Uhriutuva uraäiti Hesarin mielipidepalstalla
Joutuu hoitamaan lastansa kotona 1,5-vuotiaaksi asti, koska riittävän laadukasta hoitoa ei ole saatavilla.
Mikä uhraus.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005940790.html?utm_campaign=tf-HS&u…
Kommentit (838)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin koulutettu uraäiti, lapset kyllä jo ohi päiväkoti-iän.
Minusta ei alle vuoden ikäinen kuulu päivähoitoon. Itse olin ilomielin kotona kunnes noin 1,5-vuotiaana lapseni lähtivät päivähoitoon. Meillä ei isästä ollut apua, koska hän on yksityisyrittäjä, ja hänen kohdallaan kotiin jääminen olisi ollut ihan oikeasti mahdotonta.
Hesarin äidille toivotan jaksamista vielä muutaman kuukauden ajan, tai sitten oikeasti se isä mukaan lapsenhoitohommiin.
Niin, ja missä on nykyään sellainen miesten työpaikka, missä ei katsota hyvällä kotiin jäämistä? Vuonna 2018, pääkaupunkiseudulla? Paljastakaa minulle.
Eiköhän totuus ole se, että isä on vielä paremmilla palkoilla eikä tästä syystä kumpikaan vanhemmista halua isän jäävän kotiin. Se on todennäköisesti se oikea syy.
Miksi hankitaan lapsia jos ei olla valmiita laittamaan itseään ja rahaa takasijalle!1?
Miten on hyveellistä hankkia lapsia ja jättää sitten rahan ansaitseminen, siis perheen elättäminen, takasijalle?
Niin. Miksi sitten täällä jankutetaan koko ajan että miehen pitäisi jäädä hoitovapaalle eli laittaa se elättäminen takasijalle?
Enemmän tässä on puhuttu siitä, että pitäisi olla asiallisen tasoista päivähoitoa tarjolla riittävän lähellä kotia.
Tarvitseeko kaiken olla lähellä omaa kotiovea? Ei se muillakaan ole ja hyvin näyttää toimivan. Mun lapset kulkevat 5,5 km suuntaansa kouluun.
Kaikki tuo nillitys johtuu vain omasta laiskuudesta, ei mistään muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin koulutettu uraäiti, lapset kyllä jo ohi päiväkoti-iän.
Minusta ei alle vuoden ikäinen kuulu päivähoitoon. Itse olin ilomielin kotona kunnes noin 1,5-vuotiaana lapseni lähtivät päivähoitoon. Meillä ei isästä ollut apua, koska hän on yksityisyrittäjä, ja hänen kohdallaan kotiin jääminen olisi ollut ihan oikeasti mahdotonta.
Hesarin äidille toivotan jaksamista vielä muutaman kuukauden ajan, tai sitten oikeasti se isä mukaan lapsenhoitohommiin.
Niin, ja missä on nykyään sellainen miesten työpaikka, missä ei katsota hyvällä kotiin jäämistä? Vuonna 2018, pääkaupunkiseudulla? Paljastakaa minulle.
Eiköhän totuus ole se, että isä on vielä paremmilla palkoilla eikä tästä syystä kumpikaan vanhemmista halua isän jäävän kotiin. Se on todennäköisesti se oikea syy.
Miksi hankitaan lapsia jos ei olla valmiita laittamaan itseään ja rahaa takasijalle!1?
Miten on hyveellistä hankkia lapsia ja jättää sitten rahan ansaitseminen, siis perheen elättäminen, takasijalle?
Niin. Miksi sitten täällä jankutetaan koko ajan että miehen pitäisi jäädä hoitovapaalle eli laittaa se elättäminen takasijalle?
Enemmän tässä on puhuttu siitä, että pitäisi olla asiallisen tasoista päivähoitoa tarjolla riittävän lähellä kotia.
Tarvitseeko kaiken olla lähellä omaa kotiovea? Ei se muillakaan ole ja hyvin näyttää toimivan. Mun lapset kulkevat 5,5 km suuntaansa kouluun.
Kaikki tuo nillitys johtuu vain omasta laiskuudesta, ei mistään muusta.
Sullaham on koulu sitten lähellä.
Se ettei halua käyttää kolmea tuntia päivässä päivähoitomatkaan on sitten se tän ketjun varsinainen teema.
