Kävin katsomassa mummoani hoitokodissa ja järkytyin

Isälläni myös dementia,ei enää ymmärrä olevansa sairas.Pitää itseään vanhuuden höperönä,toiset asukkaat hänen mielestään osastolla hulluja.Kaikki osaston vanhukset haluavat koteihinsa, vaikka eivät enää kotona pärjäisikään edes avulle. Jotta täällä ruotsissa päästään dementia osastolle niin kotiapu ei enään riitä.Tarvitsevat apua 24/7,muuten voivat vahingoittaa itseään.

Haemme isäni huomena pariksi tunniksi syömään,seurustelemaan.

Käyn 1-2 viikossa+pari puheluu viikossa. Saman tekee siskoni.Lainaan isääni, nyt hänellä olisi aikaa,mutta muilla ei ole aikaa nyt hänellä. Aikoinaan kun muisti pelasi niin oli 8 kuukautta vuodesta ulkomailla,tänä aikana ei pahemmin meitä kaivannut.Maksimissaan soitti 2 kertaa jonku kaverin puhelimella. Niin se elämä muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja on surullista lukea. Tulee sellainen tunne, että ihmisillä on vaikeaa hahmottaa hoitajan työn kokonaiskuvaa. Omasta puolesta voin rehellisesti sanoa, että pyrin hoitamaan potilaani niin hyvin kuin mahdollista. Kuitenkin koko ajan on tunne, että mikään ei riitä. Emme voi toteuttaa utopistisia näkemyksiä hyvästä hoidosta olemassa olevilla resursseilla. Se 0,5 hoitajaa per potilas kuulostaa paljolta, mutta voin kertoa, että ei se ole, kun kaikki potilaat ovat kahden hoitajan hoidettavia, syötettäviä, passiivisia vuodepotilaita. 0,5 hoitajaa tarkoittaa vahvuutta koko päivälle. Aamuvuorossa vahvuus voi olla esim. 0,2 ja kun kaksi hoitajaa hoitaa yhtä asiakasta, niin se on käytännössä 0,1 per asiakas.

Meitä on käsketty olemaan hiljaa kiireestä, sillä ei saa mitään toimintaa perustella. Totuus on kuitenkin se, että ei ole resursseja, AIKAA esim. nostaa pyörätuoliin istumaan kuin muutama ihminen päivittäin. Sitten kun on näitä omaisia, jotka vaativat omaa äitiä tai isää joka päivä istumaan, niin se tarkoittaa sitä, että taas joku muu saa vain perushoidot ja jää vuoteeseen. Siitä koen huonoa omatuntoa, kun toiset (joilla ei ole vaativia omaisia) jäävät vähemmälle. Eikä se ole niin, että saataisiin edes itse päättää, että nyt on jonkun muun vuoro. Ylemmältä taholta tulee käskyä tehdä omaisten mieliksi. Enkä minä tahdo tässä omaisia syyllistää, ymmärrän heidän näkemyksensä kyllä. Joskus olisi kuitenkin asiallista joustaa ja ajatella sitä, että täällä on hoidossa muitakin.

Moni hoitaja väsyy ja päättää vaihtaa alaa. Niin minäkin. Ei sitä negatiivista palautetta loputtomiin jaksa kuunnella, työ alkaa tuntua kurjalta ja näitä asioita miettii jatkuvasti vapaa-ajallakin. Loukkaavaa lukea, kuinka joku väittää, ettei hoitajien työ ole kiirettä nähnytkään. Kuinka monta kertaa on pitänyt syödä 5 minuutissa tai jättää ruokatauko pitämättä kokonaan. Eihän jokainen työpäivä niin kiireinen ole, mutta ei se harvinaistakaan ole. Onhan meitä työntekijöitäkin erilaisia. Eivät kaikki vanhemmat hoitajat enää jaksa pitää kovaa työtahtia. Se on muuten sellainen asia, josta ei puhuta, mutta kyllä se käytännössä näkyy. Muiden on tehtävä enemmän, muuten kaikki eivät saa aamupesuja ajoissa jne.

