Mikä on luonteesi ongelmakohta?
Mitä luonteen heikkouksia sinulla on? Mitä haluaisit muuttaa itsessäsi?
Itselläni se, että aidon vihaisena en osaa keskustella rakentavasti, vaan vetäydyn omiin oloihini. Olen muutenkin huono puhumaan tunteistani, paitsi kirjoittamalla.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Kaiken pitää tapahtua nopeasti, en kestä että asiaa pitkitetään.
Niin minäkin. Kohta revin joulukoristeet pois, yleensä otan jo aattona.
Olen kärsimätön.
Minulla on usein tapana väittää vastaan ja olla eri mieltä, ihan vain siitä huvista. Vastakkainen näkökulma tai yleensä eri näkökulmat asioissa kiehtovat, mutta se, kuinka se minussa edustuu, saa minut vaikuttamaan tosi vastahankaiselta.
Myös kun innostun jostain asiasta, en kykene ottamaan muita huomioon, jos olen niin tohkeissani itse siitä.
Vierailija kirjoitti:
Menen hämilleni yllättävissä konfliktitilanteissa, enkä osaa reagoida mitenkään vaan vetäydyn ja myötäilen, kunnes tilanne on ohi. En ymmärrä, miksi joku esimerkiksi korottaa ääntään saati huutaa, ja sen sijaan, että reagoisin itse asiaan, reagoin paniikinomaisesti toisen käytökseen poistumalla tilanteesta. Ehkä siinä on joku itsesuojelu-pakenemisvaisto, joka puskee päälle, vaikka tilanne ei edes ole erityisen uhkaava järjellisesti ajateltuna.
Minun on yleensä hyvin vaikea ymmärtää näin reagoivia ihmisiä ja tämä käytös saattaa saada minut vielä enemmän raivoihini tilanteessa, jossa olen vihainen.
Liian kiltti enkä sano tarpeeksi ei vaikka haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menen hämilleni yllättävissä konfliktitilanteissa, enkä osaa reagoida mitenkään vaan vetäydyn ja myötäilen, kunnes tilanne on ohi. En ymmärrä, miksi joku esimerkiksi korottaa ääntään saati huutaa, ja sen sijaan, että reagoisin itse asiaan, reagoin paniikinomaisesti toisen käytökseen poistumalla tilanteesta. Ehkä siinä on joku itsesuojelu-pakenemisvaisto, joka puskee päälle, vaikka tilanne ei edes ole erityisen uhkaava järjellisesti ajateltuna.
Minun on yleensä hyvin vaikea ymmärtää näin reagoivia ihmisiä ja tämä käytös saattaa saada minut vielä enemmän raivoihini tilanteessa, jossa olen vihainen.
Ihmisillä joilla on ongelmia itsehillinnässä, on yleensä todellakin paljon muitakin ratkottavia ongelmia.
En kertakaikkiaan osaa olla luontevasti ihmisten kanssa ja siksi tutustuminen toisiin on niin hankalaa. Olen siis vaikeastilähestyttävä.
Suutun myös aika helposti.
Tavoitteeni on ruveta kohtaamaan ihmiset pelottomasti ja uskoa että minä itsekin olen tutustumisen arvoinen ihminen.
Olen voimakastahtoinen ja ripeästi toimiva ihminen. Itseäni ärsyttää suuresti ihmisten hitaus, saamattomuus, ajan haaskaaminen ja tekosyiden etsiminen. Minulta puuttuu kärsivällisyys ja pitkäjännitteisyys viivytteleviä nyhjääjiä kohtaan.
Kun "paistomittari" heittää punaiselle, suutun ja olen sanomisissani liian suora/ särmikäs. Minussa on vikoja, mutta ne voivat olla myös voimavara.
Vierailija kirjoitti:
No, mä oon aika perseestä.
Me kaikki ollaan, paitsi keisarinleikatut.
Heikot sosiaaliset taidot. Olen monesti joutunut kantapään kautta oppimaan, että olen toiminut monissa sosiaalisissa tilanteissa tyhmästi ja minulla on varmasti yhä oppimatta joitakin sellaisia sosiaalisia taitoja, mitä muut oppivat jo lapsena. Small talk ja ystävystyminen muiden kanssa on minulle aina olleet vaikeita. Minun on vaikea ilmaista itseäni puhumalla ja monet pitävät minut siksi varmasti typeränä.