Ainakaan minun nimeäni ei akateemisesti koulutettu lastenvalvoja osannut kirjoittaa ollenkaan ja aivan suomalainen nimi on. Kolme kertaa jouduin asian korjaamaan, neljännellä onnistui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin koulutettu uraäiti, lapset kyllä jo ohi päiväkoti-iän.
Minusta ei alle vuoden ikäinen kuulu päivähoitoon. Itse olin ilomielin kotona kunnes noin 1,5-vuotiaana lapseni lähtivät päivähoitoon. Meillä ei isästä ollut apua, koska hän on yksityisyrittäjä, ja hänen kohdallaan kotiin jääminen olisi ollut ihan oikeasti mahdotonta.
Hesarin äidille toivotan jaksamista vielä muutaman kuukauden ajan, tai sitten oikeasti se isä mukaan lapsenhoitohommiin.
Niin, ja missä on nykyään sellainen miesten työpaikka, missä ei katsota hyvällä kotiin jäämistä? Vuonna 2018, pääkaupunkiseudulla? Paljastakaa minulle.
Eiköhän totuus ole se, että isä on vielä paremmilla palkoilla eikä tästä syystä kumpikaan vanhemmista halua isän jäävän kotiin. Se on todennäköisesti se oikea syy.
Miksi hankitaan lapsia jos ei olla valmiita laittamaan itseään ja rahaa takasijalle!1?
Miten on hyveellistä hankkia lapsia ja jättää sitten rahan ansaitseminen, siis perheen elättäminen, takasijalle?
Niin. Miksi sitten täällä jankutetaan koko ajan että miehen pitäisi jäädä hoitovapaalle eli laittaa se elättäminen takasijalle?
Enemmän tässä on puhuttu siitä, että pitäisi olla asiallisen tasoista päivähoitoa tarjolla riittävän lähellä kotia.
Tarvitseeko kaiken olla lähellä omaa kotiovea? Ei se muillakaan ole ja hyvin näyttää toimivan. Mun lapset kulkevat 5,5 km suuntaansa kouluun.
Kaikki tuo nillitys johtuu vain omasta laiskuudesta, ei mistään muusta.
Sullaham on koulu sitten lähellä.
Se ettei halua käyttää kolmea tuntia päivässä päivähoitomatkaan on sitten se tän ketjun varsinainen teema.
Missä menee kolme tuntia päiväkotimatkoihin? Pikkusen on värikyniä käytetty draamanhaussa.
Sitten hoitaa pershedelmänsä kotona. Aina ei voi voittaa eikä saada mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Sitten hoitaa pershedelmänsä kotona. Aina ei voi voittaa eikä saada mitä haluaa.
Niinhän hän hoitaakin. Lisäksi hän kirjoitti asiasta Hesarin mielipidepalstalle, koskaa on sitä mieltä, että tilanne on epäreilu. Mikä tässä on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin koulutettu uraäiti, lapset kyllä jo ohi päiväkoti-iän.
Minusta ei alle vuoden ikäinen kuulu päivähoitoon. Itse olin ilomielin kotona kunnes noin 1,5-vuotiaana lapseni lähtivät päivähoitoon. Meillä ei isästä ollut apua, koska hän on yksityisyrittäjä, ja hänen kohdallaan kotiin jääminen olisi ollut ihan oikeasti mahdotonta.
Hesarin äidille toivotan jaksamista vielä muutaman kuukauden ajan, tai sitten oikeasti se isä mukaan lapsenhoitohommiin.
Niin, ja missä on nykyään sellainen miesten työpaikka, missä ei katsota hyvällä kotiin jäämistä? Vuonna 2018, pääkaupunkiseudulla? Paljastakaa minulle.
Eiköhän totuus ole se, että isä on vielä paremmilla palkoilla eikä tästä syystä kumpikaan vanhemmista halua isän jäävän kotiin. Se on todennäköisesti se oikea syy.
Miksi hankitaan lapsia jos ei olla valmiita laittamaan itseään ja rahaa takasijalle!1?
Miten on hyveellistä hankkia lapsia ja jättää sitten rahan ansaitseminen, siis perheen elättäminen, takasijalle?
Niin. Miksi sitten täällä jankutetaan koko ajan että miehen pitäisi jäädä hoitovapaalle eli laittaa se elättäminen takasijalle?
Enemmän tässä on puhuttu siitä, että pitäisi olla asiallisen tasoista päivähoitoa tarjolla riittävän lähellä kotia.
