Mies haluaa äitinsä mukaan matkalle, minä en
Olemme jo syksystä saakka suunnitelleet talvilomaa mieheni kanssa, ja olemme molemmat varanneet lomaviikon vapaaksi helmikuulle.
Kävi kuitenkin niin, että kun anoppi oli luonamme kylässä, mies aivan yllättäin täräytti, että anoppi lähtee kyllä tänä talvena reissuun mukaan! En saanut sanottua siihen järkytykseltäni mitään, mutta anoppi tietysti riemastui. Mitään matkaa ei ole vielä onneksi varattu, olemme vasta kartoittaneet vaihtoehtoja.
Vaikka anoppini on mukava ihminen ja tulemme ihan ok toimeen, en suoraan sanottuna haluaisi häntä mukaan. Mies kokee mukaan ottamisen velvollisuudeksi, koska hänen äidillään ei ole varaa matkustaa. Me siis kustantaisimme koko matkan. Minulla ei ole koko talvena ja keväänä muuta lomaa, ja haluaisin, että lomalla voisi oikeasti tehdä mitä huvittaa, ja että loma olisi oikea loma. En pysty täysin rentoutumaan anoppini seurassa, ja joutuisin tavallaan esittämään 'mukavaa' koko viikon. Lisäksi anoppi haluaa tehdä asiat tietysti omalla tavallaan, ja mieheni myötäilee häntä jottei äidilleen tule paha mieli.
Mieheni otti eilen asian puheeksi kanssani, ja kysyi, voisiko hänen äitinsä lähteä mukaan. Yritin mahdollisimman kauniisti sanoa, että lähtisin mieluummin kahdestaan. Kerroin myös rauhallisesti (vaikka oikeasti kihisin raivosta), että minusta olisi ollut reilua, että minulta olisi kysytty mielipidettä ennenkuin mies ilmoitti reissusta anopille. Mies vähän vihastui, eikä ymmärtänyt pointtiani. Koska en halunnut asiasta riitaa, sanoin, että mietitään asiaa.
Olenko ihan kamala ihminen, jos en halua anoppia mukaan reissuun? Mitä tekisitte tilanteessani?
Kommentit (41)
Eikö kuitenkin olisi ihan kohtuullista kokeilla yhden kerran tätä tapaa matkustaa ennen kuin tuomitsee? Ei ole kerta tai kaksi kun joku ihminen on ollut etukäteen aivan varma että joku asia on täysin mahdoton ja ihan katastrofi ja kun sitä on kuitenkin kokeiltu niin lopulta on myöntänyt että ihan hyvin tämä silti lopulta meni.
Aloittaja on nyt päättänyt etukäteen vahvasti että matka anopin kanssa ei voi onnistua ja kaikki ajatukset pyörivät tämän (sekä miehelle loukkaantumisen) ympärillä. Entä jos nyt vain kokeilisit mitä tästä tulee ja jos olit oikeassa niin pääsetpä ainakin sanomaan että "mitä minä sanoin" eikä samaa sitten enää tulevaisuudessa toteuteta. Mutta voi myös olla että joudut pyörtämään mielipiteesi.
Suomessa on kyllä todella itsekästä porukkaa. Ikinä ei ajatella että kiva että toinen ihminen ilahtuu, vaan on minä itse asenne. Minusta ihana ajatus mieheltäsi, kunnioitan, tosin olen samaa mieltä että ensin olisi pitänyt puhua sinun kanssasi.
Joo, älä todellakaan peräänny metriäkään asemistasi. Lähde vaikka jonkun oman kaverisi kanssa lomalle samaan aikaan jonkun tekosyyn varjolla.
Itse tein sen virheen, että vaikka varoitusmittarit huusivat punaisella enkä todellakaan halunnut, suostuin painostettuna yhteismatkaan anopin kanssa. Mies kun kertoi aikaisemmin luvanneensa äidilleen, että kerran hän vielä pääsee matkalle tähän tiettyyn paikkaan, johon me olimme menossa kahdestaan.
Reissu oli aivan hirveä. Anoppi oli oma itsensä eli nirppanokkainen prinsessa, jolle ei kelvannut mikään ja joka oli täysin avuton kaiken mahdollisen suhteen, eli ei uskaltanut/osannut olla itsekseen sekuntiakaan. Suunnittelemisessa tai päätöksenteossa ei auttanut, mutta valitti äänekkäästi lopputuloksesta kun vaikka mieleistä kahvia ei eksoottisesta kohteesta löytynyt. Mistään aikatauluista ei pystynyt sopimaan. Jos oli tarkoitus lähteä aikaisin liikkeelle että päästään johonkin tiettyyn kohteeseen, anoppi nukkui pitkälle aamupäivään ja lopulta aamiaista syötään halusikin yllättäen vielä kylpyyn. Siellä sitten istuttiin hotellissa ja odotettiin, koska päästään liikkeelle.
