Kävin katsomassa mummoani hoitokodissa ja järkytyin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen haluan vielä samoa, että pissahätä täytyy hoitaa ja vaipat vaihtaa. Se ei käy, että kaikki  hoitajat samaan aikaan istuvat kahvilla. Minä olen  työelämässä ollut sellaisella alalla, että kahvilla käytiin silloin, kun töiltä ehdittiin ja syömässä toisinaan vasta iltapäivällä.

Nykyisin hoitajat odotuttavat vanhusta. Ei laiteta tarpeeksi lämmintä kun on vetoiset paikat hoitokodissa.

Ei omainen edes uskalla sanoa mitään kun siitä seuraa, että hoito muuttuu huonoksi.

Muistakaa omaiset, että teidän sanomisenne kirjataan ja dokumentoidaan, joskus sitten teidät esitetään vaikeana tapauksena. Näin on minulla on karvaat kokemukset.

Tiedonkulun vuoksi on ihan kätevää tauko pitää samaan aikaan. Silloin tiedetään, mitä on jo tehty ja mitä pitää vielä tehdä. Asiat muuttuvat osastolla niin vauhdilla, että on hyvä pari kertaa vuorossa istua alas ja ajantasaistaa kaikki hoitajat. Eli tauko on samalla työtä. Hoitajien työhön kuuluu sekä välitöntä, että välillistä hoitotyötä.

Välitön hoitotyö on potilaan vieressä tehtävää työtä.

Välillinen hoitotyö on suunnittelua, lääkejakoa, kirjaamista, raportointia, lähetteiden tekoa jne.

Esim. sairaaloissa on mitattu, että välillinen hoitotyö vie hoitajan aikaa yli 50% työpäivästä.

Katkeamaton tiedonkulku on edellytys hyvälle hoidolle.

Tässä on kyse vanhusten hoidosta. Ei ole mitään suytä kaikkien pitää taukoa samaan aikaan tiedonkulun vuoksi. Muuallakaan ei ole. Teet meistä hoitajista laiskoja ja ilkeitä tuolla 50% välillisellä hoitotyölläsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tutustuisit hieman dementiapotilaiden hoidon haastavuuteen, et valittaisi.

Vaativuus, mitä se on. Olen hoitokodissa ryhmäjuttuja tekemässä.

joikainen vanhus janoaa huolenpitoa ja turvallisuuden tunnetta. Kosketusta ja keskustelua, vaikka olisi dementoitunut. Hoitajat puhuvat omia juttujaan ja heiltä jää hoidettava sellaiseksi kuin lihapaketin kääriminen. Se ei ole oikein, ei mitenkään. 

aina on kiire johonkin. Joo silloin kun kaikilla on samaan aikaan pissahätä, mutta sitten asia on hoidettu.

Kaiken päivää petiussä pitäminen on mielestäni rikos. Jokaisella on oikeus saada nousta petistä puettuna ylös.

Se, että sinun ryhmäjuttujen pitäminen on helppoa ei tarkoita, että se oikea hoivatyö olisi helppoa. Se ihana mummu joka leivonnan ohessa kertoo hauskoja tarinoita nuoruudestaan voi hoitotilanteessa muuttua väkivaltaiseksi, puheissaan aggressiiviseksi, jalattomaksi, seksuaalisesti ahdistelevaksi tai muuten vaan ilkeäksi.

Siirrot voi olla vaikeita, pukeminen hankalaa joko vastustelun tai kipujen takia.

Se hoito ei ole niin yksinkertaista, että saattelet rouvan pissalle ja takas.

Tällä en yritä sanoa, että hoitamatta jättäminen olisi hyväksyttävää vaan, että sitä hoitajien työn vaativuutta ei kannata välttämättä lähteä hirveesti vähättelemään.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein mummon pitää päästä pissalle? Aina kun on hätä? Siis esimerkiksi 10 minuutin välein päivällä ja 30 minuutin välein yöllä? Siitä huolimatta, että mummolla on virtsa-avanne ja virtsaa ei alakautta tipu eikä lirise?

Nämä ovat niitä oikeita ongelmakohtia hoivilla.

Ja liikkumista ei saisi laidoilla rajoittaa, mutta entä kun pappa ei muista, että jalat on polvista amputoitu, eikä osaa siirtyä pyörätuoliin. Onko papalla itsemääräämisoikeus sukeltaa sängystä pää edellä lattiaan, kun ei muista metsätöihin hevosta valjastamaan lähtiessään pyytää hoitajaa avuksi?

Hoivalla? Millainen virtsa-avanne

Tämäkin kirjoitus taas on pelkstään ilkeän hoitajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tutustuisit hieman dementiapotilaiden hoidon haastavuuteen, et valittaisi.

Vaativuus, mitä se on. Olen hoitokodissa ryhmäjuttuja tekemässä.

joikainen vanhus janoaa huolenpitoa ja turvallisuuden tunnetta. Kosketusta ja keskustelua, vaikka olisi dementoitunut. Hoitajat puhuvat omia juttujaan ja heiltä jää hoidettava sellaiseksi kuin lihapaketin kääriminen. Se ei ole oikein, ei mitenkään. 

aina on kiire johonkin. Joo silloin kun kaikilla on samaan aikaan pissahätä, mutta sitten asia on hoidettu.