Sinun kannattaa miettiä uudestaan sitä työn ydintä. Kuulostaa että olet jäänyt menneeseen aikaan. Jos työ organisoudaan yksilöllisesti, se kuormittaa vähemmän ja on mahdollista vastata ihmisen tarpeisiin. Ei ole olemassa mitään aamupesujen määräaikaa. Eikä vuodepotilaita pitäisi olla. Se on hoidon laadun mittari. Ei voi olla niin että ei auteta ihmistä ylös, kun ei viitsitä. Esim kinestetiikkakoulutus voisi auttaa - eipä olisi "kahdenautrttavia", kun on taitoa.

Mitotusasiatkin kerrot virheellisesti.

Hoitajien asenteet ovat syy. Ja tietämättömyys. Asiat voi tehdä joko rutiinilla, jolloin se on raskasta ja huonoa hoitoa tai ne voi tehdä rauhassa ja yksilöllisesti.

Minä olen itse kokenut tämän. Tiedän tosiaan mitä se hoitaminen on. Ja olen nähnyt niin monessa paikassa hoitajien menevän kiireen taakse. Kiire on usein juoksemista että ehtii äkkiä "valmiiksi"

Meinaatko, että ei tarvi vaihtaa vaippaa jokaiselle ennen lounasta? Vaihtaa päivävaatteita päälle? Tämä on kyllä täysin ymmärtämättömän ihmisen tekstiä. Kyllä meilläkin esim. suihkuja hoidetaan iltapäivällä ja asioita on yritetty aikatauluttaa niin, että työ sujuisi jouhevammin. Aika erikoinen mielipide tuo myös, että täytyisi yksin täysin passiiviset vuodepotilaat hoitaa. Kokeilepa itse käännellä 90-kiloista ihmistä yksin sängyllä. Mitä se kinestetiikka siinä kohtaa auttaa, kun ei pysy kyljellään ilman, että toinen pitää kiinni? Ja vaikka se joten kuten onnistuisikin, niin ymmärrätkö, että siinä on suuri riski, että huonon ergonomian takia tulee rannevaivoja ym. kivaa. Kuka ne työt sitten tekee, kun puolet työporukasta on saikulla?

Kinestetiikka tosiaan auttaa. Ergonomiaankin. Paremmin kuin kahden punnerrus.

Hoitopaikat hyötyisivät myös toiminnan uudelleenarvioinnista. Kehittäminen arvoista lähtien ja keskittyen olennaiseen. Eli asiakkaaseen. Työnjako pitäisi perustua asiakasvastuisiin. Kun tiedän keistä minä vastaan tänään, voin järjestää asiat niin että kaikilla on hyvä. Kunhan arvot on kunnossa eikä yhteisö edellytä toisenlaista rutiininomaista tapaa. Kuten ne yhteisöt monesti edellyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä vastauksia lukiessa tajuan, miten hyvin meidän hoivakodissa on asiat! Hoitajia on arkiaamuisin 5 ja asukaspaikkoja 21, eikä ketään revitä sängystä kesken unien. Aamupuuroa ja kahvia saa kun herää ja pesut ja pukemiset hoidetaan joustavasti ennen lounasta. Sauna lämpiää ja suihkuun pääsee, vaatteet vaihdetaan puhtaisiin päivittäin, hiukset laitetaan ja parrat ajetaan. Yöpukua ei ole lupa näkyä ennen klo 18 ja asukkaat saavat valvoa iltaisin pitkään, jos siltä tuntuu. Heitä myös viedään kampaajalle, ostoksille ja joululauluja kuuntelemaan aina kun mahdollista. Laitoshuoltajasta johtajaan kaikki kantavat vastuuta asukkaiden hyvinvoinnista ja jokainen auttaa tarvittaessa. Meillä on myös virikeohjaaja ja fysioterapeutti asukkaita varten.  Kyllä hoivakodin toiminta on aika pitkälti kiinni henkilökunnasta....sitä kahvihuonetta, jossa istuskella työaikana, meillä ei ole lainkaan.

