Mies varannut ajan vasektomiaan, nainen haluaisi vielä säilyttää mahdollisuuden lasten saantiin.. kestääkö suhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset! Ap sanoo hyvin selkeästi, että hän ymmrtää, että miehen keho = meihen päätös. Hän kysyykin, mitä te olette mieltä siitä, että miten suhde kestää vai kestääkö?

Kukaan ei tainnut vastata vielä siihen kysymykseen.

No minäpä kerron. Minä luulen, että se asia jää vaivaamaan sinua, ap. Ymmärrän täysin ajatuksesi, tuntisin ja ajattelisin varmasti samalla tavalla kuin sinä vastaavassa tilanteessa. Se, kuinka paljon tämä miehesi päätös loppujen lopuksi tulee vaikuttamaan teidän suhteeseen, jää nähtäväksi. Luultavasti kuitenkin se tekee särön, koska et tule kovin helposti unohtamaan sen, että sun mielipidettä ei otettu huomioon asiassa, joka on ollut sinulle erittäin tärkeä.

Unohdit myös, että se tekee särön, että ap ei ota miehen mielipidettä huomioon. Lapsia ei tehdä, jos toinen vain haluaa ja toinen ei!

Ap kirjoitti ettei ole varma haluaako lapsia vai ei. Nuo ovat isoja päätöksiä, joita olisi hyvä saada pohtia ajan kanssa. Ota tai jätä -tilanteet usein päättävät parisuhteen.

Ap saa rauhassa pohtia. Hänellä ei ole kuitenkaan oikeutta huijata tai painostaa isäksi nykyistä kumppaniaan, joka on jo miettinyt asiaa ja on varma ettei niitä lapsia halua.

Miksi näissä ketjuissa aina ensimmäisenä ajatellaan, että epävarma nainen päätyy huijaamaan miestä jotenkin? Näin ajattelevalla ihmisellä on varmasti surkea parisuhde, jos mitään luottamusta toiseen ei ole.

Ap:n mies ei luota ap:hen. Siksi hän menee nyt heti sinne vasektomiaan eikä myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt aikuinen ihminen jotain rotia tuohon hommaan. Jos tuon takia edes mietit lasten perheen rikkomista, niin et välitä niistä aiemmistakaan lapsista sen vertaa että kannattaisi muutenkaan uusia hankkia. Näin se menee, että se jonka raja tulee vastaan aiemmin päättää lapsiluvun. Näistä on toki hyvä puhua etukäteen jotta välttyy pahoilta kriiseiltä, mutta lapsiluvun takia eroaminen on äärimmäistä itsekkyyttä. Omat oikut pistetään paitsi puolison niin myös lasten parhaan edelle. Sellaisen ihmisen ei olisi pitänyt hankkia niitä ensimmäisiäkään lapsia.

Entä jos puoliso on luvannut yhteen mennessä, että lapsia voidaan hankkia tietty määrä, mutta yllättäen muuttaakin mielensä? Onko ero silloinkin sinusta itsekäs päätös, jos toinen yhä saman määrän lapsia haluaa?

Kyllä on. Äärimmäistä itsekkyyttä niitä jo olemassa olevia lapsia kohtaan. Jos ei välitä lapsista sen vertaa, että pyrkisi pitämään perheen yhdessä, niin mitä varten niitä lapsia silloin ylipäätään tehdään? Itsekkäistä syistä, siksi että minäminäminä, ei siksi että ne lapset olisi itsessään tärkeitä. Ja silloin on minusta jo aivan väärät syyt lisääntyä.

Mutta tämä on nykypäivänä varmaan täysin kielletty mielipide, kun pitäisi vaan hokea sitä äidin onni on lapsen onni -mantraa jolla perusteellaan jo vaikka kuinka poskettomia perhettä kohtaan tehtyjä törkeyksiä.

Ahaa. Entä jos haluaa ottaa useamman rakastajan, vaikka suhteen alussa on sovittu, että ollaan vain kahdestaan? Onko puoliso silloin itsekäs, jos menee hajottamaan perheen?