Kaiken päivää petiussä pitäminen on mielestäni rikos. Jokaisella on oikeus saada nousta petistä puettuna ylös.

Se, että sinun ryhmäjuttujen pitäminen on helppoa ei tarkoita, että se oikea hoivatyö olisi helppoa. Se ihana mummu joka leivonnan ohessa kertoo hauskoja tarinoita nuoruudestaan voi hoitotilanteessa muuttua väkivaltaiseksi, puheissaan aggressiiviseksi, jalattomaksi, seksuaalisesti ahdistelevaksi tai muuten vaan ilkeäksi.

Siirrot voi olla vaikeita, pukeminen hankalaa joko vastustelun tai kipujen takia.

Se hoito ei ole niin yksinkertaista, että saattelet rouvan pissalle ja takas.

Tällä en yritä sanoa, että hoitamatta jättäminen olisi hyväksyttävää vaan, että sitä hoitajien työn vaativuutta ei kannata välttämättä lähteä hirveesti vähättelemään.

Kyllä se hoitaminen on juuri niin yksinkertaista kuin virikkeiden pitäjällekin kohtaam7nen. Kun on sydän paikallaan. Kuten hänellä on

En ole koskaan nähnyt kuvaamiasi asioita ihmisellä joka leipoessa kertoo kivoja juttuja. Jos osaa kohdata ihmisen. Se kohtaaminen sen vaativuuden tekee. Ei ilkeys tai muu mitä sanoit.

Kyllä hävettää olla hoitaja! Ei me kaikki puhuta asiakkaista noin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä vastauksia lukiessa tajuan, miten hyvin meidän hoivakodissa on asiat! Hoitajia on arkiaamuisin 5 ja asukaspaikkoja 21, eikä ketään revitä sängystä kesken unien. Aamupuuroa ja kahvia saa kun herää ja pesut ja pukemiset hoidetaan joustavasti ennen lounasta. Sauna lämpiää ja suihkuun pääsee, vaatteet vaihdetaan puhtaisiin päivittäin, hiukset laitetaan ja parrat ajetaan. Yöpukua ei ole lupa näkyä ennen klo 18 ja asukkaat saavat valvoa iltaisin pitkään, jos siltä tuntuu. Heitä myös viedään kampaajalle, ostoksille ja joululauluja kuuntelemaan aina kun mahdollista. Laitoshuoltajasta johtajaan kaikki kantavat vastuuta asukkaiden hyvinvoinnista ja jokainen auttaa tarvittaessa. Meillä on myös virikeohjaaja ja fysioterapeutti asukkaita varten.  Kyllä hoivakodin toiminta on aika pitkälti kiinni henkilökunnasta....sitä kahvihuonetta, jossa istuskella työaikana, meillä ei ole lainkaan.

Näin meilläkin muutoin, mutta yövaatteet laitetaan valmiiksi päälle, jos iltapäivästä suihkutellaan tai saunotaan.

Mutta rehellisyyden nimissä. Ulkoilut ja virikkeet on aina jostain pois. Joko kirjaukset on vähän sinne päin, tai tauot jää pitämättä. Tai sitten joku pitää vuodelepopäivää. Tai sitten unohdetaan kuntouttava työote, ja asukas ei pääse osallistumaan itse aamutoimiin, hoitaja sutaisee hampaat nopeasti puhtaaksi ja pyyhkii kädet pesulapuilla, vaikka asukas osaisi molemmat tehdä, kun saisi aikaa lavuaarin edessä. Tai sitten se on pois siisteydestä, yöpöydät notkuu pesuainepulloja, ja pöydät on pyyhkimättä.

Ajankäyttö myös vaihtelee vähän lääkärin määräysten mukaan. Osa lääkäreistä vaatii viikottaisia rr- ja painomittauksia, vaikka hoitokotivaiheessa ne eivät vaikuta suoraan asukkaan vointiin.

Myös asukaspohja vaikuttaa. Kävelevien tai pyörätuolissa istuvien kanssa on helppo lähteä joululaulajaisiin tai leipoa pipareita, mutta otsalohkodementikon huutaessa v"ttua ja sa€tanaa kaikelle näkemälleen tai käytöshäiriöisen syödessä omaa ulostettaan on aika noloa istua kirkon penkissä ja koittaa vajota maan alle.

Meillä jokainen asukas vaatii oman saattajan osastolta lähtiessä, joten kauaa ei pois voida olla.

Miksi ajattelet, että Hoitokoti aiheen vanhus ei ansaitsisi rr-mittaiksia ja painon seurantaa? Todellakin vaikuttaa hänen vointiinsa, että ovat kunnossa.

Turhaa mennä minnekään joululaulajaisiin. Saavat siellä flunssaa ja sitten tarvittavat muut.

Ei ole kyse ansaitsemisesta, vaan hyötymisestä. Ei ole järkevää mitata viikottain verenpainetta ihmiseltä, jota toimitus sattuu. Iho on herkkä, lihaksetkin on jo surkastuneet ja rasvakudosta on niukalti. Osa ei edes ymmärrä, miksi sattuu, ja rr tulokset on siksi epäluotettavia. Osa ei ymmärrä olla puhumatta ja liikkumatta. Painonseuranta viikottain ei ole tarpeellista, ellei ole tehty lääkitysmuutoksia tai ole akuuttia vajaatoimintaa.

