Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykopaattinen lapsi imee mehut
23.12.2018 |
Tein lapsen sokeasti rakastuneena psykopaattisen miehen kanssa. Olemme eronneet ja lapsi on isällään joka toinen vkl. Lapsella on ollut aina vaikeuksia lapsiryhmissä. Jo ihan pienenä hän vei muilta lapsilta lelut kädestä, eikä osannut odottaa vuoroaan. Nyt vieläkin 10 vuotiaana Wilmaan tulee viestejä, että lapsi on lyönyt tai muuten käyttäytynyt antisosiaalisesti. Lapsi ei itse selvästikään ymmärrä, mitä on tehnyt. Hänellä on diagnoosina ADHD, mutta mielestäni se ei ole ihan paikkansapitävä.
Lapsella ei ole minkäänlaista miellyttämisenhalua aikuisia tai ketään muuta kohtaan. Isänsä saa hänet kuriin alistamalla johdonmukaisesti. Itse en ole alistamiseen kyennyt, joten koen, että olen jopa itse tullut lapseni alistamaksi. Terapiassa sanotaan, että lapsi testaa rajojaan ja rakkauttani, mutta olen alkanut epäillä, että itse asiassa hän vain käyttää minua hyväkseen niin paljon kuin kykenee. Hän ei välitä vaikka loukkaisi, saisi minut väsyneeksi tai vaikka huutaisin kurkku suorana. Hän puskee niin pitkään, kunnes saa haluamansa tai luovuttaa, kun itse kylllästyy.
Kaikesta täytyy vääntää joka päivä. Esim. hampaiden pesuun menee vähintään puoli tuntia, koska lapsi ei suostu pesemään niitä. Hän saa myös viihdykettä siitä, että häneltä halutaan jotain ja hän saa vääntää. Usein annan lapsen mennä nukkumaan pesemättä hampaita, koska joka päivä ei huvita vääntää loppuun asti niin, että lapsi kyllästyy "leikkiin" ja pesee ylimalkaisesti hampaansa.
Lapsi satuttaa minua usein esimerkiksi hyppäämällä yllättäen päälle. Hän alkaa olla jo aika painava. Ahdistaa, kun joka paikassa lasta ymmärretään enemmän kuin minua. Lapsi on aina viaton. Toki diagnooseista on se hyöty, että saamme edes tukitoimia. Pelkään vain, että tällainen liika ymmärtäminen ja psykologisointi vahvistaa hänen narsistisia puoliaan. Lapsi ottaa vastaan kaiken huomion, eikä itse häpeä sitä, että esim. koulun henkilökunta joutuu käyttämään häneen kohtuuttoman paljon aikaa ja muita resursseja.
No, kannan tämän taakan loppuun asti ja rakastan, vaikkei hän tule koskaan rakastamaan minua niin kuin näen muiden lapsien rakastavan äitejään.
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole geeniä vaan on täysin pieleen mennyt kasvatus ja olot lapsena, usein todella vaikeat ja kamalat. Ei ymmärrystä, ei hyväksyntää eikä usein puhdasta vaatetta päälle tai ruokaa, myös väkivaltaa ja muuta kylmyyttä. Aloittaja jatkaa kaavaa omalla kylmyydellään. Kukaan ei ole paha syntyessään, mutta on toki erilailla vaurioituneita, siis neurologisesti, tällöin kasvatus vaatii vielä enemmän.
Tämä.
Mua ihan oikeasti itkettää tämä lapsiparka, jonka äiti näkee vain psykopaattina, vieläpä jouluna ;( Lapsi tarvitsisi vaan selkeät rajat, joissa ei anneta oman jaksamisvaikeuden vuoksi periksi, ja Paljon rakkautta, halauksia ja syliä. Iästä riippumatta. Kun lapsi joutuu tunnetasolla kannattelemaan itseään, ja jos kotiolot on muutenkin epävakaat esim vanhempien erilaisten kasvatustapojen vuoksi, lapsi mitä todennäköisimmin oireilee käytöshäiriöillä. Apua tarvitsette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen huolissani vanhemmasta pojastani. Hän on isänsä kopio ja vasta 20 vuotta elettyäni isänsä kanssa tajusin että olin tullut hullun lailla manipuloiduksi.
Pelkään että olen pilannut seuraavassa polvessa jonkun nuoren naisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mitä typeryksiä ketju täynnä. Juuri luin vankilapsykiatrin haastattelun, jossa hän sanoi, että psykopatian oireet ovat nähtävissä 3-4 -vuotiaana. Se on synnynnäinen ominaisuus, ei kasvatuksen tulos. Jos isä on psykopaatti, ap:n lapsi on voinut periä isänsä ominaisuudet.
Koska lapsi ei ilmeisesti kiduta eläimiä, eikä uhkaa äitiä puukolla, ap on onnistunut kasvatuksessaan. Ilmeisesti myös lapsen isä on psykopaatti, joka pysyy lain rajoissa. Tämä on hyvä tavoite.
Kukaan ei pysty kasvattamaan psykopaattisesta lapsesta empaattista ja rakastavaa.
Alapeukuttajat voisivat hetken googlailla psykopatiaa ja sen ilmenemistä lapsilla ja syyttää ap:ta vasta sitten.
Vaikka me kuinka haluamme elää maailmassa, jossa kukaan ei synny pahana ja lapset ovat sydämeltään puhtaita, se ei ole totta.
Juurikin näin. Minuakin ärsyttää se ajattelutapa, että pahat aikuiset ikään kuin vain ilmestyvät jostain, eikä pahoja lapsia ole olemassakaan.