Tarvitseeko kaiken olla lähellä omaa kotiovea? Ei se muillakaan ole ja hyvin näyttää toimivan. Mun lapset kulkevat 5,5 km suuntaansa kouluun.
Kaikki tuo nillitys johtuu vain omasta laiskuudesta, ei mistään muusta.
Sullaham on koulu sitten lähellä.
Se ettei halua käyttää kolmea tuntia päivässä päivähoitomatkaan on sitten se tän ketjun varsinainen teema.
Missä menee kolme tuntia päiväkotimatkoihin? Pikkusen on värikyniä käytetty draamanhaussa.
Helsingissä voi ihan hyvin mennä jos julkisilla pitää liikkua. Jos yhteydet on huonot, niin 1,5h suuntaansa on ihan realistista. Jonkun jutun luin viime vuonna perheestä, jolla oli kaksi lasta päiväkodissa Helsingissä ja täysin eri puolilla kaupunkia. Autoa ei ollut. Heillä muistaakseni vienti-/hakumatkat 1,5-2h/suunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hoitaa pershedelmänsä kotona. Aina ei voi voittaa eikä saada mitä haluaa.
Niinhän hän hoitaakin. Lisäksi hän kirjoitti asiasta Hesarin mielipidepalstalle, koskaa on sitä mieltä, että tilanne on epäreilu. Mikä tässä on ongelma?
No voi kyynel. Olisi ajatellut asiaa ennen kun porsimaan alkoi. Turha itkeä, kun paska on jo housussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin koulutettu uraäiti, lapset kyllä jo ohi päiväkoti-iän.
Minusta ei alle vuoden ikäinen kuulu päivähoitoon. Itse olin ilomielin kotona kunnes noin 1,5-vuotiaana lapseni lähtivät päivähoitoon. Meillä ei isästä ollut apua, koska hän on yksityisyrittäjä, ja hänen kohdallaan kotiin jääminen olisi ollut ihan oikeasti mahdotonta.
Hesarin äidille toivotan jaksamista vielä muutaman kuukauden ajan, tai sitten oikeasti se isä mukaan lapsenhoitohommiin.
Niin, ja missä on nykyään sellainen miesten työpaikka, missä ei katsota hyvällä kotiin jäämistä? Vuonna 2018, pääkaupunkiseudulla? Paljastakaa minulle.
Eiköhän totuus ole se, että isä on vielä paremmilla palkoilla eikä tästä syystä kumpikaan vanhemmista halua isän jäävän kotiin. Se on todennäköisesti se oikea syy.
Miksi hankitaan lapsia jos ei olla valmiita laittamaan itseään ja rahaa takasijalle!1?
Miten on hyveellistä hankkia lapsia ja jättää sitten rahan ansaitseminen, siis perheen elättäminen, takasijalle?
Niin. Miksi sitten täällä jankutetaan koko ajan että miehen pitäisi jäädä hoitovapaalle eli laittaa se elättäminen takasijalle?
Enemmän tässä on puhuttu siitä, että pitäisi olla asiallisen tasoista päivähoitoa tarjolla riittävän lähellä kotia.
Tarvitseeko kaiken olla lähellä omaa kotiovea? Ei se muillakaan ole ja hyvin näyttää toimivan. Mun lapset kulkevat 5,5 km suuntaansa kouluun.
Kaikki tuo nillitys johtuu vain omasta laiskuudesta, ei mistään muusta.
Sullaham on koulu sitten lähellä.
Se ettei halua käyttää kolmea tuntia päivässä päivähoitomatkaan on sitten se tän ketjun varsinainen teema.
Missä menee kolme tuntia päiväkotimatkoihin? Pikkusen on värikyniä käytetty draamanhaussa.
Helsingissä. Siellä paikkakunnalla mitä tää ketjukin käsittelee.
Helsinkiläisten ei kannata lisääntyä ollenkaan. Eiväthän he osaa ajaa talvisin autoillakaan, kun aina se talvi yllättää, joka helkutin vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hoitaa pershedelmänsä kotona. Aina ei voi voittaa eikä saada mitä haluaa.
Niinhän hän hoitaakin. Lisäksi hän kirjoitti asiasta Hesarin mielipidepalstalle, koskaa on sitä mieltä, että tilanne on epäreilu. Mikä tässä on ongelma?