Miksiköhän lääkärit sitten mielestäsi turhaan noin määräävät.

Kun vanhus on tottunut verenpaineen seurantaan, hän sen myös antaa tehdä, vaikkei edes muista, miksi se tehdään.

Painon tarkkaili viikoittain on tärkeä, jotta voidaan seurata ravitsemusta.

Olisi hyvä myös jotenkin seurata riittävää nesteen saantia.

Harva vanhus on tottunut viikottaiseen verenpaineen mittaukseen. Ja sen verrran harvoin lääkäriä näkee noissa hoitopaikoissa jotta ei niitä mittauksia kyllä lääkäri määrää turhaan eikä tarpeeseenkaan.

Nestelistan pitäminen voi olla hieno ajatus mutta ei oikein palvele tarkoitusta kun ja jos vanhus ymmärtää sen seuranta listaksi, "kuitiksi" joka määrää sen kuinka paljon hän ruuasta/juomasta joutuu maksamaan.

Painon seurannastakaan ei ole oikein hyötyä jos vanhus ei syö. Vai pitäisikö syöttää väkisin? Laitetaanko PEG jos ei halua syödä?

Meilläkin kaikilla asukkailla palliatiivinen hoitolinjaus, joten sitä vastaan mielestäni rutiininomainen seuranta, joka tuottaa kipua täytyy jättää pois. Tilan muuttuessa tai lääkemuutosten jälkeen toki seurataan hetki

Millä perusteella esim. verenpaine lääkitystä muutetaan jos ei ole tietoa millä tasolla se verenpaine on ennen muutosta?

Palliatiivinen hoito tarkoittaa hyvää oireenmukaista hoitoa. Tila, joka ei oireile, ei vaadi aktiivista hoitoa. Vältetään kipua tuottavia turhia tutkimuksia. Jos olet hoitaja, sinun on syytä kouluttaa itseäsi lisää.

Verenpaineenmittaus ei tosiaan kuulu näihin vältettäviin adioihin. Eikä se että ihan kaikki sairaanhoito jää pois. Eikä se ettei esim vti hoideta. Tai verenpainellääkitystä olisi

Selvitä nyt itsellesi oikeasti käsitteet. Oireileva vti hoidetaan, oireeton verenpaineen nousu taas ei mene palliatiivisen hoidon piiriin. Monelta dementikkovanhukselta puretaan esimerkiksi marevan-lääkitys kuten monet muutkin ”ennaltaehkäisevät” lääkitykset. Ja siis riippuen hoitotahdosta ja sairauden tilasta niin jopa antibiootit jätetään pois palliatiivisessa hoidossa.

En ihan ymmärrä niitä omaisia joiden mielestä täysin dementoituneen tästä maailmasta irronneen vanhuksen täytyy edelleen syödä verenpainelääkitystä, kilpirauhaslääkitystä, verenohennuslääkkeitä ym. Itse ainakin teen hoitotahdon että jos joskus olen siinä tilanteessa että makaan suu auki sängyssä niin kaikki lääkitykset saa purkaa että kuolema tulisi hieman nopeammin.

Ei ole mitään sellaista hoitolinjaa ettei vetenpainetta seurattaisi. Tämä asia on varma.

Kuulostat olevan ikävä ihminen. Toivottavasti et ole hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vanhus muuttuu kiukuttelevaksi pikkulapseksi, kun muistisairautta yms. Outo ympäristö, oudot ihmiset. Pitäisikö vanhuksella olla sitten se oma hoitaja, koska laitoksessa on niitä muitakin hoidettavia. Onko parempi ettei läheiset käy, vai parempi valittaa.

Moniko jaksaa kotona hoitaa vanhusta, joka on taantunut lapsen tasolle. Kun niitä vanhuksia on erilaisia. Toisilla ei toimi jalat, mutta pää toimii. Sitten näitä joiden pää ei toimi, mutta energiaa piisaa. Ja monella vanhuksella on voimaa, ettei aina yksi hoitaja riitä. Näissä tapauksissa ymmärrän rauhoittavat lääkitykset.

Ei ole kiva olla hoitaja, jos asiakkaat huorittelevat, lyövät, kynsivät ja raapivat. Ja heittelevät eritteillä hoitajia. Monien omaisten on vain niin helppoa sulkea silmänsä tosiasioilta.

Ehkä olisi hyvä mennä päiväksi tutustumaan, ja katsomaan miten se elämä siellä laitoksissa  kulkee. Ihan myös hoitajan näkökulmasta, eikä vain hoidettavien. Koska moni varmasti on ns. kutsumustyössään, ehkä sitten olisi parempi lähteä vaikuttamaan asioihin muullakin tavalla kuin hoitajia syyllistämällä.

Tällainen paikka vaatii pikaista uudistusta. Selvästi adukkailla on hoidosta johtuvia käytösoireita. Niihin aittaa kun hoitokäytännöt muuttuu.

Samalla muuttuu hoitajien työ inhimillisemmäksi. Se tosin vaatii kykyä kohtaamiseen ja sydäntä

Täällä on 15 asukasta ja kahdella heistä käy lapset päivittäin kylässä. Lapsenlapsia käy ja koiriakin tulee mukana välillä. Jostain syystä nuo päivittäin käyvät ovat niitä kaikista tyytyväisimpiä ja kiitollisimpia omaistensa hoidosta. He myös näkevät kunnon romahtamisen hiljalleen toisin kuin kerran vuodessa järkyttymässä käyvät.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vanhus muuttuu kiukuttelevaksi pikkulapseksi, kun muistisairautta yms. Outo ympäristö, oudot ihmiset. Pitäisikö vanhuksella olla sitten se oma hoitaja, koska laitoksessa on niitä muitakin hoidettavia. Onko parempi ettei läheiset käy, vai parempi valittaa.

