Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx
20.12.2018 |
Jälleen napsahti lukkoon kaipaajien ketju. Tässä upouusi, olkaatten hyvät!
Kommentit (3899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sua Tomi, ota yhteyttä!
Tämä olisi kovin mukava omia. <3
Vielä kivempaa olisi jos olisi ollut allekirjoituksena jotakin muuta kuin "vierailija".
Ihan tämän perusteella en viitsi alkaa tulella leikkimään ja kaivatulleni viestiä laittamaan, mutta leikin hiljaa itsekseni että viesti on juuri Sinulta.
Sitäpaitsi oikeasti kaivattuni lähestyisi messengerillä tai vaippa wa:lla ja kysyisi kuulumisia, jos ei muuta uskaltaisi.
Mutta silti, vastaanpa nyt tässä ja nyt että ikävä on minullakin kova.
Tomi on tumma, ruskeasilmäinen komistus.
Juu, mulla sama kaivattu. Tomi "Eikka" Einonen, mitäpä tuota salailemaan. Onneks nähdään aika usein iltauutisten aikaan. Tai mä näen häntä.. <3
No on se Einonenkin ihan kiva, mutta ei ole hänestä kyse :D Liian vanha ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä sua Tomi, ota yhteyttä!
Tämä olisi kovin mukava omia. <3
Vielä kivempaa olisi jos olisi ollut allekirjoituksena jotakin muuta kuin "vierailija".
Ihan tämän perusteella en viitsi alkaa tulella leikkimään ja kaivatulleni viestiä laittamaan, mutta leikin hiljaa itsekseni että viesti on juuri Sinulta.
Sitäpaitsi oikeasti kaivattuni lähestyisi messengerillä tai vaippa wa:lla ja kysyisi kuulumisia, jos ei muuta uskaltaisi.
Mutta silti, vastaanpa nyt tässä ja nyt että ikävä on minullakin kova.
Ihan säikähdin ja hetken ehdin jo miettiä, että joskos kyseessä olisikin sama henkilö. :) Mutta... Olen ottanut häneen yhteyttä joskus aikaisemmin ja kysellyt kuulumisia, mutta en saa vastakaikua joten harmikseni voin vaan jatkaa haaveilua....-j
Halaus silti. Tuskin haittaisi jos kysäisisit uudelleen ja toivottaisit hyvää alkanutta vuotta?
Kiitos! Niin saa nyt nähdä rohkenenko joskus taas...en vain haluaisi olla häiriöksi :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on joskus niin vaikeaa. R-sana sisältää niin paljon latausta. Sitä ei ole helppoa viljellä. Rakkauden tunnustaminen on kuin tähden syttyminen ja aurinkokunnan muodostuminen planeettoineen ja kuineen. Niillä pienillä sanoilla luodaan kokonaisia uusia maailmoja. Uuden elämän alkujakin. Uusia seikkailukertomuksia, romanttista draamaa, komediaa, traagisia kohtaloita ja joskus vähän dekkareita ja jännitystäkin. Sitten me hömelöimmät laitamme päälle vielä scifiä ja fantasiaa.
Mistä tietää koska siihen on valmis? Koska toinen on? Nauraako se? Ei mistään. Ei sitä tiedä ennenkuin kokeilee. Tunteesta voi olla varma, mutta sanominen... sanat kerran sanotut ei koskaan palaa takaisin. Se muuttuu peruuttamattomaksi ja siitä joutuu edesvastuuseen. Hurjaa.
Joillekin jutuille tekisi mieli antaa jättiylänuoli tai joku supertykkäys. Tässä yksi sellainen. Kiitos.
Ketään ei kaivata, mutta kehuja sataa! Vähän kuin kestotrolli pervopena kulkusineen hopeakettu itselleen kommentoimassa, taas kerran. Kyselykausi voi hyvin myös, ja tekopöyristymiset.
No niin trolli, kyllä tänne mahtuu. Heidi puuttuu vielä tältä päivää!