No voi kyynel. Olisi ajatellut asiaa ennen kun porsimaan alkoi. Turha itkeä, kun paska on jo housussa.
Niin siis demokratia ja sananvapaus toimivat niin, että ihmisillä on oikeus ottaa kantaa ja yrittää muuttaa sellaisia asioita, jotka kokevat epäkohdiksi. Niitä voi esim. nostaa julkiseen keskusteluun, ja niiden pohjalta voi tehdä äänestyspäätöksiä. Siinä mielessä epäkohdista puhuminen ei ole "turhaa" - toki sinulla on vapaus olla toisten toimista mitä mieltä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin koulutettu uraäiti, lapset kyllä jo ohi päiväkoti-iän.
Minusta ei alle vuoden ikäinen kuulu päivähoitoon. Itse olin ilomielin kotona kunnes noin 1,5-vuotiaana lapseni lähtivät päivähoitoon. Meillä ei isästä ollut apua, koska hän on yksityisyrittäjä, ja hänen kohdallaan kotiin jääminen olisi ollut ihan oikeasti mahdotonta.
Hesarin äidille toivotan jaksamista vielä muutaman kuukauden ajan, tai sitten oikeasti se isä mukaan lapsenhoitohommiin.
Niin, ja missä on nykyään sellainen miesten työpaikka, missä ei katsota hyvällä kotiin jäämistä? Vuonna 2018, pääkaupunkiseudulla? Paljastakaa minulle.
Eiköhän totuus ole se, että isä on vielä paremmilla palkoilla eikä tästä syystä kumpikaan vanhemmista halua isän jäävän kotiin. Se on todennäköisesti se oikea syy.
Miksi hankitaan lapsia jos ei olla valmiita laittamaan itseään ja rahaa takasijalle!1?
Miten on hyveellistä hankkia lapsia ja jättää sitten rahan ansaitseminen, siis perheen elättäminen, takasijalle?
Niin. Miksi sitten täällä jankutetaan koko ajan että miehen pitäisi jäädä hoitovapaalle eli laittaa se elättäminen takasijalle?
Enemmän tässä on puhuttu siitä, että pitäisi olla asiallisen tasoista päivähoitoa tarjolla riittävän lähellä kotia.
Tarvitseeko kaiken olla lähellä omaa kotiovea? Ei se muillakaan ole ja hyvin näyttää toimivan. Mun lapset kulkevat 5,5 km suuntaansa kouluun.
Kaikki tuo nillitys johtuu vain omasta laiskuudesta, ei mistään muusta.
Sullaham on koulu sitten lähellä.
Se ettei halua käyttää kolmea tuntia päivässä päivähoitomatkaan on sitten se tän ketjun varsinainen teema.
Missä menee kolme tuntia päiväkotimatkoihin? Pikkusen on värikyniä käytetty draamanhaussa.
Helsingissä. Siellä paikkakunnalla mitä tää ketjukin käsittelee.
Helsingin päivähoitotilanne on vaikea. Nykyään lapsenteko ei aja perheitä Nurmijärville vaan Helsingissä kasvatetaan huikeaa määrää tämän maan lapsista. Mutta päiväkodit eivät pysy mukana. Monella alueella ei päiväkotipaikkaa ole antaa edes jonoon ja tarjotut paikat tosiaan voivat olla pitkällä tai vaikeiden kulkuyhteyksien takana, edes sisaruksia ei välttämättä saa samaan. Osa päiväkodeista tarjoaa jo metsäryhmiä eli lapset pidetään pihalla ja metsissä, koska päiväkotirakennuksessa ei ole enää tilaa. Harva kait ensi sijassa lastaan haluaa päiväksi kokonaan pihalle laittaa. Kaikkien vanhempien työajat eivät ole 8-16, mutta vuoropäiväkoteihin lapsen saaminen on varsinainen lottovoitto. Toisaalta hallituksen toive on, että äidit olisivat mahdollisimman lyhyen aikaa kotona ja palaisivat työelämään paljon ennen kuin kotihoidontuki lakkaa 3 -vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin koulutettu uraäiti, lapset kyllä jo ohi päiväkoti-iän.
Minusta ei alle vuoden ikäinen kuulu päivähoitoon. Itse olin ilomielin kotona kunnes noin 1,5-vuotiaana lapseni lähtivät päivähoitoon. Meillä ei isästä ollut apua, koska hän on yksityisyrittäjä, ja hänen kohdallaan kotiin jääminen olisi ollut ihan oikeasti mahdotonta.