Tämä on kuule aika eri asia. Ensinnäkin, tuossa esimerkissä ei erota tehdääkseen lisää lapsia joista ei välitetä. Toiseksi, pitäisi olla itsestäänselvyys, ettei kukaan voi etukäteen tietää kuinka raskaiksi kokee vauva- ja pikkulapsivuodet tai raskaudet ja synnytykset. Kumppanin hylkääminen ja lasten perheen rikkominen on tuollaisessa tilanteessa pohjatonta itsekkyyttä ja julmuutta eikä mitenkään verrannollinen uskottomuuden takia eroamiseen.

Mielenkiinnosta vaan kysyn, että koskeeko tuo asenne vain asetelmaa jossa mies on se joka ei halua lapsia? Vai olisitko ihan tosissasi sitä mieltä, että mieheltä EI olisi itsekästä jättää vaimoa viiden lapsen kanssa vain siksi, ettei hän jaksanutkaan enää sitä kuudetta vaikka suurperhettä aikanaan yhdessä suunniteltiin?

Niin kukaan ei tosiaan vastaa siihen, mitä ap kysyy.

Kysymys siis on, mitä tekee parisuhteelle se että on jostain asiasta mahdollisesti erilaiset käsitykset, ja asia on ns.lopullinen.

Kyllä siitä särö suhteeseen tulee. Mitä luultavammin ap on aivan täysin tyytyväinen ja onnellinen perheeseensä nyt - mutta miehen tapa ilmoittaa asia, edetä nopeasti jne tässä satuttaa. Kyllä se koskettaa molempia, jos puoliso tekee vasektomian.

Miehen toiminnalle et ap voi mitään. Hän on tuottanut sinulle tässä asiassa pettymyksen ja pettymykset kuuluu elämään. Itse sulattelisin asiaa itsekseni ja yrittäisin ottaa omaa aikaa ja tilaa. Ymmärrän että teillä on lapsia ja pieni vauva, mutta koita ottaa omaa tilaa silti, vaikka lasten kanssa. Rivien välistä mä luen, että mieheltä tällainen yksipuolinen päätös ja nopea toiminta on passiivisagressiivista. Jättäisin sen omaan arvoonsa. En keskustelisi koko asiasta enää, hänen keho ja hänen päätös. Mutta sullakin on sun oma elämä ja sun omat päätökset. Mies pitää sua ehkä itsestäänselvyytenä.

Muutenkaan en ymmärrä tuota ettei yhdessä keskustella. Mun mies suhteen alkuaikoina ilmoitti, ettei tiedä haluaako lisää lapsia (hänellä oli jo 2). Minä aloin välittömästi suunnittelemaan jo omaa elämää mihin muutan ja lähden kun mun määräaika umpeutuu (annoin puoli vuotta aikaa muuttaa mielensä), mutta tein tämän kaiken vain omassa päässäni, kertomatta miehelle. Ehdin säästää sievoisen summan rahaakin. Keskityin vain omaan elämään ja nauttimaan omasta elämästä, mitä mä tollasella miehellä joka ei ollut varma haluaako lisääntyä mun kanssa. Ei mennyt kuin pari kk niin mies jätti ehkäisyn pois.

Eli, nauti elämästäsi, lapsista joita sulla nyt on ja sun perhe-elämästä heidän kanssa. Jos mies pelkää sitä toista yhteistä lasta noin kovasti, pelätköön. Jos asia jää vaivaa teidän välille, se jää. Se ei ole pelkästään sun käsissä, myös miehen. Mies on vähätellyt tämän asian merkityksellisyyttä - ehkä tajuaa jossain vaiheessa sen. Jos ei tajua, voi hyvin olla ettei suhde kestä. Ja sulla on oikeus elää sun omaa elämää lastesi kanssa! Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset! Ap sanoo hyvin selkeästi, että hän ymmrtää, että miehen keho = meihen päätös. Hän kysyykin, mitä te olette mieltä siitä, että miten suhde kestää vai kestääkö?

Kukaan ei tainnut vastata vielä siihen kysymykseen.