Älä jaksa hölmöillä. Kirjoitin tuon vastauksena, mutta kuitenkin erikseen ja sivusta, jonkun muun viestin kysymykseen. Täällä notkun minäkin vain koska kaipaan. En vain koe tarpeen joka ikisessä viestissä samoja triviaaleja ja lällyjä kaipauksen virallisia kiintiölausekkeita toistella, vähempikin riittää. Omaa kaipaustani ilmennän myös vaikkapa inspiroitumalla näpyttelemään hetken R-sanan sanomisen painokkuudesta. Jos se sua ärsyttää, niin voi voi. Ainakin tuotan jotain mielestäni kaunista, siinä missä sinä vain roskaat. Joku muukin tykkäsi, ja siitä muutuitkin herneimuriksi. Tiedätkös, positiivisuus luo positiivisuutta ja jos olet aina vaan vihainen ja ilkeä muille, et pääse itse luomastasi kurimuksesta koskaan pois. Tunnisteitakin joku tivasi ja jos se auttaa samalla sinun haurasta mieltäsi hyväksymään että täällä on useita kaipaajia ihan tosissaan, niin täältä pesee. Olen mies 35-40 ja tykkään kirjoittamisesta. Sille on syynsä, että kirjoittelen tänne enkä kaivatulleni. Vaikka hänelle tavallaan kirjoitankin.
Sivusta ja erikseen, kun et kerran halua kaipauksia toistella, lällyjäkin vielä, perusta oma ketju näille selvästi samasta kynästä peräisin oleville ylipitkille sepitelmille. Jos joku jotain peukkuja täällä kyttää, se on näiden hölinöiden sarjanuolettaja ilmiselvästi.
Vierailija kirjoitti:
Se on joskus niin vaikeaa. R-sana sisältää niin paljon latausta. Sitä ei ole helppoa viljellä. Rakkauden tunnustaminen on kuin tähden syttyminen ja aurinkokunnan muodostuminen planeettoineen ja kuineen. Niillä pienillä sanoilla luodaan kokonaisia uusia maailmoja. Uuden elämän alkujakin. Uusia seikkailukertomuksia, romanttista draamaa, komediaa, traagisia kohtaloita ja joskus vähän dekkareita ja jännitystäkin. Sitten me hömelöimmät laitamme päälle vielä scifiä ja fantasiaa.
Mistä tietää koska siihen on valmis? Koska toinen on? Nauraako se? Ei mistään. Ei sitä tiedä ennenkuin kokeilee. Tunteesta voi olla varma, mutta sanominen... sanat kerran sanotut ei koskaan palaa takaisin. Se muuttuu peruuttamattomaksi ja siitä joutuu edesvastuuseen. Hurjaa.
Samaa mieltä. Vaikka olen mielestäni hyvin vakaa näissä tunteissani ja vaikka hänkin taitaa hyvin lämpimästi minusta ajatella, tuntuu se tärkeältä sanoa livenä sitten kun sen aika on, jos se aika ikinä tulee. Aika on mielestäni vasta, kun on tutustuttu ja vähän katsottu natsaako muutenkin kuin mitä myös osittaisille haaveille ja projektioille pohjautuvat tunteet voisivat antaa olettaa.
Haluan itse romuttaa ja repiä alas jokaisen tiedostetun tai tiedostamattoman pikkuisista palasista ja hämystä koostuvan kuvan hänestä ja maalata ihan uudet täysin todellisuuteen pohjautuvat, mutta varmasti silti yhtä fantastiset freskot hänestä sydämeni seiniin.
Voisin siitä r-sanasta puhua vaikka heti sen osalta, mitä häntä tunnen. En usko, että lisätuntemisella tunne niitä asioita kohtaan hänessä muuttuisi. Enkä usko, että hänestä mitään sellaista palastuisi, minkä vuoksi tunne loppuisi. Epäsopivia saattaisimme olla (tuskin sitäkään), mutta aina häntä silti arvostaisin ja hurjana tykkäisin mahdollisena ystävänä tai ainakin arvokkaana ja vertaansa vailla olleena lukuna elämässäni. Mutta, jos halutaan sanoa asioita nimenomaan siinä mielessä, että puhutaan selkeästi loppuelämän romanttisesta kumppanista, niin ei aika ole vielä. Tuosta on vasta viitteitä. Järjelläkin on kuitenkin vähän ajateltava. Ne viitteet ovat sellaisia ehkä, kenties ja vaikuttaa lupaavalta-juttuja.
