Psykopaattinen lapsi imee mehut

Tein lapsen sokeasti rakastuneena psykopaattisen miehen kanssa. Olemme eronneet ja lapsi on isällään joka toinen vkl. Lapsella on ollut aina vaikeuksia lapsiryhmissä. Jo ihan pienenä hän vei muilta lapsilta lelut kädestä, eikä osannut odottaa vuoroaan. Nyt vieläkin 10 vuotiaana Wilmaan tulee viestejä, että lapsi on lyönyt tai muuten käyttäytynyt antisosiaalisesti. Lapsi ei itse selvästikään ymmärrä, mitä on tehnyt. Hänellä on diagnoosina ADHD, mutta mielestäni se ei ole ihan paikkansapitävä.

Lapsella ei ole minkäänlaista miellyttämisenhalua aikuisia tai ketään muuta kohtaan. Isänsä saa hänet kuriin alistamalla johdonmukaisesti. Itse en ole alistamiseen kyennyt, joten koen, että olen jopa itse tullut lapseni alistamaksi. Terapiassa sanotaan, että lapsi testaa rajojaan ja rakkauttani, mutta olen alkanut epäillä, että itse asiassa hän vain käyttää minua hyväkseen niin paljon kuin kykenee. Hän ei välitä vaikka loukkaisi, saisi minut väsyneeksi tai vaikka huutaisin kurkku suorana. Hän puskee niin pitkään, kunnes saa haluamansa tai luovuttaa, kun itse kylllästyy.

Kaikesta täytyy vääntää joka päivä. Esim. hampaiden pesuun menee vähintään puoli tuntia, koska lapsi ei suostu pesemään niitä. Hän saa myös viihdykettä siitä, että häneltä halutaan jotain ja hän saa vääntää. Usein annan lapsen mennä nukkumaan pesemättä hampaita, koska joka päivä ei huvita vääntää loppuun asti niin, että lapsi kyllästyy "leikkiin" ja pesee ylimalkaisesti hampaansa.

Lapsi satuttaa minua usein esimerkiksi hyppäämällä yllättäen päälle. Hän alkaa olla jo aika painava. Ahdistaa, kun joka paikassa lasta ymmärretään enemmän kuin minua. Lapsi on aina viaton. Toki diagnooseista on se hyöty, että saamme edes tukitoimia. Pelkään vain, että tällainen liika ymmärtäminen ja psykologisointi vahvistaa hänen narsistisia puoliaan. Lapsi ottaa vastaan kaiken huomion, eikä itse häpeä sitä, että esim. koulun henkilökunta joutuu käyttämään häneen kohtuuttoman paljon aikaa ja muita resursseja.

No, kannan tämän taakan loppuun asti ja rakastan, vaikkei hän tule koskaan rakastamaan minua niin kuin näen muiden lapsien rakastavan äitejään.