No minäpä kerron. Minä luulen, että se asia jää vaivaamaan sinua, ap. Ymmärrän täysin ajatuksesi, tuntisin ja ajattelisin varmasti samalla tavalla kuin sinä vastaavassa tilanteessa. Se, kuinka paljon tämä miehesi päätös loppujen lopuksi tulee vaikuttamaan teidän suhteeseen, jää nähtäväksi. Luultavasti kuitenkin se tekee särön, koska et tule kovin helposti unohtamaan sen, että sun mielipidettä ei otettu huomioon asiassa, joka on ollut sinulle erittäin tärkeä.

Unohdit myös, että se tekee särön, että ap ei ota miehen mielipidettä huomioon. Lapsia ei tehdä, jos toinen vain haluaa ja toinen ei!

Ap kirjoitti ettei ole varma haluaako lapsia vai ei. Nuo ovat isoja päätöksiä, joita olisi hyvä saada pohtia ajan kanssa. Ota tai jätä -tilanteet usein päättävät parisuhteen.

Ap saa rauhassa pohtia. Hänellä ei ole kuitenkaan oikeutta huijata tai painostaa isäksi nykyistä kumppaniaan, joka on jo miettinyt asiaa ja on varma ettei niitä lapsia halua.

Miksi näissä ketjuissa aina ensimmäisenä ajatellaan, että epävarma nainen päätyy huijaamaan miestä jotenkin? Näin ajattelevalla ihmisellä on varmasti surkea parisuhde, jos mitään luottamusta toiseen ei ole.

Mikä muu syy aplla olisi yrittää pelata aikaa? Jos/kun miehen päätös on joka tapauksessa vasektomia, ei lopputulos muutu mihinkään odottamalla pari vuotta - lisää lapsia ei enää tule. Paitsi jos ap saa tosiaan sen lisäajan, ja ehtii järjestää "vahingon".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset! Ap sanoo hyvin selkeästi, että hän ymmrtää, että miehen keho = meihen päätös. Hän kysyykin, mitä te olette mieltä siitä, että miten suhde kestää vai kestääkö?

Kukaan ei tainnut vastata vielä siihen kysymykseen.

No minäpä kerron. Minä luulen, että se asia jää vaivaamaan sinua, ap. Ymmärrän täysin ajatuksesi, tuntisin ja ajattelisin varmasti samalla tavalla kuin sinä vastaavassa tilanteessa. Se, kuinka paljon tämä miehesi päätös loppujen lopuksi tulee vaikuttamaan teidän suhteeseen, jää nähtäväksi. Luultavasti kuitenkin se tekee särön, koska et tule kovin helposti unohtamaan sen, että sun mielipidettä ei otettu huomioon asiassa, joka on ollut sinulle erittäin tärkeä.

Unohdit myös, että se tekee särön, että ap ei ota miehen mielipidettä huomioon. Lapsia ei tehdä, jos toinen vain haluaa ja toinen ei!

Ap kirjoitti ettei ole varma haluaako lapsia vai ei. Nuo ovat isoja päätöksiä, joita olisi hyvä saada pohtia ajan kanssa. Ota tai jätä -tilanteet usein päättävät parisuhteen.

Ap saa rauhassa pohtia. Hänellä ei ole kuitenkaan oikeutta huijata tai painostaa isäksi nykyistä kumppaniaan, joka on jo miettinyt asiaa ja on varma ettei niitä lapsia halua.

Miksi näissä ketjuissa aina ensimmäisenä ajatellaan, että epävarma nainen päätyy huijaamaan miestä jotenkin? Näin ajattelevalla ihmisellä on varmasti surkea parisuhde, jos mitään luottamusta toiseen ei ole.

Mikä muu syy aplla olisi yrittää pelata aikaa? Jos/kun miehen päätös on joka tapauksessa vasektomia, ei lopputulos muutu mihinkään odottamalla pari vuotta - lisää lapsia ei enää tule. Paitsi jos ap saa tosiaan sen lisäajan, ja ehtii järjestää "vahingon".