Moniko jaksaa kotona hoitaa vanhusta, joka on taantunut lapsen tasolle. Kun niitä vanhuksia on erilaisia. Toisilla ei toimi jalat, mutta pää toimii. Sitten näitä joiden pää ei toimi, mutta energiaa piisaa. Ja monella vanhuksella on voimaa, ettei aina yksi hoitaja riitä. Näissä tapauksissa ymmärrän rauhoittavat lääkitykset.

Ei ole kiva olla hoitaja, jos asiakkaat huorittelevat, lyövät, kynsivät ja raapivat. Ja heittelevät eritteillä hoitajia. Monien omaisten on vain niin helppoa sulkea silmänsä tosiasioilta.

Ehkä olisi hyvä mennä päiväksi tutustumaan, ja katsomaan miten se elämä siellä laitoksissa  kulkee. Ihan myös hoitajan näkökulmasta, eikä vain hoidettavien. Koska moni varmasti on ns. kutsumustyössään, ehkä sitten olisi parempi lähteä vaikuttamaan asioihin muullakin tavalla kuin hoitajia syyllistämällä.

Ehkä se maallikko ihan maalaisjärjellä näkee mista listadi adiat johtuvat... Vuorovaikutus on sellaista. Sitä saa mitä tilaa. Itse en ole hoitajana kokenut tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä vastauksia lukiessa tajuan, miten hyvin meidän hoivakodissa on asiat! Hoitajia on arkiaamuisin 5 ja asukaspaikkoja 21, eikä ketään revitä sängystä kesken unien. Aamupuuroa ja kahvia saa kun herää ja pesut ja pukemiset hoidetaan joustavasti ennen lounasta. Sauna lämpiää ja suihkuun pääsee, vaatteet vaihdetaan puhtaisiin päivittäin, hiukset laitetaan ja parrat ajetaan. Yöpukua ei ole lupa näkyä ennen klo 18 ja asukkaat saavat valvoa iltaisin pitkään, jos siltä tuntuu. Heitä myös viedään kampaajalle, ostoksille ja joululauluja kuuntelemaan aina kun mahdollista. Laitoshuoltajasta johtajaan kaikki kantavat vastuuta asukkaiden hyvinvoinnista ja jokainen auttaa tarvittaessa. Meillä on myös virikeohjaaja ja fysioterapeutti asukkaita varten.  Kyllä hoivakodin toiminta on aika pitkälti kiinni henkilökunnasta....sitä kahvihuonetta, jossa istuskella työaikana, meillä ei ole lainkaan.

Näin meilläkin muutoin, mutta yövaatteet laitetaan valmiiksi päälle, jos iltapäivästä suihkutellaan tai saunotaan.

Mutta rehellisyyden nimissä. Ulkoilut ja virikkeet on aina jostain pois. Joko kirjaukset on vähän sinne päin, tai tauot jää pitämättä. Tai sitten joku pitää vuodelepopäivää. Tai sitten unohdetaan kuntouttava työote, ja asukas ei pääse osallistumaan itse aamutoimiin, hoitaja sutaisee hampaat nopeasti puhtaaksi ja pyyhkii kädet pesulapuilla, vaikka asukas osaisi molemmat tehdä, kun saisi aikaa lavuaarin edessä. Tai sitten se on pois siisteydestä, yöpöydät notkuu pesuainepulloja, ja pöydät on pyyhkimättä.

Ajankäyttö myös vaihtelee vähän lääkärin määräysten mukaan. Osa lääkäreistä vaatii viikottaisia rr- ja painomittauksia, vaikka hoitokotivaiheessa ne eivät vaikuta suoraan asukkaan vointiin.

Myös asukaspohja vaikuttaa. Kävelevien tai pyörätuolissa istuvien kanssa on helppo lähteä joululaulajaisiin tai leipoa pipareita, mutta otsalohkodementikon huutaessa v"ttua ja sa€tanaa kaikelle näkemälleen tai käytöshäiriöisen syödessä omaa ulostettaan on aika noloa istua kirkon penkissä ja koittaa vajota maan alle.

Meillä jokainen asukas vaatii oman saattajan osastolta lähtiessä, joten kauaa ei pois voida olla.

Miksi ajattelet, että Hoitokoti aiheen vanhus ei ansaitsisi rr-mittaiksia ja painon seurantaa? Todellakin vaikuttaa hänen vointiinsa, että ovat kunnossa.

Turhaa mennä minnekään joululaulajaisiin. Saavat siellä flunssaa ja sitten tarvittavat muut.

Ei ole kyse ansaitsemisesta, vaan hyötymisestä. Ei ole järkevää mitata viikottain verenpainetta ihmiseltä, jota toimitus sattuu. Iho on herkkä, lihaksetkin on jo surkastuneet ja rasvakudosta on niukalti. Osa ei edes ymmärrä, miksi sattuu, ja rr tulokset on siksi epäluotettavia. Osa ei ymmärrä olla puhumatta ja liikkumatta. Painonseuranta viikottain ei ole tarpeellista, ellei ole tehty lääkitysmuutoksia tai ole akuuttia vajaatoimintaa.