Toinen vaikea asia minulle on tietynlainen yksinkertaisuus. Minun on joskus todella vaikea hahmottaa kokonaisuuksia ja ymmärtää joitakin todella yksinkertaisia asioita itse ajattelemalla. Ymmärrän asian erittäin helposti kun joku selittää sen minulle ja sitten ihmettelen, kun en tajunnut asiaa itse. En vain osaa ottaa kaikkia näkökohtia huomioon itse. Minun on myös vaikea ymmärtää toisten tarkoitusperiä ja ymmärtää, että onko toinen aidosti ystävällinen vai kenties joku huijari joka vain yrittää hyötyä minusta jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kiltti, ystävällinen ja empaattinen ihminen. Välitän muista ihmisistä ja olen avulias muita kohtaan. No, tämä kaikki näkyy monesti liiallisena kiltteytenä enkä oikein osaa sanoa ei. En tahdo pahoittaa kenenkään mieltä ja menen monesti muiden pillin mukaan. Ei pitäisi. Olen myös tosi ujo ja aika nynnerö, minulla on huono itsetunto enkä luota itseeni. En koskaan viitsi yrittää mitään ja tuntuu etten koskaan onnistu missään, koska olen varma että ei tule mitään. En tiedä miten koskaan tulen saamaan hyvää työpaikkaa kun en osaa tuoda itseeni esille haastatteluissa ja jään auttamatta aina muiden varjoon.
Ihan kuin olisin itsestäni kertonut.
Olen nuori nainen. Luonteeltani olen pessimistinen, negatiivinen ja olen muutenkin sulkeutunut. En voi olla uusien tuttavuuksien kanssa tuntien oloni luontevaksi. Kaikki vuorovaikutus tuntuu vaikealta. Eräs luonteeni heikkous on surkea itsetunto joka heijastuu ihmissuhteisiini. Olen myös äkkipikainen ja rakkaimpien ihmisten keskuudessa jopa äärimäisen tyly. Ei jaksa kiinnostaa kauheesti muiden saati omat tunteet.
Tarkennuksena, oli uusi tai ei niin uusi ihmissuhde, en pysty olemaan luontevasti. Tämä on pääni sisällä vahvasti. Tuntuu et mua tarkkaillaan, miten selviän mistä tahansa kanssakäymisestä.
Kärsimättömyys, nopeasti ärsyyntyvyys ja jään rypemään negatiivisuuteen enkä hevin lepy jos ehdin suuttumaan.
Olen ujo enkä aina jaksa heti jutella niin iloisesti uusien tuttavuuksien kanssa. Minua pidetään usein liian vaikeasti lähestyttävänä ihmisenä. En oikein voi sille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken pitää tapahtua nopeasti, en kestä että asiaa pitkitetään.
Niin minäkin. Kohta revin joulukoristeet pois, yleensä otan jo aattona.
:DD
Olen varmaan liian ehdoton. Esim. Mies tekee jotain mistä en pidä (ja hän tietää etten pidä siitä, tai oletan ainakin että tietää) ja myöhemmin pyytää anteeksi ja sanoo ettei oikein ajatellut, niin minun on hyvin vaikea antaa anteeksi. Ajattelen heti että hän ei arvosta minua eikä rakasta, koska miksi muuten haluaisi pahoittaa mieleni? Olen päättänyt monta suhdetta ”pikku juttujen” takia koska minulle se on heti osoitus ettei minua arvosteta.
Miksi ujous tai sulkeutuneisuus on niin iso paha nykymaailmassa? Tuntuu et hyvät sosiaaliset taidot, avoimuus ja luottavaisuus on pelleilyä eikä kiinnosta
Olen hirveän huono käsittelemään pettymyksiä. Pelkään virheiden tekoa ja häpeää, mutta tämä ei suinkaan johda ylisuorittamiseen vaan pikemminkin päättämättömyyteen ja passiivisuuteen. Mieluummin en tee mitään kuin yritän ja epäonnistun.
Suuttuessani olen todella ehdoton ja mielestäni aina oikeassa, uskon omia tunteitani enemmän kuin muiden. Pystyn mielestäni perustelemaan kaiken.
Luonnettani leimaa siis ehkä liiallinen varovaisuus ja liiallinen negatiivisuus, jonka tosin perustelen olevan realismia.