Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Jos mietit ettei meissä ole mitään samaa, niin pakko paljastaa että on meissä jotain. On nimittäin käynyt useamman kerran niin, että kun olen ottanut jonkun kuvan tarkoituksena laittaa se someen, mutta en olekaan ehtinyt koko päivänä, niin illalla tai seuraavana päivänä olen joutunut huomaamaan, että sinä olet ehtinyt julkaista lähes samanlaisen kuvan samana päivänä. Viime syksynä yksi kuva oli jopa miltei tismalleen samanlainen ja mua harmitti että sinä ehdit ensin. Samalla myös ihmettelin että miten on mahdollista ettei me ikinä törmätä erään paikan ulkopuolella, vaikka me silti ehditään napata samanlaisia kuvia. Onkohan sinulla joku näkymättömyysviitta kenties. Mulle on jäänyt näistä sattumista jopa sellainen pelko, että julkaisen joku päivä oikeasti samanlaisen kuvan huomaamatta ja sinä ajattelet että matkin sua. Sen takia mun on ollut jo pitkään pakko käydä tarkistamassa ensin millaisia kuvia olet lähiaikoina julkaissut ennen kuin julkaisen itse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Askartelin itselleni foliosta hienon hatun. Muitakin varotoimenpiteitä tein ja heti loppui ne oudot jutut jotka liittyi suhun. En ymmärrä vaan että miksi teit niin miten teit.

Et varmaan ymmärrä ja syynä se ettet kykene näkemään itsessäsi, puheissasi ja toimissasi mitään vikaa. Itse Universumin lahja olet mielestäsi. Aivan sama. Olen sut ignoorannut eikä pienintäkään aietta antaa sulle siimaa tässä elämässä.

Kirjoitit varmaan miehelle? Niin mäkin. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

"Hän imi, hän puri, hän puristi mun,

ja hylkäs kuin omenan kuoren.

Hän juonut on mahlan mun maljastain,

hän syönyt on syömeni nuoren.

Kun vihata häntä mä voisin ees!

Mut ei ota tuhka tulta.

Yks sentään lohdutus mulla on:

Sait myrkkyä myös sinä multa."

(-Eino Leino-)

Ah, kiitos. Tämä aamuni piristys on. Juuri tuolta tuntuu mennyt, mutten sitä huomiseeni vihana kanna. Uuteen elämääni otan hänet, joka omenan hellästi kuorii.

Äh, tämähän on ihan kamala.

Katkeran ihmisen kirjoitus siitä, kuinka saa lohtua kostosta.

Ota uuteen elämään hellästi kuoriva vasta sitten, kun et enää vihaa ja katkeruutta kanna, muuten siirrät vanhan pahan tulevaan ja myrkytät sen hyvän.

Mielenkiintoista kuinka näet tämän kostoa ajattelevana. Siinähän nimenomaan puretaan auki tunne siitä, että haluaisi vihata, muttei halua ja pysty vihaamaan. Eihän viha kanna hedelmää. Runossa menneessä on huonoa ja hyvää, todetaan mitä huono on vienyt ja tehnyt, muttei muistella pahalla. Koska se ei hyödytä mitään eikä ketään. Viimeinen on toteamus siitä, ettei antanut toisen polkea itseään maan rakoon vaan puolusti itseään. Se jää lukijan ratkaistavaksi onko puolustautuminen ollut hyvä vai huono asia. Sitä on saanut mitä on tilannut.

Näinpä me luemme ja ymmärrämme siten miten oma elämänkokemus värittää luetun. Sinulle se on toista, minulle se on toista. Runon voi ymmärtää niin monintavoin! Toiselle kamala on toiselle todellisuus.

Mitä tulee viittaukseeni uudesta: juurihan sanoin etten muistele pahalla. Silloin tarkoitan sitä, että mennyt on mennyttä eikä seuraa tulevaan.