Miksiköhän lääkärit sitten mielestäsi turhaan noin määräävät.

Kun vanhus on tottunut verenpaineen seurantaan, hän sen myös antaa tehdä, vaikkei edes muista, miksi se tehdään.

Painon tarkkaili viikoittain on tärkeä, jotta voidaan seurata ravitsemusta.

Olisi hyvä myös jotenkin seurata riittävää nesteen saantia.

Harva vanhus on tottunut viikottaiseen verenpaineen mittaukseen. Ja sen verrran harvoin lääkäriä näkee noissa hoitopaikoissa jotta ei niitä mittauksia kyllä lääkäri määrää turhaan eikä tarpeeseenkaan.

Nestelistan pitäminen voi olla hieno ajatus mutta ei oikein palvele tarkoitusta kun ja jos vanhus ymmärtää sen seuranta listaksi, "kuitiksi" joka määrää sen kuinka paljon hän ruuasta/juomasta joutuu maksamaan.

Painon seurannastakaan ei ole oikein hyötyä jos vanhus ei syö. Vai pitäisikö syöttää väkisin? Laitetaanko PEG jos ei halua syödä?

Meilläkin kaikilla asukkailla palliatiivinen hoitolinjaus, joten sitä vastaan mielestäni rutiininomainen seuranta, joka tuottaa kipua täytyy jättää pois. Tilan muuttuessa tai lääkemuutosten jälkeen toki seurataan hetki

Millä perusteella esim. verenpaine lääkitystä muutetaan jos ei ole tietoa millä tasolla se verenpaine on ennen muutosta?

Palliatiivinen hoito tarkoittaa hyvää oireenmukaista hoitoa. Tila, joka ei oireile, ei vaadi aktiivista hoitoa. Vältetään kipua tuottavia turhia tutkimuksia. Jos olet hoitaja, sinun on syytä kouluttaa itseäsi lisää.

Verenpaineenmittaus ei tosiaan kuulu näihin vältettäviin adioihin. Eikä se että ihan kaikki sairaanhoito jää pois. Eikä se ettei esim vti hoideta. Tai verenpainellääkitystä olisi

Selvitä nyt itsellesi oikeasti käsitteet. Oireileva vti hoidetaan, oireeton verenpaineen nousu taas ei mene palliatiivisen hoidon piiriin. Monelta dementikkovanhukselta puretaan esimerkiksi marevan-lääkitys kuten monet muutkin ”ennaltaehkäisevät” lääkitykset. Ja siis riippuen hoitotahdosta ja sairauden tilasta niin jopa antibiootit jätetään pois palliatiivisessa hoidossa.

En ihan ymmärrä niitä omaisia joiden mielestä täysin dementoituneen tästä maailmasta irronneen vanhuksen täytyy edelleen syödä verenpainelääkitystä, kilpirauhaslääkitystä, verenohennuslääkkeitä ym. Itse ainakin teen hoitotahdon että jos joskus olen siinä tilanteessa että makaan suu auki sängyssä niin kaikki lääkitykset saa purkaa että kuolema tulisi hieman nopeammin.

Ei ole mitään sellaista hoitolinjaa ettei vetenpainetta seurattaisi. Tämä asia on varma.

Kuulostat olevan ikävä ihminen. Toivottavasti et ole hoitaja

Hoidonlinjauksissa harvemmin puhutaan verenpaineen mittauksesta. Hydyttömänä se useinkin vanhusten hoidossa jätetään tekemättä. Ei hoivakodin hoitaja tee sillä tiedolla mitään onko vanhuksen verenpaine tällä viikolla 120/65 vai 170/85.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tutustuisit hieman dementiapotilaiden hoidon haastavuuteen, et valittaisi.

Vaativuus, mitä se on. Olen hoitokodissa ryhmäjuttuja tekemässä.

joikainen vanhus janoaa huolenpitoa ja turvallisuuden tunnetta. Kosketusta ja keskustelua, vaikka olisi dementoitunut. Hoitajat puhuvat omia juttujaan ja heiltä jää hoidettava sellaiseksi kuin lihapaketin kääriminen. Se ei ole oikein, ei mitenkään. 

aina on kiire johonkin. Joo silloin kun kaikilla on samaan aikaan pissahätä, mutta sitten asia on hoidettu.

Kaiken päivää petiussä pitäminen on mielestäni rikos. Jokaisella on oikeus saada nousta petistä puettuna ylös.

Se, että sinun ryhmäjuttujen pitäminen on helppoa ei tarkoita, että se oikea hoivatyö olisi helppoa. Se ihana mummu joka leivonnan ohessa kertoo hauskoja tarinoita nuoruudestaan voi hoitotilanteessa muuttua väkivaltaiseksi, puheissaan aggressiiviseksi, jalattomaksi, seksuaalisesti ahdistelevaksi tai muuten vaan ilkeäksi.

Siirrot voi olla vaikeita, pukeminen hankalaa joko vastustelun tai kipujen takia.

Se hoito ei ole niin yksinkertaista, että saattelet rouvan pissalle ja takas.

