Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätköhän mies ulkonäössäni eniten silmistäni? Sinun silmistäsi tykkään valtavasti.

Tykkään sun nenästä!

Vai nenästä? :D Olipa hauska vastaus.

Minä tykkään miehen leveistä hartioista. Hyvää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisit tietää mies, että rakastan sinua. Mitä silloin tapahtuisi?

Olisin onnellinen. Ehkä ensi kertaa eläessäni. Kertoisin rakastavani sinua myös. Nousisin epätoivon ja murheen alhostani, jossa olen rypenyt lähes toimintakyvyttömänä. Saisin aikaan mitä vain. Odottaisin sinua vaikka maailmanloppuun asti luokseni. Jos tietäisin, että olet tulossa, ei haittaisi, vaikket ehtisikään ennen sitä. Kunhan vain tietäisin.

Hyvän yön toivotus, suukko & hali rakkaallein, vihersilmäkaunottarelle, vaalealle ihanattarelle mieheltä parinsadan km ja useiden kuntarajain takaa. Etunimemme alkavat samalla ääntiöllä ja niissä on sama määrä kirjaimia ja tavuja. Nuku hyvin rakas.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätköhän mies ulkonäössäni eniten silmistäni? Sinun silmistäsi tykkään valtavasti.

Silmäsi ovat häikäisevän kauniit. Myös huulesi ovat erittäin sensuellit. Pidän niinikään vartalostasi kokonaisuutena, se on täydellistä hipova paketti. Mutta eivät muutkaan osat vähäisemmäksi jää. Kysymys on hankala, vähän kuin pitäisi määritellä, mikä osa Ferrarista tai omasta kodista tai maapallosta on kaunein. Kokonaisuus ratkaisee. 

Vierailija kirjoitti:

Hei, miksi te ette laita tunnisteita näihin?

Tai miksette livenä sano suoraan asioita noille ihmisille?

Meikäläisellä menee yli hilseen tällainen.

Koska kaivattuni ei hengaile täällä, ja vaikka hengailisikin, hänen henkilöllisyytensä kuuluu vain minulle. Lähinnä ärsyttävät ne tunnisteiden vinkujat ja ihmiset, jotka luulevat olevansa hän.

Se ei ainakaan minulle ole mahdollista - eikä hänelle, vaikka hänellä tunteita olisikin (en tosin usko). Emme ole kumpikaan varattuja, mutta mikään hempeily ja suhde vaan ei käy. 

Kiitos tiedosta, tämä oli tärkeä pointti ;D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätköhän mies ulkonäössäni eniten silmistäni? Sinun silmistäsi tykkään valtavasti.

Silmäsi ovat häikäisevän kauniit. Myös huulesi ovat erittäin sensuellit. Pidän niinikään vartalostasi kokonaisuutena, se on täydellistä hipova paketti. Mutta eivät muutkaan osat vähäisemmäksi jää. Kysymys on hankala, vähän kuin pitäisi määritellä, mikä osa Ferrarista tai omasta kodista tai maapallosta on kaunein. Kokonaisuus ratkaisee. 

Minkä väriset silmät minulla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kaikki oli meidän välillä? Kerro minulle, olen edelleen hämilläni. Tunteetkin käy yhtä kuumana kuin silloin eikä mikään tuo helpotusta tähän.

Voimakas veto toisiamme kohtaan, miellytimme toistemme silmissä. Olisiko näin? Ajatukset saattoi karkailla itse asiasta toisaalle ainakin itsellä hyvin helposti kun olit siinä.

Missä me nähtiin silmäkarkki?

Paikassa, joka ei ollut sopiva kuumille tuntemuksille, joita aiheutit.

töissä?

Siellä.

Kuten moni muukin kaipaaja. Oletteko molemmat sinkkuja?

Toinen tuskin on.

Onko kumpikaan ilmaissut toisilleen tunteitaan?

Ei sanallisesti, mutta jos katseista voi jotain lukea, niin niistä sitten. Ainakin omasta puolestani voin sanoa että olemukseni, eleeni ja  katseeni on taatusti paljastaneet hänelle että ihastuin.

Tai sitten ei ole. Mikään ei ole toisen käytöksessä varmaa, ennen kuin se on sanallisesti tehty selväksi.

Itselläkin on päällä tilanne, jota eipäjuupastelen päivät pitkät. Aina välillä olen ihan varma, että tunnetta oli molemmilla. Välillä taas olen varma, että kuvittelin sen kaiken. Ja välillä sitten taas mietin, että se käytös oli varmaan pelkkää kiusaantumista mun omasta suorasta kiinnostuksesta.

