Sisarusten lapset pilasivat joulun: ”En enää saa joulusta sitä, mitä aiemmin sain”

Määrä olen luopunut sellaisista vierailuista vanhempieni luona, jolloin paikalla olisivat sisareni lapsensa kanssa. Kaikki tuntuvat tulleen hulluiksi tuosta lapsesta. Ruuat, ruokailuaikataulut, saunomiset, telkkariohjelmat, keskustelut ja aivan kaikki pyörii vain lapsen ehdoilla ja tahtiin. Ja kaikkien, myös minun, täytyisi kuulemma osallistua yhteislauluihin ja piirileikkeihin. Ei kiitos. En ole nauttinut niistä edes lapsena, enkä nauti niistä nytkään.

mistään ei pysäytystä puhumaan, esim. äidistäni ei saa irti yhtään järkevää ja kokonaista lausetta, jos lapsi on talossa. Kuin aivovauriopotilas.

Minustakin, 3 lapsen äidistä on mukavaa jutella ja syödä rauhassa aikuisten kesken. Mutta mutta...jos jutussa haastateltu tyyppi haluaisi "kerrankin" tavata vanhempiaan ja viettää heidän kanssaan iltaa pitkän kaavan mukaan aikuisten kesken, niin se varmaan onnistuisi muulloinkin kuin jouluna. Lyön vetoa ettei hänelle ole tullut mieleenkään kutsua vanhempiaan luokseen syömään ja tehdä itse ruokia tai pyytää heitä vaikka ravintolaan. Haluaa vain vanhempiensa järjestävän hänelle joulun hänen ehdoillaan.

Velalta on rrriistetty oikeus Oikeaan Jouluun. Epäreilua. 

Ihmiset nyt vain jäävät jumiin siihen omaan "lapsuuden jouluun", jonka heidän vanhemmat järjestivät tietyllä tavalla. He haluavat, että oma äiti passaa ruoat pöytään ja isä hakee kuusen yms. Mutta sitten kun sisaruksille tulee lapsia, niin se rikkoo tuon tradition niin, että joulu muuttuu enemmän noiden sisarusten lapsien ympärillä tapahtuvaksi eikä enää heidän. Mutta tietenkään omat lapset ei niinkään haittaa. Oman nuppusen iloa pakettia avatessa on ihanampi katsoa kuin isoveljen "kauhukakaran" mekastusta.

Te, jotka sanotte joulun olevan vain lasten juhla, lopetitteko joulun juhlinnan kun ette enää itse ollu lapsia siihen asti että saitte omia?

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa jutussaan nainen kitissyt/valittanut, totesi ihan asiallisesti asian omasta näkökulmastaan. Ei vaatinut ketään pois mistään, mietti vaan meneekö enää itse.

Tämä!!

Lapset tosiaan pilaavat joulun mekastuksellaan ja kaikki pyörii heidän ympärillään. pelkkää stressiä. 

Mulla on kolme lasta, ja lapsillani lauma serkkuja, mutta ymmärrän jutun lapsetontakin. Fakta on, että monessa perheessä KAIKKI tapahtuu lasten ehdoilla ja heidän ympärillään ja lapsettomasta se voi tuntua siltä, että hänellä ei ole enää mitään väliä.  Jossain rajoissa näin pitääkin olla, mutta ajattelen kuitenkin niin, että on myös hyvä, että lapset sopeutuvat maailmaan ympärillään eikä niin että lapsi/lapset/lapsiperhe muuttuu maailmankaikkeuden navaksi. 

Olen kasvanut kristityssä perheessä, jossa joulu oli ennenkaikkea harras vapahtajan syntymäjuhla. Näin silloinkin kun olin lapsi, vaikka kyllä meillä oli lahjoja ja useimmiten pukkikin. Nyt tuntuu oudolta huomata, että mummoksi tultuaan äitini on mennyt täysin toiseen laitaan joulun kanssa, alkoi se "joulupukki ja tontut, kulkuset ja porot-hulabaloo" ja kaupallisuus, jota aikaisemmin paheksuttiin. Ja minä olen se pakana... eli mua ei ärsytä tuo joulun kaupallisuus siksi että se sotisi vakaumustani vastaan.

