Te, joilla on temperamenttinen puoliso

Ihan sama kuin sanoisi, että minussa on espanjalaista verta ja siksi tulistun helposti. Selityksiä selityksiä. En katselisi tuollaista ihmistä. Jokainen voi valita miten kohtelee toista ihmistä, myös se sinun temperamenttinen ihminen, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.

Temperamenttiin ei voi vaikuttaa, käytökseen voi. En itse sietäisi ap:n miehen kiukuttelua hetkeäkään.

Ohis

Mistä kävi ilmi, että ap:n puoliso on mies?

Sinäpä se oot nokkela.

Vierailija kirjoitti:

Minä jännitin tuollaisen ihmisen kanssa parisuhteessa. Jatkuvasti sai jännittää, jos tapahtui jotakin ikävää mihin ex reagoi. Tyyliin, jos ravintolassa perunat oli hieman kylmiä niin heti kovaan ääneen oltiin vaatimassa rahoja takaisin eikä suostuttu keskustelemaan asiallisesti. 

Väkivaltaisuutta kannattaa myös miettiä. Ihmisellä on taipumus hakeutua tutulta tuntuviin ihmissuhteisiin. Voiko toinen paljastua väkivaltaiseksi myöhemmin? Paiskooko suuttuessaan tavaroita jne? Näitä kannattaa miettiä tarkkaan.

Meilläkin juuri tuollaista. Viimeksi ei vaatinut rahoja takaisin, vaan huusi suureen ääneen, että missä mikro on. Ja sitten vaati, että minun tai lasten pitäisi kuskata hänen annoksensa lämmitykseen. Usein joutuu häpeämään. Välillä olen miettinyt, miksi joku edes jaksaa pilata oman ja toisten päivän niin pienten asioiden takia.

Seurusteluaika on juuri se, jolloin kannattaa katsoa toista suurennuslasilla. Jos nyt jo harmittaa, niin mitä se on myöhemmin kun "arki" koittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.

Höpöhöpö. Tuo on se tavallinen "temperamenttisten" ihmisten selitys jolla oma paska käytös oikeutetaan.  Omien tunteiden hallintaa ja niiden käsittelyä rakentavasti voi kuitenkin oppia ja opetella - ja yleensä opitaankin enemmän tai vähemmän jo lapsena.

Tuo on se tavallinen syntymälahjanaan helpon temperamentin saaneiden armoton käsitys. On aivan ilmiselvää, että ihmisen on vain yritettävä pärjätä omien ominaisuuksien kanssa ja kehitettävä heikkouksiaan, jotta voi pärjätä maailmassa. Lähtökohdiltaan vain olemme kovin erilaisia, yksikätisellä on huomattavasti työläämpää yrittää pärjätä kuin niillä, joilla on kaksi kättä. Vähän armollisuutta keskusteluun, kiitos! Kaikki temperamentiltaan tulistuvat eivät ole kusipäitä, vaan saattavat tuntea voimakkaita itsesyytöksiä ja alakuloa epäonnistumisistaan.

Miten puolisosi muuten käyttäytyy? Jos on muuten ystävällinen, tekee yhdessä kotitöitä, kohtelee arvostavasti, en olisi huolissani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on temperamenttinen ja ajaa tahtoaan läpi kiukuttelemalla. Hän ei huomioi minun toiveitani ehkä siksi, koska en esitä niitä räyhäämällä. Viimeaikoina olen alkanut ns. näyttää tunteita, kun muuten ei mene jakeluun, että minullakin on mielipide, joka pitäisi huomioida. Tämä tunteikas ilmaisu on mielestäni naurettavaa, mutta se on ainoa keino, millä viesti tuntuu uppoavan. Itseä harmittaa, että pitää näytellä dramaattista. Ero olisi yhteensopimattomille parempi, mutta lapset...

Sama homma täällä. Kumppani ei ota mitään puheitani vakavasti jos koitan keskustella asiallisesti ja kiihkottomasti. Pitäisi huutaa ja riehua että tulisi kuulluksi ja välillä tuntuu että hänen mielestään oikeassa on se joka nostaa isoimman metelin. Todella rasittavaa kun tuollainen "keskustelukulttuuri" on itselleni täysin vieras.