Psykopatia todellakin on perinnöllinen ja aivokuvissa näkyvä ominaisuus ja pahoja lapsia on ihan oikeasti olemassa.
Niin ja Breivik ei ole psykopaatti, Breivik on psykoottinen. Käytännössä omassa todellisuudessaan elävä hullu. Breivik koki tekevänsä uroteon ja taistelevansa yhteisönsä vihollisia vastaan.
Ei ne mistään vaan ilmaannu vaan ne kasvaa huonoissa ja rakkaudettomissa olosuhteissa. Persoonallisuus kehittyy väärin.
Toinen asia on psykopaattiset piirteet vaikkapa lapsella. Ne eivät tarkoita että lapsi on psykopaatti
Psykopaatteja on erittäin vähän ja kaikilla on kammottava tausta
Täällä sotketaan nyt psykopatia ja sosiopatia. Psykopatia on synnynnäinen ominaisuus aivojen rakenteessa, sosiopatia ympäristön tuotosta. Molemmat voivat ilmetä samanlaisena käytöksenä.
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla itse psykopaatti
Ei kuulosta siltä.
On vaikea sanoa onko lapsi psykopaatti. Noiden piirteiden perusteella vaikea sanoa. Jos kiduttaa eläimiä, niin luultavasti.
Suomessahan uskotaan naiivisti, ettei lapsi voi olla psykopaatti. Todellisuudessa psykopaatin piirteet näkyvät jo lapsessa.
Psykopatiaa ei voi parantaa, mutta sitä voi hillitä jonkin verran.
Se on surkeaa, kun vanhemmat eivät tue toisiaan, ja "asiantuntijat" ovat ihan pihalla. Jatkuva huomiolla palkitseminen varmasti vahvistaa lapsen huonoa käytöstä.Ihminen on mestari laittamaan päänsä pensaaseen. Tutkimuksissa kerrotaan ihan selvästi, että psykopaatin piirteet näkyvät jo hyvin nuorina.
Väestötasolla psykopaatteja on 1-2 prosenttia populaatioista, joten keskikokoisessa koulussa joka ikäluokasta löytyy muutama.
Koska psykopaatilta puuttuu empatia, ei kasvatus voi perustua kognitiivisiin prosesseihin. Kun psykopaatilta kysyy, "miltähän Pekasta mahtaa tuntua, kun heitit hiekkaa sen silmiin", psykopaattia ei voisi vähempää kiinnostaa, sillä psykopaattia ei kiinnosta, miltä Pekasta tuntuu.
Jos psykopaatti saa Pekan poistumaan itkien ja psykopaatti saa omittua Pekan lelut, psykopaatti kokee toiminnan palkitsevaksi ja toimintamallin hyväksi. Jos Pekka vetääkin psykopaattia turpaan, psykopaatti oppii, ettei Pekan silmille voi heittää hiekkaa. Seuraavaksi psykopaatti kokeilee heikompaa Liisaa.
Tuossa kohdassa tarkka aikuinen voi huolehtia siitä, että psykopaatti ei pääse nauttimaan työnsä hedelmistä. Kyse on siis behavioristisesta ehdollistumisesta.
Eihän pieni lapsi voi tietää, miltä toisesta tuntuu, jos sitä ei hänelle opeteta ja sanoiteta. Lapselle kerrotaan, että nyt toista sattui ja tuli paha mieli. Tätä tehostetaan vielä ilmeillä ja autetaan lasta oppimaan tunnistamaan toisen tunteita. Sitten vielä kerrotaan, miten pyydetään anteeksi. Ei niin, että esitetään lapselle epämääräinen kysymys ja sen jälkeen ollaan tuomitsevia ja kylmiä kun lapsi ei ymmärrä mitä häneltä odotetaan.
Ei lapsi opi huomioimaan toisten tunteita, jos häneen ei suhtauduta empaattisesti ja rakastavasti, ja ohjata ihmissuhteiden kehityksessä. Aikuisenkin pitää pystyä pyytämään lapselta anteeksi. Vanhemmuus ei ole mikään valtataistelu, ja jos se siltä tuntuu jostakusta niin on haettava vanhemmuuteen apua.
Kyllä voi. Suosittelen aluksi tutustumaan Frans de Waalin evoluutiobiologian teokseen "hyväluontoinen".
Empatia on sisäänrakennettu ihmisen genomiin ja se on laumaeläimelle ollut ehdottoman tärkeä ominaisuus selviytymisen kannalta. Psykopaatin kohdalla jokin olennainen on mennyt vikaan.
Normaalilla lapsella on siis myötäsyntyinen kyky empatiaan. Se voidaan tietenkin kasvatuksella tuhota, mutta pelkällä kasvatuksella ei voi luoda psykopaattia.
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla itse psykopaatti
Ei kuulosta siltä.
On vaikea sanoa onko lapsi psykopaatti. Noiden piirteiden perusteella vaikea sanoa. Jos kiduttaa eläimiä, niin luultavasti.
Suomessahan uskotaan naiivisti, ettei lapsi voi olla psykopaatti. Todellisuudessa psykopaatin piirteet näkyvät jo lapsessa.
Psykopatiaa ei voi parantaa, mutta sitä voi hillitä jonkin verran.
Se on surkeaa, kun vanhemmat eivät tue toisiaan, ja "asiantuntijat" ovat ihan pihalla. Jatkuva huomiolla palkitseminen varmasti vahvistaa lapsen huonoa käytöstä.Ihminen on mestari laittamaan päänsä pensaaseen. Tutkimuksissa kerrotaan ihan selvästi, että psykopaatin piirteet näkyvät jo hyvin nuorina.
