Uhriutuva uraäiti Hesarin mielipidepalstalla

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä kun uranaisella pitää olla vähintään yhtä menestynyt tai mieluummin vielä menestyneempi mies.

Sitten on vähän funtsimista siinä kumpi jää kotiin.

Ja sitten tulee umpikuja, kun mies ei jää hoitovapaalle syistä x ja y eikä hoitopaikkoja ole tarjolla hopeatarjottimella.

Tosiaan on miesvaltaisilla aloilla se, että on iso kynnys jäädä hoitovapaalle ja on tosiaan työnantajia jotka eivät sitä hyvällä katso. Sama toki koskee naisiakin, sitä en sano.

Eikä se tosiaan naisille käy sekään, että sitten vuorostaan ottavat sen elättäjän paikan perheessä, jos mies tosiaan jää kotiin samoja tukia nostamaan, kun heti alkaa "puoliksi"- lässytys.

Kuinka moni nainen laittaa saamansa äityisavustuksen, vanhempainpäivärahan ja kotihoidontuen miehen kanssa puoliksi? Kysyn vaan mielenkiinnosta. Koska kun halutaan niin kovasti kaiken menevän puoliksi, niin miten on rahan kanssa, ettå meneekö kaikki puoliksi, palkat ja tuet? 🤔

Lapsilisät puoliksi isän ja äidin kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä kun uranaisella pitää olla vähintään yhtä menestynyt tai mieluummin vielä menestyneempi mies.

Sitten on vähän funtsimista siinä kumpi jää kotiin.

Ja sitten tulee umpikuja, kun mies ei jää hoitovapaalle syistä x ja y eikä hoitopaikkoja ole tarjolla hopeatarjottimella.

Tosiaan on miesvaltaisilla aloilla se, että on iso kynnys jäädä hoitovapaalle ja on tosiaan työnantajia jotka eivät sitä hyvällä katso. Sama toki koskee naisiakin, sitä en sano.

Eikä se tosiaan naisille käy sekään, että sitten vuorostaan ottavat sen elättäjän paikan perheessä, jos mies tosiaan jää kotiin samoja tukia nostamaan, kun heti alkaa "puoliksi"- lässytys.

Kuinka moni nainen laittaa saamansa äityisavustuksen, vanhempainpäivärahan ja kotihoidontuen miehen kanssa puoliksi? Kysyn vaan mielenkiinnosta. Koska kun halutaan niin kovasti kaiken menevän puoliksi, niin miten on rahan kanssa, ettå meneekö kaikki puoliksi, palkat ja tuet? 🤔

Alapeukkuken sijasta vastauksia kysymyksiin. Vai ovatko ne liian vaikeita?

Lapsilisät, vanhempainpäivärahat, äitiysavustukset ja kotihoidontuet isien nimiin, voisi kannustaa isejä jäämään kotiin. Kaikki kun menee aina naisen nimiin nämä tuet naisen toimesta.

Miksi erossa lapset jäävät aina äidille?

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisät, vanhempainpäivärahat, äitiysavustukset ja kotihoidontuet isien nimiin, voisi kannustaa isejä jäämään kotiin. Kaikki kun menee aina naisen nimiin nämä tuet naisen toimesta.

Isä kotiin jäädessään saa ihan kaiken omiin nimiinsä paitsi äitiyspäivärahan ja -avustuksen. Ne kun menee synnyttäjän mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisät, vanhempainpäivärahat, äitiysavustukset ja kotihoidontuet isien nimiin, voisi kannustaa isejä jäämään kotiin. Kaikki kun menee aina naisen nimiin nämä tuet naisen toimesta.

Isä kotiin jäädessään saa ihan kaiken omiin nimiinsä paitsi äitiyspäivärahan ja -avustuksen. Ne kun menee synnyttäjän mukaan.

Tuo on hanurista. Entä ku synnyttäjä delaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilisät, vanhempainpäivärahat, äitiysavustukset ja kotihoidontuet isien nimiin, voisi kannustaa isejä jäämään kotiin. Kaikki kun menee aina naisen nimiin nämä tuet naisen toimesta.

Isä kotiin jäädessään saa ihan kaiken omiin nimiinsä paitsi äitiyspäivärahan ja -avustuksen. Ne kun menee synnyttäjän mukaan.

Tuo on hanurista. Entä ku synnyttäjä delaa?

