Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on temperamenttinen puoliso
21.12.2018 |
Kaipaisin vinkkejä ja kokemuksia. Olen itse rauhallinen ja melko tasainen persoona. En tulistu nollasta sataan sekunnissa, vaan haluan rauhassa miettiä omia tunteitani ja miten reagoin eri tilanteissa. Pyrin etsimään tilanteissa valoisia puolia ja kompromissiratkaisuja. Ristiriitatilanteissa haluan vetäytyä rauhassa miettimään tilannetta ja vasta myöhemmin keskustella.
Olen alkanut seurustella ihmisen kanssa, joka on hyvin temperamenttinen. Hän kiihtyy nollasta sataan nopeasti ja saattaa kiihtyessään sanoa tylysti. Hetken päästä pyytää kyllä anteeksi pahoja sanojaan. Vetoaa siihen, että temperamenttinsa vuoksi nyt vain sanoo ikäviä asioita, mutta pyytää jälkikäteen anteeksi. Pienet asiat saattavat tulistuttaa kovasti. Rauhallisena ihmisenä ajattelen, ettei temperamentti oikeuta sanomaan toisille loukkaavia asioita, vaan aikuisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan käytökseensä.
Minulla on taustalla perheväkivaltaa, jossa minuun väkivaltaa kohdistanut ihminen oli hyvin temperamenttinen ja pienistä asioista tulistuva. Noissa tilanteissa saatoin saada turpaani sanottua jonkun sanan väärin tai oltua väärässä paikassa väärään aikaan. Tiedostan, että taustani vaikuttaa siihen, että koen temperamenttisuuden alitajuisesti pelottavana ja pelkään mahdollista väkivallan uhkaa, vaikkei puolisoni ole lainkaan väkivaltainen (myös hänet pitkään tunteneet ihmiset tietävät tämän).
Kyselisinkin teiltä temperamenttisten ihmisten puolisoilta, millaista arkenne on? Miten toisen temperamentti näkyy pitkässä parisuhteessa? Mikä on hyvää/huonoa? Onko temperamentti korostunut puolisollanne iän myötä? Miten arki sujuu, jos toinen on hyvin temperamenttinen ja toinen rauhallinen?
Ap
Kommentit (73)
Näkyy juuri siten, että olen varpaillani ja varon sanomisiani. Välillä oltuani esim. ystäväni kanssa jossain, tajuan, millaista on olla "vapautuneena", kun ei tarvitse jännittää. Iso ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.
En katsoisi päivääkään tuollaista kumppania.
Päätät itse mitä teet.
Älä sitä täältä kysele.
Jokainen ihminen ja parisuhde eroaa toisistaan.
Todennäköisesti henkilö myös leppyy helposti. Ihmiset ovat erilaisia, eikä tällaisia ominaisuuksia voi valita, vaikka toista voikin ymmärtää ja uusia toimintatapoja oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jännitin tuollaisen ihmisen kanssa parisuhteessa. Jatkuvasti sai jännittää, jos tapahtui jotakin ikävää mihin ex reagoi. Tyyliin, jos ravintolassa perunat oli hieman kylmiä niin heti kovaan ääneen oltiin vaatimassa rahoja takaisin eikä suostuttu keskustelemaan asiallisesti.
Väkivaltaisuutta kannattaa myös miettiä. Ihmisellä on taipumus hakeutua tutulta tuntuviin ihmissuhteisiin. Voiko toinen paljastua väkivaltaiseksi myöhemmin? Paiskooko suuttuessaan tavaroita jne? Näitä kannattaa miettiä tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.
Temperamenttiin ei voi vaikuttaa, käytökseen voi. En itse sietäisi ap:n miehen kiukuttelua hetkeäkään.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalla ihan normaalia käytöstä, eikä välttämättä johda väkivaltaan.
Itse olen kyllä samoilla linjoilla, ettei toista saa ainakaan haukkua rumilla sanoilla, mutta tiedän itsekin, että olen paha suustani riidellessä, sillä ylensä kerään asioita pitkään sisälleni ja yritän hyväksyä sitä ja tätä. Sitten huomaankin, etten pysty hyväksymään ja sanon asit hyvin ikävällä tavalla suoraan.
Ongelmaksi voi muodostua juuri toisen tunteiden tulkitseminen ja riitely voi olla haastellista kun on niin eri tavat käsitellä asioita. Riitelytaidot voi oppia, mutta jos toinen haluaa esim. Sovintoseksiä riidan jälkeen ja asia on sillä sovittu ja toisella taas menee halut moneksi kuukaudeksi riidan jälkeen niin raskasta on henkisesti molemmilla.
