Uhriutuva uraäiti Hesarin mielipidepalstalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta hyvin huomaa ne, joiden ura on "sairaanhoitaja" 

Pystytkö yhtään sanomaan, mistä sen huomaa. Itse olen KTM, kuten tuo kirjoittajakin. 

Tuosta jopa, että olet valmistunut kauppakorkeasta on vielä pitkä matka siihen, että sinulla on sellainen työhistoria, että voit kutsua sitä uraksi. On siis kaikin tavoin todennäköistä, että suurin osa täällä kirjoittavista on ihan vaan tavistöissä tai kotona. Koska suurin osa ei ole todennäköisesti edes valmistunut niistä tiedekunnista, joista noin keskimäärin voi itselleen edes saada jonkun kunnon uran.

Näin ohiksena on paha sanoa mistä joku näkee, että joku kirjoittaja on sairaanhoitaja, mutta ehkä todennäköinen ura tosiaan naiselle Suomessa on ura perussairaanhoitajasta osaston ylihoitajaksi?

Aamen! Ktm tutkinnolla ei vielä mitään tee. Kuten sanoit siitä on pitkä matka uraan ja varsinkin asiantuntijuutta vaativiin tehtäviin. Paljon noita ktm löytyy kaupan kassalta, kirjanpitäjinä, palkanlaskijoina ym.

Ohis täälläkin, mutta luulen, että sen kirjoittaja on huomannut siitä, kun tässä keskustelussa on monta, jotka eivät tajua, että kaikilla aloilla ei vain ole päteviä sijaisia palkattavina. Moni nainen on sairaanhoitaja koulutukseltaan. Jotkut eivät pysty näkemään, ettei muilla aloilla ole samanlaista, jossa muutama päivä perehdytetään ja sitten osataankin jo hommat.

Noin kolmekymppinen maisteri harvemmin on luonut niin merkittävää uraa, että on korvaamaton. Lisäksi heillä on tapana vaihtaa herkästi työpaikkaa, joten sikälikin epäilen.

Miten tämäkin käännetään näin negatiiviseksi? On totta, että KTM-tutkinto ei itsessään takaa vielä mitään. Moni KTM on työtön tai hanttihommissa. Sitä arvokkaampaa tälle niorelle äidille, että hänellä on hyvä työ, hyvä palkka ja kovaa vauhtia kehittyvä ammattitaito ja osaaminen. Ja siitä todellakin kannattaa pitää kiinni!

Tämä sitten aiheuttaa sen, että ei ole hyvä jäädä hirveän pitkäksi aikaa kotiin. Sen ei pitäisi myöskään olla välttämätöntä, koska Suomessa on päätetty luoda päivähoitojärjestelmä, jonka pitäisi kyetä ottamaan koppi lapsen hoidosta työpäivän aikana siinä vaiheessa, kun vanhempainvapaa loppuu. Jos näin ei ole, on joko vikaa vanhempainvapaan pituudessa tai päivähoitojärjestelmän toteutuksessa.

Sen mitä olen 12 vuotta töitä tehnyt, akateemikot istuvat jossain luennoilla saman ajan tienaamatta latiakaan ja nostavat opintotukia. On se hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Sen mitä olen 12 vuotta töitä tehnyt, akateemikot istuvat jossain luennoilla saman ajan tienaamatta latiakaan ja nostavat opintotukia. On se hienoa.

Akateemikko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli hoitaja kotona yhden kesän. Se oli oman urani kannalta välttämätöntä siinä vaiheessa. Minun koko nettopalkkani meni siihen, eikä edes riittänyt. Lapset olivat jo niin isoja, ettei saatu mitään kodinhoidontukea enää. Kyseessä oli opiskelija, joka sai myös ruuan meiltä, itse valmisti sen ruuan myös. Taukoja on mahdoton antaa, koska mihin ne lapset siksi ajaksi pistää? Sumplimme kuitenkin  hoitoajat niin, että aika jäi kuuteen tuntiin. Maksoimme kaikki työantajamaksut asiallisesti ja palkka oli MLL:n palkka, vähän ekstraa ja ne ruuat sekä vapaus keittää kahvia tai tettä niin paljon kuin haluaa. Elämä on. En kadu, vaikka se tulikin silloin kalliiksi. Kyse oli vain muutamasta kuukaudesta, mutta se auttoi uraani eteenpäin. 

