Kävin katsomassa mummoani hoitokodissa ja järkytyin

"Sut on palkattu tänne perseitä pyyhkiin eikä mummoja säälimään." Totesi entinen pomoni aikoinaan kun kieltäydyin pakkosyöttämästä 99-vuotiasta mummoa. Pakkosyöttämisen syy oli kiire, mummo söi sairautensa takia hitaasti. Harjoittelija sitten tunki väkisin ruokaa mummon suuhun. Minä taas lähdin muihin hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos välittää, niin käy katsomassa 2-3 kertaa viikossa. Se on vain itsensä suojelemista, että selittää kiireestä ja väsymyksestä. Tärkeille asioille riittää aikaa.

Mutta entä jos kotona on oma perhe, Mies ja lapsi odottamassa, milloin äiti tulee kotiin? Siltikö pitäisi käydä mummoa katsomassa 2-3 kertaa päivässä ja ehkä useankin vuoden ajan?

Omasta kokemuksesta sanon, että käynti kerran viikossakin syö paljon voimavaroja ja aikaa. Monta vuotta kävin kerran viikossa katsomassa sairasta omaista, kun koskaan ei tiennyt, onko aikaa paljon vai vähän. Siinä meni kahdeksan vuotta. Oma lapsi kasvoi aikuiseksi siinä sivussa. Vähän kaduttaa. Ja lopulta ne omaisen viimeiset viikot olivat aika kitumista, vaikka olikin hyvässä paikassa. En haluaisi samanlaista itselleni.

Kyllä se omaisen luona ramppaaminen ja hänen asioistaan huolehtiminen vie voimia myös omasta työnteosta.

Siis 2-3 kertaa viikossa, ei päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Mummo makasi laitojen takana sängyssä yöpaita päällään (kello tuolloin puoli kolme) ja aneli päästä kotiin.. Mummollani siis melko pitkälle edennyt dementia, mutta ihmettelen silti tuota laitojen käyttöä ja yöpaitaa tuohon aikaan päivästä!? Hoitajat kertoivat sängynlaitojen olevan mummon turvaksi ja yöpaitaa selittivät suihkussa käymisellä.. Oli kuulemma ollut järkevintä vaihtaa suihkun jälkeen suoraan yöpaita päälle ettei illalla tarvitsisi vaihtaa taas uudestaan vaatteita.. Käsittämätöntä!

Ainoa asia mikä tässä on käsittämätöntä, on se, että näyttäisi siltä kuin mummon olisivat omat omaiset sysänneet täysin yksin yhteiskunnan huollettavaksi. Sitten valitetaan tumput suorana vieressä kun mummolla on väärät vaatteet päällä ja huonoa hoitoa.

Kuules nyt ja kaikki muutkin. Muista pitää itsekin mummostasi huolta, on hänkin sinusta/äidistäsi/isastäsi joskus huolta pitänyt. Ei ole ikinä mahdollista, että mitkään terveydenhoitolaitokset pystyvät hoitamaan kaikki vanhukset, eivät ainakaan niin hyvin kuin omat omaiset (lääkinnällinen hoito yms. poislukien).

Tuntuu, että näissä keskusteluissa unohtuu se, että vanhusten hoitolaitokset ja kaikki muutkin yhteiskunnan rahalliset tuet ja tukiverkostot on ensisijaisesti mitoitettu ja tarkoitettu niille jotka eivät ilman niitä millään tulisi toimeen. Mielestäni nykypäivänä on alettu pitää itsestään selvänä , että nämä tukiverkostot hoitavat kaiken puolestamme.  Sysätään vanhukset ja lapset hoitolaitoksiin, riippumatta siitä mitkä olisivat omat valmiudet hoitaa tai edes tukea oman perheenjäsenen hoitoa. Ihmetellään kun hoitajilla ei ole aikaa lukea lehteä juuri sille omalle mummolle ja sen sijaan, että itse luettaisiin sitä lehteä hänelle, käydään valittamassa huonosta hoidosta jo  muutenkin ylikuormitetuille hoitajille.

Taitaa vain olla niin, että ei millään rahalla osteta täydellistä palvelua toiselle, eikä ainakaan meille kaikille. Itse osaamme aina paremmin. Tukiverkostot (=verorahat) riittäisivät kyllä kunnolliseen ja hyvään hoitoon  mikäli siis hoidettavina olisivat pääsääntöisesti vain ne, jolla ei ole olemassakaan omia sukulaisia tai ystäviä, jotka voisivat edes osallistua hoitoon. Niille joilla ei ole ketään seisomassa sängynlaidalla, ei edes ketään joka katsoisi tumput suorana vieressä ja käyttäisi aikansa kirjoittamalla sitten keskustelupalstalle kuinka heitä väärin kohdellaan.

Pidetään toisistamme huolta. Raha kun ei pidä huolta kenestäkään. Hyvää Joulua kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä vastauksia lukiessa tajuan, miten hyvin meidän hoivakodissa on asiat! Hoitajia on arkiaamuisin 5 ja asukaspaikkoja 21, eikä ketään revitä sängystä kesken unien. Aamupuuroa ja kahvia saa kun herää ja pesut ja pukemiset hoidetaan joustavasti ennen lounasta. Sauna lämpiää ja suihkuun pääsee, vaatteet vaihdetaan puhtaisiin päivittäin, hiukset laitetaan ja parrat ajetaan. Yöpukua ei ole lupa näkyä ennen klo 18 ja asukkaat saavat valvoa iltaisin pitkään, jos siltä tuntuu. Heitä myös viedään kampaajalle, ostoksille ja joululauluja kuuntelemaan aina kun mahdollista. Laitoshuoltajasta johtajaan kaikki kantavat vastuuta asukkaiden hyvinvoinnista ja jokainen auttaa tarvittaessa. Meillä on myös virikeohjaaja ja fysioterapeutti asukkaita varten.  Kyllä hoivakodin toiminta on aika pitkälti kiinni henkilökunnasta....sitä kahvihuonetta, jossa istuskella työaikana, meillä ei ole lainkaan.

Kai teillä joku toimisto kuitenkin on? Kirjauksia kun ei saa tehdä muiden asukkaiden tai vieraiden keskellä. Raportteja ei saa pitää asukkaiden tai vieraiden kuullen. Mitens lääkärikierrot, siinä muiden asukkaiden ja vieraiden keskelläkö lääkäri ohjeistaa lääkemuutokset ja elvytyskiellot?