Meillä taas asioita pahentaa se, että minäkin korotan ääntäni. Yleensä johtaa siihen, että alkuperäinen asia ja hänen huutamisensa unohdetaan ja tehdään hirveä numero siitä, että minäkin erehdyin vähän korottamaan ääntäni.

Ja koskaan kun ei voi tietää, mistä ärsyyntyminen tulee. Jos eilen suututtiin, kun ruokaa ei laitettu tarpeeksi nopeasti, tänään suuttumisen voi aiheuttaa päinvastainen, kun heti ollaan ahdistelemassa ruuan kanssa eikä saa rauhaa. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.

Höpöhöpö. Tuo on se tavallinen "temperamenttisten" ihmisten selitys jolla oma paska käytös oikeutetaan.  Omien tunteiden hallintaa ja niiden käsittelyä rakentavasti voi kuitenkin oppia ja opetella - ja yleensä opitaankin enemmän tai vähemmän jo lapsena.

Tuo on se tavallinen syntymälahjanaan helpon temperamentin saaneiden armoton käsitys. On aivan ilmiselvää, että ihmisen on vain yritettävä pärjätä omien ominaisuuksien kanssa ja kehitettävä heikkouksiaan, jotta voi pärjätä maailmassa. Lähtökohdiltaan vain olemme kovin erilaisia, yksikätisellä on huomattavasti työläämpää yrittää pärjätä kuin niillä, joilla on kaksi kättä. Vähän armollisuutta keskusteluun, kiitos! Kaikki temperamentiltaan tulistuvat eivät ole kusipäitä, vaan saattavat tuntea voimakkaita itsesyytöksiä ja alakuloa epäonnistumisistaan.

Niin että antakaa minun loukata läheisiäni rauhassa?

Rupeat itse käyttäytymään yhtä räjähdysherkästi. Jos ei auta etkä jaksa katella, niin eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.

Höpöhöpö. Tuo on se tavallinen "temperamenttisten" ihmisten selitys jolla oma paska käytös oikeutetaan.  Omien tunteiden hallintaa ja niiden käsittelyä rakentavasti voi kuitenkin oppia ja opetella - ja yleensä opitaankin enemmän tai vähemmän jo lapsena.

Tuo on se tavallinen syntymälahjanaan helpon temperamentin saaneiden armoton käsitys. On aivan ilmiselvää, että ihmisen on vain yritettävä pärjätä omien ominaisuuksien kanssa ja kehitettävä heikkouksiaan, jotta voi pärjätä maailmassa. Lähtökohdiltaan vain olemme kovin erilaisia, yksikätisellä on huomattavasti työläämpää yrittää pärjätä kuin niillä, joilla on kaksi kättä. Vähän armollisuutta keskusteluun, kiitos! Kaikki temperamentiltaan tulistuvat eivät ole kusipäitä, vaan saattavat tuntea voimakkaita itsesyytöksiä ja alakuloa epäonnistumisistaan.

Ei ne itsesyytökset silti helpota sitä toisen kokemaa kusipäistä käytöstä. Anteeksi pyytäminenkin menettää merkityksensä, kun mikään ei silti muutu.

Temperamenttisuus itsessään ok - ei haittaa jos kumppani kiroaa itsekseen mitätöntä työasiaa tms. Kunhan ei räjähtele minulle ja kohtelee kunnioittaen. Kypsä aikuinen pystyy kyllä hillitsemään itseään halutessaan, vaikka olisi miten tulinen luonne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on temperamenttinen ja ajaa tahtoaan läpi kiukuttelemalla. Hän ei huomioi minun toiveitani ehkä siksi, koska en esitä niitä räyhäämällä. Viimeaikoina olen alkanut ns. näyttää tunteita, kun muuten ei mene jakeluun, että minullakin on mielipide, joka pitäisi huomioida. Tämä tunteikas ilmaisu on mielestäni naurettavaa, mutta se on ainoa keino, millä viesti tuntuu uppoavan. Itseä harmittaa, että pitää näytellä dramaattista. Ero olisi yhteensopimattomille parempi, mutta lapset...

Sama homma täällä. Kumppani ei ota mitään puheitani vakavasti jos koitan keskustella asiallisesti ja kiihkottomasti. Pitäisi huutaa ja riehua että tulisi kuulluksi ja välillä tuntuu että hänen mielestään oikeassa on se joka nostaa isoimman metelin. Todella rasittavaa kun tuollainen "keskustelukulttuuri" on itselleni täysin vieras.