Kai teillä joku toimisto kuitenkin on? Kirjauksia kun ei saa tehdä muiden asukkaiden tai vieraiden keskellä. Raportteja ei saa pitää asukkaiden tai vieraiden kuullen. Mitens lääkärikierrot, siinä muiden asukkaiden ja vieraiden keskelläkö lääkäri ohjeistaa lääkemuutokset ja elvytyskiellot?

Ei meilläkään ole kahvihuonetta, mutta henkilökunnan jaksamisen vuoksi osastonhoitaja on pyytänyt mahdollisuuksien mukaan pitämään edes pienen tauon päivässä taukotilassa, rauhassa, ja tuo taukotila ei ole edes samassa kerroksessa asukkaiden kanssa.

Miksi kirjauksia ei saisi tehdä muiden kuullen tai lääkärinkiertoja? Näinhän kirjaus hoidetaan sairaalassakin nykyään. Ja kotihoidossa.

Oletko kuullut hiljaisesta raportoinnista. Siihen on siirrytty monessa paikassa

Kirjauksia muiden kuullen? Harvoin niistä niin paljon ääntä lähtee että ne joku kuulisi.

Silti raportointia olisi se kirjallista tai suullista en kyllä mielelläni tee tilassa jossa on paljon häiriö tekijöitä. Jossa yksi hokee koko ajan kirosanoja toinen pyytää pissalle vaikka on tllut juuri wc:tä jne. Eri juttu on sitten jotkut kirjaukset vaikka verenpainemittauksen tulosista ja vanhukselta juuri sormenpääsä mitatn verensokern tulos.

Silti nykyään kirjaukset siirtyy mobiileihin ratkaisuihin. Asenteesi kuulostaa ikävältä.

Nimim ei siellä kokoajan joku pidä meteliä. Jos pitää, kannattaa miettiä miksi ja toimia sen mukaisesti

Jos ja kun 20 asukkaan annetaan toteuttaa omaa vuorokausirytmiä kyllä siellä yksikössä aina joku sen verran äätä pitää että raportointiin on melko mahdoton keskittyä missä tahansa.

Toisaalta ihan koska tahansa sitä raportointia ei ole järkevää pitää on ihan turha lukea muiden kirjauksia kun työvuorosta on jäljellä enää tunti. Siinä kohtaa sillä mitä kenenkäkin yksilöllinen hoito vaatisi on ei ole enää merkitystä. Raportointi oli se sitten hiljaista eli luetaan niitä kirjauksia papereista tai kuullaan se edellisen vuoron hoitajilta pitää sen tapahtua vuoron alussa.

mikä siinä oli järkyttävää?

Tuon takia en tule Suomeen edes vanhainkotiin. Teille selvää säästöä, olkaa iloisia (onnellisiahan te jo olette).

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia en tule Suomeen edes vanhainkotiin. Teille selvää säästöä, olkaa iloisia (onnellisiahan te jo olette).

Onneksi olkoon että olet muualla. Mä asun täällä ja toivon että eutanasia on laillistettu siihen mennessä kun itse olen niin sairas ja vanha että joudun näihin laitoksiin!! PS. Olen harkinnut muuttoa ennen sitä

Pooikkeuksia on aina, mutta kyllä tästäkin kommentista korostuu enemmänkin "Kunhan vain ei itse tarvitse tehdä mitään" -asenne... 

On totta että resurssia menee paljon turhaan kun ihmiset suorastaan pakenevat omia vastuitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Usein omaiset, jotka eivät ole seuraamassa dementoituneen ihmisen arkea jatkuvasti siellä hoitopaikassa, yllättyvät tai eivät usko, miten hän saattaa käyttäytyä ja suhtautua hoitajiin, muihin asukkaisiin jne. Sitten varotoimenpiteitä ja järjestelyjä, joiden on tarkoitus varmistaa niin tämän dementikon, kuin kanssaihmistenkin turvallisuus ja mukavuus, pidetään järkyttävänä rajoittamisena ja alistamisena...