Väestötasolla psykopaatteja on 1-2 prosenttia populaatioista, joten keskikokoisessa koulussa joka ikäluokasta löytyy muutama.
Koska psykopaatilta puuttuu empatia, ei kasvatus voi perustua kognitiivisiin prosesseihin. Kun psykopaatilta kysyy, "miltähän Pekasta mahtaa tuntua, kun heitit hiekkaa sen silmiin", psykopaattia ei voisi vähempää kiinnostaa, sillä psykopaattia ei kiinnosta, miltä Pekasta tuntuu.
Jos psykopaatti saa Pekan poistumaan itkien ja psykopaatti saa omittua Pekan lelut, psykopaatti kokee toiminnan palkitsevaksi ja toimintamallin hyväksi. Jos Pekka vetääkin psykopaattia turpaan, psykopaatti oppii, ettei Pekan silmille voi heittää hiekkaa. Seuraavaksi psykopaatti kokeilee heikompaa Liisaa.
Tuossa kohdassa tarkka aikuinen voi huolehtia siitä, että psykopaatti ei pääse nauttimaan työnsä hedelmistä. Kyse on siis behavioristisesta ehdollistumisesta.
Eihän pieni lapsi voi tietää, miltä toisesta tuntuu, jos sitä ei hänelle opeteta ja sanoiteta. Lapselle kerrotaan, että nyt toista sattui ja tuli paha mieli. Tätä tehostetaan vielä ilmeillä ja autetaan lasta oppimaan tunnistamaan toisen tunteita. Sitten vielä kerrotaan, miten pyydetään anteeksi. Ei niin, että esitetään lapselle epämääräinen kysymys ja sen jälkeen ollaan tuomitsevia ja kylmiä kun lapsi ei ymmärrä mitä häneltä odotetaan.
Ei lapsi opi huomioimaan toisten tunteita, jos häneen ei suhtauduta empaattisesti ja rakastavasti, ja ohjata ihmissuhteiden kehityksessä. Aikuisenkin pitää pystyä pyytämään lapselta anteeksi. Vanhemmuus ei ole mikään valtataistelu, ja jos se siltä tuntuu jostakusta niin on haettava vanhemmuuteen apua.Kyllä voi. Suosittelen aluksi tutustumaan Frans de Waalin evoluutiobiologian teokseen "hyväluontoinen".
Empatia on sisäänrakennettu ihmisen genomiin ja se on laumaeläimelle ollut ehdottoman tärkeä ominaisuus selviytymisen kannalta. Psykopaatin kohdalla jokin olennainen on mennyt vikaan.
Normaalilla lapsella on siis myötäsyntyinen kyky empatiaan. Se voidaan tietenkin kasvatuksella tuhota, mutta pelkällä kasvatuksella ei voi luoda psykopaattia.
Mutta eihän aloituksen lapsi ole mikään psykopaatti, vaan väsyneen äitinsä demonisoima lapsi. Älkäämme siis vahvistako ap:n vääristynyttä kuvitelmaa puhumalla lapsesta täällä psykopaattina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla itse psykopaatti
En tunne kyseisiä henkilöitä, mutta empatiakyvyttömiä lapsia on olemassa. Psykopaattinen on aika ronskisti kuvailtu.
Myös lapsi voi olla ihan oikea psykopaatti.
Ei voi. Minkäänlaista persoonallisuushäiriötä ei voi olla koska persoonallisuuden kehitys on vielä kesken. Ympäristö määrittää millaiseksi petsoonallisuus kehittyy. Jos tämän lapsen isä todella on psykopaatti, on 100% varma asia ettei hänkään ole saanut kasvaa normaaleissa tasapainoisissa olosuhteissa. Tunnekylmä ympäristö missä lapsen tunne-elämän kehitystä ei tueta eikä lapsi koe turvaa, rakkautta ja huolenpitoa kasvattaa epävakaita ja narsistisia aikuisia, äärimmillään psykopaatteja. Lapsi oppii empatiaa ja toisten tunteisiin samaistumista vain saamalla itse johdonmukaisesti samanlaista kohtelua, tunteiden hyväksyntää, jakamista ja sanoittamista. Yksikään lapsi ei ole paha syntyessään.
No juurikin näin. Tulee mieleeni esimerkki oikeasta psykopaatista, Anders Breivikista, luin, että tämän äiti oli jo raskausaikana tuntenut, että lapsi kiusaa pyörimällä mahassa. Kokenut poikansa koko tämän lapsuusiän ajan hankalaksi, vaikeaksi ja rajoittamaksi, lääkäreiden papereissa poika todettu masentuneeksi. En vertaa lastasi kyseiseen tappajaan, mutta ei ole aikuiselta tervettä kokea omaa lasta "psykopaatiksi". Nyt ap hommaat itsellesi apua vaikkapa terapiasta, ja katsot peiliin, oma ajattelutapasi lisää ongelmia.Jos ajattelet poikasi lapsesi olevan tahallaan ilkeä ja kiusaavan sinua jatkuvasti, empaattista ja rakastavaa vuorovaikutussuhdetta ei voi ylläpitää. Ja kaikki lapset tarvitsevat taas sitä kehittyäkseen tasapainoisiki aikuisiksi.
Anders Breivik EI ole psykopaatti! Hänellä ei esimerkiksi lapsena ollut mitään psykopatian oireita. Hän ei ole tunnekylmä. Hän on toki muuten häiriintynyt lapsuutensa takia. Mutta tämä onkin sitten aivan eri asia.
Aina on näitä jotka on kiivaasti heti puolustamassa, kuinka hienoja ihmisiä pahantekijät on. On puolustus, oikeutus ja selitys. Mikä suakin vaivaa joka näitä breivikejä ja muita paskoja puolustat?