Hesarin äidille toivotan jaksamista vielä muutaman kuukauden ajan, tai sitten oikeasti se isä mukaan lapsenhoitohommiin.
Niin, ja missä on nykyään sellainen miesten työpaikka, missä ei katsota hyvällä kotiin jäämistä? Vuonna 2018, pääkaupunkiseudulla? Paljastakaa minulle.
Eiköhän totuus ole se, että isä on vielä paremmilla palkoilla eikä tästä syystä kumpikaan vanhemmista halua isän jäävän kotiin. Se on todennäköisesti se oikea syy.
Miksi hankitaan lapsia jos ei olla valmiita laittamaan itseään ja rahaa takasijalle!1?
Miten on hyveellistä hankkia lapsia ja jättää sitten rahan ansaitseminen, siis perheen elättäminen, takasijalle?
Niin. Miksi sitten täällä jankutetaan koko ajan että miehen pitäisi jäädä hoitovapaalle eli laittaa se elättäminen takasijalle?
Enemmän tässä on puhuttu siitä, että pitäisi olla asiallisen tasoista päivähoitoa tarjolla riittävän lähellä kotia.
Tarvitseeko kaiken olla lähellä omaa kotiovea? Ei se muillakaan ole ja hyvin näyttää toimivan. Mun lapset kulkevat 5,5 km suuntaansa kouluun.
Kaikki tuo nillitys johtuu vain omasta laiskuudesta, ei mistään muusta.
Vaikka olisit miten ihanan ahkera, ei se tuo vuorokauteesi yhtäkään tuntia lisää. Lapsen ”työpäivä” on tarhamatkat + tarhapäivä, ja se tarhapäivå puolestaan kestää sen aikaa, mikä vanhemmilla menee työmatkaan tarhalta + työpäivään- mahdollinen työaikojen limittäminen, niinä päivinä kun onnistuu. On päivänselvää, että jos tarha sijaitsee kaukana kaikesta, tulee päivistä kestämättömän pitkiä kaikille, vaikka olisivat kuinka ahkeria ihmisiä.
Ihmiset yleensä miettivät asuinalueensa niin, että työmatka ja hoitoon vieminen lähelle kotia onnistuu. Tarhapaikka on sen sijaan niin arvaamatta määrätty ja mahdollisesti muuttuvakin juttu, ettei sen mukaan voi yhtäkkiä myydä asuntoaan ja etsiä uutta.
Mistään laadukkaasta varhaiskasvatuksesta alle vuoden ikäiselle on turha haaveillakaan, ennen kuin lain mukaista suhdelukua pienten kohdalla pienennetään. Tuon ikäisellä ei ole minkäänlaisia omatoimisuustaitoja, kaikki eivät osaa vielä edes kävellä, eli he ovat täysin kiinni aikuisessa. Yhdellä työntekijällä saa olla neljä alle 3-vuotiasta, eli pahimmassa tapauksessa kaikki ovat täysin puettavia, syötettäviä ja sylissä kannettavia.
Tällöin ensimmäisenä puettava lapsi joutuu odottamaan ulospääsyä niin kauan, että myös ne kolme muuta lasta on saatu puettua, ruokapöydässä ensimmäinen syötettävä ehtii jo hermostua, ennen kuin viimeinen ehtii saada ensimmäistäkään lusikallista. Jos vatsa toimii kaikilla ruokailun jälkeen, joutuu viimeinen odottamaan köntsät housussa niin kauan, että kolme muuta on ehditty pestä ensin.
Siitä puhumattakaan, kun tulee harmi ja pitäisi päästä syliin. Kuinka monelta onnistuu neljän vauvan/taaperon sylittely kerralla? Mielestäni tämä on paljon suurempi epäkohta kuin se, saako yli 3-vuotiaita (joista suurin osa osaa jo pukea, syödä, ja käydä vessassa pääosin itse) olla 7 vai 8.
Ei kai tuon mamman ongelma ollut matkat vaan se, että halusi laadukkaampaa hoitoa. Mitä tulee hoitopaikan sijaintiin, ei hyvätuloinen saa yhtään huonommista paikoista hoitopaikkaa kuin pienituloinenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hoitaa pershedelmänsä kotona. Aina ei voi voittaa eikä saada mitä haluaa.
