
Myös lapsi voi olla ihan oikea psykopaatti.
Ei voi. Minkäänlaista persoonallisuushäiriötä ei voi olla koska persoonallisuuden kehitys on vielä kesken. Ympäristö määrittää millaiseksi petsoonallisuus kehittyy. Jos tämän lapsen isä todella on psykopaatti, on 100% varma asia ettei hänkään ole saanut kasvaa normaaleissa tasapainoisissa olosuhteissa. Tunnekylmä ympäristö missä lapsen tunne-elämän kehitystä ei tueta eikä lapsi koe turvaa, rakkautta ja huolenpitoa kasvattaa epävakaita ja narsistisia aikuisia, äärimmillään psykopaatteja. Lapsi oppii empatiaa ja toisten tunteisiin samaistumista vain saamalla itse johdonmukaisesti samanlaista kohtelua, tunteiden hyväksyntää, jakamista ja sanoittamista. Yksikään lapsi ei ole paha syntyessään.
Tuo väite on potaskaa. Psykopaatiksi synnytään. Ja voi persoonallisuushäiriö ilmetä jo lapsuusaikana. Ympäristön lisäksi geenit vaikuttaa psyykkiseen kehitykseen. Ota asioista selvää.
Psykopaatiksi ei koskaan synnytä
Mietin, miksi joillekin ihmisille on niin kovin vaikea myöntää joidenkin lasten olevan luonnostaan ilkeitä? Tietysti lasta ei voi diagnosoida psykopaatiksi, mutta aikuinen psykopaatti on ollut sitä jo lapsesta.
Toki voi johtua myös oppimisesta, jos siis on ottanut isästään opiksi. Voi olla myös perinnöllistä. Joka tapauksessa jokainen varmasti ymmärtää kuinka hirveä tilanne tälle äidille tämä on, ja kirjoituksesta päätellen on yrittänyt parhaansa ja lastaan rakastaa. Joskus vaan se ei auta. Lopettakaa tämän äidin syyllistäminen.
Ainiin, kannattaa myös lukea joidenkin pahamaineisten rikollisten lapsuudesta (pahoittelut ap, en viittaa sinun lapseesi) huomaatte, että heillä on ollut hyvin vaikeita käytöshäiriöitä jo lapsesta ja vanhemmat ovat olleet helisemässä.
Miksi aina syytetään vanhempia, vaikka lapsi olisi luonteeltaan mahdoton?
Itse sain lapsena diagnoosin yhdestä persoonallisuuushäiriöstä. Eli huomataan kyllä jos lapsi on niin erilainen.
Minä olen yleensä sitä mieltä että vikaa on kasvuympäristössä jos lapsi oireilee. Ja hieman olen kriittinen aloittajaakin kohtaan. Mutta psykopatia on ainoa asia josta en syyttäisi vanhempia. Ainakaan täysin. Jätän tähän linkin dokumentista jossa kerrotaan psykopaattisesta pyromaanista (englanninkielinen) ja tämän perheestä. Omasta mielestäni ainoa missä meni vikaan oli se että vanhemmat halusivat uskoa lapsestaan hyvää loppuun asti.
Poikani Kevin?
Mulla on samanlainen lapsi, nyt jo aikuinen tosin, ja meillä nykyään ihan ok välit. Ikävuodet 13-18, eli 6 vuotta terrorisoi minua, ja lopulta myös isäänsä, joka oli pärjäävinään hänen kanssaan. Tosiasiassa lapsi vain manipuloi, käytti hyväkseen, ja valehteli saadakseen mitä haluaa. Ei tehnyt yhtään mitään mitä pyydettiin, ellei siitä ollut täysin mittasuhteeton palkinto odottamassa, eli tiskikoneen tyhjentämisestä 20e, tai omien likaisten vaatteiden viemisestä pyykkikoppaan 10e. Ja kun noita summia ei maksettu, niin ei tehnyt. Lastensuojelulta pyydettiin apua kun kaikki muut keinot oli jo yritetty, eli psyk. puoli, jne. Mihinkään aputoimeen ei lähtenyt mukaan, ja lopulta hänet sijoitettiin laitokseen, kun ei enää kukaan tiennyt missä hän on. Karkasi sieltä, ja oli karussa niin kauan että lastensuojelu vain lopetti sijoituksen. Eivät myöskään suostuneet ottamaan lasta huostaan, koska he eivät kuulemma voi tuollaiselle lapselle mitään.