Pitäisi olla rohkea ja tehdä muutakin kuin tuijottaa, sillähän se selviäisi. Mutta kun ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkäätköhän mies ulkonäössäni eniten silmistäni? Sinun silmistäsi tykkään valtavasti.

Silmäsi ovat häikäisevän kauniit. Myös huulesi ovat erittäin sensuellit. Pidän niinikään vartalostasi kokonaisuutena, se on täydellistä hipova paketti. Mutta eivät muutkaan osat vähäisemmäksi jää. Kysymys on hankala, vähän kuin pitäisi määritellä, mikä osa Ferrarista tai omasta kodista tai maapallosta on kaunein. Kokonaisuus ratkaisee. 

Minkä väriset silmät minulla on?

Sanoisin että siniset. En osaa nimetä tarkempaa sävyä. Olenhan mies ja kärsin lisäksi värinäön heikkoudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisit tietää mies, että rakastan sinua. Mitä silloin tapahtuisi?

Olisin onnellinen. Ehkä ensi kertaa eläessäni. Kertoisin rakastavani sinua myös. Nousisin epätoivon ja murheen alhostani, jossa olen rypenyt lähes toimintakyvyttömänä. Saisin aikaan mitä vain. Odottaisin sinua vaikka maailmanloppuun asti luokseni. Jos tietäisin, että olet tulossa, ei haittaisi, vaikket ehtisikään ennen sitä. Kunhan vain tietäisin.

Oi kun söpö vastaus❤️. Ei ap.

Jotenkin hassua: kun minä jäädyn, sinä olet rento, kun minä olen rento niin sinä jäädyt. Jaa a, pitäisiköhän meidän mennä seisomaan vateihin, joista toisessa on kylmää ja toisessa kuumaa vettä. Se joka jäätyy, menee lämpimään jne. Saavuttaisimmeko tasapainon niin vai heijastelemmeko toistemme toiveita ja pelkoja vielä pitkäänkin? Villi veikkaukseni on, että tulemme aina peilaamaan toisemme. No mutta, eipähän käy aika pitkäksi! Vilkutus Sinulle! Otahan rento asento, aseta tyyny hyvin ja mieti leijailevia ajatuksia, kiirehtiköön hyvät unet luoksesi mies. Odotan hetkeä, kaikki ajallaan. Hyvää yötä, mielessä olet, ainahan Sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi teeskennellä rakastavansa toista vaikka vuosia, vaikka todellisuudessa sä oot se jota rakastan. Se on kuitenkin pakko salata kaikilta (sinä mukaan lukien), koska mikään muu ei ole tässä tilanteessa ja elämänvaiheessa mahdollista. Mutta kyllä mä joskus kerron sullekin.

Eikös tuollainen ole julmaa? Joko kerrot pian tai sitten viet koko jutun hautaan salaisuutenasi. Toinen ei tarvitse joskus jälkikäteen, kun ehkä kaikki on myöhäistä, sellaista tietoa, että oli sittenkin sinun suuri rakkautesi. Varsinkin, jos olit hänen samalla. Hän on voinut siihen mennessä tehdä surutyön luopumisestasi, eikä välttämättä kestä sitä, että kaikki se tuska olikin valheellista, ja että nyt se on käsiteltävä uudestaan. 

Lapset on meille molemmille kaikkein tärkein asia maailmassa. Ei kannata rikkoa perheitä itsekkyyden takia. Sehän se vasta julmaa olisi.

Rakastaako se mieskin sinua?

Nainen. Kyllä hän jotain lämpöä tuntee.

Kyllä mä tunnen paljonkin. Tämä on jotenkin tosi epätoivoista ja tuskin minulle olikaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi teeskennellä rakastavansa toista vaikka vuosia, vaikka todellisuudessa sä oot se jota rakastan. Se on kuitenkin pakko salata kaikilta (sinä mukaan lukien), koska mikään muu ei ole tässä tilanteessa ja elämänvaiheessa mahdollista. Mutta kyllä mä joskus kerron sullekin.

Luin tämän kahteen kertaan ja molemmilla kerroilla kyyneleet... Eli sattuu edelleen.

Noista väritunnisteista vielä sananen, kun äsken silmien väriä kommentoin. En ole mikään varsinainen muoti- tai sisustussuunnittelija tai -harrastaja, joten ymmärrykseni väreistä ylipäänsä on huono. Totuin nuorena siihen, että on vain yksi väri - musta. Värisanastoni on melko äijämäinen. Tikkurilan värikoodit ovat oikea tapa valita väri, en minä mitään khakeja ja beigejä tiedä. 