Toki jos joskus toteamme ettei toimi, niin siinä kohtaa voisin silti kertoa. Silloin se vain on vähän eri tavalla tarkoitettu. Ripaus kaihoa johonkin mitä ei tullutkaan ja syntymättömäksi tarkoitettuja toiveita siinä olisi mukana. En aivan osaa selittää, miten ihmistä voi rakastaa samaan aikaan aivan samalla tavalla ja silti rippusen eri nyansseilla. Ehkä se johtuu siitä, että tämä tunne on ja pysyy luultavasti loppuelämän jossakin muodossa tapahtui mitä tapahtui.
Tässä on ihminen, jolle vilpittömästi haluan äärettömästi hyvää, montaa erilaista rakastamista, hoivaa, huolenpitoa, kunnioitusta, you name it. Hän on kaunis ja on sitä aina ollut. Vaikka tämä mitä olen nähnyt olisi ainoa mitä hänestä ikinä saan nähdä, olisi se enemmän kauneutta, herkkyyttä ja voimaa talsia tulessa ja tuiskussa kuin kellään järjen mukaan pitäisi olla.
Koen kuitenkin, että häntä palvelee paremmin se, että hän voi olla varma siitä, että mitä ikinä sanonkaan sitten joskus, niin se pohjautuu häneen todelliseen itseensä eikä osittain vuosien aikana aivan epähuomiossakin luotuihin mielikuviin. Kyllä se minulle itsellenikin on arvokkaampaa, jos joku kertoo kauniita asioita senkin jälkeen, kun on minut nähnyt unisin silmin tukka pystyssä, harmituspäivänä tai könynnyt kanssani juhlista kotiin kun minulla on huono olo ja toinen kenkä hukassa. Ja on oikeasti pussattu ja ehkä voitu todeta, että kyllähän tuota pussaa uudestaankin.
Onhan tässä kaikenlaisia puolia nähty, mutta esimerkiksi arkiminä on ihan pimennossa ja minun puolelta esimerkiksi se minä, joka ei ole aivan pingottunut jännityksestä. Senkin esiintuloon tarvitaan aikaa, kuten niiden negatiivisempienkin puolienkin esiintuloon. Ne eivät ole mikään este ja lisäävät vain tuntemusta toisesta, tekevät hänestä ja minusta myös sen mitä olemme. Mutta kyllä niitäkin kannattaa ajatella ja pohtia. Esimerkiksi niin, että no, missä asteessa tälläisen fletkumadon kanssa jaksaa elämän hetkiään jakaa :D
Täällä riittää se, että kirjoittaa kirjakielellä, niin kaikki näköjään olettavat heti samaksi henkilöksi. t. eräs nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on joskus niin vaikeaa. R-sana sisältää niin paljon latausta. Sitä ei ole helppoa viljellä. Rakkauden tunnustaminen on kuin tähden syttyminen ja aurinkokunnan muodostuminen planeettoineen ja kuineen. Niillä pienillä sanoilla luodaan kokonaisia uusia maailmoja. Uuden elämän alkujakin. Uusia seikkailukertomuksia, romanttista draamaa, komediaa, traagisia kohtaloita ja joskus vähän dekkareita ja jännitystäkin. Sitten me hömelöimmät laitamme päälle vielä scifiä ja fantasiaa.
Mistä tietää koska siihen on valmis? Koska toinen on? Nauraako se? Ei mistään. Ei sitä tiedä ennenkuin kokeilee. Tunteesta voi olla varma, mutta sanominen... sanat kerran sanotut ei koskaan palaa takaisin. Se muuttuu peruuttamattomaksi ja siitä joutuu edesvastuuseen. Hurjaa.