Sori mutta kuka tässä on puolustanut Breivikiä tai ketään muutakaan? Tosin kun on lukenut Andersin tarinan, tietää, ettei tuolle pojalle annettu mitään mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Poikani on fiksu mutta sairastaa vaikea-asteista ADHD:ta. Tietyllä tapaa ymmärrän ap:ta siinä, että tällainen lapsi on hetkittäin teille normilasten vanhemmille aivan käsittämätön raskas arjessa. Hetkittäin.
Väsyneimpinä = pahimpina hetkinä tuntuu jopa siltä, että kaikki se jatkuva hillitön riehuminen ja arkivääntö ja raivarit ja jopa väkivalta on ihan tahallista ja ilkeää.
Mutta se on se sekunti kaksi tai kolme. Sillä kun saan itseni tästä tunteesta/kieroutuneesta ajatuksesta kiinni, niin hengitän tietoisesti ulos, ehkä katson tai astun hiukan syrjään lapsesta, se menee ohi.
Ei se ahdistus itselläni ole kestänyt niin että sen aikana voisin kirjoittaa mitään tekstiä. Lapseni on onneksi hyvinkin empaattinen ja rakastava, aivan ihana kullanmuru, mutta tietenkään hän ei siihen kykene kun on ylivireystilassa tai raivon vallassa. Eihän keneltäkään aikuiseltakaan voi vaatia sellaista.
Minusta tuntuu, että sinä ap tarvit tukea siihen, että tarkkailet ja tunnistat myös omat tunteesi ja ajatuksesi sekä otat niistä vastuun ja tarvittaessa teet korjausliikkeitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen!
Tutustupa ensitöiksesi käsitteeseen sietoikkuna ja pohdi miten voisit auttaa lastasi ja myös itseäsi pysymään siinä. Turhaa ja sairastakin (uupumus varmaan tekee) on leimata sairasta lastasi pahaksi.
Tee parhaasi, koita myös saada a i n a riittävästi unta ja omaakin aikaa.
Yhtään en tuomitse vaan toivon jaksamista sinulle <3 Sillä nyt on sinulla tosipaikka sinä hyvänä ja erinomaisena äitinä joka varmasti olet.
Se jolla ei vaikeasti adhd-lasta ole, ei tiedä, mitä se meidän arki rakkaidemme kanssa on, joten toisesta korvasta ulos...
Silti lapseni on parasta mitä minulle on tapahtunut :) Mutta yhteen jäi lapsiluku :D Hyvää joulua!
Niin, lapsesi on empaattinen ja rakastava. Ap:n lapsi ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikani on fiksu mutta sairastaa vaikea-asteista ADHD:ta. Tietyllä tapaa ymmärrän ap:ta siinä, että tällainen lapsi on hetkittäin teille normilasten vanhemmille aivan käsittämätön raskas arjessa. Hetkittäin.
Väsyneimpinä = pahimpina hetkinä tuntuu jopa siltä, että kaikki se jatkuva hillitön riehuminen ja arkivääntö ja raivarit ja jopa väkivalta on ihan tahallista ja ilkeää.
Mutta se on se sekunti kaksi tai kolme. Sillä kun saan itseni tästä tunteesta/kieroutuneesta ajatuksesta kiinni, niin hengitän tietoisesti ulos, ehkä katson tai astun hiukan syrjään lapsesta, se menee ohi.
Ei se ahdistus itselläni ole kestänyt niin että sen aikana voisin kirjoittaa mitään tekstiä. Lapseni on onneksi hyvinkin empaattinen ja rakastava, aivan ihana kullanmuru, mutta tietenkään hän ei siihen kykene kun on ylivireystilassa tai raivon vallassa. Eihän keneltäkään aikuiseltakaan voi vaatia sellaista.
Minusta tuntuu, että sinä ap tarvit tukea siihen, että tarkkailet ja tunnistat myös omat tunteesi ja ajatuksesi sekä otat niistä vastuun ja tarvittaessa teet korjausliikkeitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen!
Tutustupa ensitöiksesi käsitteeseen sietoikkuna ja pohdi miten voisit auttaa lastasi ja myös itseäsi pysymään siinä. Turhaa ja sairastakin (uupumus varmaan tekee) on leimata sairasta lastasi pahaksi.
Tee parhaasi, koita myös saada a i n a riittävästi unta ja omaakin aikaa.
Yhtään en tuomitse vaan toivon jaksamista sinulle <3 Sillä nyt on sinulla tosipaikka sinä hyvänä ja erinomaisena äitinä joka varmasti olet.
Se jolla ei vaikeasti adhd-lasta ole, ei tiedä, mitä se meidän arki rakkaidemme kanssa on, joten toisesta korvasta ulos...
Silti lapseni on parasta mitä minulle on tapahtunut :) Mutta yhteen jäi lapsiluku :D Hyvää joulua!
Muista, ettei se, että lapsesi on empaattinen ja rakastava, tarkoita että ap:nkin lapsi olisi.
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla itse psykopaatti
Ei kuulosta siltä.
On vaikea sanoa onko lapsi psykopaatti. Noiden piirteiden perusteella vaikea sanoa. Jos kiduttaa eläimiä, niin luultavasti.
Suomessahan uskotaan naiivisti, ettei lapsi voi olla psykopaatti. Todellisuudessa psykopaatin piirteet näkyvät jo lapsessa.
Psykopatiaa ei voi parantaa, mutta sitä voi hillitä jonkin verran.