Ei meilläkään ole kahvihuonetta, mutta henkilökunnan jaksamisen vuoksi osastonhoitaja on pyytänyt mahdollisuuksien mukaan pitämään edes pienen tauon päivässä taukotilassa, rauhassa, ja tuo taukotila ei ole edes samassa kerroksessa asukkaiden kanssa.

Miksi kirjauksia ei saisi tehdä muiden kuullen tai lääkärinkiertoja? Näinhän kirjaus hoidetaan sairaalassakin nykyään. Ja kotihoidossa.

Oletko kuullut hiljaisesta raportoinnista. Siihen on siirrytty monessa paikassa

Kirjauksia muiden kuullen? Harvoin niistä niin paljon ääntä lähtee että ne joku kuulisi.

Silti raportointia olisi se kirjallista tai suullista en kyllä mielelläni tee tilassa jossa on paljon häiriö tekijöitä. Jossa yksi hokee koko ajan kirosanoja toinen pyytää pissalle vaikka on tllut juuri wc:tä jne. Eri juttu on sitten jotkut kirjaukset vaikka verenpainemittauksen tulosista ja vanhukselta juuri sormenpääsä mitatn verensokern tulos.

Silti nykyään kirjaukset siirtyy mobiileihin ratkaisuihin. Asenteesi kuulostaa ikävältä.

Nimim ei siellä kokoajan joku pidä meteliä. Jos pitää, kannattaa miettiä miksi ja toimia sen mukaisesti

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi onnellinen, että sukulaiset näkee vain osan totuudesta. Oma mummo raapimassa, puremassa, huutamassa, sylkemässä, oksentamassa limaa, kukomassa ruokaa, sotkemassa ulosteella itseään jne voisi järkyttää vielä pahemmin kuin ne laidat. Vanheneminen ja sairaudet eivät olenkaunista katsottavaa. Se on julmaa, rankkaa, raakaa ja surullista.

Asenteesi on julma ja surullinen. Mainitsemasi asiat ovat yksi kuvaus siitä ettei ihmisen tarpeisiin ole vastattu. Ne ovat oire. Huonosta hoidosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tosi onnellinen, että sukulaiset näkee vain osan totuudesta. Oma mummo raapimassa, puremassa, huutamassa, sylkemässä, oksentamassa limaa, kukomassa ruokaa, sotkemassa ulosteella itseään jne voisi järkyttää vielä pahemmin kuin ne laidat. Vanheneminen ja sairaudet eivät olenkaunista katsottavaa. Se on julmaa, rankkaa, raakaa ja surullista.

Asenteesi on julma ja surullinen. Mainitsemasi asiat ovat yksi kuvaus siitä ettei ihmisen tarpeisiin ole vastattu. Ne ovat oire. Huonosta hoidosta

Tai oire siitä, ettei omaisia näy....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä vastauksia lukiessa tajuan, miten hyvin meidän hoivakodissa on asiat! Hoitajia on arkiaamuisin 5 ja asukaspaikkoja 21, eikä ketään revitä sängystä kesken unien. Aamupuuroa ja kahvia saa kun herää ja pesut ja pukemiset hoidetaan joustavasti ennen lounasta. Sauna lämpiää ja suihkuun pääsee, vaatteet vaihdetaan puhtaisiin päivittäin, hiukset laitetaan ja parrat ajetaan. Yöpukua ei ole lupa näkyä ennen klo 18 ja asukkaat saavat valvoa iltaisin pitkään, jos siltä tuntuu. Heitä myös viedään kampaajalle, ostoksille ja joululauluja kuuntelemaan aina kun mahdollista. Laitoshuoltajasta johtajaan kaikki kantavat vastuuta asukkaiden hyvinvoinnista ja jokainen auttaa tarvittaessa. Meillä on myös virikeohjaaja ja fysioterapeutti asukkaita varten.  Kyllä hoivakodin toiminta on aika pitkälti kiinni henkilökunnasta....sitä kahvihuonetta, jossa istuskella työaikana, meillä ei ole lainkaan.

Kai teillä joku toimisto kuitenkin on? Kirjauksia kun ei saa tehdä muiden asukkaiden tai vieraiden keskellä. Raportteja ei saa pitää asukkaiden tai vieraiden kuullen. Mitens lääkärikierrot, siinä muiden asukkaiden ja vieraiden keskelläkö lääkäri ohjeistaa lääkemuutokset ja elvytyskiellot?

Ei meilläkään ole kahvihuonetta, mutta henkilökunnan jaksamisen vuoksi osastonhoitaja on pyytänyt mahdollisuuksien mukaan pitämään edes pienen tauon päivässä taukotilassa, rauhassa, ja tuo taukotila ei ole edes samassa kerroksessa asukkaiden kanssa.

Miksi kirjauksia ei saisi tehdä muiden kuullen tai lääkärinkiertoja? Näinhän kirjaus hoidetaan sairaalassakin nykyään. Ja kotihoidossa.

Oletko kuullut hiljaisesta raportoinnista. Siihen on siirrytty monessa paikassa

Jaa ehkä salassapitosäännöt on sitten erilaisia eri paikoissa, meillä oli ehdotonta, että kirjaukset tehtiin niin, että muu kuin henkilöstö ei niitä näe. Edes asukkaiden nimiä ei saanut lukea missään näkyvillä.

En ole ollut sairaalassa (ellei synnäreitä lasketa, joissa hoitajat kirjasivat toimistossa) niin en tiennyt, että sairaalan hoitajat ja lääkärit tekee kirjaukset siinä odotustilassa tai potilashuoneissa. Onko jokaisella siis oma kone käytössä ja sitten ne kirjauset luetaan ääneen, vai joku sanelukone, erikoista?

Kyllä olen kuullut hiljaisesta raportoinnista olen ollut paikassa jossa se oli käytössä. Silloinkaan ei kyllä koneita kuljetettu asukkaiden keskelle ja heidän nähden kirjattu vaan toimistossa kirjattiin ja luettiin kirjaukset hiljaa.

Kotihoidossakaan en ole koskaan ollut mutta luulisi, että asiakkaat protestoisivat jos heidän kodissaan alettaisiin ääneen sanella toisten ihmisten kirjauksia.

Kyllä ne koneet kulkee potilashuoneisiin. Kirjaukset tehdään. Ei niitä kukaan ulkopuolinen siinä lue. Miksi ne luettaisiin ääneen? Samoin kotihoidossa kirjataan sen ihmisen asioita.