Jep. Ymmärrän kyllä että oikeista asioista valitetaan koska kyllä vanhusten täytyy saada ihmisarvoista kohtelua, mutta suurin osa näistä valittajista valittaa just tällaisesta kuin ap eli turhasta. Ollaan niin järkyttyneitä kun kerran kuussa käydään katsomassa mummoa ja sillä oli kolmelta iltapäivällä yöpuku! Mitäpä jos ap ottaisi itse mummonsa hoidettavaksi kotiinsa kun kerta osaa ja tietää parhaiten? Siinä sitten kun mummo ensimmäisenä iltana lähtee harhailemaan ja putoaa sängystä ja murtaa lonkkansa ja dementoituneena ei osaa huutaa apua niin ap voisi miettiä että miksiköhän niitä laitoja käytetään.

En ole hoitaja vaan terveydenhuollon palveluissa sihteerinä eli sitä kautta näiden valitusten ja vastineiden kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä vastauksia lukiessa tajuan, miten hyvin meidän hoivakodissa on asiat! Hoitajia on arkiaamuisin 5 ja asukaspaikkoja 21, eikä ketään revitä sängystä kesken unien. Aamupuuroa ja kahvia saa kun herää ja pesut ja pukemiset hoidetaan joustavasti ennen lounasta. Sauna lämpiää ja suihkuun pääsee, vaatteet vaihdetaan puhtaisiin päivittäin, hiukset laitetaan ja parrat ajetaan. Yöpukua ei ole lupa näkyä ennen klo 18 ja asukkaat saavat valvoa iltaisin pitkään, jos siltä tuntuu. Heitä myös viedään kampaajalle, ostoksille ja joululauluja kuuntelemaan aina kun mahdollista. Laitoshuoltajasta johtajaan kaikki kantavat vastuuta asukkaiden hyvinvoinnista ja jokainen auttaa tarvittaessa. Meillä on myös virikeohjaaja ja fysioterapeutti asukkaita varten.  Kyllä hoivakodin toiminta on aika pitkälti kiinni henkilökunnasta....sitä kahvihuonetta, jossa istuskella työaikana, meillä ei ole lainkaan.

Näin meilläkin muutoin, mutta yövaatteet laitetaan valmiiksi päälle, jos iltapäivästä suihkutellaan tai saunotaan.

Mutta rehellisyyden nimissä. Ulkoilut ja virikkeet on aina jostain pois. Joko kirjaukset on vähän sinne päin, tai tauot jää pitämättä. Tai sitten joku pitää vuodelepopäivää. Tai sitten unohdetaan kuntouttava työote, ja asukas ei pääse osallistumaan itse aamutoimiin, hoitaja sutaisee hampaat nopeasti puhtaaksi ja pyyhkii kädet pesulapuilla, vaikka asukas osaisi molemmat tehdä, kun saisi aikaa lavuaarin edessä. Tai sitten se on pois siisteydestä, yöpöydät notkuu pesuainepulloja, ja pöydät on pyyhkimättä.

Ajankäyttö myös vaihtelee vähän lääkärin määräysten mukaan. Osa lääkäreistä vaatii viikottaisia rr- ja painomittauksia, vaikka hoitokotivaiheessa ne eivät vaikuta suoraan asukkaan vointiin.

Myös asukaspohja vaikuttaa. Kävelevien tai pyörätuolissa istuvien kanssa on helppo lähteä joululaulajaisiin tai leipoa pipareita, mutta otsalohkodementikon huutaessa v"ttua ja sa€tanaa kaikelle näkemälleen tai käytöshäiriöisen syödessä omaa ulostettaan on aika noloa istua kirkon penkissä ja koittaa vajota maan alle.

Meillä jokainen asukas vaatii oman saattajan osastolta lähtiessä, joten kauaa ei pois voida olla.