Se on surkeaa, kun vanhemmat eivät tue toisiaan, ja "asiantuntijat" ovat ihan pihalla. Jatkuva huomiolla palkitseminen varmasti vahvistaa lapsen huonoa käytöstä.Ihminen on mestari laittamaan päänsä pensaaseen. Tutkimuksissa kerrotaan ihan selvästi, että psykopaatin piirteet näkyvät jo hyvin nuorina.
Väestötasolla psykopaatteja on 1-2 prosenttia populaatioista, joten keskikokoisessa koulussa joka ikäluokasta löytyy muutama.
Koska psykopaatilta puuttuu empatia, ei kasvatus voi perustua kognitiivisiin prosesseihin. Kun psykopaatilta kysyy, "miltähän Pekasta mahtaa tuntua, kun heitit hiekkaa sen silmiin", psykopaattia ei voisi vähempää kiinnostaa, sillä psykopaattia ei kiinnosta, miltä Pekasta tuntuu.
Jos psykopaatti saa Pekan poistumaan itkien ja psykopaatti saa omittua Pekan lelut, psykopaatti kokee toiminnan palkitsevaksi ja toimintamallin hyväksi. Jos Pekka vetääkin psykopaattia turpaan, psykopaatti oppii, ettei Pekan silmille voi heittää hiekkaa. Seuraavaksi psykopaatti kokeilee heikompaa Liisaa.
Tuossa kohdassa tarkka aikuinen voi huolehtia siitä, että psykopaatti ei pääse nauttimaan työnsä hedelmistä. Kyse on siis behavioristisesta ehdollistumisesta.
Eihän pieni lapsi voi tietää, miltä toisesta tuntuu, jos sitä ei hänelle opeteta ja sanoiteta. Lapselle kerrotaan, että nyt toista sattui ja tuli paha mieli. Tätä tehostetaan vielä ilmeillä ja autetaan lasta oppimaan tunnistamaan toisen tunteita. Sitten vielä kerrotaan, miten pyydetään anteeksi. Ei niin, että esitetään lapselle epämääräinen kysymys ja sen jälkeen ollaan tuomitsevia ja kylmiä kun lapsi ei ymmärrä mitä häneltä odotetaan.
Ei lapsi opi huomioimaan toisten tunteita, jos häneen ei suhtauduta empaattisesti ja rakastavasti, ja ohjata ihmissuhteiden kehityksessä. Aikuisenkin pitää pystyä pyytämään lapselta anteeksi. Vanhemmuus ei ole mikään valtataistelu, ja jos se siltä tuntuu jostakusta niin on haettava vanhemmuuteen apua.Kyllä voi. Suosittelen aluksi tutustumaan Frans de Waalin evoluutiobiologian teokseen "hyväluontoinen".
Empatia on sisäänrakennettu ihmisen genomiin ja se on laumaeläimelle ollut ehdottoman tärkeä ominaisuus selviytymisen kannalta. Psykopaatin kohdalla jokin olennainen on mennyt vikaan.
Normaalilla lapsella on siis myötäsyntyinen kyky empatiaan. Se voidaan tietenkin kasvatuksella tuhota, mutta pelkällä kasvatuksella ei voi luoda psykopaattia.
Mutta eihän aloituksen lapsi ole mikään psykopaatti, vaan väsyneen äitinsä demonisoima lapsi. Älkäämme siis vahvistako ap:n vääristynyttä kuvitelmaa puhumalla lapsesta täällä psykopaattina.
Ja sinä tiedät tämän... mistä?
En saanut avauksesta sitä kuvaa, että äiti olisi demonisoinut lastaan. Äiti on siis kiinnittänyt huomionsa siihen, että koulussa tulee konflikteja, lapsi on manipuloiva, eikä välitä toisten tunteista. Lapsen isälläkin on ollut samoja piirteitä.
Tiedätkös, että jos se kävelee kuin ankka ja ääntelee kuin ankka, se usein on ankka.
Varmoja me emme voi olla, muuta kun demonisoinnista puhutaan, onko mielestäsi ok demonisoida huolestaan avautuva äiti sanomalla, että hän demonisoi lastaan? Minä ainakin olisin todella huolissani, jos lapseltani vaikuttaisi puuttuvan empatiakyky.
Todennäköisesti kysyisin neuvoja ja avautuisin kaikkialla, paitsi ehkä täällä, sillä joku valopää tulisi kertomaan, että demonisoin lasta, kun kerron huolistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mitä typeryksiä ketju täynnä. Juuri luin vankilapsykiatrin haastattelun, jossa hän sanoi, että psykopatian oireet ovat nähtävissä 3-4 -vuotiaana. Se on synnynnäinen ominaisuus, ei kasvatuksen tulos. Jos isä on psykopaatti, ap:n lapsi on voinut periä isänsä ominaisuudet.
Koska lapsi ei ilmeisesti kiduta eläimiä, eikä uhkaa äitiä puukolla, ap on onnistunut kasvatuksessaan. Ilmeisesti myös lapsen isä on psykopaatti, joka pysyy lain rajoissa. Tämä on hyvä tavoite.
Kukaan ei pysty kasvattamaan psykopaattisesta lapsesta empaattista ja rakastavaa.
Alapeukuttajat voisivat hetken googlailla psykopatiaa ja sen ilmenemistä lapsilla ja syyttää ap:ta vasta sitten.
Vaikka me kuinka haluamme elää maailmassa, jossa kukaan ei synny pahana ja lapset ovat sydämeltään puhtaita, se ei ole totta.
Juurikin näin. Minuakin ärsyttää se ajattelutapa, että pahat aikuiset ikään kuin vain ilmestyvät jostain, eikä pahoja lapsia ole olemassakaan.
Psykopatia todellakin on perinnöllinen ja aivokuvissa näkyvä ominaisuus ja pahoja lapsia on ihan oikeasti olemassa.