Niinhän hän hoitaakin. Lisäksi hän kirjoitti asiasta Hesarin mielipidepalstalle, koskaa on sitä mieltä, että tilanne on epäreilu. Mikä tässä on ongelma?
Siis millä tavalla epäreilu? Samojen asioiden kanssa painivat lähes kaikki lapsiperheiden vanhemmat. Miksi hänen kohdallaan tilanne on yhtään epäreilumpi?
Vierailija kirjoitti:
Mistään laadukkaasta varhaiskasvatuksesta alle vuoden ikäiselle on turha haaveillakaan, ennen kuin lain mukaista suhdelukua pienten kohdalla pienennetään. Tuon ikäisellä ei ole minkäänlaisia omatoimisuustaitoja, kaikki eivät osaa vielä edes kävellä, eli he ovat täysin kiinni aikuisessa. Yhdellä työntekijällä saa olla neljä alle 3-vuotiasta, eli pahimmassa tapauksessa kaikki ovat täysin puettavia, syötettäviä ja sylissä kannettavia.
Tällöin ensimmäisenä puettava lapsi joutuu odottamaan ulospääsyä niin kauan, että myös ne kolme muuta lasta on saatu puettua, ruokapöydässä ensimmäinen syötettävä ehtii jo hermostua, ennen kuin viimeinen ehtii saada ensimmäistäkään lusikallista. Jos vatsa toimii kaikilla ruokailun jälkeen, joutuu viimeinen odottamaan köntsät housussa niin kauan, että kolme muuta on ehditty pestä ensin.
Siitä puhumattakaan, kun tulee harmi ja pitäisi päästä syliin. Kuinka monelta onnistuu neljän vauvan/taaperon sylittely kerralla? Mielestäni tämä on paljon suurempi epäkohta kuin se, saako yli 3-vuotiaita (joista suurin osa osaa jo pukea, syödä, ja käydä vessassa pääosin itse) olla 7 vai 8.
Tämä on totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää nyt kaikki oppia ainakin, että ei ole mitään ”kodinhoidon tukea”. Kukaan ei tue kodinhoitoa.
On olemassa KOTIhoidon tuki, jolla tuetaan lapsen kotihoitoa.
Tämä ei ole mikään harmiton virhe, nimittäin moni kuvittelee, että kotona olevan vanhemman tehtävä olisi hoitaa yksin kaikki kotityöt. Ei ole. Kotona olevan vanhemman päätehtävä on hoitaa sitä lasta, ei kotia. Se lapsen hoito on vastuullinen tehtävä, joka voi lapsesta riippuen viedä kaikenkin ajan. Jos siinä sivussa ehtii muita juttuja, niin kiva perheelle, mutta se kodinhoito ei ole mikään päähomma siinä.
Se joka on kotona, tekee myös niitä kotitöitä. Sinä taidat istua television ääressä älyluuri nenän edessä ja odotat koko päivän miestä kotiin jotta voitte sitten yhdessä ne kotityöt tehdä.
Minä annan mieheni levätä työpäivän jälkeen, enkä nalkuta jostain kotitöistä. Eikä meillä siivota joka päivä, koska emme ole niin epäsiistejä ihmisiä, että joka päivä olisi siivottava, tiskaaminen on ainoa jota tehdään joka päivä, meillä kun ei ole tiskikonetta eikä ole keittiössä edes liitäntää moiselle luxuskapistukselle. Pyykkiäkään ei kerry joka päivä koneelliseksi, vajaita koneellisia ei ole mitään järkeä edes pestä.
Hyvää Joulua. Toibottavasti miehesikin saa levätä, jotta jaksaa ensi vuoden rouvalle rahaa tienata luxukseen.
Jopas siellä joulumieli kukoistaa? Et kai ole uupunut kotitöihisi? Kannattaisiko niitä kotiöitä jakaa vähän tasaisemmin, niin olisi ehkä iloisempi ilmapiiri?
Spekuloinnit menivät nyt metsään. Olen jo omat koliikkivauvani hoitanut, hoitovapaani viettänyt, ja tienaan nykyään yli 100t vuodessa, joten luksukseni voin maksaa tarvittaessa itse. Mutta joo kyllä, kotityöt tehdään meillä yhdessä, kun ollaan tultu töistä (ja lapset koulusta).