Miksi ihmeessä haluaisin tuoda huonot kokemukset uuteen hyvään??! Ei hyvää päivää. Tiedostamattaan voi heijastaa asioita, mutta sanonpa vaan, että tällaiset haluaa jättää taakseen kaikin tavoin. Silloin kun tahtoo ympärilleen pelkkää hyvää. Niin uuteen kuin vanhaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos mietit ettei meissä ole mitään samaa, niin pakko paljastaa että on meissä jotain. On nimittäin käynyt useamman kerran niin, että kun olen ottanut jonkun kuvan tarkoituksena laittaa se someen, mutta en olekaan ehtinyt koko päivänä, niin illalla tai seuraavana päivänä olen joutunut huomaamaan, että sinä olet ehtinyt julkaista lähes samanlaisen kuvan samana päivänä. Viime syksynä yksi kuva oli jopa miltei tismalleen samanlainen ja mua harmitti että sinä ehdit ensin. Samalla myös ihmettelin että miten on mahdollista ettei me ikinä törmätä erään paikan ulkopuolella, vaikka me silti ehditään napata samanlaisia kuvia. Onkohan sinulla joku näkymättömyysviitta kenties. Mulle on jäänyt näistä sattumista jopa sellainen pelko, että julkaisen joku päivä oikeasti samanlaisen kuvan huomaamatta ja sinä ajattelet että matkin sua. Sen takia mun on ollut jo pitkään pakko käydä tarkistamassa ensin millaisia kuvia olet lähiaikoina julkaissut ennen kuin julkaisen itse mitään.

Tää on yhtä ärsyttävää kuin se, että oot menossa paikkaan X ja sit se ihastus laittaa sieltä jonkun kuvan someen ja kohta törmäätte siellä paikassa X ja se luulee et seuraat sitä vaikka kyseessä on puhdas sattuma. 😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

"Hän imi, hän puri, hän puristi mun,

ja hylkäs kuin omenan kuoren.

Hän juonut on mahlan mun maljastain,

hän syönyt on syömeni nuoren.

Kun vihata häntä mä voisin ees!

Mut ei ota tuhka tulta.

Yks sentään lohdutus mulla on:

Sait myrkkyä myös sinä multa."

(-Eino Leino-)

Ah, kiitos. Tämä aamuni piristys on. Juuri tuolta tuntuu mennyt, mutten sitä huomiseeni vihana kanna. Uuteen elämääni otan hänet, joka omenan hellästi kuorii.

Äh, tämähän on ihan kamala.

Katkeran ihmisen kirjoitus siitä, kuinka saa lohtua kostosta.

Ota uuteen elämään hellästi kuoriva vasta sitten, kun et enää vihaa ja katkeruutta kanna, muuten siirrät vanhan pahan tulevaan ja myrkytät sen hyvän.

Mielenkiintoista kuinka näet tämän kostoa ajattelevana. Siinähän nimenomaan puretaan auki tunne siitä, että haluaisi vihata, muttei halua ja pysty vihaamaan. Eihän viha kanna hedelmää. Runossa menneessä on huonoa ja hyvää, todetaan mitä huono on vienyt ja tehnyt, muttei muistella pahalla. Koska se ei hyödytä mitään eikä ketään. Viimeinen on toteamus siitä, ettei antanut toisen polkea itseään maan rakoon vaan puolusti itseään. Se jää lukijan ratkaistavaksi onko puolustautuminen ollut hyvä vai huono asia. Sitä on saanut mitä on tilannut.

Näinpä me luemme ja ymmärrämme siten miten oma elämänkokemus värittää luetun. Sinulle se on toista, minulle se on toista. Runon voi ymmärtää niin monintavoin! Toiselle kamala on toiselle todellisuus.

Mitä tulee viittaukseeni uudesta: juurihan sanoin etten muistele pahalla. Silloin tarkoitan sitä, että mennyt on mennyttä eikä seuraa tulevaan.

Miksi ihmeessä haluaisin tuoda huonot kokemukset uuteen hyvään??! Ei hyvää päivää. Tiedostamattaan voi heijastaa asioita, mutta sanonpa vaan, että tällaiset haluaa jättää taakseen kaikin tavoin. Silloin kun tahtoo ympärilleen pelkkää hyvää. Niin uuteen kuin vanhaan.

Mä en taas ymmärrä miten tuon;

"Yks sentään lohdutus mulla on:

Sait myrkkyä myös sinä multa."

voi nähdä hyveenä? Toki jokanen tulkitsee luetun oman ymmärryksen pohjalta, mutta en usko, että yli päässyt, hyvää toiselle haluava, saa lohtua antamalla tai annetulla "myrkkyllä" takaisin, oli se sitten puolustautumista tai miten sen haluaa tulkita.

Eteenpäin siirtyminen, toiselle hyvän toivominen, on mielestäni hyve. Ei se, että saa lohdun siitä, että puolustautui "myrkyllä".