Nyt on kivaa kun omat lapset on jo teinejä, ja selvästi nauttivat rauhallisemmasta joulusta. Ei haluta lahjavuoria, vaan mietitään yhdessä, mitä herkkuja tehdään pöytään ja rauhoitutaan uusien kirjojen ääressä glögiä juoden ja kynttilöitä poltellen. Eli aikansa kutakin. 

Niille, jotka höpöttivät yllä siitä että ko. juttu oli "toimittajan valitusta" huom. jos olisti lukenut linkitetyn artikkelin olisit huomannut että siellä kerrotaan että kyseessä on lehden lukijan kirje nimimerkillä Aikuisten joulu, kiitos.

Olen samaa mieltä aiheesta. Perhejoulun on tarkoitus olla juhla kaikille. Mun lapsuudessa näin olikin, eli pienet lapset syötettiin aikaisemmin ja laitettiin nukkumaan ja jouluaterialla kaikilla aikuisilla oli rauha keskustella ja nauttia joulupöydän antimista. Meillä aikuisten joulupöytään pääsi vasta kun osasi käyttäytyä ja jaksoi istua aterialla eikä juoksennella ympäriinsä. Muistan itse kun pinnistin pikkuisena että jaksoin istua pöydässä: aikuisten pöytään pääseminen oli kuitenkin niin kivaa, että jaksoin.

Kun veljeni sai lapsia naisen kanssa joka oli näitä nykyaikaisia lepsuja kasvattajia, alkoi meidänkin perhejoulut olla yhtä juoksentelua, huutoa ja sekoilua. Eikä kenellekään ollut kivaa.

Ymmärrän siis nimerkin näkökannan. Nykyisin Suomessa lapsista on tullut pikkukeisareita, jotka pyörittävät kaikkea, jolloin yleensä kenelläkään ei ole hauskaa, ei edes sillä lapsella, joka ei opi rauhoittumaan eikä olemaan yhdessä perheensä kanssa eikä opi suvun perinteitä. Suomalaiseen jouluun kuuluu rauhoittuminen ja kiireisen työtahdin takia harva perheellineenkään kaipaa sitä hulabaloota kun omat tai muiden lapset päästetään riehumaan.

Arvaan että nimimerkin henkilö tapaa harvoin vanhempiaan ja sisaruksiaan, joten jouluna olisi mukava vaihtaa kuulumisia.  En ymmärrä niiden mielipidettä jonka mukaan niiden, jotka eivät lasten hyörinästä välitä, pitäisi itse poistua. Eihän sellainen voi olla perhejoulu, jos yksi alaikäinen määrää tahdin. Kyllä kaikki on otettava huomioon tasapuolisesti.

Kyseessä on siis aikuisten yhteinen päätös siitä, kuinka lapsia kasvatetaan ja kuinka perheen jouluja vietetään. Kysymys on järjestelykyvystäkin.

Vierailija kirjoitti:

Niille, jotka höpöttivät yllä siitä että ko. juttu oli "toimittajan valitusta" huom. jos olisti lukenut linkitetyn artikkelin olisit huomannut että siellä kerrotaan että kyseessä on lehden lukijan kirje nimimerkillä Aikuisten joulu, kiitos.

Olen samaa mieltä aiheesta. Perhejoulun on tarkoitus olla juhla kaikille. Mun lapsuudessa näin olikin, eli pienet lapset syötettiin aikaisemmin ja laitettiin nukkumaan ja jouluaterialla kaikilla aikuisilla oli rauha keskustella ja nauttia joulupöydän antimista. Meillä aikuisten joulupöytään pääsi vasta kun osasi käyttäytyä ja jaksoi istua aterialla eikä juoksennella ympäriinsä. Muistan itse kun pinnistin pikkuisena että jaksoin istua pöydässä: aikuisten pöytään pääseminen oli kuitenkin niin kivaa, että jaksoin.

Kun veljeni sai lapsia naisen kanssa joka oli näitä nykyaikaisia lepsuja kasvattajia, alkoi meidänkin perhejoulut olla yhtä juoksentelua, huutoa ja sekoilua. Eikä kenellekään ollut kivaa.