Minun mieheni kyllä ymmärsi, että lasten syntyessä hänenkin piti lisätä tekemiensä kotitöiden määrää eikä luistaa entisistäkin ”koska vaimo on kotona”. Ihan samanlaista työssäkäyntiä se hänen elämänsä oli lasten synnyttyä kuin ennen sitä, ei hän nähnyt yhtäkään syytä, miksi kotityöt olisivat juuri siinä kohtaa käynnet hänelle ylivomaisen rasittaviksi. Yhdessä niitä oli ennenkin tehty. Hän perusteli kotitöidensä määrän lisäämistä mielestäni aivan järkevästi sillä, että lasten myötä kotitöiden määrä koko taloudessa oli ylipäätään lisääntynyt, joten totta kai myös hänen tekemänsä osuuden tuli kasvaa eikä vähetä.
Missähän kohtaa sanoin ettei mies tee heti kotitöitä kun töistä tulee? Taidat olla melkoinen pirttihirmu, joka ei anna kenekään levätä ja olla rauhassa hetkeäkään.
Se, joka on kotona, on hänellä luonnollisesti enemmän aikaa niille kotitöille, ymmärsitkö?
Minulla ei ole yksikään lapsista ollut koliikkivauva. Helppoja nämä ovat olleet hoitaa. En tiedä miten likaista muilla sitten on, kun on joka päivä siivottava hulluna. Pyykkiäkään ei meillä ole pestäväksi kuin joka toinen tai kolmas päivä. Tiskaaminen tapahtuu vuorotellen. Ja yhdessä sitten pidetään siivouspäivä viikonloppuisin eikä siihenkään koko päivää mene. Jouluvalmistelut tosiaan tein jo ajat sitten, ei tarvitse tänään tehdä muuta, kun paistaa kinkku.
Minusta se luki siinä kohtaa, missä kerroit antavasi miehesi levätä.
Niin. Annan hänen levätä enkä heti ole luutun kanssa ovella vastassa kuin moni muu nainen ilmeisesti on.
Monissa perheissä juurikin suurin riidan aihe onkin kotityöt, joka sitten vaikuttaa parisuhteen laatuun. Meillä ei niistä riidellä, kukin tekee silloin kun siltä tuntuu. Siltikään ei ole matoja, täitä sun muita kulkutauteja, puhtaita vaatteita ja perussiistiä.
Miksi oletat, että muut ihmiset olisivat huonompia kuin Sinä Itse? Kukaan ei ole väittänyt vaanivansa kotiovella rätti kädessä, eikä kukaan ole kertonut, että heillä olisi kulkutauteja. Kukaan ei ole väittänyt sitäkään, etteikö kotona oleva vanhempi voisi tehdä kotitöitä, SEN MUKAAN mitä ehtii. Kiva jos sinä ehdit paljon, vähemmän kiva jos siksi haukut muita.
Tässä on vain sanottu, ettei kodinhoito sinänsä ole lasta kotona hoitavan ihmisen pääasiallinen työ, eikä veronmaksajien tukeman hoitovapaan tarkoituksena ole vapauttaa perheen työssäkäyvää aikuista kotitöistä. Se kun ei ole mikään kodinhoidon tuki, eikä tuki aikuisen (miehen) passaamiseen, vaan se on kotihoidon tuki, jolla tuetaan lapsen hyvää kotihoitoa. Mitä se sitten kenenkin tapauksessa vaatiikaan.
Miksi muuten oletat, että nainen olisi perheessä se, joka on ensin kotona töistä? Ei sekään ole mikään selviö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten hoitaa pershedelmänsä kotona. Aina ei voi voittaa eikä saada mitä haluaa.
Niinhän hän hoitaakin. Lisäksi hän kirjoitti asiasta Hesarin mielipidepalstalle, koskaa on sitä mieltä, että tilanne on epäreilu. Mikä tässä on ongelma?
Siis millä tavalla epäreilu? Samojen asioiden kanssa painivat lähes kaikki lapsiperheiden vanhemmat. Miksi hänen kohdallaan tilanne on yhtään epäreilumpi?
Koska hän maksaa 2000 euroa veroja ja on akateemisesti koulutettu supermamma, joka on muiden yläpuolella, siksi tilanne on niin epäreilu hänen kohdallaan. Ja monen muun kaltaisensa kohdalla.
Enemmän tässä on puhuttu siitä, että pitäisi olla asiallisen tasoista päivähoitoa tarjolla riittävän lähellä kotia.