Joillekin jutuille tekisi mieli antaa jättiylänuoli tai joku supertykkäys. Tässä yksi sellainen. Kiitos.
Ketään ei kaivata, mutta kehuja sataa! Vähän kuin kestotrolli pervopena kulkusineen hopeakettu itselleen kommentoimassa, taas kerran. Kyselykausi voi hyvin myös, ja tekopöyristymiset.
No niin trolli, kyllä tänne mahtuu. Heidi puuttuu vielä tältä päivää!
Älä jaksa hölmöillä. Kirjoitin tuon vastauksena, mutta kuitenkin erikseen ja sivusta, jonkun muun viestin kysymykseen. Täällä notkun minäkin vain koska kaipaan. En vain koe tarpeen joka ikisessä viestissä samoja triviaaleja ja lällyjä kaipauksen virallisia kiintiölausekkeita toistella, vähempikin riittää. Omaa kaipaustani ilmennän myös vaikkapa inspiroitumalla näpyttelemään hetken R-sanan sanomisen painokkuudesta. Jos se sua ärsyttää, niin voi voi. Ainakin tuotan jotain mielestäni kaunista, siinä missä sinä vain roskaat. Joku muukin tykkäsi, ja siitä muutuitkin herneimuriksi. Tiedätkös, positiivisuus luo positiivisuutta ja jos olet aina vaan vihainen ja ilkeä muille, et pääse itse luomastasi kurimuksesta koskaan pois. Tunnisteitakin joku tivasi ja jos se auttaa samalla sinun haurasta mieltäsi hyväksymään että täällä on useita kaipaajia ihan tosissaan, niin täältä pesee. Olen mies 35-40 ja tykkään kirjoittamisesta. Sille on syynsä, että kirjoittelen tänne enkä kaivatulleni. Vaikka hänelle tavallaan kirjoitankin.
Sivusta ja erikseen, kun et kerran halua kaipauksia toistella, lällyjäkin vielä, perusta oma ketju näille selvästi samasta kynästä peräisin oleville ylipitkille sepitelmille. Jos joku jotain peukkuja täällä kyttää, se on näiden hölinöiden sarjanuolettaja ilmiselvästi.
Millainen sun mielestä sitten on sellainen oikea kaipausviesti, jos kauniit kirjoitukset rakkaudesta ei sitä ole?
Vierailija kirjoitti:
J+T62
Jore + Teme , kuudes helmikuuta?
Laavulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on joskus niin vaikeaa. R-sana sisältää niin paljon latausta. Sitä ei ole helppoa viljellä. Rakkauden tunnustaminen on kuin tähden syttyminen ja aurinkokunnan muodostuminen planeettoineen ja kuineen. Niillä pienillä sanoilla luodaan kokonaisia uusia maailmoja. Uuden elämän alkujakin. Uusia seikkailukertomuksia, romanttista draamaa, komediaa, traagisia kohtaloita ja joskus vähän dekkareita ja jännitystäkin. Sitten me hömelöimmät laitamme päälle vielä scifiä ja fantasiaa.
Mistä tietää koska siihen on valmis? Koska toinen on? Nauraako se? Ei mistään. Ei sitä tiedä ennenkuin kokeilee. Tunteesta voi olla varma, mutta sanominen... sanat kerran sanotut ei koskaan palaa takaisin. Se muuttuu peruuttamattomaksi ja siitä joutuu edesvastuuseen. Hurjaa.
Joillekin jutuille tekisi mieli antaa jättiylänuoli tai joku supertykkäys. Tässä yksi sellainen. Kiitos.
Ketään ei kaivata, mutta kehuja sataa! Vähän kuin kestotrolli pervopena kulkusineen hopeakettu itselleen kommentoimassa, taas kerran. Kyselykausi voi hyvin myös, ja tekopöyristymiset.
No niin trolli, kyllä tänne mahtuu. Heidi puuttuu vielä tältä päivää!
