Mies haluaa äitinsä mukaan matkalle, minä en

Olemme jo syksystä saakka suunnitelleet talvilomaa mieheni kanssa, ja olemme molemmat varanneet lomaviikon vapaaksi helmikuulle.

Kävi kuitenkin niin, että kun anoppi oli luonamme kylässä, mies aivan yllättäin täräytti, että anoppi lähtee kyllä tänä talvena reissuun mukaan! En saanut sanottua siihen järkytykseltäni mitään, mutta anoppi tietysti riemastui. Mitään matkaa ei ole vielä onneksi varattu, olemme vasta kartoittaneet vaihtoehtoja.

Vaikka anoppini on mukava ihminen ja tulemme ihan ok toimeen, en suoraan sanottuna haluaisi häntä mukaan. Mies kokee mukaan ottamisen velvollisuudeksi, koska hänen äidillään ei ole varaa matkustaa. Me siis kustantaisimme koko matkan. Minulla ei ole koko talvena ja keväänä muuta lomaa, ja haluaisin, että lomalla voisi oikeasti tehdä mitä huvittaa, ja että loma olisi oikea loma. En pysty täysin rentoutumaan anoppini seurassa, ja joutuisin tavallaan esittämään 'mukavaa' koko viikon. Lisäksi anoppi haluaa tehdä asiat tietysti omalla tavallaan, ja mieheni myötäilee häntä jottei äidilleen tule paha mieli.

Mieheni otti eilen asian puheeksi kanssani, ja kysyi, voisiko hänen äitinsä lähteä mukaan. Yritin mahdollisimman kauniisti sanoa, että lähtisin mieluummin kahdestaan. Kerroin myös rauhallisesti (vaikka oikeasti kihisin raivosta), että minusta olisi ollut reilua, että minulta olisi kysytty mielipidettä ennenkuin mies ilmoitti reissusta anopille. Mies vähän vihastui, eikä ymmärtänyt pointtiani. Koska en halunnut asiasta riitaa, sanoin, että mietitään asiaa.

Olenko ihan kamala ihminen, jos en halua anoppia mukaan reissuun? Mitä tekisitte tilanteessani?