Miksi ajattelet, että Hoitokoti aiheen vanhus ei ansaitsisi rr-mittaiksia ja painon seurantaa? Todellakin vaikuttaa hänen vointiinsa, että ovat kunnossa.

Turhaa mennä minnekään joululaulajaisiin. Saavat siellä flunssaa ja sitten tarvittavat muut.

Ei ole kyse ansaitsemisesta, vaan hyötymisestä. Ei ole järkevää mitata viikottain verenpainetta ihmiseltä, jota toimitus sattuu. Iho on herkkä, lihaksetkin on jo surkastuneet ja rasvakudosta on niukalti. Osa ei edes ymmärrä, miksi sattuu, ja rr tulokset on siksi epäluotettavia. Osa ei ymmärrä olla puhumatta ja liikkumatta. Painonseuranta viikottain ei ole tarpeellista, ellei ole tehty lääkitysmuutoksia tai ole akuuttia vajaatoimintaa.

Miksiköhän lääkärit sitten mielestäsi turhaan noin määräävät.

Kun vanhus on tottunut verenpaineen seurantaan, hän sen myös antaa tehdä, vaikkei edes muista, miksi se tehdään.

Painon tarkkaili viikoittain on tärkeä, jotta voidaan seurata ravitsemusta.

Olisi hyvä myös jotenkin seurata riittävää nesteen saantia.

Harva vanhus on tottunut viikottaiseen verenpaineen mittaukseen. Ja sen verrran harvoin lääkäriä näkee noissa hoitopaikoissa jotta ei niitä mittauksia kyllä lääkäri määrää turhaan eikä tarpeeseenkaan.

Nestelistan pitäminen voi olla hieno ajatus mutta ei oikein palvele tarkoitusta kun ja jos vanhus ymmärtää sen seuranta listaksi, "kuitiksi" joka määrää sen kuinka paljon hän ruuasta/juomasta joutuu maksamaan.

Painon seurannastakaan ei ole oikein hyötyä jos vanhus ei syö. Vai pitäisikö syöttää väkisin? Laitetaanko PEG jos ei halua syödä?

Meilläkin kaikilla asukkailla palliatiivinen hoitolinjaus, joten sitä vastaan mielestäni rutiininomainen seuranta, joka tuottaa kipua täytyy jättää pois. Tilan muuttuessa tai lääkemuutosten jälkeen toki seurataan hetki

Millä perusteella esim. verenpaine lääkitystä muutetaan jos ei ole tietoa millä tasolla se verenpaine on ennen muutosta?

Palliatiivinen hoito tarkoittaa hyvää oireenmukaista hoitoa. Tila, joka ei oireile, ei vaadi aktiivista hoitoa. Vältetään kipua tuottavia turhia tutkimuksia. Jos olet hoitaja, sinun on syytä kouluttaa itseäsi lisää.

Verenpaineenmittaus ei tosiaan kuulu näihin vältettäviin adioihin. Eikä se että ihan kaikki sairaanhoito jää pois. Eikä se ettei esim vti hoideta. Tai verenpainellääkitystä olisi

Selvitä nyt itsellesi oikeasti käsitteet. Oireileva vti hoidetaan, oireeton verenpaineen nousu taas ei mene palliatiivisen hoidon piiriin. Monelta dementikkovanhukselta puretaan esimerkiksi marevan-lääkitys kuten monet muutkin ”ennaltaehkäisevät” lääkitykset. Ja siis riippuen hoitotahdosta ja sairauden tilasta niin jopa antibiootit jätetään pois palliatiivisessa hoidossa.

En ihan ymmärrä niitä omaisia joiden mielestä täysin dementoituneen tästä maailmasta irronneen vanhuksen täytyy edelleen syödä verenpainelääkitystä, kilpirauhaslääkitystä, verenohennuslääkkeitä ym. Itse ainakin teen hoitotahdon että jos joskus olen siinä tilanteessa että makaan suu auki sängyssä niin kaikki lääkitykset saa purkaa että kuolema tulisi hieman nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ajattelit ikääntyvät omaisesi sijoittaa? Otatko äitisi omaan kotiisi vai palkkaatko ympärivuorokautista apua jos tarve vaatii?