Älä jaksa hölmöillä. Kirjoitin tuon vastauksena, mutta kuitenkin erikseen ja sivusta, jonkun muun viestin kysymykseen. Täällä notkun minäkin vain koska kaipaan. En vain koe tarpeen joka ikisessä viestissä samoja triviaaleja ja lällyjä kaipauksen virallisia kiintiölausekkeita toistella, vähempikin riittää. Omaa kaipaustani ilmennän myös vaikkapa inspiroitumalla näpyttelemään hetken R-sanan sanomisen painokkuudesta. Jos se sua ärsyttää, niin voi voi. Ainakin tuotan jotain mielestäni kaunista, siinä missä sinä vain roskaat. Joku muukin tykkäsi, ja siitä muutuitkin herneimuriksi. Tiedätkös, positiivisuus luo positiivisuutta ja jos olet aina vaan vihainen ja ilkeä muille, et pääse itse luomastasi kurimuksesta koskaan pois. Tunnisteitakin joku tivasi ja jos se auttaa samalla sinun haurasta mieltäsi hyväksymään että täällä on useita kaipaajia ihan tosissaan, niin täältä pesee. Olen mies 35-40 ja tykkään kirjoittamisesta. Sille on syynsä, että kirjoittelen tänne enkä kaivatulleni. Vaikka hänelle tavallaan kirjoitankin.
Sivusta ja erikseen, kun et kerran halua kaipauksia toistella, lällyjäkin vielä, perusta oma ketju näille selvästi samasta kynästä peräisin oleville ylipitkille sepitelmille. Jos joku jotain peukkuja täällä kyttää, se on näiden hölinöiden sarjanuolettaja ilmiselvästi.
Millainen sun mielestä sitten on sellainen oikea kaipausviesti, jos kauniit kirjoitukset rakkaudesta ei sitä ole?
Lue: trolli kaipaa kirjoituksilleen valmiin mallin! No, aloita vaikka puhumalla kaivatulle, eikä kirjoittamalla itsestään selvyyksiä ja latteuksia ” yleisölle ”.
Jotenkin tuosta pitkästä sepustuksestani saa sen kuvan kuin en kokisi, että jo nyt olisi riittävästi aineksia asian toteamiseen. Kyllä niitä on, olkoon vaikka pari haavekuvaakin matkassa! Ei ihmistuntemukseni niiiin huono ole tai sen tuntemus, mitä itse tarvitsen tai hän tarvitsee ja millä tavoin voisin hyvin katsoa hänen sopivan itselleni ja minun sopivan hänelle.
Mutta karu fakta kuitenkin on myös, että kaipuu itsessään on luonut myös itseään ruokkivan olennon, joka porskuttaa, vaikka toista ei näkisi aikoihin (ja toisaalta hyvä näin, koska hän kyllä ansaitsee kaiken kaukokaipuunkin <3). Se perustuu toki todelle, yhteisille kokemuksille, naurulle, silmiinkatsomisille, kaikelle sille mitä on toisessa nähnyt, tuttuudelle, turvallisuudelle, lempeydelle, hassuttelulle, niille lyhyille kosketuksille, älyttömälle ja selittämättömälle vetovoimalle ja ihanille halauksille.
Mutta. Kyllä r-sana on niin iso asia ja juuri "peruuttamaton" että se olisi minusta suorastaan toisen kiusaamista sanoa se liian aikaisin, jos ei ole aivan varma, että puhutaan pitkästä kumppanuudesta, jossa kummallakin on vähintäänkin hyvin todennäköiseltä näyttävät mahdollisuudet olla onnellinen. Ja sitähän tässäkin tapauksessa ideaalitilanteessa kai halutaan. Se itselleni kantaa ääneen sanottuna paljon merkitystä. Vieläkin enemmän kuin se, mitä nyt hänestä ajattelen. Ei niissä sanoissa ole vain raakaa tunnetta ja hyväksyntää, vaan myös sitoutumista myötä ja vastamäessä. Toki, ei liian vakavasti pidä ottaa :D En kenenkään päätä puraise tunnustuksista. Sanoo, jos siltä tuntuu.
