Onko sairaalan henkilökunnalla oikeus

että vain imettävä äiti on hyvä äiti. Muita vaihtoehtoja ei sallita olevan edes olemassa.

Kukaan toinen ei voi pakottaa äitiä imettämään, jos äiti on päättänyt vaikka olla imettämättä. Kolmen päivän sairaalajakson aikana äitin tuskin onnistutaan aivopesemään.

Joten kyse on puhtaasti äidin päätöksestä ja valinnasta ja hoitohenkilökunnan tulisi tukea äitiä päätöksessään, oli se sitten mikä hyvänsä. Korvikkeen antaminen ei tee lapsesta tai äidistä sen huonompaa eikä aiheuta lapselle vaaraa.

Mutta ihmettelen, jos imetystukilista eei mielestäsi ole tarpeeksi puolueetonta.

Olen synnyttänyt kaksi lasta, molemmat n. 3.5kg syntyessään, ja pärjäsivät mainiosti ilman lisämaitoa. Maidon nousu kesti n. 5 vrk. Se, ettei meille tuputettu lisämaito, oli mielestäni erittäin hyvä ratkaisu ja osoitti kätilön positiivisesti tukevan imetyksen käynnistymistä ja onnistumista.

Kumma juttu, että hoitohenkilökunta leimataan heti imetysfanaatikoiksi kun he tekevät työtään.

mutta jotenkin mä olettaisin ettei sillä ole mitään "piiloagendaa", vaan suosittelevat ja tukevat imetystä, koska ovat kaiken todistusaineiston perusteella siihen lopputulokseen tulleet. Ei siis esim. siksi että niillä olisi jonkinlainen oma lehmä ojassa - mikä se lehmä edes voisi olla?

kyselee kaksi vuotta sitten Jorvissa synnyttänyt, jonka vauva sai lisämaidoksi Tutteli1:stä.

nykyään myös suositellaan, että vastasyntyneelle ei annettaisi lehmänmaito pohjaisia korvikkeita (esim tutteli, nan) koska juuri vastasyntyneellä suolisto on kaikkein herkimmillä (ensimmäiset muutaman viikkoa) ja jos lapsi tällöin saa lehmänmaitopohjaista korviketta on tutkimuksissa todettu sen voivan laukaista maitoallergiaa.

vaikka imetys ei onnistuisi tai et haluaisi imettää, niin ei se ole vain SINUN päätöksestäsi, kyseessä on myös lapsesi. Ei, sinun ei tarvitse imettää, mutta voit silti kuten järkevä aikuinen keskustella asiasta, kuunnella hoitohenkilökunnan mielipiteitä ja pohtia mikä on järkevää lapsen kannalta. ei lisämaito ole aina absoluuttinen ratkaisu esim vauvan itkuisuuteen. se että nainen on juuri synnyttänyt ja siten äiti ei tee hänestä mitään lapsenhoitogurua joten neuvoja voi edelleen ottaa vastaan. ja ihmettelen miksi, oman ylpeydenkö vuoksi, ei voi esimerkiksi tutustua tutkimuksiin siitä että korvike ensiviikkoina voi altistaa maitoallergialle... itse ainakin olen kehdannut niellä oman ylpeyteni ja kuunnella lääkäreitten ja hoitajien mielipiteitä koska loppujen lopuksi minulle on tärkeää lapseni terveys ja hyvinvointi ei se että pääsen toitottamaan että mä en imetä ja olen ylpeä siitä ja muut haistakaa..

Kumpi on vauvalle pahempi kokemus: lisämaidon saaminen vai jatkuva verensokerien mittaaminen?

tämä on allergialääkäreiltä kuultua tietoa.



joissain sairaaloissa jo noudatetaankin aika tarkasti että vauvat saavat vain pankkimaitoa, mutta monissa sairaaloissa muut asiat ajavat lapsen edun edelle...

Jos pyydän henkilökunnalta vauvalleni lisämaitoa ja saan vastaukseksi "punnitaanpa ensin ja katsotaan vauvan verensokerit", niin voinko kieltää heitä piikittämästä vauvaa ja vaatia antamaan maitoa?

Imetin esikoistani täysimetyksellä 5kk ja sen jälkeen osittaisimetin 1v5kk ikään saakka. Luonnollisesti toivon samaa myös toisen lapseni kohdalla.

Esikoiseni oli iso vauva ja hänelle annettiin sairaalassa lisämaitoa tuttipullosta ilman mitään mukinoita. Toista olen menossa synnyttämään eri sairaalaan, jossa on vallalla tuo "lisämaitokielteisyys".