Ymmärrän siis nimerkin näkökannan. Nykyisin Suomessa lapsista on tullut pikkukeisareita, jotka pyörittävät kaikkea, jolloin yleensä kenelläkään ei ole hauskaa, ei edes sillä lapsella, joka ei opi rauhoittumaan eikä olemaan yhdessä perheensä kanssa eikä opi suvun perinteitä. Suomalaiseen jouluun kuuluu rauhoittuminen ja kiireisen työtahdin takia harva perheellineenkään kaipaa sitä hulabaloota kun omat tai muiden lapset päästetään riehumaan.

Arvaan että nimimerkin henkilö tapaa harvoin vanhempiaan ja sisaruksiaan, joten jouluna olisi mukava vaihtaa kuulumisia.  En ymmärrä niiden mielipidettä jonka mukaan niiden, jotka eivät lasten hyörinästä välitä, pitäisi itse poistua. Eihän sellainen voi olla perhejoulu, jos yksi alaikäinen määrää tahdin. Kyllä kaikki on otettava huomioon tasapuolisesti.

Kyseessä on siis aikuisten yhteinen päätös siitä, kuinka lapsia kasvatetaan ja kuinka perheen jouluja vietetään. Kysymys on järjestelykyvystäkin.

Hmm...veikkaan että sun veljen lapset, ainakin ne juoksentelevimmat ovat alle 4v, jolloin on ihan normaalia ettei jaksa olla paikallaan pitkää aikaa. Sä taas et muista niitä jouluja kun olit alle 4v, vaan muistelet todennäköisesti kun olit 6, 7 tai 8, kun yritit jaksaa siellä pöydässä. Hyvin eri asia. Lapsettomat usein muistelee miten hyvin he käyttäytyivät lapsuudessaan, ja paheksuvat huonosti kasvatettuja taaperoita, mutta eivät tajua että muistelevat itseään kouluikäisenä.

Minusta joulu on tunnelmallisempi ja kivempi jos on lapsia porukassa. Olen aina viettänyt joulua lapsuudenperheeni kanssa, ja usein mukana on ollut 1-2 muuta sukulaista. Kun nuoremmat sisaruksenikin alkoivat olla aikuisia, joulut tuntuivat vähemmät jouluisilta. Nyt taas on kivaa, kun on sisarusten pieniä lapsia porukassa.

Jos olisin tottunut viettämään hiljaista ja rauhallista joulua pelkästään aikuisten kanssa, se tuntuisi jouluiselta.

Molemmissa on puolensa.

Kyllähän noi lapset aina tullessaan muodostuvat universumin keskipisteeksi vanhemmilleen ja sitä myöten valtaavat yhteiset kokoontumiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niille, jotka höpöttivät yllä siitä että ko. juttu oli "toimittajan valitusta" huom. jos olisti lukenut linkitetyn artikkelin olisit huomannut että siellä kerrotaan että kyseessä on lehden lukijan kirje nimimerkillä Aikuisten joulu, kiitos.

Olen samaa mieltä aiheesta. Perhejoulun on tarkoitus olla juhla kaikille. Mun lapsuudessa näin olikin, eli pienet lapset syötettiin aikaisemmin ja laitettiin nukkumaan ja jouluaterialla kaikilla aikuisilla oli rauha keskustella ja nauttia joulupöydän antimista. Meillä aikuisten joulupöytään pääsi vasta kun osasi käyttäytyä ja jaksoi istua aterialla eikä juoksennella ympäriinsä. Muistan itse kun pinnistin pikkuisena että jaksoin istua pöydässä: aikuisten pöytään pääseminen oli kuitenkin niin kivaa, että jaksoin.

Kun veljeni sai lapsia naisen kanssa joka oli näitä nykyaikaisia lepsuja kasvattajia, alkoi meidänkin perhejoulut olla yhtä juoksentelua, huutoa ja sekoilua. Eikä kenellekään ollut kivaa.