Se jos ei sano, se on hyvä sekin. Siltikin voi rakastaa niin paljon ettei se tähän maailmaan mahdu. Jotkut asiat vain on niitä "oikea aika"-asioita. Itse en edes muista milloin olisin kenellekään suoraan noin sanonut, muuta kuin lemmikeilleni ja ne eivät ole ihmisiä. Juuri näin rajoittunut sen käytössä ihmisten kanssa taas olen. Niitä tunteitahan minulla kyllä on useita ihmisiä kohtaan. On ystäviä ja perhettä sekä romanttisesti häntä kohtaan. Ehkä tuo litania on mielessäni puhtaasti romanttinen sekä omaa mahdollista jälkikasvua varten? Ja vanhempaa varten, vaikken sitä kyllä ole ulos saanut kakistettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veto oli tosiaan voimakas, ja ainakin sinä viehätit silmääni (silmiin sattui). Ja mistään ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta sitä tuskin tiesit? Kaipaamaan jäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua kysyä yhtäkään kysymystä enkä varsinkaan kuulla vastausta, puhua mistään oikeasta
Satuttaa itseäni enääEntäs jos kysymykset ja vastaukset voisivatkin helpottaa kipua tai jopa korjata asioita?
Tässä tapauksessa todennäköisesti ei, ja oon liian herkkä ottamaan riskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on joskus niin vaikeaa. R-sana sisältää niin paljon latausta. Sitä ei ole helppoa viljellä. Rakkauden tunnustaminen on kuin tähden syttyminen ja aurinkokunnan muodostuminen planeettoineen ja kuineen. Niillä pienillä sanoilla luodaan kokonaisia uusia maailmoja. Uuden elämän alkujakin. Uusia seikkailukertomuksia, romanttista draamaa, komediaa, traagisia kohtaloita ja joskus vähän dekkareita ja jännitystäkin. Sitten me hömelöimmät laitamme päälle vielä scifiä ja fantasiaa.
Mistä tietää koska siihen on valmis? Koska toinen on? Nauraako se? Ei mistään. Ei sitä tiedä ennenkuin kokeilee. Tunteesta voi olla varma, mutta sanominen... sanat kerran sanotut ei koskaan palaa takaisin. Se muuttuu peruuttamattomaksi ja siitä joutuu edesvastuuseen. Hurjaa.
Joillekin jutuille tekisi mieli antaa jättiylänuoli tai joku supertykkäys. Tässä yksi sellainen. Kiitos.
Ketään ei kaivata, mutta kehuja sataa! Vähän kuin kestotrolli pervopena kulkusineen hopeakettu itselleen kommentoimassa, taas kerran. Kyselykausi voi hyvin myös, ja tekopöyristymiset.
No niin trolli, kyllä tänne mahtuu. Heidi puuttuu vielä tältä päivää!
Kulkusia ja tekopöyristymistä?
Lieköhän olisi sinulla tekopöyristymistä jos sulloisin kulkuseni sinulle paikkaan jonne ei aurinko paista vaiko kirvoittaisiko sen huulillesi vienon hymyn, edes pienen pieneksi hetkeksi? :D
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veto oli tosiaan voimakas, ja ainakin sinä viehätit silmääni (silmiin sattui). Ja mistään ei meinannut tulla yhtään mitään, mutta sitä tuskin tiesit? Kaipaamaan jäin.
Sivusta ; ei kukaan voi tietää, ellei toinen sano.