Ja koska minulla oli töissä hirveä stressi päällä, olisin todella kaivannut lepohetkeä. Oli niin kamalaa palata loman jälkeisenä maanantaina töihin pinna kireällä ja tietää, että vuoden lomat olivat sitten tässä.
Pahin lopputulos oli kuitenkin se, että anopin naama ja ääni herättävät minussa reissun jälkeen lähinnä negatiivisia tunteita. Ennen pystyttiin kuitenkin lyhyemmillä tapaamisilla ihan viihtymäänkin yhdessä. Nykyään tuntuu että viihtyminen on minun osalta teeskentelyä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kyllä todella itsekästä porukkaa. Ikinä ei ajatella että kiva että toinen ihminen ilahtuu, vaan on minä itse asenne. Minusta ihana ajatus mieheltäsi, kunnioitan, tosin olen samaa mieltä että ensin olisi pitänyt puhua sinun kanssasi.
Eikös miehellä ollut just tuollainen minä itse -asenne suhteessa puolisoonsa? Kun minä keksin jotain mielestäni kivaa, niin se ilman muuta toteutetaan riippumatta siitä ilahtuuko puoliso vai ei?
TotuusSattuu kirjoitti:
Eikö kuitenkin olisi ihan kohtuullista kokeilla yhden kerran tätä tapaa matkustaa ennen kuin tuomitsee? Ei ole kerta tai kaksi kun joku ihminen on ollut etukäteen aivan varma että joku asia on täysin mahdoton ja ihan katastrofi ja kun sitä on kuitenkin kokeiltu niin lopulta on myöntänyt että ihan hyvin tämä silti lopulta meni.
Aloittaja on nyt päättänyt etukäteen vahvasti että matka anopin kanssa ei voi onnistua ja kaikki ajatukset pyörivät tämän (sekä miehelle loukkaantumisen) ympärillä. Entä jos nyt vain kokeilisit mitä tästä tulee ja jos olit oikeassa niin pääsetpä ainakin sanomaan että "mitä minä sanoin" eikä samaa sitten enää tulevaisuudessa toteuteta. Mutta voi myös olla että joudut pyörtämään mielipiteesi.
Aloitus on provo, mutta leikitään että se on totta:
Minusta siitä käy epäsuorasti ilmi, että ko. pariskunta matkailee harvakseen, korkeintaan kerran vuodessa. Ei silloin halua "kokeilla" ja ottaa riskiä, että kovasti odotettu matka meneekin pieleen. Eri asia, jos matkoja tehtäisiin monta kertaa vuodessa, silloin sen ei edes olisi niin väliä jos joku niistä olisikin kakkosluokan matka.
Minusta tuosta olisi pitänyt neuvotella yhdessä. Se onkin sitten vaikeampi kysymys, kumman olisi siinä tilanteessa reilua antaa periksi. Minusta vanhan ihmisen ilahduttaminen on kuitenkin melko suuri asia itsessään, etenkin jos ei välit ole riitaisat. Meillä ei onneksi ole tästä kinaa, vaan äitini auttaa matkoilla lasten kanssa joten kaikki hyötyvät ja ovat tyytyväisiä.
Täällä olisi joutilas ikämies lähtemään anoppisi kanssa viikoksi Kanarialle. Käsivikö tällainen järjestely? Jos on mukava ja ikäiseni anoppi niin voin maksaa hänen matkansa, perus Tui-tason all inclusive Mutta mielellään myöhemmin keväällä kun on varmemmin lämmintä, ehkä huhtikuussa..
Vierailija kirjoitti:
Minä voin mielelläni lähteä anopin kanssa matkalle. Mies saa jäädä kotiin. Kiva anoppi mulla.
Minullakin on kiva anoppi, mutta en todellakaan suostuisi siihen, että hän tulisi yllättäen mukaan kahdenkeskiseksi sovitulle, kalliille lomareissulle, joka veisi minulta suuren osan vuoden lomapäivistä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuosta olisi pitänyt neuvotella yhdessä. Se onkin sitten vaikeampi kysymys, kumman olisi siinä tilanteessa reilua antaa periksi. Minusta vanhan ihmisen ilahduttaminen on kuitenkin melko suuri asia itsessään, etenkin jos ei välit ole riitaisat. Meillä ei onneksi ole tästä kinaa, vaan äitini auttaa matkoilla lasten kanssa joten kaikki hyötyvät ja ovat tyytyväisiä.