Maatuska mamma kirjoitti:

Onneks oon järkevä mamma jalat tiukasti maassa. Hupia täältä kyllä saa.

Täällä järjetön mummo jolla myös jalat maassa, ainakin toinen. Aika harvoin on ollut oikeasti hauskoja juttuja.

Sinä joka bannasit puhelimeni: En kirjoita tänne varatulle miehelle. Sulla on väärä H nyt silmätikkuna.

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

"Hän imi, hän puri, hän puristi mun,

ja hylkäs kuin omenan kuoren.

Hän juonut on mahlan mun maljastain,

hän syönyt on syömeni nuoren.

Kun vihata häntä mä voisin ees!

Mut ei ota tuhka tulta.

Yks sentään lohdutus mulla on:

Sait myrkkyä myös sinä multa."

(-Eino Leino-)

Ah, kiitos. Tämä aamuni piristys on. Juuri tuolta tuntuu mennyt, mutten sitä huomiseeni vihana kanna. Uuteen elämääni otan hänet, joka omenan hellästi kuorii.

Äh, tämähän on ihan kamala.

Katkeran ihmisen kirjoitus siitä, kuinka saa lohtua kostosta.

Ota uuteen elämään hellästi kuoriva vasta sitten, kun et enää vihaa ja katkeruutta kanna, muuten siirrät vanhan pahan tulevaan ja myrkytät sen hyvän.

|kolmas yritys, miksi tämä poistuu ja ketä loukkaa?

Hauskaa kun tuon runon voi ymmärtää näköjään useammalla tavalla🙂

Itse en kyllä runosta katkeruutta tai kostoa löydä.

Lopun "myrkky" viitannee johonkin kauniiseen tahi positiiviseen jota vastapuoli joskus tuntenut ja nähtävästi oletuksena runossa on se ettei yksi ihminen kaipaa jotain vaan menneisyys on jättänyt vastapuoleen myös jonkin muistijäljen joka kaiherruttaa myös häntä.

Mitä kaunista ja positiivista siinä on, että on jättänyt toiselle kaiherruksen tunteen?

Kaunista on toivoa toiselle hyvää jatkoa, ei toivoa jättäneensä kaiherrusta itsestä.

Tuo tulkintasi vain viittaa siihen, että asiaa ei ole käsitelty ja se kaihertaa omaa mieltä, samalla toivoo että se kaihertaisi myös toisen, jotta saisi itse lohdun.

Ei kai tuo myrkky mitään puolustautumista tarkoita. Sehän viittaa siis siihen tuulta ottamattomaan tuhkaan eli jäljelle jääneeseen kaihoon, siihen muistojen ja kokemusten, tunteidenkin tuskalliseen kokonaisuuteen joka pois lähteneestä jäi. Ilmaisee, että sama oli molemminpuoleista. Että toinenkin jää suremaan ja kaipaamaan. Mikä tarkoittaa mielestäni sitä, että tuskaisaa eroa edelsi suhde joka oli molemmille tärkeä. Ei runon henkilö nauti tai saa lohtua toisen tuskasta vaan siitä, että päättynyt suhde oli aito, molemminpuolinen ja kummallekin tärkeä. Sellaista kauneutta tuskassaan hän näkee. Paljon komeampi runo noin kuin pelkkä valitusvirsi exän panettelemiseksi.

Tuliko tästä nyt runoanalyysiketju?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

"Hän imi, hän puri, hän puristi mun,

ja hylkäs kuin omenan kuoren.

Hän juonut on mahlan mun maljastain,

hän syönyt on syömeni nuoren.

Kun vihata häntä mä voisin ees!

Mut ei ota tuhka tulta.

Yks sentään lohdutus mulla on:

Sait myrkkyä myös sinä multa."

(-Eino Leino-)

Ah, kiitos. Tämä aamuni piristys on. Juuri tuolta tuntuu mennyt, mutten sitä huomiseeni vihana kanna. Uuteen elämääni otan hänet, joka omenan hellästi kuorii.

Äh, tämähän on ihan kamala.

Katkeran ihmisen kirjoitus siitä, kuinka saa lohtua kostosta.

Ota uuteen elämään hellästi kuoriva vasta sitten, kun et enää vihaa ja katkeruutta kanna, muuten siirrät vanhan pahan tulevaan ja myrkytät sen hyvän.