Niin ja Breivik ei ole psykopaatti, Breivik on psykoottinen. Käytännössä omassa todellisuudessaan elävä hullu. Breivik koki tekevänsä uroteon ja taistelevansa yhteisönsä vihollisia vastaan.
Ei ne mistään vaan ilmaannu vaan ne kasvaa huonoissa ja rakkaudettomissa olosuhteissa. Persoonallisuus kehittyy väärin.
Toinen asia on psykopaattiset piirteet vaikkapa lapsella. Ne eivät tarkoita että lapsi on psykopaatti
Psykopaatteja on erittäin vähän ja kaikilla on kammottava tausta
Mitä psykopaattius sitten on, jos ei psykopaattisia piirteitä?
Tietenkin psykopatia on jatkumo, eli käytännössä kaikilla on psykopaattisia piirteitä, joillakin vain enemmän kuin toisilla. Mitään maagista rajaa sille, miten paljon tällaisia piirteitä pitää olla, jotta olisi psykopaatti, ei ole.
Joten ei voi mustavalkoisesti määritellä, että vaikkapa lapsi ei voisi olla psykopaatti, vaan kaikki riippuu piirteistä.
ADHD ja antisosiaalinen persoonallisuus kulkevat usein käsi kädessä. Toivottavasti rötökset ja päihteiden käyttö eivät tule lapsellasi kuvioihin parin vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on epigenetiikasta. Perimässä joko on tai ei ole erilaisia geenejä ja geeniryppäitä, jotka puolestaan joko aktivoituvat tai vaimenevat erilaisten ympäristötekijöiden johdosta. Eli molemmat vaikuttavat, geenit ja ympäristö. Väkivaltageenit eivät aktivoidu turvallisessa kasvuympäristössä. Epäedulliset geenit aktivoituvat turvattomassa ja traumaattisessa ympäristössä lapsena.
Turvallinen kasvuympäristö vaimentaa väkivaltaiset geenit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
lapsi ei ole vielä psykopaatti vaikkakin, retroskoopilla piirteitä on usein jo nähtävissä lapsuudessa.
Tarrataulut on muotia!
Joten laita pystyyn tarrataulu, jokaisesta empatian osoituksesta josta ei ole itselle hyötyä saa tarran. Ja sitten kun taulu on täynnä saa jotain kivaa tekemistä yhdessä äidin kanssa, esim leipomista <3
Keskustelkaa joka ilta ja aamu myös lasta harmittavista asioista ja sitten lohdutat ja silittelet.
Joku sanoi että narsistinkin kanssa tulee toimeen kun asettaa tälle rajat. Sama varmasti psykopaattisen lapsenkin kanssa. "Jokaiselle hevoselle löytyy ajajansa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla itse psykopaatti
En tunne kyseisiä henkilöitä, mutta empatiakyvyttömiä lapsia on olemassa. Psykopaattinen on aika ronskisti kuvailtu.
Myös lapsi voi olla ihan oikea psykopaatti.
Ei voi. Minkäänlaista persoonallisuushäiriötä ei voi olla koska persoonallisuuden kehitys on vielä kesken. Ympäristö määrittää millaiseksi petsoonallisuus kehittyy. Jos tämän lapsen isä todella on psykopaatti, on 100% varma asia ettei hänkään ole saanut kasvaa normaaleissa tasapainoisissa olosuhteissa. Tunnekylmä ympäristö missä lapsen tunne-elämän kehitystä ei tueta eikä lapsi koe turvaa, rakkautta ja huolenpitoa kasvattaa epävakaita ja narsistisia aikuisia, äärimmillään psykopaatteja. Lapsi oppii empatiaa ja toisten tunteisiin samaistumista vain saamalla itse johdonmukaisesti samanlaista kohtelua, tunteiden hyväksyntää, jakamista ja sanoittamista. Yksikään lapsi ei ole paha syntyessään.
No juurikin näin. Tulee mieleeni esimerkki oikeasta psykopaatista, Anders Breivikista, luin, että tämän äiti oli jo raskausaikana tuntenut, että lapsi kiusaa pyörimällä mahassa. Kokenut poikansa koko tämän lapsuusiän ajan hankalaksi, vaikeaksi ja rajoittamaksi, lääkäreiden papereissa poika todettu masentuneeksi. En vertaa lastasi kyseiseen tappajaan, mutta ei ole aikuiselta tervettä kokea omaa lasta "psykopaatiksi". Nyt ap hommaat itsellesi apua vaikkapa terapiasta, ja katsot peiliin, oma ajattelutapasi lisää ongelmia.Jos ajattelet poikasi lapsesi olevan tahallaan ilkeä ja kiusaavan sinua jatkuvasti, empaattista ja rakastavaa vuorovaikutussuhdetta ei voi ylläpitää. Ja kaikki lapset tarvitsevat taas sitä kehittyäkseen tasapainoisiki aikuisiksi.
Anders Breivik EI ole psykopaatti! Hänellä ei esimerkiksi lapsena ollut mitään psykopatian oireita. Hän ei ole tunnekylmä. Hän on toki muuten häiriintynyt lapsuutensa takia. Mutta tämä onkin sitten aivan eri asia.
Aina on näitä jotka on kiivaasti heti puolustamassa, kuinka hienoja ihmisiä pahantekijät on. On puolustus, oikeutus ja selitys. Mikä suakin vaivaa joka näitä breivikejä ja muita paskoja puolustat?
Sori mutta kuka tässä on puolustanut Breivikiä tai ketään muutakaan? Tosin kun on lukenut Andersin tarinan, tietää, ettei tuolle pojalle annettu mitään mahdollisuutta.