Mikään salassapito ei vaarannu näissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä vastauksia lukiessa tajuan, miten hyvin meidän hoivakodissa on asiat! Hoitajia on arkiaamuisin 5 ja asukaspaikkoja 21, eikä ketään revitä sängystä kesken unien. Aamupuuroa ja kahvia saa kun herää ja pesut ja pukemiset hoidetaan joustavasti ennen lounasta. Sauna lämpiää ja suihkuun pääsee, vaatteet vaihdetaan puhtaisiin päivittäin, hiukset laitetaan ja parrat ajetaan. Yöpukua ei ole lupa näkyä ennen klo 18 ja asukkaat saavat valvoa iltaisin pitkään, jos siltä tuntuu. Heitä myös viedään kampaajalle, ostoksille ja joululauluja kuuntelemaan aina kun mahdollista. Laitoshuoltajasta johtajaan kaikki kantavat vastuuta asukkaiden hyvinvoinnista ja jokainen auttaa tarvittaessa. Meillä on myös virikeohjaaja ja fysioterapeutti asukkaita varten.  Kyllä hoivakodin toiminta on aika pitkälti kiinni henkilökunnasta....sitä kahvihuonetta, jossa istuskella työaikana, meillä ei ole lainkaan.

Näin meilläkin muutoin, mutta yövaatteet laitetaan valmiiksi päälle, jos iltapäivästä suihkutellaan tai saunotaan.

Mutta rehellisyyden nimissä. Ulkoilut ja virikkeet on aina jostain pois. Joko kirjaukset on vähän sinne päin, tai tauot jää pitämättä. Tai sitten joku pitää vuodelepopäivää. Tai sitten unohdetaan kuntouttava työote, ja asukas ei pääse osallistumaan itse aamutoimiin, hoitaja sutaisee hampaat nopeasti puhtaaksi ja pyyhkii kädet pesulapuilla, vaikka asukas osaisi molemmat tehdä, kun saisi aikaa lavuaarin edessä. Tai sitten se on pois siisteydestä, yöpöydät notkuu pesuainepulloja, ja pöydät on pyyhkimättä.

Ajankäyttö myös vaihtelee vähän lääkärin määräysten mukaan. Osa lääkäreistä vaatii viikottaisia rr- ja painomittauksia, vaikka hoitokotivaiheessa ne eivät vaikuta suoraan asukkaan vointiin.

Myös asukaspohja vaikuttaa. Kävelevien tai pyörätuolissa istuvien kanssa on helppo lähteä joululaulajaisiin tai leipoa pipareita, mutta otsalohkodementikon huutaessa v"ttua ja sa€tanaa kaikelle näkemälleen tai käytöshäiriöisen syödessä omaa ulostettaan on aika noloa istua kirkon penkissä ja koittaa vajota maan alle.

Meillä jokainen asukas vaatii oman saattajan osastolta lähtiessä, joten kauaa ei pois voida olla.

Miksi ajattelet, että Hoitokoti aiheen vanhus ei ansaitsisi rr-mittaiksia ja painon seurantaa? Todellakin vaikuttaa hänen vointiinsa, että ovat kunnossa.

Turhaa mennä minnekään joululaulajaisiin. Saavat siellä flunssaa ja sitten tarvittavat muut.

Ei ole kyse ansaitsemisesta, vaan hyötymisestä. Ei ole järkevää mitata viikottain verenpainetta ihmiseltä, jota toimitus sattuu. Iho on herkkä, lihaksetkin on jo surkastuneet ja rasvakudosta on niukalti. Osa ei edes ymmärrä, miksi sattuu, ja rr tulokset on siksi epäluotettavia. Osa ei ymmärrä olla puhumatta ja liikkumatta. Painonseuranta viikottain ei ole tarpeellista, ellei ole tehty lääkitysmuutoksia tai ole akuuttia vajaatoimintaa.

Miksiköhän lääkärit sitten mielestäsi turhaan noin määräävät.

Kun vanhus on tottunut verenpaineen seurantaan, hän sen myös antaa tehdä, vaikkei edes muista, miksi se tehdään.

Painon tarkkaili viikoittain on tärkeä, jotta voidaan seurata ravitsemusta.

Olisi hyvä myös jotenkin seurata riittävää nesteen saantia.

Harva vanhus on tottunut viikottaiseen verenpaineen mittaukseen. Ja sen verrran harvoin lääkäriä näkee noissa hoitopaikoissa jotta ei niitä mittauksia kyllä lääkäri määrää turhaan eikä tarpeeseenkaan.

Nestelistan pitäminen voi olla hieno ajatus mutta ei oikein palvele tarkoitusta kun ja jos vanhus ymmärtää sen seuranta listaksi, "kuitiksi" joka määrää sen kuinka paljon hän ruuasta/juomasta joutuu maksamaan.

Painon seurannastakaan ei ole oikein hyötyä jos vanhus ei syö. Vai pitäisikö syöttää väkisin? Laitetaanko PEG jos ei halua syödä?

Meilläkin kaikilla asukkailla palliatiivinen hoitolinjaus, joten sitä vastaan mielestäni rutiininomainen seuranta, joka tuottaa kipua täytyy jättää pois. Tilan muuttuessa tai lääkemuutosten jälkeen toki seurataan hetki

Millä perusteella esim. verenpaine lääkitystä muutetaan jos ei ole tietoa millä tasolla se verenpaine on ennen muutosta?

Palliatiivinen hoito tarkoittaa hyvää oireenmukaista hoitoa. Tila, joka ei oireile, ei vaadi aktiivista hoitoa. Vältetään kipua tuottavia turhia tutkimuksia. Jos olet hoitaja, sinun on syytä kouluttaa itseäsi lisää.

Yhdessä nyt hei kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo makasi laitojen takana sängyssä yöpaita päällään (kello tuolloin puoli kolme) ja aneli päästä kotiin.. Mummollani siis melko pitkälle edennyt dementia, mutta ihmettelen silti tuota laitojen käyttöä ja yöpaitaa tuohon aikaan päivästä!? Hoitajat kertoivat sängynlaitojen olevan mummon turvaksi ja yöpaitaa selittivät suihkussa käymisellä.. Oli kuulemma ollut järkevintä vaihtaa suihkun jälkeen suoraan yöpaita päälle ettei illalla tarvitsisi vaihtaa taas uudestaan vaatteita.. Käsittämätöntä!

Ainoa asia mikä tässä on käsittämätöntä, on se, että näyttäisi siltä kuin mummon olisivat omat omaiset sysänneet täysin yksin yhteiskunnan huollettavaksi. Sitten valitetaan tumput suorana vieressä kun mummolla on väärät vaatteet päällä ja huonoa hoitoa.