Tein aikoinaan saman kahden lapseni kanssa, nuoremman vanhempaisloman jälkeen. Helpotti tuossa elämäntilanteessa, pääsin itse takaisin töihin ja lapset saivat olla kotona. Syksyllä menivät perhepäivähoitajalle ilman parkuja, kotiharjoittelu varmaan auttoi pienemmän kanssa. Samantyylisiä, ja kimpparatkaisuja tekevät nykyäänkin tuntemani uraäidit. Kyllä ratkaisuja löytyy kun niitä etsii, meillä vanhempaislomiakin jaettiin miehen kanssa ja tuosta miehelle ollut enemmänkin hyötyä urallaan, pidetty edistyksellisenä. Nyt lapset jo opiskelijoita, nuoria aikuisia ja omillaan, oma ura eteni vähintäänkin yhtä hyvin kuin lapsettomien saman alan naisten. Kannattaa vaan etsiä se omalle perheelle ja omille urille sopivat ratkaisut ja unohtaa ulkopuolisten kommentoinnit. Avlla kotiäidit tuomitsevat jokaisen äidin joka lähtee töihin ennen lapsen kolmevuotissyntymäpäivää. Itse olen virkaäiddin lapsi jota tuli lastenhoitaja kotiin hoitamaan kun olin 2 kk vanha. Omassa ikäluokassani (yli 50 v) ei varmaankaan pystytä näyttämään otona hoidettujen lasten ja lyhyen äitiysloman jälkeen hoitoon vietyjen lasten elämässä mitään järkyttäviä eroja aikuisuudessa (onnellisuudessa, tasapainoisuudessa, mt ongelmissa), eiköhän ne erot tule vanhempien ja perheiden muista eroista. Varmaan ehkä suurin ero on, että niiden kotiäitien lapset kouluttautuivat vähemmän kuin aikaisin hoitoon vietyjen koulutettujen äitien lapset, lapsen koulutushaluthan korreloi äidin koulutustason  kanssa voimakkaasti.

Kummasti olen kouluttautunut pariinkin ammattiin ja töitä tehnyt elämäni. Ei se korreloi mitään vaikka äiti olisi presidentti. Tuo viimeinen virkkeesi on täyttä puuta heinää.

Akateemisia nillittäjiä ei ehkä meistä tullut, mutta kovia tekemään niitä paskempia töitä joissa ei kermakakkua nauttineet edes pärjäisikään.

T. Kotiäidin kasvattama 33v, 3 lasta, 2 ammattitutkintoa ja raskas työ.

Niin. Sinäkään et ole akateeminen.

Tutkimusten mukaan äidin koulutusaste on ”periytyvä” eli matalasti koulutettu kotiäiti tuottaa matalasti koulutettuja lapsia. Kuten sinä.

Akateeminen kotiäiti sitten taas kyllä tuottaa koulutettuja lapsia.

Onko se akateemisuus joku paremmuuden mitta?

Ei ole. Akateemisuus ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, ylimielisen kylläkin kuten sinä.

Outoa, kun tyttäreni pääsi lukioon ja tytär oppi lukemaan 6 vuotiaana, vaikka äiti on matalasti kouluttautunut luuseri. Ja minun äitini maatilan kasvatti ja kotiäiti.

Ja minä en käynyt lukiota, koska se ei minua kiinnostanut vaikka sinne olisin päässytkin. Halusin mieluummin työelämään kuin vuosiksi opiskelemaan hienoa "arvonimeä"

Aika paljon näkyy näitä akateemisesti koulutettuja työttömyystilastoissa, mistähän se oikein mahtaa johtua?

Tuo väite on juuri akateemisten äitien huuhaata. Onhan se mukava lohduttautua ja hokea tuota "arvonimeä" kaikkialla.

Minut kasvatettiin tekemään töitä, ei lukemaan kirjoja.

Äidin koulutustaso näkyy suoraan lasten koulutustasossa. Sinä olet yksilötason esimerkki asiasta.

😂😂😂😂

Olen hitsari ja poikani on opettaja. Miten tämä on mahdollista? Pojastani olisi pitäny tulla sitten bussikuski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli hoitaja kotona yhden kesän. Se oli oman urani kannalta välttämätöntä siinä vaiheessa. Minun koko nettopalkkani meni siihen, eikä edes riittänyt. Lapset olivat jo niin isoja, ettei saatu mitään kodinhoidontukea enää. Kyseessä oli opiskelija, joka sai myös ruuan meiltä, itse valmisti sen ruuan myös. Taukoja on mahdoton antaa, koska mihin ne lapset siksi ajaksi pistää? Sumplimme kuitenkin  hoitoajat niin, että aika jäi kuuteen tuntiin. Maksoimme kaikki työantajamaksut asiallisesti ja palkka oli MLL:n palkka, vähän ekstraa ja ne ruuat sekä vapaus keittää kahvia tai tettä niin paljon kuin haluaa. Elämä on. En kadu, vaikka se tulikin silloin kalliiksi. Kyse oli vain muutamasta kuukaudesta, mutta se auttoi uraani eteenpäin. 