Ymmärrän siis nimerkin näkökannan. Nykyisin Suomessa lapsista on tullut pikkukeisareita, jotka pyörittävät kaikkea, jolloin yleensä kenelläkään ei ole hauskaa, ei edes sillä lapsella, joka ei opi rauhoittumaan eikä olemaan yhdessä perheensä kanssa eikä opi suvun perinteitä. Suomalaiseen jouluun kuuluu rauhoittuminen ja kiireisen työtahdin takia harva perheellineenkään kaipaa sitä hulabaloota kun omat tai muiden lapset päästetään riehumaan.

Arvaan että nimimerkin henkilö tapaa harvoin vanhempiaan ja sisaruksiaan, joten jouluna olisi mukava vaihtaa kuulumisia.  En ymmärrä niiden mielipidettä jonka mukaan niiden, jotka eivät lasten hyörinästä välitä, pitäisi itse poistua. Eihän sellainen voi olla perhejoulu, jos yksi alaikäinen määrää tahdin. Kyllä kaikki on otettava huomioon tasapuolisesti.

Kyseessä on siis aikuisten yhteinen päätös siitä, kuinka lapsia kasvatetaan ja kuinka perheen jouluja vietetään. Kysymys on järjestelykyvystäkin.

Hmm...veikkaan että sun veljen lapset, ainakin ne juoksentelevimmat ovat alle 4v, jolloin on ihan normaalia ettei jaksa olla paikallaan pitkää aikaa. Sä taas et muista niitä jouluja kun olit alle 4v, vaan muistelet todennäköisesti kun olit 6, 7 tai 8, kun yritit jaksaa siellä pöydässä. Hyvin eri asia. Lapsettomat usein muistelee miten hyvin he käyttäytyivät lapsuudessaan, ja paheksuvat huonosti kasvatettuja taaperoita, mutta eivät tajua että muistelevat itseään kouluikäisenä.

No ei, sä et nyt tajunnut.

Meillä vauvat ja taaperot syötettiin varhain ja laitettiin nukkumaan. Vasta sitten aikuiset istuivat joulupöytään. Meillä joulupöytään pääsi vasta n. 4-vuotiaana ja silloin opettelin istumaan kiltisti. Yli 6-vuotiaana osasin sen jo.

Vasta mun nuorempi veli rikkoi tämän perinteen, koska hänen vaimonsa oli iltauninen ja riippuvainen lapsistaan, joten hän halusi istua joulupöytään aikaisemmin, ja vaati että lapset ovat vauvoinakin mukana vaikka heitä olisi väsyttänyt. Kukaan ei sitten voinut syödä rauhassa, koska lapset melusivat, rikkoivat astioita, juoksivat edestakaisin niin että aina jonkun aikuisen piti olla pois pöydästä vahtimassa lapsia.

Kuten sanoin, kyse on kasvatustavoista, siitä miten sovitaan aikuisten kesken ja siitä miten asiat järjestetään.

Meillä valitettavasti taivuttiin yhden ihmisen vaatimuksiin. Sen jälkeen esim. äitimme ei pitänyt enää joulusta, koska hän näki paljon vaivaa pädän kattauksessa jota ei arvostettu ja lisäksi hän vasyi nopeasti siihen meluun ja juoksenteluun.

Monien nykysuomalaisten on vaikea tajuta, että ne tavat jotka ovat nyt, eivät olleet sallittuja yli 30, saati yli 60 vuotta sitten. Tai pitäisikö sanoa nykyinen tapojen puute. Lisäksi jos menet ulkomaille, ei tule kuuloonkaan että lapset pilaisivat jouluaterian.

Voi elämä. On se tietysti kurjaa, että ihmiset kasvavat ja perustavat perheen ja muuttuvat. Kaiken pitäisi pysyä entisellään, kun MÄ niin tahdon! Nih!

Oikeasti en ymmärrä tuota kitinää. Jos ei halua lapsia jouluna nähdä, lähtekööt tosiaan vaikkapa matkalle.

Ei ihminen voi muiden elämää sanella. Ratkaisuja voi tehdä vain itsensä suhteen. Jotensakin karmeaa valittaa sitä, että sisarukset ovat halunneet lapsia. Ihan samaa kuin jos sisarukset valittaisivat sitä, että tuo valittaja EI ole hankkinut lapsia! Siitä se huuto vasta nousisikin, että jonkun lapsettomuutta arvostellaan. Mutta kas kummaa, nykyään on ihan ok valtakunnallisessa lehdessä kitistä toisten vanhemmuudesta tuolla lailla.