Aioa hyvä puoli tässä raskaasa koneistossa on ollut minulle äitinä se, että en olekaan enää se "huono äiti joka ei vain osaa kasvattaa lastaan", vaan kukaan muukaan tässä maailmassa ei voinut lapselle mitään. Lapseni ei pelaa samoilla säännöillä kuin muut tässä yhteiskunnassa, jolloin pyynnöt, käskyt, ehdotukset, lupaamiset, luotettavuus, empaattisuus, eivät koske häntä, vaan ne koskevat vain muita ihmisiä, ja ne rajoittavat vain meitä muita, häntä eivät.
Ap:lle ja muille samanlaisen lapsen vanhemmille sanon ihan suoraan, että jos joku viesti täällä alkaa sellaisella sanalla tai sävyllä mistä ette pidä, niiin skipatkaa koko teksti samantien. Se joka ei ole ollut koskaan tekemisissä tällaisen persoonan kanssa, ei tiedä hevonkutunvittua tällaisen kanssa elämisestä.
Minä olen nyt tethnyt yhteistyötä erään tahon kanssa, kertonut kokemuksiani, ja ihan faktoilla, lausunnoilla, sun muilla on tehty taustatyötä, ja esimerkkilapseni kautta saadaan toivottavasti muille tällaisille lapsille, ja heidän vanhemmilleen tukea ja apua paremmin, ja varhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko palkitsemisesta apua? Onko esimerkiksi jokin tavara jonka lapsi haluaisi tai tapahtuma jonne hän haluaisi mennä? Olisiko vaikka hampaiden harjaus sellainen juttu, että kun on saanut 20 merkintää, niin saa haluamansa asian? Siis niin, että itse hoitaa ilman kiukuttelua harjauksen.
Mun lapsi ei palkkaantunut mistään. Lopulta ne rahamäärät joita olisi pitänyt antaa olivat tyyliin 100e/ruohonleikkuukerta, ja kun ei maksettu, hän ei tehnyt. Ainoa mikä häntä harmitti oli puhelimen pois otto, se tehtiin väkivalloin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla lapsi hakkasi päätään huoneensa betoniseinään niin että veri roiskui, ja toisella kertaa hän hyppäsi ikkunasta. Molemmilla kerroilla poliisien kanssa ambulanssilla sairaalaan ja psykiatrin päivystykseen, mutta seuraavana päivänä osastolta ulos, koska "ei tällaista pysty hoitamaan", eikä täyty "pakkohoitokriteerit".
T: jo aiemmin kirjoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei,
lapsi ei ole vielä psykopaatti vaikkakin, retroskoopilla piirteitä on usein jo nähtävissä lapsuudessa.
Tarrataulut on muotia!
Joten laita pystyyn tarrataulu, jokaisesta empatian osoituksesta josta ei ole itselle hyötyä saa tarran. Ja sitten kun taulu on täynnä saa jotain kivaa tekemistä yhdessä äidin kanssa, esim leipomista <3
Keskustelkaa joka ilta ja aamu myös lasta harmittavista asioista ja sitten lohdutat ja silittelet.
Tällaisessa tilanteessa ei nyt tarrataulut auta. Ihan naurettava ehdotus. Lapsi on pahasti traumatisoitunut ja tarvii psykiatrista apua
Paitsi ettei välttämättä ole, ja kuten aloittajakin jo sanoi, voi terapeuttien "ymmärrys" vain pahentaa tlannetta. Näin kävi meillekin.
Välitön reaktio potkuun oli itku ja syliin pyrkiminen. En ottanut syliin enkä lohduttanut. Sai nuolla omat haavansa niinhän minäkin olin joutunut tekemään kun kieltämisestä huolimatta jatkoi potkimista. Tilanne rauhoittui ja sanoin että nyt tiedät miltä tuntuu kun joku potkii. Siihen loppui potkiminen kotona ja myös päivähoidossa. Aina ei hyssyttely auta.
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mitä typeryksiä ketju täynnä. Juuri luin vankilapsykiatrin haastattelun, jossa hän sanoi, että psykopatian oireet ovat nähtävissä 3-4 -vuotiaana. Se on synnynnäinen ominaisuus, ei kasvatuksen tulos. Jos isä on psykopaatti, ap:n lapsi on voinut periä isänsä ominaisuudet.
Koska lapsi ei ilmeisesti kiduta eläimiä, eikä uhkaa äitiä puukolla, ap on onnistunut kasvatuksessaan. Ilmeisesti myös lapsen isä on psykopaatti, joka pysyy lain rajoissa. Tämä on hyvä tavoite.
Kukaan ei pysty kasvattamaan psykopaattisesta lapsesta empaattista ja rakastavaa.