Kuules nyt ja kaikki muutkin. Muista pitää itsekin mummostasi huolta, on hänkin sinusta/äidistäsi/isastäsi joskus huolta pitänyt. Ei ole ikinä mahdollista, että mitkään terveydenhoitolaitokset pystyvät hoitamaan kaikki vanhukset, eivät ainakaan niin hyvin kuin omat omaiset (lääkinnällinen hoito yms. poislukien).

Tuntuu, että näissä keskusteluissa unohtuu se, että vanhusten hoitolaitokset ja kaikki muutkin yhteiskunnan rahalliset tuet ja tukiverkostot on ensisijaisesti mitoitettu ja tarkoitettu niille jotka eivät ilman niitä millään tulisi toimeen. Mielestäni nykypäivänä on alettu pitää itsestään selvänä , että nämä tukiverkostot hoitavat kaiken puolestamme.  Sysätään vanhukset ja lapset hoitolaitoksiin, riippumatta siitä mitkä olisivat omat valmiudet hoitaa tai edes tukea oman perheenjäsenen hoitoa. Ihmetellään kun hoitajilla ei ole aikaa lukea lehteä juuri sille omalle mummolle ja sen sijaan, että itse luettaisiin sitä lehteä hänelle, käydään valittamassa huonosta hoidosta jo  muutenkin ylikuormitetuille hoitajille.

Taitaa vain olla niin, että ei millään rahalla osteta täydellistä palvelua toiselle, eikä ainakaan meille kaikille. Itse osaamme aina paremmin. Tukiverkostot (=verorahat) riittäisivät kyllä kunnolliseen ja hyvään hoitoon  mikäli siis hoidettavina olisivat pääsääntöisesti vain ne, jolla ei ole olemassakaan omia sukulaisia tai ystäviä, jotka voisivat edes osallistua hoitoon. Niille joilla ei ole ketään seisomassa sängynlaidalla, ei edes ketään joka katsoisi tumput suorana vieressä ja käyttäisi aikansa kirjoittamalla sitten keskustelupalstalle kuinka heitä väärin kohdellaan.

Pidetään toisistamme huolta. Raha kun ei pidä huolta kenestäkään. Hyvää Joulua kaikille!

Kyllä se hoito on tarkoitettu ihan kaikille. Se voidaan tehdä hyvin. Kyse on lähinnä työnjakomalleista ja vanhentuneista hoitokäytännöistä

Näitä juttuja on surullista lukea. Tulee sellainen tunne, että ihmisillä on vaikeaa hahmottaa hoitajan työn kokonaiskuvaa. Omasta puolesta voin rehellisesti sanoa, että pyrin hoitamaan potilaani niin hyvin kuin mahdollista. Kuitenkin koko ajan on tunne, että mikään ei riitä. Emme voi toteuttaa utopistisia näkemyksiä hyvästä hoidosta olemassa olevilla resursseilla. Se 0,5 hoitajaa per potilas kuulostaa paljolta, mutta voin kertoa, että ei se ole, kun kaikki potilaat ovat kahden hoitajan hoidettavia, syötettäviä, passiivisia vuodepotilaita. 0,5 hoitajaa tarkoittaa vahvuutta koko päivälle. Aamuvuorossa vahvuus voi olla esim. 0,2 ja kun kaksi hoitajaa hoitaa yhtä asiakasta, niin se on käytännössä 0,1 per asiakas.

Meitä on käsketty olemaan hiljaa kiireestä, sillä ei saa mitään toimintaa perustella. Totuus on kuitenkin se, että ei ole resursseja, AIKAA esim. nostaa pyörätuoliin istumaan kuin muutama ihminen päivittäin. Sitten kun on näitä omaisia, jotka vaativat omaa äitiä tai isää joka päivä istumaan, niin se tarkoittaa sitä, että taas joku muu saa vain perushoidot ja jää vuoteeseen. Siitä koen huonoa omatuntoa, kun toiset (joilla ei ole vaativia omaisia) jäävät vähemmälle. Eikä se ole niin, että saataisiin edes itse päättää, että nyt on jonkun muun vuoro. Ylemmältä taholta tulee käskyä tehdä omaisten mieliksi. Enkä minä tahdo tässä omaisia syyllistää, ymmärrän heidän näkemyksensä kyllä. Joskus olisi kuitenkin asiallista joustaa ja ajatella sitä, että täällä on hoidossa muitakin.

Moni hoitaja väsyy ja päättää vaihtaa alaa. Niin minäkin. Ei sitä negatiivista palautetta loputtomiin jaksa kuunnella, työ alkaa tuntua kurjalta ja näitä asioita miettii jatkuvasti vapaa-ajallakin. Loukkaavaa lukea, kuinka joku väittää, ettei hoitajien työ ole kiirettä nähnytkään. Kuinka monta kertaa on pitänyt syödä 5 minuutissa tai jättää ruokatauko pitämättä kokonaan. Eihän jokainen työpäivä niin kiireinen ole, mutta ei se harvinaistakaan ole. Onhan meitä työntekijöitäkin erilaisia. Eivät kaikki vanhemmat hoitajat enää jaksa pitää kovaa työtahtia. Se on muuten sellainen asia, josta ei puhuta, mutta kyllä se käytännössä näkyy. Muiden on tehtävä enemmän, muuten kaikki eivät saa aamupesuja ajoissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä vastauksia lukiessa tajuan, miten hyvin meidän hoivakodissa on asiat! Hoitajia on arkiaamuisin 5 ja asukaspaikkoja 21, eikä ketään revitä sängystä kesken unien. Aamupuuroa ja kahvia saa kun herää ja pesut ja pukemiset hoidetaan joustavasti ennen lounasta. Sauna lämpiää ja suihkuun pääsee, vaatteet vaihdetaan puhtaisiin päivittäin, hiukset laitetaan ja parrat ajetaan. Yöpukua ei ole lupa näkyä ennen klo 18 ja asukkaat saavat valvoa iltaisin pitkään, jos siltä tuntuu. Heitä myös viedään kampaajalle, ostoksille ja joululauluja kuuntelemaan aina kun mahdollista. Laitoshuoltajasta johtajaan kaikki kantavat vastuuta asukkaiden hyvinvoinnista ja jokainen auttaa tarvittaessa. Meillä on myös virikeohjaaja ja fysioterapeutti asukkaita varten.  Kyllä hoivakodin toiminta on aika pitkälti kiinni henkilökunnasta....sitä kahvihuonetta, jossa istuskella työaikana, meillä ei ole lainkaan.

Näin meilläkin muutoin, mutta yövaatteet laitetaan valmiiksi päälle, jos iltapäivästä suihkutellaan tai saunotaan.

