Mikä on luonteesi ongelmakohta?

Laiskuus ( kotityöt ) ja vanhemmiten tullut epäsosiaalisuus.

N50

Olen perfektionistinen ja kohtuuttoman ankara itselleni, mikä kuluttaa täysin loppuun ja tekee minusta myös rasittavan muille. En kohdista muihin samoja vaatimuksia kuin itseeni, mutta ihmiset ärsyyntyvät kuitenkin (mikä on minusta ihan ymmärrettävää), kun vähättelen tekemiäni asioita. Esim. jo koulussa olin se ärsyttävä ,vihattu stereotyyppi, joka kauhisteli miten huonosti kokeet kuitenkin menivät, vaikka sain niitä ysejä ja kymppejä.

Kyseessä ei tapauksessani ole mikään ylimielisyys tai tahallinen vittuilu, vaan minulla on oikeasti niin olematon itsetunto, enkä luota omiin kykyihini lainkaan, niin etten pysty näkemään tekemisissäni mitään arvokasta tai millään tapaa hyvää. Melkein missä tahansa muiden puolivillaisestikin tekemästä löydän kyllä jotain kaunista sanottavaa, mikä vain pahentaa asiaa koska kaikki minussa ja tekemisissäni näyttäytyy itselleni entistä surkeampana.

Olen yrittänyt työstää tätä ongelmaa, mutta on jotenkin niin vaikeaa pyristellä irti koko elämäni täyttäneestä riittämättömyyden tunteesta. En ole koskaan tarpeeksi hyvä kelvatakseni edes itselleni, mikä on todella epäterve ajattelumalli jonka olisin jo muuttanut, jos osaisin.

Minä pidän ujoista, hiljaisista, sulkeutuneista ja jopa sosiaalisesti kömpelöistä ihmisistä eniten. Näitä tai jonkun näistä piirteistä omaavien seura on juuri parasta ja sellaisen tyypin palkkaisin mieluiten töihinkin. Älkää turhaan ajatelko huonoa itsestänne vaikka nyky-yhteiskunta päinvastaisia piirteitä vaatiikin..

Ärsyttää, jos asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. Sen takia minusta voi tulla pomotteleva.

Syyllisyydentunto, vähän kaikista asioista ja sanomisista, vaikka ei tarvitsisi.

Liika kiltteys. Rajojen vetämisen vaikeus joskus.

Työskentelen kyllä jatkuvasti tullakseni tässä paremmaksi. Mielestäni edistyn ihan hyvin.

Itse en näe täällä mainittua luonteen kovuutta sinänsä ongelmana. Olen säästynyt monia läheisiäni kohdanneilta asioilta, kuten kontrolloivilta suhteilta, puolitutuilta jotka eivät maksa velkojaan takaisin tai ruinaavat palveluksia, kynnysmattona olemiselta, muiden mieliksi tekemiseltä ja kompromisseiltä, salaa inhoamieni sukulaisten miellyttämiseltä ja narsistikaverien hyväksikäytöltä, koska en lähtökohtaisestikaan lähde mukaan mihinkään, mistä minulla on pieninkin paha tuntemus, ja minulla "ei helvetissä tapahdu, piste" -vaihde tulee nopeasti vastaan, jos koen, että olen jäämässä alakynteen.

Mulla ongelma on se, että kunnianhimooni yhdistettynä tuo luonteen kovuus on vaikea. Olen varma, että olisin valmis raivaamaan jonkun tieltäni vaikka epärehellisin keinoin, jos se tietäisi minulle parempaa asemaa, ja jos parempaa tietä ei olisi. Myös se kismittää, että kohdatessani suoranaisia loukkauksia tai kiusaamista suuntaan kaiken raivoni kostamiseen ja käyn päälle kuin hurrikaani tuhotakseni jokun yhden ihmisen elämän totaalisesti, vaikka ei se minua lopulta hyödytä (muuta kuin onnistuessaan antaa todella hyvän tunteen ja energiaa, vaikka joku empaattisempi tuntisi toisin) ja vaikka voisin keskittää voimani eteenpäin menemiseen ja tiedostaa, että olen parempi ihminen. 

Olen joskus liian suorapuheinen koska en aina tajua että joillekin ihmisille pitää suodattaa enemmän asioita.

Olen konkreettinen ja kärsimätön, olisi hienoa oppia maltillisemmaksi ja pohtia rauhassa asioita monelta eri kantilta.

Yleensä en itke herkästi, mutta kun jokin koskettaa, liikutus/itku yllättää minut ja saatan purskahtaa itkuun hankalassa paikassa esim. sellaisen edessä jonka edessä en haluaisi itkeä.

Olen joskus ylimielinen ja ajattelen olevani fiksumpi kuin valtaosa ihmisistä, vaikken olekaan. Haluaisin siis olla armollisempi muille silloinkin kun olen väsyksissä tai turhautunut maailman menoon.

Pahin taitaa olla ujous. En tule luultavasti ikinä seurustelemaan tai edes suutelemaan naista, kun en yrittämisestä huolimatta ole päässyt yli tuosta luonneviasta.

Liika herkkyys. Jos olen vihainen tai toinen huutaa tai sanoo pahasti niin alan itkemään, mikä tekee riitelystä vaikeaa. Joka taas johtaa siihen, että monesti vain siedän huonoa kohtelua, ettei tilanne mene siihen että itken ihmisen edessä, joka on kohdellut minua huonosti. Koulu- ja nykyään työelämässsä se on todella rasittavaa.

Läheisten kanssa tätä ongelmaa ei onneksi ole, koska en pidä lähipiirissäni ilkeitä kusipäitä ja jos joku läheinen loukkaa minua niin kestän sen itkun heidän edessä.

kärsimättömyys, vetämättömyys/laiskuus jos asia ei oo intohimo jne.

Pakkomielteisyys. Jään helposti jumittamaan asioita.

Luonteeni on kokonaan ongelmainen, niin että kohdat sulautuvat toisiinsa ilman että yksittäinen piirre nousisi ongelmakohdaksi.