Kysyykö tätä sellainen ihminen, jonka sosiaaliset taidot ovat lähellä nollaa? Sitten en ihmettele hämmästelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt aikuinen ihminen jotain rotia tuohon hommaan. Jos tuon takia edes mietit lasten perheen rikkomista, niin et välitä niistä aiemmistakaan lapsista sen vertaa että kannattaisi muutenkaan uusia hankkia. Näin se menee, että se jonka raja tulee vastaan aiemmin päättää lapsiluvun. Näistä on toki hyvä puhua etukäteen jotta välttyy pahoilta kriiseiltä, mutta lapsiluvun takia eroaminen on äärimmäistä itsekkyyttä. Omat oikut pistetään paitsi puolison niin myös lasten parhaan edelle. Sellaisen ihmisen ei olisi pitänyt hankkia niitä ensimmäisiäkään lapsia.

Entä jos puoliso on luvannut yhteen mennessä, että lapsia voidaan hankkia tietty määrä, mutta yllättäen muuttaakin mielensä? Onko ero silloinkin sinusta itsekäs päätös, jos toinen yhä saman määrän lapsia haluaa?

Kyllä on. Äärimmäistä itsekkyyttä niitä jo olemassa olevia lapsia kohtaan. Jos ei välitä lapsista sen vertaa, että pyrkisi pitämään perheen yhdessä, niin mitä varten niitä lapsia silloin ylipäätään tehdään? Itsekkäistä syistä, siksi että minäminäminä, ei siksi että ne lapset olisi itsessään tärkeitä. Ja silloin on minusta jo aivan väärät syyt lisääntyä.

Mutta tämä on nykypäivänä varmaan täysin kielletty mielipide, kun pitäisi vaan hokea sitä äidin onni on lapsen onni -mantraa jolla perusteellaan jo vaikka kuinka poskettomia perhettä kohtaan tehtyjä törkeyksiä.

Ahaa. Entä jos haluaa ottaa useamman rakastajan, vaikka suhteen alussa on sovittu, että ollaan vain kahdestaan? Onko puoliso silloin itsekäs, jos menee hajottamaan perheen?

Tämä on kuule aika eri asia. Ensinnäkin, tuossa esimerkissä ei erota tehdääkseen lisää lapsia joista ei välitetä. Toiseksi, pitäisi olla itsestäänselvyys, ettei kukaan voi etukäteen tietää kuinka raskaiksi kokee vauva- ja pikkulapsivuodet tai raskaudet ja synnytykset. Kumppanin hylkääminen ja lasten perheen rikkominen on tuollaisessa tilanteessa pohjatonta itsekkyyttä ja julmuutta eikä mitenkään verrannollinen uskottomuuden takia eroamiseen.

Mielenkiinnosta vaan kysyn, että koskeeko tuo asenne vain asetelmaa jossa mies on se joka ei halua lapsia? Vai olisitko ihan tosissasi sitä mieltä, että mieheltä EI olisi itsekästä jättää vaimoa viiden lapsen kanssa vain siksi, ettei hän jaksanutkaan enää sitä kuudetta vaikka suurperhettä aikanaan yhdessä suunniteltiin?

Aina kun parisuhteessa tulee jokin uusi tilanne, on siitä keskusteltava yhdessä, jos vaikutukset kohdistuvat molempiin. Muussa tapauksessa suhde tuskin on kovin pitkäikäinen.

Kyse ei oo ajan järjestämisestä, että voisi järjestää "vahinkoraskauden" alkuun, kiitos vain sinulle, joka minua sellaisesta epäilit. Kyse on nimenomaan siitä, kuten joku tässä olikin jo oivaltanut, että näin suuri asia parisuhteessa mielestäni pitäisi tehdä yhdessä. Miehen motiivi tähän ratkaisuun on nyt pari vuotta kestänyt pikkulapsiarki, joka toisinaan on varmasti kaikille raskasta.

Itse olen sitä mieltä, että tuollainen päätös pitäisi tehdä vasta sitten, kun se rankin vaihe on ohi ja pystyy asiaa pohtimaan objektiivisesti. Eli sen takia tuon päätöksen aika ei ole juuri nyt.

Ja taustaa sen verran, että mies on ennenkin muuttanut mielipiteensä isoissa asioissa (ihan itse, ilman painostusta). Pelkään siis, että tämä on asia, jota vielä joskus tulee katumaan, kun sen nyt hätiköiden tekee.