Tällä en yritä sanoa, että hoitamatta jättäminen olisi hyväksyttävää vaan, että sitä hoitajien työn vaativuutta ei kannata välttämättä lähteä hirveesti vähättelemään.

Kyllä se hoitaminen on juuri niin yksinkertaista kuin virikkeiden pitäjällekin kohtaam7nen. Kun on sydän paikallaan. Kuten hänellä on

En ole koskaan nähnyt kuvaamiasi asioita ihmisellä joka leipoessa kertoo kivoja juttuja. Jos osaa kohdata ihmisen. Se kohtaaminen sen vaativuuden tekee. Ei ilkeys tai muu mitä sanoit.

Kyllä hävettää olla hoitaja! Ei me kaikki puhuta asiakkaista noin

Ai sanota ihanaksi mummuksi? Se on ainut kuvaus jonka tossa sanoin. Se, että joku reagoi joihinkin hoitotilanteisiin negatiivisesti ei vähennä sen mummun ihanuutta, se reaktio johtuu siitä sairaudesta eikä mummusta itsestään.

Kerro ihmeessä miten alkoholidementikon tai lewynkappaletautia sairastavan dementikon tai alzheimerin hankalassa vaiheessa olevan dementikon saa pysymään rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa, helpottaa työtäni tulevaisuudessa ja voin kertoa sen ihmeen sitten eteenpäinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vanhus muuttuu kiukuttelevaksi pikkulapseksi, kun muistisairautta yms. Outo ympäristö, oudot ihmiset. Pitäisikö vanhuksella olla sitten se oma hoitaja, koska laitoksessa on niitä muitakin hoidettavia. Onko parempi ettei läheiset käy, vai parempi valittaa.

Moniko jaksaa kotona hoitaa vanhusta, joka on taantunut lapsen tasolle. Kun niitä vanhuksia on erilaisia. Toisilla ei toimi jalat, mutta pää toimii. Sitten näitä joiden pää ei toimi, mutta energiaa piisaa. Ja monella vanhuksella on voimaa, ettei aina yksi hoitaja riitä. Näissä tapauksissa ymmärrän rauhoittavat lääkitykset.

Ei ole kiva olla hoitaja, jos asiakkaat huorittelevat, lyövät, kynsivät ja raapivat. Ja heittelevät eritteillä hoitajia. Monien omaisten on vain niin helppoa sulkea silmänsä tosiasioilta.

Ehkä olisi hyvä mennä päiväksi tutustumaan, ja katsomaan miten se elämä siellä laitoksissa  kulkee. Ihan myös hoitajan näkökulmasta, eikä vain hoidettavien. Koska moni varmasti on ns. kutsumustyössään, ehkä sitten olisi parempi lähteä vaikuttamaan asioihin muullakin tavalla kuin hoitajia syyllistämällä.

Ehkä se maallikko ihan maalaisjärjellä näkee mista listadi adiat johtuvat... Vuorovaikutus on sellaista. Sitä saa mitä tilaa. Itse en ole hoitajana kokenut tuota.

No kyllä on kokematon hoitaja, jos ei ole kokenut otsalohkodementikkojen käytöshäiriöitä. Tai aivoinfarktin jälkitiloja. Alzheimeria, alkoholidementiaa, skitsofreniaa, persoonallisuushäiriöitä... Tai ihan vain dementikkoa, jota on nuoruudessa käytetty hyväksi! Kyllä muuten raapii silmät päästä, kun ulosteita pestään.

Osa oireista lievittyy kohtaamisella, osa ei edes lääkityksellä.

Ulosteensyöjiä ja ulostepallojen pyörittäjiä ei tuoda myöskään niihin leipomishetkiin, arvannet miksi. Eikä niitä v"ttu-huutelijoita.

Osa ei suostu mihinkään virikehetkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vanhus muuttuu kiukuttelevaksi pikkulapseksi, kun muistisairautta yms. Outo ympäristö, oudot ihmiset. Pitäisikö vanhuksella olla sitten se oma hoitaja, koska laitoksessa on niitä muitakin hoidettavia. Onko parempi ettei läheiset käy, vai parempi valittaa.

Moniko jaksaa kotona hoitaa vanhusta, joka on taantunut lapsen tasolle. Kun niitä vanhuksia on erilaisia. Toisilla ei toimi jalat, mutta pää toimii. Sitten näitä joiden pää ei toimi, mutta energiaa piisaa. Ja monella vanhuksella on voimaa, ettei aina yksi hoitaja riitä. Näissä tapauksissa ymmärrän rauhoittavat lääkitykset.

Ei ole kiva olla hoitaja, jos asiakkaat huorittelevat, lyövät, kynsivät ja raapivat. Ja heittelevät eritteillä hoitajia. Monien omaisten on vain niin helppoa sulkea silmänsä tosiasioilta.

Ehkä olisi hyvä mennä päiväksi tutustumaan, ja katsomaan miten se elämä siellä laitoksissa  kulkee. Ihan myös hoitajan näkökulmasta, eikä vain hoidettavien. Koska moni varmasti on ns. kutsumustyössään, ehkä sitten olisi parempi lähteä vaikuttamaan asioihin muullakin tavalla kuin hoitajia syyllistämällä.

Ehkä se maallikko ihan maalaisjärjellä näkee mista listadi adiat johtuvat... Vuorovaikutus on sellaista. Sitä saa mitä tilaa. Itse en ole hoitajana kokenut tuota.