Siihen asti kun omassa kodissa pärjää avun kanssa, hoidetaan asia parhain päin niin. Sen jälkeen vierashuoneesta äidin huone, jotta saa olla lähellä omaa perhettä. Näin hoidettiin oma isoäitinikin meidän suvussa, koska hän pelkäsi sairaaloita ja vanhainkoteja.

Eli sä et käy päivällä töissä? Sitten tuo onnistuukin mainiosti.

Haluaisin nähdä sen kinestiikan, joka muuttaa loppuvaiheen spastisen alzheimer tai parkkipotilaan yhden hoidettavaksi potilasta satuttamatta varsinkin, jos potilas painaa yli 50 kiloa.

Meillä kinestiikkavastaavat ja fysioterapeutitkin tarvitsevat monien siirtoihin kolmekin käsiparia ja kun me muut siirrämme välillä viiteen tai kuuteenkin henkeen niitä kipeitä, 180 kiloisia ihonsiirre tai murtumapotilaita paareilla sänkyyn ja takaisin.

Luojan kiitos opiskeluaikojen keikkailut hoivilla ovat takana. On meillä usein vielä kiireempi kuin siellä, mutta ei onneksi tarvitse edes leikkiä mitään virikettä tai kodinomaisuutta. Ja kiireessä voi hyvällä omalla tunnolla vaihtaa kuntouttavan työotteen tehokkaaksi työotteeksi ja jättää kuntoutumisen fyssareiden ja seuraavan portaan ongelmaksi.

Hattua nostan niille, jotka hoivilla jaksavat!

Kyllä se vanhus muuttuu kiukuttelevaksi pikkulapseksi, kun muistisairautta yms. Outo ympäristö, oudot ihmiset. Pitäisikö vanhuksella olla sitten se oma hoitaja, koska laitoksessa on niitä muitakin hoidettavia. Onko parempi ettei läheiset käy, vai parempi valittaa.

Moniko jaksaa kotona hoitaa vanhusta, joka on taantunut lapsen tasolle. Kun niitä vanhuksia on erilaisia. Toisilla ei toimi jalat, mutta pää toimii. Sitten näitä joiden pää ei toimi, mutta energiaa piisaa. Ja monella vanhuksella on voimaa, ettei aina yksi hoitaja riitä. Näissä tapauksissa ymmärrän rauhoittavat lääkitykset.

Ei ole kiva olla hoitaja, jos asiakkaat huorittelevat, lyövät, kynsivät ja raapivat. Ja heittelevät eritteillä hoitajia. Monien omaisten on vain niin helppoa sulkea silmänsä tosiasioilta.

Ehkä olisi hyvä mennä päiväksi tutustumaan, ja katsomaan miten se elämä siellä laitoksissa  kulkee. Ihan myös hoitajan näkökulmasta, eikä vain hoidettavien. Koska moni varmasti on ns. kutsumustyössään, ehkä sitten olisi parempi lähteä vaikuttamaan asioihin muullakin tavalla kuin hoitajia syyllistämällä.

Vierailija kirjoitti:

Jos tutustuisit hieman dementiapotilaiden hoidon haastavuuteen, et valittaisi.

Vaativuus, mitä se on. Olen hoitokodissa ryhmäjuttuja tekemässä.

joikainen vanhus janoaa huolenpitoa ja turvallisuuden tunnetta. Kosketusta ja keskustelua, vaikka olisi dementoitunut. Hoitajat puhuvat omia juttujaan ja heiltä jää hoidettava sellaiseksi kuin lihapaketin kääriminen. Se ei ole oikein, ei mitenkään. 

aina on kiire johonkin. Joo silloin kun kaikilla on samaan aikaan pissahätä, mutta sitten asia on hoidettu.

Kaiken päivää petiussä pitäminen on mielestäni rikos. Jokaisella on oikeus saada nousta petistä puettuna ylös.