Tein aikoinaan saman kahden lapseni kanssa, nuoremman vanhempaisloman jälkeen. Helpotti tuossa elämäntilanteessa, pääsin itse takaisin töihin ja lapset saivat olla kotona. Syksyllä menivät perhepäivähoitajalle ilman parkuja, kotiharjoittelu varmaan auttoi pienemmän kanssa. Samantyylisiä, ja kimpparatkaisuja tekevät nykyäänkin tuntemani uraäidit. Kyllä ratkaisuja löytyy kun niitä etsii, meillä vanhempaislomiakin jaettiin miehen kanssa ja tuosta miehelle ollut enemmänkin hyötyä urallaan, pidetty edistyksellisenä. Nyt lapset jo opiskelijoita, nuoria aikuisia ja omillaan, oma ura eteni vähintäänkin yhtä hyvin kuin lapsettomien saman alan naisten. Kannattaa vaan etsiä se omalle perheelle ja omille urille sopivat ratkaisut ja unohtaa ulkopuolisten kommentoinnit. Avlla kotiäidit tuomitsevat jokaisen äidin joka lähtee töihin ennen lapsen kolmevuotissyntymäpäivää. Itse olen virkaäiddin lapsi jota tuli lastenhoitaja kotiin hoitamaan kun olin 2 kk vanha. Omassa ikäluokassani (yli 50 v) ei varmaankaan pystytä näyttämään otona hoidettujen lasten ja lyhyen äitiysloman jälkeen hoitoon vietyjen lasten elämässä mitään järkyttäviä eroja aikuisuudessa (onnellisuudessa, tasapainoisuudessa, mt ongelmissa), eiköhän ne erot tule vanhempien ja perheiden muista eroista. Varmaan ehkä suurin ero on, että niiden kotiäitien lapset kouluttautuivat vähemmän kuin aikaisin hoitoon vietyjen koulutettujen äitien lapset, lapsen koulutushaluthan korreloi äidin koulutustason  kanssa voimakkaasti.

Kummasti olen kouluttautunut pariinkin ammattiin ja töitä tehnyt elämäni. Ei se korreloi mitään vaikka äiti olisi presidentti. Tuo viimeinen virkkeesi on täyttä puuta heinää.

Akateemisia nillittäjiä ei ehkä meistä tullut, mutta kovia tekemään niitä paskempia töitä joissa ei kermakakkua nauttineet edes pärjäisikään.

T. Kotiäidin kasvattama 33v, 3 lasta, 2 ammattitutkintoa ja raskas työ.

Niin. Sinäkään et ole akateeminen.

Tutkimusten mukaan äidin koulutusaste on ”periytyvä” eli matalasti koulutettu kotiäiti tuottaa matalasti koulutettuja lapsia. Kuten sinä.

Akateeminen kotiäiti sitten taas kyllä tuottaa koulutettuja lapsia.

Onko se akateemisuus joku paremmuuden mitta?

Ei ole. Akateemisuus ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, ylimielisen kylläkin kuten sinä.

Outoa, kun tyttäreni pääsi lukioon ja tytär oppi lukemaan 6 vuotiaana, vaikka äiti on matalasti kouluttautunut luuseri. Ja minun äitini maatilan kasvatti ja kotiäiti.

Ja minä en käynyt lukiota, koska se ei minua kiinnostanut vaikka sinne olisin päässytkin. Halusin mieluummin työelämään kuin vuosiksi opiskelemaan hienoa "arvonimeä"

Aika paljon näkyy näitä akateemisesti koulutettuja työttömyystilastoissa, mistähän se oikein mahtaa johtua?

Tuo väite on juuri akateemisten äitien huuhaata. Onhan se mukava lohduttautua ja hokea tuota "arvonimeä" kaikkialla.

Minut kasvatettiin tekemään töitä, ei lukemaan kirjoja.

Äidin koulutustaso näkyy suoraan lasten koulutustasossa. Sinä olet yksilötason esimerkki asiasta.

😂😂😂😂

Käytöksesi kertoo sitten siitä matalasta sivistyksestä...

Vierailija kirjoitti:

Olen hitsari ja poikani on opettaja. Miten tämä on mahdollista? Pojastani olisi pitäny tulla sitten bussikuski.

Opettaja, sairaanhoitaja, sosiaalihoitaja yms on tyypillisiä ns sosiaalisen nousun ammatteja. Lapsi kouluttautuu hieman paremmin kuin vanhempansa (ilmaisen peruskoulun ansiosta), mutta yltää sinne alemman keskiluokan ammatteihin, ei vielä ns kovan tason akateemisiin ammatteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just katselin hoitopaikkailmoituksia ja kolmen alle 3-vuotiaan vanhemmat ilmoitti hakuilmoituksessa, että Kela maksaa yli 2000 euroa yksityisen hoidon tukea.

Jos saa sillä palkalla jonkun hoitamaan, jää vielä työnantajamaksut, ehkä noin 700 tai 800 euroa kuussa. Sen kun jakaa kolmen lapsen kesken, hoito tulee halvemmaksi kuin kunnallisessa.