Ärsyttää olla koukussa tähän ketjuun. Täällä peukuttelen viestejä, jotka vain tuovat valheellista toivoa siitä, että ehkä sinäkin joskus jossain muistat minut ja jopa tunnet jonkin läikähdyksen. Mutta järkeni sanoo, että jos kaipaisit minua, et höpöttelisi ja peukuttelisi siitä täällä, vaan jossain muualla. Yrittäisit edes jonkinlaista lähentymistä. Sitten selittelen itselleni, että ehkä haluat vain suojella itseäsi tai minua. Mutta järkeni torppaa kaikki selitykset. "Tajua jo. Ei ole mitään selitystä. Ei ole mitään. Ei koskaan ollut mitään. Ei se edes välitä, ei millään tasolla. Unohda." En silti usko, että voin. Tämä ristiriita on pahin. Miksi se edes on niin tärkeää? Miksi nyt? Ehkä maailmankuvani kannalta tarvin sen tiedon, totuuden, olipa se mitä vain. En kuitenkaan uskalla kysyä. Miten voisin saada varman tiedon kysymättä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on joskus niin vaikeaa. R-sana sisältää niin paljon latausta. Sitä ei ole helppoa viljellä. Rakkauden tunnustaminen on kuin tähden syttyminen ja aurinkokunnan muodostuminen planeettoineen ja kuineen. Niillä pienillä sanoilla luodaan kokonaisia uusia maailmoja. Uuden elämän alkujakin. Uusia seikkailukertomuksia, romanttista draamaa, komediaa, traagisia kohtaloita ja joskus vähän dekkareita ja jännitystäkin. Sitten me hömelöimmät laitamme päälle vielä scifiä ja fantasiaa.
Mistä tietää koska siihen on valmis? Koska toinen on? Nauraako se? Ei mistään. Ei sitä tiedä ennenkuin kokeilee. Tunteesta voi olla varma, mutta sanominen... sanat kerran sanotut ei koskaan palaa takaisin. Se muuttuu peruuttamattomaksi ja siitä joutuu edesvastuuseen. Hurjaa.
Joillekin jutuille tekisi mieli antaa jättiylänuoli tai joku supertykkäys. Tässä yksi sellainen. Kiitos.
Ketään ei kaivata, mutta kehuja sataa! Vähän kuin kestotrolli pervopena kulkusineen hopeakettu itselleen kommentoimassa, taas kerran. Kyselykausi voi hyvin myös, ja tekopöyristymiset.
No niin trolli, kyllä tänne mahtuu. Heidi puuttuu vielä tältä päivää!
Älä jaksa hölmöillä. Kirjoitin tuon vastauksena, mutta kuitenkin erikseen ja sivusta, jonkun muun viestin kysymykseen. Täällä notkun minäkin vain koska kaipaan. En vain koe tarpeen joka ikisessä viestissä samoja triviaaleja ja lällyjä kaipauksen virallisia kiintiölausekkeita toistella, vähempikin riittää. Omaa kaipaustani ilmennän myös vaikkapa inspiroitumalla näpyttelemään hetken R-sanan sanomisen painokkuudesta. Jos se sua ärsyttää, niin voi voi. Ainakin tuotan jotain mielestäni kaunista, siinä missä sinä vain roskaat. Joku muukin tykkäsi, ja siitä muutuitkin herneimuriksi. Tiedätkös, positiivisuus luo positiivisuutta ja jos olet aina vaan vihainen ja ilkeä muille, et pääse itse luomastasi kurimuksesta koskaan pois. Tunnisteitakin joku tivasi ja jos se auttaa samalla sinun haurasta mieltäsi hyväksymään että täällä on useita kaipaajia ihan tosissaan, niin täältä pesee. Olen mies 35-40 ja tykkään kirjoittamisesta. Sille on syynsä, että kirjoittelen tänne enkä kaivatulleni. Vaikka hänelle tavallaan kirjoitankin.
Sivusta ja erikseen, kun et kerran halua kaipauksia toistella, lällyjäkin vielä, perusta oma ketju näille selvästi samasta kynästä peräisin oleville ylipitkille sepitelmille. Jos joku jotain peukkuja täällä kyttää, se on näiden hölinöiden sarjanuolettaja ilmiselvästi.
Millainen sun mielestä sitten on sellainen oikea kaipausviesti, jos kauniit kirjoitukset rakkaudesta ei sitä ole?
Lue: trolli kaipaa kirjoituksilleen valmiin mallin! No, aloita vaikka puhumalla kaivatulle, eikä kirjoittamalla itsestään selvyyksiä ja latteuksia ” yleisölle ”.