Hiusten värit ovat tumma, vaalea, musta, valkea tai punainen. On arpapeliä, meneekö satunnainen väliväri tummaksi vai vaaleaksi asteikossani. Valon määrä sun muu sotkee. Päävärit hyvissä oloissa ja isoina pintoina tunnistaa hyvin, mutta silmien väriä en monista ihmisistä edes tiedä, läheisistäkään. Ei tule edes pantua merkille, kun asia tuntuu epäoleelliselta. Silmien muut piirteet kuten muoto, ripset, asento ja suhteellinen koko yms piirtyy paljon tarkemmin muistiin. 

No niin ja hyvää yötä sitten myös kaikenvärisille. Varsinkin eräälle - öh - tummatukkaiselle?!

minä olisin ne söpöt pulut katoillasi, kukuu

minä olisin se solina siltasi alla

minä olisin kirjojen sivujen säpinä saleissasi

minä olisin veisujen kaiku värikkäiltä ikkunalaseiltasi

minä olisin kaukaisen kongin kumina temppelisi aamussa

minä olisin se henkäys, joka nukkuessasi kuiskaa “rakastan sinua"

hyvää yötä

Sä oot ihana

sinä olisit muumit laaksossani

nuuskamuikkunen matkalla etelään

sekä kaikki smurffit kylässään

velho ja kissa tiessään

Voi tätä elämää. Sen kirjoa ja rikkautta. Niin paljon tunteita kaipausta ja kipua täälläkin. Nautitaan siitä, annetaan sen olla totta kun se on totta. Meille jokaiselle oman sielumme mukaan. Ei himmennetä, hämmennetä, hävetä tai väheksytä sitä mikä on aitoa ja lähtee syvältä itsestämme. Joku sanoo rakastan ja rakas siitä lämmöstä ja tunteiden voimakkuudesta johtuen, toinen ei sano. Järkeilee tai ei muuten vain ole luonteen mukaista. Kumpikin on yhtä hyvä ja oikein. Usvaista hattarahöttöä tai ei, ei pienennetä aidointa itseämme. Tunteiden kanssa voi elää. Niitä tutkia ja niistä nauttia. Ei ketään voi omistaa, eikä asioita pakottaa. Ja silti oma tunne on yhtä oikein, vaatimatta kohteelta mitään. Ole vapaa, elä rauhassa. Ohjaudu itsestäsi käsin, älä mistään ulkopuoleltasi. Taivaan kansi on avara. Mahdumme sen alle jokainen. Juuri sellaisena kuin olemme. Himmentämällä itseämme, himmennämme valoa, joka tekee meille kaikille hyvää. Siksi sanon rakastan. Koska rakastan. Se on minua.

Hei kaikki kaipaajat ja kaipaajanmieliset! 

Ajattelin kertoa teille, miltä tuntuu olla pohjalla. Siis ihan. Maailman myllerrys ajoi minut tänne viheliäiseen romantiikan taskuparkkiin parisen kuukautta sitten mm. syistä, että muualla ei ollut turvallista tuulettaa ja että minun on ollut pakko oman hyvinvointini ja elämäni vuoksi suorittaa suursiivous aivoissa eritoten tunneosaston pölyisissä ja hämähäkinseittisissä hämyisissä luolissa. Vanhaa rojua on kertynyt ihan liiaksi ja nyt konmarisoidaan yhden ihmiselämän tunnekuormat ja ovista mahtumattomat sattumasäkit. Menetetyt mahdollisuudet vaan sievästi riviin tiskille, niin kyllä ne kaupaksi käyvät tunnekirpputorilla pilkkahintaan ja taakka kevenee. Niin kuvittelin.

Yksi avioliitto pois kyörättynä tusinalle siirtolavalle röykkiöitymään, kasojen ja totkujen alta paljastui jotain ihan tuoretta ja ehkä käyttökelpoista. Tai no, ainakin se alkoi vaivata päivin ja öin. Se ei oikein lähtenyt irti vaan oli tiukasti liimautunut seiniin. Selvästi elävää materiaalia. Juuret taisivat yltä aika syvälle mielen mururakenteisiin. Tätä ei noin vain amputoitaisikaan. Olin sen jo hylännyt taka-alalle, kun näytti toivottomalta ja menetetyltä ja kaikin puolin mahdottomalta koko juttu - ei, häntä ei kai vaan kiinnostanut ja aikaakin on jo kulunut. 