Sen haluan vielä samoa, että pissahätä täytyy hoitaa ja vaipat vaihtaa. Se ei käy, että kaikki  hoitajat samaan aikaan istuvat kahvilla. Minä olen  työelämässä ollut sellaisella alalla, että kahvilla käytiin silloin, kun töiltä ehdittiin ja syömässä toisinaan vasta iltapäivällä.

Nykyisin hoitajat odotuttavat vanhusta. Ei laiteta tarpeeksi lämmintä kun on vetoiset paikat hoitokodissa.

Ei omainen edes uskalla sanoa mitään kun siitä seuraa, että hoito muuttuu huonoksi.

Muistakaa omaiset, että teidän sanomisenne kirjataan ja dokumentoidaan, joskus sitten teidät esitetään vaikeana tapauksena. Näin on minulla on karvaat kokemukset.

Vierailija kirjoitti:

Sen haluan vielä samoa, että pissahätä täytyy hoitaa ja vaipat vaihtaa. Se ei käy, että kaikki  hoitajat samaan aikaan istuvat kahvilla. Minä olen  työelämässä ollut sellaisella alalla, että kahvilla käytiin silloin, kun töiltä ehdittiin ja syömässä toisinaan vasta iltapäivällä.

Nykyisin hoitajat odotuttavat vanhusta. Ei laiteta tarpeeksi lämmintä kun on vetoiset paikat hoitokodissa.

Ei omainen edes uskalla sanoa mitään kun siitä seuraa, että hoito muuttuu huonoksi.

Muistakaa omaiset, että teidän sanomisenne kirjataan ja dokumentoidaan, joskus sitten teidät esitetään vaikeana tapauksena. Näin on minulla on karvaat kokemukset.

Tiedonkulun vuoksi on ihan kätevää tauko pitää samaan aikaan. Silloin tiedetään, mitä on jo tehty ja mitä pitää vielä tehdä. Asiat muuttuvat osastolla niin vauhdilla, että on hyvä pari kertaa vuorossa istua alas ja ajantasaistaa kaikki hoitajat. Eli tauko on samalla työtä. Hoitajien työhön kuuluu sekä välitöntä, että välillistä hoitotyötä.

Välitön hoitotyö on potilaan vieressä tehtävää työtä.

Välillinen hoitotyö on suunnittelua, lääkejakoa, kirjaamista, raportointia, lähetteiden tekoa jne.

Esim. sairaaloissa on mitattu, että välillinen hoitotyö vie hoitajan aikaa yli 50% työpäivästä.

Katkeamaton tiedonkulku on edellytys hyvälle hoidolle.

Ap oletko tosiaan noin tyhmä. "Muistaa minut vaikka sekoittaa äitiini"  

Vierailija kirjoitti:

Attendo?

Tuota Lieksaako tarkoitit? Ei vaan kaupunki/tk.

Suurella todennäköisyydellä vanhus itse odottaa enemmän omaisia vierailulle kuin vaipan vaihtoa.

Kuinka usein mummon pitää päästä pissalle? Aina kun on hätä? Siis esimerkiksi 10 minuutin välein päivällä ja 30 minuutin välein yöllä? Siitä huolimatta, että mummolla on virtsa-avanne ja virtsaa ei alakautta tipu eikä lirise?

Nämä ovat niitä oikeita ongelmakohtia hoivilla.

Ja liikkumista ei saisi laidoilla rajoittaa, mutta entä kun pappa ei muista, että jalat on polvista amputoitu, eikä osaa siirtyä pyörätuoliin. Onko papalla itsemääräämisoikeus sukeltaa sängystä pää edellä lattiaan, kun ei muista metsätöihin hevosta valjastamaan lähtiessään pyytää hoitajaa avuksi?

Vierailija kirjoitti:

Ap oletko tosiaan noin tyhmä. "Muistaa minut vaikka sekoittaa äitiini"  

Niin siis hetkittäin muistaa ja hetkittäin sekoittaa äitiini. Ja ihan normaalijärkinen olen kiitos kysymästä.