Ei ymmärrä tätä keskusteluilmapiirin muutosta.

Tekeekö se ihmisestä "lapsivihaajan", jos oletetaan että tietynikäiset lapset osaisivat jo alkaa käyttäytymään ?

Tai jos heitä ohjeistetaan esim. puhumaan niin, että puhe ei olisi pelkkää huutoa ja älämölöä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niille, jotka höpöttivät yllä siitä että ko. juttu oli "toimittajan valitusta" huom. jos olisti lukenut linkitetyn artikkelin olisit huomannut että siellä kerrotaan että kyseessä on lehden lukijan kirje nimimerkillä Aikuisten joulu, kiitos.

Olen samaa mieltä aiheesta. Perhejoulun on tarkoitus olla juhla kaikille. Mun lapsuudessa näin olikin, eli pienet lapset syötettiin aikaisemmin ja laitettiin nukkumaan ja jouluaterialla kaikilla aikuisilla oli rauha keskustella ja nauttia joulupöydän antimista. Meillä aikuisten joulupöytään pääsi vasta kun osasi käyttäytyä ja jaksoi istua aterialla eikä juoksennella ympäriinsä. Muistan itse kun pinnistin pikkuisena että jaksoin istua pöydässä: aikuisten pöytään pääseminen oli kuitenkin niin kivaa, että jaksoin.

Kun veljeni sai lapsia naisen kanssa joka oli näitä nykyaikaisia lepsuja kasvattajia, alkoi meidänkin perhejoulut olla yhtä juoksentelua, huutoa ja sekoilua. Eikä kenellekään ollut kivaa.

Ymmärrän siis nimerkin näkökannan. Nykyisin Suomessa lapsista on tullut pikkukeisareita, jotka pyörittävät kaikkea, jolloin yleensä kenelläkään ei ole hauskaa, ei edes sillä lapsella, joka ei opi rauhoittumaan eikä olemaan yhdessä perheensä kanssa eikä opi suvun perinteitä. Suomalaiseen jouluun kuuluu rauhoittuminen ja kiireisen työtahdin takia harva perheellineenkään kaipaa sitä hulabaloota kun omat tai muiden lapset päästetään riehumaan.

Arvaan että nimimerkin henkilö tapaa harvoin vanhempiaan ja sisaruksiaan, joten jouluna olisi mukava vaihtaa kuulumisia.  En ymmärrä niiden mielipidettä jonka mukaan niiden, jotka eivät lasten hyörinästä välitä, pitäisi itse poistua. Eihän sellainen voi olla perhejoulu, jos yksi alaikäinen määrää tahdin. Kyllä kaikki on otettava huomioon tasapuolisesti.

Kyseessä on siis aikuisten yhteinen päätös siitä, kuinka lapsia kasvatetaan ja kuinka perheen jouluja vietetään. Kysymys on järjestelykyvystäkin.

Hmm...veikkaan että sun veljen lapset, ainakin ne juoksentelevimmat ovat alle 4v, jolloin on ihan normaalia ettei jaksa olla paikallaan pitkää aikaa. Sä taas et muista niitä jouluja kun olit alle 4v, vaan muistelet todennäköisesti kun olit 6, 7 tai 8, kun yritit jaksaa siellä pöydässä. Hyvin eri asia. Lapsettomat usein muistelee miten hyvin he käyttäytyivät lapsuudessaan, ja paheksuvat huonosti kasvatettuja taaperoita, mutta eivät tajua että muistelevat itseään kouluikäisenä.

No ei, sä et nyt tajunnut.

Meillä vauvat ja taaperot syötettiin varhain ja laitettiin nukkumaan. Vasta sitten aikuiset istuivat joulupöytään. Meillä joulupöytään pääsi vasta n. 4-vuotiaana ja silloin opettelin istumaan kiltisti. Yli 6-vuotiaana osasin sen jo.