Meillä taas asioita pahentaa se, että minäkin korotan ääntäni. Yleensä johtaa siihen, että alkuperäinen asia ja hänen huutamisensa unohdetaan ja tehdään hirveä numero siitä, että minäkin erehdyin vähän korottamaan ääntäni.

Ja koskaan kun ei voi tietää, mistä ärsyyntyminen tulee. Jos eilen suututtiin, kun ruokaa ei laitettu tarpeeksi nopeasti, tänään suuttumisen voi aiheuttaa päinvastainen, kun heti ollaan ahdistelemassa ruuan kanssa eikä saa rauhaa. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.

Tuollainen käytös ei enää mene temperamentin piikkiin, vaan on jotain muuta opittua röyhkeyttä. Nämä asiat täytyy erottaa toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.

Höpöhöpö. Tuo on se tavallinen "temperamenttisten" ihmisten selitys jolla oma paska käytös oikeutetaan.  Omien tunteiden hallintaa ja niiden käsittelyä rakentavasti voi kuitenkin oppia ja opetella - ja yleensä opitaankin enemmän tai vähemmän jo lapsena.

Tuo on se tavallinen syntymälahjanaan helpon temperamentin saaneiden armoton käsitys. On aivan ilmiselvää, että ihmisen on vain yritettävä pärjätä omien ominaisuuksien kanssa ja kehitettävä 6heikkouksiaan, jotta voi pärjätä maailmassa. Lähtökohdiltaan vain olemme kovin erilaisia, yksikätisellä on huomattavasti työläämpää yrittää pärjätä kuin niillä, joilla on kaksi kättä. Vähän armollisuutta keskusteluun, kiitos! Kaikki temperamentiltaan tulistuvat eivät ole kusipäitä, vaan saattavat tuntea voimakkaita itsesyytöksiä ja alakuloa epäonnistumisistaan.

Niin että antakaa minun loukata läheisiäni rauhassa?

Luepa lainaamasi teksti uudestaan ajatuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.

Temperamenttiin ei voi vaikuttaa, käytökseen voi. En itse sietäisi ap:n miehen kiukuttelua hetkeäkään.

Ohis

Mistä kävi ilmi, että ap:n puoliso on mies?

Sinäpä se oot nokkela.

Olettaja on varmaan toksinen feministi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.

Höpöhöpö. Tuo on se tavallinen "temperamenttisten" ihmisten selitys jolla oma paska käytös oikeutetaan.  Omien tunteiden hallintaa ja niiden käsittelyä rakentavasti voi kuitenkin oppia ja opetella - ja yleensä opitaankin enemmän tai vähemmän jo lapsena.

Tuo on se tavallinen syntymälahjanaan helpon temperamentin saaneiden armoton käsitys. On aivan ilmiselvää, että ihmisen on vain yritettävä pärjätä omien ominaisuuksien kanssa ja kehitettävä 6heikkouksiaan, jotta voi pärjätä maailmassa. Lähtökohdiltaan vain olemme kovin erilaisia, yksikätisellä on huomattavasti työläämpää yrittää pärjätä kuin niillä, joilla on kaksi kättä. Vähän armollisuutta keskusteluun, kiitos! Kaikki temperamentiltaan tulistuvat eivät ole kusipäitä, vaan saattavat tuntea voimakkaita itsesyytöksiä ja alakuloa epäonnistumisistaan.

Niin että antakaa minun loukata läheisiäni rauhassa?

Luepa lainaamasi teksti uudestaan ajatuksella.

Olen eri, mutta missä armollisuus näitä puolisoita kohtaan, joille raivotaan ja joita haukutaan?

Ikäväähän se on, jos joku yrittää käyttäytyä hyvin mutta ei osaa. Mutta mulle ei loppujen lopuksi ole väliä sillä miksi puolisoni kohtelee minua huonosti, jos hän kohtelee minua huonosti. Elämä on liian lyhyt että kannattaisi toimia jonkun harjoitusvastuksena/kakkosäitinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.

Höpöhöpö. Tuo on se tavallinen "temperamenttisten" ihmisten selitys jolla oma paska käytös oikeutetaan.  Omien tunteiden hallintaa ja niiden käsittelyä rakentavasti voi kuitenkin oppia ja opetella - ja yleensä opitaankin enemmän tai vähemmän jo lapsena.