Sulla ei ilmeisesti ole paha osunut kohdalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mitä typeryksiä ketju täynnä. Juuri luin vankilapsykiatrin haastattelun, jossa hän sanoi, että psykopatian oireet ovat nähtävissä 3-4 -vuotiaana. Se on synnynnäinen ominaisuus, ei kasvatuksen tulos. Jos isä on psykopaatti, ap:n lapsi on voinut periä isänsä ominaisuudet.
Koska lapsi ei ilmeisesti kiduta eläimiä, eikä uhkaa äitiä puukolla, ap on onnistunut kasvatuksessaan. Ilmeisesti myös lapsen isä on psykopaatti, joka pysyy lain rajoissa. Tämä on hyvä tavoite.
Kukaan ei pysty kasvattamaan psykopaattisesta lapsesta empaattista ja rakastavaa.
Alapeukuttajat voisivat hetken googlailla psykopatiaa ja sen ilmenemistä lapsilla ja syyttää ap:ta vasta sitten.
Vaikka me kuinka haluamme elää maailmassa, jossa kukaan ei synny pahana ja lapset ovat sydämeltään puhtaita, se ei ole totta.
Juurikin näin. Minuakin ärsyttää se ajattelutapa, että pahat aikuiset ikään kuin vain ilmestyvät jostain, eikä pahoja lapsia ole olemassakaan.
Psykopatia todellakin on perinnöllinen ja aivokuvissa näkyvä ominaisuus ja pahoja lapsia on ihan oikeasti olemassa.
Niin ja Breivik ei ole psykopaatti, Breivik on psykoottinen. Käytännössä omassa todellisuudessaan elävä hullu. Breivik koki tekevänsä uroteon ja taistelevansa yhteisönsä vihollisia vastaan.
Todellisuudessa "pahoilla" aikuisilla ei välttämättä ole mitään perinnöllistä tai neurologista vikaa, vaan persoona on vaurioitunut ja kieroutunut lapsuuden huonon kohtelun ja traumakokemusten myötä.
Juuri näin. Ja tämä vaurio voi muuttaa aivojen toimintaa.
Persoonallisuushäiriöt kaikki syntyvät kasvuolosuhteiden myötä
Monet selviää vaikeista oloista ilman että täytyy vahingoittaa muita.
Se että valitsee tehdä pahaa muille, on huono kusipää. Pahantekijät valitsee tehdä väärin koska ovat huonoja.
Ei tarvi mitenkään niitä ylijäämäpoikia ymmärtää.
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla itse psykopaatti
Ei kuulosta siltä.
On vaikea sanoa onko lapsi psykopaatti. Noiden piirteiden perusteella vaikea sanoa. Jos kiduttaa eläimiä, niin luultavasti.
Suomessahan uskotaan naiivisti, ettei lapsi voi olla psykopaatti. Todellisuudessa psykopaatin piirteet näkyvät jo lapsessa.
Psykopatiaa ei voi parantaa, mutta sitä voi hillitä jonkin verran.
Se on surkeaa, kun vanhemmat eivät tue toisiaan, ja "asiantuntijat" ovat ihan pihalla. Jatkuva huomiolla palkitseminen varmasti vahvistaa lapsen huonoa käytöstä.Ihminen on mestari laittamaan päänsä pensaaseen. Tutkimuksissa kerrotaan ihan selvästi, että psykopaatin piirteet näkyvät jo hyvin nuorina.
Väestötasolla psykopaatteja on 1-2 prosenttia populaatioista, joten keskikokoisessa koulussa joka ikäluokasta löytyy muutama.
Koska psykopaatilta puuttuu empatia, ei kasvatus voi perustua kognitiivisiin prosesseihin. Kun psykopaatilta kysyy, "miltähän Pekasta mahtaa tuntua, kun heitit hiekkaa sen silmiin", psykopaattia ei voisi vähempää kiinnostaa, sillä psykopaattia ei kiinnosta, miltä Pekasta tuntuu.
Jos psykopaatti saa Pekan poistumaan itkien ja psykopaatti saa omittua Pekan lelut, psykopaatti kokee toiminnan palkitsevaksi ja toimintamallin hyväksi. Jos Pekka vetääkin psykopaattia turpaan, psykopaatti oppii, ettei Pekan silmille voi heittää hiekkaa. Seuraavaksi psykopaatti kokeilee heikompaa Liisaa.
Tuossa kohdassa tarkka aikuinen voi huolehtia siitä, että psykopaatti ei pääse nauttimaan työnsä hedelmistä. Kyse on siis behavioristisesta ehdollistumisesta.
Eihän pieni lapsi voi tietää, miltä toisesta tuntuu, jos sitä ei hänelle opeteta ja sanoiteta. Lapselle kerrotaan, että nyt toista sattui ja tuli paha mieli. Tätä tehostetaan vielä ilmeillä ja autetaan lasta oppimaan tunnistamaan toisen tunteita. Sitten vielä kerrotaan, miten pyydetään anteeksi. Ei niin, että esitetään lapselle epämääräinen kysymys ja sen jälkeen ollaan tuomitsevia ja kylmiä kun lapsi ei ymmärrä mitä häneltä odotetaan.
Ei lapsi opi huomioimaan toisten tunteita, jos häneen ei suhtauduta empaattisesti ja rakastavasti, ja ohjata ihmissuhteiden kehityksessä. Aikuisenkin pitää pystyä pyytämään lapselta anteeksi. Vanhemmuus ei ole mikään valtataistelu, ja jos se siltä tuntuu jostakusta niin on haettava vanhemmuuteen apua.Kyllä voi. Suosittelen aluksi tutustumaan Frans de Waalin evoluutiobiologian teokseen "hyväluontoinen".