No sitten se isä tietenkin pitää vapaansa

Vierailija kirjoitti:

Miksi erossa lapset jäävät aina äidille?

Tukien, elareiden ja yh-korotuksen takia. Raha,raha,raha,raha. Naiset ovat rahanahneita olleet kautta historian. Miehet maksavat kaiken ja raatavat, naiset lorvivat ja tuhlaavat.

Eihän se 600 euroa riitä kynsiin ja ripsiin mitenkään. Tai uusiin maaleihin ja tekotukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä kun uranaisella pitää olla vähintään yhtä menestynyt tai mieluummin vielä menestyneempi mies.

Sitten on vähän funtsimista siinä kumpi jää kotiin.

Mistä ihmeestä käsitys, että uranaisella on aina uraa tekevä mies?Minulle ura on aina ollut ensiarvoisen tärkeä, koska saan sitä kautta paljon positiivista elämääni. Olen päässyt tilanteeseen, jossa tienaan kahden ihmisen edestä ja teen 40 viikkotyötuntia + työmatka kerran kuussa pari päivää. Mieheni ei ole uraihminen, joten ei ollut mitään ongelmaa miettiä kumpi jää kotiin. Palasin töihin jo 5kk jälkeen (asumme ulkomailla, äitiysloma oli alle 4kk. Muita vapaita ei ole) ja mies kotona nyt pari vuotta. Näin pyörii hyvin arki ja lapsi voi hyvin. Toisaalta edelleen törmään ennakkokäsityksiin (suomalaisten naisten toimesta), kuinka vain äiti osaa lapsen hoitaa ja vain äidin hoitama lapsi voi hyvin. En ymmärrä, millaisten miesten kanssa nämä parisuhteet on aloitettu, jos tällainen mielikuva elää niin vahvasti ja järjestelmämme herättää mielipahaa.

Etenkin kovapalkkainen pystyy olemaan kotona helposti. Etukäteen on erittäin hyvä taloudellinen tilanne ja äitiyspäiväraha on korkea. Hoitovapaan ajaksi ottaa vaikka lyhennysvapaita asuntolainasta ja makselee sitten tuplina pois kun saa taas palkkaa. Ainut peikko että tippuu uraputkesta kun on kotona.

Itse olin kotona 5 vuotta mutta ylläpidin ammattitaitoani tekemällä projekteja silloin tällöin työpaikalleni. Palasin osittain töihin kun kuopus täytti 3 v. ja sillä tiellä edelleen, totuin pienempään ansiotuloon ja pystyn edelleen tekemään siksi lyhennetyä, se kuitenkin niin paljon hoitovapaan satunnaisia projektipalkkatuloja enemmän. Hyvätuloisen on helppo tehdä osittaista työviikkoa kun palkka edelleen osittaisenakin on ok.

En ymmärä tota hesarin kitisijää, kotiäitivuodet ovat korvaamattomia.

Onpa merkillinen keskustelu. Hyvin huomaa, että eri ammattialoilla työskentely on suomessa hyvin erilaista. Itse epäilen, että henkilöt jotka pitävät esim. äitiyslomasijaisen palkkaamista jotenkin tarveharkintaisena tai itsestäänselvyytenä ovat varmasti julkisen sektorin työntekijöitä - tai korkeintaan toimihenkilöroolissa, jossa tehdään suorittavaa työtä. Itselläni on kokemusta kansainvälisistä toimihenkilötehtävistä suomalaisissa pörssiyhtiöissä. En uskalla yrityksiä nimetä. Pääkaupunkiseudulla ollaan ja erittäin tavoitellun työnantajan palveluksessa. Itselläni on mieskollega jolla on pienet lapset. Kuulemani mukaan hänestä on tehty valitus muutaman viikon isyysloman pitämisen vuoksi. Ilman muuta itse syy oli verhottu johonkin laiminlyötyyn tehtävään. Itse sain lähtöpassit heti kun raskaus huomattiin, vaikka työni mitä ilmeisimmin sitten myöhemmin tärkeäksi koettiinkin. Nykyisin työskentelen siis toisessa vastaavassa yrityksessä. Tässä viime vuosina yritykset ovat hanakasti vähentäneet nuppilukua, ihannoiden esim. peliteollisuuden yrityksiä jotka tahkoavat suunnatonta tulosta pienellä porukalla. Tämän vuosikymmenen YT neuvotteluissa on todellakin irtisanottu väkeä, joiden työtä ei muut ole voineet korvata. Nyt yrityksissä vallitsee ilmapiiri, josta palkollinen ei paljon mistään nurise.