1) Ap:lla ei ole lapsia, olivat menossa kahdestaan (herää kysymys, millainen mies haluaa äitinsä parisuhdelomalle??)
2) Anoppiahan voi varmasti ilahduttaa monellakin tavalla vaikka ei ottaisi häntä mukaan tuolle matkalle.
Mies ei ole kovin paljoa äitinsä kanssa tekemisissä, ja potee ehkä huonoa omatuntoa tästä. Jotenkin tuntuu, että yrittää lomaviikolla hyvittää sitä. Mies ei yleensä jaksa äitinsä seuraa kovin pitkään, ja usein kyläillessä mies puuhailee omia juttujaan kun minä vaihdan anopin kanssa kuulumisia.
Matkustelen itse toisinaan oman äitini kanssa, mutta en nyt sentään ottaisi äitiäni mukaan miehen ja minun yhteiselle lomalle. Olemme reissanneet myös kaveripariskuntien kanssa, mutta se on ihan eri asia kuin anopin kanssa.
Ap
Loman tarpeessa kirjoitti:
Mies ei ole kovin paljoa äitinsä kanssa tekemisissä, ja potee ehkä huonoa omatuntoa tästä. Jotenkin tuntuu, että yrittää lomaviikolla hyvittää sitä. Mies ei yleensä jaksa äitinsä seuraa kovin pitkään, ja usein kyläillessä mies puuhailee omia juttujaan kun minä vaihdan anopin kanssa kuulumisia.
Matkustelen itse toisinaan oman äitini kanssa, mutta en nyt sentään ottaisi äitiäni mukaan miehen ja minun yhteiselle lomalle. Olemme reissanneet myös kaveripariskuntien kanssa, mutta se on ihan eri asia kuin anopin kanssa.
Ap
Tuo on muuten ikävä tapa mieheltä; käyttää sinua ns. meat shieldina. Kannattaa alkaa edellyttää, että mies on koko ajan paikalla anopin vierailujen ajan, ei hän saa käyttää sinua äitinsä viihdyttäjänä (ellet aidosti tykkää hänen seurastaan ja kutsu häntä itse).
Loman tarpeessa kirjoitti:
Mies ei ole kovin paljoa äitinsä kanssa tekemisissä, ja potee ehkä huonoa omatuntoa tästä. Jotenkin tuntuu, että yrittää lomaviikolla hyvittää sitä. Mies ei yleensä jaksa äitinsä seuraa kovin pitkään, ja usein kyläillessä mies puuhailee omia juttujaan kun minä vaihdan anopin kanssa kuulumisia.
Matkustelen itse toisinaan oman äitini kanssa, mutta en nyt sentään ottaisi äitiäni mukaan miehen ja minun yhteiselle lomalle. Olemme reissanneet myös kaveripariskuntien kanssa, mutta se on ihan eri asia kuin anopin kanssa.
Ap
Olen tuo aikaisempi vastaaja, jolla anoppireissusta oli jo kokemuksia... Meillä myös mies käyttää minua lihakilpenä äitiään vastaan. Kun anoppi alkaa pajattaa jotain pitkällistä kertomusta jossa ei ole päätä eikä häntää tai tiedottaa mielipiteitään siitä miten meidän pitäisi elää, miehelle tulee tarvista käydä autotallissa. Sinne hän sitten hyvillä mielin uppoutuukin moneksi tunniksi, ja "naiset" saavat rupatella keskenään. Tämähän sitten toteutui kätevästi siellä reissussakin. Mies katosi torilta jonnekin nurkalle lukemaan puhelintaan, ja minä sain olla anopin henkilökohtaisena tukihenkilönä.
Eiköhän se samanlainen tavoite ole sinunkin miehelläsi. Jos anoppi on raskas henkilö, hän ajattelee matkasta tulevan kevyempi kun sinä olet mukana. Kevyempi siis hänelle.
Ei välttämättä itse tiedosta käyttäytymistään, ei minunkaan mieheni. Hän ei ollut tajunnut ollenkaan, että kaikki "naiset" eivät nauti tällaisista pitkittyneistä kuulustelusessioista, kun hänen äitinsäkin kerran niin nauttii.