Empatia on sisäänrakennettu ihmisen genomiin ja se on laumaeläimelle ollut ehdottoman tärkeä ominaisuus selviytymisen kannalta. Psykopaatin kohdalla jokin olennainen on mennyt vikaan.
Normaalilla lapsella on siis myötäsyntyinen kyky empatiaan. Se voidaan tietenkin kasvatuksella tuhota, mutta pelkällä kasvatuksella ei voi luoda psykopaattia.
Mutta eihän aloituksen lapsi ole mikään psykopaatti, vaan väsyneen äitinsä demonisoima lapsi. Älkäämme siis vahvistako ap:n vääristynyttä kuvitelmaa puhumalla lapsesta täällä psykopaattina.
Ja sinä tiedät tämän... mistä?
En saanut avauksesta sitä kuvaa, että äiti olisi demonisoinut lastaan. Äiti on siis kiinnittänyt huomionsa siihen, että koulussa tulee konflikteja, lapsi on manipuloiva, eikä välitä toisten tunteista. Lapsen isälläkin on ollut samoja piirteitä.
Tiedätkös, että jos se kävelee kuin ankka ja ääntelee kuin ankka, se usein on ankka.
Varmoja me emme voi olla, muuta kun demonisoinnista puhutaan, onko mielestäsi ok demonisoida huolestaan avautuva äiti sanomalla, että hän demonisoi lastaan? Minä ainakin olisin todella huolissani, jos lapseltani vaikuttaisi puuttuvan empatiakyky.
Todennäköisesti kysyisin neuvoja ja avautuisin kaikkialla, paitsi ehkä täällä, sillä joku valopää tulisi kertomaan, että demonisoin lasta, kun kerron huolistani.
Se tiedetään siitä että ei ole olemassa yhtään lasta maailmassa jolla olisi psykopaatti diagnoosi
Muistaakseni siinä vankilalääkärin jutussa hän omi nähnyt vankilaoloissa vain 2 puhdasta psykopaattia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mitä typeryksiä ketju täynnä. Juuri luin vankilapsykiatrin haastattelun, jossa hän sanoi, että psykopatian oireet ovat nähtävissä 3-4 -vuotiaana. Se on synnynnäinen ominaisuus, ei kasvatuksen tulos. Jos isä on psykopaatti, ap:n lapsi on voinut periä isänsä ominaisuudet.
Koska lapsi ei ilmeisesti kiduta eläimiä, eikä uhkaa äitiä puukolla, ap on onnistunut kasvatuksessaan. Ilmeisesti myös lapsen isä on psykopaatti, joka pysyy lain rajoissa. Tämä on hyvä tavoite.
Kukaan ei pysty kasvattamaan psykopaattisesta lapsesta empaattista ja rakastavaa.
Alapeukuttajat voisivat hetken googlailla psykopatiaa ja sen ilmenemistä lapsilla ja syyttää ap:ta vasta sitten.
Vaikka me kuinka haluamme elää maailmassa, jossa kukaan ei synny pahana ja lapset ovat sydämeltään puhtaita, se ei ole totta.
Juurikin näin. Minuakin ärsyttää se ajattelutapa, että pahat aikuiset ikään kuin vain ilmestyvät jostain, eikä pahoja lapsia ole olemassakaan.
Psykopatia todellakin on perinnöllinen ja aivokuvissa näkyvä ominaisuus ja pahoja lapsia on ihan oikeasti olemassa.
Niin ja Breivik ei ole psykopaatti, Breivik on psykoottinen. Käytännössä omassa todellisuudessaan elävä hullu. Breivik koki tekevänsä uroteon ja taistelevansa yhteisönsä vihollisia vastaan.
Ei ne mistään vaan ilmaannu vaan ne kasvaa huonoissa ja rakkaudettomissa olosuhteissa. Persoonallisuus kehittyy väärin.
Toinen asia on psykopaattiset piirteet vaikkapa lapsella. Ne eivät tarkoita että lapsi on psykopaatti
Psykopaatteja on erittäin vähän ja kaikilla on kammottava tausta
Mitä psykopaattius sitten on, jos ei psykopaattisia piirteitä?
Tietenkin psykopatia on jatkumo, eli käytännössä kaikilla on psykopaattisia piirteitä, joillakin vain enemmän kuin toisilla. Mitään maagista rajaa sille, miten paljon tällaisia piirteitä pitää olla, jotta olisi psykopaatti, ei ole.
Joten ei voi mustavalkoisesti määritellä, että vaikkapa lapsi ei voisi olla psykopaatti, vaan kaikki riippuu piirteistä.
Kyllä se raja on ja yksikään lapsi ei sitä ylitä
Alue: Aihe vapaa
Mulla on viisi lasta. Vanhin on 27 ja nuorin 6 vuotias. On käyny tuuri. Kaikki on ollut luonteeltaan helppoja lapsia. Ei mitään turpaanvetokisoja eikä muita angsteja. Mutta ainahan sitä jotain on.
Olen joskus lapsellisesti ajatellut, kaameita kakaroita nähdessäni, et kaikki on kiinni kasvattamisesta. Mutta näin ikää tullessa, olen tullut tulokseen, jokainen meistä kasvaa omanlaisekseen ihmiseksi vauvasta alkaen. On aivan sama miten kasvatetaan vai kasvatetaanko ollenkaan. Jokainen meistä on jo solutasolta alkaen omanlainen yksilö.
Toivotan ap:lle tsemppiä. Neuvoja en osaa antaa. Mutta elämä kulkee kuten on kulkeakseen.