Tuo on se tavallinen syntymälahjanaan helpon temperamentin saaneiden armoton käsitys. On aivan ilmiselvää, että ihmisen on vain yritettävä pärjätä omien ominaisuuksien kanssa ja kehitettävä heikkouksiaan, jotta voi pärjätä maailmassa. Lähtökohdiltaan vain olemme kovin erilaisia, yksikätisellä on huomattavasti työläämpää yrittää pärjätä kuin niillä, joilla on kaksi kättä. Vähän armollisuutta keskusteluun, kiitos! Kaikki temperamentiltaan tulistuvat eivät ole kusipäitä, vaan saattavat tuntea voimakkaita itsesyytöksiä ja alakuloa epäonnistumisistaan.

Ei ne itsesyytökset silti helpota sitä toisen kokemaa kusipäistä käytöstä. Anteeksi pyytäminenkin menettää merkityksensä, kun mikään ei silti muutu.

Niin, no mitä neuvoisit että tällaisen epäonnistuvan ihmisen pitäisi tehdä? Pujottaa köysi kaulaan? Itse käyn terapiassa, yritän keskustella rauhallisella hetkellä mieheni kanssa, jotta ymmärtäisin paremmin häntä ja hän minua, pitää stressitasot matalalla ja verensokerin tasaisena, laskea kymmeneen, puhaltaa kiukun ulos, lukea itsehoito-oppaita jne jne. Mutta kyllä fakta vain on se, että vaikka edistystä joiltain osin tapahtuu, niin välillä tulee tilanteita että opitut vanhat mallit nostavat päätään ja itken sitä että pahoitin rakkaideni mielen. Tämän keskustelun perusteella olen siis röyhkeä kusipää, ja itsensä hillitsevät on pyhimyksiä? Ja jälkimmäisistä kukaan ei koskaan sorru loukkaamaan läheisiään?

Tällaisia töräyttelijöita kasvaa juuri niistä kaupassa valtoimenaan kiljuvista pikkuterroristeista, joiden vanhemmat selittävät naama näkkärillä että voi niin kun meidän pikku lillipetteri on vaan niiiin temperamenttinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.

Höpöhöpö. Tuo on se tavallinen "temperamenttisten" ihmisten selitys jolla oma paska käytös oikeutetaan.  Omien tunteiden hallintaa ja niiden käsittelyä rakentavasti voi kuitenkin oppia ja opetella - ja yleensä opitaankin enemmän tai vähemmän jo lapsena.

Tuo on se tavallinen syntymälahjanaan helpon temperamentin saaneiden armoton käsitys. On aivan ilmiselvää, että ihmisen on vain yritettävä pärjätä omien ominaisuuksien kanssa ja kehitettävä 6heikkouksiaan, jotta voi pärjätä maailmassa. Lähtökohdiltaan vain olemme kovin erilaisia, yksikätisellä on huomattavasti työläämpää yrittää pärjätä kuin niillä, joilla on kaksi kättä. Vähän armollisuutta keskusteluun, kiitos! Kaikki temperamentiltaan tulistuvat eivät ole kusipäitä, vaan saattavat tuntea voimakkaita itsesyytöksiä ja alakuloa epäonnistumisistaan.

Niin että antakaa minun loukata läheisiäni rauhassa?

Luepa lainaamasi teksti uudestaan ajatuksella.

Olen eri, mutta missä armollisuus näitä puolisoita kohtaan, joille raivotaan ja joita haukutaan?

Ikäväähän se on, jos joku yrittää käyttäytyä hyvin mutta ei osaa. Mutta mulle ei loppujen lopuksi ole väliä sillä miksi puolisoni kohtelee minua huonosti, jos hän kohtelee minua huonosti. Elämä on liian lyhyt että kannattaisi toimia jonkun harjoitusvastuksena/kakkosäitinä.

Odotatko puolisolta muiltakin osin täydellistä luonnetta? Oletko itse sellainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.

Höpöhöpö. Tuo on se tavallinen "temperamenttisten" ihmisten selitys jolla oma paska käytös oikeutetaan.  Omien tunteiden hallintaa ja niiden käsittelyä rakentavasti voi kuitenkin oppia ja opetella - ja yleensä opitaankin enemmän tai vähemmän jo lapsena.