Mutta rehellisyyden nimissä. Ulkoilut ja virikkeet on aina jostain pois. Joko kirjaukset on vähän sinne päin, tai tauot jää pitämättä. Tai sitten joku pitää vuodelepopäivää. Tai sitten unohdetaan kuntouttava työote, ja asukas ei pääse osallistumaan itse aamutoimiin, hoitaja sutaisee hampaat nopeasti puhtaaksi ja pyyhkii kädet pesulapuilla, vaikka asukas osaisi molemmat tehdä, kun saisi aikaa lavuaarin edessä. Tai sitten se on pois siisteydestä, yöpöydät notkuu pesuainepulloja, ja pöydät on pyyhkimättä.

Ajankäyttö myös vaihtelee vähän lääkärin määräysten mukaan. Osa lääkäreistä vaatii viikottaisia rr- ja painomittauksia, vaikka hoitokotivaiheessa ne eivät vaikuta suoraan asukkaan vointiin.

Myös asukaspohja vaikuttaa. Kävelevien tai pyörätuolissa istuvien kanssa on helppo lähteä joululaulajaisiin tai leipoa pipareita, mutta otsalohkodementikon huutaessa v"ttua ja sa€tanaa kaikelle näkemälleen tai käytöshäiriöisen syödessä omaa ulostettaan on aika noloa istua kirkon penkissä ja koittaa vajota maan alle.

Meillä jokainen asukas vaatii oman saattajan osastolta lähtiessä, joten kauaa ei pois voida olla.

Miksi ajattelet, että Hoitokoti aiheen vanhus ei ansaitsisi rr-mittaiksia ja painon seurantaa? Todellakin vaikuttaa hänen vointiinsa, että ovat kunnossa.

Turhaa mennä minnekään joululaulajaisiin. Saavat siellä flunssaa ja sitten tarvittavat muut.

Ei ole kyse ansaitsemisesta, vaan hyötymisestä. Ei ole järkevää mitata viikottain verenpainetta ihmiseltä, jota toimitus sattuu. Iho on herkkä, lihaksetkin on jo surkastuneet ja rasvakudosta on niukalti. Osa ei edes ymmärrä, miksi sattuu, ja rr tulokset on siksi epäluotettavia. Osa ei ymmärrä olla puhumatta ja liikkumatta. Painonseuranta viikottain ei ole tarpeellista, ellei ole tehty lääkitysmuutoksia tai ole akuuttia vajaatoimintaa.

Miksiköhän lääkärit sitten mielestäsi turhaan noin määräävät.

Kun vanhus on tottunut verenpaineen seurantaan, hän sen myös antaa tehdä, vaikkei edes muista, miksi se tehdään.

Painon tarkkaili viikoittain on tärkeä, jotta voidaan seurata ravitsemusta.

Olisi hyvä myös jotenkin seurata riittävää nesteen saantia.

Harva vanhus on tottunut viikottaiseen verenpaineen mittaukseen. Ja sen verrran harvoin lääkäriä näkee noissa hoitopaikoissa jotta ei niitä mittauksia kyllä lääkäri määrää turhaan eikä tarpeeseenkaan.

Nestelistan pitäminen voi olla hieno ajatus mutta ei oikein palvele tarkoitusta kun ja jos vanhus ymmärtää sen seuranta listaksi, "kuitiksi" joka määrää sen kuinka paljon hän ruuasta/juomasta joutuu maksamaan.

Painon seurannastakaan ei ole oikein hyötyä jos vanhus ei syö. Vai pitäisikö syöttää väkisin? Laitetaanko PEG jos ei halua syödä?

Meilläkin kaikilla asukkailla palliatiivinen hoitolinjaus, joten sitä vastaan mielestäni rutiininomainen seuranta, joka tuottaa kipua täytyy jättää pois. Tilan muuttuessa tai lääkemuutosten jälkeen toki seurataan hetki

Millä perusteella esim. verenpaine lääkitystä muutetaan jos ei ole tietoa millä tasolla se verenpaine on ennen muutosta?

Palliatiivinen hoito tarkoittaa hyvää oireenmukaista hoitoa. Tila, joka ei oireile, ei vaadi aktiivista hoitoa. Vältetään kipua tuottavia turhia tutkimuksia. Jos olet hoitaja, sinun on syytä kouluttaa itseäsi lisää.

Verenpaineenmittaus ei tosiaan kuulu näihin vältettäviin adioihin. Eikä se että ihan kaikki sairaanhoito jää pois. Eikä se ettei esim vti hoideta. Tai verenpainellääkitystä olisi

Nykyiset vaipathan ovat hyvin imukykyisiä, niihin mahtuu siis virtsaa litroja. Olisi myös epäekologista vaihtaa tyhjiä vaippoja.[/quote]

Näin hoitaja vastasi minullekin kerran. Kurillani näpistin yhden vaipan ja mittasin kuinka paljon se imee nestettä. Yli 5 litraa! Ja jos vanhuksen virtsamäärä on noin pari litraa vuorokaudessa, tämän logiikan mukaan riittää vaipanvaihto joka kolmas päivä. Mikä voi hyvinkin pitää paikkaansa, sillä kun katsoo Esperin hoitokodissa rollaattorin kanssa lykkiviä vanhuksia, näyttää siltä että monelta olisi auton turvatyyny pöksyissään,kun tuo imukykyinen vaippa on imenyt itseensä täyteen ja pullistunut äärimmilleen. Pintakuiva se saattaa olla edelleenkin, eri asia sitten on miltä tuntuu pitää haatovälissään tuollaista toppausta....

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja on surullista lukea. Tulee sellainen tunne, että ihmisillä on vaikeaa hahmottaa hoitajan työn kokonaiskuvaa. Omasta puolesta voin rehellisesti sanoa, että pyrin hoitamaan potilaani niin hyvin kuin mahdollista. Kuitenkin koko ajan on tunne, että mikään ei riitä. Emme voi toteuttaa utopistisia näkemyksiä hyvästä hoidosta olemassa olevilla resursseilla. Se 0,5 hoitajaa per potilas kuulostaa paljolta, mutta voin kertoa, että ei se ole, kun kaikki potilaat ovat kahden hoitajan hoidettavia, syötettäviä, passiivisia vuodepotilaita. 0,5 hoitajaa tarkoittaa vahvuutta koko päivälle. Aamuvuorossa vahvuus voi olla esim. 0,2 ja kun kaksi hoitajaa hoitaa yhtä asiakasta, niin se on käytännössä 0,1 per asiakas.