Se mun kysymys tuli sivusta, sori kun ei tullut mainittua. Trollit muuten syyttää aina muita trolleiksi. Kiitos sulle kun vastasit. Haukkuminen on helppoa, mutta saadaanko nähdä sun kaipausviesti ilman itsestäänselvyyksiä ja latteuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä. Jos tässä olisit, niin mitä tahtoisit kysyä minulta? Toivottavasti päiväsi on ollut hyvä. Monta ajatusta "meistä" on pyörinyt tänään mielessäni. Sinä olet minulle rakas. Olen vakuuttunut siitä, että meillä on jotain ainutlaatuista välillämme. Uskon, että rakkautemme voittaa kaikki esteet. Nuku hyvin.Kauniita unia. Rakastan sinua.
Ai niiden lisäksi joita jo kysyin? Vieläkö meillä on yhteys. Kaipaan sitä. Sinua. Tänään olin kipeä ja väsynytkin eilisillan työvuorosta, joka päättyi vasta 23 maissa. Olin vaisu. Tiedän. Anteeksi. Hyvää yötä. Rakas.
Jos tämä oli sinulta, niin kyllä meillä on yhteys. Tunnen sen. Minäkin kaipaan sinua. Voimia sinulle ja toivottavasti olet tervehtymässä.
Kirjoittelin jokunen kuukausi sitten aika laveasti tunteistani,
toiveistani ja jos mistäkin. Sitten tuli sellainen olo, että
parempi ettei haaveile liiaksi – tai ainakaan kerro täällä.
Olet varmaankin huomannut. Kerronpa siis vaihteen vuoksi
vaikkapa jotain viimeaikaisista työpäivistäni.
Kiirettä on piisannut ja olen ollut välillä ärtynyt ja
turhautunut, sillä kuten tiedät, jos systeemit ovat nurin,
hommat eivät etene. No, hommat eivät todellakaan ole
edenneet. Se on kuitenkin sanottava, että poissaolosi
on, merkillistä kyllä, tehnyt hyvää. Käsitä väärin, jos
haluat. Ja höps. Aina silloin, kun systeemi ei ole vajonnut
Gehennan rotkoon, asiat ovat sujuneet oikein kivasti.
Sydän ei ole muljahdellut, ajatukset eivät ole jumittaneet.
Mitäpä vielä? Sinähän jätit muiston jälkeesi ja kyllä,
se on tuonut paljon hyvää mieltä. Ja se yksi uusi, joka
on edelleen aika arka, auttoi minua tänään ja näet kyllä
sitten. Ei mitään henkilökohtaista tällä kertaa. Eh?
Selitys, selitys. Et jättänyt minulle perinteisiä
jäähyväisiä, enkä itsekään tullut sinua vastaan.
Mutta silmäsi loistivat (taas kerran) kivasti.
Niin, just silloin, kun nostin nolostuneen huvittuneena
jotain kasvojeni eteen. Paperiarkin vai minkä lie?
Kiva muisto joka tapauksessa.
Puhuin silloin yhden kerran, että sillä yhdellä
läheiselläni on ongelmia. Emme puhuneet asiasta
jouluna, mutta hän vaikutti kuitenkin ihan tasapainoiselta
ja oli edelleen sillai järkevästi rakastunut.
Hän on sellainen siili. Oravaksikin häntä on kutsuttu.
Ja niitähän me kai suojellaan, vaikka tekevät toisinaan
pahojakin. Monta juttua on sinullakin vielä funtsittavana,
sitten joskus. Enpä itsekään arvannut, mitä kaikkea
eteen voi tupsahtaa, kun siili lähtee liikkeelle.
Kutsuisinko lopuksi sinua jollain nimellä?
No tottahan toki.
Kaikkea hyvää sinulle, Modesty.
Olet ihana.
Ja minä nyt vain...
tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Olet ihanan näköinen nainen.
Et sinäkään ole hassumpi.
Ketju on lukittu.
Vuonna 2015, kahvilan ikkunasta.