Vauvasta odotetaan vähintään yhtä isokokoista, joten soisin myös hänelle lisämaidon siihen saakka, kunnes oma maito lähtee nousemaan. Mutta jos henkilökunta on sitä mieltä, että ensin seurataan painoa ja mitataan verensokereita, niin onko minulla oikeus kieltäytyä noista toimenpiteistä ja vaatia lapselleni lisämaitoa?

Hörppyyttämisen koen hankalana, mieluummin annan pullosta. Esikoinen sai alkupäivinä maidon pullosta, mutta oppi syömään rintaakin, koska sitä hänelle koko ajan siinä ohessa tarjottiin. Tuttipullot jäivät pois käytöstä imetyksen käynnistyttyä ja tuttiakaan hän ei sairaalassa olon jälkeen enää huolinut.

Kyse ei siis ole imetyskielteisyydestä eikä ylpeydestä vaan puhtaasti kokemuksesta ja omista tuntemuksista. Itse olen sitä mieltä, että lisämaidon antaminen on vauvalle huomattavasti pienempi paha kuin jatkuvienn kipukokemusten tuottaminen turhilla verensokerimittauksilla.

vaikka imetys ei onnistuisi tai et haluaisi imettää, niin ei se ole vain SINUN päätöksestäsi, kyseessä on myös lapsesi. Ei, sinun ei tarvitse imettää, mutta voit silti kuten järkevä aikuinen keskustella asiasta, kuunnella hoitohenkilökunnan mielipiteitä ja pohtia mikä on järkevää lapsen kannalta. ei lisämaito ole aina absoluuttinen ratkaisu esim vauvan itkuisuuteen. se että nainen on juuri synnyttänyt ja siten äiti ei tee hänestä mitään lapsenhoitogurua joten neuvoja voi edelleen ottaa vastaan. ja ihmettelen miksi, oman ylpeydenkö vuoksi, ei voi esimerkiksi tutustua tutkimuksiin siitä että korvike ensiviikkoina voi altistaa maitoallergialle... itse ainakin olen kehdannut niellä oman ylpeyteni ja kuunnella lääkäreitten ja hoitajien mielipiteitä koska loppujen lopuksi minulle on tärkeää lapseni terveys ja hyvinvointi ei se että pääsen toitottamaan että mä en imetä ja olen ylpeä siitä ja muut haistakaa..

että mietitään annetaanko lisämaitoa vai ei



jatkaa edellinen.

Jos pyydän henkilökunnalta vauvalleni lisämaitoa ja saan vastaukseksi "punnitaanpa ensin ja katsotaan vauvan verensokerit", niin voinko kieltää heitä piikittämästä vauvaa ja vaatia antamaan maitoa?

Minulla on Taysista vuodelta 2000 kokemusta siitä, kuinka hoitohenkilökunta synnärillä käveli äidin (ja isän) yli vauvamme hoitoon liittyvissä asioissa.



Olimme esikoisen syntymän jälkeen antaneet nimenomaisen kiellon olla antamatta lisämaitoa lapsellemma, vaan lähtiessämme sain epikriisistä lukea, että lapsellemme oli lisämaitoa annettu.



Tein asiasta kantelun potilasasiamiehelle, sillä minulla ei maidon nousussa ollut mitään ongelmia (nousi kolmantena päivänä synnytyksen jälkeen ja kolostrumia tuli heti salissa).



Suosittelen tekemään kantelun potilasasiamiehelle myös tapauksessa, jossa hoitohenkilöstö ei viimeistään neljäntenä päivänä synnytyksen jälkeen suostu vauvalle lisämaitoa antamaan, vaikka äidillä olisi aiemmista kerroista kokemusta hitaasta maidonnoususta tai nousemattomuudesta.



Toki kannattaa muistaa, että jokainen synnytys, lapsi ja imetys on erilainen!



Pitäkää puolenne myös te esikoisen vanhemmat. Lapsi on teidän lapsenne ja teillä on oikeus puuttua hänen hoitoonsa ja saada perustelut hoitohenkilöstön toimille.

Yhden!

Se ei tee sinusta asiantuntijaa.

Synnytysosaston henkilökunnalla on pitkä kokemus asiasta ja myös opiskelua ja tutkimustietoa perusteena toiminnalleen.

vaan olen lapsen ÄITI, joten mielestäni minulla on suurempi oikeus päättää lastani koskevista asioista kuin hoitohenkilökunnalla.

Yhden!

Se ei tee sinusta asiantuntijaa.

Synnytysosaston henkilökunnalla on pitkä kokemus asiasta ja myös opiskelua ja tutkimustietoa perusteena toiminnalleen.

että sitä lisämaitoa tyrkytetään ihan turhaan.