Meitä on käsketty olemaan hiljaa kiireestä, sillä ei saa mitään toimintaa perustella. Totuus on kuitenkin se, että ei ole resursseja, AIKAA esim. nostaa pyörätuoliin istumaan kuin muutama ihminen päivittäin. Sitten kun on näitä omaisia, jotka vaativat omaa äitiä tai isää joka päivä istumaan, niin se tarkoittaa sitä, että taas joku muu saa vain perushoidot ja jää vuoteeseen. Siitä koen huonoa omatuntoa, kun toiset (joilla ei ole vaativia omaisia) jäävät vähemmälle. Eikä se ole niin, että saataisiin edes itse päättää, että nyt on jonkun muun vuoro. Ylemmältä taholta tulee käskyä tehdä omaisten mieliksi. Enkä minä tahdo tässä omaisia syyllistää, ymmärrän heidän näkemyksensä kyllä. Joskus olisi kuitenkin asiallista joustaa ja ajatella sitä, että täällä on hoidossa muitakin.

Moni hoitaja väsyy ja päättää vaihtaa alaa. Niin minäkin. Ei sitä negatiivista palautetta loputtomiin jaksa kuunnella, työ alkaa tuntua kurjalta ja näitä asioita miettii jatkuvasti vapaa-ajallakin. Loukkaavaa lukea, kuinka joku väittää, ettei hoitajien työ ole kiirettä nähnytkään. Kuinka monta kertaa on pitänyt syödä 5 minuutissa tai jättää ruokatauko pitämättä kokonaan. Eihän jokainen työpäivä niin kiireinen ole, mutta ei se harvinaistakaan ole. Onhan meitä työntekijöitäkin erilaisia. Eivät kaikki vanhemmat hoitajat enää jaksa pitää kovaa työtahtia. Se on muuten sellainen asia, josta ei puhuta, mutta kyllä se käytännössä näkyy. Muiden on tehtävä enemmän, muuten kaikki eivät saa aamupesuja ajoissa jne.

Sinun kannattaa miettiä uudestaan sitä työn ydintä. Kuulostaa että olet jäänyt menneeseen aikaan. Jos työ organisoudaan yksilöllisesti, se kuormittaa vähemmän ja on mahdollista vastata ihmisen tarpeisiin. Ei ole olemassa mitään aamupesujen määräaikaa. Eikä vuodepotilaita pitäisi olla. Se on hoidon laadun mittari. Ei voi olla niin että ei auteta ihmistä ylös, kun ei viitsitä. Esim kinestetiikkakoulutus voisi auttaa - eipä olisi "kahdenautrttavia", kun on taitoa.

Mitotusasiatkin kerrot virheellisesti.

Hoitajien asenteet ovat syy. Ja tietämättömyys. Asiat voi tehdä joko rutiinilla, jolloin se on raskasta ja huonoa hoitoa tai ne voi tehdä rauhassa ja yksilöllisesti.

Minä olen itse kokenut tämän. Tiedän tosiaan mitä se hoitaminen on. Ja olen nähnyt niin monessa paikassa hoitajien menevän kiireen taakse. Kiire on usein juoksemista että ehtii äkkiä "valmiiksi"

ei ne hoitajat vaihda yöpaitaa lainkaan pois kun eivät pa-skat jaksa istuvat vaan huoneessaan ja käkättävät ja katsovat telkkaria ja tietokonetta, sama on mielisairaaloissa, hoitajat istuu kopissa ja käyvät kiduttamassa joskus potilaita lääkkeillä mutta ei ne pa-skat välitä mistään, jos valitat jouut erityskoppiin niin ne teki mullekin saa-tana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä vastauksia lukiessa tajuan, miten hyvin meidän hoivakodissa on asiat! Hoitajia on arkiaamuisin 5 ja asukaspaikkoja 21, eikä ketään revitä sängystä kesken unien. Aamupuuroa ja kahvia saa kun herää ja pesut ja pukemiset hoidetaan joustavasti ennen lounasta. Sauna lämpiää ja suihkuun pääsee, vaatteet vaihdetaan puhtaisiin päivittäin, hiukset laitetaan ja parrat ajetaan. Yöpukua ei ole lupa näkyä ennen klo 18 ja asukkaat saavat valvoa iltaisin pitkään, jos siltä tuntuu. Heitä myös viedään kampaajalle, ostoksille ja joululauluja kuuntelemaan aina kun mahdollista. Laitoshuoltajasta johtajaan kaikki kantavat vastuuta asukkaiden hyvinvoinnista ja jokainen auttaa tarvittaessa. Meillä on myös virikeohjaaja ja fysioterapeutti asukkaita varten.  Kyllä hoivakodin toiminta on aika pitkälti kiinni henkilökunnasta....sitä kahvihuonetta, jossa istuskella työaikana, meillä ei ole lainkaan.

Kai teillä joku toimisto kuitenkin on? Kirjauksia kun ei saa tehdä muiden asukkaiden tai vieraiden keskellä. Raportteja ei saa pitää asukkaiden tai vieraiden kuullen. Mitens lääkärikierrot, siinä muiden asukkaiden ja vieraiden keskelläkö lääkäri ohjeistaa lääkemuutokset ja elvytyskiellot?

Ei meilläkään ole kahvihuonetta, mutta henkilökunnan jaksamisen vuoksi osastonhoitaja on pyytänyt mahdollisuuksien mukaan pitämään edes pienen tauon päivässä taukotilassa, rauhassa, ja tuo taukotila ei ole edes samassa kerroksessa asukkaiden kanssa.

Miksi kirjauksia ei saisi tehdä muiden kuullen tai lääkärinkiertoja? Näinhän kirjaus hoidetaan sairaalassakin nykyään. Ja kotihoidossa.

Oletko kuullut hiljaisesta raportoinnista. Siihen on siirrytty monessa paikassa

Jaa ehkä salassapitosäännöt on sitten erilaisia eri paikoissa, meillä oli ehdotonta, että kirjaukset tehtiin niin, että muu kuin henkilöstö ei niitä näe. Edes asukkaiden nimiä ei saanut lukea missään näkyvillä.

En ole ollut sairaalassa (ellei synnäreitä lasketa, joissa hoitajat kirjasivat toimistossa) niin en tiennyt, että sairaalan hoitajat ja lääkärit tekee kirjaukset siinä odotustilassa tai potilashuoneissa. Onko jokaisella siis oma kone käytössä ja sitten ne kirjauset luetaan ääneen, vai joku sanelukone, erikoista?

Kyllä olen kuullut hiljaisesta raportoinnista olen ollut paikassa jossa se oli käytössä. Silloinkaan ei kyllä koneita kuljetettu asukkaiden keskelle ja heidän nähden kirjattu vaan toimistossa kirjattiin ja luettiin kirjaukset hiljaa.