Miten 3 lapsen tuet auttavat 1 lapsen vanhempaa? Kelan sivuilla lukee, että alle 3 vuotiaasta saa kodinhoidontukea, jos palkkaa hoitajan kotiin. Se ei montaa sataa ole yhtä lasta kohden 400-500 euroa bruttona. 

Eli perheelle jää runsaat 500 euroa elämiseen. Jippijaijee!

Auttavat siten, että sillä hoitajalla voi olla hoidettavana muitakin lapsia kuin sinun lapsesi, jolloin luonnollisesti kulut jakaantuvat ja itselle jää maksettavaa vähemmän.

Jos palkkaa omaan kotiin hoitajan, niin ei sillä ole muita lapsia hoidettavana.

Yksityiselle perhepäivähoitajalle taas on vaikeaa saada lasta joissakin kaupungeissa ja terminä ei ole palkkauksesta kyse, koska ovat yrittäjiä.

Sen hoitajan voi palkata 2-3 perheen kanssa yhdessä. Joka perhe saa sen yksityisen hoidon tuen. Hoito esim vuoron perään kunkin kotona.

Meillä naapurissa lapset oli kotona tällä systeemillä siihen aati että nuorin täytti neljä.

Tuo toimii käytännössä paremmin esim opettajan lapsilla, kun työpäivät ovat lyhyemmät ja työajat ennakoitavia. Vaativissa liike-elämän asiantuntijatehtävissä hoidon tarve on yli 8h päivässä, jolloin yksi hoitaja ei ole ratkaisu, koska 45-50-tuntinen työviikko ei ole mahdollinen hoitajalle. Lisähaastetta tulee useamman perheen ratkaisuissa myös perheiden erilaisista tarpeista hoitoaikojen suhteen. Yhden hoitajan järjestelyt ovat myös alttiita kaatumaan, kun hoitaja sairastuu tai on muuten poissa. Tämä takia moni yksityisellä sektorilla vaativissa tehtävissä työskentelevä suosii päiväkotia, joka on auki esim klo 18 asti. Sekin edellyttää töistä lähtemistä viimeistään 17.30, mikä on tosi aikaista hyväpalkkaisissa tehtävissä.

Vain akateemisilla ja diplomi-insinööreillä on kova tarve nostaa itseään johonkin alustalle, työttöminäkin.

Outoa, kun duunareilla ei ole hoitopaikkaongelmia vaikka lapsi olisi 9 kk:n ikäinen, kun äiti palaa töihin eikä isäkään mitään hoitovapaita pitäisi ollenkaan. Näillä korkeasti koulutetuilla näyttää olevan vaikka ja mitä elämän ongelmia.

Trine kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muissa Pohjoismaissa ei ole yhtään pienemmät ryhmät. Silti kelpaa vanhemmille.

Muissa Pohjoismaissa se hoito aloitetaan hoitovapaiden jälkeen (kaksi vuotta) ja vanhemmat tekee molemmat tyypillisesti osapäivätyötä, kun lapset on pieniä.

Tämä kuulostaa tosi hyvältä. Harmi ettei sitä varmasti koskaan saada toimimaan täällä suorituskeskeisessä takapajulassa.

Miten niin ei toimi? Kuka sinua kieltää tekemästä osapäivätyötä?

Minusta tuo on aivan uskomatonta vinkumista. Meillä on äitiyslomat, vanhempainvapaat, lapsilisät ja sitten vielä pitää saada äitylin mieleinen hoitopaikka ihan naapuriin., ettei vaan mamma rasitu kun pitää lapset viedä hoitoon.....

Mäpäs arvaan, kuka kieltää tekemästä osapäivätyötä. Työnantaja. Se saattaa suostua maksamaan 80% palkkaa, jos on oikein edistyksellinen ja ”joustava”, mutta tavallisesti se ei suostu vähentämään yhtään työtehtävää, vaan ihan samat hommat siellä on silti tehtävänä, ja niitä sitten väännetään illalla lasten mentyä nukkumaan etänä ja vastaillaan kännykkään tuleviin työpuheluihin pitkin sitä ”hoitovapaapäivää”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just katselin hoitopaikkailmoituksia ja kolmen alle 3-vuotiaan vanhemmat ilmoitti hakuilmoituksessa, että Kela maksaa yli 2000 euroa yksityisen hoidon tukea.

Jos saa sillä palkalla jonkun hoitamaan, jää vielä työnantajamaksut, ehkä noin 700 tai 800 euroa kuussa. Sen kun jakaa kolmen lapsen kesken, hoito tulee halvemmaksi kuin kunnallisessa.

Miten 3 lapsen tuet auttavat 1 lapsen vanhempaa? Kelan sivuilla lukee, että alle 3 vuotiaasta saa kodinhoidontukea, jos palkkaa hoitajan kotiin. Se ei montaa sataa ole yhtä lasta kohden 400-500 euroa bruttona. 

Eli perheelle jää runsaat 500 euroa elämiseen. Jippijaijee!