Mielenkiintoista kuinka näet tämän kostoa ajattelevana. Siinähän nimenomaan puretaan auki tunne siitä, että haluaisi vihata, muttei halua ja pysty vihaamaan. Eihän viha kanna hedelmää. Runossa menneessä on huonoa ja hyvää, todetaan mitä huono on vienyt ja tehnyt, muttei muistella pahalla. Koska se ei hyödytä mitään eikä ketään. Viimeinen on toteamus siitä, ettei antanut toisen polkea itseään maan rakoon vaan puolusti itseään. Se jää lukijan ratkaistavaksi onko puolustautuminen ollut hyvä vai huono asia. Sitä on saanut mitä on tilannut.

Näinpä me luemme ja ymmärrämme siten miten oma elämänkokemus värittää luetun. Sinulle se on toista, minulle se on toista. Runon voi ymmärtää niin monintavoin! Toiselle kamala on toiselle todellisuus.

Mitä tulee viittaukseeni uudesta: juurihan sanoin etten muistele pahalla. Silloin tarkoitan sitä, että mennyt on mennyttä eikä seuraa tulevaan.

Miksi ihmeessä haluaisin tuoda huonot kokemukset uuteen hyvään??! Ei hyvää päivää. Tiedostamattaan voi heijastaa asioita, mutta sanonpa vaan, että tällaiset haluaa jättää taakseen kaikin tavoin. Silloin kun tahtoo ympärilleen pelkkää hyvää. Niin uuteen kuin vanhaan.

Mä en taas ymmärrä miten tuon;

"Yks sentään lohdutus mulla on:

Sait myrkkyä myös sinä multa."

voi nähdä hyveenä? Toki jokanen tulkitsee luetun oman ymmärryksen pohjalta, mutta en usko, että yli päässyt, hyvää toiselle haluava, saa lohtua antamalla tai annetulla "myrkkyllä" takaisin, oli se sitten puolustautumista tai miten sen haluaa tulkita.

Eteenpäin siirtyminen, toiselle hyvän toivominen, on mielestäni hyve. Ei se, että saa lohdun siitä, että puolustautui "myrkyllä".

Tästä päästään taas siihen mitä "myrkyllä" tarkoitetaan. Suppeasti ajatellen se on vihaa. Minusta se ei ole koko totuus. Se voi olla myös rakentavaa kritiikkiä, joka aukaisee toisen osapuolen silmiä näkemään toiminnan mikä luo negatiivisuutta ympäristöön.

No, näkemysasioista voi kiistellä hamaan loppuun. Pidä sinä omasi, minä omani. :) Kukaan meistä ei kuitenkaan ole oikeutettu sanomaan toiselle oletko päässyt yli ja oletko hyvä vai paha. Tietämättä juuri sen asian taustoja. Ja vaikka tietäisikin, olisiko oikeutettu sanomaan toiselle mitä hän tuntee tai on.

Itse luen runoja niin, että voin hypätä jonkun lauseen tai sanan yli, antamatta sen vaikuttaa liiaksi lopputulemaan. Tällä kertaa tuo lohtudutus on skippaamani asia, enkä lue koko runoa niin kriittisen seulan läpi vaan häivähdyksiä siitä mikä heijastelee elämääni tavalla tai toisella. Se voi resonoida minulle siitä huolimatta, vaikken kaikesta olisi samaa mieltä.

Kiitos mielipiteestäsi. Olen minä päässyt menneestä yli ja haluan hyvää vaikket sinä niin uskoisikaan. Sinulla on näkemyksesi ja sen sinulle suon. Pääasia että tiedän itse mitä koen ja tunnen. Se on minulle riittävästi. Hyvää päivääsi, kuten muillekin. :)

Ps. Eikö ole mahtavaa tämä runous. Teksti (runo) on mitä ilmeisemmin onnistunut, kun se on tässä ajassa herättänyt jo näin monta ajatusta eri näkökulmista.

...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mul oli ikävä mua kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni normaaliksi kun vertaan itseäni tällä kirjoitteleviin. En osaa eläytyä enkä pysty kenenkään perään huutelemaan hulluja.

Kateellinen olen joidenkin valtavan laajalle mielikuvitukselle ja ihmettelen henkilöitä ketkä intohimoisesti rakastaa tuntematta vähääkään kohdetta.

T:Tylsä vai realisti.