Maallikokin pystyy lukemasn niistä jos maalaisjärki ei riitä http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix01592

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vanhus muuttuu kiukuttelevaksi pikkulapseksi, kun muistisairautta yms. Outo ympäristö, oudot ihmiset. Pitäisikö vanhuksella olla sitten se oma hoitaja, koska laitoksessa on niitä muitakin hoidettavia. Onko parempi ettei läheiset käy, vai parempi valittaa.

Moniko jaksaa kotona hoitaa vanhusta, joka on taantunut lapsen tasolle. Kun niitä vanhuksia on erilaisia. Toisilla ei toimi jalat, mutta pää toimii. Sitten näitä joiden pää ei toimi, mutta energiaa piisaa. Ja monella vanhuksella on voimaa, ettei aina yksi hoitaja riitä. Näissä tapauksissa ymmärrän rauhoittavat lääkitykset.

Ei ole kiva olla hoitaja, jos asiakkaat huorittelevat, lyövät, kynsivät ja raapivat. Ja heittelevät eritteillä hoitajia. Monien omaisten on vain niin helppoa sulkea silmänsä tosiasioilta.

Ehkä olisi hyvä mennä päiväksi tutustumaan, ja katsomaan miten se elämä siellä laitoksissa  kulkee. Ihan myös hoitajan näkökulmasta, eikä vain hoidettavien. Koska moni varmasti on ns. kutsumustyössään, ehkä sitten olisi parempi lähteä vaikuttamaan asioihin muullakin tavalla kuin hoitajia syyllistämällä.

Tällainen paikka vaatii pikaista uudistusta. Selvästi adukkailla on hoidosta johtuvia käytösoireita. Niihin aittaa kun hoitokäytännöt muuttuu.

Samalla muuttuu hoitajien työ inhimillisemmäksi. Se tosin vaatii kykyä kohtaamiseen ja sydäntä

Miksi vain vanhustenhoidossa sairauden oireet (käytöshäiriöt) laitetaan hoitajien syyksi? Miksi vanhusten käytösoireet täytyy hoitaa vain "kohtaamisella".

Miettikääpä, jos psykiatrisella puolella psykooseja hoidettaisiin juttelemalla, silittelemällä ja kinestetiikalla (sillä autuaaksi ylistetyllä siirtelytekniikalla, jossa ei käytetä nosturia, vaan hyödynnetään liikeratoja ja otetaan syliin, keinutaan ja käännetään spiraalimaisesti). Miettikää, että paniikkihäiriöiseltä kiellettäisiin lääkkeet, kun ahdistuksen tullessa voi vaikka aviomies sitten silitellä ja rauhoitella.

Kuolevan saattohoitopotilaan kipu ja ahdistus poistunee silittelyllä ja kohtaamisella.

En väitä, ettei kohtaamisella ja rauhallisuudella ole merkitystä vanhustyössä, mutta se ei todella aina riitä. On tilanteita, joissa vain otettu lääke auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on 15 asukasta ja kahdella heistä käy lapset päivittäin kylässä. Lapsenlapsia käy ja koiriakin tulee mukana välillä. Jostain syystä nuo päivittäin käyvät ovat niitä kaikista tyytyväisimpiä ja kiitollisimpia omaistensa hoidosta. He myös näkevät kunnon romahtamisen hiljalleen toisin kuin kerran vuodessa järkyttymässä käyvät.

Tämän saman havaitsin isän ollessa palvelutalossa. Kysehän on siitä, että omaa huonoa omaatuntoa puretaan hoitajiin. Mutta jos ehdotetaan, että sen papan tai mummon voi ottaa vaikka edes tunniksi mukaan, löytyy pitkä liuta tekosyitä, miksi ei voi. Ehkä surullisin tapaus on, ettei sisarensa hautajaisiinkaan ollut päässyt, kun kukaan ei halunnut ottaa "vaivoikseen" ja kyseessä oli kuitenkin mieleltään ihan virkeä mummo, jolla oli vain liikuntaongelmia ja matkakaan hautajaisiin ei ollut puolta tuntia pitempi autolla. Kun ko. mummo kuoli, löytyi pesänjakajia enemmän kuin mitä koskaan näin käymässä. 

Vierailija kirjoitti:

En ikinä laittaisi äitiäni "hoiva"kotiin, elämän ei kuulu loppua laitoksessa jossa vanhuksia hoidetaan kuin karjaa. Tiedän että ihmisten elämäntilanteet vaihtelee, että kaikilla ei ole jostain syystä jaksamista huolehtia vanhemmista/isovanhemmista... Mutta kyllä salaa tuomitsen kavereita joiden mielestä hoivakodit on ihan kivoja, mielestäni ne ovat epäinhimillisiä kammioita mihin porukkaa kärrätään odottamaan kuolemaa. Tämä on mielipiteeni ja saan varmasti paskaa niskaan mutta pankaas heittäen vaan. Hoivakodit on helvetisti, oletteko tosiaan sitä mieltä että itseä vastaava elämä miellyttäisi??? Huvittaa jo valmiiksi kuka väittää vanhuksena haluavansa "hoiva"kotiin.

Jäisitkö pois töistä hoitamaan 24/7 dementoitunutta äitiäsi pelkän omaishoidon tuen varaan? Pärjäisitkö sillä parilla satasella kuussa? Kykeneisitkö elättämään sillä myös lapsesi?