Auttavat siten, että sillä hoitajalla voi olla hoidettavana muitakin lapsia kuin sinun lapsesi, jolloin luonnollisesti kulut jakaantuvat ja itselle jää maksettavaa vähemmän.

Jos palkkaa omaan kotiin hoitajan, niin ei sillä ole muita lapsia hoidettavana.

Yksityiselle perhepäivähoitajalle taas on vaikeaa saada lasta joissakin kaupungeissa ja terminä ei ole palkkauksesta kyse, koska ovat yrittäjiä.

Sen hoitajan voi palkata 2-3 perheen kanssa yhdessä. Joka perhe saa sen yksityisen hoidon tuen. Hoito esim vuoron perään kunkin kotona.

Meillä naapurissa lapset oli kotona tällä systeemillä siihen aati että nuorin täytti neljä.

Tuo toimii käytännössä paremmin esim opettajan lapsilla, kun työpäivät ovat lyhyemmät ja työajat ennakoitavia. Vaativissa liike-elämän asiantuntijatehtävissä hoidon tarve on yli 8h päivässä, jolloin yksi hoitaja ei ole ratkaisu, koska 45-50-tuntinen työviikko ei ole mahdollinen hoitajalle. Lisähaastetta tulee useamman perheen ratkaisuissa myös perheiden erilaisista tarpeista hoitoaikojen suhteen. Yhden hoitajan järjestelyt ovat myös alttiita kaatumaan, kun hoitaja sairastuu tai on muuten poissa. Tämä takia moni yksityisellä sektorilla vaativissa tehtävissä työskentelevä suosii päiväkotia, joka on auki esim klo 18 asti. Sekin edellyttää töistä lähtemistä viimeistään 17.30, mikä on tosi aikaista hyväpalkkaisissa tehtävissä.

Me ollaan akateemisesti koulutettuja ja teimme päivämme limittäin. Samaa tekivät täällä alueella aivan kaikki. Pikemminkin väittäisin että mikä korkeampi asema sitä helpompaa joustot ja säädöt. Myös etätyöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli hoitaja kotona yhden kesän. Se oli oman urani kannalta välttämätöntä siinä vaiheessa. Minun koko nettopalkkani meni siihen, eikä edes riittänyt. Lapset olivat jo niin isoja, ettei saatu mitään kodinhoidontukea enää. Kyseessä oli opiskelija, joka sai myös ruuan meiltä, itse valmisti sen ruuan myös. Taukoja on mahdoton antaa, koska mihin ne lapset siksi ajaksi pistää? Sumplimme kuitenkin  hoitoajat niin, että aika jäi kuuteen tuntiin. Maksoimme kaikki työantajamaksut asiallisesti ja palkka oli MLL:n palkka, vähän ekstraa ja ne ruuat sekä vapaus keittää kahvia tai tettä niin paljon kuin haluaa. Elämä on. En kadu, vaikka se tulikin silloin kalliiksi. Kyse oli vain muutamasta kuukaudesta, mutta se auttoi uraani eteenpäin. 

Tein aikoinaan saman kahden lapseni kanssa, nuoremman vanhempaisloman jälkeen. Helpotti tuossa elämäntilanteessa, pääsin itse takaisin töihin ja lapset saivat olla kotona. Syksyllä menivät perhepäivähoitajalle ilman parkuja, kotiharjoittelu varmaan auttoi pienemmän kanssa. Samantyylisiä, ja kimpparatkaisuja tekevät nykyäänkin tuntemani uraäidit. Kyllä ratkaisuja löytyy kun niitä etsii, meillä vanhempaislomiakin jaettiin miehen kanssa ja tuosta miehelle ollut enemmänkin hyötyä urallaan, pidetty edistyksellisenä. Nyt lapset jo opiskelijoita, nuoria aikuisia ja omillaan, oma ura eteni vähintäänkin yhtä hyvin kuin lapsettomien saman alan naisten. Kannattaa vaan etsiä se omalle perheelle ja omille urille sopivat ratkaisut ja unohtaa ulkopuolisten kommentoinnit. Avlla kotiäidit tuomitsevat jokaisen äidin joka lähtee töihin ennen lapsen kolmevuotissyntymäpäivää. Itse olen virkaäiddin lapsi jota tuli lastenhoitaja kotiin hoitamaan kun olin 2 kk vanha. Omassa ikäluokassani (yli 50 v) ei varmaankaan pystytä näyttämään otona hoidettujen lasten ja lyhyen äitiysloman jälkeen hoitoon vietyjen lasten elämässä mitään järkyttäviä eroja aikuisuudessa (onnellisuudessa, tasapainoisuudessa, mt ongelmissa), eiköhän ne erot tule vanhempien ja perheiden muista eroista. Varmaan ehkä suurin ero on, että niiden kotiäitien lapset kouluttautuivat vähemmän kuin aikaisin hoitoon vietyjen koulutettujen äitien lapset, lapsen koulutushaluthan korreloi äidin koulutustason  kanssa voimakkaasti.

