Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Alan unohtaa sinua, vaikken pysty unohtamaan sinua. Hyvää yötä, unohtumaton.

Lupasin itselleni, että saan kirjoittaa tänne vain kerran päivässä. Tänä iltana ikäväni kuitenkin velvoittaa minut lähettämään tänne vielä hyvänyön viestin. Toivon, ettet stressaa liikaa, kuten sanoin sinulle perjantaina. Ja koita nukkua. Taidamme olla samanlaisia niin kuin sanoit.

Silitän kevyesti päätäsi ja annan hellän suudelman. Hyvää yötä rakas J.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle. Olet tullut uniini neljännen kerran. Jossain oli joulujuhla ja lämmin tunnelma, paljon ihmisiä pitkien puisten pöytien ääressä. Naurua ja vitsailua, iso kuusi ja kynttilänvaloa. Parrakas nuorehko mies tuli istumaan läheiseen pöytään ja minä vitsailin joulupukin saapumisesta. Joku innostui laulamaan Joulupukkia ja yhteislauluhan siitä syntyi. Nousin ylös ja lähdin kävelemään kohti ovea sinä mielessäni ja juuri silloin astuitkin sisään kaverisi kanssa. Olit väsyneen ja kalpean näköinen, kuin vasta torkuilta heränneenä ja ajattelin sinun luultavasti heränneen joulupukkilauluun. Sinä hymyilit hiukan, kaverisi tervehti minua lämpimästi tavalliseen tapaansa. Kävelit ohitseni kohti joulukuusta, lämpimien värien keskellä jotenkin haaleampana ja värittömämpänä, puoliksi poissaolevana ja hämmentyneenä mutta kuitenkin melko tyytyväisen oloisena. Silloin heräsin isoon säpsähdykseen kuin olisin pelästynyt jotain. Yritin nukahtaa heti uudestaan, jotta pääsisin vielä samaan uneen takaisin, mutta olin ihan liian hereillä. Oletkohan kunnossa, onko kaikki hyvin?

Ei aina jaksais näitä unijuttuja. Eikö niitä voi selittää lyhyemmin.

Tiivistelmä: Tulit unessani joulujuhlaan. (Sopii selvästikin paremmin tämän palstan tyyliin.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytänköhän minä mielesi, niin kuin sinä täytät minun? Olen taas koko päivän miettinyt sinua, meitä. Näin untakin sinusta, kuten miltei joka yö niin kauan kuin olemme tunteneet. Yksi unistani on jäänyt elävänä mieleeni:

Työnsit minut vahvasti, mutta hellästi vasten seinää ja suutelit. Sellaista suudelmaa en ole eläissäni kokenut. En unessa, en valveilla. Siitä välittyivät tunteesi ja intohimosi minua kohtaan. Olisiko suudelmamme oikeassa elämässä sellainen, vai peilasiko uni vain omat tunteeni ja toiveeni takaisin minuun?

Miehelle vai naiselle?

Miehelle, kaivaten.

Vierailija kirjoitti:

Kumpa voisin olla sun tukena

Miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Eno Elmeri, sen tahdon vielä sanoa. Notta että pysyttelen nyt vähän täällä varjojen puolella, koska ne varmasti seuraa meitä. Tiedän sen. Tutkii puhelimia ja kyttää aktiivisuutta somepalveluissa.

Tätä herkkuluuta ne himoitsee. Mut ny pidän hiljaiseloa viikon verran vielä, sitte se helpottaa. Ihan varmana. Sitte nimittäin nostetaan kissa pöydälle. Siitäkös remakka syntyy, ainakin haukkumista paljon. Sit ei oo niin väliksi enää mitä haukutaan.

Terveisin, Riku ja Ransu, täältä kaukaa metsästä sinne Tohloppiin.

No terve Riku ja Ransu! Tiesittekö muuten, että Vauva-lehti on perustettu vuonna 1992? Samana vuonna Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush oksensi Japanin pääministerin päälle 8. tammikuuta, vain 13 päivää sen jälkeen, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Numeroa 13 muuten pidetään epäonnen lukuna, jotkut sanovat sen johtuvan siitä, että viimeisellä ehtoollisella oli 13 henkilöä pöydässä. Tiesittekö muuten, että ennen Neuvostoliittoa Venäjällä oli tsaari, joka sääti vuonna 1903 asetuksen, jonka mukaan... (...jatkuu ensi jaksossa)

Olen vieläkin järkyttynyt, kuinka sairas olit henkisesti. Erosta on jo kauan, mutten toivu tästä varmaan ikinä. En ilkeäisi kertoa edes psykologeille. Päivä kerrallaan.

Hyvää yötä, kauniita unia! <3 kaipaan sua enemmän ihminen!