Just, eli haluat aikaa muuttaa miehen mieli. Etkö sen vertaa luota puolisoosi, että uskoisit hänen tietävän mitä hän ITSE haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Just, eli haluat aikaa muuttaa miehen mieli. Etkö sen vertaa luota puolisoosi, että uskoisit hänen tietävän mitä hän ITSE haluaa?

Kuten jo sanoin, haluaisin, että näin iso päätös tehtäisiin yhdessä niin, että kumpikin on siihen tyytyväinen. Itse en ole sellaisessa elämäntilanteessa, että osaisin tuon päätöksen tehdä nyt.

Ja alkujaan tosiaan mietin, mikä vaikutus suhteeseen on sillä, että toinen päättää asian molempien puolesta. Mihin sainkin hyvää pohdintaa, että tuskin ainakaan vahvistaa suhdetta tämä päätös.

Alkuperäinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just, eli haluat aikaa muuttaa miehen mieli. Etkö sen vertaa luota puolisoosi, että uskoisit hänen tietävän mitä hän ITSE haluaa?

Kuten jo sanoin, haluaisin, että näin iso päätös tehtäisiin yhdessä niin, että kumpikin on siihen tyytyväinen. Itse en ole sellaisessa elämäntilanteessa, että osaisin tuon päätöksen tehdä nyt.

Ja alkujaan tosiaan mietin, mikä vaikutus suhteeseen on sillä, että toinen päättää asian molempien puolesta. Mihin sainkin hyvää pohdintaa, että tuskin ainakaan vahvistaa suhdetta tämä päätös.

Miten ihmeessä sinun on niin vaikea ymmärtää, että mies ei päätä mitään sinun puolestasi vaan ihan itsensä puolesta. Miehen keho, miehen päätös. Sinulla ei todellakaan ole osaa eikä arpaa tähän päätökseen, yritä nyt jo tajuta!

Alkuperäinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just, eli haluat aikaa muuttaa miehen mieli. Etkö sen vertaa luota puolisoosi, että uskoisit hänen tietävän mitä hän ITSE haluaa?

Kuten jo sanoin, haluaisin, että näin iso päätös tehtäisiin yhdessä niin, että kumpikin on siihen tyytyväinen. Itse en ole sellaisessa elämäntilanteessa, että osaisin tuon päätöksen tehdä nyt.

Ja alkujaan tosiaan mietin, mikä vaikutus suhteeseen on sillä, että toinen päättää asian molempien puolesta. Mihin sainkin hyvää pohdintaa, että tuskin ainakaan vahvistaa suhdetta tämä päätös.

Huh, mikä kamala akka olet. Ei voi muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä sinun on niin vaikea ymmärtää, että mies ei päätä mitään sinun puolestasi vaan ihan itsensä puolesta. Miehen keho, miehen päätös. Sinulla ei todellakaan ole osaa eikä arpaa tähän päätökseen, yritä nyt jo tajuta!

No päättäähän hän sen minunkin puolesta! Jos hänellä on piuhat poikki, on minunkin lapset tässä suhteessa tehty. Miten se on sinun niin vaikea tajuta? Ei kai kukaan eroa sen takia, että haluaa vain lisää lapsia?? Eihän eronneella ole mitään takeita, että löytäisi uuden puolison kenen kanssa lapsia olisi mahdollista saada.

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just, eli haluat aikaa muuttaa miehen mieli. Etkö sen vertaa luota puolisoosi, että uskoisit hänen tietävän mitä hän ITSE haluaa?

Kuten jo sanoin, haluaisin, että näin iso päätös tehtäisiin yhdessä niin, että kumpikin on siihen tyytyväinen. Itse en ole sellaisessa elämäntilanteessa, että osaisin tuon päätöksen tehdä nyt.

Ja alkujaan tosiaan mietin, mikä vaikutus suhteeseen on sillä, että toinen päättää asian molempien puolesta. Mihin sainkin hyvää pohdintaa, että tuskin ainakaan vahvistaa suhdetta tämä päätös.

Huh, mikä kamala akka olet. Ei voi muuta sanoa.

Mitenköhän tämä tekee minusta kamalan akan, jos oletan, että parisuhteessa ne suuret päätökset tehdään yhdessä?