Vierailija kirjoitti:
Loman tarpeessa kirjoitti:
Mies ei ole kovin paljoa äitinsä kanssa tekemisissä, ja potee ehkä huonoa omatuntoa tästä. Jotenkin tuntuu, että yrittää lomaviikolla hyvittää sitä. Mies ei yleensä jaksa äitinsä seuraa kovin pitkään, ja usein kyläillessä mies puuhailee omia juttujaan kun minä vaihdan anopin kanssa kuulumisia.
Matkustelen itse toisinaan oman äitini kanssa, mutta en nyt sentään ottaisi äitiäni mukaan miehen ja minun yhteiselle lomalle. Olemme reissanneet myös kaveripariskuntien kanssa, mutta se on ihan eri asia kuin anopin kanssa.
Ap
Olen tuo aikaisempi vastaaja, jolla anoppireissusta oli jo kokemuksia... Meillä myös mies käyttää minua lihakilpenä äitiään vastaan. Kun anoppi alkaa pajattaa jotain pitkällistä kertomusta jossa ei ole päätä eikä häntää tai tiedottaa mielipiteitään siitä miten meidän pitäisi elää, miehelle tulee tarvista käydä autotallissa. Sinne hän sitten hyvillä mielin uppoutuukin moneksi tunniksi, ja "naiset" saavat rupatella keskenään. Tämähän sitten toteutui kätevästi siellä reissussakin. Mies katosi torilta jonnekin nurkalle lukemaan puhelintaan, ja minä sain olla anopin henkilökohtaisena tukihenkilönä.
Eiköhän se samanlainen tavoite ole sinunkin miehelläsi. Jos anoppi on raskas henkilö, hän ajattelee matkasta tulevan kevyempi kun sinä olet mukana. Kevyempi siis hänelle.
Ei välttämättä itse tiedosta käyttäytymistään, ei minunkaan mieheni. Hän ei ollut tajunnut ollenkaan, että kaikki "naiset" eivät nauti tällaisista pitkittyneistä kuulustelusessioista, kun hänen äitinsäkin kerran niin nauttii.
Minullakin on kokemuksia miehestä, joka kutsui nyt jo edesmenneen äitinsä vähän väliä kyläilemään ihan omine lupineen ja sitten kun rakas äiti tuli, niin ei kuitenkaan jaksanut olla tämän kanssa pitkään vaan häipyi jonnekin ja jätti äitinsä viihdyttämisen minun harteilleni. Meillä ei edes olleet kovin läheiset välit, koska olimme niin erilaisia ihmisiä.
Eikä mies tietenkään huomannut mitään valittamista omassa käytöksessään, vaikka monesti yritin keskustella asiasta. Joskus jaksoi olla äitinsä kanssa vähän pitempään, mutta alkoi sitten liikahdella niin levottomasti ja höpisemään jotain hoidettavista asioista että äitinsäkin alkoi ehdotella, että mene hoitamaan ne pois alta kun ne selvästi painavat mieltä ja mies sitten juoksi pois kuin kolmivuotias joka on saanut luvan mennä leikkimään.
Välillä mietin, että mitä jos antaisin samaan tapaan piut paut kohteliaalle käytökselle ja häipyisin omiin puuhiini, niin mitä hän olisi tykännyt, kun jossain vaiheessa huomaisi äitinsä istua kököttävän yksinään olohuoneen sohvalla. En koskaan tietenkään tehneet niin, koska se olisi ollut epäkohteliasta miehen äitiä kohtaan, mutta vieläkin vähän ärsyttää, kuinka hän "hyväksikäytti" minun parempia käytöstapojani.
Tässä vika on miehessä. Joka järjestää sinun asioita sinulta kysymättä.
Vallankäyttöä ja vähättelyä.
Jätä se sika.
Ottakaa huoneisto niin mies voi olla äitikullan kanssa koko ajan. 😀
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa huoneisto niin mies voi olla äitikullan kanssa koko ajan. 😀
Ei seksiä. 😕
Vierailija kirjoitti:
Tässä vika on miehessä. Joka järjestää sinun asioita sinulta kysymättä.
Vallankäyttöä ja vähättelyä.Jätä se sika.
Sika on onnellisempi mutsinsa kaa.
Ja säästäväisenä miehesi varaa kahden hengen huoneen lisävuoteella eli mamma nukkuu samassa huoneessa. Heh heh! Hyvä, ettei teidän keskellä.
Ei ole olemassa sanayhdistelmää "lienee tarvita", oikea muoto kuuluu "selittelyjä ei tarvittane". Ole hyvä.