Puolisoni on temperamenttinen ja ajaa tahtoaan läpi kiukuttelemalla. Hän ei huomioi minun toiveitani ehkä siksi, koska en esitä niitä räyhäämällä. Viimeaikoina olen alkanut ns. näyttää tunteita, kun muuten ei mene jakeluun, että minullakin on mielipide, joka pitäisi huomioida. Tämä tunteikas ilmaisu on mielestäni naurettavaa, mutta se on ainoa keino, millä viesti tuntuu uppoavan. Itseä harmittaa, että pitää näytellä dramaattista. Ero olisi yhteensopimattomille parempi, mutta lapset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
temperamenttiset, räksyttävät av-mammat täällä puolustelee omaa käytöstään
Täällä temperamentiltaan tulistuva ja nopea ihminen. Mieheni on juuri kuin ap, vetäytyisi mielellään riidan yhteydessä, mikä ahdistaa itseäni koska tarvitsisin vuorovaikutusta tunnekuohussa. Olen koko ikäni opetellut, etten satuttaisi toisia sanoillani, välillä onnistun ja välillä en. Muuttaisin niin mielelläni oman temperamentin hitaammaksi ja tasaisemmaksi. Olen myös toisaalta nopea leppymään ja annan toisenkin virheet anteeksi.
Niin kauan kuin suhteessa ei ole väkivaltaa tai sen uhkaa, ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä asia tai jos siihen ei pysty, erota. Kunnioittavaa käytöstä pitää harjoitella molemmin puolin, jos yhdessä haluaa pysyä onnellisesti.
Apn kannattaa työstää pelkojaan yhdessä puolison kanssa. varmaan auttaisi häntä harjoittelemaan leppoisampaa erimielisyyden osoittamisen tapaa, jos hän tietäisi että tulistuminen pelottaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tempperamentti = väkivältanen k*sipää? Ok.
Marttinahan aina kanssa mainostaa "tempperamenttiaan".
Eiköhän tuollainen lähentele henkistä väkivaltaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.
Höpöhöpö. Tuo on se tavallinen "temperamenttisten" ihmisten selitys jolla oma paska käytös oikeutetaan. Omien tunteiden hallintaa ja niiden käsittelyä rakentavasti voi kuitenkin oppia ja opetella - ja yleensä opitaankin enemmän tai vähemmän jo lapsena.
Olen täysin eri mieöltä kuin edelliset vastaajat. Temperamentti ei ole mikään syy huonolle käytökselle. Kenelläkään ei ole mitään sisäsyntyistä tarvetta solvata muita tai käyttäytyä uhkaavasti. ÄLÄ hyväksy selitystä, että "mä nyt vaan olen tällainen". Sano, että sinä nyt vaan olet sellainen, että et halua kuunnella ilkeyksiä tai nähdä uhkaavaa käytöstä.
Tempperamentti on kauniimpi sana luonnevikaselle ikävälle ihmiselle. Jos on harvinaisen rikas ja komea eikä fyysisesti väkivaltanen niin kai sitä kattelee sen aikaa kun on taas parempaa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on temperamenttinen ja ajaa tahtoaan läpi kiukuttelemalla. Hän ei huomioi minun toiveitani ehkä siksi, koska en esitä niitä räyhäämällä. Viimeaikoina olen alkanut ns. näyttää tunteita, kun muuten ei mene jakeluun, että minullakin on mielipide, joka pitäisi huomioida. Tämä tunteikas ilmaisu on mielestäni naurettavaa, mutta se on ainoa keino, millä viesti tuntuu uppoavan. Itseä harmittaa, että pitää näytellä dramaattista. Ero olisi yhteensopimattomille parempi, mutta lapset...
Sama homma täällä. Kumppani ei ota mitään puheitani vakavasti jos koitan keskustella asiallisesti ja kiihkottomasti. Pitäisi huutaa ja riehua että tulisi kuulluksi ja välillä tuntuu että hänen mielestään oikeassa on se joka nostaa isoimman metelin. Todella rasittavaa kun tuollainen "keskustelukulttuuri" on itselleni täysin vieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestistäsi paistaa, että pidät omaa rauhallisuuttasi toisen temperamenttisuutta parempana. Totuus kuitenkin on, ettei omaa temperamenttia voi valita ja se on pysyvä ominaisuus. Elä siis kumppanisi kanssa ja hyväksy asia tai sitten eroa.
Temperamenttiin ei voi vaikuttaa, käytökseen voi. En itse sietäisi ap:n miehen kiukuttelua hetkeäkään.
Ohis
Mistä kävi ilmi, että ap:n puoliso on mies?
Elikä henkinen väkivalta on ok jos toinen on "tempperamenttinen"?!
oot vaan yliherkkä menneisyytesi takia, ei miehen käytöksessä oo mitään pahaa