Kotihoidossakaan en ole koskaan ollut mutta luulisi, että asiakkaat protestoisivat jos heidän kodissaan alettaisiin ääneen sanella toisten ihmisten kirjauksia.

Kyllä ne koneet kulkee potilashuoneisiin. Kirjaukset tehdään. Ei niitä kukaan ulkopuolinen siinä lue. Miksi ne luettaisiin ääneen? Samoin kotihoidossa kirjataan sen ihmisen asioita.

Mikään salassapito ei vaarannu näissä.

Sitähän mä kysyinkin, taisi tuo edellinen juksata kun väitti, että kirjaukset tehdään aina muiden kuullen.

Siellä missä minä olin töissä asukkaat saivat kuljeksia ihan vapaasti ja varmasti joku olisi tullut katselemaan jos yleisissä tiloissa olisi kirjattu ja tullut kuuntelemaan jos raporttia olisi pidetty yleisissä tiloissa. Lisäksi meillä kävi usein omaisia joten riski, että salassapito vaarantuisi olisi kyllä suuri jos kirjattaisiin tai raporttia pidettäisiin avoimesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä vastauksia lukiessa tajuan, miten hyvin meidän hoivakodissa on asiat! Hoitajia on arkiaamuisin 5 ja asukaspaikkoja 21, eikä ketään revitä sängystä kesken unien. Aamupuuroa ja kahvia saa kun herää ja pesut ja pukemiset hoidetaan joustavasti ennen lounasta. Sauna lämpiää ja suihkuun pääsee, vaatteet vaihdetaan puhtaisiin päivittäin, hiukset laitetaan ja parrat ajetaan. Yöpukua ei ole lupa näkyä ennen klo 18 ja asukkaat saavat valvoa iltaisin pitkään, jos siltä tuntuu. Heitä myös viedään kampaajalle, ostoksille ja joululauluja kuuntelemaan aina kun mahdollista. Laitoshuoltajasta johtajaan kaikki kantavat vastuuta asukkaiden hyvinvoinnista ja jokainen auttaa tarvittaessa. Meillä on myös virikeohjaaja ja fysioterapeutti asukkaita varten.  Kyllä hoivakodin toiminta on aika pitkälti kiinni henkilökunnasta....sitä kahvihuonetta, jossa istuskella työaikana, meillä ei ole lainkaan.

Kai teillä joku toimisto kuitenkin on? Kirjauksia kun ei saa tehdä muiden asukkaiden tai vieraiden keskellä. Raportteja ei saa pitää asukkaiden tai vieraiden kuullen. Mitens lääkärikierrot, siinä muiden asukkaiden ja vieraiden keskelläkö lääkäri ohjeistaa lääkemuutokset ja elvytyskiellot?

Ei meilläkään ole kahvihuonetta, mutta henkilökunnan jaksamisen vuoksi osastonhoitaja on pyytänyt mahdollisuuksien mukaan pitämään edes pienen tauon päivässä taukotilassa, rauhassa, ja tuo taukotila ei ole edes samassa kerroksessa asukkaiden kanssa.

Miksi kirjauksia ei saisi tehdä muiden kuullen tai lääkärinkiertoja? Näinhän kirjaus hoidetaan sairaalassakin nykyään. Ja kotihoidossa.

Oletko kuullut hiljaisesta raportoinnista. Siihen on siirrytty monessa paikassa

Jaa ehkä salassapitosäännöt on sitten erilaisia eri paikoissa, meillä oli ehdotonta, että kirjaukset tehtiin niin, että muu kuin henkilöstö ei niitä näe. Edes asukkaiden nimiä ei saanut lukea missään näkyvillä.

En ole ollut sairaalassa (ellei synnäreitä lasketa, joissa hoitajat kirjasivat toimistossa) niin en tiennyt, että sairaalan hoitajat ja lääkärit tekee kirjaukset siinä odotustilassa tai potilashuoneissa. Onko jokaisella siis oma kone käytössä ja sitten ne kirjauset luetaan ääneen, vai joku sanelukone, erikoista?

Kyllä olen kuullut hiljaisesta raportoinnista olen ollut paikassa jossa se oli käytössä. Silloinkaan ei kyllä koneita kuljetettu asukkaiden keskelle ja heidän nähden kirjattu vaan toimistossa kirjattiin ja luettiin kirjaukset hiljaa.

Kotihoidossakaan en ole koskaan ollut mutta luulisi, että asiakkaat protestoisivat jos heidän kodissaan alettaisiin ääneen sanella toisten ihmisten kirjauksia.

Kyllä ne koneet kulkee potilashuoneisiin. Kirjaukset tehdään. Ei niitä kukaan ulkopuolinen siinä lue. Miksi ne luettaisiin ääneen? Samoin kotihoidossa kirjataan sen ihmisen asioita.

Mikään salassapito ei vaarannu näissä.

Sitähän mä kysyinkin, taisi tuo edellinen juksata kun väitti, että kirjaukset tehdään aina muiden kuullen.

Siellä missä minä olin töissä asukkaat saivat kuljeksia ihan vapaasti ja varmasti joku olisi tullut katselemaan jos yleisissä tiloissa olisi kirjattu ja tullut kuuntelemaan jos raporttia olisi pidetty yleisissä tiloissa. Lisäksi meillä kävi usein omaisia joten riski, että salassapito vaarantuisi olisi kyllä suuri jos kirjattaisiin tai raporttia pidettäisiin avoimesti.

Sellaista riskiä ei ole. Ei kukaan niitä käy kurkkimassa. Sitten on olemassa vielä näyttöön suoja, joka estää sivusta kurkkimisen....

Raporttia ei tarvita suullisesti lainkaan. Mieti millaisia tietoja siellä yleensä jaetaan....

Miten omainen voisi vaihtaa vaipan? Mennä pesemään vanhusta? Hän ehkä tulee töistä ja on menossa vielä jonnekin. Jos hän tuhrii itsensä tai sattuu vaikka kaatuminen potilaalle? Tai muuta. Omaisella itselläänkin voi olla sairauksia/rajoitteita. Kipeä olkapää, lonkka tai selkä. Kyllä hoito pitäisi tuĺla ammattilaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja on surullista lukea. Tulee sellainen tunne, että ihmisillä on vaikeaa hahmottaa hoitajan työn kokonaiskuvaa. Omasta puolesta voin rehellisesti sanoa, että pyrin hoitamaan potilaani niin hyvin kuin mahdollista. Kuitenkin koko ajan on tunne, että mikään ei riitä. Emme voi toteuttaa utopistisia näkemyksiä hyvästä hoidosta olemassa olevilla resursseilla. Se 0,5 hoitajaa per potilas kuulostaa paljolta, mutta voin kertoa, että ei se ole, kun kaikki potilaat ovat kahden hoitajan hoidettavia, syötettäviä, passiivisia vuodepotilaita. 0,5 hoitajaa tarkoittaa vahvuutta koko päivälle. Aamuvuorossa vahvuus voi olla esim. 0,2 ja kun kaksi hoitajaa hoitaa yhtä asiakasta, niin se on käytännössä 0,1 per asiakas.