Ransu meinaa just hukkua avant00n. Se ei usko että koiraa uimalla ei onnistu. Se liukastu vielä jäiseen rantakallioon mennessään. Eli mitä tästä opimme? Nada. Ei mitää. Riku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle. Olet tullut uniini neljännen kerran. Jossain oli joulujuhla ja lämmin tunnelma, paljon ihmisiä pitkien puisten pöytien ääressä. Naurua ja vitsailua, iso kuusi ja kynttilänvaloa. Parrakas nuorehko mies tuli istumaan läheiseen pöytään ja minä vitsailin joulupukin saapumisesta. Joku innostui laulamaan Joulupukkia ja yhteislauluhan siitä syntyi. Nousin ylös ja lähdin kävelemään kohti ovea sinä mielessäni ja juuri silloin astuitkin sisään kaverisi kanssa. Olit väsyneen ja kalpean näköinen, kuin vasta torkuilta heränneenä ja ajattelin sinun luultavasti heränneen joulupukkilauluun. Sinä hymyilit hiukan, kaverisi tervehti minua lämpimästi tavalliseen tapaansa. Kävelit ohitseni kohti joulukuusta, lämpimien värien keskellä jotenkin haaleampana ja värittömämpänä, puoliksi poissaolevana ja hämmentyneenä mutta kuitenkin melko tyytyväisen oloisena. Silloin heräsin isoon säpsähdykseen kuin olisin pelästynyt jotain. Yritin nukahtaa heti uudestaan, jotta pääsisin vielä samaan uneen takaisin, mutta olin ihan liian hereillä. Oletkohan kunnossa, onko kaikki hyvin?

Ei aina jaksais näitä unijuttuja. Eikö niitä voi selittää lyhyemmin.

Eihän täällä edes ole unijuttuja juuri koskaan?

Minä selitin tänne joskus useammankin uneni (niihin ei kyllä kommentoitu muistaakseni mitään), mutta muiden kirjoittamia unijuttuja (ainakaan pitkiä!) en muista tätä ennen nähneeni.

En aio odottaa sua pitempään kuin huomisiltaan asti. Jos haluat mut, on haluttava nytkin kun menee huonosti. Sitä on aito välittäminen, ja sen oon sulle aina ollut itse valmis tarjoamaan.

I love you,  miss you and need you. My dear, my sunshine.

Vierailija kirjoitti:

I love you,  miss you and need you. My dear, my sunshine.

Ahaa, ääntiöäijä on muuttunut seuraavaksi tyypiksi täällä. Uskottavuus nollaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehelle. Olet tullut uniini neljännen kerran. Jossain oli joulujuhla ja lämmin tunnelma, paljon ihmisiä pitkien puisten pöytien ääressä. Naurua ja vitsailua, iso kuusi ja kynttilänvaloa. Parrakas nuorehko mies tuli istumaan läheiseen pöytään ja minä vitsailin joulupukin saapumisesta. Joku innostui laulamaan Joulupukkia ja yhteislauluhan siitä syntyi. Nousin ylös ja lähdin kävelemään kohti ovea sinä mielessäni ja juuri silloin astuitkin sisään kaverisi kanssa. Olit väsyneen ja kalpean näköinen, kuin vasta torkuilta heränneenä ja ajattelin sinun luultavasti heränneen joulupukkilauluun. Sinä hymyilit hiukan, kaverisi tervehti minua lämpimästi tavalliseen tapaansa. Kävelit ohitseni kohti joulukuusta, lämpimien värien keskellä jotenkin haaleampana ja värittömämpänä, puoliksi poissaolevana ja hämmentyneenä mutta kuitenkin melko tyytyväisen oloisena. Silloin heräsin isoon säpsähdykseen kuin olisin pelästynyt jotain. Yritin nukahtaa heti uudestaan, jotta pääsisin vielä samaan uneen takaisin, mutta olin ihan liian hereillä. Oletkohan kunnossa, onko kaikki hyvin?

Ei aina jaksais näitä unijuttuja. Eikö niitä voi selittää lyhyemmin.

Eihän täällä edes ole unijuttuja juuri koskaan?

Minä selitin tänne joskus useammankin uneni (niihin ei kyllä kommentoitu muistaakseni mitään), mutta muiden kirjoittamia unijuttuja (ainakaan pitkiä!) en muista tätä ennen nähneeni.

Juu ei ole, mitä nyt muutama per päivä.