Mulla vähän sama. Luen koska en samaistu, on vierasta ja osittain siksi näitä luen. Samaistuin siihen pikkutyttöön itsessäni, joka olisi voinut vuosia sitten kirjoitella tänne. Joskus kirjoittelin ihan vain tylsyyttääni ja jos se herättäisi tunteita, mutta ei.

Oikeastaan, joskus olen myös vähän kateellinen, että ihmiset kokevat niin voimakkaasti menneiden perään, itse järjellä nollaan tilanteet ja en kaipaa, arvostan menneisyyttä ja muistelen niitä hyviä hetkiä hyvällä, mutta en kaipaa saavuttamatonta, jota menneisyys on mennyttä.

Myös tuntemattomien kaipailu on vierasta, miten voi kaivata jotakin ketä ei tunne?

Itseäni tosin välillä kaipailen.

Varmaan se onkin suht normaalia roikkua jollain mammapalstalla jossakin ketjussa jestastelemassa toisten juttuja ja antamassa syvälleluotaavia analyyseja anonyymien ihmisten anonyymeista viesteistä. Toisaalta minusta on normaalia heitellä tänne terveisiä, että saavat ihmettelijät ja tunnisteiden kinuajat aineistoa touhuilleen :D Meillä kaikilla on hupimme.

Tuntematon ja itselle vieras on monelle mielenkiintoista, siksi varmaan lööpitkin täyttyvät räikkösistä ja muista, ei niin samaistuttavista ihmisistä.

Onko se jestastelua tai epänormaalia, päättäköön kukakin itse, mikä sitten ylipäätänsä on normaalin määritelmä?

Itse en trollaile ja anna muille turhia toiveita, minusta se on vain ilkeää.

Jos henkilö X lähettää terveisiä henkilölle Y, jonka henkilöllisyyttä ei tiedä kukaan muu kuin X, niin mitä ilkeää ja trollaamista se on? Minä lähetän terveisiä juuri sille kaikille muille tuntemattomalle henkilölle Y enkä todellakaan anna hänestä mitään tunnisteita. Jokainen lienee itse vastuussa siitä, mitä kuvittelee ja mitä ei. Ei kenelläkään tiemmä ole velvollisuutta antaa mitään tunnistettavia tietoja kaivatustaan.

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

"Hän imi, hän puri, hän puristi mun,

ja hylkäs kuin omenan kuoren.

Hän juonut on mahlan mun maljastain,

hän syönyt on syömeni nuoren.

Kun vihata häntä mä voisin ees!

Mut ei ota tuhka tulta.

Yks sentään lohdutus mulla on:

Sait myrkkyä myös sinä multa."

(-Eino Leino-)

Ah, kiitos. Tämä aamuni piristys on. Juuri tuolta tuntuu mennyt, mutten sitä huomiseeni vihana kanna. Uuteen elämääni otan hänet, joka omenan hellästi kuorii.

Äh, tämähän on ihan kamala.

Katkeran ihmisen kirjoitus siitä, kuinka saa lohtua kostosta.

Ota uuteen elämään hellästi kuoriva vasta sitten, kun et enää vihaa ja katkeruutta kanna, muuten siirrät vanhan pahan tulevaan ja myrkytät sen hyvän.

|kolmas yritys, miksi tämä poistuu ja ketä loukkaa?

Hauskaa kun tuon runon voi ymmärtää näköjään useammalla tavalla🙂

Itse en kyllä runosta katkeruutta tai kostoa löydä.

Lopun "myrkky" viitannee johonkin kauniiseen tahi positiiviseen jota vastapuoli joskus tuntenut ja nähtävästi oletuksena runossa on se ettei yksi ihminen kaipaa jotain vaan menneisyys on jättänyt vastapuoleen myös jonkin muistijäljen joka kaiherruttaa myös häntä.

Mitä kaunista ja positiivista siinä on, että on jättänyt toiselle kaiherruksen tunteen?

Kaunista on toivoa toiselle hyvää jatkoa, ei toivoa jättäneensä kaiherrusta itsestä.

Tuo tulkintasi vain viittaa siihen, että asiaa ei ole käsitelty ja se kaihertaa omaa mieltä, samalla toivoo että se kaihertaisi myös toisen, jotta saisi itse lohdun.

Niin, mielestäni tuossa runossa on esimerkiksi tämänkin säikeen olemassaolon edellytykset.