Sen verran on pakko korjata, että hoitajamitoitusta laskettaessa huomioidaan kaikki hoitajat, myös vapaapäivillä olevat, eikä ainoastaa sinä päivänä työvuorossa olevat hoitajat.

20 asukasta = 10 hoitajaa. 

Yksinkertaistetusti laskettuna 10 hoitajalla on viikossa yhteensä 50 työvuoroa (keskimäärin).

Tästä pois yövuorot 7 kpl jää 43 työvuoroa. 

43 vuoroa /7 = 6 vuoroa /päivä (yhtenä päivänä 7)

6  hoitajaa tarkoittaa esim 3 aamussa 3 illassa.

Koska laskelma oli yksinkertaisettu ei siinä huomioitu esim yövuorono olevan aamua/iltaa pidempi, joten makuupäivät vähemtävät vielä todellista paikallaolevien hoitjien määrää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja on surullista lukea. Tulee sellainen tunne, että ihmisillä on vaikeaa hahmottaa hoitajan työn kokonaiskuvaa. Omasta puolesta voin rehellisesti sanoa, että pyrin hoitamaan potilaani niin hyvin kuin mahdollista. Kuitenkin koko ajan on tunne, että mikään ei riitä. Emme voi toteuttaa utopistisia näkemyksiä hyvästä hoidosta olemassa olevilla resursseilla. Se 0,5 hoitajaa per potilas kuulostaa paljolta, mutta voin kertoa, että ei se ole, kun kaikki potilaat ovat kahden hoitajan hoidettavia, syötettäviä, passiivisia vuodepotilaita. 0,5 hoitajaa tarkoittaa vahvuutta koko päivälle. Aamuvuorossa vahvuus voi olla esim. 0,2 ja kun kaksi hoitajaa hoitaa yhtä asiakasta, niin se on käytännössä 0,1 per asiakas.

Meitä on käsketty olemaan hiljaa kiireestä, sillä ei saa mitään toimintaa perustella. Totuus on kuitenkin se, että ei ole resursseja, AIKAA esim. nostaa pyörätuoliin istumaan kuin muutama ihminen päivittäin. Sitten kun on näitä omaisia, jotka vaativat omaa äitiä tai isää joka päivä istumaan, niin se tarkoittaa sitä, että taas joku muu saa vain perushoidot ja jää vuoteeseen. Siitä koen huonoa omatuntoa, kun toiset (joilla ei ole vaativia omaisia) jäävät vähemmälle. Eikä se ole niin, että saataisiin edes itse päättää, että nyt on jonkun muun vuoro. Ylemmältä taholta tulee käskyä tehdä omaisten mieliksi. Enkä minä tahdo tässä omaisia syyllistää, ymmärrän heidän näkemyksensä kyllä. Joskus olisi kuitenkin asiallista joustaa ja ajatella sitä, että täällä on hoidossa muitakin.

Moni hoitaja väsyy ja päättää vaihtaa alaa. Niin minäkin. Ei sitä negatiivista palautetta loputtomiin jaksa kuunnella, työ alkaa tuntua kurjalta ja näitä asioita miettii jatkuvasti vapaa-ajallakin. Loukkaavaa lukea, kuinka joku väittää, ettei hoitajien työ ole kiirettä nähnytkään. Kuinka monta kertaa on pitänyt syödä 5 minuutissa tai jättää ruokatauko pitämättä kokonaan. Eihän jokainen työpäivä niin kiireinen ole, mutta ei se harvinaistakaan ole. Onhan meitä työntekijöitäkin erilaisia. Eivät kaikki vanhemmat hoitajat enää jaksa pitää kovaa työtahtia. Se on muuten sellainen asia, josta ei puhuta, mutta kyllä se käytännössä näkyy. Muiden on tehtävä enemmän, muuten kaikki eivät saa aamupesuja ajoissa jne.

Sinun kannattaa miettiä uudestaan sitä työn ydintä. Kuulostaa että olet jäänyt menneeseen aikaan. Jos työ organisoudaan yksilöllisesti, se kuormittaa vähemmän ja on mahdollista vastata ihmisen tarpeisiin. Ei ole olemassa mitään aamupesujen määräaikaa. Eikä vuodepotilaita pitäisi olla. Se on hoidon laadun mittari. Ei voi olla niin että ei auteta ihmistä ylös, kun ei viitsitä. Esim kinestetiikkakoulutus voisi auttaa - eipä olisi "kahdenautrttavia", kun on taitoa.

Mitotusasiatkin kerrot virheellisesti.

Hoitajien asenteet ovat syy. Ja tietämättömyys. Asiat voi tehdä joko rutiinilla, jolloin se on raskasta ja huonoa hoitoa tai ne voi tehdä rauhassa ja yksilöllisesti.

Minä olen itse kokenut tämän. Tiedän tosiaan mitä se hoitaminen on. Ja olen nähnyt niin monessa paikassa hoitajien menevän kiireen taakse. Kiire on usein juoksemista että ehtii äkkiä "valmiiksi"

Meinaatko, että ei tarvi vaihtaa vaippaa jokaiselle ennen lounasta? Vaihtaa päivävaatteita päälle? Tämä on kyllä täysin ymmärtämättömän ihmisen tekstiä. Kyllä meilläkin esim. suihkuja hoidetaan iltapäivällä ja asioita on yritetty aikatauluttaa niin, että työ sujuisi jouhevammin. Aika erikoinen mielipide tuo myös, että täytyisi yksin täysin passiiviset vuodepotilaat hoitaa. Kokeilepa itse käännellä 90-kiloista ihmistä yksin sängyllä. Mitä se kinestetiikka siinä kohtaa auttaa, kun ei pysy kyljellään ilman, että toinen pitää kiinni? Ja vaikka se joten kuten onnistuisikin, niin ymmärrätkö, että siinä on suuri riski, että huonon ergonomian takia tulee rannevaivoja ym. kivaa. Kuka ne työt sitten tekee, kun puolet työporukasta on saikulla?