Käsittelyprosessi muuttui kaipaukseksi ja melkein sain kaipaamalla houkuteltua tämän oudon elätin irti kasvualustastaan. Vaan jokin siinä yhä vastusti. Viimeinen pääjuuri imi yhä elinvoimaani ja kasvain alkoi paisua. Paisui paisumistaan, kunnes tajusin, että ei kyllä tämä tunne on elävää rakkautta ja se on yhä voimissaan, ei tätä pysty pois heittämään noin vain. Itse Murphyn väkevä henkikö lienee käynyt ronkkimassa maailmankaikkeuden parametrejä ja jopa aloin nähdä kaivattuni mukamas kirjoittelevan tänne. Heitin koepalloja ja vainoharhauduin tunnistusruljanssiin. Olen melkein varma, mutta en voi olla varma. Kiitos kannustusten, sain aikaiseksi ryhtyä aloitteisiin IRL asioiden selvittämiseksi. Sillä sitä ennenkaikkea tarvitsen. Selvittämistä. Kuka tunsi ja mitä ja miksi ja mitä oikein tapahtui. Kasvava möykky ei rauhoitu ilman tiedon vastalääkettä hevoskuurina. Saas nähdä miten mua vielä murjotaan. 

Unetkin kärsivät viime aikoina. On paljon muutakin kiusaa elämässä, mutta tämäkin mietityttää vähän liiaksi. Koska männä yönä ei tuntunut tarpeelliselta nukkua laisinkaan, niin päätin huvitella reteästi ja lukea Wanhoja kaipausketjuja läpi. Olenhan itse vasta palstatulokas. Jotenkin kiinnosti se ajanjakso yli puoli vuotta sitten, jolloin asioita kaivattuni kanssa tapahtui. Ja pannahisen pyllähdys, että oli typerä veto. Siellähän se naispoloinen huhuili ihan selvästi osuvien tunnisteiden ja kuvausten kanssa oikeilla päivämäärillä. Voima vieköön sentään. Joko minut on saavuttanut täysin ennenkuulumattoman suureellinen harha ja hysteria, johon ei suljettua osastoa vähäisempi keino tepsi, tai sitten tässä on sen sortin raamaa ja raketiaa kehittymässä, ettei paremmasta väliä. Astronomisen ihmeellinen salamarakastuminen molemmin puolin on mystisesti haihtunut ja kumpikin jäänyt kaipaamaan, vaan epäsynkronissa, tietenkin. 

Veikataan nyt vielä varmuuden vuoksi, että kaivattuni on sillä välin löytänyt unelmiensa miehen ja mennä päräyttänyt ainakin kihloihin ja on nyt raskaana. No, pääasia että on onnellinen, jos näin on. 

Sinulle. Muillekin. kirjoitti:

Voi tätä elämää. Sen kirjoa ja rikkautta. Niin paljon tunteita kaipausta ja kipua täälläkin. Nautitaan siitä, annetaan sen olla totta kun se on totta. Meille jokaiselle oman sielumme mukaan. Ei himmennetä, hämmennetä, hävetä tai väheksytä sitä mikä on aitoa ja lähtee syvältä itsestämme. Joku sanoo rakastan ja rakas siitä lämmöstä ja tunteiden voimakkuudesta johtuen, toinen ei sano. Järkeilee tai ei muuten vain ole luonteen mukaista. Kumpikin on yhtä hyvä ja oikein. Usvaista hattarahöttöä tai ei, ei pienennetä aidointa itseämme. Tunteiden kanssa voi elää. Niitä tutkia ja niistä nauttia. Ei ketään voi omistaa, eikä asioita pakottaa. Ja silti oma tunne on yhtä oikein, vaatimatta kohteelta mitään. Ole vapaa, elä rauhassa. Ohjaudu itsestäsi käsin, älä mistään ulkopuoleltasi. Taivaan kansi on avara. Mahdumme sen alle jokainen. Juuri sellaisena kuin olemme. Himmentämällä itseämme, himmennämme valoa, joka tekee meille kaikille hyvää. Siksi sanon rakastan. Koska rakastan. Se on minua.

Olisitko kiltti sanonut tämän sille tunteiden kohteelle että rakastat. Ehkä hänelläkin olisi helpompi elää. Vaikkei sinua saakkaan. Jos tunnet samoin. Olet sen hänelle velkaa. Ehkä edes hieman helpottaisit sen toisen oloa. Ole kiltti. Jos häntä rakastat.