keskenmeno ja reissu anoppilaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mene nyt ihmeessä äläkä jää yksin kotiin päiväkausiksi märehtimään. Asia ei sillä mihinkään muutu. Ja sanon tämän siis itse keskenmenon (myöhäisen) kokeneena.

Lässyn lässyn . Anna toisten olla rauhassa.

En usko, että märehtisin. Haluaisin vain olla nyt hetken rauhassa ja selvitellä omia ajatuksia. Olen muutenkin omissa oloissani viihtyvä tyyppi. Jos jotain ikävää tapahtuu, kaipaan sitä, että saan olla hetken yksin. Tuskin pystyisin muiden jouluiloon yhtymään. En haluaisi pilata muiltakaan joulua varsinkin, kun en jaksaisi omaa oloani kenellekään selitellä. 

Ikävä kuulla, että olet kokenut keskenmenon. Kokemuksesi oli varmasti vielä rankempi, sillä raskaus oli pitkällä. 

Ap. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän kuulostaa oudolta noin surra käytännössä myöhästyneitä kuukausia.

Moni ei juurikaan tiedä edes tuossa vaiheessa olleensa raskaana, jonka takia niitä testejä ei kannattaisi samantien tehdä.

Toki jokainen tavallaan. Ehkä jos on kauan yritetty lasta ja ehtii pieni toivonkipinä syttymään, joka sitten heti sammuu.

Niin se on. 

Itselläni on vaikea syömishäiriötausta, minkä takia raskaaksi tuleminen on ollut kamalan vaikeaa. Kun plussa viimein tuli, olin riemuissani. 

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Mene ihmeessä äläkä jää kotiin märehtimään. 

Eiköhän nyt jokainen saa tehdä niin kuin haluaa? Miten kamalia paikkoja teidän kodit on kun ette edes jouluna halua siellä olla? Ainakin itselläni olisi paljon mukavampi saada viettää joulu rauhassa yksin kuin mennä idioottimiehen typerien vanhempien luo päiväkausiksi.

Sen vielä sanon, että mies on oikein hyvä mies ja vanhempansa ja sisaruksensa mukavia ihmisiä. En vain jaksaisi nyt. 

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain varhaisen keskenmenon tällä viikolla, ja huomenna pitäisi lähteä miehen kanssa kohti anoppilaa. En millään haluaisi lähteä. Haluaisin vain olla kotona ja surra menetystä rauhassa. Appivanhemmille en haluaisi keskenmenosta kertoa ja jos jään kotiin, he loukkaantuvat. Tiedän, että mies haluaa lähteä vanhemmilleen enkä häntä aio kotiin seurakseni vaatia. Tiedän myös sen, että miehelleni olisi tärkeää olla yhdessä joulu – omassa kodissa hän ei sitä vain halua viettää... Olenko kohtuuton, jos jään yksin kotiin?

Entä jos miehesi haluaisi kertoa vanhemmilleen?

Asia ei kuulu miehen vanhemmille pätkääkään.

Miksi nainen saa sanoa omille vanhemmilleen, mutta mies ei omilleen?

Sitten naiset valittaa, kun mies ei osallistu ja nainen jää eron tullessa yksin lasten kanssa. En yhtään ihmettele, jos raskaudesta asti mies nähdään ulkopuolisena, pelkkänä siittäjänä.

Jokainen saa kertoa omat terveysasiansa ihan kelle lystää -vaikkapa jokaiselle vastaantulijalle tai vaikkapa omille vanhemmilleen. Mies voi kertoa omat terveysasiansa kelle lystää, muttei vaimonsa asioita. Eikös ole yksinkertaista kun käyttää järkeään. Mieshän ON raskauteen pelkkä sperman luovuttaja. Kaikki vaivat ja terveysriskit kohdistuu naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi kertoa appivanhemmille mistä on kyse?

Toisen ihmisen terveysasiat eivät sivullisille kuulu. Ääliö?

Onhan se keskenmeno miehenkin menetys eikä vain naisen. Yhtälailla ap:n mies saattaa menetystä surra.

En lähtisi ja toivoisin ettei mieskään lähtisi. Kyllä siellä ehtii käymään myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mene nyt ihmeessä äläkä jää yksin kotiin päiväkausiksi märehtimään. Asia ei sillä mihinkään muutu. Ja sanon tämän siis itse keskenmenon (myöhäisen) kokeneena.

Tolla asenteella taisit vaan olla tyytyväinen, että pääsit siitä eroon.

Oho, no siinäpä mukava palstailija. Lämmintä joulua vaan sinnekin!