Alapeukuttajat voisivat hetken googlailla psykopatiaa ja sen ilmenemistä lapsilla ja syyttää ap:ta vasta sitten.
Vaikka me kuinka haluamme elää maailmassa, jossa kukaan ei synny pahana ja lapset ovat sydämeltään puhtaita, se ei ole totta.
Juurikin näin. Minuakin ärsyttää se ajattelutapa, että pahat aikuiset ikään kuin vain ilmestyvät jostain, eikä pahoja lapsia ole olemassakaan.
Psykopatia todellakin on perinnöllinen ja aivokuvissa näkyvä ominaisuus ja pahoja lapsia on ihan oikeasti olemassa.
Niin ja Breivik ei ole psykopaatti, Breivik on psykoottinen. Käytännössä omassa todellisuudessaan elävä hullu. Breivik koki tekevänsä uroteon ja taistelevansa yhteisönsä vihollisia vastaan.
Ei ne mistään vaan ilmaannu vaan ne kasvaa huonoissa ja rakkaudettomissa olosuhteissa. Persoonallisuus kehittyy väärin.
Toinen asia on psykopaattiset piirteet vaikkapa lapsella. Ne eivät tarkoita että lapsi on psykopaatti
Psykopaatteja on erittäin vähän ja kaikilla on kammottava tausta
Psykopaatin ei tarvitse olla paha vaan voi olla ihan normaali yhteisön jäsen (tai no melkein normaali). Moni pystyy toimimaan stressaavissa ammateissa, koska tunteet ja empatia ei ole hidastamassa. Psykopatia (se mitä sillä nykyään tarkoitetaan) on synnynnäinen ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, miksi joillekin ihmisille on niin kovin vaikea myöntää joidenkin lasten olevan luonnostaan ilkeitä?
Uskoisin, että se liittyy meidän kristilliseen perinteeseen ja uskontoon, jossa korostetaan lapsen viattomuutta. Käsitteet "hyvä" ja "paha" on myös omaksuttu kristinopista. Sitä mitenkään kyseenalaistamatta totean, etteivät lapset ole kumpaakaan, mutta ellei niitä opeta ja kasvata niin käytös on pian Kärpästen Herrasta.
Lapselle on annettava vastuuta. Jos ei Pese hampaita, mitä sitten, hänen hampaansa mätänee, ei sinun. Hampaidenpesurituaali on lapselle peli, jota on hauska pelata. Jos hyppää päällesi, tee selväksi, että hän toimii väärin, eikä sinua niin kohdella. Se ei kuulu 10-vuotiaalle lapselle. Älä palvele häntä, vaan laita hänet itse tekemään.
"Väärämieliset ovat harhateillä syntymästään saakka, äitinsä kohdusta asti ovat valehtelijat eksyksissä"
Ps58:4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mitä typeryksiä ketju täynnä. Juuri luin vankilapsykiatrin haastattelun, jossa hän sanoi, että psykopatian oireet ovat nähtävissä 3-4 -vuotiaana. Se on synnynnäinen ominaisuus, ei kasvatuksen tulos. Jos isä on psykopaatti, ap:n lapsi on voinut periä isänsä ominaisuudet.
Koska lapsi ei ilmeisesti kiduta eläimiä, eikä uhkaa äitiä puukolla, ap on onnistunut kasvatuksessaan. Ilmeisesti myös lapsen isä on psykopaatti, joka pysyy lain rajoissa. Tämä on hyvä tavoite.
Kukaan ei pysty kasvattamaan psykopaattisesta lapsesta empaattista ja rakastavaa.
Alapeukuttajat voisivat hetken googlailla psykopatiaa ja sen ilmenemistä lapsilla ja syyttää ap:ta vasta sitten.
Vaikka me kuinka haluamme elää maailmassa, jossa kukaan ei synny pahana ja lapset ovat sydämeltään puhtaita, se ei ole totta.
Juurikin näin. Minuakin ärsyttää se ajattelutapa, että pahat aikuiset ikään kuin vain ilmestyvät jostain, eikä pahoja lapsia ole olemassakaan.
Psykopatia todellakin on perinnöllinen ja aivokuvissa näkyvä ominaisuus ja pahoja lapsia on ihan oikeasti olemassa.
Niin ja Breivik ei ole psykopaatti, Breivik on psykoottinen. Käytännössä omassa todellisuudessaan elävä hullu. Breivik koki tekevänsä uroteon ja taistelevansa yhteisönsä vihollisia vastaan.
Ei ne mistään vaan ilmaannu vaan ne kasvaa huonoissa ja rakkaudettomissa olosuhteissa. Persoonallisuus kehittyy väärin.