Eli sinun lapsesi ovat nyt jo aikuisia. Olet käyttänyt noita systeemeitäsi aivan erilaisena maailmanaikana siis. Nykyään yhteiskunnassa on lapsivihamielinen ilmapiiri, ja se näkyy syntyvyydessä. Toista oli silloin 1990-luvulla, kun sinun lapsesi olivat pieniä.

Omat lapseni syntyivät 2000-luvun alussa, ja silloinkin vielä olivat asiat paljon paremmin pienten lasten vanhempien kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just katselin hoitopaikkailmoituksia ja kolmen alle 3-vuotiaan vanhemmat ilmoitti hakuilmoituksessa, että Kela maksaa yli 2000 euroa yksityisen hoidon tukea.

Jos saa sillä palkalla jonkun hoitamaan, jää vielä työnantajamaksut, ehkä noin 700 tai 800 euroa kuussa. Sen kun jakaa kolmen lapsen kesken, hoito tulee halvemmaksi kuin kunnallisessa.

Miten 3 lapsen tuet auttavat 1 lapsen vanhempaa? Kelan sivuilla lukee, että alle 3 vuotiaasta saa kodinhoidontukea, jos palkkaa hoitajan kotiin. Se ei montaa sataa ole yhtä lasta kohden 400-500 euroa bruttona. 

Eli perheelle jää runsaat 500 euroa elämiseen. Jippijaijee!

Auttavat siten, että sillä hoitajalla voi olla hoidettavana muitakin lapsia kuin sinun lapsesi, jolloin luonnollisesti kulut jakaantuvat ja itselle jää maksettavaa vähemmän.

Jos palkkaa omaan kotiin hoitajan, niin ei sillä ole muita lapsia hoidettavana.

Yksityiselle perhepäivähoitajalle taas on vaikeaa saada lasta joissakin kaupungeissa ja terminä ei ole palkkauksesta kyse, koska ovat yrittäjiä.

Sen hoitajan voi palkata 2-3 perheen kanssa yhdessä. Joka perhe saa sen yksityisen hoidon tuen. Hoito esim vuoron perään kunkin kotona.

Meillä naapurissa lapset oli kotona tällä systeemillä siihen aati että nuorin täytti neljä.

Tuo toimii käytännössä paremmin esim opettajan lapsilla, kun työpäivät ovat lyhyemmät ja työajat ennakoitavia. Vaativissa liike-elämän asiantuntijatehtävissä hoidon tarve on yli 8h päivässä, jolloin yksi hoitaja ei ole ratkaisu, koska 45-50-tuntinen työviikko ei ole mahdollinen hoitajalle. Lisähaastetta tulee useamman perheen ratkaisuissa myös perheiden erilaisista tarpeista hoitoaikojen suhteen. Yhden hoitajan järjestelyt ovat myös alttiita kaatumaan, kun hoitaja sairastuu tai on muuten poissa. Tämä takia moni yksityisellä sektorilla vaativissa tehtävissä työskentelevä suosii päiväkotia, joka on auki esim klo 18 asti. Sekin edellyttää töistä lähtemistä viimeistään 17.30, mikä on tosi aikaista hyväpalkkaisissa tehtävissä.

Me ollaan akateemisesti koulutettuja ja teimme päivämme limittäin. Samaa tekivät täällä alueella aivan kaikki. Pikemminkin väittäisin että mikä korkeampi asema sitä helpompaa joustot ja säädöt. Myös etätyöt.

No aivan, mitä korkeampi asema... Minäkin olen akateemisesti koulutettu, ja nyt kohta 50-vuotiaana olen kyllä sellaisessa asemassa, että voin päättää itse työaikani ja pitää etäpäiviä aina kun katson tarvitsevani. Silloin noin 30-vuotiaana, kun lapseni syntyivät, olin kuitenkin työelämässä vielä junnu, eikä minulla ollut paljoa sanomista työaikoihini. Eikä ole edelleenkään nuoremmilla kollegoilla, jotka ovat lapsensaanti-iässä.

Paljon muuten me matalapalkkaiset teemme muuten näiden hienojen ihmisten eteen:

Siivoamme heidän työpaikoillaan.

Hoidamme heidän lapsiaan.

Huollamme heidän autojaan.

Auraamme ja suolaamme teitä.

Teemme putkiremontit.

Teemme muitakin remontteja koteihin.

Rakennamme lisää taloja ja toimistoja. Valvomme lakia.

Pelastamme henkiä.

Hoidamme vanhuksia.

Tuomme tavaraa kauppoihin.

Ja silti olemme pohjasakkaa hienoille, korkeasti koulutetuille velliperseille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just katselin hoitopaikkailmoituksia ja kolmen alle 3-vuotiaan vanhemmat ilmoitti hakuilmoituksessa, että Kela maksaa yli 2000 euroa yksityisen hoidon tukea.