Vasta mun nuorempi veli rikkoi tämän perinteen, koska hänen vaimonsa oli iltauninen ja riippuvainen lapsistaan, joten hän halusi istua joulupöytään aikaisemmin, ja vaati että lapset ovat vauvoinakin mukana vaikka heitä olisi väsyttänyt. Kukaan ei sitten voinut syödä rauhassa, koska lapset melusivat, rikkoivat astioita, juoksivat edestakaisin niin että aina jonkun aikuisen piti olla pois pöydästä vahtimassa lapsia.

Kuten sanoin, kyse on kasvatustavoista, siitä miten sovitaan aikuisten kesken ja siitä miten asiat järjestetään.

Meillä valitettavasti taivuttiin yhden ihmisen vaatimuksiin. Sen jälkeen esim. äitimme ei pitänyt enää joulusta, koska hän näki paljon vaivaa pädän kattauksessa jota ei arvostettu ja lisäksi hän vasyi nopeasti siihen meluun ja juoksenteluun.

Monien nykysuomalaisten on vaikea tajuta, että ne tavat jotka ovat nyt, eivät olleet sallittuja yli 30, saati yli 60 vuotta sitten. Tai pitäisikö sanoa nykyinen tapojen puute. Lisäksi jos menet ulkomaille, ei tule kuuloonkaan että lapset pilaisivat jouluaterian.

Ok. No tähänhän olisi ratkaisuna, jos äitisi ei kehtaa toimia kuten oikeasti haluaa, että sinä emännöisit joulun ja sanoisit, että ruokailu alkaa vasta klo 20 tai milloin haluatkin.

(Tosin, kai se veljen vaimon iltaunisuuskin pitäisi ottaa huomioon, jos kerran aikuisten kesken sovitaan yhdessä järjestelyistä).

Minä siis itsekin nautin pitkän kaavan kautta syömisestä aikuisten kesken, mutta pienten lasten ei mielestäni tarvitse siihen kyetä, enkä arvosta sellaista kasvatustyyliä, jolla lapset siihen joissain kulttuureissa pakotetaan. Siksi nyt kun minulla on pieniä lapsia, olemme joulun kotona ydinperheenä. Haluan lasteni nauttivan joulusta (tämä ei tarkoita että saisivat rikkoa mitään, riehua tai ettei heidän tarvitsisi syödä pöydässä muiden kanssa).

Ymmärrän harmituksen, jos omasta lapsuudesta tutut joulunviettotavat on muutettu kokonaan seuraavan sukupolven vuoksi, esim. joulupäivällinen muutettu lounaaksi, lahjojen jakaminen siirretty illasta iltapäivään, kaikki menee lasten ehdoilla jne. Mutta jos lapset on vaan otettu osaksi perheen perinteitä, niin tympeää valittaa noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa jutussaan nainen kitissyt/valittanut, totesi ihan asiallisesti asian omasta näkökulmastaan. Ei vaatinut ketään pois mistään, mietti vaan meneekö enää itse.

Tämä!!

Kyllähän hän katsoo, että LAPSET PILASIVAT JOULUN. Jos tuo ei ole lapsiaikuisen kitinää, niin mikä sitten!

Meidän jouluperinteisii lapset on kuuuneet käytännössä aina, mutta ei joulu ole koskaan ollut pelkästään lasten juhla. Perinteet on muuttuneet tietenkin vuosien myötä omien isovanhempien ikääntyessä ja kuolessa, omien lasten syntymien myötä, yksi lasten isovanhemmista on myös jo kuollut sekin on aiheuttanut muutosta joulun viettoihin. Muutos ja lapset on olleet ainoat perinteiset asiat jouluissa. Nyt omat lapset on sen ikäisiä eikä ihan lähiperheessä ole pieniä lapsia ehkä toistaiseksi edes tulossa vain muutos uhkaa jäädä joksikin aikaa ainoaksi pysyväksi asiaksi jouluissamme.

Joskus jokainen on ollut lapsi. En keksi, miksi tuon valittajan pitää mennä jouluksi suvun luokse, jos ei niitä lapsia jaksa. Hänellä on mahdollisuus valita mikä tahansa tapa viettää joulua,senkun valitsee.