Kuinka paljon te kaikki ootta siipeenne saaneet kun niin kyynisiä olette?

Vaikkapa varmaankin liki kaikki jotka tässä säikeessä käyvät olettavat että sillä kaipaamalla kaivatulla olisi edes jotain positiivisia tuntemuksia myös takaisin päin.

Eli ts. runon lopun myrkkyä.

Asioiden keskeneräisyyttä kyllä runosta löytyy eikä taakse jättämistä, ihan kuin tältäkin palstalta jossa kaivataan.

Siitähän nää on mukavia että voi tekstin ymmärtää hyvinkin monella tavalla🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

"Hän imi, hän puri, hän puristi mun,

ja hylkäs kuin omenan kuoren.

Hän juonut on mahlan mun maljastain,

hän syönyt on syömeni nuoren.

Kun vihata häntä mä voisin ees!

Mut ei ota tuhka tulta.

Yks sentään lohdutus mulla on:

Sait myrkkyä myös sinä multa."

(-Eino Leino-)

Ah, kiitos. Tämä aamuni piristys on. Juuri tuolta tuntuu mennyt, mutten sitä huomiseeni vihana kanna. Uuteen elämääni otan hänet, joka omenan hellästi kuorii.

Äh, tämähän on ihan kamala.

Katkeran ihmisen kirjoitus siitä, kuinka saa lohtua kostosta.

Ota uuteen elämään hellästi kuoriva vasta sitten, kun et enää vihaa ja katkeruutta kanna, muuten siirrät vanhan pahan tulevaan ja myrkytät sen hyvän.

Mielenkiintoista kuinka näet tämän kostoa ajattelevana. Siinähän nimenomaan puretaan auki tunne siitä, että haluaisi vihata, muttei halua ja pysty vihaamaan. Eihän viha kanna hedelmää. Runossa menneessä on huonoa ja hyvää, todetaan mitä huono on vienyt ja tehnyt, muttei muistella pahalla. Koska se ei hyödytä mitään eikä ketään. Viimeinen on toteamus siitä, ettei antanut toisen polkea itseään maan rakoon vaan puolusti itseään. Se jää lukijan ratkaistavaksi onko puolustautuminen ollut hyvä vai huono asia. Sitä on saanut mitä on tilannut.

Näinpä me luemme ja ymmärrämme siten miten oma elämänkokemus värittää luetun. Sinulle se on toista, minulle se on toista. Runon voi ymmärtää niin monintavoin! Toiselle kamala on toiselle todellisuus.

Mitä tulee viittaukseeni uudesta: juurihan sanoin etten muistele pahalla. Silloin tarkoitan sitä, että mennyt on mennyttä eikä seuraa tulevaan.

Miksi ihmeessä haluaisin tuoda huonot kokemukset uuteen hyvään??! Ei hyvää päivää. Tiedostamattaan voi heijastaa asioita, mutta sanonpa vaan, että tällaiset haluaa jättää taakseen kaikin tavoin. Silloin kun tahtoo ympärilleen pelkkää hyvää. Niin uuteen kuin vanhaan.

Mä en taas ymmärrä miten tuon;

"Yks sentään lohdutus mulla on:

Sait myrkkyä myös sinä multa."

voi nähdä hyveenä? Toki jokanen tulkitsee luetun oman ymmärryksen pohjalta, mutta en usko, että yli päässyt, hyvää toiselle haluava, saa lohtua antamalla tai annetulla "myrkkyllä" takaisin, oli se sitten puolustautumista tai miten sen haluaa tulkita.

Eteenpäin siirtyminen, toiselle hyvän toivominen, on mielestäni hyve. Ei se, että saa lohdun siitä, että puolustautui "myrkyllä".

Tästä päästään taas siihen mitä "myrkyllä" tarkoitetaan. Suppeasti ajatellen se on vihaa. Minusta se ei ole koko totuus. Se voi olla myös rakentavaa kritiikkiä, joka aukaisee toisen osapuolen silmiä näkemään toiminnan mikä luo negatiivisuutta ympäristöön.

No, näkemysasioista voi kiistellä hamaan loppuun. Pidä sinä omasi, minä omani. :) Kukaan meistä ei kuitenkaan ole oikeutettu sanomaan toiselle oletko päässyt yli ja oletko hyvä vai paha. Tietämättä juuri sen asian taustoja. Ja vaikka tietäisikin, olisiko oikeutettu sanomaan toiselle mitä hän tuntee tai on.