Miehen tulisi viettää sinun kanssasi joulu. Eikö hän ymmärrä???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mene nyt ihmeessä äläkä jää yksin kotiin päiväkausiksi märehtimään. Asia ei sillä mihinkään muutu. Ja sanon tämän siis itse keskenmenon (myöhäisen) kokeneena.

Lässyn lässyn . Anna toisten olla rauhassa.

En usko, että märehtisin. Haluaisin vain olla nyt hetken rauhassa ja selvitellä omia ajatuksia. Olen muutenkin omissa oloissani viihtyvä tyyppi. Jos jotain ikävää tapahtuu, kaipaan sitä, että saan olla hetken yksin. Tuskin pystyisin muiden jouluiloon yhtymään. En haluaisi pilata muiltakaan joulua varsinkin, kun en jaksaisi omaa oloani kenellekään selitellä. 

Ikävä kuulla, että olet kokenut keskenmenon. Kokemuksesi oli varmasti vielä rankempi, sillä raskaus oli pitkällä. 

Ap. 

Ymmärrän paremmin kuin hyvin tarpeesi olla yksin. En ainakaan itse pystyisi olemaan normaalisti ja nauttimaan vieraiden seurasta tai vielä pahempaa osanotosta ja hyvää tarkoittavista latteuksista. Se ei tarkoita , että asiaa märehtisi tai rypisi surussa tai muuta vastaava, mitä täällä porukka selittää.

Tsemppiä Ap! Itselläni takana useita keskenmenoja. Olen sitä tyyppiä, jolle arki on parasta lääkettä, eli takaisin "ruotuun" heti kun mahdollista. Olen myös aina avoimesti lähipiirille kertonut, missä mennään, koska komplikaatioitakin on ollut.

Jos sinä kaipaat nyt lepoa ja rauhaa, todellakin jäät kotiin ja annat itsellesi luvan prosessoida tilannetta. Pieni valkoinen valhe anoppilan suuntaan ei haittaa. Ymmärrän myös miestäsi, jos hän ei halua eristäytyä jouluksi suremaan, vaan nauttii seurasta.

Tsemppiä sinulle! Meitä keskenmenon kokeneita on valtava määrä ja niin tylsältä kuin se kuulostaakin, elämä jatkuu! Moni tulee uudelleen raskaaksi hyvinkin pian km:n jälkeen. Ensi jouluna saatat olla hyvin tukevassa kunnossa tai jopa pienen vauvan äiti. Koskaan ei tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei voi kertoa appivanhemmille mistä on kyse?

Toisen ihmisen terveysasiat eivät sivullisille kuulu. Ääliö?

Onhan se keskenmeno miehenkin menetys eikä vain naisen. Yhtälailla ap:n mies saattaa menetystä surra.

Se ei ole läheskään sama. Mies on heittänyt rojut putkeen ja hänen panoksensa vauvan syntymään oli siinä. Toista se on sille, jonka sisällä se vauva kasvaa ja hormonaalisia ym muutoksia ihan konkreettisesti tapahtuu. Mies ei voi ikinä ymmärtää, vaikka olisi miten myötätuntoinen.

Voimia Ap ❤️

Teet hyvällä omalla tunnolla juuri niinkuin itse parhaaksesi koet.

Appikset ovat vastuussa omista tunteistaan, et sinä, varsinkaan kun et mitenkään ilkeyttäsi jää pois.

Oksennustautia on liikkeellä ja siihen on helppo vedota niin ettei tule pakotetuksi kylään.

En ymmärrä miksi pitäisi salata asia. Oksennustaudista voi kertoa ja nuhakuumeesta. Tietenkin voi kertoa keskenmenosta tässä tilanteessa. Kyllä appivanhemmat ymmärtävät asian eikä siitä sen enempää tarvitse heidän kanssaan puhua. Mies voi kertoa heille, että ei saa kysellä ei puhua vaan täytyy antaa sinun toipua. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi pitäisi salata asia. Oksennustaudista voi kertoa ja nuhakuumeesta. Tietenkin voi kertoa keskenmenosta tässä tilanteessa. Kyllä appivanhemmat ymmärtävät asian eikä siitä sen enempää tarvitse heidän kanssaan puhua. Mies voi kertoa heille, että ei saa kysellä ei puhua vaan täytyy antaa sinun toipua. 

Tietämättä millaiset Ap:n appikset ovat, saattavat myös he käydä suurentelemaan asiaa. "miusta ois tullu mummo!" tai muuta vastaavaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sun pitäisi viettää joulu näin surullisena aikana yksin, kun sulla on mieskin?

Mitä on toisessa vaakakupissa? Pelko, että anoppi suuttuu!