Jos saa sillä palkalla jonkun hoitamaan, jää vielä työnantajamaksut, ehkä noin 700 tai 800 euroa kuussa. Sen kun jakaa kolmen lapsen kesken, hoito tulee halvemmaksi kuin kunnallisessa.

Miten 3 lapsen tuet auttavat 1 lapsen vanhempaa? Kelan sivuilla lukee, että alle 3 vuotiaasta saa kodinhoidontukea, jos palkkaa hoitajan kotiin. Se ei montaa sataa ole yhtä lasta kohden 400-500 euroa bruttona. 

Eli perheelle jää runsaat 500 euroa elämiseen. Jippijaijee!

Auttavat siten, että sillä hoitajalla voi olla hoidettavana muitakin lapsia kuin sinun lapsesi, jolloin luonnollisesti kulut jakaantuvat ja itselle jää maksettavaa vähemmän.

Jos palkkaa omaan kotiin hoitajan, niin ei sillä ole muita lapsia hoidettavana.

Yksityiselle perhepäivähoitajalle taas on vaikeaa saada lasta joissakin kaupungeissa ja terminä ei ole palkkauksesta kyse, koska ovat yrittäjiä.

Sen hoitajan voi palkata 2-3 perheen kanssa yhdessä. Joka perhe saa sen yksityisen hoidon tuen. Hoito esim vuoron perään kunkin kotona.

Meillä naapurissa lapset oli kotona tällä systeemillä siihen aati että nuorin täytti neljä.

Tuo toimii käytännössä paremmin esim opettajan lapsilla, kun työpäivät ovat lyhyemmät ja työajat ennakoitavia. Vaativissa liike-elämän asiantuntijatehtävissä hoidon tarve on yli 8h päivässä, jolloin yksi hoitaja ei ole ratkaisu, koska 45-50-tuntinen työviikko ei ole mahdollinen hoitajalle. Lisähaastetta tulee useamman perheen ratkaisuissa myös perheiden erilaisista tarpeista hoitoaikojen suhteen. Yhden hoitajan järjestelyt ovat myös alttiita kaatumaan, kun hoitaja sairastuu tai on muuten poissa. Tämä takia moni yksityisellä sektorilla vaativissa tehtävissä työskentelevä suosii päiväkotia, joka on auki esim klo 18 asti. Sekin edellyttää töistä lähtemistä viimeistään 17.30, mikä on tosi aikaista hyväpalkkaisissa tehtävissä.

Me ollaan akateemisesti koulutettuja ja teimme päivämme limittäin. Samaa tekivät täällä alueella aivan kaikki. Pikemminkin väittäisin että mikä korkeampi asema sitä helpompaa joustot ja säädöt. Myös etätyöt.

No aivan, mitä korkeampi asema... Minäkin olen akateemisesti koulutettu, ja nyt kohta 50-vuotiaana olen kyllä sellaisessa asemassa, että voin päättää itse työaikani ja pitää etäpäiviä aina kun katson tarvitsevani. Silloin noin 30-vuotiaana, kun lapseni syntyivät, olin kuitenkin työelämässä vielä junnu, eikä minulla ollut paljoa sanomista työaikoihini. Eikä ole edelleenkään nuoremmilla kollegoilla, jotka ovat lapsensaanti-iässä.

Aika moni akateemisesti koulutettu saa lapsensa esim 35-40-vuotiaina. Ja monilla aloilla, esim lääkäreillä, on aika paljon sanansijaa omiin työehtoihinsa.

Meillä naapurin arkkitehti ja toisen naapurin psykiatri esim teki kokonaan etätöinä hommansa kun lapsensa oli pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä syyllistetään äitiä? On sillä lapsella isikin. Vastauksien perusteella ei tarvitse yhtään ihmetellä, miksi nainen saa erossa huoltajuuden, kantaahan hän näköjään vastuun suhteessakin. 

No täällä nimenomaan on ihmetelty, että miksi muka isä ei voi jäädä muutamaksi kuukaudeksi kotiin.

Jospa isä on paljon työmatkoilla muualla kuin Suomen maaperällä. Ei tullu mieleen tämä?

Ai niin Aasian ja Baltian "työ"matkoihin herraporukalla menee enemmän kuin tää herra maksaisi lapsenhoitoringistä 😂

Typerä nainen.

Isän kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä syyllistetään äitiä? On sillä lapsella isikin. Vastauksien perusteella ei tarvitse yhtään ihmetellä, miksi nainen saa erossa huoltajuuden, kantaahan hän näköjään vastuun suhteessakin. 

No täällä nimenomaan on ihmetelty, että miksi muka isä ei voi jäädä muutamaksi kuukaudeksi kotiin.

Jospa isä on paljon työmatkoilla muualla kuin Suomen maaperällä. Ei tullu mieleen tämä?

