Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on temperamenttinen puoliso
21.12.2018 |
Kaipaisin vinkkejä ja kokemuksia. Olen itse rauhallinen ja melko tasainen persoona. En tulistu nollasta sataan sekunnissa, vaan haluan rauhassa miettiä omia tunteitani ja miten reagoin eri tilanteissa. Pyrin etsimään tilanteissa valoisia puolia ja kompromissiratkaisuja. Ristiriitatilanteissa haluan vetäytyä rauhassa miettimään tilannetta ja vasta myöhemmin keskustella.
Olen alkanut seurustella ihmisen kanssa, joka on hyvin temperamenttinen. Hän kiihtyy nollasta sataan nopeasti ja saattaa kiihtyessään sanoa tylysti. Hetken päästä pyytää kyllä anteeksi pahoja sanojaan. Vetoaa siihen, että temperamenttinsa vuoksi nyt vain sanoo ikäviä asioita, mutta pyytää jälkikäteen anteeksi. Pienet asiat saattavat tulistuttaa kovasti. Rauhallisena ihmisenä ajattelen, ettei temperamentti oikeuta sanomaan toisille loukkaavia asioita, vaan aikuisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan käytökseensä.
Minulla on taustalla perheväkivaltaa, jossa minuun väkivaltaa kohdistanut ihminen oli hyvin temperamenttinen ja pienistä asioista tulistuva. Noissa tilanteissa saatoin saada turpaani sanottua jonkun sanan väärin tai oltua väärässä paikassa väärään aikaan. Tiedostan, että taustani vaikuttaa siihen, että koen temperamenttisuuden alitajuisesti pelottavana ja pelkään mahdollista väkivallan uhkaa, vaikkei puolisoni ole lainkaan väkivaltainen (myös hänet pitkään tunteneet ihmiset tietävät tämän).
Kyselisinkin teiltä temperamenttisten ihmisten puolisoilta, millaista arkenne on? Miten toisen temperamentti näkyy pitkässä parisuhteessa? Mikä on hyvää/huonoa? Onko temperamentti korostunut puolisollanne iän myötä? Miten arki sujuu, jos toinen on hyvin temperamenttinen ja toinen rauhallinen?
Ap
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti henkilö myös leppyy helposti. Ihmiset ovat erilaisia, eikä tällaisia ominaisuuksia voi valita, vaikka toista voikin ymmärtää ja uusia toimintatapoja oppia.
Tunnetta ei voi kontrolloida, mutta sitä mitä suuttuneena sanoo, voi ja pitää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Temperamenttiahan meillä on kaikilla, itsehillintää vain toisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.
Höpöhöpö. Tuo on se tavallinen "temperamenttisten" ihmisten selitys jolla oma paska käytös oikeutetaan. Omien tunteiden hallintaa ja niiden käsittelyä rakentavasti voi kuitenkin oppia ja opetella - ja yleensä opitaankin enemmän tai vähemmän jo lapsena.
Tuo on se tavallinen syntymälahjanaan helpon temperamentin saaneiden armoton käsitys. On aivan ilmiselvää, että ihmisen on vain yritettävä pärjätä omien ominaisuuksien kanssa ja kehitettävä heikkouksiaan, jotta voi pärjätä maailmassa. Lähtökohdiltaan vain olemme kovin erilaisia, yksikätisellä on huomattavasti työläämpää yrittää pärjätä kuin niillä, joilla on kaksi kättä. Vähän armollisuutta keskusteluun, kiitos! Kaikki temperamentiltaan tulistuvat eivät ole kusipäitä, vaan saattavat tuntea voimakkaita itsesyytöksiä ja alakuloa epäonnistumisistaan.
Eri mieltä..Mulla on hurja temperamentti ja vielä kovempi itsekontrolli.. Oman tulisuuteni takia en yhtään siedä ihmisiä, jotka menevät sen taakse. Itse teen paljon töitä sen eteen etten pura omaa suuttumustani muihin, kanavoin sen raivon sit vaikka nyrkkeilysäkkiin.
Minä inhoan sydämeni pohjasta mieheni kiroilua äkkipikaisuuksissaan, vaikka ei suoraan minulle mitään rumaa sanoisi tai haukkuisi, niin silti en vain voi käsittää miksi on pakko ärjyä niitä kirosanoja kun jotain vaikka tippuu lattialle, tavaraa on hukassa tms. Sellainen ikuinen rattiraivo täällä kotonakin. TODELLA raskasta kuunneltavaa. Onko muilla temperamenttisilla samanlaista ja onko siitä ihan mahdotonta oppia pois??
Sama täällä. Niin monet paskaoksennukset saanut kuulla, että lasten lähdettyä mennään eri teille.
Kuumakallet eivät ymmärrä että jokaisesta kerrasta jää jälki joka ei mene pois.