Jossain kommentissa kauhisteltiin esim. sitä, että jollain "johtajasopimuksella" ei esim olisi työaikaa. Oman kokemukseni mukaan tämä on ihan yleinen käytäntö ylemmillä toimihenkilöillä. Ollaan vastuussa tietyistä tehtävistä ja työnantaja voi ihan vapaasti lastata niitä työntekijän pöydälle lisääkin. Tässä nykyisessä ilmapiirissä duunari todellakin tekee sen mitä sanotaan, vaikka kuinka menisi ilta ja yötöiksi. Välillä voi katkerasti miettiä, että saako muut saman tason duunarit samaa palkkaa, jos omalla pöydällä valmistuu samanarvoinen projekti tuplanopeudella vs. kollega.

Pääkaupunkiseudun päivähoitotoimesta itselläni on paljon kehuttavaa. Omat lapseni eivät päässeet lähipäivähoitoon ennen kuin 16 kk jonotuksen jälkeen. Ei todellakaan heti seuraavasta elokuusta. Tiedän useampia perheitä, joissa lapsi on jouduttu perheen oman taloudellisen tilanteen vuoksi laittamaan alle vuoden ikäisenä päivähoitoon. Kyseessä on poikkeuksetta joko yh tai muuten heikossa taloudellisessa tilanteessa oleva perhe. Mielestäni olisi ihan paikallaan herätellä yhteiskunnallista keskustelua siitä, millaista hoivaa näille alle vuoden ikäisille on tarjolla, kun kerran lapsiperheille maksettava taloudellinen tuki tuossa vaiheessa niin merkittävästi laskee. Ainakin jos halutaan kasvattaa lapsi ja perhemyönteisyyttä suomessa. On ihan yleisesti tunnustettu seikka, että suomalaiset eivät halua laittaa alle vuoden ikäisiä lapsiaan päivähoitoon, joten omasta puolestani keskustelisin ennen kaikkea siitä, että tuet olisi saatava riittävälle tasolle, jotta perhe voisi hoitaa lapsensa kotona ainakin sinne yhden vuoden ikään saakka. Itse näkisin positiivisena jos perheiden kaikenlainen valinnanvapaus kotihoidon ja päivähoidon välillä lisääntyisi. Päivähoidolle toivoisin lisää resursseja - joskin todettakoon, että omat lapseni ovat saaneet hyvää hoitoa tässä pääkaupunkiseudulla julkisen puolen päiväkodissa.

Yksityisiä päiväkoteja tietenkin löytyy. mutta eiköhän ne yritysten omat päiväkodit ole tuttuja joistain amerikkalaisista elokuvista ja sieltä vuosikymmenten takaisesta suomesta. Omassa roolissani olen lähellä yritysten johtohenkilöstöä ja tiedä kyllä missä kohtaa työsuhde-edut lähtevät erkanemaan kun johtotasolle siirrytään. Yrityksen omaa päivähoitotoimea en ole missään täällä suomessa nähnyt.  Ylipäänsä suomalainen yrityskulttuuri ei ole lapsi tai perhemyönteinen. Kehtaisin väittää, että jopa päinvastoin.

" Itse näkisin positiivisena jos perheiden kaikenlainen valinnanvapaus kotihoidon ja päivähoidon välillä lisääntyisi. Päivähoidolle toivoisin lisää resursseja "

Kiitos tästä näiden omavalinta ja lapsi on hoidettava kotona yksisilmäisten keskellä.

Kirjoituksesi kokonaisuudessaan oli hyvä.

En ymmärä tota hesarin kitisijää, kotiäitivuodet ovat korvaamattomia.[/quote]

Niinhän ne ovat, mutta eivät kaikille.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärä tota hesarin kitisijää, kotiäitivuodet ovat korvaamattomia.

Niinhän ne ovat, mutta eivät kaikille.

Ymmärrän h*lvetin hyvin sitä HS:n "kitisijää ".

Ei olisi kannattanut lasta tehdä ollenkaan, jos ei pysty hänestä kotona huolehtimaan edes sitä 1,5 vuotta tai 2 vuotta.

Jotkut oikeasti synnyttävät aivonsakin pihalle, mitä näitä kommentteja lukee.