Ai niin Aasian ja Baltian "työ"matkoihin herraporukalla menee enemmän kuin tää herra maksaisi lapsenhoitoringistä 😂

Thaimaahan naimahan. Työstähän sekin käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just katselin hoitopaikkailmoituksia ja kolmen alle 3-vuotiaan vanhemmat ilmoitti hakuilmoituksessa, että Kela maksaa yli 2000 euroa yksityisen hoidon tukea.

Jos saa sillä palkalla jonkun hoitamaan, jää vielä työnantajamaksut, ehkä noin 700 tai 800 euroa kuussa. Sen kun jakaa kolmen lapsen kesken, hoito tulee halvemmaksi kuin kunnallisessa.

Miten 3 lapsen tuet auttavat 1 lapsen vanhempaa? Kelan sivuilla lukee, että alle 3 vuotiaasta saa kodinhoidontukea, jos palkkaa hoitajan kotiin. Se ei montaa sataa ole yhtä lasta kohden 400-500 euroa bruttona. 

Eli perheelle jää runsaat 500 euroa elämiseen. Jippijaijee!

Auttavat siten, että sillä hoitajalla voi olla hoidettavana muitakin lapsia kuin sinun lapsesi, jolloin luonnollisesti kulut jakaantuvat ja itselle jää maksettavaa vähemmän.

Jos palkkaa omaan kotiin hoitajan, niin ei sillä ole muita lapsia hoidettavana.

Yksityiselle perhepäivähoitajalle taas on vaikeaa saada lasta joissakin kaupungeissa ja terminä ei ole palkkauksesta kyse, koska ovat yrittäjiä.

Sen hoitajan voi palkata 2-3 perheen kanssa yhdessä. Joka perhe saa sen yksityisen hoidon tuen. Hoito esim vuoron perään kunkin kotona.

Meillä naapurissa lapset oli kotona tällä systeemillä siihen aati että nuorin täytti neljä.

Tuo toimii käytännössä paremmin esim opettajan lapsilla, kun työpäivät ovat lyhyemmät ja työajat ennakoitavia. Vaativissa liike-elämän asiantuntijatehtävissä hoidon tarve on yli 8h päivässä, jolloin yksi hoitaja ei ole ratkaisu, koska 45-50-tuntinen työviikko ei ole mahdollinen hoitajalle. Lisähaastetta tulee useamman perheen ratkaisuissa myös perheiden erilaisista tarpeista hoitoaikojen suhteen. Yhden hoitajan järjestelyt ovat myös alttiita kaatumaan, kun hoitaja sairastuu tai on muuten poissa. Tämä takia moni yksityisellä sektorilla vaativissa tehtävissä työskentelevä suosii päiväkotia, joka on auki esim klo 18 asti. Sekin edellyttää töistä lähtemistä viimeistään 17.30, mikä on tosi aikaista hyväpalkkaisissa tehtävissä.

Me ollaan akateemisesti koulutettuja ja teimme päivämme limittäin. Samaa tekivät täällä alueella aivan kaikki. Pikemminkin väittäisin että mikä korkeampi asema sitä helpompaa joustot ja säädöt. Myös etätyöt.

No aivan, mitä korkeampi asema... Minäkin olen akateemisesti koulutettu, ja nyt kohta 50-vuotiaana olen kyllä sellaisessa asemassa, että voin päättää itse työaikani ja pitää etäpäiviä aina kun katson tarvitsevani. Silloin noin 30-vuotiaana, kun lapseni syntyivät, olin kuitenkin työelämässä vielä junnu, eikä minulla ollut paljoa sanomista työaikoihini. Eikä ole edelleenkään nuoremmilla kollegoilla, jotka ovat lapsensaanti-iässä.

Aika moni akateemisesti koulutettu saa lapsensa esim 35-40-vuotiaina. Ja monilla aloilla, esim lääkäreillä, on aika paljon sanansijaa omiin työehtoihinsa.

Meillä naapurin arkkitehti ja toisen naapurin psykiatri esim teki kokonaan etätöinä hommansa kun lapsensa oli pieniä.

Melko harvinaista se kumminkin on. Eikä ole hyvä asia, että ihmiset lykkäävät lasten saamista tällaisista syistä - siitähän tuo viestisi kertoo.

Jos tuo KTM, josta keskustelemme, on noin 30 v, hänellä tuskin on asemaa, jossa voi päättää työajoistaan. Jos taas lapsen saamista pitäisi lykätä vaikka 38- 40 v ikään, jotta lapsesta huolehtiminen onnistuu, on yhteiskunta kyllä mokannut, koska 38 v ei ole mikään yleisesti optimaalinen tai kannatettava ensisynnytysikä.

Ja tämä ongelmahan meillä tällä hetkellä onkin, lapsia syntyy liian vähän, ja synntysikä alkaa olla hälyttävän korkea etenkin hyvinkoulutetuilla äideillä.