Ap, olen tuo jonka mies suostui lykkäämään vasektomiaan menoa. Meillä mies oli aiemmin joissain asioissa hyvin ehdoton ja laittoi ne naimisiinmenon ehdoksi. Suostuin silloin pitkin hampain, mutta monta vuotta riitelimme sen takia, kun olin hyvin pettynyt puolison tapaan sanella ja jopa kiristää tekemään miten hän haluaa. Jälkikäteen se kadutti puolisoakin, kun hän ymmärsi ettei parisuhteessa saa hyviä tuloksia sillä, että väkisin runnoo oman näkemyksensä läpi. Nykyään tästä on otettu opiksi ja asioista pyritään päättämään yhdessä. Tämä on ollut kasvun paikka molemmille.

Alkuperäinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just, eli haluat aikaa muuttaa miehen mieli. Etkö sen vertaa luota puolisoosi, että uskoisit hänen tietävän mitä hän ITSE haluaa?

Kuten jo sanoin, haluaisin, että näin iso päätös tehtäisiin yhdessä niin, että kumpikin on siihen tyytyväinen. Itse en ole sellaisessa elämäntilanteessa, että osaisin tuon päätöksen tehdä nyt.

Ja alkujaan tosiaan mietin, mikä vaikutus suhteeseen on sillä, että toinen päättää asian molempien puolesta. Mihin sainkin hyvää pohdintaa, että tuskin ainakaan vahvistaa suhdetta tämä päätös.

Mutta kun näitä päätöksiä ei voi aina tehdä niin, että molemmat ovat tyytyväisiä. Silloin se valitettavasti on se lisää lapsia haluava jonka täytyy joustaa. Ketään ei voi pakottaa eikä saisi edes painostaa hankkimaan lapsia joita ei halua, se on paitsi henkistä väkivaltaa kumppania kohtaan niin myös erittäin julmaa sitä puoliksi ei-toivottua lasta kohtaan. Lapsen hankkiminen kun on joko tai tilanne, siinä ei voi tehdä kompromissia. Jos toinen ei halua niin päätös on tehty ja asia on sillä selvä. Miksi pitäisi antaa kuva neuvotteluhalukkuudesta, kun se olisi kuitenkin valetta ja tässä on loppupeleissä vain yksi ratkaisu?

Alkuperäinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just, eli haluat aikaa muuttaa miehen mieli. Etkö sen vertaa luota puolisoosi, että uskoisit hänen tietävän mitä hän ITSE haluaa?

Kuten jo sanoin, haluaisin, että näin iso päätös tehtäisiin yhdessä niin, että kumpikin on siihen tyytyväinen. Itse en ole sellaisessa elämäntilanteessa, että osaisin tuon päätöksen tehdä nyt.

Ja alkujaan tosiaan mietin, mikä vaikutus suhteeseen on sillä, että toinen päättää asian molempien puolesta. Mihin sainkin hyvää pohdintaa, että tuskin ainakaan vahvistaa suhdetta tämä päätös.

Huh, mikä kamala akka olet. Ei voi muuta sanoa.

Mitenköhän tämä tekee minusta kamalan akan, jos oletan, että parisuhteessa ne suuret päätökset tehdään yhdessä?

Koska sinulle tarkoittaa, että tehdään päätökset yhdessä tarkoittaa samaa kuin SINÄ päätät milloin mies menee vasektomiaan vai meneekö ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just, eli haluat aikaa muuttaa miehen mieli. Etkö sen vertaa luota puolisoosi, että uskoisit hänen tietävän mitä hän ITSE haluaa?

Kuten jo sanoin, haluaisin, että näin iso päätös tehtäisiin yhdessä niin, että kumpikin on siihen tyytyväinen. Itse en ole sellaisessa elämäntilanteessa, että osaisin tuon päätöksen tehdä nyt.

Ja alkujaan tosiaan mietin, mikä vaikutus suhteeseen on sillä, että toinen päättää asian molempien puolesta. Mihin sainkin hyvää pohdintaa, että tuskin ainakaan vahvistaa suhdetta tämä päätös.