Ja sinä pidät tätä kuviota normaalina?

En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta miehesi ei ole aikuinen: vaan mieslapsi.

Mitä jos tuo on vain miehen tapa käsitellä surua. Jotkut haluaa olla yksin kotona suremassa, toiset kaipaavat tekemistä ja seuraa.

Miksi tämä keskenmeno ajatellaan nyt vain naisen menetyksenä? Yhteinen se alkiokin on, vaikka naisen kehossa kasvaisikin.

Kyllä, juuri näin. Mies kaipaa tekemistä ja seuraa. Minä haluaisin olla rauhassa. En loukkaannu miehelle, jos hän haluaa lähetä. Toivon vain, että hän antaisi minun jäädä rauhassa kotiin ilman syyllistämistä tai painostamista.  

Ap

Oletko sanonut sen hänelle?

Liikaa dramatisointia. On kokemusta useista keskenmenoista. Vasta kun näet sikiön vessan pöntössä voit vetää herneen nenään. Ei kun uutta yritystä peliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain varhaisen keskenmenon tällä viikolla, ja huomenna pitäisi lähteä miehen kanssa kohti anoppilaa. En millään haluaisi lähteä. Haluaisin vain olla kotona ja surra menetystä rauhassa. Appivanhemmille en haluaisi keskenmenosta kertoa ja jos jään kotiin, he loukkaantuvat. Tiedän, että mies haluaa lähteä vanhemmilleen enkä häntä aio kotiin seurakseni vaatia. Tiedän myös sen, että miehelleni olisi tärkeää olla yhdessä joulu – omassa kodissa hän ei sitä vain halua viettää... Olenko kohtuuton, jos jään yksin kotiin?

Entä jos miehesi haluaisi kertoa vanhemmilleen?

Asia ei kuulu miehen vanhemmille pätkääkään.

Miksi nainen saa sanoa omille vanhemmilleen, mutta mies ei omilleen?

Sitten naiset valittaa, kun mies ei osallistu ja nainen jää eron tullessa yksin lasten kanssa. En yhtään ihmettele, jos raskaudesta asti mies nähdään ulkopuolisena, pelkkänä siittäjänä.

Jokainen saa kertoa omat terveysasiansa ihan kelle lystää -vaikkapa jokaiselle vastaantulijalle tai vaikkapa omille vanhemmilleen. Mies voi kertoa omat terveysasiansa kelle lystää, muttei vaimonsa asioita. Eikös ole yksinkertaista kun käyttää järkeään. Mieshän ON raskauteen pelkkä sperman luovuttaja. Kaikki vaivat ja terveysriskit kohdistuu naiseen.

Surullista jos olet oikeasti tuota mieltä. Et varmaan vaadi siis miestä osallistumaan myöskään lapsen kasvatukseen tai maksamaan elatusmaksuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain varhaisen keskenmenon tällä viikolla, ja huomenna pitäisi lähteä miehen kanssa kohti anoppilaa. En millään haluaisi lähteä. Haluaisin vain olla kotona ja surra menetystä rauhassa. Appivanhemmille en haluaisi keskenmenosta kertoa ja jos jään kotiin, he loukkaantuvat. Tiedän, että mies haluaa lähteä vanhemmilleen enkä häntä aio kotiin seurakseni vaatia. Tiedän myös sen, että miehelleni olisi tärkeää olla yhdessä joulu – omassa kodissa hän ei sitä vain halua viettää... Olenko kohtuuton, jos jään yksin kotiin?

Entä jos miehesi haluaisi kertoa vanhemmilleen?

Asia ei kuulu miehen vanhemmille pätkääkään.

Miksi nainen saa sanoa omille vanhemmilleen, mutta mies ei omilleen?

Sitten naiset valittaa, kun mies ei osallistu ja nainen jää eron tullessa yksin lasten kanssa. En yhtään ihmettele, jos raskaudesta asti mies nähdään ulkopuolisena, pelkkänä siittäjänä.

Jokainen saa kertoa omat terveysasiansa ihan kelle lystää -vaikkapa jokaiselle vastaantulijalle tai vaikkapa omille vanhemmilleen. Mies voi kertoa omat terveysasiansa kelle lystää, muttei vaimonsa asioita. Eikös ole yksinkertaista kun käyttää järkeään. Mieshän ON raskauteen pelkkä sperman luovuttaja. Kaikki vaivat ja terveysriskit kohdistuu naiseen.

Keskenmenossa sekä nainen että mies menettävät lapsensa. Yksityiskohdat eivät kuulu muille, mutta totta ihmeessä mieskin saa kertoa läheisille noin suuresta surusta.