Rusinante tässä moi! Mulle kävi tässä taannoin myös köpelösti. Säkkipimeässä köpöttelin ulkona ja astuin vahingossa tyhjänpäälle. Kaviohan siinä nyrjähti. Taskulampusta olisi voinut olla apua, mutta eihän me eläimet semmosia käytetä. :) teidän karvakuonojen tarinaa lukiessa tuli kuitenkin mieleen, että muistitteko ottaa mukaan retkelle pelastusliivit ja kumipohjaiset tossut? Niitä on nykyään koirillekkin saatavina. Ei menisi uidessa kaikki voimat pinnalla pysyttelyyn ja näin voisitte letkeillä tassuillanne tehdä korostuneen sulavia vetoja ja potkuja. Tossut taas antaisi pitoa. Aina voi mielenkiintoinen haju aiheuttaa äkillisen suunnanvaihdon varovaisellekkin koiralle. :) ai niin, vaikka ei samassa ohjelmassa seikkailla niin olisi silti mukava järjestää tapaaminen teidän karvakuonojen kanssa. Siis jos lupaatte käyttäytyä kiltisti, ettekä intaannu porukalla haukkumaan ja jahtaamaan minua Rusinantea :) jättäkäähän hajujälki lenkkipolun varrelle kun aika on.

Täällä moni kirjoittaa niin pitkiä ja tylsiä juttuja, ettei niitä jaksa edes lukea. Ei millään pahalla.

Kova ikävä sinua mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oikeasti pyydän koko sydämestäni, että voitaisiin edes kerran nähdä ja jutella! <3 Mä oon niin pahasti jumissa tässä tilanteessa, ettei todellistakaan. :( mun puoliso tekee nykyään kaikkensa, että olisin onnellinen. On todella hyvä mua kohtaan. On sanonut, että on valmis luopumaan kaikesta muusta, paitsi minusta ja lapsista. Tiedän, että hän tarkottaa sitä! Sitten tulee se mutta... mä en pysty ottamaan sitä huomiota ja hellyyttä vastaan, mitä saan. Tai pystyn, mutta en oo aidosti mukana niissä tilanteissa. :( Vaikeaa näiden vuosien jälkeen ja etenkin sinun kohtaamisesi jälkeen. Jos me tavattaisiin niin saataisiin varmasti molemmat ajatuksia selkeytymään. Tiedän, että tämä vaivaa sua vähintään yhtäpaljon, kuin minuakin. :(

Jos tahdot olla oman elämäsi aktiivinen toimija etkä ajelehtiva ajopuu, sun on sanottava tämä suoraan sille toiselle. Onnelliset ihmiset toimii niin, ottaa vastuun tavoitteistaan. Muuten mitään ei tapahdu ja kaikki pysyy ennallaan.

Komppaan edellistä, mutta samanlaisen tilanteen kokeneena tunnen myötätuntoa ap:n kanssa. Parisuhteissa käydään usein valtapeliä ja siihen kuuluu toisen kontrollointi. Kontrolli, joka voi olla hyvin ikävävää käyttäytymistä toista kohtaan, saattaa muuttua päinvastaiseksi, etenkin kun toinen osapuoli (se alistuvampi) alkaa osoittaa lähdön merkkejä. Tällöin tullaan tilanteeseen, jossa samanaikaisesti mielessä myllää aikaisemmat negatiiviset kokemukset parisuhteessa, uusi hengensalpaava rakastuminen ja puolison voimistunut kuhertelu. Ei siis ihme että meinaa pää hajota. Keskeistä on tosiaan ottaa itse vastuuta hyvinvoinnistaan eikä antaa muiden sitä tehdä.

En ole ollut monessa parisuhteessa, mutta jos oma puoliso olisi tehnyt jotain kurjaa niin silloin siihen saa puuttua. En siis tarkoita itseäni puolustamassa omaa ilkeyttä vaan ihan tuo että puolisoa pitää kunnioittaa. Ei pitää itsestäänselvyytenä, eikä toinen ole alistuva jos parisuhteesta keskustellaan.

Mikäli kumppani tahtoo parantaa teidän välejä, tekee työtä teidän eteen on suurempaa kuin alkuihastuminen toiseen. Tätä ainakin itse kunnioitan kumppanissa. Sinä? Sinä vedät martyyrihupun päähäsi ja olet alistuva? Et ole kumppanisi arvoinen. Miksi olisit sille häntä paremmallekaan ihmiselle hyvä?

Tulee huono olo kun lukee tälläisiä viestejä. Sinulla on hyvä suhde, kumppani joka tahtoo muuttaa välejä parempaan mutta sinä et pysty tunnustaa omia huonoja puolia. Niistä teidän välit ovat alkaneet rakoilla. Älä päästä toista liittosi väliin, tuo on säälittävää.

Tässähän ei voida tietää, millainen tuo puoliso on aikaisemmin ollut.

Jenni 😍

Tänne oli jäänyt minikokoinen villasukka 💜