Mutta kun näitä päätöksiä ei voi aina tehdä niin, että molemmat ovat tyytyväisiä. Silloin se valitettavasti on se lisää lapsia haluava jonka täytyy joustaa. Ketään ei voi pakottaa eikä saisi edes painostaa hankkimaan lapsia joita ei halua, se on paitsi henkistä väkivaltaa kumppania kohtaan niin myös erittäin julmaa sitä puoliksi ei-toivottua lasta kohtaan. Lapsen hankkiminen kun on joko tai tilanne, siinä ei voi tehdä kompromissia. Jos toinen ei halua niin päätös on tehty ja asia on sillä selvä. Miksi pitäisi antaa kuva neuvotteluhalukkuudesta, kun se olisi kuitenkin valetta ja tässä on loppupeleissä vain yksi ratkaisu?

Naisen hedelmällisyys laskee joka tapauksessa nopeasti, joten pian ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, ettei lasten hankkiminen pariskuntana edes onnistu enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just, eli haluat aikaa muuttaa miehen mieli. Etkö sen vertaa luota puolisoosi, että uskoisit hänen tietävän mitä hän ITSE haluaa?

Kuten jo sanoin, haluaisin, että näin iso päätös tehtäisiin yhdessä niin, että kumpikin on siihen tyytyväinen. Itse en ole sellaisessa elämäntilanteessa, että osaisin tuon päätöksen tehdä nyt.

Ja alkujaan tosiaan mietin, mikä vaikutus suhteeseen on sillä, että toinen päättää asian molempien puolesta. Mihin sainkin hyvää pohdintaa, että tuskin ainakaan vahvistaa suhdetta tämä päätös.

Mutta kun näitä päätöksiä ei voi aina tehdä niin, että molemmat ovat tyytyväisiä. Silloin se valitettavasti on se lisää lapsia haluava jonka täytyy joustaa. Ketään ei voi pakottaa eikä saisi edes painostaa hankkimaan lapsia joita ei halua, se on paitsi henkistä väkivaltaa kumppania kohtaan niin myös erittäin julmaa sitä puoliksi ei-toivottua lasta kohtaan. Lapsen hankkiminen kun on joko tai tilanne, siinä ei voi tehdä kompromissia. Jos toinen ei halua niin päätös on tehty ja asia on sillä selvä. Miksi pitäisi antaa kuva neuvotteluhalukkuudesta, kun se olisi kuitenkin valetta ja tässä on loppupeleissä vain yksi ratkaisu?

Naisen hedelmällisyys laskee joka tapauksessa nopeasti, joten pian ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, ettei lasten hankkiminen pariskuntana edes onnistu enää.

Niin, ap:llahan on jo iso katras ennestään.

Sallainen maapallonpelastaja siellä

Alkuperäinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just, eli haluat aikaa muuttaa miehen mieli. Etkö sen vertaa luota puolisoosi, että uskoisit hänen tietävän mitä hän ITSE haluaa?

Kuten jo sanoin, haluaisin, että näin iso päätös tehtäisiin yhdessä niin, että kumpikin on siihen tyytyväinen. Itse en ole sellaisessa elämäntilanteessa, että osaisin tuon päätöksen tehdä nyt.

Ja alkujaan tosiaan mietin, mikä vaikutus suhteeseen on sillä, että toinen päättää asian molempien puolesta. Mihin sainkin hyvää pohdintaa, että tuskin ainakaan vahvistaa suhdetta tämä päätös.

Huh, mikä kamala akka olet. Ei voi muuta sanoa.

Mitenköhän tämä tekee minusta kamalan akan, jos oletan, että parisuhteessa ne suuret päätökset tehdään yhdessä?

Mutta kun loppupeleissä sitä lasta ei voi hankkia puoliksi. Miehellä joko on oikeus kieltäytyä lapsesta jota hän ei halua tai ei ole. Sinusta ilmeisesti ei ole, vaan sinun mielipiteesi pitäisi voida jyrätä miehen itsemääräämisoikeuden yli. Miehen oikeus kieltäytyä riippuu sinusta siitä, päädytkö harkinnan jälkeen olemaan samaa mieltä vai et. Tämä on minusta kieroutunut näkökulma. Veto-oikeus on näissä asioissa vahvempi kuin oikeus esittää vaatimuksia toiselle.