Itse luen runoja niin, että voin hypätä jonkun lauseen tai sanan yli, antamatta sen vaikuttaa liiaksi lopputulemaan. Tällä kertaa tuo lohtudutus on skippaamani asia, enkä lue koko runoa niin kriittisen seulan läpi vaan häivähdyksiä siitä mikä heijastelee elämääni tavalla tai toisella. Se voi resonoida minulle siitä huolimatta, vaikken kaikesta olisi samaa mieltä.

Kiitos mielipiteestäsi. Olen minä päässyt menneestä yli ja haluan hyvää vaikket sinä niin uskoisikaan. Sinulla on näkemyksesi ja sen sinulle suon. Pääasia että tiedän itse mitä koen ja tunnen. Se on minulle riittävästi. Hyvää päivääsi, kuten muillekin. :)

Ps. Eikö ole mahtavaa tämä runous. Teksti (runo) on mitä ilmeisemmin onnistunut, kun se on tässä ajassa herättänyt jo näin monta ajatusta eri näkökulmista.

En puhunut sinusta, vaan runosta, älä sekoita näitä asioita keskenään.

Puhuin hyveestä, en pahasta ihmisestä, älä näitäkään keskenään sekoita, ethän.

Se oli minun näkemykseni runosta, ei sinusta. :)

Kaikki saa tulkita lukemansa, kuten haluaa, mutta eikö sanojen yli hyppääminen vie sano man merkityksen toisaalle?

Jos lopetan seuraamasta saati kirjoittelemasta tänne palstalle, myönnän että olen päästänyt sinusta lopullisesti irti. Kun kohtaa jotain ainutlaatuista -kuten sinut- kerran elämässään, on se kova paikka myöntää itselle todellisuus. Et ollut silloin minun, etkä ole ilmeisesti tulevaisuudessakaan ja vaikka kuinka yritän järkeillä sua pois mun päästä, en vain siihen pysty. Samalla jatkan tätä mun ihan hyvää elämääni, jossa on vaan toiset ihmiset, jotka ei tiedä että sä olet olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuo myrkky mitään puolustautumista tarkoita. Sehän viittaa siis siihen tuulta ottamattomaan tuhkaan eli jäljelle jääneeseen kaihoon, siihen muistojen ja kokemusten, tunteidenkin tuskalliseen kokonaisuuteen joka pois lähteneestä jäi. Ilmaisee, että sama oli molemminpuoleista. Että toinenkin jää suremaan ja kaipaamaan. Mikä tarkoittaa mielestäni sitä, että tuskaisaa eroa edelsi suhde joka oli molemmille tärkeä. Ei runon henkilö nauti tai saa lohtua toisen tuskasta vaan siitä, että päättynyt suhde oli aito, molemminpuolinen ja kummallekin tärkeä. Sellaista kauneutta tuskassaan hän näkee. Paljon komeampi runo noin kuin pelkkä valitusvirsi exän panettelemiseksi.

Jaa, turhaapa minä aloin selostelemaan kun toi kommentti kyllä sanoo sen mitä tarkoitin🙂

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

"Hän imi, hän puri, hän puristi mun,

ja hylkäs kuin omenan kuoren.

Hän juonut on mahlan mun maljastain,

hän syönyt on syömeni nuoren.

Kun vihata häntä mä voisin ees!

Mut ei ota tuhka tulta.

Yks sentään lohdutus mulla on:

Sait myrkkyä myös sinä multa."

(-Eino Leino-)

Ah, kiitos. Tämä aamuni piristys on. Juuri tuolta tuntuu mennyt, mutten sitä huomiseeni vihana kanna. Uuteen elämääni otan hänet, joka omenan hellästi kuorii.

Äh, tämähän on ihan kamala.

Katkeran ihmisen kirjoitus siitä, kuinka saa lohtua kostosta.

Ota uuteen elämään hellästi kuoriva vasta sitten, kun et enää vihaa ja katkeruutta kanna, muuten siirrät vanhan pahan tulevaan ja myrkytät sen hyvän.

|kolmas yritys, miksi tämä poistuu ja ketä loukkaa?

Hauskaa kun tuon runon voi ymmärtää näköjään useammalla tavalla🙂

Itse en kyllä runosta katkeruutta tai kostoa löydä.