Tuo on se tavallinen syntymälahjanaan helpon temperamentin saaneiden armoton käsitys. On aivan ilmiselvää, että ihmisen on vain yritettävä pärjätä omien ominaisuuksien kanssa ja kehitettävä heikkouksiaan, jotta voi pärjätä maailmassa. Lähtökohdiltaan vain olemme kovin erilaisia, yksikätisellä on huomattavasti työläämpää yrittää pärjätä kuin niillä, joilla on kaksi kättä. Vähän armollisuutta keskusteluun, kiitos! Kaikki temperamentiltaan tulistuvat eivät ole kusipäitä, vaan saattavat tuntea voimakkaita itsesyytöksiä ja alakuloa epäonnistumisistaan.

Ei ne itsesyytökset silti helpota sitä toisen kokemaa kusipäistä käytöstä. Anteeksi pyytäminenkin menettää merkityksensä, kun mikään ei silti muutu.

Niin, no mitä neuvoisit että tällaisen epäonnistuvan ihmisen pitäisi tehdä? Pujottaa köysi kaulaan? Itse käyn terapiassa, yritän keskustella rauhallisella hetkellä mieheni kanssa, jotta ymmärtäisin paremmin häntä ja hän minua, pitää stressitasot matalalla ja verensokerin tasaisena, laskea kymmeneen, puhaltaa kiukun ulos, lukea itsehoito-oppaita jne jne. Mutta kyllä fakta vain on se, että vaikka edistystä joiltain osin tapahtuu, niin välillä tulee tilanteita että opitut vanhat mallit nostavat päätään ja itken sitä että pahoitin rakkaideni mielen. Tämän keskustelun perusteella olen siis röyhkeä kusipää, ja itsensä hillitsevät on pyhimyksiä? Ja jälkimmäisistä kukaan ei koskaan sorru loukkaamaan läheisiään?

No mutta sulla on ilmeisesti traumatausta, joka vaikuttaa käyttäytymiseesi, ja käyt terapiassa muuttaaksesi sitä? Se on ihan eri asia kuin sanoa että "mä nyt vaan olen tällainen koska temperamentti, deal with it".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.

Höpöhöpö. Tuo on se tavallinen "temperamenttisten" ihmisten selitys jolla oma paska käytös oikeutetaan.  Omien tunteiden hallintaa ja niiden käsittelyä rakentavasti voi kuitenkin oppia ja opetella - ja yleensä opitaankin enemmän tai vähemmän jo lapsena.

Tuo on se tavallinen syntymälahjanaan helpon temperamentin saaneiden armoton käsitys. On aivan ilmiselvää, että ihmisen on vain yritettävä pärjätä omien ominaisuuksien kanssa ja kehitettävä 6heikkouksiaan, jotta voi pärjätä maailmassa. Lähtökohdiltaan vain olemme kovin erilaisia, yksikätisellä on huomattavasti työläämpää yrittää pärjätä kuin niillä, joilla on kaksi kättä. Vähän armollisuutta keskusteluun, kiitos! Kaikki temperamentiltaan tulistuvat eivät ole kusipäitä, vaan saattavat tuntea voimakkaita itsesyytöksiä ja alakuloa epäonnistumisistaan.

Niin että antakaa minun loukata läheisiäni rauhassa?

Luepa lainaamasi teksti uudestaan ajatuksella.

Olen eri, mutta missä armollisuus näitä puolisoita kohtaan, joille raivotaan ja joita haukutaan?

Ikäväähän se on, jos joku yrittää käyttäytyä hyvin mutta ei osaa. Mutta mulle ei loppujen lopuksi ole väliä sillä miksi puolisoni kohtelee minua huonosti, jos hän kohtelee minua huonosti. Elämä on liian lyhyt että kannattaisi toimia jonkun harjoitusvastuksena/kakkosäitinä.

Odotatko puolisolta muiltakin osin täydellistä luonnetta? Oletko itse sellainen?

En, enkä ole. Mutta odotan kyllä, ettei minulle raivota, minua ei haukuta eikä pelotella (esimerkiksi tavaroiden paiskominen, seinän lyöminen) tai uhkailla. Ja samaa vaadin itseltäni. On onnistunut jo 18 vuotta saman miehen kanssa.