Toinen asia on psykopaattiset piirteet vaikkapa lapsella. Ne eivät tarkoita että lapsi on psykopaatti
Psykopaatteja on erittäin vähän ja kaikilla on kammottava tausta
Psykopaatin ei tarvitse olla paha vaan voi olla ihan normaali yhteisön jäsen (tai no melkein normaali). Moni pystyy toimimaan stressaavissa ammateissa, koska tunteet ja empatia ei ole hidastamassa. Psykopatia (se mitä sillä nykyään tarkoitetaan) on synnynnäinen ominaisuus.
Kylmäpäinen voi olla ilman psykopatiaakin.
Vierailija kirjoitti:
Välitön reaktio potkuun oli itku ja syliin pyrkiminen. En ottanut syliin enkä lohduttanut. Sai nuolla omat haavansa niinhän minäkin olin joutunut tekemään kun kieltämisestä huolimatta jatkoi potkimista. Tilanne rauhoittui ja sanoin että nyt tiedät miltä tuntuu kun joku potkii. Siihen loppui potkiminen kotona ja myös päivähoidossa. Aina ei hyssyttely auta.
Eli sinä olet empatiakyvytön ja käytät fyysistä väkivsltaa. Se on rikos
Vierailija kirjoitti:
Kyse on epigenetiikasta. Perimässä joko on tai ei ole erilaisia geenejä ja geeniryppäitä, jotka puolestaan joko aktivoituvat tai vaimenevat erilaisten ympäristötekijöiden johdosta. Eli molemmat vaikuttavat, geenit ja ympäristö. Väkivaltageenit eivät aktivoidu turvallisessa kasvuympäristössä. Epäedulliset geenit aktivoituvat turvattomassa ja traumaattisessa ympäristössä lapsena.
Kerrohan toki miten sitten turvallisesta ympäristöstä kuitenkin tulee "epäedullisilla" piirteillä olevia ihmisiä? Voisiko kuitenkin olla niin, että joillekin lapsille ei riitä sitten mikään normaali elämä, vaan traumatisoituminen tulee niin pienistä asioista, ettei niitä voi estää mikäli mielii normaalissa maailmassa elää. Pumpuliinkaan ei auta kääriä, koska "pettymyksiä ja sietokykyä täytyy oppia pikkuhiljaa, ja lapsen sietokykyä tarkkaillen". Sitten on niitä lapsia joilla sietokykyä vain ei ole ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei,
lapsi ei ole vielä psykopaatti vaikkakin, retroskoopilla piirteitä on usein jo nähtävissä lapsuudessa.
Tarrataulut on muotia!
Joten laita pystyyn tarrataulu, jokaisesta empatian osoituksesta josta ei ole itselle hyötyä saa tarran. Ja sitten kun taulu on täynnä saa jotain kivaa tekemistä yhdessä äidin kanssa, esim leipomista <3
Keskustelkaa joka ilta ja aamu myös lasta harmittavista asioista ja sitten lohdutat ja silittelet.
Heh. Mites sitten kun lapsi ei siedä silittelyä? Pitääkö silittää väkisin? Tai kun lapsi menee suunniltaan kun yrittää puhua häntä harmittavista asioista. Huudetaan sitten vain sen lapsen huudon yli näitä harmittavia asioita? T'llaista se on, kun ei ole riittävää elämänkokemusta asioista, mutta "hyviä" neuvoja kyllä!
Sosiopaatin kanssa suhteesta eroon päässeenä lähetän sinulle lämpimiä ajatuksia, AP. Oman mielenterveyden vuoksi ethän luovuta, ja koitat saada tilanteeseen apua, itsellesi ja lapselle.
Harmi että yhteiskunta ei ymmärrä sinun perheen kuviota, sinisilmäisesti luotetaan että ainahan antisosiaalisesti käyttäytyvät ovat pohjimmiltaan kuitenkin ns. tavallisia ja tavalliset konstit tepsivät. Täälläkin sivut pullollaan muka hyviä vinkkejä, että pitää olla vain kovana ja kouluttaa paremmin lasta, tai "lapsi testaa rajoja" ja pitää vain rakastaa enemmän jne.
Olen muuten lukenut tapauksesta jossa tällainen eläimiä kiduttava ja sisaruksia uhkaileva lapsi on kasvanut normaaliksi aikuiseksi intensiivisellä psykiatrisella hoidolla. Mutta sitä lasta ei kyllä leimattu normi ADHD-tapaukseksi mielenterveystiimin toimesta, vaan tunnistettiin että on muusta kyse, ja siten sai oikeanlaista apua.
VOIMIA!