Lopun "myrkky" viitannee johonkin kauniiseen tahi positiiviseen jota vastapuoli joskus tuntenut ja nähtävästi oletuksena runossa on se ettei yksi ihminen kaipaa jotain vaan menneisyys on jättänyt vastapuoleen myös jonkin muistijäljen joka kaiherruttaa myös häntä.

Voi voi! Kiltti ja empaattinen selittää taas mustaa valkoiseksi. Haloo, kävijät eivät ole älyllisesti vajaita, vaikka kuvittelet olevasi jotenkin huippuälykäs. Lapsellista; kostonhimoa ja suuruuskuvitelmia.

Säälittävä

Vierailija kirjoitti:

Mietin nyt että harhailenko ikävässäni yksinään, vai vieläkö toinenkin tuntee... Kovin vähän on antanut kuulua itsestään, yksi juttu ilahdutti tosin. Miksi kaikki niin vaikeaksi tehty on, siksi minäkin kai olen nyt onneton. Usein mietin miten seisoisimme lähekkäin, sydän kuulisi sanat joita ei lausuttais. Ilma sakeana sydämen puhetta, huokausta. Epätoivo voi epätoivo

"...harhailenko ikävässäni yksinäni..".

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

"Hän imi, hän puri, hän puristi mun,

ja hylkäs kuin omenan kuoren.

Hän juonut on mahlan mun maljastain,

hän syönyt on syömeni nuoren.

Kun vihata häntä mä voisin ees!

Mut ei ota tuhka tulta.

Yks sentään lohdutus mulla on:

Sait myrkkyä myös sinä multa."

(-Eino Leino-)

Ah, kiitos. Tämä aamuni piristys on. Juuri tuolta tuntuu mennyt, mutten sitä huomiseeni vihana kanna. Uuteen elämääni otan hänet, joka omenan hellästi kuorii.

Äh, tämähän on ihan kamala.

Katkeran ihmisen kirjoitus siitä, kuinka saa lohtua kostosta.

Ota uuteen elämään hellästi kuoriva vasta sitten, kun et enää vihaa ja katkeruutta kanna, muuten siirrät vanhan pahan tulevaan ja myrkytät sen hyvän.

|kolmas yritys, miksi tämä poistuu ja ketä loukkaa?

Hauskaa kun tuon runon voi ymmärtää näköjään useammalla tavalla🙂

Itse en kyllä runosta katkeruutta tai kostoa löydä.

Lopun "myrkky" viitannee johonkin kauniiseen tahi positiiviseen jota vastapuoli joskus tuntenut ja nähtävästi oletuksena runossa on se ettei yksi ihminen kaipaa jotain vaan menneisyys on jättänyt vastapuoleen myös jonkin muistijäljen joka kaiherruttaa myös häntä.

Mitä kaunista ja positiivista siinä on, että on jättänyt toiselle kaiherruksen tunteen?

Kaunista on toivoa toiselle hyvää jatkoa, ei toivoa jättäneensä kaiherrusta itsestä.

Tuo tulkintasi vain viittaa siihen, että asiaa ei ole käsitelty ja se kaihertaa omaa mieltä, samalla toivoo että se kaihertaisi myös toisen, jotta saisi itse lohdun.

Niin, mielestäni tuossa runossa on esimerkiksi tämänkin säikeen olemassaolon edellytykset.

Kuinka paljon te kaikki ootta siipeenne saaneet kun niin kyynisiä olette?

Vaikkapa varmaankin liki kaikki jotka tässä säikeessä käyvät olettavat että sillä kaipaamalla kaivatulla olisi edes jotain positiivisia tuntemuksia myös takaisin päin.

Eli ts. runon lopun myrkkyä.

Asioiden keskeneräisyyttä kyllä runosta löytyy eikä taakse jättämistä, ihan kuin tältäkin palstalta jossa kaivataan.

Siitähän nää on mukavia että voi tekstin ymmärtää hyvinkin monella tavalla🙂

Ei ole kyynisyyttä lukea teksti, joka on hyvinkin kyyninen.

Myrkky sanan kääntäminen positiiviseksi, vaatii jo taitoa tai silmien ummistamista, nostan hattua, että näin kykenet tekemään.

Älä kuitenkaan analysoi liikaa meitä muita, jotka ei silmiä halua sulkea. Se on runo ja aika helposti luettava sellainen. 🙂