Onko asuntosi niin suuri, että voit antaa satojen kilometrien päässä asuvan äitisi muuttaa teille?

Mitä luulet, miten perheesi kestäisi sen, että olisit koko ajan sidottu äitiisi ja kotiin?

Mitä luulet, miten omat hermosi kestäisivät sen, että et voi lainkaan elää omaa elämääsi, paria päivää kuukaudessa lukuunottamatta, jolloin mahdollisesti saisit äitisi johonkin laitokseen ns.lomapaikalle?

Kun oma rakas äitini sairastui dementiaan, jouduin kysymään nämä kysymykset itseltäni. Jouduin toteamaan, että elämäni realiteetteihin kuuluu se, että perheeni ei tulisi toimeen pekän omaishoidon tuen turvin. Jouduin toteamaan, että jos jään pois työstä, en tule enää koskaan työllistymään uudestaan (ikä 40+).

Juduin toteamaan, että dementoitunut äitini ei välttämättä ymmärrä murrosikäisten kiukuttelua, tosiinaan kovaäänistäkin ja että hän saattaisi siitä ahdistua.

Jouduin toteamaan, että avioliittoni saattaisi loppua siihen, että käyttäisin lähes kaiken aikani äitiini ja ne lapsetkin vaativat omansa, joten miehelle ja parisuhteelle ei jäisi aikaa.

Silloin, kun Suomi oli vielä maatalousyhteiskunta, vanhukset "hoidettiin" siinä sivussa ja samassa talossa. Hoitajana oli useimmiten talon miniä . Koska anopin ja miniän välit eivät useinkaan olleet lämpimät saaati hyvät, niin millaista kohtelua  luulet dmentoituneen tai fyysisesti toisista riippuvaisen anopin saaneen miniältään?

Realiteetit ajavat tunteiden edelle oikeassa elämässä.

Yritit aika ikävällä asialla syyllistää kanssapalstailijoita.

En nyt lukenut kaikkia viestejä, mutta sanonpahan vaan, että usein pyörätuolipotilaille suihkussa käynti on tosi raskasta, ja jos ei laiteta sänkyyn sen jälkeen niin nukkuvat vain tuolissa. Parempihan se nyt sängyssä on lepäillä.

En yhtään ihmettele tota touhua hoivakodeissa. Itse olin seuraamassa ja kylläpä hoitajilla on aikaa istuskella toimistossa kahvittelemassa ja juoruamassa useita tunteja kun vanhukset viedään esim. suoraan sänkyyn makaamaan ruokalevolle! Ei mitään virikkeitä! Aamut ovat hektisiä, mutta kunhan on saatu lounaan jälkeen kaikki sänkyihin sun muihin, istutaan sitten useampi tunti päivälliseen saakka toimistossa. 

Vierailija kirjoitti:

En yhtään ihmettele tota touhua hoivakodeissa. Itse olin seuraamassa ja kylläpä hoitajilla on aikaa istuskella toimistossa kahvittelemassa ja juoruamassa useita tunteja kun vanhukset viedään esim. suoraan sänkyyn makaamaan ruokalevolle! Ei mitään virikkeitä! Aamut ovat hektisiä, mutta kunhan on saatu lounaan jälkeen kaikki sänkyihin sun muihin, istutaan sitten useampi tunti päivälliseen saakka toimistossa. 

Yöpuvun voikin siinä kohtaa hyvillä mielin pukea vanhukselle päivällisen jälkeen päälle jos hän on istunut aausta saakka pääsemättä välillä edes ottamaan ruokalepoa. Jo ennen päivällistä hän todennäköisesti nukkuu tuolissa ellei jo sitten kesken viriketuokioiden. Mukavat toki on varmasti painehaavatkin monen tunnin istumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuisin siellä hoitokodissa vedetään minimimiehityksellä. Aamuvuorot ovat todella hektisiä. Lisäksi hoitajat tekevät kaikki keittiöhommat. Joskus että ehtii vetämään koko rumban läpi on pakko priorisoida.

  Yksinkertainen ratkaisu: palkattaisiin kunnon miehitys myös viikonloppuihin. Olisi ihan oma keittiötyöntekijä, tarpeeksi hoitajia asukkaita  varten. Mutta kun jotkut viisaat ovat huomanneet, että hoitajat vetävät nämäkin vuorot joten ja kuten, niin se kelpaa. 

Jep jep..

Hektistäpä hyvinkin.

Faijan hoitokodissa on 6 asukasta. Yksi huone vapaana, en tiedä miksi.

No....kauhea kiire saada vanhuksille ruoka klo 13 ja 13:30 haetaan astiat pois. Sen jälkeen ei sitä akkalaumaa näe enää siinä kerroksessa...

Varmaan ovat kahvilla kahviossa.

Ei ristin sielua. Koko kerroksessa.

Ja tuosta palvelusta veloitetaan 1500€/kk...kunnallisessa siis. Ei yksityinen.

Hoitakaa sitte perkele itte muorinna. Hoitaja mitoitus on mitä on ja tuo yöpaita asia, oletko tietoinen, että vaatteiden pukeminen ja riisuminen voi olla mummollesi todella traumaattinen kokemus. Ehkä on mukavampi olla paituli päällä vaikka koko päivän, mitä sen on väliä.